Paluu arkeen on tapahtunut onnistuneesti ja nyt olen ollut taas viikon kouluhommien parissa. Ässällä muutos johti herkkupöydän antimista tavalliseen vähäisillä herkuilla höystettyyn arkeen ilman jatkuvaa pallutusta ja kotonahengailua. Spanieli silti tuntui oikein hengähtävän, kun saavuimme kotiin. Tervetuloa arki ja tutut rutiinit!
Herkkupöydän antimista oli tosin vaikea luopua itse kunkin..
Maanantaina Ässä sai taas mieluisan vieraan, nimittäin hieroja tuli kylään tarkastelemaan lomalla syntyneitä jumituksia. Olihan niitä taas, ja tilanne oli kuulemma lähes yhtä huonolla mallilla kuin ensimmäisellä kerralla hieronnassa ennen joulua. Selän lihakset olivat siis syväjuntturassa ja taas vasen polvi oli jumittanut toisen puolen pahemmaksi. Ässä siis ei malttanut pysyä hierottaessa paikalla ollenkaan ja ikävä tunne lihaksissa aiheutti vain piehtaroa ja kaiken jyrsimistä ja nuolemista. Ilmeisesti vuorotellen plussan ja pakkasen puolella hyppineen kelin aiheuttamat liukkaat ovat pistäneet polvet koetukselle. Niimpä olen varsin iloinen juuri sataneesta uudesta lumesta, joka muuttaa luistinradat takaisin poluiksi. Ensiviikon maanantaina hieroja tulee taas kylään tarkastelemaan lihasten jumitusasteen.
Ässän koirakohtaamiset vapaanaollessa ja hihnassa ovat parantuneet kuin salaa Salon reissulla ollessa. Siellähän ei juurikaan tarvitse muista koirista huolehtia, lenkkeili sitten hihnassa tai irti. Kerran tuli kuitenkin metsässä vastaan parikin mesoavaa koiraa, mutta Ässäpä tuli näppärästi luokseni. Olen niin ylpeä tuosta kutaleesta! Nyt jäälläkin lenkkeillessä vastaan tuli kauempana koiria, ja saatoin ohittaa Ässän kanssa laittamatta sitä hihnaan. Pari rähähdystilannetta on sattunut, mutta niistä olen saanut syyttää itseäni, kun pistin Ässän liian vaikeaan tilanteeseen. Onneksi onnistumia on tullut ainakin tuplasti enemmän.
Ässän mielentilakin on muuttunut toisenlaiseksi ohitustilanteissa ja se on paljon rauhallisempi. Hihnassa se on varsinkin on hyvin rento vastaantulevien suhteen, mutta vapaanaollessa se ei aina halua tulla luokse vastaantulevan ollessa jotenkin erityisen epäilyttäviä. Silloin se odottaa hiljaisena toista koiraa katsoen, kunnes olen kävellyt rauhallisesti sen luokse kehuen, jolloin palkkaan sen.
Jouluna oli hautuumaalla paljon kynttilöitä. Ässä oli mukana kynttiläreissulla, ja eläinten hautausmaalla pääsi mukaan viemään kynttilää. Suurin osa pikkuisista on haudattu takapihallemme, joten sinnekkin vein kynttilän.
Yksinolotkin ovat nyt kotona sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Ässä ei tosin kauaa ole joutunutkaan olemaan yksin. Eilinen oli kuitenkin paha päivä, sillä silloin tuli ainakin kuuden tunnin yksinolo, jonka jälkeen pikaisesti käytiin kotona pissattamassa Ässä ja hakemassa tavaroita, kun lähdettiin taas parin tunnin reissuun. Silloin Ässä jäi vähän levottomana kotiin.. Seuraan tilannetta ja olen ajatellut ladata jonkun äänennauhoitusohjelman, niin saan seurattua vikiseekö se yksin ollessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti