lauantai 31. tammikuuta 2009

Jäälle!

Eilen oli Ässän lenkkien suhteen vähän huono päivä. Kävin sen kanssa kyllä lenkillä Halikossa, ja se sai juosta vapaana minkä jaksoi (ja kyllähän se uudessa paikassa porhalsi taas hulluna, niinkuin aina :D), mutta lenkki jäi lyhyehköksi. Äidin taas piti mennä Ässän kanssa illalla lenkille, mutta eihän hän jaksanut (otin muistamattomuuttani auton, niin äiti joutui polkemaan kampaajalle). Niimpä Ässä sai vain vaivaiset puoli tuntia lenkitystä. Eipä se silti mitenkään rauhaton ollut sisällä tänään tai eilen, mutta päätin mennä tänään sitten vähän pidemmän lenkin.

Tänään siis päädyimme Ässän kanssa vuohesaaren jäälle ulkoilemaan. Aloitimme lenkin kiertämällä Salon vuohensaaren lähellä oleva "lintulenkin" (siellä on lintutornit ja kesäisin jumalattomasti kahlaajia, sorsia ja sun muita vesilintuja), jossa en voinut Ässää kylläkään pitää vapaana. No, lenkki olikin lyhyt, joten suuntasimme Vuohensaareen. Siellä sitten huomasin, että ihmisethän hiihtää, pilkkii ja kävelee jäällä, joten sinne mekin Ässän kanssa sitten suunnistimme. Ässää pystyi helposti pitämään irti siellä, ja se juoksentelikin iloisena ympäri jäätä, jahtasi potkiskelemiani lumikokkareita sekä haukahteli parille kaukaiselle ihmiselle. Hyvin pysyi kuitenkin tuntumassa, eikä lähtenyt painelemaan ihmisten luokse kertaakaan. Sääkin oli kauniin aurinkoinen, joten lenkki oli tosi hyvin onnistunut! Sain jopa akun vähäisillä virranrippeillä pari kuvaakin, vaikka harmikseni vain yhden jäältä :(

Lintukahlaamolta. Takana lieteallas.


Lähelle kipattiin myös kaduilta raivattu lumi. Tietysti Ässän piti sinnekkin kiivetä ;)


Ja jäältä!

tiistai 27. tammikuuta 2009

Metsästyskoira tositoimissa

Tänään Ässä metsästi, nimittäin hiiren! Innoissaan hyökkäsi kimppuun lenkillä, kun näki sen. Meinasi kadottaa hiiren, mutta itse metsästyksestä innostuneena osoitin karkusuunnan. Kun Ässä sai hiiren kiinni, se yritti ensin syödä sen elävältä, mutta joutui sitten luopumaan ideastaan hiiren sisukkuuden takia. Sitten Ässä pureksi sen kuoliaaksi, ja kantoi vähän matkan päähän syötäväksi. Ja minä en voinut oikein muuta kuin toljottaa. No, saipa Ässä hiiripaistin ja minä jotain kertoiltavaa tänne.

Yh, huomenna on fysiikan preli (harjoitus yo-kirjoitukset), ja koulu saattaa venyä jopa kuuteen. Äiti on kyllä kotona, mutta nukkuu yövuoron takia. Ässä raukka joutuu olemaan yksin lenkittä. Mikko kuitenkin taisi lupautua viemään Ässää koulusta tultuaan jonkinlaiselle lenkille, ettei ihan pelkästään sisällä tarvi pojan kykkiä ja odottaa iltaan asti. Inhottavaa, että koulupäivä venyy noin tajuttoman pitkäksi, kun vielä normaalisti pääsisin kahdelta. Muutenkin kauheasti koulutöitä, ja välillä tuntuu, että voimat ei ihan tahdo riittää. Alkaisipa jo se lukuloma, kun itsekseen se lukeminen tuntuu sujuvan paljon paremmin. Koirankin kanssa pääsisi ulkoilemaan valoisaan aikaan.

maanantai 26. tammikuuta 2009

YouTube-koiran karkoitus

Vartijakoira Ässä iski jälleen. Eilen katselin koiravideoita youtubesta, ja yhdessä koira alkoi haukkumaan. Ässäpä pomppasi tämän kuullessaan pystyyn terhakkaana ja haukahti. Sitten se ponkaisi tarkastamaan taloa välillä haukahtaen. Lopulta se ryntäsi pihalle haukkumaan, ja tuli itsetyytyväisesti puhisten takaisin. Lienee turha mainita, että minä odotin sisällä hervottomasti nauraen. Yritettiin tätä huvittavuutta kuvatakkin, mutta Ässäpä äkkäsi toisella kerralla, että ääni tulee tietokoneesta. Kerran se nosti päänsä ja haukahti, sitten katsahti tietokoneeseen, ja laski pään alistuneesti. Hölmö vartijakoira :)

Käytiin sunnuntaina taas Tupurissa ulkoilemassa Ässän kanssa. Oli vain pari astetta pakkasta, joten lumi oli juuri sellaista hirveästi paakkuuntuvaa. Ässä-raukka ei pystynyt 15 minuutin jälkeen enää kuin rämpimään mun perässä, kun parhaillaan nyrkinkokoiset paakut roikkuivat jokaisessa jalassa. Niitä sain sitten olla repimässä jatkuvasti. Sen jälkeen Ässä otti iloiset spurtit, ja oli taas samanlaisissa paakuissa. Turhauttavaa. Matkalla takaisin päin Ässä vain laahusti perässäni. Kotiin päästyäni otin siis sakset käteen ja siistin pojan turkkia. Lähinnä kynin tassukarvoja, ja karvoja jalkojen sivuissa ja edessä. Hapsuja vähän harvensin, mutta mahakarvoihin en koskenutkaan, sillä ne eivät yllättäen pahemmin paakkuja keränneet. Näyttelyt ovat kuitenkin ihan pois suljettu, joten vähän lyhyempi karva tuskin on pahitteeksi.


Maahan juurtunut

Tavattiin muuten ihan oikeakin vartijakoira Ässän kanssa lauantaina koirapuistossa. Kyse oli jättimäisestä ja valkoisesta pyreneittenkoirasta, Noorasta. Ihmettelin tietenkin, mitä sellainen koirapuistossa tekee, mutta tämä yksilö tykkäsi peuhata muiden koirien kanssa. Ja Ässälle tekikin tosi hyvää leikkiä ison koiran kanssa, tämä kun ei ollut mikään riehuja. Halusi vaan juosta, eikä yrittänyt läpsiä ja alistaa Ässää. Niimpä Ässä uskaltautuikin leikkimään toisen kanssa. Siinä samalla sain kyseltyä pyreneittenkoirasta, minä kun en kauheasti ole laumanvartijarotuihin perehtynyt. Oli mahtavaa kuulla, että niitä käytetään täällä suomessa töissä, eli vartioina susien varalta. En kyllä itse voisi kuvitellakkaan hankkivani laumanvartijaa, sillä olisin varmaan pulassa sellaisen kanssa eikä se ole lähelläkään minun ihannekoiraani. Mutta hienoa, että niitä vielä on, ja ihan alkuperäiskäytössäkin.

Ässä oli myös kyseisellä reissulla hyvin kiinnostunut pyreneittenkoiran omistajien vauvasta. Vauva oli tosi pieni ja sellaisessa kantokehdossa (on tämä vauvatermistö vähän hakusessa), joka jouduttiin laskemaan maahan penkkien puuttuessa (kuka älypää ne on sieltä vienyt >:/ ). Ässäpä äkkäsi tämän, ja painui innoissaan nuolemaan pikkuisen kasvoja. Onneksi vanhemmat eivät tykänneet pahaa Ässän tutustumisyrityksistä, vaan veivät pikkuisen aidan taakse suojaan vauvahullu-Ässältä. Ihme kyllä Nooraakaan ei haitannut toisen tunkeilu pikkuisen lähelle. Piti varmaan Ässää niin vaarattomana sinttinä, ettei huolestunut toisen hölmöstä tungettelusta.

Kauheasti tulee taas juttua, mutta voisin vielä lyhkäisesti kertoa yhdestä havainnostani. Ässän aktiivisuustaso on noussut! Tai siis, se vaatii nykyisin enemmän puuhailua ja aivojumppaa, kuin ennen. Ja mikäs sen ihanampaa, koska itse olen lähes yhtä innoissani keksimässä Ässälle puuhaa kuin se on niitä toteuttamassa. Käsittämättömän hyvin kuluu ylimääräinen energia nenätouhun merkeissä, ja se onkin ehdottomasti Ässän lempipuuhaa. On ihanaa nähdä kuinka nopeasti Ässä ratkoo erilaisia puuhia, varsinkin kun se kehittyy kokoajan etevämmäksi niiden ratkaisemisessa. Nokkela poika ;)

Ainiin ja lopuksi vielä pikku-info Veetin hampaista! Mikko sanoi, että Veeti oli iskenyt ne johonkin (taas?!) ilmeisesti Väinön jahtaamana. Mahtaa niillä olla kauheaa menoa siellä aitauksessa. Puremajälkiä ei kuitenkaan löydy, joten en viitsisi poikia erottaa. Pidän nyt vain aitauksen ovea mahdollisimman paljon auki, niin liian vauhdikkaat spurtit voi päättää häkin ulkopuolelle häkin seinän sijasta. Veeti onkin varmaan juossut ovea päin luullen sen olevan auki. Ihanan älykkäitä puikuloita omistan :) Pikkuinen Masikin koki tänään elämänsä älynväläyksen, ja päätti maistaa isän varvasta. Olipa ainakin riemukas päivän aloitus!

perjantai 23. tammikuuta 2009

Lumihousut

Ihanaa, pääsin tänään koulusta aikaisemmin kuin normaalisti! Niimpä ehdin ennen kampaajalle menoa suunnata kotiin Ässää ulkona käyttämään. Oli ihanaa ulkoilla kun oli paljon lunta ja valoisaakin, joten otin kameran mukaan. Osa kuvista meni hieman kököiksi, kun oli niin pilvekäs taivas, mutta tuli pari ihan kivaakin. Ässällä oli aikamoiset lumikoivet reissun jälkeen, lumi kun paakkuuntui oikein urakalla. Kukaan kun ei valitettavasti käy metsissä auraamassa, niin Ässä käveli pellolla rämpimisen jälkeen kuin kävelemään opetteleva varsa. Jalat haarallaan se koikkelehti kotia kohti, ja pysähtyi välillä jyrsimään paakkujaan.

Pylly-paakut


Potkiskelin Ässälle lunta. Tosin tuo kaikki kuvassa näkyvä on Ässässä kiinni :)


Hiiri!


Tykkään järjestää Ässälle kaikkea puuhaa, kuten luita ja kaikkea tekemistä. Olen piilotellut huoneeseen herkkuja, jota Ässä saa etsiä, olen heitellyt lumihankeen herkkuja, joita on kiva etsiä ja kaivella ja olen tunkenut herkkuja taitellun vessapaperirullan tai maitotölkin sisään, jonka se sitten saa repiä. Kaipaisin kuitenkin jotain aktivointilelua, jonka kanssa menisi vähän aikaakin. Tuo meidän poika kun on niin nokkela, että tajusi sen pyörittely-pallon (pallosta tulee pyöritettäessä nameja) idean saman tien, eikä sen tyhjentämisessä menekkään kuin kymmenen sekunttia. Sitten keksin laittaa limsapulloon nameja, ja sen kanssa se pähkäilikin viikon päivät, ennenkuin äkkäsi saavansa namit helposti potkimalla pulloa. Siihen menee nykyisin jopa huikeat puoli minuuttia. Nyt yritän pähkäillä Ässälle jotain uutta lelua, jota se ei ehkä heti tajuaisi. Kia ehdotti sellaista eläinkaupasta ostettavaa kumikanaa, jonka sisälle saa laitettua nameja. Sellainen olisi hyvä, mutten ainakaa mustista ja mirristä sellaista löytänyt. Kaikki muutkin ehdotukset ovat erittäin tervetulleita!

Laitanpa vielä videon Ässän pullon potkinnasata. Ensin potkitaan namit ulos pullosta, sitten etsitään ne.




Ei voi olla totta, Veetiltä katkesi taas hampaat! Tällä kertaa kyllä alahampaat, mutta kuitenkin. Ei voi olla ihan normaalia tuollainen katkeilu, mistähän lie johtuu. Mikko sanoi, että näki marsujen tappelevan (mikon mielestä normaali uhittelukin on tappelua, joten en tiedä miten asian laita on), mutta itse en ole nähnyt niiden kertaakaan tappelevan. Pitänee turvautua marsufoorumiin ja mahdollisesti ottaa eläinlääkäriin yhteyttä. Kunhan joku täällä osaisi hoitaa marsuja..

tiistai 20. tammikuuta 2009

Marsukuvia

Tänään käytiin taas pitkästä aikaa moikkaamassa Ässän kanssa Fridaa ja Kiaa koirapuistossa! Frida kasvaa kauheeta vauhtia ja on isompi Ässää, mutta Ässä se vaan jaksaa yrittää pomottaa Fridaa. Jatkuvasti haukkuen se juoksee toisen perässä, hupaisan näköistä. Kivaa niillä silti tuntuu olevan.

Mutta marsukuviin! Niiden takia nyt pääasiassa tämän päivityksen teen, koska satuin tänään ottamaan muutaman hyvän kuvan marsuista. Kuvauspaikka on vähän outo, sillä otin kuvat lavuaarissa pyyhkeen päällä. Siinä kun sattuu olemaan paras valaistus koko talossa, enkä jaksanut hommata mitään erikoisjärjestelyjä. Mutta nyt kuviin! Väinöstä ja Veetistä yksinään ei ole nyt paljon kuvia, koska Väinön kuvat menivät liian tummaksi, ja Veetin liian kirkkaaksi. Huoh.

Väinö ja Masi.


Pikkasen huono kuvanlaatu, mutta kattokaas nyt kun toinen venyttää :)



Ja kolmikkopotretti, jossa Veeti on hyvin kyllästyneen näköinen :D

maanantai 19. tammikuuta 2009

Flunssa-aalto iskee

Pääsi sitten flunssa iskemään viikonlopuksi pienen lämmön kera. Onneksi täälä on muitakin koiraa lenkkeilyttämässä, niin ei tarvinnut kipeänä juosta pakkaseen. Harmitti tosin, kun oli nätti ilma ja en päässyt Ässää vapaana ulkoiluttamaan. Äiti on tosin saanut uutta puhtia tuohon ulkoiluun, kun hän on löytänyt uusia ulkoilureittejä, ja Ässäkin oli hänen kanssaan ihan innoissaan uusilla reiteillä juoksennellut. Mikkokin jopa meni Ässän kanssa mettään puoleksi tunniksi ulkoilemaan.

Tänään mulla ei ollut enää lämpöä, joten menin kouluun. Flunssainen olo on kuitenkin vielä, mutta eiköhän se tästä. Laura tulee tänään Windy-pötkön kanssa meillä käymään, ja mennään pikkulenkille metsään. Saapa Ässä riehuttua energiaansa vapaana leikkiessään. Harmi, että on niin pimeää, että kuvien ottaminen jää haaveeksi. No, katsotaan nyt, jos tässä sisällä saisi jonkun kuvasen otettua.

Marsuista vielä vähäsen asiaa. Masi kasvaa edelleen kovaa vauhtia, on jo yli puoli kiloa. Isompi kuin Veeti ja Väinö tuossa iässä! Tuleekin varmaan kasvamaan veljeksiä isommaksi, teddyt kun yleensä ovat aika isokokoisia marsuja. Ja Masin isäkin oli aikamoinen mötkäle.

Veetin hampaat ovat muuten kasvaneet hienosti takaisin, enää ei tarvitse pilkkoa hänelle ruokaa pienemmäksi. Vähän se laihtui hampaiden ollessa poikki (100g), mutta otti ne nyt korkojen kera takaisin. Pojat kun syövät nyt kasvaville marsuille tarkoitettua pellettiä Masin takia, niin Veeti ainakin tulee lihomaan liikaakin. Väinö on aika hyvin pysynyt entisissä mitoissaan, ihme kyllä.

torstai 15. tammikuuta 2009

Koulu syö kaiken ajan

Nyt on tullu valitettavasti blogipäivityksiä vähän harvakseltaan, ja niin tulee vastaisuudessakin. Koulu vie ihan tajuttomasti aikaa, ja varsinkin läksyt. Viisi abikurssia nyt menossa, ja jokainen opettaja hukuttaa läksyihin. Päivä menee niin, että menen kahdeksaksi kouluun. Koulusta pääsen kahdelta tai neljältä. Sitten vien koiran n. tunnin lenkille, jonka jälkeen väännän läksyjen kimpussa. Jokaisena päivänä tästäkin viikosta olen seitsemään asti vääntänyt läksyjä -_- Rankkaahan se on, mutta pitää ahertaa, jos aion saavuttaa haluamani opiskelupaikan!

Onneksi sentään viikonloppuisin on vapaata aikaa kunnolla, enhän nyt joka päivä sentään lue. Silloin pääsee ihanasti kunnon metsälenkeille ja tekemään kaikkea kivaa. Ollaan Ässän kanssa nyt aloitettu paikallaolo harjoitusten pidentäminen. Pisin aika mitä olen Ässää istuttanut on minuutti! Hienosti jaksaa poika jo istua ainakin kotona. Ulkonakin kyllä aika hienosti, mitä nyt ollaan lenkeillä pari kertaa kokeiltu.

Tessu-papasta ja Ässästä ei olekaan ollut nyt kuvia pitkään aikaan. Ässän kanssa käydään usein tervehtimässä Tessua lenkin lopuksi, jos pyöritään siellä päin ja Timo on kotona. Tessu tulee myös joskus satunnaisesti käymään meillä. Viimeviikolla Tessu tuli Timon kera minun ja Ässän mukaan lenkillekin. Lenkki oli kylläkin vain pieni puolentunnin pellon kiertäminen, koska Tessu ei paljoa enää jaksa, kun on sitä ikää ja läskiä niin kovin kertynyt. Hienosti yritti kuitenkin pomppia Ässän perässä, vaikka lumi vähän taisikin ikävästi raapia mahaa. Tessu ei tottele yhtään luoksetuloa, kun ei se enää oikein mitään kuulekkaan. Se kuitenkin seuraa Ässää, ja Ässä tulee luokse, joten no problem :D Hämärä vain pääsi vähän yllättämään, eikä poikia oikein sieltä lumesta erottanut. No, Ässään voi onneksi luottaa, että se pysyy kyllä mukana. Tessua piti vähän seurailla, mutta ihan hyvin sekin mukana pysyi. Oli kyllä hauska pieni peltokävely :)

Masi on taas kasvanut. Ja tullut rohkeammaksikin! Tänään annoin marsuille vähän herkkua, ja ne tulivat siihen kuikuilemaan. Masi tuli itse luokseni ottamaan namia. Siinä sitten varovaisesti koitin, antaisiko silittää karkuun juoksematta. Ja antoihan tuo. Ihana :) Sylissä on kyllä jo tosi rohkea: pulisee, nuolee sormea ja yrittää lähteä tutkimaan ympäristöä. Ihana pojanviikari.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Korvalääkkeen kirous

Hemputti tota Ässän korvapuhdistus/lääkeainetta. Sehän huovuttaa nuo korvakarvat ihan kokonaan! Ei siitä kauaakaan ole kun selvittelin ja leikkasin ne takut ja huopaantuneet karvat pois, ja nyt siellä on jo uudet. Karva on jo lyhyttä siitä korvan ympäriltä, mutta silti se aine saa ne ihan takkuun. Todella hermoja raastavaa, varsinkin kun ne sitten kutittaa koiraraukkaa. Toisen korvan karvoja en ole samasta kohtaa leikellyt kun kerran (jotta olisivat edes suurrinpiirtein samanpituisia toiseen korvaan nähden), mutta ne eivät pahemmin ole takkuuntuneet. Silloin tällöin kun vähän harjailee, niin hyvin sillä hoituu.Toivottavasti vielä joskus päästään noista saamarin korvalääkkeistä, tuota kuitenkin pitää käyttää nyt seuraavaan rokotuskertaan asti kerran viikossa. Lisäksi aine haisee niin vastenmieliseltä ja voimakkaalta, että vaatteet, joille sitä on läikkynyt, täytyy heittää pesuun samantein. Yh. Pitänee antaa palautetta, kun seuraavalla kerralla käymme lääkärissä. Tämä lääke kun oli jotain uutta lääkettä, joka oli kokeilukäytössä siellä.

