Maanantaina Ässällä oli jälleen hieronta-aika, ja taas sieltä löytyi jumia. Eli näillä keleillä(?) se jumittuu jo viikossa uudestaan. Ehdottomasti on siis päästävä osteopaatille, kun tämä elämä on tällä hetkellä tällaista jatkuvaa jumitusta.
Hieronnassa Ässä taas pyörähteli väkkärän lailla, kun hieroja setvi vasemman puolen jumeja. Jumit olivat syvällä selässä. Rangan lihasten tulisi olla erillisiä, mutta Ässällä ne kuulemma tuntuvat vain yhtenä jumittuneena pötkönä. Oikea puoli oli taas paljon helpompi ja päällilihakset Ässällä olivat auki. Seuraava aika varattiin taas ensiviikon maanantaille ja hoito-ohjeeksi saatii lämmittää Ässän selkää päivittäin lämmitetyllä kauratyynyllä. Josko se auttaisi tuohon jumitukseen.
Jatkuva jumitus on inhottavaa, varsinkin kun Ässä tuntuu reagoivan selän jumeihin. Lenkillä se on välillä jotenkin herkkähaukkuisempi, eli reagoi haukulla joihinkin ihmisiin, yllätyksiin ja palkkaamisesta huolimatta herkästi myös koiriin. Ihan kuin se olisi jotenkin kireämpi: "Miks tommonen ukko seisoo meidän pihalla!" "Lopettais nuo lapset tuon juoksun tuossa!" "Hitsi kun tuo naapurin rouva tervehtikin yllättäen!" "Pakko haukahtaa "muuten vain" koiranohituksen jälkeen, kun se mokoma oli niin musta". Ja tuo haukku siis on erilaista kuin sellainen Ässän "hei ihminen huomaa minut, rapsuta minua!" haukku. Voi toki johtua ties mistä muustakin, kuun ja maan asennoista, huonoista makupaloista tai vaikka väärällä jalalla nousemisesta. Eihän näistä varmuudella tiedä, kun Ässärukka ei osaa edelleenkään puhua.
Kauratyynyhoitoa. Ihanaa aina silloin, kun Ässällä ei ole kiire kytätä ruokaa.
Talvi se vaan jatkuu ja pakkanen nousee. Harmittavasti tämän päivän tanssitreenitkin peruuntuivat -20 asteen pakkasen takia. Vaan hyvä kun peruivat, sillä en olisi kuitenkaan vienyt jumista koiraa pariksi tunniksi ulkoilmaa kylmempään halliin palelemaan. Kyllä se lämmitetty halli vaan olisi luksusta.. Tanssihommia olen jonkinverran treenailut kotona ja kerran ulkona. Pitäisi alkaa suunnitella ohjelman jatko-osaa ja opettaa Ässälle vihdoin valmiiksi takaperin jalkojen välistä pujottelu.
Käytiin me Ässän kanssa pakkasesta huolimatta lenkillä. Tänään tehtiin hihnalenkki ja Ässä pääsi juoksentelemaan tyhjään koirapuistoon. Vielä ei näyttäneet jalat pahemmin tutisevan kylmästä, vaikka ei me kyllä ihan tunnin lenkkiä tehtykkään.
Viimepostauksessa hehkutin järven jäätymistä ja jäällälenkkeilyä. Nyt pitänee perua puheet, sillä jäiden kantavuuden myötä järvellä on nyt hirveästi lenkkeilijöitä, joiden koirat ovat irti ja juoksevat milloin missäkin. Kun pururadat on nyt ladutettu hiihtäjien käyttöön, niin jäällä on välillä varsinkin viikonloppuisin jopa ruuhkaa. Menee koko lenkki kyttäilyksi, milloin tulee koira vastaan ja mistä ja tuleeko joku jostain puskasta niskaan. Onneksi pimeällä saa lenkkeillä rauhaksiin ja lyhyen automatkan päässä on vaikka minkälaisia reittejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti