Ässä - pennusta koiraksi

Pakkasen haitat

2012-02-09T12:58:00.000-08:00

Ässä on tänä vuonna palellut pakkasessa enemmän kuin aikaisemmin. Viimevuonna se on ulkoillut -30 asteenkin pakkasessa ilman loimea, ja on pitänyt itsensä lämpimällä juosten. Tänä vuonna olen loimittanut sitä enemmän lähinnä pissaongelmien takia, ja kovat pakkaset ovatkin iskeneet nyt kovemmin.

Ässä ei kovien pakkasten tultua halunnut oikein lenkkeillä. Ulos lähti haluttomasti, ja takaisin päin mennessä halusi vauhdilla kotiin. Nyt tiistaina treeneissä oli haluton varsinkin A:n ja hyppyjen kohdalla (mm. alitti yhden esteen). Myös ohjaaja huomautti heti asiasta, ja niimpä tilasin Ässälle hieroja-ajan ensiviikolle. Liekö siis ulkoiluhaluttomuus ja treeni-into johtunut jostain lihasjumista, se jää nähtäväksi. Ulkoiluhaluttomuuden ymmärrän kovilla pakkasilla, mutta treeni-innon lopahtaminen kuulostaa hassulta, varsinkin kun hallissa oli lämpimämpää kuin ulkona.

Pakkaset ovat nipistelleet myös poikkeuksellisen paljon Ässän tassuja. Ulkona olo aiheuttaa vikinää, tassujen nostelua ja jopa kolmella jalalla koikkarointia. Niimpä ostin Ässälle tossut! Ne kuulostavat ihan steppikengiltä lattialla, mutta hangella ovat onneksi hiljaiset. Näitä Ässä tosin ei (onneksi) tarvitse kuin yli -20 asteen pakkasilla.

Kärsivä koira

Hieroja antoi Ässälle hoito-ohjeeksi hierontaan asti Back on Trackin käytön yöksi, ja se onkin tuntunut jo nyt auttavan. Tänään menimme lenkille jäälle Ässän ollessa irti, ja sehän antoi palaa.. Vähän kauhistutti, kun hieroja suositteli hangessa juoksun ja riehumisen välttelemistä, mutta en osannut odottaa sellaista juoksemista edellisten lenkkien laahustuksen jälkeen. Onneksi hanki oli matala. Tämä kyllä nyt viittaisi siihen lihasjumiin tai vastaavaan, kun Ässä loimituksen jälkeen noin sutjakasti vipelsi. Jatkossa mennään kuitenkin hierontaan asti hillitymmin, katsotaan sitten tiistaina tilanne!

Yhden kuvan sain, ennenkuin akku simahti.

Takaisin raakaan

2012-02-06T11:14:00.000-08:00

Ja raakaan siirryttiin vihdoin takaisin. Mukavasti juuri tuossa muuton keskellä, kun pakastinkin meni rikki :) Nappulat loppuivat kesken, niin tuli pakkotilanne eteen. Lihaan oltiin kyllä totuteltu etukäteen, ja hyvin Ässän maha muutoksen kestikin.

Aloiteltiin kalkkunan lihalla ja luilla, mutta nyt ollaan saatu ruokavalioon jo mukaan sisäelimet, sika, nauta ja lohi, huomenna mukaan tulee hevonen. Jaottelen ruoat valmiiksi ruoka-annoksiksi pakastimeen, kun tuo kuitenkin syö niin vähäisen lihamäärän päivässä. Luiden erottelu oli yhtä vaivatonta kuin ennenkin, lihojenkin jaottelu suht meneväistä, mutta kasvissoseen tekeminen ärsyttää. Nyt en ole edes tehnyt siitä kuin puolet, ja puolet ostanut valmispötkönä, joten homma on helpompaa kuin aikaisemmin. Olen myös ajatellut kokeilla, mitä Ässän maha tuumailee puurosta.

Ruokavalion myötä Ässän nälkä on kasvanut (jos se on mahdollista) ja kakka pienentynyt. Nämä nyt olivatkin odotettavissa, mutta huomasinpa yhden jännän oireen! Ässällä pissasuihku on aina ollut sellainen liritys, jos nostaa joskus harvoin koipea niin lorottaa melkein kintulleen. Nyt suihku on välillä hirveän voimakas, ja eräänä päivänä kyykky-pissatessaan Ässä lurautti itseään etukintuille! Kummallista, mutta tämä ei voi olla kuin hyvä asita. Ehkäpä virtsateistä on poistunut sakkaa tai jotain? Syytä en tiedä, mutta perin kummallista tämä on.

Muutto

2012-02-03T02:37:00.001-08:00

Nyt on operaatio muutto suoritettu, ja siitä onkin jo pidemmän aikaa pitänyt tänne kirjoitella. Kaikenlaista häslinkiä siihen sisältyi, mutta nyt ollaan jo kivasti kotiuduttu tänne. Ja ai että täällä onkin mukavempi asua!

Muuttosuunnitelmamme oli seuraavanlainen. Pe uuden kämpän siivous ja autolla kaikki mitä saadaan, lauantaina pakulla loput ja sunnuntaina vanhan kämpän siivousta. Perjantai venyi tosi pitkäksi, vaikka meitä oli auttamassa ystäväni/ex-kämppikseni sekä Villen sisko, joka siivosi uutta kämppää Villen kanssa, kun me kaverini Liisan kanssa vietiin muutama tavara jätteidenkäsittelylaitokselle. Herätys oli aikaisin, ja hommia tehtiin myöhään, joten Ässä-raukka jäi varsin vähäiselle lenkitykselle. Lisäksi se stressasi muuttoa, kun me rampattiin kämpästä toiseen.

Lauantaina tuli heti aamusta ongelma: me ei saatukkaan pakua silloin kun piti. Onneksi muutettiin viereisestä talosta toiseen, niin Villen kaverit kantoivat lähes kaikki tavarat käsin tai farkkuun ahdettuna. Mun pienestä rellustahan ei ollut paljon iloa. Voitte kuvitella kuinka mukavaa pojilla oli kantaa tuota 100kg Killen jättiläisterraariota.. Ässä sai aamulla kunnon lenkin, ja vaikuttikin loppupäivän rauhallisemmalta, vaikka ramppailtiin taas edestakaisin. Huusi tosin uudessa kämpässä, kun jätettiin se yksin roskienviennin ajaksi.

Sunnuntai menikin sitten leppoisammin tavaroita järjestellen ja vanhaa kämppää siivoten. Ässä vaikutti vähän stressaantuneena, jonka huomasi muunmuassa siitä, että ulosmennessä saattoi räkyttää, vaikkei missään ollut ketään tai lenkillä räkytti kaukanakin oleville koirille, jotka eivät edes katsoneet meihin päin. Kyllä se muutamien päivien päästä rauhoittui, kun rutiinit pysyivät samoina ja lenkkimaastokaan ei muuttunut miksikään. Ja yksinolokin sujui hienosti jo muuton jälkeen.

Muutto aiheutti myös jotain ongelmia mukavien asioiden lisäksi. Aloitin Ässän kanssa taas raakaruokinnan (josta myöhemmin sitten lisää), mutta pakastin ilmeisesti rikkoontui muutossa, ja sulatti osan lihoista ja marjoista! Onneksi saatiin ruoat parvekkeelle, ja Villen äidiltä heidän vanha ja pienempi pakastin. Jotain marjoja jouduin kyllä heittämään roskiin, kun menivät ihan mössöksi, jotain sitten laitoin Ässän sapuskoihin. Myös netti ei tullut silloin kun piti, joten olimme melkein kaksi viikkoa ilman nettiä.

Mutta mukavempiin asioihin! Kämppä on pienempi, mutta tilava ja sopiva meille (ja halvempi!). Lisäksi se on paremmassa kunnossa. Nyt sain myös rakenneltua marsuille kunnon aitauksen ja Killekin pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Itselleni sain kivan tietokonenurkkauksen eläinten keskelle :) Loppuun vielä kuvasia elukoiden ja mun oloista.

Datisnurkkaus. Tässä kulutankin sitten suurimman osan ajastani.

Killen terra lähempää. Nyt siinä on kaappikin alla ja uusi isompi uv-lamppu.

Marsusten aitaus. Marsut eivät olleet oikein kuvaustuulella.. :D

Ja Ässän oma paikka heti tietokonepöytäni vieressä, tietysti.

Tulipa nyt pitkä postaus, eikä ehkä ihan suoranaisesti Ässään liittyvä.. Mutta seuraavassa sitten asiaa enemmän Ässästä ja muista.

Vuoden ekat treenit

2012-01-11T11:45:00.000-08:00

Taukoa kerkesi tulemaan ihan kiitettävästi, ja sen kyllä huomasi. Jotkut asiat olivat selkeästi hautuneet Ässän pienessä päässä, ja jotkut unohtuneet. Itsekkin kyllä juoksin rataa vähän miten sattuun viljellen taas Ässän suureksi riemuksi nakkia pitkin maita.. Köh.

Treenin aluksi harjoiteltiin Ässän kanssa omatoimisesti keppejä, jotka menivät loistavan hyvin! Tauko oli selkeästi tehnyt terää. Itsehän olen opettanut Ässälle keppejä hihnan avustuksella, ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että kuusi keppiä menee hyvin narun roikkussa perässä. En siis enää pidä narusta kiinni ja ohjaile, mutta siellä se on perässä vielä varmistimena. Kokeilin myös lähettää Ässää kauempaa pitämättä hihnasta kiinni, mutta silloin siltä meni pasmat sekaisin. Eipä tuota olla juurikaan kyllä harjoiteltu.

Keinua kokeiltiin, ja Ässä on sen kanssa vieläkin hyvin epävarma. Keskelle kiipeää reippaasti, mutta siitä ryömii tutisevin polvin eteenpäin. Toistojen myötä epävarmuus tuntui kasvavan, joten taisin päästää keinun putoamaan liian nopeasti. Pamahdus ei tunnu Ässää niin kauhistuttavan, mutta se jalkojen alta katoava maa.. Noh, reeniä reeniä.

Sitten mentiin radalle, joka oli hyvin kiemurainen. Valssia sai siis käyttää pariinkin otteeseen, ja yhdessä kohtaa oli pakko tehdä takaakääntö (? liekö oikea termi. koira siis ohjataan toiselle puolelle selän takaa). Tämähän oli meille ihan uusi juttu, mutta yllättäen se meni heti ensimmäisellä ihan putkeen. Ohjaaja ihan ihmetteli, mutta niin se vain toistettaessakin onnistui. Esteen takaakierto ja ylitys ei sen sijaan oikein Ässältä luistanut, vaikka niin sitä jossain vaiheessa harjoiteltiinkin. Siitä taisi olla niin pitkä aika, ettei mokoma edes muistanut.. Ihmetteli vain, mitä oikein sohin ja huutelen. Tosin itselläkään se ei ollut enää oikein hallussa :D Sitä sitten treenailtiin jälkikäteen, ja menihän se sitten.

Kivaa oli taas päästä treeneihin! Agility on kyllä niin mukava laji, ettei edes oma tohelointi radalla niin haittaa, kun itsellä ja koiralla on kivaa. Tulee hyvä mieli, kun näkee koirankin nauttivan :) Muutenkin huomasin Ässässä nyt eron, kun se pääsi taas pitkästä aikaa treenaamaan. Oli tänään paljon virkeämpi, eloisampi ja mukana touhuissa. Tainnut raukka tylsistyä joululomalla.

Nyt perjantaina meillä alkaakin muutto, joka kestää koko viikonlopun. Viimeksi muutto aiheutti Ässässä stressireaktion, jolloin karvat punertuivat paikoitellen ja Ässä kutisi. Katsotaan miten nyt käy, Ässä kun on muutenkin kutissut ja punertanut. Se tosin saattaa olla vieläkin peräisin Cleosta, ellei se sitten ole kehittämässä jotain ruoka-allergiaa..

Joululoma Salossa

2012-01-08T09:36:00.000-08:00

Nyt on lomalta vihdoin kotiuduttu, ja arki alkaa huomenna. Lomalla tapahtui kaikenlaista, vaikka treenaamisen osalta oltiin ihan täydellisellä tauolla. Kepit oli kyllä mukana, mutta ne pysyivät koko ajan auton takakontissa. Myös Ville tuli loman lopussa muutamaksi päiväksi Saloon, onneksi mahduttiin lähdön hetkellä autoon. Ässän häkki kun vie pikkuautoni takaluukusta puolet, marsujen boksi ja killen loota veivät takapenkistä puolet, ja Ville tietysti etupenkin. Ja mulla oli aika paljon kamaa mukana muutenkin..

Joululoman alussa iski Tapani-myrsky, joka vei myös meidän talosta sähköt. Onneksi ei kauhean pitkäksi aikaa, ehdittiin olla vain aamusta iltaan ilman sähköjä. Netti ja telkkari tosin pysyivät pimennossa pidempään. Tuulen vielä ollessa kova lähdimme isän ja Ässän kanssa piipahtamaan Ouluun mummon luokse. Matkalla veimme myös Kanan uuteen kotiinsa. Oli hilkulla, ettei jääty tienpäälle bensan loppuessa, sillä sähkö vei bensa-asemalta sähköt juuri, kun olimme tankanneet! Olisi ollut hienoa jäädä jonnekkin Huittisten tienoille tienlaitaan ihmettelemään.

Mummolassa oli peltoa, missä juosta.

Joululomalla myös lenkkeiltiin ahkerasti. Uudenvuoden jälkeen sää muuttui mukavammaksi, ja aurinkokin pilkotti jonkin verran. Tapasimme Ässän kanssa myös vihdoin kaverini bichon havanesen Viken, 9kk. Ässä oli oikein yllättävän mallikelpoinen, vaikka ennenkuin päästiin meidän pihalta pois räyhäsi vähän mokomalle tunkeilijalle. Kun Ässä sitten hiljeni, saivat haistella toisiaan, ja sen jälkeen Ässä oli ihan ok. Vikke aluksi jännitti Ässää, ja Ässä jätti sen pian ihan rauhaan. Siinä lenkin edetessä Vikke sitten tottuikin jo Ässään, ja kovin yrittivät hihnoista huolimatta leikkiäkkin lenkin puolivälissä. Tuli hieman pentukuumeen poikasta siinä Vikkeä katsellessa, se oli niin hauskan touhukas ja iloinen, tuli ihan Ässän pentuaika mieleen! Voi niitä muistoja. Harmiksi siitä lenkistä ei tullut kuvia, mutta toisesta lenkistä kyllä. Lisää kuvia albumissa.

Aluksi ei lunta juuri näkynyt..

Sitten saatiin sitäkin.

Tapani-myrskyn tuhoja

Joulumarsu Rambo

2011-12-24T00:52:00.000-08:00

Meille muutti Veetille kaveriksi uusi marsuasukki Lilac-white aby, Maailman Cylvesteri. Syntynyt 21.10.2011, eli on nyt noin 2kk vanha. Poika sai kutsumanimekseen Rambo avokin keksimänä.

Utelias poika, joka tykkää kuikutella. Kovasti ollaan jo pientä kesytetty, ja avokki on Ramboon aivan ihastunut, hakee aina syliinsä siliteltäväksi. Veeti myös tykkää hirveästi pienestä kaveristaan, ja nuolee tämän korvia. Ovat oikein suloinen pari :) Kanalla tämä tosin harmiksi tietää kodinvaihtoa, sillä tyttö naapurissa todennäköisesti hajottaisi ennenpitkään poikaparin. Kana sai tosin hyvän kodin muiden naku-marsujen kaverina, ja muuttaa sinne parin päivän päästä. Nyt ei toivottavasti tarvitse luopua marsuista enää kuin kuolon korjatessa tai harrastuksen kokonaan loppuessa. (Parempia kuvia Rambosta kasvattajan kotisivuilla eli esim tässä)

Jouluksi lähdin eläinten kanssa kotikotiin Saloon vanhempieni luokse. Ässä oli intopiukeana, kuten aina, Kille ärtsynä ja marsut ihmeissään kuljetushäkeissään. Nyt kaikki ovat kuitenkin kotiutuneet mukavasti ja joulunvietto voi alkaa!

Kaunista ja Rauhallista Joulua kaikille!

Kuin kaksi marjaa?

2011-12-14T01:44:00.000-08:00

Avopuoliso Ville on nyt monta kertaa todennut, että olen ihan kuin Ässä. Siis mitä? Ässähän on tommonen sähläsöhlä, enkai minä nyt sellainen ole! Vaikka sanontahan sen sanoo, sellainen koira kuin omistaja..

Eilen agilitytreeneissä se sitten iski, ehkä me ollaankin samanlaiset. Mentiin radalle, ja suoritus oli kyllä iloinen ja onnistunut, mitä nyt sähläsin makkarapussin kanssa ja viljelin niitä ympäri kenttää Ässän juostessa iloisesti nakkien perässä. Eikä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun sählätään yhdessä radalla. No, ilmeisesti ohjaajalla oli hauskaa meidän suoritusta seuratessa. Hauskaa oli kyllä meilläkin.

Myös malttamattomuus on molempien pahe. Siinä, missä Ässä ei millään malttaisi odottaa paikoillaan ennen suorituksen alkua, itse olen edennyt liian nopeasti Ässän opetuksessa kontakteiden ja renkaan kanssa. Kun eihän sitä nyt malttaisi tahkota, kun muutaman kerran on mennyt jo hyvin! Takapakkiahan siinä tulee.

Vaikka täydellisesti käyttäytyvä koira onkin varmasti monen tavoitteena, niin myönnän kyllä pitäväni Ässän eloisuudesta. Olisi ihan tylsää, jos koira olisi kokoajan rauhallinen ja poissa silmistä. Ässä kun kivasti tunkee mukaan puuhaan kuin puuhaan ja touhottaa menemään. Ja piristäähän se kivasti arkea (ja joskus tuo harmaita hiuksia), kun koira keksii ihastuttavia tempauksia. Ässä ei ole pikkutarkka tai tosikko koira, eikä kyllä mustakaan noita piirteitä pahemmin löydy.

Tämä nyt oli tälläistä agitreenien jälkeistä pohdintaa. Ässän kanssa on kyllä mukava harrastaa, sillä vaikka kentällä esiintyykin pientä sähläilyä ja malttamattomuutta, niin ainakin intoa piisaa. Ja se on omasta mielestäni pääasia. Vielä kertaakaan radan onnistuminen ei ole jäänyt siitä kiinni, etteikö Ässää huvittaisi.

Ehkä koirassa viehättää ne piirteet, jotai itsestä löytyy, ainakin jossain määrin. Meillä on ainakin Ässän kanssa kivaa, kun touhotetaan yhdessä menemään.

Kisaaminen on kivaa!

2011-12-10T10:48:00.000-08:00

Mentiin tosiaan eilen pyörimään TAMSK:in epävirallisiin agilitykisoihin, ja tulipa radallakin käytyä kolme kertaa.. Meidän treeniryhmästä oli paikalla myös kaksi muuta, ja oli tosi hauskaa yhdessä seurailla kisoja ja käydä vuoron perään radalla.

Osallistuttiin putkiluokkaan, joka meni ihan ok, vaikka unohdinkin yhden putken. Sitten osallistuttiin ihan mölliluokkaan, ja rata ei ollut hassumpi. Meillä vain alkoi rata huonosti, sillä Ässä karkasi odottamasta (ilmeisesti tein jonkun kädenliikkeen, jonka tulkitsi väärin), ja kun käännyin hämmästyneenä sitä päin, se hämmästyi ja rysäytti päin ensimmäistä estettä. Niinpä loppuradan Ässä meni vähän hyppyjä luimistellen, ja parista mentiin ohi. Otin sitten uusinnan, jossa ei suostunut menemään sitä ensimmäistä hyppyä, jolloin otin sen namilla. Siinä vaiheessa taisin heittää hanskat tiskiin, koska loppurata meni vähän sinne päin minun toheloidessa.. Itse rata ei kyllä niin vaikea ollut, joten vähän harmitti. Mutta uusinta oli hyvä, ettei ainakaan mitään kammoa jäänyt tilanteesta!

Radalla meni odotettua paremmin, Ässä ei ollut kuin puulla päähän lyötynä. Asiaa auttoivat tietysti tuttu halli ja aidattu rata-alue. Putkirata meni kuin treeneissä, mutta nuo muut radat Ässä pikkaisen haahuili. Syynä tosin taisi olla epävarmuus esteen rämähtämisestä ja väsymys, kun eka kerta meni kuitenkin niin hyvin.

Kisoissa oleminen oli myös mainiota treeniä Ässän totuttamiseen hälyä varten. Ensin se oli virtaa täynnä ja haukkui joillekkin koirille. Sitten se kyllästyi/turhautui, ja haukkui kokoajan myös seinille. Lopulta se väsähti, lopetti haukkumisen, ja istahti katselemaan maailman menoa. Kolme tuntia me siellä oltiinkin, kolme rataa juostiin läpi, ja vihdoin se rauhoittui. Eli kyllä se osaa olla kiltistikkin. Nyt vaan lisää tälläisiä! Loppuvaiheessa se sai medi-möllit voittaneelta treeniryhmäkaveriltani luun, jota jäysti mistään piittaamatta loppuhetken, joka siellä oltiin. Ja luu suussa käytiin myös pissalla, käveltiin autoon ja autosta kotiin omaan petiin. Hölmöläisen kisapalkinto <3 Ässä kyllä kovasti himoitsi ykköspalkintona ollutta ruokasäkkiä, jospa se motivoisi sitä parempiin suorituksiin! :D

Lunta on ollut edelleen enemmän ja vähemmän, ja olipa yhtenä päivänä viereinen järvikin saanut jääpeitteen!

Mulla on ollut ongelmia kotikutoisten keppieni kanssa. Nehän ovat oikeasti jotain marjapuskan pidikekeppejä (?), enkä ole niitä oikein saanut maahan juntattua kunnolla, kun ovat niin pitkiäkin. Tänään keksin poikkaista ne, ja iskeä lumeen kiinni. Hyvin pysyi! Eipä se Ässää näyttänyt haittaavan, että kepit olivat vain 60cm pitkiä. Eiköhän se osaa yhdistää ne myös normaaleihin pitkiin agi-keppeihin..? Toivottavasti. Mutta nyt ainakin saadaan vihdoin treenailtua kotona keppejä.

Elämä jatkuu

2011-12-07T06:35:00.000-08:00

Väkisinkin elämä jatkuu, vaikka joku lähtee. Väinön lopetuksen jälkeen olin loppupäivän maassa, mutta arki jatkuu. Suuresti lohdutti, kun kotona sai paijailla Veetiä ja Ässää. Nyt pitääkin sitten keskittyä tulevaan ja nykyisiin marsuihin, vaikka tietysti Väinö kulkee yhä ajatuksissa.

Lunta on tupruttanyt nyt tännekkin, ja paistoipa yksi päivä aurinkokin. Tietysti kamerasta loppui akku jälleen kesken lenkin, mutta muutaman kuvan sain napsaistua Ässästä ensilumen parissa. Ässä on tietysti lumesta ihan riemuissaan, ja jahtaa potkittuja lumipaakkuja hullun kiilto silmissään.

Vähän nyt kyllä ärsyttää tuo kuvien muokkaaminen, kun muokkausohjelma näyttää kuvat erilaisina kuin täällä bloggerissa.. Muutenkin oli kamerassa vähän väärät asetukset ja kuvista tuli sinertäviä, joten ärsyttää, kun muokkausohjelmassa näyttävät suht normaaleina ja täällä pamahtavat entistä sinisemmiksi.

Perjantaina olisi TAMSK:in järjestämät agiepikset, ja olen kahden vaiheilla menon suhteen. Siellä me ollaan treenattu, mutta porukkaa olisi kuitenkin hirveästi enemmän. Kyllä me sinne varmaan ainakin käppäilemään ja katsomaan mennään, mutta ehkei vielä osallistuta. Jos tuo taas huitelee ihmeissään siellä miten sattuun, en kohta uskalla mennä kisoihin ollenkaan!

Aika mennä

2011-12-05T07:38:00.000-08:00

Meidän pikkuisen Väinö-papan oli aika mennä. Musta herra saatettiin viimeiselle matkalle eläinlääkäriin tänään, kun se oli niin sairauden heikentämä. Keväästä asti tosiaan pikkuhiljaa laihtunut, ja nyt kunto ja paino sitten romahtivat, painoa oli ennen lääkäriin lähtöä enää 670g.. Eli todella vähän, kun normaalipaino on siinä 1100g korvilla, ja keväällä ennen laihtumista 1200g. Eläinlääkäri ei löytänyt kasvaimia, ja epäilykset kääntyivätkin mahdolliseen munuaissairauteen tai jonkinlaiseen aineenvaihduntasairauteen. Tätä tukivat hidas kuihtuminen ja veden kulutuksen lisääntyminen. Onneksi vein ajoissa, niin ei ehtinyt todennäköisesti kärsimään vielä kivuista.

Väinö 2kk meille tultuaan

Väinö 5v lähdössä viimeiselle matkalle

Rakkain eläin, jonka olen joutunut viemään viimeiselle matkalle. Herrasmies isolla H:lla. Ihana ensimmäinen marsu. Nyt sen on hyvä olla.

Väinö 12.10.06 - 5.12.11

Cleon tarina

2011-12-05T04:11:00.000-08:00

Tästä on nyt raskasta kirjoittaa, kun Cleo ei meille jäänyt. Mutta ehkäpä muutamalla sanalla kerron, miten meillä meni ja miksi lähti takaisin. Päivät menivät niin hujauksessa ja toisiinsa kietotuneena, että kaikki tapahtumat eivät välttämättä ole ihan oikeilla päivillä.

Cleo haettiin keskiviikko-iltana, ja Ässä oli mukana. Molemmat takalootassa, Ässä häkissä. Haku ja matka menivät hyvin, kotona olikin sitten aikamoinen hulabaloo. Ässä istui sängyllä ja räkytti Cleolle, Cleo ramppasi hermostuneena eestaas ja pyrki ovelle. Lopulta kyllästyin kokoajan komentamaan Ässää sängyltä pois räkyttämästä, ja varmaan naapureidenkin helpotukseksi mentiin nukkumaan. Yö meni vähän levottomasti, sillä Cleo oli tietysti ihan ihmeissään ja ramppasi ympäriinsä ja vahti vähän ääniä. Kerran myös ottivat yöllä rähinällä yhteen, kun Ässä pimeässä meni liian lähelle.

Torstai meni totutellessa, ja Cleo oli yhä levoton. Kuitenkin se alkoi jo osoittaa rauhoittumisen merkkejä, ja torstai-yö menikin rauhallisesti. Mitä nyt itse jännitin niin kovasti tappeluita, että en saanut oikein nukuttua. Torstaina Cleo alkoi välillä rähähdellä Ässälle takaisin, ja Ässä ei enää pahemmin haukkunut sille. Cleo myös murisi luistaan, jos Ässä tuli lähelle. Ottivat kai pari kertaa yhteen. Yksin Cleo ei halunnut jäädä, vinkui jo kun menin vessaan.

Perjantaina alkoi rähinöitä ilmaantua enemmän, ja huomasin Cleon juoksevan luu suussa Ässää kohti ja rähisevän sen pois tieltä. Hyppäsi myös sängylle luu suussa ja rähähti Ässän pois. Ottivat muutaman kerran rähinällä yhteen, Ässä aina perääntyi, vaikka rähisikin. Keräsin luut pois, ja toivoin rähinöiden loppuvan. Taisi niitä muutama olla sen jälkeenkin. Muuten Cleo kotiutui hyvin, hihnassa käveli nätisti eikä hätkähdellyt ihmisiä, pyöriä tai busseja.

Lauantaina Cleo rähisi Ässälle edelleen välillä, vaikka luita ei ollut. Saattoi ruveta tuijottamaan Ässää ja vaikka Ässä väisteli katsetta, kävi päälle. Ässä oli hyvin varuillaan kokoajan, ja vasta nyt pistin sen kunnolla merkille, vaikka oli se kyllä aikaisemminkin. Ei uskaltanut välttämättä tulla huoneeseen, jos Cleo oli siellä. Tuli kokoajan mun tietokonepöydän alle jalkoihin turvaa hakemaan, tai muuten pyrki aina meidän luo turvaan. Väisteli Cleon katsetta kokoajan ja kulki seinien viertä. Illalla ne sitten ottivat kovemmin yhteen kuin aiemmin, ja Ässä alkoi jo vinkua, kunnes menin väliin. Sen jälkeen se tärisi, eikä uskaltanut hetkeen poistua mun jalkojen takaa. Säikähdettiin, että jotain jo kävi, mutta yhdessäkään rähinässä ei mitään käynyt. Nyt kuitenkin päätin soittaa yhdistykseltä apua.

Meitä neuvottiin puuttumaan asiaan tarkasti, ettei näin pääsisi käymään. Olin tietysti ruvennut puuttumaan tuijotteluihin jo heti, kun ne huomasin, mutta silloin ei ainakaan ollut vielä auttanut. Tietysti piti pitää mielessä, että vasta muutama päivä oli mennyt, mutta oli kyllä todella raskasta olla jatkuvassa valmiustilassa, ja avokki jo vähän pelkäsi Cleon käyvän häneen kiinni (mitä ei kyllä varmasti todellakaan olisi tapahtunut). Niinpä kun soitin sunnuntaina yhdistykselle päätin, että Cleo lähtee. Monet varmasti ovat sitä mieltä, että luovutin helpolla, ja itsekkin olen kyllä sitä mieltä. En vain kestänyt katsoa Ässää sellaisena, se on saanut jo ihan tarpeeksi turpiin muilta koirilta. Eikä sekään ole varmaa, olisivatko Cleon ja Ässän välit koskaan tulleet hyviksi, vaikka koulutuksella hyökkäilyt olisi saatu kuriin.

Jottei nyt tule käsitystä, että Cleo olisi ollut kamala koira, niin kerron millainen se muuten oli. Cleo oli ihana. Rauhallinen ja helppo koira, hihnassa ei vetänyt juurikaan. Ihmisen läheisyyttä rakasti yli kaiken, ja tulikin mielellään sohvalle ihan kylkeen kiinni köllöttämään. Kerrostalo-asumiseen tottui helposti, ei juurikaan reagoinut ääniin ensimmäisen yön jälkeen. Oli todella helppo ja nöyrä ihmistä kohtaan, vähän kuin kielsi niin heti totteli. Yksinolo tosin oli vaikeaa, mutta siinäkin ehdimme hiukan jo edistyä tässä lyhyessä ajassa. Cleosta joku saa aivan ihanan koiran.

Tuntui pahalta viedä mummeli takaisin, mutta toisaalta helpottaa, kun ei tarvitse enää pelätä tappeluita. Ongelmaa ei olisi etukäteen osannut arvata, kun Cleo tulee hyvin kymmenen muun hoitopaikan koiran kanssa toimeen, mutta ne eivät taidakkaan olla samanlaisia "herkkiksiä" kuin Ässä. Ei se siellä kuulemma ole tuollaista ollenkaan tehnyt.

Alhaalla kuva Ässästä ja Cleosta, näin lähekkäin ne jopa olivat muistaakseni torstaina? Ässä tietysti seinässä kiinni, ettei kukaan pääse sieltä yllättämään.

Teksti taas näköjään venähti, vaikka ajattelin ensin vain muutamalla sanalla kirjoittavani.. Jotenkin kuitenkin helpottavaa purkaa tämä asia jonnekkin.

Pikkupakkaset

2011-11-21T10:59:00.000-08:00

Nyt on se pakkanen tullut vihdoin tännekkin. Itse saa ruveta vetämään enemmän vaatetta niskaan, ja Ässäkin saa loimen yllensä ainakin hihnalenkeille. Ässä on ihan hulluna jäätyneisiin lammikoihin, jäätä on niin kiva rikkoa ja pureskella. Lunta odotessa, sen jahtaamisesta se vasta riemastuukin.. Varsinkin nyt, kun lehdet ovat jäätyneet tylsästi maahan kiinni.

Vein tänään Ässän pissanäytteen eläinlääkärille, joka soitti iltasella tietoja. Ph-arvot ovat kuulemma normaalit, joka ehkäisee kiteiden muodostumista. Mitään poikkeavaa ei ollut, paitsi että ihan vähän oli sellaista sakkaa, kiteiden alkua. Tilannetta pitää nyt seurailla, josko menee pahemmaksi. Eräästä blogista sain idean syöttää C-vitamiinia, josta kysyin eläinlääkäriltä. Hän sanoi, että Ässän tapauksessa siitä ei liene apua, koska sen tarkoitus on happamoittaa virtsaa ja Ässällä se on jo hapan. Eipä siitä kuitenkaan haittaakaan ole, joten suositteli kokeilemaan, meillä kun on noita marsujen C-vitamiini jauheita. Voisin myös ruveta loimittamaan Ässää jo pienemmillä pakkasilla, kun nämä pissajutut tuntuvat aina kasaantuvan näihin kylmiin aikoihin.. Mielessä on myös pyörinyt raakaruokinnan aloitus, koska ruokahan vaikuttaa kiteiden syntyyn. Sillä saisi sitten paremmin kontrolloitua tuon syömisiä, joten ehkäpä siitä olisi meille apua.

Cleon hakupäivä on nyt sovittu, se on 30pv. tätä kuuta. Ostin juuri huuto.netistä koirien makuupedin halvalla Cleoa ajatelle (tämän tyylinen), siihen voi sitten laittaa vanhoja Ässällä olevia tyynyjä. Salosta ajattelin käydessäni tuoda pari ylimääräistä koirankuppia, uusia voi sitten ostella myöhemmin, kun löytää kivoja. Onhan Salossakin nyt jokunen kuppi kuitenkin oltava. Pantaa tai valjaita en ole vielä ostanut, ne on helpompi sitten sovittamalla katsoa. Ennen Cleon tuloa pitää vielä siirtää marsut aitauksista häkkeihin ja kyhätä verkkokansi tuohon Killen terraarioon, että on muutkin asukit sitten turvattu. Jonkun verran on tullut myös yhdistyksen yhdyshenkilön ja Cleon hoitajan kanssa juteltua Cleon tulosta ja kaikesta siihen liittyvästä, esim. yksinoloon totuttamisest. On tämä odotuksen aika vaan aika jännää :)

Jokunen sanaen myös meidän perheen pienimmistä pitkästä aikaa. Kille-herra-kilpikonna laitettiin puolittaiselle talvihorrokselle, mutta hänpä ei moiseen suostunut. Viikon verran nousi sitkeästi sätkyttelemään lampun alle, kunnes annoin periksi levon suhteen. Koitetaan uudestaan pakkasten kunnolla tultua, kun kämpän lämpö on alhaisempi.

Marsusille taas ei mitään uutta tai ihmeellistä (meillähän on nykyisin enää kolme marsua, kun Masi ja Momo muuttivat pois). Väinö on laihtunut aika luiseksi, mutta vielä se jaksaa painaa menemään. Seuraillaan papan tilannetta, jos laihtuu liiaksi pitää tehdä ratkaisuja, mutta toistaiseksi ainakin jaksaa vielä ihan hyvin. Häkkikaverilla Kanasella on ollut muutama silmätulehdus, mutta muuten neiti voi ihan hyvin. Veeti-veli taas on myös hieman rauhoittunut, mutta on yhä pulska itsensä. Mietinnän alla on, mitä tapahtuu Väinön mentyä. En haluaisi Kanaa pitää yksin, enkä Veetiä ainoana marsuna, joten jotain päätöksiä on silloin tehtävä.

Pissajuttuja

2011-11-16T11:12:00.000-08:00

Nyt ne vissiin taas iski, Ässän pissaongelmat. Luulin (toivoin), että se lauantainen olisi ollut ainoa laatuaan, mutta keskiviikkona pissa yllätti. Tiistain treenit kun on illalla 21-22, niin Ässä ei saa sitä kaikkea treenien aikana/jälkeen latkittua vettä poistettua tarpeeksi.. Ja aamulla se on kauheassa hädässä odottamassa ulospääsyä. Sen hädän onneksi näkee koirasta, joten laitoin sen vessaan ja odottelin hetken, niin poika alkoi lorottelemaan maatessaan. Haluaisin sen nyt oppivan, että vessaan voi hädän tullen tehdä tarpeensa, joten kehuin sitä rauhallisesti. Ja Ässä näytti siltä, kuin seisoisin nyrkki ojossa sen edessä, mutta nousi kuitenkin varovaisesti kyykkyyn. Siitä se sitten meni seiniä myöten, kun oli niin syvästi hämillään. Villekin oli siinä sitten hereillä, ja pyysin häntäkin kehumaan Ässää, jolloin se selkeästi reipastui, kun molemmat kehuivat. Vähän oli päässyt myös eteisen matolle, mitä ihmettelin, koska yleensä kaikki tulee kerralla. Mutta ehkäpä se nyt oppisi sinne vessaan, niin ei tarvitsisi ainakaan mattoja pestä jatkuvasti..

Tälläinen pissa-äksidentti itseasiassa sattui jo viimeviikolla keskiviikkoaamuna, mutta toiveikkaasti sivuutin sen vain hetken häiriönä. Silloin se itseasiassa herätti mut tosi aikasin aamulla piippaamalla ulos, mutta pissasikin lopulta matolle. Että silloin se ilmeisesti taas alkoi. Sitä ennen on kestänyt ihan hyvin nuo myöhäisten treenien aiheuttamat nesteytykset ilman ongelmia. Ihmetyttää, miten nämä pissajutut tulivatkin näin yht'äkkiä taas. Pitänee käyttää se lääkärillä, jos sillä on taas virtsakiteitä, kuten viimeksi. Ne eivät kyllä varmasti ole Ässän pissaongelmien ainoa syy, koska niitä ei aina ongelmien tullessa löydy, ja viimeksi lääkekuurin jälkeenkin vielä pissaili jonkin aikaa sisälle.

Olisi kyllä kiva tietää perimmäinen syy näille pissaongelmille ihan tarkalleen. Miten ne voivat noin vain kadota moneksi kuukaudeksi ja sitten palata yht'äkkiä. Sen olen huomannut, että rutiinit auttavat tähänkin, kun pääsee tiettyihin aikoihin pissalle. Meillä vain ei hirveän rutinoitunutta ole tämä elämä, koska koulua on vähän miten sattuu. Kuitenkin pissatukset olen pyrkinyt aina tekemään suunnilleen tiettyihin aikoihin, aamuisin n. 8-10, iltapäivisin 16-18 ja iltaisin 21-23, ja se jo tuntuu helpottavan asioita. Jatketaan siis näin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Rankka viikonloppu

2011-11-13T09:47:00.000-08:00

Rankka viikonloppu takana. Perjantaina oli tosiaan kisat ja Cleon tapaaminen, lauantaina kävin pyörähtämässä lemmikkimessuilla ja tänään vietin päivän talkoilemassa toko-kisoissa. Juuri pääsin kotiin lenkiltä koiran kanssa, jonne painuin heti talkoista. Ja nyt väsyttää.

Lauantaina lemmikkimessuilla oli taas kaikenlaista nähtävää. Oli kivoja kilpikonnia ja käärmeitä, koiratanssi-show (määkin tahdon!), ilmaisnäytteitä, hirvittävän kokoisia lehmiä (vieressä oli maatilaneläin-messut), marsuja, ihania koiratarvikkeita ja pantoja, ihmeellisen näköisiä kissoja sun muuta. Mieleen jäi erityisesti kyllä paimenkoira-show, joka oli maatilapuolella. Siellä pari bordercollieta ohjaajineen kuljetti lampaita, erotteli niitä, häkitti ja ajoi portista. Mahtavan näköistä katsoa niiden työskentelyä. Upeaa, että niitä käytetään Suomessa joillain tiloilla työkäytössä.

Lemmikkimessuilta tarttui yllättävän vähän tavaraa mukaan, vaikka sinne mennessäni annoin itselleni luvan ostaa tulevalle koira-asukille kaikkenlaista tarpeellista. Valikoimaa oli kuitenkin yllättävän vähän, enkä sitten lopulta uskaltanut ostaa pantaakaan, jossei se sovikkaan. Vaikka siellä olikin aivan ihania pehmoisia käsintehtyjä pantoja.. Ostin sitten lopulta kuitenkin possunkorvia ja pari pehmolelua. Cleo kun tykkää pehmoleluista, ja pitihän Ässällekkin sitten oma ostaa. Yleensä olen ne ostanut kirppikseltä, mutta nuo olivat suloisia ja hyvän hintaisia.

Tänään olin toko-kokeissa talkoilemassa, ja olikin jännä nähdä erikoisvoittajaluokan ja voittajaluokan koirakkoja. Jotenkin tuli niitä katsellessa ja muiden kanssa jutellessa semmoinen olo, että ehkä me sitten voitaisiin sinne alokas-luokkaan mennä! Olin jotenkin kuvitellut siellä olevan hirveän tiukka arvostelu esim. seuraamisessa katsekontaktin tippuessa kerran pari menee nollille. Nyt alkaa toko-himot heräämään uudelleen..

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieli harrastaa vähän kaikkea. Tokoa tekisi mieli alkaa taas tahkota, ja koiratanssikin kiinnostaisi hirveästi. Myös mejään olisi kiva tutustua paremmin, ja agilityyn panostaa entistä enemmän. Tamskilla pyörisi tällä hetkellä koiratanssikurssi, mutta ne ovat tietenkin samaan aikaan meidän agiryhmän kanssa.. Ajattelin kuitenkin, että jos sitä yhden kerran skippaisi agin ja menisi tanssahtelua kokeilemaan. Sitten voisi kotona harjoitella, jos sieltä saisi eväät alkuun. Tokoakin voisi alkaa kotona nyt vääntämään, ja fiiliksen mukaan sitten mennä mahdollisesti taas johonkin ryhmään. Mejä-kurssille ajattelin myös ehdottomasti mennä sitten keväällä/kesällä, kun niitä taas järjestetään. On tuo sen verran nenä-koira, että jotain sen sortin aktiviteettiä on ainakin silloin tällöin saatava..

Loppuun myös pitkästäaikaa pissapäivityksiä.. Ässä on ollut nyt keväästä saakka ilman mitään pissaongelmia, mutta eilen tuli siihen stoppi. Oli ollut ilmeisesti jotenkin levoton, ja lopulta sängyllä maatessaan pissasi siihen. Ilmeisesti oli myös yrittänyt taas pissan tullessa nousta ja lähteä siitä, jolloin sitä oli roiskunut muuallekkin. Että näin. Itse en ollut paikalla, mutta en sen usko olevan protestointia, vaan samaa vanhaa pissaongelmaa. Huoh. Sen jälkeen Ässä on kyllä ollut ihan ok, eikä mitenkään liian hätäinen tai levoton ulos mennessä, paitsi la illalla. Ehkä tämä kostea kylmyys voisi jotenkin aiheuttaa sitä? Kun talvet/syksyt ovat tuntuneet olevan pahinta aikaa.. Katsotaan, mitä tulevan pitää.

Lenkkeilyä sumusäässä

SUCCESS Koirien tapaaminen

2011-11-11T11:52:00.000-08:00

Kirjoitin nyt nämä kaksi päivitystä erikseen, ettei tule yhtä massiivi-päivitystä. Käytiin tänään myös katsomassa mahdollista toista koiraa, ja tapaamisen perusteella päätettiin se ottaa. Kyseessä on siis Cleo, Pelastetaan Koirat RY:n kautta Romaniasta tullut vanha narttu. Ohessa olevan kuvan otin Pelastetaan Koirat RY:n sivuilta:

Cleo on tuo oikeanpuoleinen.

Cleoon päädyttiin, kun aluksi halusin toisen koiran. Ässän takia halusin vanhemman nartun, koska ajattelin toimeentulemisen olevan helpompaa. Lisäksi en halunnut toista "kakaraa", vaan rauhallisemman koira. Harkitsin myös suomalaista koditonta koiraa, mutta en löytänyt kriteereihini sopivaa + olen sen verran epäileväinen, että olen varma jokaisen vanhan koiran olevan kuolettavan sairas, kalliilla lääkityksellä tai nuoremman kohdalla muutenvain käytöshäiriöinen, joka jää entiseltä omistajalta "vahingossa" mainitsematta. Kukapa luopuisi vanhasta kiltistä koirastaan syyttä? Paitsi jos on oikeasti se allergia tai muu ongelma.

Tietysti Cleonkin kanssa hyvinkin varmasti voi tulla omia ongelmiansa, mutta niihin ainakin olen valmistautunut. Lisäksi se tulee ensiksi koeajalle, joten jos Ässän kanssa syttyy ilmiriita tai Cleo ei millään sopeudu kerrostaloelämään, niin emme ole hirveässä pulassa. Tietysti haluaisin hirveästi, että se sopeutuu, ja esim. yksinolon totuttamiseen olen varautunut mielestäni hyvin, mutta ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.

No mutta, asiaan. Tänään ajeltiin Cleoa tapaamaan, ja jo pihan eteen ajaessamme ja Cleon portille jolkutellessa olin myyty - ihanampi kuin kuvissa! Se tosiaan on n. 47 cm ja 17kg, mutta jotenkin olin kuvitellut sitä hieman isommaksi. Aikalailla Ässän kokoinen se on, vaikkakin vankempi. Vanha Rouva päästettiin meitä tervehtimään, ja kiltin rauhallisesti se tuli nuuhkimaan meidät läpi. Neitiä sai silitellä miten halusi, se ei yhtään arastellut. Villen mielestä käyttäytyi paremmin kuin Ässä, joka suunnattomalla innolla syöksee ihmisiä päin. :D Muutenkin oli vaikea uskoa, että tämä koira on joskus ollut katukoira ja viettänyt 5 vuotta tarhalla.. Hampaat tosin olivat surkean näköiset, häkin kalvamisesta lienee menneet. Ja korvassa oli reikä, koska tarhalla steriloidut koirat merkitään muovisella korvalapulla. Silti olin ihan myyty, ja kuulemma koko tapaamisen ajan kyttäsin Cleoa jäätävä virne kasvoillani.

Koirien tutustuttaminen aloitettiin hihnalenkillä. Kun avasin takakontin, Cleo hyppäsi into piukeana takalootaan, ja Ässähän veti hirveät rähinät "minun auto perkule!". Cleo lähti menemään, ja me Ässän kanssa kuljettiin perässä. Aluksi Ässä haukahteli ja meni hirveää vetoa Cleon perässä. Kyllä se siitä sitten kävellessä rauhoittui, ja hakeutui ojanpenkkoja haistelemaan. Sitten käännyttiin takaisin, jolloin käveltiin jo rintarinnan. Cleoa ei päästetty Ässän luo (ei kyllä hirveästi yrittänytkään), ja Ässäkin oli aika neutraalina. Välillä vilkaisi Cleoa ja yritti ottaa jonkun hermostuneen juoksupyrähdyksen.

Pihalle päästyämme alkoi hihnassa haistelu. Ässä haisteli ensin ihan kiltisti, ja veti sitten hirveet rähinät, johon Cleo kyllä vastasi. Vetäisin Ässän pois, ja rauhoittui. Aika usein tekee noin, että ensin haistelee kiltisti ja sitten rähähtää, kun on niin epävarma olo. Kun mitään ei tapahtunutkaan, niin Ässä ei enää rähissyt. Välillä haukkui, mutta sävy ei ollut enää niin paha. Cleoa ei päästetty Ässää hirveästi haistelemaan, ettei Ässä hermostuisi. Muutenkin Cleo suhtautui Ässään aika rauhallisesti ja kohteliaasti, ja antoi Ässän olla.

Tämän jälkeen päästettiin koirat pihalle vapaaksi, ja Ässä lähti vain hajujen perään. Eivät juurikaan kiinnittäneet enää toisiinsa huomiota, välillä vähän kävivät haistelemassa. Ässä kyllä rähähti vähän, jos Cleo tuli liian lähelle vahingossa. Lopussa Ässä jo kulki aika läheltä Cleoa, joten selkeästi luotti paremmin, ettei toinen yhtäkkiä hyppää päälle. Saatiin siis ihan hyvä alku yhteiselolle, mutta asia on tietysti eri, kun Cleo tulee meille kotiin.. On Ässä ennenkin kyllä sietänyt muita tuttuja koiria kämpässään, joten luulisin sen menevän ihan hyvin ja luottamuksen saavutettua varmaan kaverustuisivatkin. Mutta sen näkee sitten. Cleon otto mennee marraskuun lopulle, joten hetki on aikaa vielä valmistautua uuteen asukkaaseen.

Nähtiin Cleon kotona myös kaukasianpaimenkoira tarhassaan. Kunnioitettavan oloinen koira, vaikka jo tosi vanha olikin. Rescue-tapaus myöskin, kuulemma niin pahasti kohdeltu ettei vieraita siedä ainakaan heti. Siellä se tarkasti vartioikin, erityisesti Ässää. Jännä huomata, miten Ässä suhtautui tähän koiraan. Yleensä se menisi räyhäämään moiselle aidan takana kyttäävälle, joskus jopa kiinni aitaan, jos on pelottava niin kauemmas. Nytpä ei vartijakoiralle monta sanaa herunut, ja välimatkakin oli päälle 5 m. Ei siinä, ei itsellekkään tullut mieleen mennä lähemmäs katsomaan. Mutta mielenkiintoista oli kuulla enemmän vartijakoirista ja nähdä niitä, ovat ne vaan niin eriliaisia siitä, mihin on tottunut.

Mutta ei enempää tällä erää, huomenna lähdemme kaverin kanssa lemmikkimessuille turistiksi! Saapa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan uutta asukasta varten, vanhoja tietenkään unohtamatta.

FAIL kisat

2011-11-11T10:49:00.000-08:00

Jooh, juuri tultiin kisoista kotiin, ja aika penkin allehan ne meni. No opinpa jotain: Koira pitää totuttaa kisahälinään ja tilanteeseen ENNEN kisoja. Tai kyllähän mä sen tiesin, mutta jotenkin pääsi unohtumaan..

Ainahan se on tosiaan helppo sanoa, että kyllä se kotona osaa. Eli pitänee ruveta käymään kisoissa totuttelemassa hälyyn ja semmoiseen. Ässä oli aika hermona siellä, läähätteli, pälyili ympärilleen ja niin. Suorituksen aikana meni hitaampaa kuin yleensä, pälyili muualle, keskittyminen ei pelannut.. Eipä munkaan ohjaus täydellistä ollut, mutta jos koira katsoo muualle niin on vaikea ohjata. Olen kuitenkin ylpeä, etten hermostunut kisatilanteessa koiralle, eihän siltä voi vaatia täydellistä suoritusta ihan uudessa ja ihmeellisessä tilanteessa. Jotain olisin varmaan voinut toisinkin tehdä, mutta tehty mikä tehty. Uusintaan olisin halunnut, mutta olin liian hidas ja se meni sivu suun. Noh, kisat olivat hyvää treeniä, ei pidä lannistua, tästä mennään nyt eteenpäin! Laitoin loppuun vielä videon suorituksesta, vaikka vähän nolottaakkin laittaa näin huonoa suoritusta esille.

Plussat ja miinukset vielä:
+ kontakti meni nappiin! Videossa näyttää siltä kuin palkkaisin, en kyllä edes mielestäni koskenut koiraan? Nameja ei ollut mukana.
+ silloin kun keskittyminen pelasi, niin meni ylipäätään ihan kivasti. Ei rata kyllä mielestäni vaikea ollutkaan, mutta silti.
+ jännitin itse etukäteen hulluna, joten plussat selviytymisestä
+ hyvää harjoitusta tämäkin
++ En ollut pökkelö!

- koira haahuili, pyöri, ihmetteli
- ainakin yhdessä kohdassa olin katsovinani, että ohjasin kehnosti (toinen esteen ohimeno)
- mua kyllä vähän nolotti, oli varmaan huonoin suoritus :D Muiden suoritukset meni kyllä suurimmaksi osaksi ohi..
- alussa meinasi varastaa, vaikka yleensä pysyy hyvin.
- meni mielestäni paljon hitaammin, kuin yleensä. Mulle ei edes tullut kiire, vaan putkenkin kohdalla sain odotella??

Nyt naurattaa, kun katson videota. Ässä näyttää välillä siltä, kuin olisi jossain sunnuntai kävelyllä. Häntä heiluen haahuilee edestakaisin: "kato tuolla on tollanen, tiitidii, ai sulla oli jotain asiaa, hm kato kiva ukkeli" jne. Ja itse seison siellä kädet lanteilla silleen, mitäs hittoa, eihän tän näin pitänyt mennä.

Vika treeni ennen kisoja

2011-11-08T13:42:00.000-08:00

Ja ne menikin sitten joltain osin aika metsään. Jos kirjoitan tällä kertaa vain lyhyesti ranskalaisilla viivoilla, ettei tule kauheaa jaaritusta :D

+ kontaktit meni jotakuinki nappiin
+ harjoiteltiin putkelle lähettämistä sen takaa, niin ettei nähnyt aukkoa. Meni ihan hyvin.
+ suurimmaksi osaksi Ässä kulki hienosti vierellä ja seurasi mua

- toinen koira pääsi karkaamaan ässän luokse -> Ässä vetää hullut räyhyt päälle
- ilmeisesti tästä johtuen ässä pitkästä aikaa lähti räyhäämään kaksi kertaa muille koirille, ennenkuin sain sen kunnolla seuraamaan mua (eli siis aina ennen suoritusta, ei sen aikana)
- kyttäsi muutenkin enemmän muita koiria ja yritti mölytä
- mulla meni pasmat sekasin räyhystä ja ohjasin harjoiteltavan radan kuin palikka -> ei kauheesti kohota kisaintoa.. :D
+ lopuksi sain onneksi itseni kondikseen, ja loppuradan suoritettua nappiin.

+++ koira kyllä osaa ihan mainiosti, jos itsellä vaan nuo ohjaukset menisi aina hyvin!
--- itsellä ohjaustaito toimii ilmeisesti tuulella, kun joskus menee ihan nappiin ja joskus ei vaan onnistu.

Olisin toivonut tästä kerrasta sellaista onnistumista, että olisi voinut hyvillä mielin mennä kisoihin. Noh, ainakin ne paljon harjoitellut kontaktit toimii nyt, kun tarpeeksi varmistaen ne tekee. Täytyneekin nyt ottaa sellainen asenne, että otetaan opiksi kisoja varten! Eli kisoissa pitää ennen kaikkea panostaa siihen kunnon ohjaamiseen ja vaikka liioitella reilusti. Ei mitään epämääräisiä kädenheilautuksia. Nyt fokus siihen niin saattanee mennä ihan putkeenkin!

Perjantai lähestyy...

Hullutuksia

2011-11-07T11:22:00.000-08:00

Ehkäpä mä täälläkin nyt uskallan vähän jutella, vaikka mikään ei vielä olekkaan varmaa.. Mennään perjantaina katsomaan meille mahdollisesti muuttavaa koiraa! Ja ei, kyse ei ole pennusta vaan vähän vanhemmasta nartusta. Pitäkää mua hulluna, mutta en halua pentua. Mulla on kuitenkin tuollainen hullu sätkyttelvä sählä, jonka kanssa voi harrastaa kaikkea kivaa, joten vasta, kun olen seuraavaa harrastekoiraa vailla, otan sen pennun.

Perjantaina pakkaan siis Villen ja Ässän autoon, ja mennään katsomaan, mitä koiruli meistä tykkää! Pitäkää peukkuja!

Kuntoilua!

2011-11-05T03:12:00.001-07:00

Nyt on alettu meilla kohottaa kuntoa, tällä kertaa lähinnä koiran. Keinoina on näin syksyllä koiran kanssa juokseminen ja pyöräily, talvella saa sitten jumpata kinoksissa. Agilityä varten lähinnä aloitellaan tuota kuntoilua, mutta onhan se muutenkin hyväksi.

Juoksua kokeilin taas pitkästä aikaa keskiviikkona, ja oma kunto oli ainakin tippunut hurjasti. Mulla myös lonkka alkaa herjata helposti pitkästä juoksusta, ja sitä pitäisi totutella vähitellen (en varmaan osaa juosta oikeaoppisesti, vaikka kuinka yritän). Tällä kertaa jaksoin juosta vain puolituntia (hidasta vauhtia, jolloin Ässä ravaa), jonka jälkeen päästin Ässän vielä kirmaamaan metsään. Ei tuntunut lenkki rasittavan koiraa läheskään yhtä paljon kuin mua, loppusuoralla se vielä yritti kiskoa mua kovempaan vauhtiin.

Pyöräilemästä tulin juuri äsken, ja se tuntui olevan jo koirallekkin rasittavampi lenkki. Aluksi mentiin ihan ravia, joka on aika hidas vauhti Ässän kanssa. Sitten otettiin pari laukkaspurttia väliin, ja lopuksi kunnon kilpajuoksu suoralla. Ässä on aina ihan liekeissä, kun pääsee spurttailemaan, eikä se enää malttaisi ravata rauhallisesti sivulla sen jälkeen. Tämän jälkeen pysähdyimme metsälle, jossa tehtiin lenkki Ässän ollessa irti. Siellä se sitten sinkoilikin paljon normaalia enemmän pyöräilyn innostamana. Lopuksi sitten pyörällä kotiin, jolloin tehtiin enää yksi kisailu ja loppumatka ravailtiin. Varmuudeksi vielä kävelytin hihnassa ennen ja jälkeen.

Tässä lähellä on hyvä pyöräillä ja juosta, kun on tuota hiekkatietä ja aika nätisti tuo pyörän vierellä penkereelläkin juoksee. Tällä kertaa älysin pyöräillessä myös kiinnittää hihnan penkin tankoon kädessäpitämisen sijaan, jolloin pyöräilyyn sai keskittyä paremmin. Koira myös pysyi paremmin pyörän sivulla ja pienet nykäykset eivät haitanneet pyöräilyä yhtä paljon. Pitänee tosin ostaa joustava hihna, se palvelisi tarkoitusta paljon paremmin.

Kyllä juoksun ja pyöräilyn välillä valitessa tuo pyöräily tuntuu mukavemmalta. Sillä pääsee pidempiä matkoja, jolloin voi mennä jonnekkin kauempana oleviin metsiin. Lisäksi siinä voi oikeasti kohottaa tuota koiran kuntoa, kun ensimmäinen väsähtäjä en ole aina minä (eikä lonkkakaan kipeydy ylisuorittamisesta). Vaikka eipä ohjaajankaan kunnon nouseminen pahasta olisi..

Back on Track

2011-11-02T13:07:00.000-07:00

Nyt on meidänkin Ässällä sitten Back on Track- loimi! Moni on sitä kehunut, ja tulipa sitten meillekkin hankittua sellainen. Muutenkaan meillä ei ole oikein hyvää talviloimea ollut, kun edelliset (joista toinen kyllä liian pieni) jättävät ikävästi persuksen ja reidet kylmälle ilmalle alttiiksi. Tämä tulee siis käyttöön lähinnä ennen/jälkeen agitreenien ja odottelussa sekä kovilla pakkasilla ulkona, jolloin tarvitsee jotain lisälämpöä. Jos joku ei tiedä, mikä back on track-loimi on, tässä on lyhyt kuvaus, jonka löysin jostain nettikaupasta:

"Loimet ovat polyesteriä jonka kuituihin on lisätty keramiikkajauhetta. Keraaminen osa heijastaa kehonlämpöä takaisin infrapunan aallonpituudella. Infrapunasäteilyllä on todettu kipua lievittävä vaikutus. lämpö vähentää lihasjännityksiä ja parantaa verenkiertoa. Jännittyneet lihakset rentoutuvat ja paranemisprosessit nopeutuvat nivelissä ja lihaksissa. "

Tulee loimelle nyt tarvetta, kun ilmoitin meidät agilityn epävirallisiin kisoihin ensiviikon perjantaiksi! Jänskättää ja innostuttaa. Mietityttää kyllä, uskallanko vielä mennä, sillä kontaktit on nyt vähän vaiheessa.. Mutta mulla on kauhea into mennä, ja hyvää harjoitteluahan se on tulevaa varten? Pelataan siellä sitten vaikka varman päälle..

Hokasin vihdoin, että ei tuo koira ymmärrä yhtään mitä siltä haluan kontakteilla. Joten nyt kontaktit on teho-opettelussa kotona. Ässä on hokannut, että etutassut lämätään maahan, mutta takapuoli sillä menee missä sattuu, ei älyä sen käyttöä ollenkaan. Kun pointtina nimenomaan on se, että ne takajalat jäisivät kontaktille! Sain Miran blogista idean opettaa Ässä peruuttamaan kontaktille, jospa se sitten älyäisi takajalkojensa roolin. Jo tänä päivänä tulokset olivat lupaavia, sillä Ässä ei enää pomppinut eestaas ja haukahdellut turhautumistaan. Nyt se alkoi keskittymään ja siitä oikein näki, kuinka kaksi hernettä paukahteli päässä vauhdilla yhteen. Tätä siis lisää!

Ässän hemmotteluloma

2011-11-01T14:48:00.000-07:00

Olin tässä juuri viikon reissussa ulkomailla, jolloin Ässä oli hoidossa vanhempieni luona. Reissu meni kutakuinkin hyvin, ja Ässäkin oli viihtynyt hyvin vanhemmillani. Kyllä on aina mukavampi lähteä reissuun, kun tietää koiran olevan tutussa, luotettavassa ja viihtyisässä paikassa! Onhan se siellä ensimmäisen elinvuotensa kanssani asunutkin. Äidilleni sattui juuri monta yövuoroa sisältävä viikko, jolloin myös isä joutui koiraa lenkittämään. Noh, hän oli sen ottanut pyörälenkille mukaan, ja pariin otteeseen pitkälle reissullle korpeen marjaan, jossa se sai riehua irti. Kyllä Ässän kelpasi! Oli jotain jopa puhellut, jos se jäisi pidemmäksi aikaa tai jos äiti ottaisi itselleen koiran.. Oli Ässä hyvästä huolenpidosta huolimatta kuitenkin ilahtuneen oloinen, kun kotiin saavuin, ja huolestuneena kyttäsi matkalaukkuni pakkaamista ja menemisiäni. Vaikea pakata/purkaa laukkua, kun koira tunkee sinne sisään kokoajan. Tampereelle takaisinkin Ässä lähti oikein mielellään, ja Villen autosta nähdessään pisti haukkukonsertin pystyyn. Home sweet home.

Tätä mieltä Ässä oli mun matkatavaroiden pakkaamisesta, olisi vissiin halunnut mukaan.

Mulla jyllää taas kamala koirakuume. Tai ainahan se enemmän tai vähemmän, nyt vaan oikeasti harkitsenkin toisen koiran ottamista.. Mutta en kyllä tiedä, jaksaisinko aktiivisesti harrastaa useammalla koiralla, kun mielummin keskittyisin vain yhteen. Mitä nyt ehkä jotain kerran viikossa jollain kurssilla ja kotona huviksi jotain pientä. Se vaikuttaisikin sitten heti valintakriteereihin, kun Ässä saa olla mun ykkösharrastuskoira niin kauan kuin jaksaa.

Loppuun pari syksykuvaa Ässästä, joita ennen matkaa juuri räpsin.

Naksuttelua ja iloista tekemistä

2011-10-13T13:19:00.000-07:00

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, on meille ostettu naksutin. Agitreeneissä huomasin treenikaverin opettavan koiralleen kontakteja naksuttimen avulla, joten nappasin idean ja hankin oman. Onhan sitä naksuttelua joskus aikaisemmin hieman kokeiltu, mutta se on jäänyt vaikean tuntuisena aina pois. Nyt tämä kuitenkin on tuntunut ihan kätevältä peliltä juurikin noihin kontakteihin, ja miksei muihinkin juttuihin. Sillä on niin helppo poimia ne pienet hyvät asiat. Nyt, kun Ässä on ruvennut availemaan sanaista arkkuaan vähän liiaksi reeneissä, olen naksutellut myös sen hiljaisuudesta. Eiköhän se sillä mene, ja onhan mulla tuo suihkutinpanta sitten järeämpänä kalusteena, jossei naksuttelu tepsi.

Viimeksi myös valittelin agitreeneistä kirjoittaessani, kuinka Ässä on tuntunut vähän lattealta tiistain treeneissä. Noh, syykin saatiin sitten varmistettua, kun muistin taas kuinka kivaa agility on. Mentiin siis oikealla iloisella asenteella reeneihin, ja taas oli molemmilla kivaa. Ässä kuunteli ja seurasi ohjausta paremmin, kun nyt ohjasinkin paremmin. Ainoastaan tuo tyhjänpäiväinen räkytys pistää välillä kiehumaan, kyllä se voikin ärsyttää..! Mutta eiköhän se ajallaan.

Kuvia on tullut muutama taas räpsittyä, lisäilin niitä albumiin ja tänne muutaman. Välillä ne kelitkin suosii, vaikka tuntuukin, että joka päivä vaan satelee ja on pilvistä.

Lonkka- ja kyynärlausunnot

2011-10-12T05:41:00.000-07:00

Juuri tuli mailiin tulokset Ässän lonkka, ja kyynärkuvauksista. Kyynärät olivat täysin terveet, niinkuin odotinkin (cockereilla nyt harvoin on niissä mitään). Lonkista taas tuli tulokseksi B/B, eli ovat lähes normaalit/rajatapaukset. Lonkissahan A on täysin terve, ja E sitten vaikea. Ihan hyvä tulos, kun en osannut yhtään odottaa mitään. Eläinlääkäri ei antanut tosiaan lonkista mitään lausuntoa, vaikka sanoikin etteivät ne pahalta näyttäneet. Mukava tietää, että vaikka polvissa onkin pientä häikkää ja lonkatkaan eivät ihan priimat ole, on Ässällä silti ihan pelittävä ranka! Nyt voi huoletta painella menemään täysiä jatkossakin.

Helvetinjärvellä

2011-10-06T03:29:00.000-07:00

Perjantaina tehtiin porukalla reissu Helvetinjärvelle kansallispuistoon Helvetinkolua katsomaan. Hyvä reissu, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Ässä oli tietysti mukana, ja kameraakin ulkoilutin jonkin verran. Aika vain loppui valitettavasti kesken, ja autollekkin kerkesimme vasta nipin napin ennen säkkipimeää.

Lähdimme reissuun ilman gps:ää, pelkän kirjoitetun lappusen turvin. Itse olen työasioissa tuolla päin ajellut, mutten helvetinjärvelle asti koskaan. Niimpä vain seurasimme kylttejä, ja lopulta löysimme perille muita autoja seuraten ja kännykän gps-paikannintimen avulla. Perillä huomasimme olevamme eri puolella kansallispuistoa, kuin Helvetinkolu. Kolulle oli matkaa 5km, joten lähdimme kiireesti tarpomaan, sillä meillä oli vain n. 3 tuntia aikaa ennen pimeän tuloa. Puolessa välissä huomasimme, ettei aika mitenkään riitä, joten leiriydyimme pysähdyspaikalle syömään eväitä ja katselemaan maisemia. Lopulta lähdimme takaisinpäin juuri ja juuri ajoissa, sillä loppumatkalla oli jo aika pimeää. Päästiin kuitenkin metsästä ajoissa ulos, vaikka Helvetinkolu jäikin näkemättä.

Kalastajan apuri

Minulta oli siinä mielessä vikatikki lähteä reissuun, että kotona flunssa iski täydellä teholla takaisin. Päivän lämpimyydestä riemastuneena olin ottanut liian vähän vaatetta mukaan, joten kylmähän siellä oli tullut. Illan ja seuraavan päivän sitten vietin leppoisasti lämmöstä tointuen, ja nyt alkaa koko flunssa (tai lähinnä yskä) olla jo kokonaan ohitse. Onneksi ei sentään treenejä jäänyt välistä.

Agilitytreenit ovat nekin sujuneet ihan hyvin. Viimeksi ihmettelin Ässän latteutta tiistain treeneistä, ja nytpä se taisikin selvitä. Maanantain treenejä ei ollut tällä viikolla, joten ne eivät voineet vaikuttaa tiistain treeneihin. Sen sijaan huomasin, etten itse ollut niin innostava/innostunut, kuin tiistaisin. Siitä sitten seuraa myös se, etten ohjaa koiraa kunnolla. Ilmeisesti ajattelen, että kyllä se jo jotain osaa ja sen pitäisi osata tulla ja mennä näin ja ilmeisesti lukea myös mun ajatuksiakin. Ei ihmekkään, ettei nopeutta ole niin paljon, kun ohjaus on epämääräisempää ja innottomampaa. Tämän viikon treenien alussa ohjasin kuin ennenkin, ja Ässä jo alkoi jo menemäänkin vain "vähän sinne päin", kun en ohjannut. Lopussa paransin omaa intoani (ja sitä myöten ohjausta), ja eron huomasi heti. Ässä alkoi olemaan enemmän mukana juonessa ja intokin parani. Katsotaan, miten mennään sitten ensiviikolla.

Tiistain agiryhmän ohjaaja onkin huomauttanut mua nyt monesti huonosta ohjauksesta. Näin ei alussa ollut.. Lisäksi alussa meillä menikin radat paljon paremmin, nyt vain ihan ok. No, nyt on vihdoin otettu neuvosta vaari, eiköhän se siitä. Aloinkin jo suunnittelemaan, että kun Sportdogparkilla on seuraavat epäviralliset kisat, niin voitaisiin mennä Ässän kanssa sinne. Siellä kun ei ole keppejä, rengasta, pussia ja keinua, ja radan saa uusia ja palkatakkin saa, vaikkakin siitä seuraa hylky. Jostainhan se on lähdettävä :)

Juoksee, ei juokse

2011-09-27T12:15:00.000-07:00

Eilen oli viimeinen kerta Piskien maanantain agikurssilla, eli nyt treenataan vain kerran viikossa. Totuin jo niin kovin kahteen viikkokertaan, että yksi kerta tuntuu niiin vähältä. Katsotaan nyt mennäänkö näin, vai yritetäänkö päästä jonnekkin treenaamaan lisää. Kyllähän kotonakin voi jotain pikkujuttuja opetella, mutta silti.

Maanantaina tehtiin pitkää rataa ensin osissa, sitten kokonaan. Ei ollut ihan mikään perushelppo rata, mutta ei mikään liian vaikeakaan. Ässä pinkoi niin kovaa radalla, että sain oikeasti tehdä töitä pysyäkseni vauhdissa. Ja mä vielä pysäytin sen kerran välissä, kun halusin mennä renkaan varmasti.. Ehkäpä se lisää vauhtia, kun osaa paremmin? Kuka tietää.

Tänään Tamskin agissa se ei kuitenkaan mennytkään niin nopeasti! Minä porhalsin rataa tehdessä jo vähän liiankin edessä sähläten, joten hukkasin koiran taakseni. Viime tiistainakin mulla oli sellainen olo, että Ässä ei mennyt ihan niin kovaa, kuin maanantain treeneissä tai tiistain treeneissä aiemmin. Missä vika? Onpahan helpompi ohjailla koiraa, mutta ihmetyttää vaan. Piskien treenit oli ulkona hiekkakentällä, Tamskin treenit hallissa matolla. Ehkä se on paikka, tai sitten lihakset ovat jähmeät maanantain treeneistä? Tai ei ole niin paljon intoa, kun tehdään kaksi päivää peräkkäin? Pitänee odottaa ensiviikkoon, ja katsoa mitä tapahtuu.

Musta jotenkin tuntuu tällä hetkellä agissa, että koira kyllä oppii monenmoista, mutta mun ohjailu ei kehity (tarpeeksi). Ohjaan radan ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että tuli tehtyä monia virheitä. Tietysti, jos nopeus kasvaa, niin pitäisi reagoidakkin nopeammin, mutta eikai se siitä ainakaan pelkästään johdu. Tuntuu, etten ole tarpeeksi skarppi, vaan liikun liian jähmeästi, veltosti ja en ohjaa tarpeeksi. Är! No, kyllähän se nyt on huomattu, että koira oppii nopeammin kuin ohjaajansa.. Pitänee kaivaa tanssimatto taas sängyn alta ja alkaa harjoitella reaktiokykyä ja nopeutta.

Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä jonnekkin MeJä-kurssille, mutten sellaista mistään tästä lähistöltä enää löytänyt. Nyt alkaa syksy ollakkin jo niin pitkältä, että ehkeivät yhdistykset sellaisia enää pahemmin järjestele. MeJä olisi hyvää vastapainoa agille, ja Ässä kyllä tykkäisi siitä touhusta. Ostin veretkin jo pakastimeen, katsotaan saanko aikaiseksi mennä jälkeä omin päin tekemään. Mejässä tosin on kokeet rajattu, koska Ässällä ei näyttelytulosta ole, mikä kyllä vähän ärsyttää. Vaikka ei me välttämättä edes kokeisiin asti ikinä päästäisi, niin silti.

Ässällä on muuten torstaina röntgeni, iiks! Saa nähdä, paljastuuko sieltä jotain jännää. Loppuun muuten vielä pari kuvaa kännykän uumenista. Tänään olisi ollut ihanan nätti ilma kuvailla, mutta kamerasta oli tietysti akku loppu, eikä se sitten ehtinyt latautua. Ehkäpä huomenna kävisi tuuri.

Juuri löytämäni uusi hieno lenkkipolku. Se on talvisin hiihtopolku, ja siellä kyllä törmää erittäin harvoin kehenkään.

Käytiin puistossa heittelemässä Villen kanssa frisbeetä, ja Ässä pääsi mukaan. Fleksinsä rajoissa se juoksi hulluna frisbeen perässä. Tämä on keväällä otettu.

Tämäkin lienee keväältä, oltiin Ässän kanssa vanhemmilla kylässä. Siinä istun isän sylissä, kuten isin pikkutytön kuuluukin, ja tottakai Ässä-kakara sitten on minun sylissä. Ja iskä vain näyttää kärttyisältä, oikeasti sillä on ihan hauskaa.

Terveystutkimuksia ja sadesäätä

2011-09-19T13:27:00.000-07:00

Käytiin Ässän kanssa terveystutkimuksissa viimeviikon torstaina, jolloin Ässältä tutkittiin silmät ja polvet. Silmät todettiin terveiksi (JES!!!), mutta polvet eivät odotetusti olleet ihan kunnossa. Ässän molemmissa polvissa todettiin lievää luksaatiota, eli ykkönen tuli papereihin ( 0 on täysin terve). Polvet eivät kuitenkaan lähde helpolla pois paikoiltaan, vain ihan ääriasennossa. Ainakin kerran olen nähnyt Ässän polven menevän sijoiltaan kesken juoksun ja hyppelyn, jolloin se itse potkaisi kovasti taakse ja polvi loksahti paikoilleen. Ässä itse ei ollut moksiskaan. Agilityä meiltä ei kuitenkaan onneksi kielletty, sillä vaiva on niin lievä ja hyvä tukilihaksisto on tärkeää huononiveliselle. Tietysti tätä pitää seurata, sillä jossain vaiheessa se saattaa ruveta vaivaamaan. Noh, nyt vaan kasvattelemaan lihaksia, ja odotellaan jännityksellä ensiviikon röntgeneitä!

Muutin hieman blogin ulkoasua, sillä tämä tausta sopii mielestäni huomattavasti paremmin vallitsevaan vuodenaikaan ja ilmaan. Tänään treeneissä satoi oikein kunnolla, ja Ässä-raukka kastui läpimäräksi. Seurauksena oli vilusta johtuvaa sinkoilua ja yliaktiivisuutta, jolloin se touhotti kokoajan kaikenlaista. Rataakin juoksi vimmattua vauhtia, ja kiihdytti jopa ekaa kertaa mun edelle kunnolla. Siinä oli itsellä enemmän työtä pysyä kärryillä, mutta suoritukset olivat silti ihan hyvät, kun ei tuolta keskittyminen mihinkään kadonnut. Ensiviikolla onkin muistaakseni (?) kurssin viimeinen kerta, joten ulkona treenailut loppuu siihen. Alkaa tuo valokin olemaan vähissä kahdeksan aikoihin, joten ihan mukava jättää ulkotreenit kevättä odottelemaan.

Viikonloppu menikin sitten taas Salossa vanhempien luona, josta kuvatkin ovat. Käytiin mm. Roope-collien ja kaverin kanssa lenkillä, sekä isän löytämillä sieniapajilla sienestämässä. Nyt sain vihdoinkin pakastimen täytteeksi sieniä!

Ässä tykkäsi rymytä lenkillä mutaojat läpi..

Ensimmäinen kisailu

2011-09-08T01:45:00.001-07:00

Kai se syksy alkaa jo olla, kohta pitää varmaa blogin ulkoasukin muuttaa..

Kisat olivat siis keskiviikkona, ja kyllähän niitä jo etukäteen vähän jännättiinkin. Olivat siis piskien järjestämät epäviralliset kisat, joissa kisasivat kaikki alkeiskurssilta edistyneisiin asti. Kaikki osallistujat suorittivat saman radan, mutta ihanneaika oli kaikilla eri, ja alkeis- ja alkeisjatkokurssilaiset saivat palkita koiraa välissä, ja kepeiltä ja renkaalta ei tullut virhepisteitä. Rata oli näin aloittelijoille suht hankala, hankalin mitä Ässän kanssa ollaan ikinä tehty. Rata oli pitempi, mitä kurssilla oli totuttu, ja siinä mm. hyppyesteet eivät olleetkaan suoraan siinä kulmassa, minne oltiin menossa. Lähes koko kisan kestävä sade kruunasi tilanteen.

Meidän suoritus meni kuitenkin todella hyvin ja olin erittäin tyytyväinen Ässään. Kaikki esteet mentiin, eikä virhepisteitä tullut kuin ajan ylittämisestä ja yhden aidan ohituksesta. Yllättävän helppo tuota Ässää on ohjailla, vaikka välillä ohjaamiseni tuntuukin enemmän sohimiselta, kuin loogiselta ja selkeältä näyttämiseltä. Ainakaan vielä Ässä ei juokse niin kovaa, että pinkoisi mun edellä radalla, joten pysyn hyvin vauhdissa mukana. Vaikka meneehän se toki ihan reippaasti ja vauhdikkaasti esteet.

Virheistä: Aidan ohitus ei ollut mikään ihme, sillä olin aika varma, että se ei onnistu. Siinä mielessä tein typerästi, sillä se olisi pitänyt ottaa vielä enemmän varman päälle. Ohjauskuvio oli sellainen, mitä ei olla vielä harjoiteltu: aita oli suoraan siinä kulmassa, mistä sinne juostiin, mutta se olisikin pitänyt suorittaa takaapäin! Eli Ässän siis olisi pitänyt kiertää aidan taakse ja hypätä se siltä puolelta. Minähän en ole koko kiertämistä edes opettanut Ässälle, joten yritin vain sohia sen siitä ylitse, tuloksetta. Toisella yrityksellä kuitenkin meni nappiin. Myös rengasta ei mennyt oikein ekalla suorituksella, vaikka pysäytin sen sitä ennen, ja menin renkaan toiselle puolelle. Siitähän ei kuitenkaan tullut virheitä aloittelijoille, ja toiselle yrityksellä se sitten menikin sen. Kepit mentiin vaan namilla houkuttelemalla.

Ainiin, ja me tultiin kilpailijoista seitsemänneksi! Luokkia ei ollut erikseen, vaan kaikki samassa, ja yhteensä kilpailijoita oli n. 30, eli olen ihan tyytyväinen :)

Ässällä kävi myös hieroja, ja mitään hirveitä jumeja ei löytynyt. Pari jännää faktaa kuitenkin: Ässällä on hyvin vapaasti liikkuvat nivelet, löysä lihastyyppi (ei ainakaan jumiudu helposti) ja lihasmäärää saisi kasvattaa enemmän agilityä ajatellen. Pitääkin lisätä enemmän vapaana lenkkeilyä, se on jostain syystä jäänyt nyt vähän vähemmälle (osittain ainakin räyhäämisen takia, mutta siitä ei ole enää ollut riesaa. Pitäisi varmaan siitäkin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän..) Hieroja myös suositteli kyynärien ja selän kuvausta agin takia, ja ne nyt varmaan kuvailen tuossa samalla lonkkien yhteydessä. Sain myös ohjeita Ässän jalkojen venyttelyyn, mitä suositteli tehtäväksi aina treenien jälkeen.

Lomassa kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä. Muutama lisää albumissa.

"UusiVanha" asukas Kille

2011-09-06T05:36:00.000-07:00

Eli Kille-Killukka muutti takaisin. Blogissa olen jonkin verran kirjoitellut Killestäkin, vaikka tämä pääsääntöisesti Ässän blogi onkin. Se oleellinen tieto kuitenkin on tainnut jäädä kertomatta, että Killu muutti vaiheessa äitini luokse takaisin tilanpuutteen takia. Yllättävän paljon tuollainen 10cm pieni eläin meinaan tarvitseekin tilaa. Killun piti muuttaa takaisin vasta marsujen vähennyttyä ja uuden kämpän löydyttyä, mutta asiat menivätkin nyt toisin.

Lyhyesti Killestä: Kille on n. 22v. (epävarma tieto) paperiton nelivarvaskilpikonna uros, todennäköisesti maahan laittomasti tuotu. Se on asunut meidän perheessä nyt 12v. Kille on rakas lemmikki koko perheelle, ja jopa pikkuveljeni on joskus ulkoiluttanut Killeä sen asuessa vanhemmillani. Killen perushoito ei ole vaativaa, mutta olosuhteiden ja ruokinnan järjestäminen vaatii paljon tietoa ja sen jatkuvaa kartuttamista. Aluksi meille muuttaessaan se asuikin muovilaatikossa sanomalehdillä, mutta sai sentään kasviksia ruoaksi ja lämpölampun, jonka alla lämmitellä. Vuosia myöhemmin Killelle ostettiin myös UV-valo, vitamiineja ja pohjaksi turvetta. Kille myös siirtyi hieman isompaan asuntoon (75c, pitkä terra). Talvilepoa ei sille pidetty kuin kerran kun asui täällä, joskin se aina itse vetäytyi talvisin enemmän nukkumaan.

Nykyisin: Kille on mitoiltaan 11,5 cm pitkä, ja painaa nyt 316g, on siis vähän laiha. Kille on aina ollut nirso, ja nyt se on nirsoillut tavallista enemmän, kun olen ripotellut sen ruokaan kalkkia ja uusia kasveja. Kohta sille pitäisi alkaa syöttämään pellettiä, katsotaan millainen tappelu siitä tulee.. Killellä on tuo nokka hieman liian pitkä, pitää lyhentää se heti, kun saan ostettua pihdit. Terrasta puuttuu vesikuppi (ei ole paikallaan) ja UV lamppu on hieman liian lyhyt, pidempi on tulossa postissa. Terrassa tosiaan kasvaa oikeita, myrkyttömiä kasveja :D

Jos tähän loppuun vähän Ässänkin kuulumisia. Agility maittaa, ja siinä ollaan aika hyvin edettykkin. Ollaan käyty Tamskin ja Piskin treeneissä, ja tykkään kummastakin porukasta! Keskiviikkona on ekat "kisat", eli siis ihan Piskien meille kurssilaisille järjestämät leikkimieliset kisat. Itse siellä kootaan radat ja niin pois päin :) Se on tietysti helpotettu, eli meille ei tule todennäköisesti keinua ja kepeistä ja renkaasta ei tule virhepisteitä. On kuulemma samankaltainen rata, kuin treeneissä, eli ei pitäisi liian vaikea olla. Hyvää harjoittelua tulevaisuuden koitoksia varten!

Tilasin Ässälle hierojan torstaille, jotta nähdään, onko Ässälle tullut jumia tai vastaavaa. Itse en osaa tosta koirasta niin sanoa, niin paras katella ammattilaisen kanssa. Kuulin jo kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea koiralle voi agia harrastaessa tulla, joten ihan hyvä katsastuttaa, jos jotain on jäänyt huomaamatta. Myös polvi- ja silmäkuvaukset lähestyvät, toivottavasti sieltä ei paljastu mitään ihmeellisyyksiä. Hyvä katsastuttaa koira kaikin puolin, niin ei tule ikäviä yllätyksiä!

Syöttöporsas ja uusi ystävä

2011-08-27T00:26:00.000-07:00

Aamulla herätessäni ihmettelin, kun Ässä juoksi ensimmäisenä suoraan juomakupille, ja lähes tyhjensi sen. Sen jälkeen rupesin kiinnittämään huomiota sen turpeaan olemukseen. Mietiskelin jo mielessäni suolitukoksia ja ties mitä, mutta Ässä vaikuttikin omituisen tyytyväiseltä. Makoili vain tyytyväisenä. Ruokaa ei myöskään kärttänyt ollenkaan, vaikka yleensä se on aina ja varsinkin ruoka-aikoihin keittiössä kytiksellä.

Sitten tajusin juuri tuomani ruokasäkin, jonka olin jättänyt kenties huonoon paikkaan huonosti suljettuna.. Ja kyllä, sinnehän oli kaivettu sellainen turvan mentävä aukko, josta Ässä sitten oli kätevästi ammentanut itseensä nappulaa. Noh, nostin ruoat hyllylle turvaan, ja hetken päästä kuulinkin, kun Ässä rapisteli samassa huoneessa lisää ruokaa etsien.. Mokama syöttiläs! Kostoksi laitoimme Ässän tälläiseen:

Syöttöporsas terraariossa

Noh, tässä vaiheessa voisin tietysti paljastaa, että tietenkään en laittanut Ässää kostoksi terraarioon, tämä kuva on itseasiassa sitä ennen napattu. Laitoin Ässän sisälle vertailun vuoksi, jotta oikea koko välittyisi kuvasta. Saanko siis esitellä uusimman hankintani, joka suinkaan ei ole Ässälle, vaan tulevalle uudelle-vanhalle asukkaalle. Joku ehkä arvaakin kestä on kyse, mutta palataan asiaan sitten, kun kyseinen asukas muuttaa tänne. Terralla on muuten aika huikeat mitat, 140 cm x 75 cm x 60 cm (pituus, leveys, korkeus). Painoa löytyy joku 120 kg, mutta onneksi ystävä on puuseppä, joten alustan teettäminen ei tule kalliiksi..

Lisäksi voisin loppuun esitellä Ässän uuden ystävän. Vanha ystävä, alias Muumi, lensi roskakoriin liiallisen suolistuksen jälkeen. Onneksi löysin Ässälle kirpparilta uuden kaverin, Rulliksen.

Lomailua

2011-08-26T01:31:00.001-07:00

Mullekkin koitti vihdoin viikon kesäloma, joten suunnattiin hetkeksi Saloon lomailemaan. Lomalla muun muuassa lenkkeiltiin useasti erilaisissa maastoissa ja seurassa, käytiin kaverilla poimimassa omenoita ja vain lekoteltiin. Ja voin sanoa, että kylläpä teki hyvää! Treenit tosin jäi tältä viikolta väliin, mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii..

Varasin muuten Ässälle ajan silmä- ja polvitarkastuksiin. Saapa nähdä, mitä sieltä tulee.. Vielä lonkkakuvaus pitäisi varata, niin sitten on kaikin puolin tsekattu koira. Luonnetestaukseenkin piti mennä tänä kesänä, mutta se vähän jäi..

Raksakoira

2011-08-15T08:17:00.000-07:00

Hullua kiirettä on taas pukannut, kun töissä on ollut ylitöitä ja samalla olen käynyt laskuvarjohyppykurssia.. Kurssi kun söi mukavasti yhden viikonlopun, lauantain ja pari arki-iltaa. Mahtava kurssi kyllä, mutta ylitöihin yhdistettynä vapaa-aika oli aika minimissä. Ville onneksi ulkoilutti Ässää, muuten oltaisiin oltu pulassa. Kerran otin Ässän töihinkin mukaan, kun olisi joutunut olemaan 15h yksin..

Olosuhteiden pakosta raksalle mukaan joutunut Ässä viihtyi onneksi hyvin. Hommat olivat sellaisia, että pystyin parkkeeramaan auton viereen, jolloin takakontin oven sai ylös. Näin Ässä pystyi helteessä olemaan mukana, ja sai seurata meidän työskentelyä. Kerran ylitöissä käytiin Ässän kanssa välissä agilityssä ja tultiin sitten takaisin :D Onneksi työporukka oli niin joustavaa ja välimatkat lyhyitä, että tuo onnistui.

Päästiinkin Ässän kanssa myös uuteen agi-treeniryhmään, Tamskille! Kerran ollaan käyty, ja aivan mahtavaa oli. Harjoiteltiin ensin rataa, jossa joku 7 estettä, sitten jotain tiettyä estettä 3 esteen radalla. Tuli harjoiteltua esteitä ja ohjaamista. Viimeksi meitä oli kaksi mun ja Ässän lisäksi, joten saatiin ainakin tehdä paljon. Katsotaan miten jatkossa.

Tokokin alkoi kesätauon jälkeen, ja siellä olikin kiva hommailla. Oltiin ainoat paikalla, joten saatiin yksityistunti! Muut taitavat vielä olla ihan kesälaitumilla. Tokoa en ole tauon aikana tehnyt, joten jotain asioita pitää vähän muistutella.

Nyt onkin sitten syksy täynnä treenejä. Maanantaisin on piskien agi-alkeiskurssi, tiistaisin tamskin agi-treeniryhmä ja keskiviikkoisin toko. Onpahan ainakin puuhaa! Alkeiskurssi tosin jää 8 kerran jälkeen pois, joten ei kolmea treeni-iltaa peräkkäin loputtomiin kestä.

Tämä olikin tälläinen nopea pikapäivitys, pitää meinaan kiiruhtaa agitreeneihin. Loppuun voisin vielä lätkäistä pari kuvaa trimmatusta Ässästä, ja iloita, että kohta mullakin alkaa kesäloma! Huikea 1 vk ennen koulun alkua :)

Ässä mustikassa

2011-07-25T07:45:00.000-07:00

Taas viikonloppu vierähti, ja maanantai koitti. Tämä viikonloppu vietettiin taas Salossa, nyt mustikan poiminnan merkeissä. Sunnuntaina mentiin porukalla mustikkaan, ja Ässä tietysti pääsi mukaan. Kuvia en saanut, sillä ankarasta yrityksestä huolimatta unohdin kameran kotiin. Noh, sainpa senkin ajan käyttää mustikan keruuseen, kyllä talvella sitten kelpaa.

Ässä tykkää marjastuksesta ja sienestyksestä hirveästi, varsinkin jos porukalla mennään. Tällöin se saa juoksennella metsässä eestaas ihmiseltä toiselle, ja sulloa suuhunsa milloin mitäkin herkkua. Ässä aina tarkasteleekin, mikä on tämänkertaisen poiminnan kohde, ja alkaa sitten iloisesti mättäämään naamaansa herkkuja. Tämän asti kaikki on kelvannut suppilovahveroista puolukoihin. Sienestäessä tämä on sekä onni, että haitta, sillä iloisesti ahmiva koira auttaa paikantamaan sienet, mutta yleensä myös oman poiminnan saalis jää silloin vajaavaiseksi. Tästä taisin kirjoitella myös viimevuonna, jolloin tähän ensimmäistä kertaa törmäsin.. Onneksi muut, kuin poimittavat sienet, ovat jääneet rauhaan.

Salossa aloimme Villen kanssa myös ajan kuluksi opettamaan Ässälle typeriä temppuja. Itse en ole aiemmin piitannut turhista tempuista, mutta nyt innostuin minäkin opettamaan. Ville opetti Ässää antamaan tassua, ja minä pitämään herkkua nenän päällä. Turhaa, mutta mukavaa aktivointia.

Pääsimme Ässän kanssa muuten agilityn alkeiskurssille (taas). Sinne tulee muitakin jo jotain osaavia, joten puoli ryhmää tekee alkeita ja puoli harjoittelee vähän vaikeampaa. Kurssilla on siis kaksi eri opettajaa. 1.8. käymme pyörähtämässä vielä karsinnassa muuten vain, ja 8.8 alkaa itse kurssi. Harmittaa tosin viedä ryhmäpaikka sellaisilta, jotka haluaisivat päästä aloittamaan, mutta kun itse ei ole jatkokurssille tai ryhmään päässyt, niin mennään sitten. Eihän sitä harjoittelematta mitenkään pääse eteenpäin tässä(kään) lajissa.

Mökkeilyä Salossa

2011-07-15T10:39:00.000-07:00

Viimeinen agility-kerta on nyt ohi. Kurssi oli hyvä, ja haikeana lähdinkin sieltä. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan harrastusta johonkin seuraan, parista paikasta olen nyt kysellyt. Tietysti voisin mennä jatkokurssille tuonne, missä kävin alkeiskurssin, mutta hinta alkaa olemaan liian suolainen.. Mieluummin sitten odottelen ryhmäpaikkaa.

Agility on sujunut hyvin, kaikki esteet osataan keppejä ja keinua lukuun ottamatta. Keppejä tuo alkoi ihan hyvin hoksaamaan jo viimeisellä kerralla. Radanpätkät sujuvat ihan hyvin myös, joskin siihen vaikuttaa vielä paljon muiden koirien läsnäolo. Tokavika-kerralla tehtiin rataa, niin että muita koiria ei ollut kuin yksi aika kaukana. Ässä keskittyi täydellisesti muhun ja eteneminen oli todella helppoa. Vikalla kerralla tehtiin pientä rataa muiden koirien puuhaillessa omiaan vieressä, jolloin Ässä saattoi helposti mennä esteestä ohi, jossen ollut tarkkana. Sen keskittymiskyky kärsi selvästi muista koirista, ja siitä tuli vähän "poissaoleva", eivätkä käskyt menneet niin hyvin perille. Kun osasi ajoittaa käskyt oikein, niin kyllä se sitten eteni vauhdikkaasti ja suoritti esteet hyvin. Mutta eiköhän tähänkin auta harjoitus. Tosin en tiedä, kuinka paljon treeniryhmissä treenataan niin, että muut koirat tekevät jotain samaan aikaan.

Viime viikonloppu vietettiin Salossa, jossa mökkeiltiin kaverini ja hänen koiransa Roope-collien kanssa. Päivään mahtui paljon uimista ja pallon perässä juoksentelua, ja kävipä Ässä perunamaallakin rylläämässä. Päivä oli lämpimän aurinkoinen ja rentouttava ilman turhia kellonvilkuiluita. Näitä lisää!

Ässä kovin iloisena perunapellossa

Sunnuntaina Ässä sai lenkkiseurakseen Roope-collien lisäksi Yoda-samojedin. Yodalle Ässä on ennen rähissyt, ja yritti vähän nytkin. Sitten huomattiinkin, että toinen onkin ihan jees, ja lopulta ne vähän juoksentelivatkin (perus setti, toinen juoksee, Ässä menee haukkuen perässä). Keli oli vain aika kuuma, joten eivätpä koirat pahemmin turhia riehuneet alun hulinoita lukuunottamatta. Yodasta oli kasvanut oikein komeaturkkinen nuorukainen, niinkuin kuvista näkyy. ;) Lisää taas albumissa.

Juhannusmökkeilyä

2011-06-25T12:31:00.000-07:00

Meidän juhannus sujui lokoisissa merkeissä Mikkelissä isovanhempien mökillä. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta kyllä silti tuli mukavasti saunottua ja uitua. Ässä oli tietysti reissussa mukana, ja se olikin onnellinen ihmisistä, jatkuvasta vapaudesta, puuhailusta ja omasta rannasta. Kuviakin tuli muutama, antaa niiden puhua puolestaan. (muutama kuvanen lisää albumissa)

Kanotoiminen oli Ässästä mukava harrastus. Käytiinkin lauantaina melomassa siellä sun täällä, ja Ässä kyttäsi ja pyydysteli liplattavia aaltoja. Vierailtiin myös saarella ja vastarannalla, jossa Ässä teki väli-pulahduksia. Ilman Ässää lähdöstä ei olisi tullut mitään, sillä se olisi todennäköisesti vain uinut perään.. :D

Uimista Ässä harrasti innokkaasti koko viikonlopun, ja tulipa se saunomaankin meidän kanssa. Ennen se ei ole malttanut saunassa olla, mutta nyt oli pakko välillä päästä. Liekö yksin vietetyt viikot saaneet sen entistä seurankipeämmäksi.

Myös tälläistä Ässä harrasti paljolti viikonloppuna. Paljon ihania ihmisiä ja ruokaa, kyllähän siinä meni pienen spanielin pää ihan sekaisin. Ässä otti velvollisuudekseen toimia keittiössä mummin pikku apurina, jossa se laupein silmin seurasi ruokien valmistusta ja ehkäpä silloin tällöin salaa koemaistoaki.

Sitruunainen panta

2011-06-20T09:59:00.000-07:00

Aikaisemmin juttelinkin tuolla meidän ulkoiluongelmista, kun Ässä alkaa vapaana ollessaan räkyttämään ja juoksentelemaan muita koiria kohti. Noh, vuokrasin ensin haukkumiseen reagoivan sitruunapannan viikoksi, joka toimi välittömästi toivotulla tavalla. Lenkeillä ei tosin tullut sopivia tilanteita kuin kaksi. Tästä rohkaistuneena ostin kauko-ohjattavan pannan, jonka suihku toimii kaukosäätimen nappia painamalla. Tämä investointi oli kyllä mukavasti kalliimpi, mutta ajattelin sen sitten toimivan myös monissa muissa koulutustarkoituksissa aikanaan muillakin koirilla.

Kauko-ohjattava suihkepanta on toiminut hyvin, ja sitä voi lenkeillä käyttää muihinkin tarkoituksiin, jos Ässä ei tulekkaan luokse käskystä (eli se löytää ruokaa). Se kaukosäätimen käyttö vaan tuotti ensin hankaluuksia, sillä sitä ei ole nopeata kaivaa taskun pohjalta. Niinpä heti aluksi sidoin sen kaulaan, mutta sekin oli liian vaikeaa nopeissa tilanteissa, kun säädin pyöri ja kieppui, kun yritin löytää oikeaa nappia. Niinpä sidoin sen ranteeseeni, ja se tuntuukin olevan ihan fiksu ratkaisu. Säätimen käyttö vaatii kyllä myös skarppina olemista, sillä puhelimeen lärpättäminen voi häiritä keskittymiskykyä aikalailla. Tosin panta toimi siinäkin vaiheessa, kun Ässä oli saanut jo hetken räkyttää. Sieltä se sitten tuli nöyränä takaisin, ja katseli toisia koiria kulmiensa alta.

Panta on ollut meille siis erittäin hyödyllinen jo nyt, joskin se on johtanut kahteen asiaan. Vaikka koirankoulutuksessa käytetäänkin välillä apuvälineitä, saa tämä panta mut tuntemaan itseni jotenkin vähän huonommaksi ja laiskemmaksi kouluttajaksi. Se on helppo ja välitön, mutta tokihan kovalla työllä ja siedättämisellä olisi päästy samaan lopputulokseen? Lisäksi houkutus käyttää pantaa monessa muussakin paheiden karsimisessa on lisääntynyt huomattavasti, mutta en haluaisi ruveta käyttämään pantaa, ennenkuin muut keinot on käyty läpi. Liian suuri käyttö voisi saada Ässän siedättymään suihkaukselle, mutta eipä se onneksi vielä niin pellossa ole kasvanut, että sen tarvitsisi kauhean usein saadakkaan mitään suihkauksia.. :D Lähinnä olen harkinnut suihkausten käyttöönottoa mm. ruoan syömiseen lenkeillä, sillä siihen on ollut vaikea puuttua.

Huomiona vielä loppuun, että suihkauksen tarkoituksenahan ei ole rangaista koiraa, vaan saada sen huomio herpaantumaan kiellettyyn asiaan. Näin sen voi ohjata oikeaan tekemiseen ja palkata siitä.Tosi herkälle (tai kovalle) koiralle tämä ei välttämättä olisi hyvä, mutta Ässän se saa sopivasti herpaantumaan ja huomaamaan, että tuosta puuhasta tulee tyhmiä suihkauksia, mutta luoksetulosta namia ja hauskanpitoa.Tavoitteena olisikin se, ettei pantaa jossain vaiheessa tarvittaisi enää ollenkaan :)

Ihan loppuun vielä tämän päivän sairaskertomus: Ässä söi eilen illalla karkkipussin (hedelmäkarkkia), jonka Ville oli sohvalle unohtanut (hälläkin vielä oppimista koirataulouteen). Aamulla oli ihan pirteä oma itsensä, mutta kääräisin matot lattialta pois mahdollisien ripulien/oksennusten takia. Kun tulin töistä kotiin, en ensin huomannut mitään, mutta pihalle mennessä hälytyskellot alkoivat soida. Ensin Ässä napsi ruohoa ja oksensi, ja ei siinä vielä mitään. Sen jälkeen se kuitenkin oli ihan haluton, eikä halunnut kävelläkkään. Pönötti vain pää roikkuen. Limakalvot olivat normaalia vaaleammat, joten vein Ässän kotiin ja soitin eläinlääkärille. Saatiin aika puoli 7 illalla, joten jäätiin kotiin odottelemaan. Ässä joi paljon vettä ja tarjosin sille vähän ruokaakin, kun sitä halusi. Kuudelta sen tila oli jo selkeästi parempi, joten peruttiin eläinlääkäri, ja nyt illalla se on jo pirteä oma itsensä. Ilmeisesti se oksentamalla sai huonon olon aiheuttajan ulos :)

Yllättävän vikkelä spanieli

2011-06-15T11:34:00.000-07:00

Tänään oli agility-treenit nro. 2. Nukkuma-aika kolkuttelee jo ovella, mutta jos nyt lyhyesti kävisin täällä vähän hehkuttamassa, oli meinaan kivaa!

Tänään siis tehtiin taas putkea, keppejä ja hyppyä, sekä harjoiteltiin rengasta ja pitkää hyppyä. Ässä oli tällä kertaa ihan intopiukassa menossa treeneihin, ja alun hyppy ja putkiharjoittelut menivät ihan nappiin. Tehtiin niitä jopa peräkkäin, ja sekin meni hyvin. Ässällä nousi kierrokset silmissä, kun se pääsi vetelemään kentällä. Sitä siinä sitten hetki harjoiteltiin, kunnes lopetin (ajoissa!). Sitten vähän keppejä, ja kas kummaa, kyllähän sille jotain oli kaaliin jäänyt. Niitä hetki, ja sitten paussi. Tässä oli jo ihan hyvät määrät sinänsä harjoittelua ja Ässä oli vielä innoissaan asiasta, mutta katosi odotellessa autuaana hajujen maailmaan (mokoma nenäkoira). Tämän jälkeen tuli meidän vuoro tehdä rengasta, ja siinä Ässä kyllä teki hienosti, mutta hajutkin vetivät puoleensa. Siinä sitten epämääräisesti pyörittiin ja tein välillä jotain (koska en osaa olla tekemättäkään), ja ihan hienosti Ässä kyllä teki, vaikkakin vähän väsyneesti. Lopuksi ohjaajan johdatuksella tehtiin pitkää hyppyä, ja siinä ohjaaja sitten kehaisi Ässää, että on cockeriksi yllättävän nopea ja vikkelä! On kuulemma nähnyt sellaisia laahustavempia tapauksia. Ja minä tietysti olin ylpeä pienestä sporttikoirastani :)

Eiköhän tuosta agility-koira vielä saada, intoa ja vauhtia ainakin tuntuisi olevan. Onhan tuo kentällä oleilukin siinä mielessä hyvää harjoitusta, että oppii sietämään muiden koirien ryntäilyä ja touhotusta, ja siinäkin mielessä käyttäytyi vallan erinomaisesti tänään. Itse voisin sen ylimääräisen "tehään nyt vähän jotain" pööpöilyn jättää suurilta osin pois, sillä siinä vähän väsähtänyt Ässä ja jankkaava Annne tekevät virheitä ja sitten parhaassa tapauksessa kärsii motivaatio ja mennään takapakkia (taisin just viimeksi sanoa samaa? tykkään jankata). Ässälläkään kun nyt ei ole mikään maailman pitkäkestoisin keskittymiskyky.

Oli muuten hienoa seurata, kun viereisellä radalla porukka harjoitteli SM-kisakarsintoja varten. Upeaa menoa ja yhteistyötä, ja rotukirjo oli ihanan laaja. Ehkäpä itsekkin vielä joskus osaan ohjata noin!

Ainiin, ei-niin-iloisena lopetuksena mainittakoon, että Ässällä on taas ihana korvatulehdus, hiivaa tälläkertaa. Varmaankin johtuu ruoasta, joten se menee vaihtoon. Ei olla saatu Orijenia nyt, niin Ässä on vedellyt "korvikeruokaa". Raakaruokaan siirtymistä odotellaan, ja olen nyt päättänyt siirtyä siihen, kun saan yhden kouluhomman tehtyä. Typerä syy, mutta kun tämä massiivinen vapaa-ajan energian kuluttaja on poistunut, voin taas alkaa opiskella raakaruokajuttuja tosissaan ja palautella mieleen vanhoja asioita. Otan tämän ruokinnan sen verran vakavasti, että haluan taas koluta kaikki mahdolliset tiedot, että varmasti tiedän mitä teen. Vaikka kuinka olenkin ne joskus jo kolunnut.

Ulkoasun muutos

2011-06-12T04:57:00.001-07:00

Mulla on blogin ulkoasun muutos meneillään, joten ulkoasu saattaa vähän vaihdella. Tämän hetkiseen olen muuten tyytyväinen, mutta otsikko-kuvan oikeaan laitaan tuleva palkki häiritsee. Ja nyt en saa enää muutettua koko ulkoasua, kun blogi alkoi tilttailemaan. Huoh. Mutta musta blogi on paljon pirteämmän näköinen, kun taustalla on joku kuva taisaisen vihreän sijaan :) Mielipiteitä ja kommentteja saa antaa!

Lisäänpä tänne perään: Sainkin nyt korjattua ulkoasun mieluisaksi, joten tälläisellä lookilla mennään nyt varmaan ainakin kesä!

Agilityn alkeiskurssi

2011-06-11T06:13:00.000-07:00

Kävipä niin hyvä mäihä, että viimekirjoituksessa agility-asioitani murehtiessani sain Miralta vinkin paikkaan, jossa voisi päästä kurssille. Kyseessä oli sportdogpark, joka juuri sopivasti järjesti agilityn alkeiskurssin, jossa oli tilaa yhdelle. Niinpä siltä seisomalta lähetin sinne mailia, ja soittelin vielä perään seuraavan päivän ruokatunnilla, että olinko saanut paikan. Ja sain sen! Joten keskiviikkona meillä oli ensimmäiset agitreenit :)

Mulla on kauhea hinku oppia kaikki mahdollinen, ja innoissani lähdin keskiviikko-iltana kurssille. Kurssi järjestettiin sportdogparkin hallissa, joka olikin järkyttävän kokoinen. Kurssilla taisi olla meidän lisäksi 5 koirakkoa, joista ainoastaan yksi oli tehnyt koiransa kanssa agilityä aikaisemmin. Muut olivat ihan ensikertalaisia agilityn parissa, niinkuin mekin. Kurssin ohjaaja oli mukavan ja osaavan oloinen, ja ainakin ekasta kerrasta jäi hyvä fiilis.

Ekalla kerralla opeteltiin hyppyä, keppejä ja putkea. Ässä oli hallista ihan hämmentynyt, joten sillä oli hivenen keskittymisongelmia, ja itse erehdyin vielä hieman jankkaamaan.. Ässä kuitenkin käyttäytyi oikein mukavasti, ei kytännyt tai haukkunut muille koirille ja pysyi lähellä kivasti.

Ensin ohjaaja näytti pari eri tapaa, miten keppejä voi opettaa koiralle, ja sen jälkeen jokainen tuli yksitellen opettelemaan putkea hänen ohjauksessaan. Sillä aikaa sai opettaa koiralleen keppejä. Ässä tuntui ihan mielellään opettelevan keppejä mun kanssa, mutta erehdyin taas jankkaamaan ihan liikaa, ja niinpä sen keskittyminen lopahti.

Sitten opeteltiin putkea, mikä Ässälle onkin tottiksen ketteryysessä jollain tasolla jo opetettukkin. Sen se osasi heti, ja saatiinkin sen harjoitteluun sitten lisää vinkkiä. Menin sitten itsenäisesti harjoittelemaan sitä, ja onnistuin mokaamaan valitsemalla liian pitkän putken (en huomannut sitä ainoata toista pienempää), ja Ässä meni putkeen, ja tuli samasta päästä ulos.. No yritin sitä hetken ja huomasin lyhentääkkin sitä putkea. Sitten lopulta sain sen tulemaan oikeasta päästä. Sitten siirryttiin harjoittelemaan lyhyempään putkeen, ja jankkasin sitäkin vähän liikaa, jolloin se juoksi vain putken ohi. Että näin :D

Lopuksi harjoiteltiin hyppyä ohjaajan johdolla, ja se meni heti ihan putkeen. Siinä vaiheessa Ässä selkeästi innostui asiasta, ja teki hommaa oikein mielellään ja heti oikein. Sitä tehtiinkin sen jälkeen pari kertaa, ja lopetin ajoissa, joten Ässän into jäi hyväksi, ja se selkeästi nautti hyppimisestä.

Lopputulos: Uusi paikka ja jankkaus (ja varmaan lämpökin) väsyttivät, ja putkessa ehkä mentiinkin vähän takapakkia, sen näkee sitten ensi keskiviikkona. Uskon sen kuitenkin johtuneen lähinnä siitä, että Ässä ei yksinkertaisesti jaksanut enää lopuksi panostaa. Saattaa se pariin kertaan tarjota sitä ohijuoksuakin, mutta eiköhän se pian taas saa ideasta kiinni. Kepeissä päästiin ihan hyvään alkuun, vaikka motivaatio ei ehkä ollut paras lopussa. Hyppy taas meni niin putkeen, että sitä uskon Ässän ensikerrallakin tekevän into piukeana. Eli mitä opimme? Lopeta se jankkaus!

Into piukeana odottelen edelleen seuraavaa kertaa, jolloin Ässäkin on varmaan vähän paremmin kartalla, kun paikka on jo tutumpi. Itse olin harjoituksissa niin innoissani, että tarttui se vähän koiraankin :D Ensikerralla harjoitellaan taas keppejä, putkea ja hyppyä, sekä opetellaan renkaan läpi hyppy. En malta odottaa!

Helteitä on pukannut, ja mulla on ollut järkyttävä työviikko. Joka päivä on ollut 11 tuntia töitä, torstaina 13. Onneksi Ville lenkitti Ässän torstaina, niin sain vain kaatua sänkyyn. Ville oli muutenkin viimeviikon saikulla, joten Ässän ei tarvinnut riutua yksin järkyttäviä aikoja. Onneksi ensiviikolla ei pitäisi olla ylitöitä ainakaan monena päivänä, joten sitten helpottaa. Tänään käytiin Villen ja Ässän kanssa pururataa myöten järven ympäri, ja mentiin sitten porukalla uimaan. Ässä veti hirveetä lenkkiä siellä vedessä, eikä olisi tullut pois millään. No, saipa ainakin hyvää liikuntaa.

Luinpa jostain koiralehdestä, että uiminen parantaisi pissan pidätykseen käytettäviä lihaksia. Liekö siitä sitten johtuu, että Ässällä ei nyt ole ollut pahemmin pissaongelmia. Noh, sen näkee sitten talven tullen.. Mutta siihen asti onkin taas yksi syy lisää pulikoida.

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle

2011-06-03T07:43:00.000-07:00

Kesä on virallisesti alkanut! Ja niin ovat työt ja muuttokin. Viimekirjoittelusta ehtikin hetki jo kulua, taisi toukokuussa pitää kiirusta 2vk mittaisen tenttiviikon ja ensimmäisen työviikon takia. Ja niin, valmisteltiinhan me sitä muuttoakin silloin.

Nyt on töissä oltu 2vk, ja hyvin on lähtenyt homma rullaamaan. Ässä on hyvin tottunut kuuden herätyksiin ja pitkiin poissaoloihini. Kahtena päivänä mulla oli ylitöitä, joista se ei niinkään paljon nauttinut. Näinä päivinä tein ensin normipäivän, ja lähdin vielä illaksi muutamaksi tunniksi töihin. Kyllä oli Ässällä surkuinen naama, kun se näki mun pukevan työvaatteet taas niskaan ja painuvan ovesta ulos. Noh, ainakin parin tunnin työtauon aikana sai lenkitettyä koiran, ja ex-kämppis oli seurana illan.

Muuttokin on nyt hoidettu, vielä on tavaraa laittamatta paikoilleen. Ässä oli ihan hermostuksissaan täällä, kun tavaraa vietiin ja tuotiin, ja Ässä joutui viettämään aikansa aidan takana, ettei kamppaisi ketään. No nyt on siitäkin selvitty, ja Ässä on vaan onnessaan kun Ville ei enää lähde pitkiksi ajoiksi pois meiltä. Ville kun kuuluu Ässän mielestä jo laumaan. Liisan huoneen muutoksesta oli ihmeissään, kun nyt se on täynnä Villen myyntiin/tutuille menevää kamaa.

Kesäisissä säissä on ollut ihana ulkoilla, vaikka hyttysiä tuntuukin olevan ihan liikaa. Ässä pulahtaisi mieluusti lenkillä kuin lenkillä rypemään ihanissa ojissa ja lammikoissa, ja sitä se on nyt saanutkin harrastaa. Sain auton viikonloppuna, joten nyt ollaan pariin otteeseen käyty vähän eri maisemissa lenkkeilemässä. Mutta enimmittä löpinöittä hieman kuvia tältä päivältä! (kansiossa lisää..)

Ensin rentouttava mutakylpy

Sitten keppejä

Ruoan hakua

Ja lopuksi pulikointia

Olen nyt huvin vuoksi tehnyt Ässälle pari kertaa jälkeä, ja se on ihan into piukeana. Taidanpa siis jatkossakin silloin tällöin polkaista jälkeä sille, kun se on niin kivaa vastapainoa tokolle. Mua tosin himottaisi ihan hirveästi aloittaa nyt agility, kun on vihdoin se autokin, mutta pitäisi ensin löytää joku alkeiskurssi.. Niitä ei tunnu tällä hetkellä hirveästi olevan, enkä oikein tiedä mistä kysellä. Mutta joo, näin loppukevennykseksi voisin vielä laittaa otoksen spanielin todellisesta kauneudesta:

Ässä the rubberface

Oli pakko laittaa, kun Jedin blogissakin oli cockerikauneutta parhaimmillaan :D

Ässän rakkaus

2011-05-25T10:31:00.000-07:00

Tänään oli toko-treenit, ja treenien jälkeen mentiin koirapuistoon. Siellä olikin kiva porukka tänään, koiria oli paljon, mutta Ässä oli ensimmäistä kertaa näin monen koiran kanssa kuin kotonaan! Kaikki tulivat hyvin toimeen ja Ässä juoksenteli iloisesti muiden mukana. :) Aluksi oli vain kolme Ässän lisäksi, mutta sitten tuli pari muutakin. Mm. whippet, jota ihailin salaa koko ajan (en tajua, miksi mulla on tälläinen kiksi vinttikoiria kohtaan), ja Ässän lemppari, Neiti Labradori. Neiti labbiksen kanssa Ässä oli kuin kotonaan, niin luottavaisesti se labbiksen kyljessä hengaili. Ne hölkyttelivät yhdessä ja Ässä hakeutui sen seuraan jatkuvasti. Ehkä rakkautta selitti labbiksen ihanan ystävällinen ja avoin luonne kaikkia kohtaan, tai ehkä se johtuu pentuajan kaverista Fridasta. Oli kyllä ihanan oloinen koira, joskin valtaisan roteva.

Tokottelutkin menivät ihan hyvin, Ässä on edistynyt yllättävän hyväksi kaukokäskyissä! Pystyin jopa askeleen päästä sitä käskyttämään, eikä se liikkunut yhtään eteenpäin! Ja tänään siis ekaa kertaa käskytin kauempaa.. Olen ylpeä :) Alussa kävi kyllä pieni moka. Ässän on vaikea olla seuraamatta juoksevia koiria, ja sille on nyt tullut talvenaikana se, että karkaa haukkumaan muita koiria vapaana. Hihnassa on kyllä yleensä mainiosti. Noh, itse otin seuraamisesta maahanmenoa, ja kävelin eteenpäin matkan Ässän jäädessä maahan. Vieressä teki koirakko kanssa samannäköistä kuviota, mutta koira jäi istumaan. Olin juuri lähdössä takaisin Ässän luo, kun vieressä tekevä koirakko ottikin luoksetuloa! Voi P#¤¤%#"# sanoin minä, kun Ässä ampaisi hetken mietittyään räkyttäen koiran perään.. Onneksi se tuli sieltä, kun toinen koira oli pysähtynyt. Niin se tekee aina vapaanakin ollessaan, ei välttämättä juokse edes luokse, mutta lähemmäs pitää päästä räkyttämään.

Tämä muiden koirien kohtaamis-ongelma häiritsi niin paljon, että kysyin ohjaajalta treenineuvojen sijaan apua tähän, ja sitä sainkin. Itse olen kokeillut 10m liinaa, jonka päälle olisi helppo tallata ja pysäyttää koira, jolloin sen voisi kutsua luokse ja palkata. Siinä Ässä ei ole lähtenyt räkyttelemään pahemmin, kai se tietää olevansa liinassa (vaikka liina siis roikkuu vapaana). Aion kuitenkin jatkossa käyttää sitäkin. Sitten olen kokeillut Ässän hakemista pois niin, että niskasta otan ja kiellän. Siinä on se ongelma, etten ehdi tapahtumapaikalle, kun Ässä tulee jo käskyllä sieltä pois ennen sitä. Ja jos sen onnistuisi tekemään 1/10, niin eipä paljoa auta. Kouluttaja ehdottikin pannan käyttöä, josta saisi nappia painamalla äänen tai suihkeen. Se sopivasti havahduttaisi Ässää, että saisin sen kutsuttua luokse. Kotimatkalla mietin, että voisin vuokrata sellaisen äänipannan tai sitruunapannan (Ässä kun aina räkyttää), tai sitten ostan sumutorven, jota huudatan :D Ne pannat kun maksavat 100e kipale.. En kyllä tiedä toimisiko mun kädessä oleva äänilähde samalla tapaa.

On tämä vaan jännä ongelma, nyt tämän talven aikana kehittynyt. Enkä oikein tiedä miksi, vaikka olenkin sitä yrittänyt miettiä. Kai olen jotenkin vahvistanut sitä, että Ässä ensin räkyttää ja sitten tulee luokse, jolloin se on nyt kasvanut tälläisiin mittoihin. Ihmiset eivät ole mikään ongelma, eihän niistä nyt tarvitse välittää. Noh, pitääpi kokeilla uusia kikkoja, vaikka onpa meillä onneksi näin kesällä mahdollisuus ulkoilla semmoisillakin alueilla, missä ei pahemmin ketään koskaan vastaan tule.

Koira kotiin, rauha taloon

2011-05-14T08:27:00.001-07:00

Nyt on koira haettu takaisin Salosta, ja kyllä elämä on taas makiaa! Pari viikkoa kun tuossa kerkesin koiratta olla, nosti koirakuume päätään huimasti. Roikuin jatkuvasti ties millä foorumeilla ja pentukuvia katselemassa. Mutta heti kun pääsin Saloon ja kunnon mettälenkille Ässän kanssa, niin johan taas olo tuntui tyytyväiseltä. Nyt kun on koira kotona, on rauha talossa. Ja onpa Ässä vanhentunutkin vuoden viimenäkemältä, sillä 1.5 Ässä täytti 3v! Missä välissä se on kasvanut noin isoksi, sehän osaa nykyisin jo vaikka mitä..

Ässä 3v.

Salossa tulikin mukavasti lenkkeiltyä, ja sama meininki on jatkunut täälläkin. Ilmat ovat suosineet, joten mielummin sitä ulkona kuljeskelee, kun sisällä istuu. Myös se hetken vaivannu velttous on kadonnut, kun pääsee taas ulkoilemaan kunnolla. Salosta kertyikin "muutamia" kuvasia, vaikka yksi reissu jäikin kuvaamatta. Kuvia tuli karsittua rankasti, mutta kyllä niitä nettiinkin tuli paljon. Muokkauksessa oli oma hommansa, koska osa kuvista meni pöljän tummaksi ja pitihäan kaikki pienentääkkin. Tähän nyt liitin muutamia otoksia, lisää sitten albumissa.

Killeäkin tuli kuvailtua, herra on jo 23v.

Salossa tuli käytyä pariin otteeseen lenkillä Katin ja Roope-collien kanssa, ja sitten käytiin äitin kanssa lenkkeilemässä. Yhtenä päivänä tehtiin myös isän ja äidin kanssa reissu kauemmas suomaisemiin, mutta sinne en tietenkään älynnyt kameraani raahata. Siellä ulkoilu maittoi parin tunnin ajan, ja tulipa lintutorniinkin kiivettyä. Ja Ässä tietysti kiipesi myös, kun näki muidenkin menevän.. On se sellainen, että kaikkialle pitää päästä mukaan ja intoa riittää aina muille jakaa. Tänä vuonna sen into uimiseen on entisestään kasvanut, ja nykyisin se rypee myös kaikki mahdolliset ojat ja ja jorpakot. Suoretkelläkin se kävi vastaantulleissa lammessa ja joessa, sekä kolmessa mutaojassa. Isä oli tietysti mielissään, kun olimme liikkeellä hänen uudella siistillä autollaan :D

Täällä päästiin sitten tokoilemaankin, ja se sujui helteestä huolimatta hyvin. Käytin Ässän sitä ennen uimassa viereisessä lammessa, joten helle ei alussa varsinkaan haitannut yhtään. Saatiin kehuja liikkeestä seisomisesta, joka sujuukin nykyisin varsin mallikkaasti. Se tehtiin ihan kuin kokeessa ja nappiin meni. Myös muut liikkeestä jäävät on ihan hyvässä mallissa, ja seuraaminenkin sujuu treeneissä ainakin hyvin. Paikallaolokin on todella hyvällä mallilla, vaikka Ässä katselee myös maisemia välillä. Se on kuitenkin aina tosi rauhallinen. Nyt meidän pitäisikin treenata luoksepäästävyyttä,ruutua ja kaukokäskyjä jotka ovat ihan alussa, sekä noutoa ja hyppyä, joita on jo aloiteltu. Seurausta myös tehdään pienenpieniä määriä, ja ne ovat sivu-käskyllä onnistuneet joka kerta. Nyt pitää olla tarkkana, etten tee niitä liikaa.

Muuttoasiat etenee, kämppis muuttaa kesäkuun aikana pois ja Ville tilalle. Meillä on nyt hakemukset vetämäsä pariinkin paikkaan, jossa toivottavasti olisi sitten oma pihakin! Saapa vain nähdä, milloin ne kämpät vapautuvat. Mutta mikäs se on tässäkään olla.

Työt alkaa mulla tuossa toukokuun lopulla, saa nähdä miten se homma sujuu. Ässä joutuu myös taas kesäkuussa Saloon hoitoon, kun mulla on yhtenä viikonloppuna festarit, eikä ketään täällä, joka voisi koiraa hoitaa (kämppis ja Ville tulevat mukaan). Äiti tosin ottaa Ässän mielellään hoitoonsa, niin saa seuraa sairaslomalleen, joten kaikki ovat tyytyväisiä :D

Muutto ja töitä

2011-04-29T06:30:00.000-07:00

Kai sitä pitäisi taas vähän kuulumisia päivitellä, kun edellisestä toko-kerrastakin jäi jutut kirjoittamatta. Siitä voisinkin sen verran sanoa, että kouluttajan ohjeen mukaan seuraamista ei treenata enää kuin korkeintaan pätkä päivässä. Ja käskyksi vaihdetaan toinen, sivu, jota ollaan käytetty aiemmin sivulle tulossa. Että näin. Nyt treenit on tosin jäähyllä, kun Ässä lähti kahden viikon lomalle äitini luokse minun vappukiireideni takia.

Mutta uutisiin: sain kesätöitä Tampereelta, joten täällä pysymme kesän. Lisäksi sain auton kesäksi lainaan, joten lenkkimaisemiakin voi mukavasti tarpeen tullen vaihdella. Kesällä on myös muutto edessä heinäkuussa, kun kämppikseni vaihtaa kämppää. Muutan siis itse poikaystäväni Villen kanssa yhteen, joko aluksi tähän nykyiseen kämppään tai sitten heti johonkin kaksioon. Tämä nykyinen kun on kolmio, joten yksi huone jää ylimääräiseksi.

Minulla on ikävä pientä Persiljaa (taas yksi typerä lempinimi lisää Ässälle), varsinkin kun kelit ovat niin kauniit. Nyt on toisaalta hyvä, kun saa mennä ja tulla miten lystää, vaikka tietenkin marsuja onkin hoidettava. Niiden siirto olohuoneeseen olikin loistoidea, sillä siivoamiseen meni viimeksikin vain puoli tuntia! Ja siivoaminen on oikeasti ihan kivaa, kun säkkejä ei tarvitse raahata eestaas, koko kämppää ei tarvitse imuroida jne. Muutenkin on tullut paljon enemmän nyt energiaa puuhailla niiden kanssa.

Seuraaminen ei olekkaan ihan hanurista?

2011-04-14T02:09:00.001-07:00

Eilen oli taas tokotusta, ja olipa vallan mukavaa. Alan kokoajan enemmän ja enemmän innostua tuosta. Aiheina oli nouto, hyppy, ruutu, seuraaminen, liikkeestä seis ja paikalla istuminen. Kokonaisuutena reenit meni aika putkeen, ja hokasinpa taas uusia asioita. Tulee vaan helposti tehtyä vähän liikaa, kun reenit kuitenkin kestää tunnin. Mielummin tekisi sillai, että reenaa-> taukoa ja odottelun harjoittelua -> reenaa-> taukoa jne. Ettei vaan hinkkaa ja hinkkaa jotain koiran kyllästymiseen asti. Eilen vähän hinkuttelin taas seuraamista, mun suurin pahe. Mutta ihmekyllä Ässä jaksoi tehdä, ja tajusinpa seuraamisesta aivan ihmeellisen asian.. Sehän osaa seurata!

Muttajoo, jos vähän kertoilen muusta, ennenkuin jaan ihmeellisen älyväläykseni tuon seuraamisen parista. Noutoa harjoiteltiin ekaa kertaa puisella kapulalla, ja eihän se sitä suussaan halunnut kantaa. Sitten opeteltiin sen suuhun ottamista, ja toi se lopussa sitä askeleen verren mullepäin. Pitääkin kipaista kauppaan hakemaan tuollainen noutokapula, että saadaan reenejä jatkettua.. Hypyn harjoittelu meni huonosti, kun odotin tuon osaavan enemmän kuin osasi. Sitä pitää treenata kotona. Ruutu meni ihan jees ja paikalla istuminen oli mainio! Alussa vähän kyyläili muita koiria ja oli himpun levoton, mutta lopussa katse oli kuin nauliutunut muhun. Istui 2 min ja palkkasin joku 3 kertaa. Pysyin siinä 5m päässä tai lähempänä, mutta kävin kerran kauempanakin. Liikkeestä seis menee jo ihan hyvin, tosin siihen tarvittais joku viereen katteleen, että korjaako se vaan asentoa vai ottaako ylimääräisiä askeleita.

Mutta sitten se seuraaminen.. Meidän ikuinen ongelma, ainakin ollut. Eilen reeneissä tein sellaista, että en käskenyt seuraamaan, vaan aloin vaan kävellä ja kehuin katsekontaktista. Ja sehän tarjosi sitä, ja seuraaminen oli parempaa eikä katkennut! Saatoin pitkiäkin (taisiis meille pitkiä) matkoja kävellä Ässän kanssa, ja se napitti ja napitti. Välillä saattoi vilkaista jotain, jos jotain tapahtui. Mutta annas olla kun sanoin "seuraa".. Ässä selkeästi hieman hermostui, tuhahti, vilkaisi ensiksi maahan, sitten alkoi napittaa innottomammin, tiputtaa katsetta, katsoo mua, alkaa innottomasti katsella muualle.. Että sellaista. Kouluttaja totesi, että koira selkeästi osaa asian, mutta ei ehkä ihan tiedä mitä vaadin seuraa-käskyllä.

Itse tulin siihen tulokseen, että tämä on nyt sitten niiden monien turhautuneiden tuntien satoa, kun yritin Ässää kireänä ja ärsyyntyneenä saada oppimaan kunnon seuraamista, ja sitten tahkottiin ja tahkottiin ja tahkottiin vaan, ja minä vaan hermostuin, kun etenin liian nopeasti eikä se mielestäni osannut. Ja nyt Ässälle on sitten jäänyt sellainen inhotus sitä kohtaan. Vaihtoehtoina taitaa siis olla vain toisen käskyn opetus, tai seuraamisen siedätys. Tällä hetkellä kokeilen siedätystä niin, että kun Ässä käskemättä seuraa hyvin sanon iloisesti seuraa ja heti namia jossei laske naamaansa inhotuksesta. Katsotaan miten lähtee toimimaan..

Kauhea hinku tokoilla! Tänään piti olla vapaata eilisten reenien jälkeen, mutta tekis mieli nyt tota seuraamista ja noutoa ainakin reenata. Ja ruutua. Ja hyppyä. Ja okei kaikkea muutakin. On niin ihanan rentoa ja vaihtelevaa nyt, ja molemmilla on kivaa.

Ässä muuten kävi tänään heittämässä talviturkkinsa.. En olisi vielä uskonut. Jääthän eivät ole edes järveltä lähteneet, mutta sivupuro virtasi jo kivasti auki.. Jäin sitä katselemaan, kun pohjaan asti näkyi, ja potkiskelin lumipaakkuja. Hetken päästä sinne hujahtaa risu, ja Ässän silmiin syttyi kiilto.. Niinpä se rauhallisen varmasti lipui jokeen risuaan metsästämään, mokoma hupsu. Onneksi kotiin oli vain 10min matka.

ps. kyllä se kevät tännekkin tulee

Mätsärit!

2011-04-10T09:11:00.001-07:00

Tähänkin kohtaan sopisi otsikoksi eka kerta, sillä enpä ole mätsäreissä/näyttelyissä ennen koiran kanssa käynyt. Ihan hyvin sujui, vaikka muut olivatkin keskimäärin paljon paremmin harjoitelleet tuota esiintymistä kuin me :D Me kun mentiin perinteisellä liki-käskyllä tuolla (käytetään lenkillä sivussa kävelemisessä), ja seis-käskyllä, jota käytetään tokoilussakin. Ei oltu siis erikseen reenattu ollenkaan.. Joten siihen nähden olen erinomaisen tyytyväinen, ja hauskanpidon ja kokemuksen takia tuonne mentiinkin. :) Teki Ässälle hyvää päästä palloilemaan tuonne muiden keskele, ja aika hyvinhän se siellä käyttäytyikin. Tosin lopuksi se alkoi jo väsymään, ja sillon tuli muutamia kertoja mölistyä muille.

Muutama sananen itse näyttelyistä. Ne olivat siis Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämät, ja ne pidettiin Citymarketin parkkihallissa. Paikka oli pölyinen, mutta ainakaan ei ollut mutaa ja vettä. Menimme kehään 10:nentenä, ja saatiin sininen nauha. Sinisten kierroksella tiputtiin ekojen joukossa pois. Ässä juoksi vähän miten juoksi ekalla kerralla, mutta toisella kierroksella meni jo paremmin. Hienosti kyllä seisoi, vaikken kyllä seisottanut kuten cockereita kuuluisi, joten pylly heilui oikein iloisesti :D Pöydällä Ässä oletetusti tervehti perinteisen iloisenriehakkaasti tuomaria, tätähän ei ole tullut mieleen ikinä edes harjoitella. Pieniä koiria oli paljon enemmän kuin muita, n. 70 kpl. Sinisten voittaja oli hienosti esiintynyt punainen cockeri, punaisia en jäänyt enää katsomaan.

Tulipa niitä kuviakin räpsittyä, Ville toimi kuvaajana (ja ruoka-avustajana/tsemppaajana/kannustajana/repun kantajana ja seuralaisena). Villellä tuntuu olevan rauhoittava vaikutus Ässään, taitaa siis reppana joutua toistekkin koiratapahtumiin mukaan. Mätsäreihin nyt ei varmaan enää mennä, ja näyttelyihin ei edes päästäisi, mutta toko-kokeisiin olisikin mukava päästä..

Suurin osa kuvista on surkealaatuisia, lainakameralla räpsittyjä. Löysinpä vihdoin kyllä omankin kamerani laturin, joka oli Salossa. Niinpä tyydyimme näihin huonohkoihin räpsyihin, mutta ehkä jopa jo pääsiäisenä saisin laturini takaisin. Silloin Ässä tosin jää Saloon pariksi viikoksi hoitoon, joten kuvattavaa ei paljon ole..

Eka kierros kehässä

Eka seisotus kehässä

Sininen nauha

Sinisten seisotus

Iloset loppufiilikset hyvän suorituksen jälkeen

Ja Ässä huoltojoukkojen (Villen) kanssa

Eka Toko!

2011-04-08T05:08:00.000-07:00

Keskiviikkona oli sitten ekaa kertaa toko-ryhmän reenit! Paikalla oli mun lisäksi kaksi muuta koirakkoa, mutta vieressä reenaili muitakin ryhmiä, joten häiriötä riitti. Aiheina oli tosiaan ruutu, hyppy, askelsiirtymät, paikallaanmakuu ja seuraamisen käännökset. En nyt viitsi ruveta tähän käymään kaikkia erikseen ja perinpohjin läpi, vaikka se ehkä hyödyllistä olisikin, koska sitten en kuitenkaan jaksa ikinä lukea tätä päivitystä läpi (ei sillä että muutenkaan hirveästi lukisin, niin hyödyllistä kuin olisikin). Ajattelinkin mielummin käydä läpi mieleenjääneitä asioita ja yleisfiilistä kustakin liikkeestä.

Ruutua ei olla koskaan ennen tehty, ja nyt saatiinkin hyvät ohjeet siihen. Tehtiin sitä myös pari kertaa, ja aika samanlailla opetus menee, kuin eteenmenossakin. Hyppyäkään ei oltu ennen tehty, ja saatiin taas hyvät ohjeet. Sitäkin tehtiin muutamaan otteeseen, ja siitähän Ässä innostui! Teimme niin, että minä olin esteen toisella puolella (este matalin mahdollinen), ja kouluttaja toisella puolella. Sanoin hyppy ja kouluttaja houkutteli. Ensiksi Ässä luuli tätä jonkinlaiseksi ilmaisu-harjoitukseksi, ja alkoi maaten antaa hyvää haukkua kouluttajalle :D Tuli pieni ikävyyden pisto pelastuskoirailuja kohtaan.. Tämän jälkeen Ässä tajusi kuitenkin nopeasti jutun jujun ja taisipa se oppiakkin jotain. Askelsiirtymiä harjoiteltiin itsekseen. Sainpa tietää, mitä ne ovat, eli askelsiirtymä eteen, taakse tai sivulle. Kaipa sen nimestäkin olisi voinut jo päätellä.. Eteen ja taaksehan Ässä jo osaa, joten aloin opettaa oikeaa ja vasenta. Nopeasti ja yllättävänkin tarkasti oppi, kun namilla avusti hieman. Fiksu mies! Seuraamisen käännöksiä tehtiin myös itsekseen, ja ne meni todella hyvin myös, mutta niitä ollaankin treenailtu. Itseasiassa ne sujui paremmin kuin kotona.. Paikallamakuu oli 2min mittainen, ja jäin Ässän eteen 2m päähän. Makasi kahden koiran välissä, jota ei olla ikinä ennen tehty.. Palkkasin siis aika tiuhaan. Toinen koira myöskin haukkui kokoajan, mikä häiritsi Ässää (värähti lähes joka haukun kohdalla..) Sitten se nousikin keskenkaiken pystyyn, eikä suostunut menemään enää maate monestakaan käskystä?!? Sitten tajusi, että oli tainnut laskea alleen, vaihdoin pikkaisen paikkaa, ja uusiksi maahan. Siinä pysyi loppui asti. Jatkossa pitänee pissattaa Ässä ennen paikallamakuuta, tuota kun sattuu kotonakin, jossei lenkiltä ole suoraan tultu. Olisipa hienoa kun tuo tapahtuisi kokeissa..

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseemme! Taino Ässän suoritukseen ainakin. Pelkäsin sen ottavan hirveästi häiriötä muista, mutta hommathan sujuivat erittäin hyvin, jotkut jopa paremmin kuin kotona. Erittäin hyvin se myös jaksoi keskittyä, tunti kun on kuitenkin hyvin pitkä aika, ja kotona treenaamme intensiivisesti ehkä max 15 min? Tietenkään emme koko tuntia jatkuvasti tehneet mitään (vaikka ihan liikaa hinkkasinkin ehkä jotain, onneksi Ässä ei kyrpiintynyt), vaan välillä harjoittelimme vaan olemista. Otin Ässän viereen ilman käskyä istumaan, kun muut koirat tekivät vieressä jotain. Palkkasin sitä, kun ei keskittynyt niihin, ja katsoi mua tai oli muuten rennosti. Ässähän alkoi tarjota sitä katsetta hirveästi, tuollaista kuin saisi seuraamiseenkin.. Tuntui, että Ässä oli helpottunut, kun sille antoi kohteen johon keskittyä, eikä sen tarvinnut katsella muita koiria ja olla epävarma haukkuakko vai mitä. Siksi se taisi muutenkin olla niin hirveän keskittynyt ja innoissaan. Toiveissa olisikin, että saataisiin tuo seuraaminen sille mallille, että se jaksaisi katsetta tiputtamatta tai matkalaukuksi muuttumatta tulla mukana. Saatiin siihenkin ihan hyviä vinkkejä, eli ehkä vielä joskus.

Reenien jälkeen kävin vielä juoksuttamassa Ässää koirapuistossa, johon tuli Ässälle leikkikaveriksi englanninmastiffi! Huikea kokoero ei haitannut, kun nämä porhalsivat (tai Ässä ainakin porhalsi) eestaas. Kivaa oli kummallakin ja loppuiltana Ässä sitten näyttikin tältä:

Itseäkin väsytti päivän jälkeen, mutta oli kiva, kun oli taas jotain koira-aktiviteettia. Nyt vaan reenausta lisää, ja ehkäpä joskus päästään jopa aloluokkaan kokeilemaan, miten homma oikeasti sujuu! Sunnuntaina onkin muuten luvassa lisää koiramaista aktiviteettia, kun ilmoitin Ässän Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämään match show'hun. Tämä on ensimmäinen mätsäri/näyttely, johon Ässän kanssa menin, joten jännittää. Kuvia ja tarinointia tulee sitten toivottavasti tapahtuman jälkeen!

Suloinen kurakeli

2011-04-03T10:52:00.000-07:00

Nyt se sitten iski. Tänään on ollut ihanan kuraisa päivä, ja koko päivän on vihmonut tihkusadetta. Käytiin silti pitkällä hihnalenkillä, vaikka ei Ässä kurasta pahemmin nauttinut. Kotipihaan päästyämme oli sinne ilmestynyt valtava jättiläislammikko. Se Ässää kuitenkin kiinnosti, ja tuloksena oli lammikossa ihmettelevä Ässä. Siellä se rauhallisesti kahlaili ja nuuski ja katseli. Ihme kutale. Kotiintullessa olikin taas pesun paikka, vaikka ei tuo kaikki lika tunnu vedellä irtoavan, ja sitten osa siitä on turkin kuivuttua sängyssä/lattialla/sohvalla. Kurakelin jälkeen taitaa kyllä kunnon pesu tehdä Ässälle poikaa..

Ässä ja ihana lammikko

Ja tälläinen oli sää vielä viikko sitten.

Ässän ruokavalio näyttää nykyisin koostuvan pääsääntöisesti kepeistä ja pähkinöistä, kun paria viimepäivää katselee.. Linnun/oravien ystävät käyvät ripottelemassa pitkin lenkkipolkujen varsia pähkinöitä ja siemeniä, ja niitäkös Ässä rakastaa. On lähes mahdotonta pitää sitä täysin irti niistä, vaikka hihnassa ja kaulapannassa kulkeekin. Eräänäkin päiväni kumarruin sitomaan kengännauhoja, ja noustessani oli Ässä touhuamassa kiven takana. Noh, siellä oli vaan linnunsiemeniä, joten ajattelin Ässän hajujen perässä olleen. Seuraavana päivänä Ässän kakka sitten koostuikin lähes kokonaan pähkinöistä.. Oli siinä mulla taas ihmettelemistä. Lisäksi se on nyt tuon uuden urinary-ruoan aikan syömään keppejä! Ensin niitä oli vaan kakassa, parina viimepäivän se on puklaillut niitä yöllä mm. mun sänkyyn.. Ehkäpä ruoka sulaa liian hyvin (kakan koosta päätellen), että Ässän ikinälkäinen maha tarvitsee täydennystä? Sillä kun on joskus aiemminkin tuota puklailua ollut, kun rupesi syömään kaiken maailman keppejä ja ruohoja. Ruoan lisäys auttoi silloin, ehkäpä nytkin.

Nyt se kärpänen puraisi..

2011-04-01T07:58:00.000-07:00

Hirveä hinku tehdä Ässän kanssa tokoa! Ihan eri meininki heti kun sain tavoitteita/jonkinlaisen ohjelman. Meidän ryhmällähän on ohjelma, että mitä tehdään kunakin kertana. Ensviikon keskiviikkona on luoksetulo, askelsiirtymä, paikallamakuu, seuraamisen käännökset ja ruutu. Ruutua en ole Ässälle ikinä opettanut, pitää kysellä vähän vinkkejä siihen.

Tänään treenailin into piukeana tuota luoksetuloa, paikallaanmakua ja seuraamisen käännöksiä. Askelsiirtymisistä en ole varma mitä tarkoittaa, kävelystä juoksuun siirtymistä? Noh, enivei, tokoilu meni ihan kivasti. Leikitin Ässää aluksi ja oli kivaa. Aluksi se oli hieman lattea, mutta alkoi pian tehdä louskutusääntä (aina kun innostuu, alkaa leukojen louskuttelu, namia!). Luoksetulonhan olen opettanut eteentulona tottiksen periaatteiden mukaisesti. Tulee nätisti luokse ja eteen (sitä ollaan nyt reenattu, kun alkoi yhtäkkiä änkeä sivulle??), mutta ei kyllä hirveän lähelle. Itse en ole varma, mikä etäisyys olisi hyvä, pitää kysäistä. Seuraamista olen tehnyt (taas) ihan liikaa, ja sekös saa Ässän innon touhuun laskemaan. Tänään tein kiemura-seuraamista, ja pyörin ihan ympyrääkin paikallaan. Se olikin enemmän Ässän mieleen, ja se seurasi innoissaan alun latteuden kadottua. Sen jälkeen tein paikallaamakua, ja se menikin aivan yllättävän hyvin. Palkkasin aluksi aika tiuhaan, ja Ässä nakotti rauhallisena paikallaan. Olin ylpeä pojasta, ja lopetimme harjoitukset leikkiin. Leikki ei tosin kauheasti innostanut, kun Ässä yritti vaan hamuta namitaskua. Ei ole namin voittanutta meidän ahmatti-Ässän mielestä..

Kylläpäs treeni tuntui paremmalta, kun kunnolla on suunnitelmissa, mitä tekee. Ei myöskään tullut tehtyä liikaa, ja Ässäkin olisi mieluusti tienannut vielä vähän lisää nameja. Tuntuu kyllä, että meidän tekemisistä on tarkkuus ja (oman käyttäytymiseni) säännönmukaisuus kaukana. Ehkä se siitä, kun saadaan vähän rutiinia. Mietityttää myös tuo Ässän innon kestävyys (ja ehkä myös oman, koira kuin omistaja jne.), ja siihen pitääkin kiinnittää huomiota vaihtelevilla treeneillä. Liian helposti on tullut jumitettua vanhaan ja tuttuun ilman uuden oppimista.. Täytyy kyllä sanoa, että into tuntuu olevan hitusen parempi nyt, kun ei ole muita "kivempia" harrastuksia. Tai sitten ikä on tuonut keskittymiskykyä, tiedä häntä.

Oppikoulun ovet aukenee

2011-03-31T08:26:00.000-07:00

Pääsimme Ässän kanssa Herhaun treeniryhmään! Keskiviikkoiltaisin siis treenailemme tokon alo-ryhmässä, ja jännittää jo ihan pirusti. Odotan kyllä innolla, sillä on kiva päästä tokoilemaan jonkun valvovan/opastavan silmän alla.

Myös terveys on tällä hetkellä hyvässä mallissa, Ässän pissanäytteestä ei virtsakiteitä enää löytynyt. Ruoan aion vaihtaa Orijen-merkkiseen nappulaan, jota olen ennenkin syötellyt (syö vieläkin eläinlääkärin nappuloita). Sen jälkeen rupean tarkastelemaan tuota raakaruokaan siirtymistä, kunhan tiedän kesäni työtilanteen paremmin. Katsellaan nyt miten jatkossa sujuu, Ässällä on kuitenkin taipumus kiteisiin, joten voi olla että urinary-ruokakuuri tulee vuosittain tarpeeseen. Toivottaan kuitenkin, että vältyttäisiin enemmiltä sairauksilta. Korvatulehduksen uusimista tosin vähän pelkään, kun tuo on nyt pari kertaa ravistellut päätään..

-----

Jatkanpa vielä tähän perään vähän muita kuulumisia. Olen nyt käynyt Ässän kanssa paristi juoksulenkillä, kun olen kaivannut ainaiseen köpöttelyyn vaihtelua. Ässä on saanut juosta aina irti, ja se on hirveästi tykännyt juoksentelulenkeistä! Vauhti kun on kovempi, niin tulee Ässälläkin spurttailtua enemmän. Pääasiassa olen tehnyt sellaista lenkkiä, että 2/3 matkasta juoksennellaa, ja sitten loppukolmannes köpötellään. Juoksen lähinnä sen verran, kuin hyvin jaksan, joten lenkin kokonaisajaksi kertyy sellainen 45 min suunnilleen. Onhan se lyhyempi, kuin normaalisti, mutta matkaa kyllä kertyy enemmän. Ja minä ja Ässä tykätään, kun saadaan vähän vaihtelua :D Yhtään en kyllä vanno, ettenkö tuohon juoksenteluun kyllästyisi taas kuukauden päästä..

Mukavaa on kyllä ollut hölkkäillä iltasella (aamuisin en millään jaksa juosta paria metriäkään), kun muita ei ole pahemmin maisemissa. Saa rauhassa mennä, katsella auringon laskua ja kuunnella iltalintujen laulua. Tuli ihan kesä mieleen, kun kuulin jonkun kesälläkin iltaisin visertelevän linnun pitävän orkesteria metsässä. Lisäksi näin tänään muutaman joutsenen lentomatkallaan, Ässäkin pysähtyi niiden mökää ihmettelemään.

On tuo kyllä ihana koira kun jaksaa innostua kaikesta. Ilman sitä ei paljon huvittaisi juoksennellakkaan, mutta Ässä kun repii housunsa siitä innosta, kun spurttaillaan vierivieren (Ässä kovassa johdossa tietenkin) pitkin maita ja mantuja, nin kyllä itseenkin tarttuu se juoksun riemu.

Ja ai niin, kameran akkulaturi on edelleen hukassa (en kyllä hirveästi ole jaksanut etsiäkkään), joten kuvat ovat aika vähissä. Ehkäpä se jo kohta putkahtaa jostain.

Terveys-päivityksiä

2011-03-17T13:35:00.000-07:00

Kipulääkkeitä tosiaan syöteltiin pari päivää, ja Ässän pissailut loppuivat kuin seinään. Lisäksi se käyttäytyi paljon rauhallisemmin. Lopetin sen jälkeen kokeilumielessä kipulääkkeen, ja oli mielestäni levottomampi ja vahinkojakin sattui taas päivittäin (ei kuitenkaan ihan 3 kertaa päivässä). Tänään hain sitten kipulääkkeitä vielä varoiksi viikonloppua varten, mutta tänään Ässä ei ole kipulääkettä saanut ja on ollut rauhallinen sisällä ja pissatkin ovat tulleet ulos. Joten ehkäpä se siitä, eikä kipulääkettä enää tarvita! Eläinlääkärikin totesi, että ruoan pitäisi jo alkaa vaikuttamaan, ja jos nuo kaikki kipulääkkeet joudutaan käyttämään, niin sitten olisi suotavaa tulla lisätutkimuksiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että viikonloppu menee lääkkeettömästi, nyt ainakin näyttää hyvältä. (Ruokaahan on maanantaina syöty 3vk, joten kohtapuoliin pitää se pissanäytekkin viedä tutkittavaksi).

Aurinko on paistanut taas iloisesti, ja kuviakin olisi tullut napsittua enemmän, jos löytäisin kameran akkulaturin. Laitoin sen nimittäin viimeksi hartaan etsiskelyn jälkeen "varmaan paikkaan", enkä ole sen koommin nähnyt.. Muutamaan kuvaan akku kuitenkin riitti, joten tässä vähän ulkoilukuvia Ässästä pikkuturkissa.

Valmiina kurakaudelle

2011-03-11T04:31:00.000-08:00

Joku aika sitten valittelin Ässän "pitkää" karvaa, joten nyt sitten tartuin tuumasta toimeen ja ajelin sen. Eihän se oikeastaan vielä edes kovin pitkä ollut, mutta kauhulla kurakeleja odotellen vedin sen sitten lyhyeksi. Ja tuli ehkä hivenen innostuttua, sillä eipä Ässä-rukalle jäänyt karvoja nimeksikään. Itse tykkään enempi Ässästä lyhyessä karvassa, mutta olisi sille vähän hapsuja voinut jättää, menee taas hetki tottua kukkakeppi-koipeen. Kuvassa sillä vielä sojottaa jotain epämääräisiä karvatupsuja sieltä täältä, niitä tuli sitten myöhemmin siistittyä.

Ennen

Jälkeen

Prosessointi (huomaa etujalkojen ero)

Samalla tuli kuvattua myös kämppiksen matosta, eli herr Suikeroa eli Horatiota. Hän on viljakäärme ja oikein mukava tapaus, lemmikkinä helppo, halpa ja nätti. Itse ottaisin moisen otuksen paljon mielummin kuin työlään akvaarion. No, mulle marsusissa, hamsussa ja Ässässä on kyllä mulle ihan tarpeeksi ajanvietettä.

Horatio

Meillä on nyt Ässän kanssa ollut taas hivenen pissaongelmia. Vahinkoja on sattunut silloin tällöin, ja tiistaina Ässä pissasi ekaa kertaa myös Villelle (ja lenkiltä tultiin 2h aiemmin). Eilen torstaina Ässä myös pissasi lattialle, sänkyyn (taas!) ja rappukäytävään. Tänään aamulla oli levoton ja pissasi matolle ennenkuin ehdittiin ulos. Annoinkin Ässälle sitten hieman lääkäriltä saamiamme kipulääkkeitä aamupalan seassa, kun oli eilen ja tänä aamuna niin ihmeen levoton ja pissaili jatkuvasti. Vielä en osaa vaikutuksesta sanoa, mutta tällä hetkellä ainakin nukkuu tyytyväisen näköisenä ja rauhallisesti. Täytyy nyt toivoa, että ruoka auttaa, eikä Ässällä ole mitään virtsakiviä tai muuta..

Pidennetty viikonloppu

2011-03-09T10:55:00.000-08:00

Mulla oli äsköttäin koeviikko, mutta vain pari koetta alkuviikosta. Niimpä suuntasimme Ässän kanssa pidennetylle viikonlopulle torstai-aamuna Saloon! Äiti oli ihan innoissaan taas Ässän tulosta, ja kyselikin jo, milloin saa sitä pidemmäksi aikaa hoitoon. Vapuksi lupasin sitten viedä Ässän sinne pariksi viikoksi, kun itsellä on kuitenkin silloin hirveästi ohjelmaa.

Kävimme Salossa yhdessä äidin isin ja Ässän kanssa jäällä. Isä otti myös sukset mukaan, ja paineli jäällä hurjaa vauhtia. Ässähän ei tietenkään voinut jäädä kakkoseksi, joten se pinkoi isän perässä. Jonkun matkan päästä se huomasi meidän jäävän jälkeen, joten palasi meitä katsomaan, ja pinkaisi sitten samantein taas isän perään. Isä teki vain parin kilsan lenkin, mutta Ässä veteli sillä välin varmaan 5 kilometria.. Kauaa emme siis jäällä viihtyneet, mutta oli kiva pistäytyä.

Kävimme myös lenkillä taas Katin ja Roope-collien kanssa. Kameran muistin tosin ihan loppuvaiheessa, joten kuvat jäivät vähäisiksi. Oli kuitenkin kiva käydä seurassa lenkillä, sai Ässäkin vähän koiraseurassa lenkkeillä.

Käytiin muuten myös Iidan ja Wandan kanssa koirapuistoilemassa ennen Salon reissua. Kuvia tuli räpsittyä muutama, mutta tässä nyt pari. Wanda on siis leonberginkoira. Huomaa muuten, että nämä kaksi vikaa kuvaa on järkkärillä otettu, kun ekat kuvat on iskän digipokkarilla räpsitty..

Tuli nyt vähän kuvapainotteisempi päivitys, toivottavasti ei tuki koko blogia :D

Virtsakiteet ja korvatulehdus

2011-02-28T10:21:00.000-08:00

No nyt on käyty lääkärissä, ja tulokset hieman yllätti. Ässä siis pissasi lauantaina tunnin sisälle sen kolme kertaa lattialle ja sänkyyn, ja myöhemmin vielä kaksi kertaa. Sunnuntaina ei kuitenkaan sattunut vahinkoja ollenkaan, vaikka tahallani pidin sitä kuusi tuntia pissaamatta. Päätin silti varata tänään eläinlääkärin, kun tuo lauantainen oli minusta jo aivan liian outoa käytöstä, vaikka Ässä pissavikainen onkin. Noh, hyvä kun mentiin..

Varatessani ajan mua pyydettiin viemään pissanäyte, joka sitten tutkittiin. Bakteereista ei ollut merkkiäkään, mutta pH oli koholla ja pissasta löytyi virtsakiteitä (struviittikiteitä)! Hoidoksi Ässä joutui nyt erikoisruokavaliolle, eli Nutra vaihdettiin välittömästi Royal Caninin urinary s/0 dieettiin (on muuten pirun kallis), jonka pitäisi liuottaa kiteet pois. Nyt kuukausi syödään pelkästään tätä (kaikki namit yms pannassa), ja sitten viedään kontrollinäyte. Pahimmassa tapauksessa kiteet eivät katoa, ja Ässä joudutaan ultraamaan virtsakivien varalta, ja se joutuu mahdollisesti syömään koko loppuelämänsä tätä ruokaa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että Ässä on vielä niin nuori, että tilanne voi palautua normaaliksi nyt kuukauden kuurin jälkeen, joten toivotaan parasta. Sain vielä käskyn tarkkailla tilannetta pissan verisyyden tai pissaamattomuuden varalta, jos Ässälle nyt muodostuukin kiteitä. Lisäksi sain varuiksi kipulääkettä mukaan, jos Ässän pissaaminen muuttuu kivuliaaksi.

Lääkärin mukaan kiteet johtuvat ruokavaliosta ja/tai taipumuksesta, joten vanha ruoka lentää auttamatta roskiin. Ruoan suuri kasvispitoisuus kuulemman altistaa virtsakiteille. Tuo Nutran ruokahan on helpohkosti lihoville koirille tai ylläpitoon, ja Ässän kulutus taitaa olla liian suuri sellaiselle ruoalle. Otin sitä sen takia, kun Ässä on leikattu ja ajattelin sen kuluttavan vähemmän, mutta metsään taisin mennä. Kysyin sitten lääkärin mielipidettä raakaruokaan siirtymisestä (kun olen sitä suunnitellut muutenkin), ja hän suositteli sitä oikein lämpimästi, sillä se on monella koiralla auttanut tälläisiin ongelmiin (kunhan perehtyy hyvin). Eli nyt saatiin taas yksi syy lisää raakaruokaan siirtymiselle. Täytyy vain nyt toivoa, että näistä erikoisnappuloista pääsee joskus eroon.

Unohdin myös kertoa, että käytiin tuossa perjantainakin eläinlääkärillä korvien kutinan takia. Sieltä löytyi yllätyksekseni kerrankin bakteeritulehdus normaalin hiivan sijaan, mutta koska se hiivakin oli pikkuisen koholla (ja ainakin antibiootin jälkeen se räjähtäisi käsiin), saatiin Canifite tipat, jotka auttaa molempiin. Nyt sitten niitä laitellaan, kunnes paranee.

Jottei menisi koko päivitys pelkäksi terveyshöpinäksi, niin kerrotaanpa muitakin kuulumisia. Tehtiin eilen tottista, ja hyvinhän se sujui. Ville tuli häiriköimään, joten saatiin kaivattua häiriötä ja vaihtelua treeniin. Oli tosi hyvä treenailla tätä, sillä Ässä kääntyi pariinkin otteeseen kyttäilemään riehuvaa Villeä. Alussa oli vähän pihalla, mutta skarppasi pian ja oli tosi hyvin kuulolla. Molemmilla oli kivaa, ja sehän on tällä hetkellä pääasia. Tottistelu kun on meille molemmille tällä hetkellä vain hupia ja taitojen ylläpitoa, toivottavasti tulevaisuudessa paneudutaan siihen enemmän.

Ostin myös arkiaktivoinniksi Ässälle tälläisen, jonka sisälle voi tunkea nappuloita. Sitä heiluttelemalla se saa sitten namit ulos sieltä. Tämä vain ei ole yhtä helppo, kun esim. tyhjä juomapullo, koska pohja on painotettu ja lelu pyörähtää aina ylöspäin takaisin hienolla hyrräliikkeellä. Kyllä se sitä tykkää välillä potkia, ja onhan se hyvä aktivointi nyt, kun nappulat ovat ainoa sallittu ruoka. Ohessa vielä kuvanen Ässästä uuden lelunsa kimpussa.

Vesiputkiko rikki, kun lattia on märkä..

2011-02-26T05:45:00.000-08:00

Kamala aamupäivä takana.. Poikaystäväni Ville oli täällä yötä, ja lähdimme aamulla koiraa lenkittämään. Koiralle sattui pieni pissi-vahinko rappukäytävään, mutta minkäs teet, joskus sattuu. Puolentoistatunnin lenkin jälkeen tullaan kotiin: tunnin sisällä Ässä pissaa kaksi kertaa keittiöön ja sängylle! Se ei ole ikinä sängylle pissannut.. Ja taas ihan pissassa koko koira, oikein kunnolla maha ja kaikki jalat märkänä. Eristin sen nyt vain mun huoneen, eteisen ja vessan alueelle, ettei pääse kaikkia paikkoja sotkemaan. Matto rullalle, sänkyyn pääsykielto ja häkin oviaukko kiinni, ettei siellä nukkuessaan pissi pehmoalustoja. Nyt sitten odotellaan maanantaita, että päästään omalle eläinlääkärille, joka tietää myös Ässän pissavian taustat. Toivottavasti viikonloppu ei ole kauhean pissarikas.. Itse epäilen jotain tulehdusta, koska ikinä se ei ole noin tiuhaan pissaillut lattioille edes pissavian oireillessa pahimmillaan. Ja tuo sänky on jotain aivan uutta.. Pissa ei kyllä haise pahalta, ja on muutenkin ihmeellisen vesimäistä.

Mutta aamuinen lenkki oli kiva! Voisin tähän perään vielä liittää muutaman kuvan sieltä. Meillä oli tosi kivaa, Ässä taas pinkoi minkä jaksoi. Lisäksi potkittiin Ässälle lunta, juostiin kilpaa ja riekuttiin kepillä :D Oli muutenkin kiva ulkoilla nyt, kun pakkanen oli tippunut vain -1 asteeseen!

Lumen potkintaa

Kiinniottoa

Kepin revintää

Juoksentelua

Ja tältä me näytetään nykyään :)

Loimitettu koira

2011-02-21T12:13:00.000-08:00

Pakkaset paukkuu edelleen, ja se tietää Ässälle loimen käyttöä.. Tänään käytiin taas vähän jäällä juoksentelemassa (tai Ässä juoksenteli, minä kuvailin), ja loimelle oli tarvetta. Pakkasta oli -20 astetta, ja Ässä hieman paleli aluksi, vaikka loimi oli päällä. Onneksi se älyää nostaa vauhtiaan kylmän mukaan, joten juoksenteli tänäänkin hyvin pitäen itsensä lämpimänä. Tassut silti tuppasi pikkasen jäätymään. Itse harvemmin viitsin raahata kameraa mukaan, kun Ässällä on loimi, kun se kuitenkin peittyy siihen kokonaan. Tänään tein poikkeuksen, ja sainkin pari vauhdikasta otosta napattua Ässästä loimineen. Löysin myös kamerasta upouuden toiminnon, jota en ole tässä kahden vuoden aikana ennen huomannut. Kannattaisi joskus varmaan lukasta se käyttöohje läpi..

Karvakin on ihan kivasti mittaa kasvanut, kohta pitää varmaan ottaa kone käteen ja vedellä se lyhyeksi. Nyt olen sitä pikkaisen säästellyt, josko Ässä siitä saisi jotain pientä lämpösuojaa näillä pakkasilla.

Kiireisiä viikonloppuja ja kesäsuunnitelmia

2011-02-20T02:43:00.000-08:00

Huh, tämä kuukausi onkin mennyt sukkelaan. Jokainen viikonloppu on mennyt jossain, tämä lukaanmukien. Ässä on ollut enemmän tai vähemmän menossa mukana, ja onpa sen helppoudesta ja pienestä koosta ollutkin taas hyötyä matkustellessa.

Eka viikonloppu tänä kuuna vietettiin kaverini luona Kouvolassa. Junamatkat sujuivat täpötäydessä junassa mallikkaasti, ja ihanan pieni Ässä mahtui hyvin jalkoihin pötköttämään ison reppuni kera. Kaverini asuu paperiseinäisessä yksiössä, mutta pientä päivystystä lukuunottamatta Ässä käyttäytyi oikein mukavasti. Naapureista ja varsinki rappukäytävistä kuului ties mitä ääniä, joihin Ässä myös keskellä yötä kommentoi kerran hiljaisella "vuh"-äänellä jotain, mutta muuten nukuttiin hyvin. Päivisin se aina välillä ilmoitti hiljakseen jostain, mutta hiljeni lähes heti. Muutenkin oli lunkisti koko reissun, mikä oli oikein mukavaa, kun tilaa ei ihan järjettömästi ollut.

Viimeviikonloppu meni koulun tapahtumissa, joten Ässä ei ollut mukana ollenkaan. Tänä viikonloppuna tultiin sitten Saloon, joten Ässä tuli tietenkin mukaan. Kivaa vaihtelua lenkkeihin, ja oma piha on jotain aivan ihanaa ton pissamaakarin kanssa.

Näistä reissailuista tulikin mieleen, että vielä onkin kesä ihan auki. Tällä hetkellä mulla on menossa hirveä kesätyönhaku-rumba, jonka perusteella päädyn sitten jonnekkin. Salo ja Tampere ovat tietty ne ilmeisimmät vaihtoehdot, mutta oon kyllä miettinyt muitakin vaihtoehtoja.. Niistä lisää sitten myöhemmin, jos ovat toteutuakseen ;) Kunhan nyt saisi jotain omaan alaan liittyviä töitä (tai sitten edes jotain töitä), niin olisin onneni huipulla. Mutta menin minne menin, niin Ässä seuraa perässä!

