perjantai 29. toukokuuta 2015

Kesäkausi korkattu


Tällaisella porukalla aloitettiin tämän vuoden mejäilyt eli verijäljestys, mukana menossa siis spanielikaksikon lisäksi kolme mäyrää, Mila, Uno ja Niilo. Lauantai-ilta siis tuli vietettyä hyvästä kelistä huolimatta metsässä veristä sientä raahaten, kun joku järkevämpi olisi voinut löytää itsensä terassilta. No, kivaa oli kaikilla räpellyksestä huolimatta.


Spaat odottelee nätisti vuoroaan. 

 Mäyrätkin odottaa, tosin Niilo oli aivan varma omistajan hyljänneen kolmikon metsään.

Jälkien teko ei mennyt meillä suunnistustaidottomilla ihan putkeen ja koirillakin oli vähän hakemista jäljillä. Femma oli aluksi liekeissä verestä ja lähti jäljelle kovalla innolla hienosti suoraa pätkää jäljestäen. Onnistuttiin kuitenkin hukkaamaan jälki, jolloin tajusin jäljen merkkauksen olevan aivan liian puutteellista, joten sähläykseksihän se sitten meni. Mutta ai että, kun oli pieni spanieli riemuissaan sorkkansa löytymisestä! Jopa niinkin riemuissaan, että onnistui karkaamaan seuraavan koirakon suoritusvuorolla hihnastaan ja juoksemaan meidän perään jäljelle.. Onneksi mäyrällä oli homma hanskassa, joten ylimääräiset spanielit ei paljoa menoa hetkauttaneet. 

Ässäkin pääsi huvin vuoksi jäljestämään yhden kämmäämämme jäljen ja tyyppi olikin aika innoissaan aktivoinnista. Maasto tosin kivikkoisena oli vähän rankka, onneksi jälki oli lyhyt.

Onnelliset sorkkaeläimen jäljittäjät

Ässän vointi on ollut onneksi hyvällä mallilla ja se on jaksanut kivasti metsälenkeilläkin mukana. Hihnalenkeillä peitsaus tulee turhan helposti mukaan kuvioihin ja sehän jumittaa nopsaan. Niinpä yritän liikuttaa Ässää mahdollisimman paljon fleksissä ja vapaana, mikä tuntuu tekevän sille hyvää. Ehdoton eläkeläinen se silti on, sillä pari kertaa olen kokeillut jotain tokomaista hömpöttelymielessä  ja sellaiset sillä ottaa aika äkkiä kropan päälle. Niinpä Ässä saa jatkaa eloa iloisena mukana seilaavana eläkeläisseuralaisena, mistä se tuntuukin kovasti nauttivan. Tärkeintä on päästä mukaan, ei sillä niin väliä minne ja mitä tekemään :)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Eletään tää kesä kerran vaan


Nyt saa kesä tulla! Vihdoin alkaa aikaa löytyä kaikelle ylimääräiselle, kuten blogin päivittelylle. Parin kuukauden tauon jälkeen on taas ihana suunnitella treenejä ja muita kivoja menoja Femman (ja ehkä vähän Ässänkin) päänmenoksi. Femma on kärsivällisesti jaksanut toimittaa seurasylikoiran virkaa, mutta ensimmäisissä agilitytreeneissä aikoihin siltä pääsi pienet jahtihaukut radan tynkää tehdessä. On tainnut vähän patoumaa kertyä.





Kesällä jatketaan treenaamista edelleen koiratanssin parissa, mutta myös agilityn ryhmäpaikka napattiin kesäksi. Ekat treenit takana ja Femma oli tosiaan aika liekeissä. Treenit sujuivat yllättävän hyvin siihen nähden, että ohjaajalla oli kaksi vasenta jalkaa. Huomasin myös, ettei juostessa kannata jäädä ihailemaan hienosti menevää koiraansa - siinä jää aika auttamatta jälkeen. Vauhtia siis on himppasen enemmän, kuin Ässällä.

Lisäksi ohjelmistossa olisi käydä leikkimässä mejäkoiraa muutamissa kokeissa ja tietty ihan treenatakkin (Ässäkin pääsee!). Joku tokokurssi olisi hauska käydä, mutta katsotaan jaksetaanko. Onhan tässä jo ohjelmaa ja uidakkin pitäisi ehtiä. Näytelmissäkin oli tarkoitus käydä, mutta Femman turkki ei ole vieläkään toipunut talvella tekemästäni trimmauksesta, joten se saa odotella syksyyn.

Trimmauksesta puheen ollen, Femman pikkuinen turkki pääsi taas kasvattajan trimmikäsittelyyn. Samalla sain hieman opastusta, kuinka ja mistä kohdin sitä turkkia oikeasti kuuluisi ohennella. Ihan hyödyllinen oppitunti, sanoisinko. Nyt tosin pitäisi pitää siitä näpit irti syksyyn asti, että ihan oikeasti päästäisiin näyttelykehiin asti. Hienot hapsut kasvattaja sai kuorittua minun trimmini jäljiltä, vaikka kaljuun päähän on taas totuttelua.

Ohessa Femman päästä ennen ja jälkeen kuvat. Vasemmalla olevat ennen, oikealla jälkeen.

Agilityä ja muutakin elämään ajatellen varasin Femmalle vihdoin ajan luustokuviin kesäkuun puoleen väliin. Kaksi siskoa on jo kuvattu ja niillä polvet ja lonkat oli hyvät. Toivottavasti myös meidän neidillä. Huomenna auton nokka suunnataan aamusta Ruovedelle päin metsästyskoulutukseen. On se vaan siistiä päästä taas tekemään koirankin kanssa kaikkea kivaa!

Femman ilme, kun kerroin meidän kesän suunnitelmista.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ässä jo 7 vuotta!



Niin se vain aika juoksee ja vappupoika-Ässä täytti jo seitsemän vuotta. Juhlapäivää vietettiin perinteisesti metsälenkillä ja syömällä. Ässä nautti metsärallista Femman kanssa piitkästä aikaa ja kävi pulahtamassakin synttärin kunniaksi. Synttäriaamuna pistettiin trimmerillä tukkaa uuteen kuosiin, joten turkkikin kuivasi nopsaan läträyksen jälkeen.

Ässä on ollut nyt vanhempieni luona hoidossa ja vointi on pysynyt onneksi hyvänä. Sen askellus köpöttää varsinkin sisällä, mutta metsässä se kulkee mielellään. Nyt sen köpötyksen vain huomaa entistä paremmin, kun on vikkeläliikkeinen vertailukohde rinnalla. Venyttelytkin sujuvat tällä hetkellä hyvin, vaikka kupeessa tuntuu olevan jumia. Korvatkin taas vaivaavat, joten vielä on ruokinnassa fiksattavaa.Yritetään pitää elämä kivuttomana ja mielekkäänä, vaikka sitten vähän köpöttävänä.

Hoitoreissullaan Ässä vietti viikonlopun mökillä, jossa sillä oli superhauskaa. Vaihteeksi se veti elämänsä vähän liiankin ranttaliksi, joten jumitukset eivät ole ihme. Veneellä oli turha kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään, jos Ässä ei ollut mukana. Sehän meinaan vaikka uimalla tuppautui seuraan..