Uusia vinkkejä tottikseen, mutta hyvin edetään!

No nyt on tänään muutto edessä netittömään kämppään, joten seuraavaan päivitykseen voi olla aikaa. Nytpä siis päivittelen pikaisesti kuulumisia viimeisimmistä tottistreeneistä sun muusta.

Torstaina oli tottista, ja meillä oli vieras neuvomassa tottistelun saloja. Itse sain paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa leikkimiseen. Leikin kuulemma ihan hyvin (jes!), mutta olin itse liian aktiivinen leikissä. Sain myös pari vinkkiä itse leikittämiseen ja neuvon lyhentää leikkejä, ettei niistä vain mene maku. Lisäksi minua neuvottiin kokeilemaan palkkana patukkaa, jossa naru. Saa nähdä, miten se pelittää Ässällä. Kehua tuli Ässän innosta ja kyvystä oppia, eli kyllä siitä pitäisi ihan hyvä tottiskoira saada, jossen nyt itse vain mokaa mitään :D

Muutto siis edessä! Ketuttaa netittömyys, sillä muutosta olisi varmaan paljon kirjoiteltavaa.. Mutta enköhän välillä pääse kirjastossa tai jossain koneella sen verran käymään, että saan pienen pätkän tännekkin ehkä kirjoiteltua. Toivottavasti ne nyt saa sen netin pian laitettua, tai vaihdetaan muuten toiseen paikkaan, joka pitää kiinni annetuista päivämääristä!

Leiki Leiki Leiki

Onpas taas jäänyt päivittelyt vähiin, kyllä se muuttaminen ehkä sittenkin vaatii veronsa! Tampereella on nyt rampattua useasti milloin mitäkin hommaa tekemässä ja tavaraa viemässä. Konekkin oli viikon kiinni, kun tietsikkapöytä lähti Tampereelle enkä keksinyt kunnon sijoituspaikkaa tälle. Nyt sitten datailen keittiönpöydän ääressä vielä viikon, ja mikäs sen parempaa, kun on jääkaappikin ihan vieressä ;)

On sitä tietty ahkerasti treenailtukkin, ja tottiksessa on jo edistystä tapahtunut! Ollaan pyritty siis päivittäin leikkimään rätillä, ja Ässä selkeästi leikkii nyt innokkaammin kuin ennen. Nyt ollaan ruvettu sitä leikitystä tekemään pikkuhiljaa muuallakin kuin kotipihalla. Mm. eilen vedettiin kahdet leikkisessiot lähellä olevalla metsäaukiolla. Nämä leikit eivät sujuneet niin hyvin, sillä hajutkin olisivat kiinnostaneet Ässää, jolloin se ei ollut leikissä mukana täysillä. Ekalla kerralle se jätti lelun kerran jonkun hajun takia, mutta jatkoi lopulta leikkiä. Toisella kerralla se oli enemmän mukana, eikä tiputtanut lelua ollenkaan. Silti leikkimisessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana. Toisaalta taas leikkimme toisessa metsässä yksien hakutreenien jälkeen oli todella innokasta, joten on tässä edistystä tapahtunut. Veitakkalan tottiskentälläkin se leikkii jo intensiivisemmin, eikä lähde haahuilemaan.

Haku- ja rauniotreenitkin ovat sujuneet aika hyvin. Raunioilla Ässällä on nyt ollut ekat umpipiilot, jotka se suoritti hyvin! Eilisissä treeneissä se joutui tekemään aikalailla hommia löytääkseen toisen umpparin, sillä hajun paikallistaminen oli hankalaa. Kyllä se sen sitten lopulta paikansi, ja ilmaisikin ulkoa käsin hetken ihmettelyn jälkeen. Olin todella ylpeä pojasta, kun se jaksoi tehdä kovasti hommia lannistumatta :)

Haussa Ässällä oli sunnuntaina ekaa kertaa ukko verkon alla naama kuitenkin näkyvissä, mutta se ei sitä onneksi pahemmin ihmetyttänyt. Vähän se kävi nokalla tökkimässä, mutta ilmaisi sitten hienosti. Nykyisin sillä on ilmaisu muutenkin parantunut, ja se jaksaa haukkua pidempään kuin ennen. Ärsyttää kyllä vielä se järjetön vetäminen treenipaikalle kävellessä. Se kyllä osaa liki-käskyn, mutta treeneissä sillä on järjetön into etsimään, joten se vaan sinkoaa hulluna eteen. Eiköhän tämäkin tästä, sitten kun saadaan se tottis kasaan.. Siihen mulla nyt onkin eniten panostettavaa.

Ruokinnastakin voisin jotain pulista. Nyt meillä oli kokeilussa se kana, josta pelkäsin Ässän saavan oireita. Silmät eivät ole vuotaneet, kuten sen nappularuoan kanssa (kts. vaikka kuva), ja rapsuttelukaan ei ole lisääntynyt. Ainoa, mitä olen nyt huomannut, on tassunpohjakarvojen punertuminen! Tätä samaahan oli silloin nappuloidenkin kanssa, mutta sitten se hävisi toiseen merkkiin siirryttäessä. Tassut eivät kuitenkaan näytä kutisuttavan koiraa. Pitänee kokeilla kanan jättäminen taas pois, ja katsoa valkaistuvatku tassunpohjakarvat uudelleen. Sitten voisin kokeilla, alkavatko karvat punertua satunnaisesta kanasta, sillä nythän se on jo pari viikkoa syönyt luuateriana pelkkää kanaa.

Nyt ei ole tullut taas kuvailtua, kun sain muistikortin vasta pari päivää sitten takaisin. Tässä nyt ois kuitenkin jotain Timon vauhdikkaita kuvailuja parin viikon takaa!

Ohjaajankin pitäisi osata leikkiä

Nyt olen kunnolla innostunut taas tottiksesta, kun tajusin mitä meidän pitäisi tehdä. Rättilelusta ei ole vielä tullut tarpeeksi hyvä palkka, vaikka se meneekin ylitse muiden lelujen. Nytpä siitä siis tehdään sitä ylitsevoimaisen ihanaa lelua, jonka eteen tehdään mitä vain. Tottistreenimme Ässän kanssa ovatkin siis lähinnä leikkimistä lyhyissä pätkissä. Tätä yritän tehdä lähes päivittäin, ja miksei pariinkin otteeseen.

Torstain tottiksessa huomasin taas, kuinka suuri hyöty porukassa treenaamisessa on. Sain paljon kommenttia tavastani leikkiä, joten nyt osaan (toivottavasti) paremmin innostaa Ässää leikkiin mukaan. Jahtileikissähän ei ongelmaa ole, mutta vetämissä Ässältä katoaa nopeasti into. Olin mm. nyppinyt lelua enkä ollut antanut koiran voittaa tarpeeksi, mutta nyt yritän kiinnittää huomiota näihin(kin). Eilen Ässä ainakin oli huomattavasti innostuneempi leikistä, ja se ravisti lelua moneen otteeseen. Vieläkään se ei kauheasti vedellyt, mutta ainakin sillä näytti olevan nyt hauskempaa. Ehkäpä se tästä :)

Eilen tein Ässälle pikkuisen jäljenkin metsään, ja että se olikin siitä oikein innoissaan! Kun lätkäisin sille jäljestusvaljaat päälle, se alkoi samantien kulkea nokka maassa häntä heiluen. Jäljen se suoritti nopeasti ja osasi hakeutua hienosti takaisin jäljelle mennessään hieman hakoteille. Loppu oli hieman hankala, koska olin poistuessani kävellyt liian läheltä jälkeä ja Ässä suunnisti niille jäljille. Mutta onhan sekin hieno juttu, että se ylipäätään huomasi poistumisjälkeni. Minun silmääni se näytti käyttelevän nenäänsä tarkemmin kuin ennen taukoa, ja se ei hätiköinyt niin paljon kuin joskus. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ässän suoritukseen :) Vielä en kävellyt jälkeä ihan normaalilla askelpituudella, mutta sitäkin voisi kokeilla piakkoin, kun eilinen jälki meni noin hyvin..

Ruokintakin on sujunut hyvin, ja uskalsin vihdoin ottaa myös kanan mukaan ruokalistalle. Toivoisin kovasti, että sen kanssa ei tulisi mitään ongelmia, koska sen saatavuus on paras muihin luihin verrattaessa. Ja onhan se helpompaakin, kun kaikki liha käy. Nyt siis tarkkailen tuota koiraa, että alkaako silmät vuotamaan tai korvat töhnimään. Ainakaan Ässälle ei ole pienestä määrästä tullut mitään oireita, joten siinä voi mennä hetki, että oireet ilmaantuvat. Pidetään sormet ristissä..

Käytiin muuten Ässän kanssa uusimassa rokotuksetkin, ja tämä herranen huusi kurkku suorana piikkiä annettaessa :D Viimeksi pikkukakarana se ei edes noteeranut piikkiä, vaan rohmusi annettua kissanruokaa turpaansa. Nytkin se veteli ruokaa, mutta alkoi silti huutamaan piikkiä annettaessa. Menikö lienee huonoon kohtaan? Piikin jälkeen se veteli kyllä loputkin nappulat eikä ollut enää millänsäkkään. Pöhkö.

Harmittaa, kun ei ole tullut lisäiltyä pahemmin kunnon kuvia Ässästä vähään aikaan. Kova hinku olisi kuvata, mutta muistikortti on ollut jo kauan Timolla (hän yrittää pelastaa sieltä kadonneita Mikkelikuvia). Pitänee sitten ostaa toinen, kun se tulisi muutenkin tarpeeseen..

Leireilyä

Viikonloppuna (la-su) meillä oli treeniporukan yhteinen "leiri". Lauantai meni aamukymmenestä iltaseitsemään hakua treenatessa, ja sen kyllä tunsi jaloissaankin. Sunnuntaina otettiin vielä pienet palauttavat treenit.

Lauantaina treenattiin ihan perinteisesti hakua, ja jokainen otti koiransa kaksi kertaa. Välillä käytiin syömässä eväitä, ja sitten jatkettiin. Tuulta ei ollut ollenkaan, joten oli pakko ottaa ukot taputuksin. Samalla saatiin treenattua pistoihin lisää syvyyttä. Tätä tehtiin kumpanakin treenikertana, ja kummallakin kerralla otettiin neljä ukkoa. Ässä joutui viettämään koko päivän häkissä treenejä lukuunottamatta, mutta luulin sen olevan illalla väsynyt tavallista raskaamman treenin jälkeen. Kuitenkin illalla mennessämme pienelle lenkille se sinkoili kuin päätön kana osoittamatta merkkiäkään väsymyksestä. Nukkumaan se pääsi sisälle, ja sielläkin se oli vähän levoton ja yritti hyppiä sänkyynkin pari kertaa yön aikana.

Sunnuntaina Ässä ei vaikuttanut aamulenkillä enää ylienergiseltä, joten eipä tainnut raukka saada nukutuksi yhtä hyvin kuin kotona. Autossakaan se ei räksytellyt enää turhia, vaan makoili rauhallisesti, muttei mielestäni kuitenkaan väsyneesti. Sunnuntaina otettiin vielä yhdet samanlaiset treenit kuin lauantaina, ja yhdet haukkutreenit neljällä ukolla. Kotiin päästiin jo iltapäivällä. Kotona Ässä oli oikein väsähtänyt, ja pienellä iltalenkillä käydessämme se lähinnä jolkotteli perässäni. Kerrankin pässilä oli oikein kunnolla väsähtänyt ;)

Tälläiset rankemmat treenaukset ovat välillä hyviä, sillä niissä oppii nopeasti uusia asioita toiston avulla ja oppii kestämään rankempaakin treeniä. Ihanaa oli myös huomata, että Ässän into hommaan ei hiipunut rankemmankaan treenin takia. Itse olin tosin jo lauantain jälkeen aika naatti, ja sunnuntain treenien jälkeen oli jalat kipeänä ja väsytti tajuttomasti. Ässäkin vain rötkötti koko sunnuntai-illan. Treenaus teki siis hyvää molemmille :)

Ässä oli tänään jo taas normaali itsensä, ja mustikassa ollessamme se sinkoili taas entiseen malliin maastossa. Emme kuitenkaan tehneet tänään mitään lenkkeilyä kummempaa, vaan pidimme ihan vapaapäivän kaikesta uuden opettelusta (tai siis Ässä piti, minä menin suunnistamaan ja opin käyttämään kompassia!).

Mustikassa. Ässäkin tunki turpansa kuvaan vaikka väkisin!

Välillä muuten tuntuu siltä, että tuon koiran aivot sijaitsevat nenässä, sillä sen korvat menevät lukkoon, kun se menee hajujensa pauloissa metsässä. Raivostuttava piirre, mutta eiköhän sekin ole taas harjoittelusta kiinni..