Harmittaa nyt, kun tässä parina päivänä Ässän lenkkeillyt ovat jääneet hieman vähemmälle koulun ja turkureissun takia. Onneksi kuitenkin huomenna on vapaa, joten pääsen painelemaan taas metsään sydämeni kyllyydestä Ässän kanssa! Mennään ilmeisesti taas Tupurin lähistölle spurttailemaan, kun isukki lähtee sinne hiihtelemään. Saa nähdä, saammeko vaikkapa Liisasta tällä kertaa seuraa :)

torstai 8. tammikuuta 2009

Koulu tuli tulevaisuuden suunnitelmineen.

Ja nyt se koulu sitten vihdoin alkoi! Ei enää niin paljon aikaa istuskella koneen ääressä, mikä on oikeastaan ihan hyvä. Koulun myötä olen tosin usein kaiken valoisan ajan poissa, joten koiran ulkoilutus jää pimeään aikaan. Se taas tarkoittaa sitä, ettei Ässä pääse metsään juoksemaan vapaana niin usein. Lisäksi ylioppilaskirjoituksiin lukeminen vie aikaani, jolloin meidän äitistä on suuri apu koiran ulosviejänä. Onneksi tuo nyt ei hypi seinille, vaikka jäisikin joku päivä lenkit vähän vähemmälle.

Ässä kun on nyt koko joululoman saanut lähes päivittäin juosta vapaana metsässä pitkiä lenkkejä, niin tänpäiväisen hihnalenkin jälkeen olisi virtaa vielä piisannut. Mentiin sitten hetkeksi riehumaan etupihalle, ja sitten piilottelin Ässälle juustonpaloja etsittäväksi. Kyllä sitä vaan huomasi mikä ero on vapaana ololla ja hihnalenkillä :D Onneksi keksin Ässälle halvan ja hyvän lelun pähkäiltäväksi! Vanhaan puolenlitran limsapulloon kun tiputtelee nameja, niin saa koira pähkäille ne sieltä ulos saadakseen. Meidän Ässä yritti ensin pyöritellä sitä niinkuin liian helppoa aktivointipalloaan, mistä namit vain tipahtelivat helposti ulos. Eipä se tietenkään paljon pullon kanssa auttanut :) Seuraavaksi alkoi pullon pään kalvaminen, jolloin poika sattui välillä kallistamaan pulloa niin, että sai namin. Siinä sitä työtä riittää pitkäänkin! Pullo on myös kestävä, ja kun on liian järsitty, voi vaan ottaa kaapista uuden. Helppo ja halpa!

Nyt vähän marsula-aiheisia uutisia:

Veetin etuhampaat ovat hyvällä mallilla kasvamassa takaisin. Muuten Veetuska syö hyvin, mutta ei vielä pysty lohkaisemaan suupalaa isosta ruokapalasta. Siksipä vielä toistaiseksi suikaloin ruoan.

Masi ja Väinö ovat lähentyneet paljon, ja Veeti on usein kolmas pyörä. Tulevat kyllä toimeen, mutta usein Veeti nököttää yksinään. Nyt kun olen ruvennut ulkoiluttamaan marsuja huoneeni lattialla, jotta Masikin tottuisi paremmin talon ääniin, niin Veeti tulee välillä kerjäämään minulta huomiota! Sitä se ei ole ennen tehnyt. Tulee siihen kattomaan, että onko ruokaa ja jää rapsuteltavaksi hetkeksi. Sitten kipittää pois. Ja Väinö ja Masi eivät tälläistä harrasta, ne vaan pölisevät keskenään. Olenkin ajatellut, että joskus tulevaisuudessa erottaisin Veetin noista kahdesta ja hankkisin sille oman kakara-kaverin, ellei noilla nyt mene sukset ristiin Masin kanssa. Tämä ei kylläkään ole aiheellista ennen muuttoani, sillä tänne en saa kehiteltyä mitään järkevää häkkiratkaisua.

Tästä tulikin mieleen, että voisinkin vähän kertoilla mitä olen alustavasti suunnitellut, kun aikanaan muutan. Ajattelin itse pykätä marsuille kaappimaisen kerroshäkin. Hyötyjä siinä olisivat ainakin nämä: kauniimpi kuin häkkiviritelmät, vie vähemmän tilaa, kun marsut asuvat päällekkäin ja sitten Killen terran saisi vielä siihen päälle. Timo jo lupaili auttaa sen rakentelussa, jos nyt päätän sellaisen tehdä.

Ja nyt loppuun jälleen kuvia paljon :) Iskä lähti pari päivää sitten hiihtämään tupuriin, ja suostui ottamaan minut, koiran ja Timon kameroineen mukaansa. No, tupurin purtsilla ei saa koiraa ulkoiluttaa, joten suunnattiin läheiseen metikköön kalliolle kiipeilemään. Tämä olikin oikeastaan parempi vaihtoehto, koska Ässä sai olla kokoajan vapaana. Ja että se oli riemuissaan! Ässä rakastaa autossa matkustelua, kun se tietää aina pääsevänsä johonkin jännään paikkaan. Kun lopulta päästin koiran vapaaksi, se sinkoili kuin ohjus ympäriinsä eikä tainnut pysähtyä kertaakaan sen tunnin aikana, jonka siellä vietimme. Vaikka me pysähtelimme Timon räpsiessä kuvia, niin Ässä vaan paineli sen aikaa sitten siinä ympärillä. Ässällä on myös jostain syystä intohimo kiipeilyä kohtaan, joten se loikki rinteitä pitkin ylös ja alas kauheaa vauhtia. Välillä sai pienellä jännityksellä katsella, mutta Ässästä on metsässä rämpiessä ja kallioilla kiipeillessä kehittynyt varmajalkainen, ja se on oppinut valitsemaan hyvät kiipeilyreitit. Ainoa pelon aihe oli jää, mutta sitä ei onneksi ollut kuin parissa kohtaa.

Lumipesu!
(no haju sen nokan oikeasti sinne maahan sai, vaikka vähän muulta näyttää :D)


"Lumipesun" jälkeinen ilme. Tyypillinen Ässä :)

Anna anna se risu!

Kerrankin juoksukuva, jossa korvat ei ole ilmassa tai naamassa!

Hauska reissu, mennään uudestaan:p

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Moottoritien toisella puolen

Käytiin tänään taas moottoritien toisella puolella. Ilma oli tajuttoman nätti, joten otin kameran mukaan. Pakkasta oli 15 astetta, mutta viihdyttiin silti ulkona kaksi tuntia. Hyvin se Ässä jaksoi metsässä painella, eikä osoittanut väsymisen merkkejä ollenkaan! Kauhean kasan sain kuvia, ja nyt on hirveän vaikea valita, mitä niistä tänne pistän. Mutta tässä nyt joitain!








Aika samanlaisiahan nuo ovat, mutta menkööt nyt :) Mutta marsuistakin mulla oli vähän asiaa! Veeti on reipastunut, hampaiden katkeamisen jälkeen se oli hieman "masentuneen" oloinen, mutta nyt se alkaa olla oma itsensä. On oppinut syömään tuoreruokasuikaleita käyttäen kieltään ja alahampaitaan saadakseen ne lautaselta suuhunsa. Saapa syödä rauhassa, sillä Väinö ei ole kiinnostunut toipilaslautasesta. Masi välillä maistelee Veetin silppua, mutta siirtyy sitten Väinön kanssa samalle kupille. Kovin Veetikin yrittää samalle kupille välillä, mutta ei se raukka saa niitä ruokia syötyä. No, äkkiäkös ne hampaat kasvaa!

lauantai 3. tammikuuta 2009

Kamera kettuilee

Eilen oli aivan tajuttoman nätti ilma, joten Liisakin tuli mukaan mun ja Ässän kanssa lenkille. Mä otin kamerankin, mutta jo ensimmäisen kuvan jälkeen se simahti :( Ketutti vietävästi, koska oli hyvä valaistuskin, niin olisi tullut tosi nättejä kuvia. Ässäkin oli poikkeuksellisen riehakkaalla tuulella. Mutta onneksi tänään sain sentään pari kuvaa räpsäistyä!

Tänään siis mentiin Ässän kanssa koirapuistoon moikkaamaan Fridaa ja Kiaa! Frida oli taas kasvanut aivan järjettömästi, vaikkei viimetapaamisesta edes ole kauhean pitkää aikaa. Kakarat riehuivat innoissaan, mutta siitä en harmi kyllä saanut huonon valaistuksen takia järkeviä kuvia. Pistettiin pennut istumaan, ja sitten tuli pari nättiä. Ässä ei tosin olisi oikein malttanut istua, kun leikit oli kesken. Ja iskä on näköjään käynyt taas roplaamassa kameran säätöjä, kuvatkin on pieniä kuin kärpäsen kakka! "mahtuupa enemmän", se sanoi, mutta mitä iloa niistä on, kun ovat huonolaatuisempia eikä niitä voi rajata ja pienentää ilman, että menee ihan rakeiseksi. Pitäisi vain näpit irti mun kamerasta! >:(

Ässällä väärään ihmiseen katsekontakti :D

Eilen huomasin jännän asian: se Ässän korvalääke on huipaannuttanut Ässän korvakarvoja! Siellä oli kauheat vaikku/korva-aine takut, jotka jouduin leikkaamaan irti. Lisäksi nyt lähemmin tarkastellen huomasin, että sitä vaikkua on pinttynyt sinne korvan ihoon klönteiksi. Sitä kun ei näe eikä tahdo oikein tunteakkaan päällepäin, niin en ole ennen huomannut. Niinpä Ässä pääsi korvapesulle, huuhteluvesi oli kauniin rusehtavaa. Hyi! Miten olenkaan voinut olla huomaamatta tuollaista. Mikäs ihmekkään se on, että poika rapsuttaa korvaansa.

Myös marsuilla menee hyvin, Veetiä ei tarvitse tukiruokkia. Mikä helpotus, se oli yhtä piinaa! Ei se töhnä meinannut mistään ruiskusta tulla läpi vaikka kuinka iski siihen vettä, eikä Veeti sitä oikein innostunut syömäänkään. Onneksi se pystyy nytten syömään pellettejä. Tuoreruokaa se ei vielä pysty, joten kuorimaveitsellä suikaloin sille porkkanan sopivaksi, ja paloittelen muut tuoreruoat. Paino on pysynyt täsmälleen samana kuin ennenkin, eli ei ongelmaa. Väinö ja Veeti eivät ilmeisesti ole ottaneet yhteen enää, ja Veeti väistää Väinöä kokoajan. Toivottavasti selvittiin kerralla! Vielä on edessä Masin aikuistuminen, ja saa nähdä millainen maailmansota siitä seuraa. Vaikuttaa aika topakalta, joten kinaa tulee olemaan edessä. Kohonneeko koko lauman pomoksi? Sepä jää nähtäväksi.



Ylempänä Väinön ja Masin ruoka, alempana Veetin hienosti aseteltu (jotta herra saa otettua suikaleet suuhunsa) toipilas-lautanen.


Masi-poika. Kynnet on niin pienet, että leikkasin ne ihmisten kynsisaksilla :) Painoa on nyt 440g, eli 100g enemmän on tullut tulon jälkeen.

Ai että sain pikkuveljeltä 2 gigan muistikortin! Ihanaa, lisää kuvia :) Vaikka mä kyllä tyhjentelenkin korttia aika nopeesti, ni on se silti kiva. Saapa parempilaatusia ja isompia kuvia ;) Aika yllättävän paljon olen kyllä nyt kuvauksesta innostunut Ässän myötä. Siitä kun tulee niin paljon räpsittyä kuvia tänne blogiinkin :)