Päivän alku ja toisen loppu

2011-02-01T12:03:00.001-08:00

Käytiin tänään Ässän kanssa lenkillä poikkeuksellisesti jo kahdeksalta aamulla, kun aurinko teki nousuaan. Ai että, kun olikin mukava lenkkeillä, maisemat olivat nätit auringon noustessa kirkkaalle taivaalle järven ylle, eikä ketään muuta ollut vielä liikenteessä. Tunnelmakin oli ihanan rauhaisa. Oli pakko räpsäistä muutama huonolaatuinen kuva kännykällä tänne, vaikka kunnon kameralla olisi varmasti saanut oikeastikkin hienoja kuvia.

Ässällä on nyt ollut hieman taas pissavaivoja, on pari satunnaista kertaa pissinyt lattialle jopa vain tunnin lenkin jälkeen. Viimeisempänä kertana pissasi taas itsensä päälle, kun teimme lähtöä ulos. Nyt on onneksi mennyt taas hetken ainakin hyvin, ja Ässän ulosmenopanikointia (mistä lie sekin kumpuaa, kun itse olen ihan rauhallinen.. Varmaan sitten niistä epäonnistumisista) on rauhoittunut, kun ollaan taas menty lihapullan kera ulos. Saa jotain muuta ajateltavaa kuin "apua mulla on pissahätä, kohta pissaan, ihan kohta, apua ei olla vieläkään tuolla, apua apua mennään liian hitaasti", tai siltä se ainakin välillä tuntuu, kun tuon ulosmenoa seuraa. Onneksi tuo on niin hirmuisen ahne.

Ollaan tässä välillä tehty jotain tottistelun-poikasta, ja Ässä on ollut aina hyvässä innossa tekemään, oikein lonksuttaa leukojaan lihapullan-himossaan. Olen itse ollut ihan tuuliajolla, että mitäs sitä nyt tuon kanssa lähtis tekemään tai mihin pitäisi keskittyä. Niin ollen tottistelukin on ollut hyvin satunnaista ja lyhyttä, enemmänkin hetken mielijohteesta kuin suunnitellen ja harkiten. Noh, koira tykkää tästäkin. Idan viimesimmästä blogipäivityksestä sain kuitenkin kipinän, että tuota häiriönsietoa voisi alkaa tekemään, kun se ei kuitenkaan ole meillä mikään paras mahdollinen. Se on aina jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle meidän treeneissä, mutta asiaan tulkoon muutos!

Vähän myös perheen pienimmistä jyrsijöistä. Nallukka-hamsu täytti tänään jo 2 vuotta, ja vielä jaksaa mennä porskuttaa. Ikä tuntuu jo hieman painavan, saa nähdä kauanko herra enää jaksaa painaa menemään. Marsutkin ovat syksyn aikana täyttäneet kukin vuosia: Veeti ja Väinö herrat täyttivät 4, Masi 2 ja Momo 1 vuotta. Ainoa kevään lapsi, Kananen, täyttää sitten huhtikuussa 2 vuotta. Hyvin vanhat herrat vielä jaksavat, vaikka ovathan ne rauhoittuneet, niinkuin arvon vanheneville herroille sopiikin.

Pari päivää sitten jouduin myös tekemään hätälopetuksen entiselle hiirelleni Fasulle (hiirenihän siis siirtyivät lauman pienennettyä kämppikseni lauman jatkeeksi). Fasu kouristeli ja oli kärsivän oloinen, joten lopetin sen vasaralla päähän lyömällä. Kokemus oli kamala, ja jälkeenpäin tuntui pahalta, mutta pakkohan se oli toisen kärsiessä. En kyllä hevillä unohda niitä kuolemankouristuksia, vaikka hiiri varmasti kuolikin heti vasaran osuessa. Nyt meillä onneksi on hiilipönttö noita pienimpiä varten, vaikka eipä hiiriäkään ole enää kuin kaksi jäljellä.

Silkkiturki vs. Risuparta

2011-01-27T11:28:00.000-08:00

Yhtenä päivänä kaupasta tullessani spottasin kaupan pihalla cockerin. Sillä oli niin suittu ja sileä turkki, ai että. Pää oli viimeistä karvaa myöten ojennuksessa, sileä ja "parraton". Kotiin tullessani katsahdin sitten omaa risupartaista metsäläiskoiraani, jolloin oli pakko ottaa kone käteen ja siistiä sen parta ja viikset.

Ässä on kyllä metsäläiskoiran näköinen. Turkki on leikkauksen myötä ruvennut hapsuttamaan, ja se ei ole enää niin silkoinen ja kiiltävä kuin ennen. Pari käsittelykertaa coatkingillä teki kyllä ihmeitä, mutta ei se silti ole niin hyvän näköinen kuin ennen, ja se takkuuntuukin helpommin. Taas yksi syy pitkään listaani pitää turkki lyhyenä. Täytyy kyllä sanoa, että pelkäsin sen turkin menevän vielä huonommaksi, mutta eikai se näy niin hyvin noin lyhyessä karvassa.

Noh, sellainen koira kuin omistajakin. Itse en ole turhan tarkka turkin ulkonäöstä, kunhan on simppeli ja helppo hoitaa. Hävettää myöntää, mutta nykyisin napsin turkin karkeasti saksilla ja koneella, ohennussaksista on turha unelmoidakkaan..

Mutta joo, sainpa pitkästä aikaa napattua jotain kuviakin tuosta koiran kutaleesta, kun aurinko viimein soi vähäistä valoaan. Tosin kamerasta loppui tietenkin taas akku kesken kaiken, joten laitan albumillisen sijaan vain muutaman kuvan tähän blogia piristämään. Kuvista voi spottailla nykyisin vähemmän risupartaista turpavärkkiä, ja vertailla sitä vaikka tähän ja ikivanhaan kuvaan eli tähän, jossa turpakarvat on piilotettu lumipaakkuihin. Eipä tule niitäkään enää, kun on turpakarvat lyhyemmässä kuosissa..

P.S Päästiin nyt virallisesti jonotuslistalle Herhaun tokon alokasryhmään! Jee, toivottavasti meille vapautuu paikka pian.

P.P.S Meillä siirrytään taas todennäköisesti raakaruokintaan tuon pussin loputtua. Olen niin kyllästynyt tuohon nappulaan, ja ehkä nämä nappularuokien kanssa enemmän tai vähemmän olleet pieru-/kakkaongelmatkin lähtevät siinä samalla.

Juoksukisa afgaanin kanssa

2011-01-18T10:42:00.000-08:00

Otsikonkin mukaan on koirapuistoilu sujunut nyt hyvin. Ässä leikkii nykyisin lähes joka kerta, kun menemme sinne siellä ollessa muita koiria. Leikkikavereina on ollut mm. boksereita, ranskanbuldoggi, kultainennoutaja ja tämä otsikossakin mainittu "afgaani". Kyse oli omasta mielestäni ihan afgaanin näköisestä koirasta, joka kuitenkin oli vain puoliksi afgaani. Juoksemista tämä kuitenkin rakasti, ja sen kanssa Ässä vetikin huisia rallia ympäri puistoa. Hyvä katsoa, kun nopeudessa afgaani tietenkin vei voiton, mutta ketterä Ässä pujotteli puiden lomasta hyvät oikomat aina itselleen. Sitä oli oikein mukava katsella. Muutenkin Ässä on edistynyt muiden koirien kanssa, lenkillä niitä ei tarvitse aina mulkoilla tai haukkua, ja puistossa muut jopa saavat haistaa Ässän pyllyä ihmetyksiä.

Ollaan nyt vierailtu koirapuistossa säännöllisesti noin kerran tai pari viikossa. Onhan se ihan tuossa vieressä, mutta useimmiten lenkkimme suuntautuvat metsään, ja pimeällä en edes puistoon halua, kun siellä ei ole kunnon valaistusta. Olen yrittänyt olla mahdollisimman tarkka seurasta, ja mielummin jätän menemättä, kuin menen mahdolliseen "huonoon" seuraan. Nyt puistossa onkin ollut tosi mukavia koiria, mutta kyllä siellä kuulemma joskus käy/on käynyt joitakin pöhkömpiäkin tapauksia. Itse en halua missään nimessä Ässälle enää mitään huonoja kokemuksia muista koirista, ja toivottavasti niitä ei kohdalle osukkaan..

Koirapuistosta on kyllä muutakin iloa kuin muiden koirien kanssa leikkiminen. Kaupunkilenkin tehdessämme puisto on ainoa paikka, jossa Ässä saa olla irti. Jos se on tyhjillään ohi mennessämme, niin yleensä menemme sisään kiertämään puistoa (on aika tilava), jolloin Ässä yleensä innostuu juoksemaan ja leikkimään. Siellä sitten saa riekkua ja leikkiä sydämensä kyllyydestä (sekä koira että omistaja.. onneksi mulla on ihanan vilkas ja leikkisä koira).

Kuvia ei ole nyt tullut räpsittyä, sillä ainoana aurinkoisena päivänä jäi kamera vahingossa kotiin.. Muuten sää on ollut aika harmaa ja tylsä, joten ei ole tullut kameraa raahattua mihinkään. Onneksi kännykässäni on nykyään kamera, joten voin laittaa tänne silloin tällöin ei-niin-hyvälaatuisia räpsäisyjä milloin mistäkin tilanteesta. Nyt tuli ikuistettua Ässä valopantansa kanssa, jotta pääsisin sitä hehkuttamaan tänne. Valopanta on siis Leuchtie-merkkinen, ja saksasta tilattu. Viimevuonna tilattiin pelastuskoiraporukan kanssa kimppatilauksena näitä saksasta, ja hintaa taisi pannalle kertyä joku parisen kymppiä. Tämä on erittäin hyvä kapistus pimeällä metsässä lenkkeillessä, kun koira jolkottaa vapaana, ja tietenkin se olisi aivan erinomainen vempain pimeällä tehtäviin hakutreeneihin tai vastaaviin. Itse käytän sitä aina hämärän tai pimeän tullen. Moni on tuon alkuperää kysellyt, kun joistain eläinkaupoista niitä kuulemman saa, mutta varsin suolaiseen hintaan. Jos on joku porukka kasassa jakamassa postituskuluja, niin kannattaa tuollaiset tilata ehdottomasti suoraan saksasta.

Omat käyttökokemukset kyseisestä vempeleestä ovat aivan loistavat, helppo pujottaa päähän ja siinä pysyy (noilla korvilla varsinkin), mutta saa tarvittaessa tarrallalenksulla pantaan kiinni. On hyvin kestänyt ainakin meidän käyttöä, ja tämä ainakin sininen näkyy todella hyvin pimeässä metsässä ja muutenkin. Muutkin valot näkyvät ihan hyvin, mutta jotkut erottuvat ilmeisesti vähän muita heikommin. Panta menee automaattisest päälle, kun patteriosa käännetään alaspäin, jolloin koira ei saa itse sammutettua pantaa.

Takaisin Tampereen metsiin rämpimään

2011-01-05T11:50:00.000-08:00

No nyt on taas arki lähtenyt käyntiin, tuossa sunnuntaina saavuttiin Ässän, marsujen ja hamsun kanssa Tampereelle. Lomailu oli kaikin tavoin oikein ihanaa. Oli tekemistä muttei liikaa, tuli lomailtua, vietettyä aikaa kavereiden kanssa, syötyä, nukuttua, lenkkeiltyä, tehtyä jopa pikkaisen kouluhommia, syötyä, nukuttua.. Ässä oli onnensa kukkuloilla päästyään Saloon, kun koko perhe oli taas kasassa. Äiti lenkitti ja pallutti, iskä teki namiratoja ja heitteli kalanpalasia takapihalle etsittäväksi ja leikki vinkulelulla, minä lenkitin, kuvailin ( kuvia!) ja vein katsomaan koirakamuja. Taisi se pikkuvelikin kerran Ässää ulkona käyttää.

Marsut asustivat Salossa olevissa häkeissään, jotka oli pinottu olkkariin. Sieltä neidit ja herraset kuikuilivat aktiivisesti talon tapahtumia herkkujen ja rapsujen toivossa. Veeti tosin meni hankkimaan itselleen naarmun silmäänsä ja tulehduksen, mutta sekin on jo lähes hoidettu lääkäriltä saatujen tippojen ja voiteiden avulla. Hamsu-vanhus taas lähinnä nukkui, mutta saipa sekin nautti joululaatikoista, kinkusta ja lohesta. Kyllä maistui!

Tampereelle palattua on arki tosiaan taas alkanut. Itselläni alkoi koulu maanantaina, ja tiedossa on rutkasti pidempiä päiviä kuin syksyllä (silloin oli yleensä 2h per päivä). Onneksi lukujärjestykseen on jäänyt myös aikaa lenkittää Ässää valoisaan aikaan, ettei aina tarvitse pimeässä rämpiä. Kahtena päivänä mulla on tosin kuuteen asti koulua, mutta silloin on sitten aamulla aikaa kipaista lenkillä.

Tänään tuli räpsittyä kuvia täällä Tampereellakin. Suunnitelmat tosin menivät plörinäksi, kun kauniina aurinkoisena päivänä suuntasin kulkuni läheiselle järvelle. Sinne on kävelymatkaa n. vartti, mutta paikanpäällä järvellä olikin niin paksu kerros lunta, että alle oli kertynyt vesikerros. Siinä sitten aikani rämmin, ja päädyin lopulta metsään. Noh, siellä meitä odotti polveen asti olevat lumikinokset, joissa sitten rämmittiin loppulenkki, ennenkuin suunnattiin kotia. Eipä sieltä hirveästi tullut sitten kuvia räpsittyä, mutta oli hauskaa vaihtelua rämpiä kunnolla lumessa. Ässällä olikin välillä tekemistä siellä syvässä hangessa, mutta hyvin se matka kuitenkin taittui. Seurailimme siellä peurojen ja muiden elukoiden "polkuja", sekä ihmisen tai parin auraamaa polkua. (Trimmasin muuten Ässän korvat, joten siksi on korvat vähän pienentyneet viimekuvista.. :D)

Kauniin pettävä järvimaisema

Sitten metsään rämpimään

Onneksi oli pari raivattua poluntynkää

Nyt olen Ässän kanssa koirapuistossakin käynyt pariin otteeseen. Ässä on vähän välttelevä ja varovainen muita uusia koiria kohtaan huonojen kokemusten takia, mutta on nyt käyntien ansiosta rohkaistunut. Muutenkin tuntuu, että iän myötä on rohkeutta tullut enemmän. Viimekerralla koirapuistossa ollessamme siellä oli 10kk ikäinen kultainennoutaja uros, jonka kanssa Ässä pisti melkein heti leikiksi! Oli tosi hienoa, kun Ässä alkoi täysin vieraan koiran kanssa leikkimään, vaikka olikin vähän varuillaan.

Jouluntoivotus!

2010-12-24T05:39:00.000-08:00

Meillä joulua vietettiin jo eilen äitini töiden takia, mutta tänäänhän se varsinainen joulu vasta on. Salossa vanhemmilla nyt tosiaan ollaan joulua viettämässä, ja kyllä on Ässä tykännyt, kun on useampi ulkoiluttaja ja riekuttaja. Kaverini kanssa ollaan käyty lenkillä, joten on Ässä taas saanut koiraseurassakin riehua. Mutta, itse asiaa, haluaisin toivottaa kaikille

Hyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta!

ps. Pissiongelmat katosivat lähes heti tuon viimekertaisen postauksen jälkeen. Eli siitä ei ollut sen enempää harmia.

Annetaan vuotava koira

2010-12-15T07:16:00.000-08:00

Ja pissaongelmat tulee taas.. Ässä on nyt useempana päivänä pissinyt lattioille. Eilen oli hyvä, kun pissatusväli oli 4h (paitsi yöllä). Tänään yritin pidentää kuuteen tuntiin, niin tossa viiden tunnin kohalla kusas lattialle. Jes. Ja joskushan se kusaisee pari tuntia lenkityksen jälkeenkin.

Ässä aloittaa yleensä siihen, missä sattuu olemaan. Yleensä maatessaan alkaa, ja nousee siitä pissille. Ihmeellistä, kun sille tulee välillä tämmösiö kausia, vaikka yleensä ne on vain yksittäisiä kertoja esim. salovisiitin jälkeen, kun on tottunut omaan pihaan. Viimenen kausi tuli viime keväällä, jolloin eläinlääkäri ajatteli sen olleen joku pieni ohimenevä tulehdus, jolle Ässä olisi jotenkin alttiimpi. Tuloksissa ei kyllä näkynyt mitään, ja käynnin jälkeen pissailut loppuivatkin, joten ilmeisesti siitä sitten parani? Tiedä häntä.

Tänne muutosta asti tuo pissailu-juttu on ollut kausittaista, joskin parani huomattavasti rauhallisuuden ulos mennessä opettelun jälkeen. Toivottavasti tämäkin on taas vain jokin kausi, eikä mikään jatkuva vaiva. Jokatapauksessa sitä luuttuamista on luvassa jatkossakin. Jei! Näinä kausina käy kyllä aina mielessä sen lähettämin Saloon Äitin sylikoiraksi.. Onneksi lähdetään maanantaina Saloon joulun viettoon, niin ei ainakaan sen aikana tarvitse kärsiä pissoista. Ja sen jälkeen jos jatkuu, niin haetaan lääkäristä lääkitys tolle. Sitä se viimekerralla suositteli, jos tämä menee jossain vaiheessa pahaksi.

Turhauttaa niin pirusti tuon pissojen jatkuva luuttuaminen lattialta. Lisäksi alkaa mietityttämään, jos se pissailu jotenkin kuitenkin johtuu musta. Ähhh, inhottavaa painia tämmösten ongelmien kanssa.

Vihdoinkin actionia?!

2010-12-14T11:56:00.000-08:00

Päivät ovat kuluneet oikein rattoisasti ja arkisesti, oikeastaan liiankin.. Ässän kanssa ollaan tehty kotona pientä kotireeniä, mutta eipä se tunnu pojalle riittävän. Itse en osaa reenailla ilman mitään tavoitteita, ja on tylsä treenailla kotona mitä sattuu yksikseen päämäärättömästi.

Nyt pysähdyinkin miettimään Ässää, sillä sen käytös on tässä syksyn aikana muuttunut. Ainahan se on vilkas ollut, mutta nykyisin se on välillä vallan riehakas ulkoillessa. Kyse ei tunnu kuitenkaan olevan liikunnan tai vapaana-olon puutteesta (ei se metsässä normaalia enemmän riehu), vaan ennemminkin aivojumpan tarpeesta. Ässä onkin ruvennut ulkona enemmän kuluttamaan energiaansa mm. muille koirille räkyttämiseen ja kaiken jännän kyttäilyyn. Ainahan se on sitä jonkin verran tehnyt, mutta nykyisin se räyhää kaikille. Nameilla sen huomion saa onneksi ihan hyvin pois muusta, joten eiköhän se sillä. Sisällä se tulee välillä istumaan viereeni odottavaisena, että mitäs tehtäs. Muutenkin vaikuttaa välillä jotenkin turhautuneelta aina samanlaiseen tylsään lenkki-kotitottis arkeen. Taitaa mulla olla aika tylsistynyt koira täällä asustelemassa.

Tylsää arkireippailu (maisemat on kyllä upeat)

Keksin tähän ongelmaan sitten ratkaisunkin: herhaun toko-treeniryhmät! Ne järjestetään sen verran lähellä meidän kotia, että sinne pääsee kävellenkin. Tokosta en ole ikinä sen enempää innostunut, mutta eipä sitä tiedä, ennenkuin kokeilee. Itseäkin alkaa treenittömyys puuduttaa, joten kivaa saada jotain koirapitoista täytettä arki-iltoihin. Laitoin sähköpostia sinne, jotta pääsisin jonotuslistalle. Toivottavasti vain pääsisi pian itse ryhmäänkin. No, pitää sitten vain kehitellä jotain aktiviteettia sitä ennen. Harmi, että jälki on poissa laskuista lumen takia.

Agilityä hirveästi tekisi mieli alkaa harrastamaan, mutta autottomana kaukana olevat hallit ovat aika mahdottumuus. Lisäksi Tampereella treeniryhmiin pääsy on kuulemman tosi hankalaa, ellei sitten mene maksullisille kursseille. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.

Tulipa jättimäinen postaus, huhhuh. Muuta ihmeempää tänne ei kuulukkaan. Ulkoiltu ollaan, ja pari kuvastakin sain napsittua, joten voisin niitä tähän vielä ripotella.

Lihava veturi

2010-12-03T11:24:00.000-08:00

"Ilman haukkua ei voi leikkiä" -Ässä

No nyt on koira kotona! Itse myös olin Salossa toipumassa päivän risteilyn jälkeen, ja oli kyllä ihanaa taas lenkkeillä Ässän kanssa pitkästä aikaa. Käytiin taas Katin ja Roopen kanssa lenkkeilemässä, niin Ässä sai riehua pitkästä aikaa koiraseurassa. Muutama kuvanenkin tuli näpsittyä, joten ripottelenpa muutaman nyt tännekin. Arkeen palatessa onkin taas tottumista ujuttaa nuo lenkitykset päivän ohjelmaan, vaikka nyt onkin koulussa löysää.

Keppihullu collinoutaja

Osaa se ainakin poseerata..

Muutamia huomioita Ässästä nyt sen palattua. Se on lihonut selvästi, mutta on nyt hyvänpainoinen, kun ennen on aina ollut todella solakka poika. Johtuneeko sitten ylimääräisistä lihapullista, vai ruoan lisäyksestä (siirtyi kevyempään ruokaan, niin käskin antaa enemmän), sitä en tiedä. Lisäksi hihnassa veto on lisääntynyt taas huomattavasti, kun on äitin kanssa pelkästään flexissä lenkkeillyt. Vaan eiköhän se siitä taas pian normaaliin parane. Oli ihanaa, että vanhemmat jaksoivat lenkkeillä ja hyysätä Ässää poissaollessani, kiitos heille siitä! Iskä oli myös pitänyt huolta Ässän viihdyttämisestä, sillä hän oli tehnyt pojalle juustoratoja (etsi juustopalat, montako muistaa ja montako etsii nenällä), teettänyt temppuja ja yrittänyt opettaa uusia. Lisäksi isä oli keksinyt hienon leikin, josta nappasin videonpätkänkin puhelimella:

Ässän nylyinen ruoka (nutra nuggets) on soveltunut ainakin toistaiseksi herralle erinomaisesti! Siinä missä entisen ruoan kanssa maha meni vähän väliä pikkaisen sekaisin milloin mistäkin pienestä tai ilman syytä, tuli Ässän mahan kestävyyttä testattua eilen oikein kunnolla. Olin poikaystävälläni yötä, ja illalla kävimme talon saunassa. Takaisin tullessamme koira makasi keskellä olkkarin lattiaa onnellisena mahan pönöttäessä. Syykin selvisi, kun lattialta löytyi tyhjä kekkerikeksi-paketti.. Fiksuna unohdettiin se lähes täysinäisenä lattialle, kun kolme viikkoa sai jättää ruoat minne halusi. Lisäksi illan aikana koira pääsi vetelemään viinirypäleitä, kun niillä pelleillessämme osa lensi lattialle parempiin suihin. Luulisi mahan menevän vähemmästäkin sekaisin, mutta ei! Ihan aavistuksen oli uloste löysähköä ja pieruja tuli useampia, mutta siihen se jäikin. Ja minä jo ehdin pelätä valtaisaa yltympäriinsä levitettyä sotkua, kun koulusta kiiruhdin kotiin.. Salossa ollessakin on uloste ollut paremman näköistä, joten hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi!

Täällä on järvet jo sen verran jäässä, että kestävät kävelyä. Alempana todisteena eilen otettu kännykkä-kuva! Vähän jännitti kyllä jäällä köpsytellä, mutta siine meni jo "polku" jalanjäljistä, joten uskallauduin sinne Ässän perässä.

Koiraton

2010-11-21T13:08:00.000-08:00

Ässä on nyt viikon lomaillut Salossa, ja hienosti on kuulemman mennyt. Äiti on innoissaan lenkkikaverista, kun itse kärvistelen täällä ilman koiran nulikkaa. Nyt sitä huomaa, miten paljon siihen koiraan onkaan tottunut, kun yksinollessakin huomaa tälläisiä juttuja:

1. Ruokaa tehdessä sottaan miten sattuun, niin että ruoat lentää lattialle. Nyt ei auta kuin keräillä ne sotkut, kun koira ei ollutkaan nuolemassa keittoa kaapin ovesta tai myslejä lattialta

2. Tässä koneella istuskellessani katse aina hakeutuu sängylle etsien ketarat kohti kattoa makaavaa koiraa. Se jos mikä piristää aina koulutöiden lomassa..

3. Luulen kuulevani tepsuttelua aina välillä

4. Suunnittelen automaattisesti päivät sen mukaan, että menen aamupäivästä lenkille

5. Olo on todella veltto välillä, kun ei tulekkaan tehtyä päivittäisiä kävelylenkkejä (ihan kuin yksikseni jaksaisin).

On tässä koirattomuudessa tietysti hyviäkin puolia, kun saa mennä ja tulla vapaammin, kun lenkit eivät vaikuta aikatauluihin. Ja onpa sitten tunti päivässä enemmän aikaa, kun ei tarvitse käydä lenkillä. Sekin aika menee kuitenkin yleensä koneen ääressä istuessa.

Mutta viikon päästä se Ässä tulee kotiin!

Ja vaikka sää onkin nyt aika kaukana kesäisestä (täällä tampereella on ainakin ihan mukavasti lunta), niin kesäkansioita kaivellessa päätin laittaa kaverini mökiltä pari kuvaa. Kesällä kun ei tullut kirjoiteltua, niin jäivät kaikki laittamatta.

Palloja potkittaessa Ässän lempipuuhaa oli kaikkien pallojen omiminen, kun Roope-raukka taas yritti niitä kuumeisesti palauttaa potkijalle takaisin.

Potkaise pallo, pliis?

Arkisia ruokaongelmia

2010-11-10T13:11:00.001-08:00

Nyt ei ole ollut niin hirveästi kirjoiteltavaa, kun ei ole enää treenejä. Aika perus arkea me ollaan täällä vietelty. Syksymmällä sienestettiin, nyt tänne on satanut jo lunta. Ässä tykkää hirveästi riehua ulkona, kun sille potkiskelee lehtiä tai lunta.

Ruokamerkkiäkin vaihdettiin taasen, kun Ässällä on todella usein maha löysällä, vaikka ei mitään muuta saisikaan. Saas nähdä, josko auttaisi. Nyt meillä on siis kokeilussa Nutra Nuggetsia, josta on ollut seurauksena ainakin toistaiseksi mahtavan mehevät pierut, uh.. Ehkäpä se siitä laantuu, kun maha tottuu. Siirryin myös ruokkimaan Ässää kerran päivässä (aamuisin), mutta siitä seurasi taas puklailua öisin.. Harmi, sillä se olisi ollut ehkäpä mukavempi tapa. Ässällä kun on tapana viettää välillä koko päivä keittiössä maaten, kun se tuijottaa siellä turpoamassa olevia nappuloitaan.. Mutta nyt siirryin kuitenkin tuon puklailun takia takaisin aamu- ja iltaruokintaan.

Olen taas alkanut ikävöimään raakaruokintaa, koska se on tuntunut parhaalta tavalta tuo koira ruokkia. Nyt olisikin aikaa ja energiaa vääntää erilaisia mössöjä, mutta kevään tullen koulukurssit lisääntyvät huimasti, joten silloin meininki voi olla vähän eri. Tämä nappularuokinta on kuitenkin niin ihanan vaivatonta, kun Saloonkin mennessä ei tarvitse pienessä repussa raahata koirankin ruokia.

Salosta puheenollen Ässä menee kohta kahdeksi viikoksi hoitoon vanhemmilleni. Olen valmiiksi jo ikävissäni, vaikka onkin ehkä ihan kiva pitää välillä breikkiä päivittäisistä lenkeistä. Pakko se koira on kuitenkin Saloon viedä, kun kahdelle viikolle on ahdettu 3 päivän mittainen excursio sekä viikonloppuristeily. Äitini on tietenkin ihan innoissaan, kun saa lenkkikaverin ja hemmottelukakaran kylään. Siellä ei pitäisi ainakaan ruoasta olla puutetta, sillä nälkäisen spanielin surumieliselle katseelle äitini ei pysty täysin itseään kylmettämään. No saapahan Ässä siellä kyllä liikuntaakin reippaasti, joten ei pieni lisäruoka tunnu missään. Muutenkin niin solakka poika, ettei yksi lisäkilo tekisi pahaa ollenkaan.

Tässä nyt lopuksi vielä pari syksyistä kuvaa, vaikka maisemat täällä ovatkin jo täysin valkoiset. Ehkäpä tässä joku päivä sää sallisi myös kameran ulkoiluttamisen..

Vielä lopuksi vähän marsumaisempia kuulumisia. Kana-tyttösellä oli hiljattain silmätulehdus, kun joku purun krämmäle oli jumittunut silmään. Se saatiin kuitenkin silmätipoilla hoidettua. Veeti ja Väinö -papat taas täyttivät juuri 4 vuotta! Ikää pojissa ei vielä pahemmin huomaa, mitä nyt ovat hieman ehkä rauhoittuneet (ja Väinö on kerännyt komean elintaso-kummun).

Uudet tuulet puhaltaa

2010-09-30T02:20:00.000-07:00

Kesä oli aikamoista myllerrystä ja menoa. Alkukesän oli töissä, kunnes otin loparit. Sen jälkeen palloilin aikalailla Salon ja Tampereen väliä, kummassakaan ei olisi viihtynyt paria päivää kauempaa. Oli tolkuttoman tylsää, ja treenejäkin oli miten sattuun, ja niille harvoillekkaan en aina päässyt. Auton sain lainaan kuukaudeksi, jonka aikana treeneissä käyminen oli oikein herkkua. Syksyn tullen auto piti kuitenkin palauttaa, ja joudun takaisin lähtöpisteeseen: ei autoa, eikä toivoakaan siitä vielä aikoihin. Niinpä yksinkertaisesti tulin siihen tulokseen koulunkin alettua, että mun treenailut jää nyt tähän.

Suunnattomasti ketuttaa treenailun lopetus, varsinkin kun BH-koekkin olisi ollut tänä vuonna todennäköisesti edessä. Mutta jatkuva autottomuus oli lopulta niin stressaavaa, että eihän siitä mitään tullut. Itsellä oli lähinnä helpottunut olo sen rumban loputtua, mutta on kyllä hirveän tylsää olla harrastamatta mitään. Lisäksi Ässä piti hirveästi treenailusta, joten senkin takia surettaa lopettaa hyvä harrastus. Mutta näillä mennään nyt.

Muuten meidän treenittömään arkeen kuuluu hyvää. Ässä on pysynyt aikalailla terveenä yhtä hiivatulehdusta lukuunottamatta. Kesällä se käväisi leikkauksessa, jossa poistettiin piilokives ja normaali kives sekä anaalirauhaset. Nyt syksyllä ollaan varsinkin viikonloppuisin ulkoiltu ahkerasti ja käyty samalla sienessä. Ässä on hyvä sienikaveri, sillä se tunnistaa kanttarellin ja suppilovahveron. Jos siis huomaa koiran jossain jotain mussuttavan, voi olla varma, että sieltä ne parhaimmat sienet löytyy..

Tulipa taas erittäin pitkästä aikaa räpsittyä kuvasia! Oikein säikähdin, kun huomasin viimekuvien olevan talvelta.. Muutama kuvanen lisää kansiossa. Ässällä on tuo turkki muuten nykyisin aika lyhyessä kuosissa (tykkään itse enemmän + on helpompi)

Saapa nähdä, miten tulee tätä blogia päiviteltyä, nytkun arjessa ei kummempia taida tapahtua. Yritän kuitenkin edes silloin tällöin päivitellä tätä blogia, ja lisäillä Ässästä kuvia. Ja eihän sitä ikinä tiedä, mitä jännää vielä tapahtuu..

Elossa ollaan

2010-05-10T12:51:00.000-07:00

.. vaikka hiljaista onkin ollut. Kaikenlaisen sählingin ja muun takia on nyt jouduttu keskittymään kaikkeen muuhun, kuin koirailuihin. Olipa Ässä tuossa puolitoista viikkoa äitini luona hoidossakin, mutta nyt on jo kotosalla. Nytkun on saatu sählingit pois alta, niin voinkin taas keskittyä koirailuun, vaikka tulevat tentit sitä ikävästi häiritsevätkin.

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Olen nyt pari kertaa käynyt Ässän kanssa juoksemassa, ja sehän on mennyt oikein mukavasti. Olen koko juoksulenkin pystynyt pitämään Ässää irti (metsäpolkuja juostaan), niin sekin saa sitten spurttailla oikein kunnolla. Juokseminen on ollut oikein mukavaa, Ässä tykkää hirveästi, ja itsekkin olen yllätyksekseni tykännyt lenkeistä. Toivottavasti into ei nyt vielä lopahtaisi, että päästäisiin kunnolla kiinni tuohon juoksuun, ja saataisiin se vakituiseksi osaksi lenkitystä :)

Punkkeja kyllä riittää noissa metsissä, niitä on saanut lähes joka lenkin jälkeen nyppiä Ässän naamasta. Tänään juuri poistin siltä isohkon punkin, ja kävin hakemassa punkkipannan, kun iholle laitettava neste ei tuntunut toimivan. Ehkäpä niistä kiusankappaleista nyt päästään.

Meillä on kyllä nyt ollut myös juhlimisen aihetta, sillä Ässä täytti 1.5. kaksi vuotta! :) Silloin se tosin oli äidilläni, mutta varmasti sai siellä herkkuja senkin edestä (niinkuin varmaan joka päivä siellä ollessaan). Mun iso ja mukamas-aikuinen poika (kakara vieläkin). Kuvia ei valitettavasti ole tullut räpsittyä, mutta ehkäpä tässä taas lähiaikoina :)

Hiljaiseloa

2010-03-31T15:06:00.000-07:00

Huh, mitä hiljaiseloa. Eipä täällä tosin ihmeempiä, ollaan treenailtu ja lenkkeilty normaalisti. Nyt oli tosin kaksi viikkoa äitini auto lainassa, joten pääsi kivasti kauemmas lenkittämään Ässää irti, ja treeneihinkin pääsi näpsästi omalla kyydillä. Kunpa pian saisi sen auton omaksi..

Hirmuinen tappajakoira

Kuulumisia tottiksesta: Onnistuin taas pilaamaan seuraamisessa sen innon liialla jankkauksella, mutta parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Lisää vaihtelevuutta! Olen ollut lähipäivinä kyllä hyvin laiska treenaamaan ulkona, nyt pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni. Ehkäpä repäisen huomenna aamulenkillä, ja teen tottista tuossa parkkiksella. Itsekkin aloin jo vissiin vähän kyllääntyä :D

Kuulumisia hausta: Jäi tuo viime haukkutreeni kaihertamaan (etsiminen meni plörinäksi), joten varautuneena mentiin hakutreeneihin. Meitä oli vain kolme itseni mukaan lukien, mutta tosi hyvät treenit saatiin silti tehtyä. Ässälle otettiin kuusi ukkoa, ja hienosti jaksoi hangesta riippumatta hakea, vaikka lopussa jo selkeästi väsytti. Into oli aivan mahtava, hallintakin meni vähän pyllylleen, mutta pääasia, että teki töitä innoissaan. Haukutkin tuli tosi hyvässä sarjassa, eikä kyttäillyt mun tuloa ollenkaan. Jäi hyvä fiilis näistä treeneistä! Toivottavasti päästään piakkoin kunnolla treenaamaan hakua, että saadaan toi hallintakin kondikseen.

Nyt pääsiäislomaksi lähdetään Saloon hieman pidemmäksi aikaa, to-ma. Kivaa päästä kotiin, kun on vaihteeksi joku muukin lenkittämässä koiraa :D

Jäällä

2.4. meillä on myös juhlinnan aihetta, sillä Kananen täyttää vuoden! Mun ihana pieni ruttukorvani, kaunis neitonen. Ilmoitin sen Pet-expon ulkomuotoluokkaan (mun eka uml!) ja Momon kaveriksi pettiin. Saas nähdä, miten menee!

Päätöntä hakua, mutta hyvää haukkua

2010-03-14T13:21:00.001-07:00

Nyt on joku kevätväsymys menossa, joten ei tule hirveästi tätä päiviteltyä jokaisen treenin osalta. Torstain treeneissä oli kuitenkin ihmettelemistä, joten niistä lienee syytä kirjoitella tänne.

Torstaina meillä oli raunioradan aukealla ilmaisutreenit, jotka osin meni putkeen ja osin ei. Itse ilmaisut meni tosi hyvin, tuli pitkää ja hyvää sarjaa. Se haku menikin sitten ihan poskelleen. Ässällä oli neljä ukkoa piilossa pienellä alueella, eikä ne ollut mitään vaikeita. Eka oli kontissa, johon johti matalat ristikkorappuset. Tiesin, että ne on sille ollut hankalata, mutta otettiin kuitenkin yksi tälläinen, koska kyllä sitäkin pitäisi treenata. Ässä saikin ekasta hajun, ja juoksi rappusille. Perääntyi kuitenkin rappusilta nopeasti, ja lähtikin pinkomaan ihan muualle! Vaikka sillä selkeästi oli haju! Sitten mä lähdin menemään sinne päin, ja poika kävi siinä välillä, mutta lähti kokoajan jonnekkin muualle vain juoksemaan päättömästi. Avasin sitten sen kontin oven (siinä oli sellainen avoin luukku kyllä, mistä piti palkata, mutta Ässä ei olisi siitä mahtunut), ja poika meni sinne. Siinä otettiin pari haukkua ja palkka. Loput ukot ei ollut umppareissa ja muutenkin oli helppoja, mutta Ässän haku meni ihan pipariksi. Se vain juoksi eestaas päättömänä käyttämättä nenäänsä tippaakaan. Kyllä se ukot sitten löysi silmillään, mutta eipä se tehnyt töitä ollenkaan. Vikan se sitten kuulemman otti kuitenkin vainulla.

Mä vaan ihmettelin siinä, että mites toi nyt tollai. Itsellä oli vielä ihan palikkapäivä (oonkohan aikaisemminkin kirjoittanut näistä? Kun ajatus ei juokse tippaakaan, vaan järki seisoo ja pahasti), joten en osannut oikein reagoida tähän mitenkään. Jälkipuinnissa puhuttiin, että pitää tehä enemmän treenejä, jossa en tiedä ukkojen sijaintia, ja Ässän pöhelöinniksi heitettiin syyksi huonoa päivää. Mutta Ässällä ei ole ikinä ollut huonoa päivää, mitä hakuun tulee. Kotiin päin ajellessa sitten aloin ihmettelemään, että mikä mahtoi kiikastaa. Ihan kuin sitä ei olisi haku kiinnostanut, vaikka ikinä ei ole haussa ollut mitään motivaatio-ongelmia. Alkoi kaihertamaan, että varmaan oon nyt itse tehnyt jotain, jos mun stressi vaikuttaa jo Ässän hakutyöskentelyynkin.

Tuosta stressijutusta voisikin kirjoittaa pari sanasta. Mulla on välillä koulun ja kaiken kanssa hirveä stressi, ja pelkään sen vaikuttavan pahasti Ässään. En oikein voi tälle mitään, koska koulua on pakko käydä. Nyt pitäisi vain keksiä, miten minimoida sen vaikutus koiraan. Olen kyllä huomannut, että se vaikuttaa Ässään. Jos olen vähänkin stressaantunut esim. tottistellessani, niin sen kyllä näkee. Stressatessa kun tulee myös helpommin vaan kiellettyä koiraa kehumisen sijaan. Ainakin olen tämän nyt tiedostanut, niin asialle on helmpompi tehdäkkin jotain. Mielestäni olenkin nyt kohtuullisen hyvin oppinut tunkemaan stressit jonnekkin takanurkkaan, jos aletaan tottistelemaan tai yleensäkkin treenailemaan. Olen yrittänyt tehdä treeneistä sellaisen itsellekkin mukavan vapaahetken, ja se tuntuu auttaneen. Kun vertaa syksyn pakkopullatottista nykyiseen, niin kyllä me jotain ollaan saavutettu. Treeneihin lähteekin paljon innokkaammin, kun tiedossa on vapaahetki stressailun ja kouluhommien lomassa :)

Oltiin muuten Ässän kanssa viikonloppuna Salossa, jossa käytiin vanhan treeniporukan kanssa keräämässä rahaa SPR:n katastrofirahastoon ja koirat oli tietty mukana avustamassa rahan keruussa. Rahan keruu oli yllättävän mukavaa hyvässä seurassa kuulumisia vaihdellessa ja koirista pulistessa, ja menihän se toki hyvään tarkoitukseenkin. Muutenkin oli tosi mukavaa nähdä vanhoja treenikavereita, sillä edellisestä kerrasta oli ihan liikaa aikaa.

Valjakkohiihtoa

2010-03-09T13:59:00.001-08:00

Tulipa tuossa sunnuntaina kokeiltua tuota valjakkohiihtoa, kun vihdoin mulla vihdoin on suksetkin täällä. Ilma oli hyvin aurinkoinen, joten porukkaa oli liikkeellä todella paljon. Ei siis ehkä paras päivä tuon hiihdon aloittelulle, kun Ässä ei oikein tajunnut aina juosta siinä mun edellä. Hyvin homma kuitenkin sujui käyntiin lähdettyään :)

Vieressämme oleva suolijärvi on kuin tehty koirahiihtoa ajatellen. Järven jäällä menee ihmisten omatekemiä latuja, joita on hyvä hiihdellä. Siellä ei kukaan katsonut pahasti, vaikka Ässä juoksi ladulla, kun kävelijät menee siinä kuitenkin vieressä, joista monella koirat irti (ja ei hallinnassa tietenkään). Alku meni hyvin, kun Ässä höyryjä päästellen juoksi tuhatta ja sataa edessäni. Ohitus tuotti kyllä hieman vaikeuksia ja joku pöljä päästi taas irti olevan koiransa meidän luokse (tai siis ei saanut komennettua poiskaan). Sotki taas kuviot hetkeksi. Sitten alkoi nuuskuttelu ja haahuilu, jolloin Ässä ei oikein tajunnut mennä edellä, vaan olisi jäänyt nuuskuttelemaan sun muuta. Lopulta se kuitenkin tajusi homman jujun, ja hienosti noudatti käskyä "vedä" (=juokse edessä). Silloin sujui muiden hiihtäjien ohituksetkin hyvin. Lopuksi vielä keskellä jäätä uskalsin pitää hetken irti riehutusta varten (näki hyvin joka suuntaan, ettei irtokoira päässyt yllättämään). Tuli siinä kunnon kuntoilut molemmille :)

Riekkumista

Sitten voisinkin valitella mua suuresti ärsyttävästä asiasta. Talven tullen tuolla metsäpoluilla liikkuu hirveästi koiriaan vapaana pitäviä ihmisiä. Ei siinä mitään, mutta ne koirat harvemmin on hallinnassa, jolloin ne juoksee aina ekana riehumaan vastaantulevan koiran luokse. Osa ihmisistä ei edes yritä komentaa niitä, pitävät metsää vissiin koirapuistona? Ässä on nyt sen takia alkanut kyttäämään, rynniikö koira jostain sen luokse. Se myös on alkanut räkyttämään niille paljon enemmän, varsinkin metsässä (on ennen välillä sanonut pari sanaa joillekkin). Ennen se luotti enemmän siihen, että mun luokse tullessaan ei tarvitse välittää muista. Itse en sitä viitsi enää pahemmin pitää metsässä irti noiden irtokoirien takia. Olen parille asiasta sanonut, mutta reaktiot vaihtelee hilpeästä vähättelystä ihmettelyyn (teen väärin kun pidän koiraa hihnassa räkyttämässä enkä päästä leikkimään jokaisen vastaantulijan kanssa). Olen huono sanomaan tälläisestä, yleensä vain luon murhaavia katseita ja lähden mutisten tieheni, kun pitäisi polkasta jalkaa ja sanoa, että vie koira muualle!

Innolla oottelen siis lumien sulamista, niin pääsee taas oikein kunnon metsään pöljiä ihmisiä karkuun!

Pikakuulumiset

2010-03-05T15:33:00.000-08:00

Huhhuh, pitkästä aikaa taas kuulumisia! Välissä on ollut hiihtolomaa ja rankka kouluviikko, niin ei ole oikein kerennyt päivitellä.

Perjantai 19 pv. käytiin Ässän kanssa lääkärissä pissaongelmien takia, ja lyhyesti homma meni näin. Lääkäri sanoi Ässällä todennäköisesti olevan synnynnäinen ongelma pidätyskyvyn kanssa, jonka takia mm. sisäsiistiksi oppiminen on kestänyt kauan. Nyt sisällepissaus-ongelman on aiheuttanut se, että koira alkaa kitisemään ulos hädän yllättäessä (niinkuin aina Salossa tehnyt), ja hermostuu tästä hädästä kun ulosmeno kestää ja silloin pääsee tippa ja hermostuu enemmän ja tulee pissa. Hoitona vahvistetaan ulos pissaamista hirveästi ja mennään kiireettömästi ulos vaikka namilla vieden. Ennen aina juoksin ulos tiettyyn paikkaan kiireellä, ettei Ässä pissaa kulkutielle tai talon käytäville. Lisäksi vahvistan Ässän merkkailua, kun se ei sitä oikein tee, mutta se vahvistaisi pissanpidätystä ja rakkokin tyhjenisi paremmin. Että tällästä. Nyt ollaan kaksi viikkoa oltu, eikä ainakaan vielä ole tullut pissaa sisälle. Ässä myös merkkailee enemmän ulos ja ulosmeno ei ole enää sellaista hätäilyä ja voidaan jopa kävellä pissapaikalle ilman, että pissaa minne sattuu. Ehkä se tästä :)

Ässän ruokajututkin edistyy. Ässä saa uutta lihaa, eli nautaa, ja katsotaan tuleeko oireita. Ell. kyllä sanoi, että allergiaoireet olisi voineet johtua myös stressistä muuton yhteydestä, mutta kokeillaan nyt silti kaikki aineet erikseen kaiken varalta. Ässällä on kyllä ollut maha satunnaisesti vähän löysällä, jota oli ennenkin, kun Orijenia söi. Muistui näin jälkeenpäin mieleen, kun sitä silloin ennen raakaruokintaan vaihtamista taisin miettiä, mutta ajattelin sen johtuvan vanhempieni salaa antamista makupaloista. Ruokaakin siis pitänee vaihtaa jossain vaiheessa.

Rukareissu sujui hyvin, vaikka aina en mäenlaskun jälkeen jaksanut koiraa lenkittää. Onneksi isänikin sitten vähän kävi koiraa juoksuttamassa, joten ei Ässällä ihan tylsää ollut. Ekana päivänä en kuitenkaan laskenut, joten tehtiin tunnin lenkki, joka oli kyllä ihan liikaa siinä pakkasessa. Kolme päivää sitten laskin, jolloin lähinnä vaan tottistelin koiran kanssa sisällä ja tein ehkä puolentunnin lenkit. Ulkona oli kyllä niin hirveä pakkanen, ettei pitkiä lenkkejä olisi muutenkaan voinut tehdä. Perjantaina oli kuitenkin selkeästi lauhempi sää, enkä mennyt laskettelemaan, joten vetästiin sellainen 13km hiihtolenkki, jossa Ässä suurimman osan meni irti, ja osan matkasta sitten veti mua mun hiihtäessä (valjakkohiihtoa, jee!). Sen jälkeen poika oli kyllä väskä. Kotimatkalla yövyttiin vielä yö mummolassa, jossa Ässä meinasi tunkea ahneuksissaan nokkansa jääkaapin alla olevaan hiirenloukkuun..

Kuuraparta. Tuo mulle mieleen snautserin :)

Tiistaina 2.3 päästiin sittenkin tottistelemaan, vaikka meinasi mennä kyydin puutteen vuoksi sivusuun. Onneksi ryhmävetäjältämme Hannalta sain sitten kyydin, niin päästiin taas tottistelemaan. Ja hyvä kun päästiin, sillä nyt seuraava kerta jääkin väliin tentin takia :( Treenattiin lähinnä seuraamista ja paikallaanmakua muiden koirien treenatessa. Seuraus on kuulemma ihan hyvässä mallissa (hyvä kuulla, luulin sen olevan surkeaa), ja sain vinkkejä sen parantamiseksi. Olen mm. huomaamattani aina hiipinyt koiraan päin kumartuneena, jotta saan tarkkailtua sen virheitä. Meille tulikin ongelmaksi tuo katseen tipahtelu, mutta heti kun Hannan käskystä kiihdytettiin vauhtia, niin meni paremmin. Ei ollut Ässällä niin paljon aikaa vilkuilla kaikkea muuta.

Ässä myös kyttää hirveästi mun namien antoa, ja tuntuu välillä seuraavan vaan namia. Sitten kokeiltiin namin laittamista purkkiin ja purkki keskelle kenttää. Jo parantuikin homma heti! Tätä purkkinamitusta ollaan nyt kotonakin tehty, ja hyvin on pelittänyt. Mm. sivulletulo parani heti, kun Ässä ei vain kyttää namikättä.

Sitten treenattiin vielä paikallamakua muiden treenatessa. Ensin laitoin Ässän sellaisen esteen taakse maate, jottei näköyhteyttä toiseen koiraan ollut. En uskaltanut kauas lähteä, mutta hyvin Ässä näytti pysyvän, eikä paljon vilkuillut muualle. Siinä kävelin sen ympärillä ja palkkasin välillä. En maattanut kauan, kun oli eka kerta muiden treenatessa. Tehtiin tätä makoilua toisenkin kerran muiden treenatessa, ja otin sitä jo vähän kauemmin, ja menin jo puoliksi esteen taakse käymään. Sitten otin Ässän makaamaan niin, että sillä oli näköyhteys treenaavaan koirakkoon, ja pysyin sen lähellä. Hyvin se silti pysyi, eikä meinannutkaan nousta. Tämä siis ainakin meni nappiin! :)

Muistakin eläimistä voisin hieman kertoa kuulumisia nopsaan. Onni ja Veeti rupesivat sitten tappelemaan, joten heidät jouduin erottamaan. Erotettuina tarvitsevat kuitenkin taas enemmän tilaa, jota mulla ei ole nyt järjestää. Niinpä Onni etsii nyt kotia :( Surullista, mutta ehkä kaikki järjestyy. Mimosa-hiirellä taas on turvannut maha (ollut jo jonkin aikaa, en muista oonko täällä vielä kirjotellut siitä), ja syy ei ole monista selvityksistä huolimatta vielä selvinnyt. Hiiru on saanut nyt monta matokuuria ja ruokaa on vaihdettu useaan otteeseen, tuloksetta. Pelkään jatkuvasti löytäväni sen vain joku päivä kuolleena, vaikka se ei kyllä vaikuta mahastaan mitenkään kärsivän.

Huh, onpa pökkelöä tekstiä. Kello on kaksi yöllä, mutta aattelin nyt kerralla päivittää blogini kaikista tapahtumista. Ajatus ei kuitenkaan oikein kulje, joten juttukin on sen mukaista.

Viikon tottis

2010-02-16T11:57:00.000-08:00

Tänään oli taas tottista Meirän hallilla Nokialla. Tällä kertaa meitä oli paikalla vain kolme; Minä, Ida ja Tuula. Päivän aiheena oli käännökset ja täyskäännös, joten niitä opettelin opettamaan Ässälle. Ja siinä olikin sitten oppimista! (vaikka itse asia olikin helppo). Tänään mulla on muutenkin tökkinyt ja pätkinyt kivasti, joten tuo opetus ei oikein meinannut mennä mulle jakeluun (hyvä, että tentistä päivällä selviydyin). Onneksi Tuula oli pitkäpinnainen ja jaksoi ottaa huumorilla mun kömmähtelyt, joten mäkin sen sitten vihdoin ja viimein hokasin. Siinä se mun aika sitten suurimmilta osilta menikin.. :D

Nyt voisin tehdä jonkun lyhyen ja ytimekkään plusmiinus-jutun, sillä mun ajatuksen juoksu ei nyt kykene mihinkään vaativaan analyysiin (ainakaan tuon näytsipäivityksen jälkeen).

Osattiin&Opittiin

+ Hirveästi taas mahtavaa fiilistä ja tekemisen halua! Jes!
+ opin opettamaan täyskäännöksen
+ Ässä odotteli hallissa häkissä vuoroaan, ja osasi olla hiljaa ja nätisti.
+ oli paremmin kuulolla, joskin vieläkin vähän pöllämystyneen oloinen, mutta ei ainakaan haahuillut hajujen perässä niinkuin joskus
+Sain paljon vinkkejä:
- Aina ei tartte seurauttaa opetusvaiheessa, voi käyttää liki-käskyä (tämä hyvä, sillä olen onnistunut hiukka pilaamaan seuraamista liikakäytöllä)
- Miten aletaan treenaamaan paikallaoloa häiriössä, kun se muuten jo luonnistuu mielestäni hyvin
- Miten korjata seurausta (mennään takaisinpäin, varotaan motivaation romahduttamista (palkan vaihtelu/parannus, tehdään harvemmin, voi käyttää likiä ei tartte aina seurauttaa)
- Miten ruveta pidentämään seurausta (ja varotaan romahduttamasta sitä motivaatiota)
- Mitä vaihtelevuutta voisi lisätä treenailuun (peruutus, käännökset, ryömiminen, luoksetulo..)

Kehitettävää

- Järjen juoksu myös ohjaajalla sallittu
- Kontakti olisi voinut olla paljonpaljon parempi, mutta paikka oli vielä toki uudehko ja erittäin häiriöinen
- Olisi voinut tehdä paikalla oloa muiden treenatessa, mutta enpä tajunnut
- Hidas palkkaus, unohdin välillä "Hop"-sanan
- Huononsin taas seuraamista käyttämällä sitä "turhaan" (mutta ainakin nyt älysin sen kunnolla)

Hm, olen vähän huono tekemään tälläisiä listoja, mutta tässäpä tämä. Sain ainakin kätevästi asiat nippuun. Ensviikon tottis meiltä jääkin sitten välistä, kun ollaan Kuusamossa. Harmittaa ihan vietävästi, sillä tuo tottis olisi mulle tosi tärkeää nyt BH-kokeita ajatellen, kun ne kuitenkin merkittävästi parantaa/auttaa mun treenausta.

Ystävänpäivänäyttelyt

2010-02-16T02:32:00.000-08:00

14.2. eli ystävänpäivänä oli Pirkanmaan Nakertajien järjestämät ystävänpäivänäyttelyt. Näyttelyt järkättiin Lempäälässä, joten matka oli lyhyt. Tällä kertaa mentiin autolla, kun Timo tuli viikonlopuksi tänne (joskaan ei näyttelyihin mukaan). Näyttelyissä oli virallinen luokka hamstereille johon oli ilmoittautunut n. 150 (mulla ei ole sitä näyttelyluetteloa, kun ne kerkesivät loppumaan) ja pet-luokat muille. Marsuja oli ilmottu aika paljo noin pieneksi näyttelyksi, eli 70kpl. Hiiriä taisi olla n. 15. Mukana olivat siis Momo ja Masi marsut, Tiuku, Viuhti ja Fasu hiiret, sekä Nallukka-hamsu.

Momon arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: 25/23 kroppa pitkänmallinen, kehittyy vielä
Turkki: 15/15 puhdas, pehmeä
Korvat: 5/5 puhtaat
Silmät: 5/5 kauniit
Kynnet&Tassunpohjat: 10/10 hyvin leikatut, pohjat pehmeät
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 puhtaat
Käsiteltävyys: 20/20 kiltti, nuolee, juttelee
Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteensä: 100/98 todella lupaava pet-marsu (pääsi vielä pöydälle parhaimmiston joukkoon, ja sai lopulta Kunniapalkinnon turkista)

Olen niin tyytyväinen Momon arvosteluun, mun pieni likka <3

Masin arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: 25/23 voisi olla kiinteämpi, ei saa lihoa enempää (lisää juoksutusta siis!)
Turkki: 15/14 kaunis väritys, puhdas, hieman karvanlähtöä
Korvat: 5/5 puhtaat
Silmät: 5/5 todella kauniit
Kynnet&Tassunpohjat: 10/8 yksi leikattu suoneen, hieman känsän alkua (taas suoneen, argh! seuraavalla kerralla vedän noi kynnet kynsiviilalla..)
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 puhtaat
Käsiteltävyys: 20/20 rauhallinen, kiltti
Yleisvaikutelma: 5/5 rauhallinen herra
Yhteensä: 100/95 (parempi kuin viimeksi!)

Hiirilläkin päivä sujui oikein erinomaisesti, paremmin kuin olisin voinut kuvitellakkaan!

Tiukun arvostelu: Syönyt myös ystäviensä ruoat (:D). Reippaasti turhan tanakka. Hieno turkki ja iho. Hyvät kynnet. Hyvä häntä. Vasen silmä rähmii => tarkkaile, tarvittaessa lääkäriin (:( enpö ollut huomannut) Hieman jännittynyt, mutta ystävällinen. Pienen dieetin jälkeen paremmassa näyttelyvireessä. Laatu B

Fasun arvostelu: Hyvä massa. Kaipaisi hiukan lisää lihaksia selkään. Hieno turkki ja iho. Hyvät kynnet. Tosi reipas ja ihmisiin tottunut. Hassu kuvia :) Laatu A ja sijoittui Rop 3 !

Viuhdin arvostelu: Sabotaasia, joku on kakannut tukkaani (?! Tuomarilla on hauskat arvostelut :D) Hieno massa. Tosi hyvä kuntoinen. Hyvä iho, hiukan epätasainen turkki niskassa, hyvät kynnet. Hyvä häntä. Kädessä kuin kotonaan. Ihana ja hienosti hoidettu lemmikki. Laatu A ja sijoittui Rop 1 !!!

Oli siis tosi hyvät arvostelut, Viuhti hiirten paras ja Fasu kolmas. Nyt pääsee kyllä hiiret dieetille, sillä moni muukin on lihonut ihan liikaa. Lisäksi vähän muokkailin virikkeitä "vaikeammaksi" ja heittelen tästä lähin ruoat puruihin, jotta saavat tehdä töitä sen ruokansa eteen. Ruoka myös vaihtui nyt Rapunzelin Hiirimixiksi, katsotaan josko ne laihtuisivat nyt. Tuomari muuten sanoi Viuhdista, että se pärjäisi loistavasti myös isommassakin porukassa. Tuli tosi hyvä fiilis :)

Nallukka oli siis ulkomuotoluokassa, ja arvostelu oli tälläinen:

Pää,silmät,korvat: Ok
Tyyppi: Pitkä ja kapea
Koko: pienehkö
Perusväri, värimerkit, kuvio: Hyvä, mutta kalpea
Turkki: hyvä
Kunto: Hyvä, mutta voisi olla massavampi
Luonne: Hyvä
Arvosana: Erittäin hyvä.

Sijoitusta ei tullut, mutta enpä sitä odottanutkaan noin suuressa hamsterimäärässä. Pääasia, että saatiin arvostelu :) Tuomareina toimivat englantilaiset Susan Washbrook ja Andrew Bryan, joista A. Bryan arvosteli Nallukan.

Viuhdin ROP 1, Momon KP ja kultasydän, Fasun ROP 3

Pykäsin marsuille nyt huoneeseeni aitauksen, niin saavat juosta tuossa. Marsut tykkäävät kovasti, ja itsekkin tykkään katsella otusten puuhia koneella istuessani. Jospa tuo Masi saisi nyt lihaksia, ja Veeti laihtuisi vihdoin! Marsut myös rohkaistuvat hirveästi tuossa keskellä huonetta juostessa, ja hypähtipä Momo tänään syliinikin salaattia syömään. On se vaan niin ihana pikkuinen!

Kuvasatoa

2010-02-10T15:54:00.000-08:00

Ja taas löytyi joulun aikoihin otettu albumillinen kuvia. Täällä olisi kyllä nätit ilmat uudempienkin kuvien ottamista varten, mutta Ässä on edelleen Salossa.. Kyllä harmitti tänään kotiin pyöräillessä, kun ulkona oli niin nätti ja kuvauksellinen ilma, ja ainoa kuvattava kohde on Salossa! Tottistakin olisi hinku tehdä, mutta sekin jää nyt pelkkiin mielikuvaharjoitteluihin. Koko vuosi on ollut yhtä juoksemista ja kiirettä, mutta nyt sitä vapaa-aikaa onkin sitten liikaa. Noh, sainpa ainakin käytyä nämä kuvat vihdoin läpi.

Ässä on kuulemma viihtynyt Salossa hyvin. Tykkää varmaan, kun ympärillä on enemmän vilskettä ja ihmisiä. Ja kyllähän Salo on Ässän toinen koti, sinne meno on aina niin ihanaa. Sinne se onkin helppo jättää hoitoon, kun poika on kuin kotonaan :)

Vähän olen taas alkanut ikävöimään Salon treenikavereita. Siitä on liian pitkä aika, kun siellä visitoitiin, joten pitänee taas tehdä joku viikonloppu sinnekkin visiitti. Harmi, että seuraavaan reissuun taitaa olla aikaa, kun seuraavaksi tenttiviikko ja sen jälkeen lähdetään Rukalla (ja Ässä tulee mukaan tottakai).

Tosiaan tuosta Rukareissusta: ollaan viikko 8 Rukalla, kun isäni otti sieltä mökin, ja pyysi meitä sinne mukaan. En ole mikään mäkihirmu, joten varmaan lähinnä hiihtelen siellä Ässän kanssa pitkin maita ja räpsin kuvia. Kiva kuitenkin viettää aikaa perheen kanssa ilman koulua ja lomailla ja rentoutu :)

Koiratonta elämää

2010-02-09T11:54:00.000-08:00

Kaivelin mun valokuvia, ja sieltä löytyi kaksi kansiota Roopesta ja Ässästä, joululomalla otettuja. (täälä) Olin ihan unohtanut moiset, ja juuri tässä kaipailinkin kuvamateriaalia noista kahdesta. Se on niin tylsä aina laittaa kuvia vain Ässästä. Tein nyt muuten valokuvien joukkoon oman albumin marsujen kuville, etteivät ne kansoita tätä blogia ja blogikansiota kokonaan, kun tämän pitäisi kuitenkin olla pääpainoisesti Ässän blogi.

Tämä pari päivää koirattomana olo on ollut kokemus sinänsä. Nythän mulla onkin hyvin aikaa hoidella kouluhommia sun muita, eikä päivää tarvitse suunnitella samalla lailla. Kämpässä nyhvötys ilman koiraa on kuitenkin tylsää, ja nukkuminen se vasta ankeaa olikin yksin. Ulos ei saa aikaiseksi lähdettyä, kun ei ole mitään syytä ilman Ässää. On jotenkin löysempi olo, ja koneella tulee nyhvättyä enempi. Ihan ihmeellistä, miten suuri osa mun elämää tuo koira onkin. Kokoajan päähäni putkahtelee ajatuksia: "älä jätä suklaata tähän, koira syö" "pitää pedata sänky, ettei Ässä karvasta/hiekoita" "pitää mennä laittamaan Ässälle ruoka". Elämä on ehkä helpompaa ilman koiraa, mutta monin verroin tylsempää! Ja äiti vielä joka puhelussa uhkaa pitävänsä Ässän itsellään..

Pieni kana Kananen

2010-02-08T13:00:00.000-08:00

"Hä?" Onniponniponnero.

Nyt se sitten kotiutui, se kauan unelmoitu ja toivottu Baldwin neiti. Kyseessä on Snoop's Little Chicken eli Bella Kananen, ja hän on syntynyt 2.4.2008. Neiti on yhden poikueen emo, ja tuli meille "eläkkeelle". Kananen pääsi Väinön häkkikaveriksi, ja minun näyttelytettäväkseni ulkomuotoluokkiin. Neiti on pienikokoinen, vain puolet Väinön koosta. Painoa on 656g ja karvattomuus lisää pienuuden tunnetta. Sylissä on kovin luottavainen ja rauhallinen, vaikka vielä vähän ujostuttaa.

Väinö oli aivan onnensa kukkuloilla, kun neiti meille tänä aamuna saapui. Luvassa oli hirmuista rallia ja huutoa, kun Kananen pääsi Väinön aitaukseen. Masi ja Momo seurasivat ihmeissään aidan toisella puolella menoa, ja Momon jo kyllästyttyä Masi vielä jatkoi kateellisena kyttäystä pylly pyörien. Kovin pojat uhittelivatkin toisilleen aidan läpi, mutta tilanteen rauhoituttua makoilivat aita välissä vierekkäin tyttöjen ollessa ihan aitausten toisessa päässä. On siinä mulla miehet.

Pari surkeaa räpsyä sain neidistä otettua, pitänee yrittää jonain päivänä saada näpättyä parempia. Omasta mielestäni kuvat eivät tee lainkaan oikeutta neidin kauneudelle, mutta pistetään nyt jotain esille.

Piskuinen ryppykasani.

Suloinen ruttunaama

Ässäänkin nyt iski se kennelyskä, tosin vain pariksi päiväksi. Minun oli kuitenkin pakko lähteä Saloon ja ottaa koira mukaan, joten Timppa tuli noutamaan meidät autolla. Yskä laantui parissa päivässä (viimeksi yski perjantaina), mutta en viitsinyt rahdata Ässää junaan tartuttamaan muita koiria, joten jätin sen nyt perjantaihin asti Saloon äitini luokse. Olo on jotenkin tyhjä, kun ympäriltä ei kuulu tepsutusta tai tyytyväistä tuhinaa Ässän nukkuessa, eikä satunnaisia turvan tönäisyjä käteen tai jalkoihini painautuvan nukkuvan koiran lämpöä. Kämppiksenikin kaipailee touhottavaa ja iloista jokapaikkaan tunkevaa turpavärkkiä. Mutta eiköhän me perjantaihin kestetä. Harmittaa vain, että nyt jäi taas tämänkin viikon tottis välistä ja menee hyvää treeniaikaa hukkaan.. :(

muoks. Sainpa otettua tänään vähän parempia kuvia, joten lisäilen ne tänne perään.

Muumi ja hiiret

2010-02-02T12:38:00.001-08:00

Tänään piti tosiaan olla ne tottis-treenit, mutta emme päässeetkään sinne Ässän kanssa kyydin puuttuessa. Olemme kulkeneet treeneihin Idan kyydillä, mutta Tysonilla oli tänään vähän yskää, joten jäivät pois treeneistä. Eipä se mitään, teempä vaihteeksi tälläisen arkisen "päivän kuulumiset" päivityksen.

Aamu alkoi niinkuin jokainen kouluaamu. Heräsin, kävin koiran kanssa lenkillä ja menin suihkuun. Suihkussa ollessani Ässä kuitenkin pongasi herkun: avonainen sipsipussi oli unohtunut sohvapöydälle. Niimpä suihkusta tullessani kohtasin tyytyväistäkin tyytyväisemmän koiran, jonka röyhtäyksistä saattoi haistaa juustonaksut.. Se oli ehtinyt tyhjentää lähes täyden sipsipussin puolilleen, ja nuoleskeli vain tyytyväisenä turpaansa. Olin ihan varma, että se oksentaa huoneeni täyteen koulussa ollessani, mutta kotiin tullessani ei täällä näkynyt yhtäkään puklausta. Eikä muuten ole näkynyt vieläkään. Ihan ihmettelen, että miten tuo on voinut selvitä tuollaisesta määrästä sipsejä ilman yhtäkään puklausta. Huomenna sen kakka tosin onkin varmaan yhtä oranssia liisteriä..

Ässällä on myös nykyisin aivan ihana uusi lelu! Ässä sai sen joululahjaksi Timon äitiltä, mutta se unohtui Saloon toviksi. Lelu on isokokoinen Muumi, jolta Ässä jo iloisesti nakersi toisen silmän irti. Ässä rakastaa isoja pehmoleluja, Salossakin se on aina kiinni jättinallessamme, jota se sitten riepottaa ympäriinsä. Nytpä on sitten jätkällä täälläkin oma pehmolelu.

Voisin tähän loppuun laittaa vähän hiirikuvia, kun niitä on nyt tullut pari näpsittyä.

Ensinnä vähän aikaa sitten tullut Viuhti.

Fasu

Sipsi

Tiuku

Ruokakuppi-tottista

2010-02-01T12:58:00.000-08:00

Nyt on viikko vedelty Orijenia, ja eipä tämä muutos ole ihan kivuttomasti mennyt. Ässä selvästi kaipailee luita pureskeltavaksi, mutta minkäs teet, kun ainoat sallitut on tällä hetkellä kalkkuna ja kala. Olen sille antanut maitotölkkejä ja muuta tuhottavaksi ajanvietteeksi. Ässän ulostamisesta taas tulee mieleen pehmiskone: sitä tulee hirveät määrät (verrattuna raakaruokaan), ja se on sellainen löysä läjä. Pari päivää Ässällä oli kakka ihan vetelää liejua, mutta se meni onneksi ohi. Noh, eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Pissailukin iski taas. Ässä pissasi lauantaina lattialle vain tunti pitkän lenkin jälkeen valtavan lätäkön. Muutenkin se on nyt juossut ulos paljon hätäisempänä, ja tirauttaisi lähes heti oven ulkopuolelle. Sunnuntainakin siltä pääsi sisälle vahinko. Poika kyttäili oven edessä, ja olin juuri viemässä sitä ulos, kun siltä sitten pääsi pissa. Kun tästäkin vaivasta vaan päästäisiin..

Viimeviikolla oli mahtavat pakkaset, joten tottistelu ulkona on jäänyt vähemmäksi. Kerran kokeilin ulkona, mutta eipä se oikein ottanut onnistuakseen: kädet paleltui, sanat muuttuivat mutinaksi kaulahuivin takia, enkä koiraakaan sitten viittinyt istuttaa ja makoiluttaa tuolla pahemmin. Mutta eipä se tarkoita sitä, ettemmekö olisi mitään tehneet!

Sisällä olen ottanut oppimisen kohteeksi nuo seuraamisen käännökset, ja täytyy sanoa, että niissä ollaan kyllä edistytty. Ässän kanssa ruokakuppia on vaikea käyttää treenauksessa muuhun kuin paikallaan oloon, koska se alkaa sähläilemään ja muuta. Se kuitenkin oppii tavattoman nopeasti ruokakupilla, joten yritin ottaa sen palkaksi myös seurailuun. Kyllähän se sitten onnistuikin, mutta Ässää piti olla kehumassa nopeaa, ettei se ruvennut tarjoilemaan kaikkea muuta. Treenailtu ollaan myös liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, ja nekin on parantunut. Tänään sain Ässän liikkeestä maahan ja istumaan ilman mun pysähtymistä (en seurauttanut, kävelytin vain vieressä), ja siitä tuli hyvä fiilis.

Kekkasin myös uuden mahti-makupalan: kalapyörykät. Paistettu kalkkuna alkaa olemaan jo turhan käytettyä (ja hankalaa! varisee pitkin maita ja mantuja..), mutta kalapyörykät menee kuumille kiville. Treenailtiin siis tänää ulkosalla kalapyöryköiden voimin, ja harjoiteltiin taas noita seurailu-käännöksiä. Ihan hyvin sujuivat, vaikka tuolla tuppaa nyt tippumaan katse turhan helposti. Johtunee varmaan joko ruokakuppitreenistä (olen mokannut palkkauksessa) tai käännöksistä (uutta, pitää kytätä jalkoja ja muuta) tai kummastakin. Siihen siis pitää kiinnittää huomiota! Paikallaanolot taas olivat vain parantuneet, ja kerran makuutin Ässää niin, että kävelin sen ympäri ja hieman siksakkia edessä. Hyvin seurasi katseellaan mua, ja makasi rauhallisena. Tottistelun alkuun ja loppuun otin vielä leikit, ja ne toimikin tosi hyvin. Ässä riepotti innolla leluja ja into nousi hyväksi tottistelua varten. Nyt on hyvä fiilis tottiksesta, mehän oikeasti taidetaan nyt edetä näiden asioiden kanssa! Saas nähdä, miten menee huominen hallitottis.

Vielä pari pienehköä marsumaista ilmoitusta tähän loppuun: 14.2 on ystävänpäivänäyttely, joihin lähden Momo ja Masi-marsun kanssa. Mukaan lähtee myös Nallukka-hamsu ulkomuotoluokkaan. Lisäksi ensisunnuntaina 7.2 lähden hakemaan marsulamme kauan odotettua uutta asukasta! Kyseessä on Baldwin-marsutyttönen Snoop's Little Chicken, joka tulee Väinöherran kaveriksi. Innolla odottelen tyttöstä, ja varmasti lisään hänestä kuvia tänne heti tilaisuuden tullen :)

Potkua persauksille

2010-01-26T12:04:00.000-08:00

Tänään oli sitten eka kerta ohjattua tottista Meirän hallissa (vierailevina ouluttajina Johanna ja Reima Nuutinen). Me ei olla Ässän kanssa ennen hallissa koskaan oltu, joten kaikki oli ihan uutta. Luulin hallin olevan rauhallisempi, mutta sielläpä kävi aikamoinen vilinä ja vilske.

Meille varattu treeniaika oli vain tunti, joten kiirettä piti. Ajatuksena oli leikittää Ässää uudessa ympäristössä, mutta aloin epäröimään sen leikki-intoa halliin tullessamme. Yleensä Ässän on aina pakko sanoa pari sanaa toisille koirille, mutta nyt se oli odotellessa hipihiljaa ja kovin varovainen ja ihmeissään. Niinpä leikityksestä ei tullut yhtään mitään, kun Ässä vaan haahuili, eikä oikein kiinnostunut lelulla. Onneksi mulla oli namit mukana, ja niillähän sen Ässän huomion saikin sitten herätettyä. Vedätin sitä namilla eestaas ja tein pari pikkujuttua (sivu, istu, katsekontkti). Lopuksi tehtiin luoksetulo, jonka Ässä teki hienosti ja pysäytti eteeni kauniisti istumaan. Että ainakin jotain mennyt perille ;)

Meitä oli sen verran vähän, että kerettiin ottaa toinenkin kierros. Ässä oli jo järkeistynyt siihen mennessä, joten se aukoi pikkaisen päätään muille koirille odotellessa (mutta otti myös hienosti kontaktin pyydettäessä, joten sain sen pidettyä suhtkoht kauniisti ja hiljaa. Jes!). Ässä ei ollut enää tottistellessa varovainen, vaan syöksyi ahnehtien namien kimppuun. Vedättelin sitä taas pitkinpoikin ja tein pidempiä aikoja maahanmenoa, istumista ja sivulla oloa. Lopuksi taas luoksetulo, jonka se teki innokkaasti jarruttaen maton rullalle, ja istahti siihen nätisti. Ihana poika :)

Treeneistä jäi hyvä mieli, ja nyt ainakin tiedän tasan, missä mennään ja mitä alan tuon kanssa tekemään. Johanna suositteli makupalojen käyttöä, kun Ässä niillä helposti ja innokkaasti toimi, ja lelua sitten myöhemmin ja vaikka loppuun riekutukseksi tms. Neuvoi myös tekemään yhdessä treenissä useampaa asiaa, mutten nyt kyllä muista miksi.. Että mielenkiinto pysyy yllä ja saa maksimoitua oppimisen? Noh, nyt ainakin pursuan treeni-intoa ja ideoita, kun vihdoin tiedän mitä tehdä ja miten. Nyt alan hinkkaamaan tuota seuraamista ja pidentämään kaiken kestoa pikkuhiljaa, kuitenkin aikaa vaihdellen.

Loppuun mulla onkin sitten pari marsumaista kuvaa, jotka eivät mitenkään liity aikaisempaan juttuuni, mutta eipä se mitään!

Meijän marsujen lemppareita on tyynyt. Onni ottaa lepiä omalla lempparillaan :)

Väinö-herra

Momon kasvaneet pyllykarvat (ikää 2kk)

Momo huusi koko kuvaussession ajan, joten Ässä tuli ihmettelemään toisen mekkalointia :D

Hakoteillä (edelleen..)

2010-01-25T12:35:00.000-08:00

Keskiviikkona käytiin Ässän kanssa siellä eläinlääkärillä, mutta tulokset jäi näköjään tänne kirjoittamatta.. No, onhan tässä kiirettä pitänyt taas, ja tulokset olivatkin ihan olemattomat. Menimme siis eläinlääkärille, jossa ell. (eri kuin viimeksi) haastatteli mua Ässän vaivoista. Sen jälkeen totesi varjoainekuvauksen täysin hyödyttömäksi, koska Ässällä ei voi olla sillä todettavaa vaivaa. Nämä samat asiat kerroin kyllä viimeksikin.. Noh, Ässältä otettiin sitten ultra (taas), ja katsottiin samat jutut kuin viimekerrallakin, mutta varmuudeksi tsekattiin vielä munuaisetkin. Kaikki oli ok. Ell. olisi ottanut Ässältä neulalla pissanäytteen (se otettiin viimeksikin, mutta siitä ei katsottu jotain sakkajuttua tms), mutta Ässän rakko oli liian tyhjä. Joudun siis varaamaan vielä uuden ajan pissanäytteen ottoon. Eläinlääkärin mukaan Ässällä on nyt siis jompikumpi seuraavasta: hermostollinen vika pissan pidätyksessä, jolloin rakko ei tyhjene aina kokonaan tai sitten joku todella sitkeä bakteeri.

Mulla näköjään jäi tuo viimetiistain treeni kirjaamatta ylös. No, voisin lyhyesti kirjata mitä tehtiin. Ässälle pistettiin kolme ukkoa, ja tarkoitusena oli, että maalimies toisi Ässän mun luokse, kun se kerran alkoi liiaksi kuikuilemaan mun tuloani. Ässä ei kuikuillut kertaakaan maalimiehillä mun tuloani, josta olen kyllä iloinen :) Haukut meni hienosti, niitä tehtiin vaihteleva määrä. Mentiin Ässän kanssa taas hihnatta hallitusti hakupaikalle, ja sekin sujui hyvin. Treeni meni siis kokonaisuudessaan ihan hyvin, eikä mieleeni jäänyt kaihertamaan oikein mitään. Perustreeni. Nyt en vain oikein tiedä, että mihin keskityn seuraavaksi treenaamisessa.

Tottisteltu ollaan jonkun verran, enemmänkin oltaisiin voitu. Huomenna on ensimmäinen porukkatreeni, ehkä sieltä saan enemmän ideaa ja varmuutta siitä, miten etenen tuon Ässän kanssa. Into on nyt ihan hyvä, vaikka liikkeitä ollaan tehty lähinnä namilla, koska se sujuu helpommin. Ässä tykkää hirveästi lelustakin, mutta jotenkin se ei osaa tehdä niitä pyydettyjä juttuja lelulla, kun vain kyttää lelua, on huolimaton ja tarjoaa usein myös haukkua. Ei varmaan vaan ole vielä tajunnut liikkeiden tekoa lelulla. Namikin kyllä toimii tosi hyvin, että periaatteessa voisin tottistella namillakin vetäen sitten välitaukoriehuntaa lelulla, sillä sekin on pelittänyt hyvin. Siinä on saanut sopivasti nostettua intoa lelulla, mutta Ässä on pysynyt tarkkaavaisempana namipalkalla. Että ehkäpä namilla ainakin toistaiseksi.

Tottistelussa ärsyttä se, että tunnen kokoajan jääväni junnaamaan johonkin kohtaan, niinkuin nyttenkin. Sittenkun olen päässyt yhteen tavoitteeseeni, niin en oikein osaa asettaa seuraavaa. Joo, BH-koe on tavoitteena, mutta se on vähän liian suurpiirteinen ja kaukana. Eli nyt pitäisi kekata tavoite tai mielellään parikin, johon sitten voisin puskea. Nyt tuntuu, että vain harhailen tehden vähän kaikkea päämäärättömästi. No, ehkäpä huomenna saan varmaan selkiytettyä omaa päätäni tämän tottistelun kanssa..'

Aloin nyt syöttämään Ässälle sitä Orijenia. Tällä hetkellä mennään linjalla puolet sitä puolet kalkkunaa. Vaihdoksen seurauksena ovat tulleet runsaat piereskelyt sekä hieman löysähkä uloste. Vähän jo kaipaan raakaruokaa..

Jokapaikan tottis

2010-01-18T12:31:00.000-08:00

Tänään tehtiin normaalin metsälenkin sijaan kaunpunkikierros. Kämppis kävi tuossa Hervannan "keskustassa" ostoksilla, joten lähdettiin pässilän kanssa kävelyseuraksi mukaan. Otin mukaan namia ja tottispannan varmuuden vuoksi. Ässä aina kiihtyy kaupungin vilinässä, ja alkaa vetämään, poukkoilemaan ja seuraamaan kaikkea hirveästi. Ajattelin kuitenkin kokeilla, riittäisikö tuo olematon keskittymiskyky edes jonkinlaiseen tottikseen. Kyseessä oli siis ihan pelkkä testi, jonka toteutin kauppakeskus Duon vieressä. Siinä meni kohtalaisesti ihmisiä ohi, ja muutenkin taustahälyä oli hyvin. Ässä kyttäili siinä kaikkea, kunnes tein normaalin tottisliikekaavan (jostain syystä suoritan tietyn toimintakaavan ennen tottistelua), ja kappas vain! Koiran huomio iskostui minuun, ja se hypähteli ja haukahti pari kertaa ottaessani tottispantaa taskustani. Siinä ihmetellen sitten lätkäisin pannan kaulaan ja huudahdin "tottista!". Käytän laiskoina päivinä leikitykseen kädessäni olevia lapasia, ja yllätys oli nyt melkoinen, kun Ässä singahti niihin innosta puhkuen kiinni leikin alkaessa. Se oli oikein hyvässä innossa niiden lapasten kimpussa, ja äristen kiskoi niitä itselleen ja jahtaili niitä. Ohikulkijoilla taisi olla silmissä pitelemistä, kun koira äristen kiskoo kädessäni olevaa lapasta ja itse huudan siinä riemukkaasti "hyvä jätkä! mahtavaa!". Pyysinpä sitä kerran eteen istumaan ja sivulle, ja se teki sen vallan mainiosti. Kaikkein mahtavinta tässä jutussa oli se, että se ei kiinnittänyt muihin ihmisiin minkäänlaista huomiota.

Jotain se koira siis on oppinut, ja kaikesta päätellen tottis on siitä nykyisin kivaa. Ihmeissäni olen kyllä edelleen, miten se noin hyvin jaksoi häiriössä keskittyä minuun, koska noin suuressa häiriössä ei olla treenattu kertaakaan, ja paikkakin oli vieras. Se tuntui lähinnä olevan onnellinen siitä, että annoin sille jotain tekemistä hötkyilyn sijaan. Tästä onkin nyt hyvä jatkaa, eli aletaan kunnolla hiomaan nyt niitä liikkeitä ja mennään vaikeampiin paikkoihin treenailemaan. Ehkä tästä vielä joskus tulee jotain! Into treenailuun kasvaa kokoajan, kun nyt vihdoinkin tulee onnistumisia ja kummallakin on kivaa. Ja lelutreenailu on yllättävän iisiä, kunhan vain muistan ottaa aina lapaset lenkille mukaan.. :D

Voisin laittaa nyt myös pieniä kuulumisia Killestä tähän väliin. Kille on heräillyt talvilevoltaan, ja se on virkistynyt oikein mukavasti. Ruokahaluakin herralla riittää kerrankin oikein hyvin. Kille siirtyi nyt kerroshäkin yläkerrokseen asumaan, sillä ahmatti-Ässällä oli tapana käydä pihistämässä Killen-raukan salaatit. Tuo kuvissa oleva salaatti on marketeiden sekoituspusseista, jotka sisältävät aina jotain kolmea erilaista salaattia. Kyllähän se maksaa hieman enemmän, mutta tuo syö niin pieniä määriä ja tarvitsee monipuolista ruokaa, joten ne ovat oikein hyviä Killelle.

Lopuksi vielä hupainen kuva Momosta, kun tyttö ottaa selällään lepiä Timon sylissä. Momohan siis on ns "Timon marsu", ja Timo on sille keksinyt oman nimenkin, Mauri. Eipä sillä ole väliä, vaikka toinen onkin tyttö.. :D

Meille muutti myös yksi tyttöhiiru taas laumanjatkoksi, mutta siitä ei ole nyt kuvaa. Tyttö on väriltään pew eli pink eyed white ja nimeltään Viuhti. Oikein eloisa nuori tyttönen siis kyseessä :)

Tohelo emäntä

2010-01-14T11:55:00.000-08:00

Se siitä varjoainekuvauksesta sitten. Erehdyin luulemaan kello 16 kello kuudeksi, joten lääkäri meni sivu suun. Soittelin sinne klo 16 kyselläkseni kauan siellä kestää, tarvitseeko rauhoittaa yms. kun hoitaja vain totesi, että "aikanne muuten alkoi pari minuuttia sitten". What? Ei sitten keretty enää sinne, kun bussilla olisi mennyt vähintään puoli tuntia. Onneksi saatiin aika sitten siirrettyä viikonpäähän keskiviikoksi myöskin klo 16. Jos vaikka tällä kertaa tajuaisi niistä kellonajoistakin jotain.. Ketuttaa tuo myöhästys, sillä odotin innolla, että vihdoinkin saisin tietää Ässän pissailun syyn! Mutta ei sitten.

Tottisteltiin eilen! Ässällä oli tosi hyvä fiilis, jes! Tuli itsellekkin vallan hyvä mieli. Vielä löytyy paljon harjoiteltavaa, mutta se fiilis on nyt pääasia. Tottis aloitettiin leikitysriekutuksella, josta sitten siirryttiin liikkeiden tekemiseen ruoalla. Ässä oli innoissaan ruokatottiksesta, joten se sujui vallan hyvin. Treenailtiin liikkeestä seisahtumista, kun tuo tuppaa aina vain istuskelemaan. Siinä oltiin menty hieman takapakkia, mutta eiköhän se siitä, kun saadaan taas järkeväksi ja säännölliseksi tuo treenaus. Sitten välissä riekuttiin taas lelulla, jonka jälkeen otin pari luoksetuloa ja seuraamista. Ne menikin aika nappiin! Luoksetulossa tulee kauniisti eteen istumaan, vaikka joskus persus saattaakin olla vähän vinossa. Seuraaminen oli innokasta (teen edelleen tosi lyhyitä pikkupätkiä, etten vain pilaa tuota ihanaa intoa), mutta paikka saattaakin olla niin ja näin. Itse sitä on vaikea katsoa, mutta omaan silmään näyttäisi olevan hyvässä kohdassa, vaikka ehkä pikkaisen turhan kaukana. Se on kyllä tasan tarkkaan oma mokani, kun kömpelyksenä olen monesti tallannut toista varpaille :( Että ainakin se siitä on jotain oppinut. Tein kerran käännöksenkin seuratessa, eikä katse tippunut. Siitä pistin pienet bileet sitten pystyyn, ja lopetettiin siihen tottis lelulla riekutellen. Innolla odottelen niitä ryhmämme säännöllisiä tottistreenejä, että osaan paremmin vielä edetä tuon kanssa.

Tein muuten nyt päätöksen Ässän ruokinnan suhteen. En vielä lisännytkään sikaa tuon ruokaan, vaan rupean nyt syöttämään sille Orijenia. Sitten katsellaan, mitä tapahtuu. Jos on ok, niin sillä jatketaan lihoja edelleen testaillen. Jos ei sovi, niin siirrytään takaisin raakaruokaan. Poden kyllä aika huonoa omaatuntoa koiran siirtämisestä nappularuoalle, mutta minkäs teet. Joskus kyllä aion vielä palata siihen!

Vuoden ekat treenit

2010-01-11T08:55:00.000-08:00

Vihdoinkin sain nämä Salosta näpsimäni talvikuvat nettiin. Jo oli aikakin! Vielä kyllä olisi lisättävää, mutta kyllähän ne vielä kerkiää..

Tänään oli vihdoin ekat treenit, ja nyt menikin niin nappiin kuin olla ja voi! Treenailtiin siis hakua tehdasalueella, ja mulla oli treenauksen kohteena alueelle meno hallitusti koira vierellä. Olin etukäteen ihan varma, että saan jankata sitä vierellä menoa koiran kanssa kauan, mutta kappas! Kun sanoin sille liki, niin sehän myös oli liki! Ja nätisti pöllöilemättä koko matkan lähetyspaikalle! Itse vain katsoin koiraa huuli pyöreenä, kun se siinä vierellä niin nätisti kulki. Otettiinpa pätkä ilman hihnaakin, eikä niin mitään ongelmaa. Ja ekan haun jälkeen myös pätkä ilman hihnaa ilman mitään ongelmia. Missäs vaiheessa se noin on edistynyt? Multa on mennyt kyllä ihan ohi.

Voisin vielä perustella hieman tuota mun epäuskoisuuttani. Kesällä viimeksi kokeilin tätä, ja eipä koira vierellä pysynyt namista ja käskytyksestä huolimatta. Sen jälkeen olen vain suosiolla mennyt treenipaikalle käskyttä hihna kireällä koiran tempoessa. Ollaan kuitenkin tottista tosiaan tässä syksy hinkutettu, joten tämä taitaa olla tulosta siitä. Olin kyllä niin ylpeä Ässästä, että olisin voinut haljeta! Tästä lähin mennään siis aina treenipaikalle hallitusti, jollei tämänpäiväinen ollut sitten joku hetkellinen mielenhäiriö.

Olen alkanut muuten pohtia taas nappularuokaan siirtymistä.. Tuo raakaruokinta teettää kuitenkin jonkin verran ylimääräistä hommaa ja mietintää, ja mulla tuo opiskelukin teettää jo ihan tarpeeksi hommaa ja rasitetta. Harmittaa kyllä ajatus siirtymisestä suunnattomasti, kun on itse päässyt toteamaan tuon ruokintatavan (Ässälle ainakin) sopivammaksi. Lisäksi luiden syöminen tuottaa tuolle niin suurta mielihyvää, että niitä ei raaskisi jättää pois. Kyllä mä silti sille nappulan ohella sitä lihaakin syöttäisin, mutta nappula olisi pääruokana. Ja helpottaisihan se nappulan syöminen toisaalta Salo-visiittejäkin, kun ei tarvitsisi ruokaa rahdata mukana. Mutta voipi hyvinkin olla, etten millään raaski luopua tuosta raakaruokinnasta. Tämänhetkinen allergiakin vaikeuttaa ruokintajuttuja ihan tarpeeksi.

Huomenna on myös lääkärikäynti. Mennään Ässän kanssa siis varjoainekuvaukseen pissaongelman takia, toivottavasti se käynti selventää Ässän ongelmia! Mua vaan pelottaa, että se on jotain, jolle ei voi yhtään mitään. Mutta huomenna tulen raportoimaan.

Uusi asukas!

2010-01-08T05:58:00.000-08:00

6.1. eli keskiviikkona meille muutti Iidalta uusi marsulapsi Momo elämäämme sulostuttamaan. Momo muutti kastroidun Masin kaveriksi Väinön naapuriin. Tyttö on aikamoinen meniä, sillä se karkasi jo kerran Väinön häkkiin kiipeämällä ilmeisesti heinäseimen ja taikisseinän välistä. Väinö on myöskin kastroitu (odottaa vielä naiskaveria itselleen), joten karkauksesta seurasi vain hulvatonta takaa-ajoa ja riehumista. Molemmat pojat ovat ihan sulaa vahaa tytön edessä, ja Väinö aina huriseekin sille kaipaavasti kaltereiden takaa. Masi taas ottaa kaiken ilon irti uudesta kaveristaan, joten aitauksessa on usein aikamoinen meno päällä. Momo on kovasta menostaan huolimatta myös oivallinen sylimarsu, ja se tykkää pötkötellä sylissä, vaikka kaveria pitääkin välillä vähän huudella.

Momo on syntynyt 20.11.2009 ja väriltään hän on ilmeisesti black/cream/white. Suurimmaksi osaksi tyttö on musta, mutta pari varvasta ja nenänpää on valkoinen. Lisäksi Momolla on mahassa ja kyljessä pienet creamlaikut. Momo karva on nyt jo aika pitkä, joten hän voi aikuisikään mennessä kasvattaa pitkän karvan. Jännityksellä jään odottamaan tytön tulevaa kehitystä. :)

Momo-tytsy

Momo ja kaverinsa Masi

Koirakuvat odottelisivat koneella nettiinlaittamista, mutta enpä ole kerennyt niitä vielä laittamaan. Koiratouhuilut eivät ole vielä päässeet tänä vuonna alkamaan, mutta tiistaina päästään vihdoin ja viimein treenailemaan. Ässää on ainakin alkanut jo tämä lomailu pänniä.. :D

Mennyttä ja tulevaa

2010-01-01T10:27:00.000-08:00

Flunssa hidastaa taas hetken tahtia, joten ehkäpä tässä voisi vuoden vaihtumisen kunniaksi kertailla mennyttä vuotta ja miettiä tulevaa.

Ensiksi ajattelin, että eihän viimevuonna tullut saavutettua oikein mitään, mutta kyllähän sitä itseasiassa tuli tehtyä kaikenlaista. Aloitimme Ässän kanssa uuden harrastuksen, nimittäin pelastuskoirailun. Sen parissa opimme kummatkin aikalailla kaikkea uutta. Syksyllä tulikin sitten muutto Tampereelle, joka vähän katkaisi harrasteluamme. Syksy oli haun ja raunioiden saralla hyvin säännötöntä ja harvaa treenailua, mutta tottikseen yritin panostaa sitten senkin edestä. Näin jälkeenpäin ajatellen tottiksessa ei tullut ihan hirveästi edistystä, koska olisin tarvinnut enemmän apua siihen. Pääsimme myös loppuvuodesta vihdoin pienryhmään, joten tulevaisuus näyttää treenailun suhteen valoisalta.

On vuoteen mahtunut vähän muutakin muisteltavaa, kuin pelkkää treenailua. Ässä siirtyi raakaruokintaan, ja syksyllä sillä alkoi taas allergia ja tämä selvittämätön pissaongelma. Tessupappa lopetettiin sydänvian takia. Vieläkin on pappaa ikävä..

Seuraavaksi vuodeksi on suunnitelmissa:

- BH-koe
- huima panostus tottikseen (ainakin että voisi kunnolla tehdä jotain lelulla palkatessa)
- allergian ja pissaongelman selätys
- haussa edistyminen

(tuli taas kuvailtua roppakaupalla, kun oli niin kauniit ilmat. Tässä pari, loput lisään nettiin kun pääsen tampereelle)

Myös muiden eläinten osalta voisin hieman listata näitä juttuja.

Vuonna 2009:

- Nallukka muutti meille
- Veeti erotettiin muista marsuista
- Veeti sai kaverikseen Onnin
- muuton yhteydessä marsuille tuli kerroshäkki
- hiiret muuttivat meille
- Väinö ja Masi piti erottaa
- Kille muutti kerroshäkkiin ja Masi ja Väinö olkkariin
- Päätin hankkia poitsuille tyttökaverit, joten he joutuivat kastraatioon
- Kävin myös näyttelyissä Veetin, Masin (kupa), Tiukun (rop 5), Muikkusen, Devikan ja Nallukan kanssa (rop 5)

Vuonna 2010:

- Meille muuttaa Momo-tyttö Masille kaveriksi
- Väinö saa (toivottavasti nakun) tyttökaverin
- Hiirillä tulee vihdoinkin ekat poikueet (kämppiksen ruokakasvatus)
- Mennään pariin näyttelyyn
- Nallukka menee viralliseen luokkaan
- Hiirilaumaan voi ehkä tulla muutama lisää, marsumäärä ei kuudesta enää kasva!

Vege-tottista

2009-12-28T12:09:00.000-08:00

Nonni, nyt on tullut lomailtua niin urakalla, ettei ole koneenkaan äärellä kerennyt kauheasti istuskella. Kaipa sitä silti voisi päivitellä pikkuisen tätäkin, vaikka mitään suurempia ei olekkaan tapahtunut :)

Treenailut sujuivat hyvin, mutta nyt joululomalla olen vain ollut ja lepuuttanut pikkuisesta stressistä kärsineitä hermojani. Treenailu on siis jäänyt vähiin, vaikka tuossa vähän otettiin leppoisaa sisätottista juuri Ässän kanssa kurkun voimin (:D). Allergian takia ei voi makupalana käyttää mitä tahansa, joten siksi kurkku. Ässä kuitenkin oli silti oikein innoissaan pienestäkin hommailusta, kai sitä alkaa tälläinen velttoilu jo pitkästyttää. Siksi kai se kurkkukin meni kurkusta alas kuin parhaimmat sisäfileet, vaikka ainahan Ässällä kaikki syömiskelpoinen menee kurkusta alas. Oli kuitenkin ilo huomata, miten hyvin viimekerran opit ovat jääneet tuon hötkyilijän päähän. Siitä nousikin taas into treenaukseen, joten huomenna taidan mennä ulos taas vähän pyörittelemään patukkaa, ja sisällä voisin hioa liikkeitä (nyt treenataan sivulla seisomaanjäämistä). Kurkku ei kuitenkaan ulkona taida toimia, vaikka sisällä onkin olevinaan oivallinen makupala.

Tuosta pääsenkin allergiajuttuhin, joiden osalta sujuukin tällä kertaa hyvin! Ässän tassukarvat ovat alkaneet valkaistua, eivätkä korvatkaan kutituta koiraa enää. Kaulakarvat tosin vielä punertavat, mutta nekin ovat paljon paremmat kuin ennen. Nyt voidaan siis aloittaa ruoka-aineiden testailu! :) Ekana voisin ottaa kalan, tai sitten possun tai naudan. Helpottuu huomattavasti treeninamienkin teko.

Mutta eivät asiat pelkästään täysin hyvinkään ole. Ässälle on sattunut taas pari vahinkoa sisälle, nyt jopa tänne Saloon, jossa kokoajan rampataan ulkona. Soitin siis eläinlääkärille, ja nyt Ässälle on aika varattuna varjoainekuvauksiin tammikuulle. Ketuttaa, kun tämän asian kanssa pitää vieläkin painia, eikä varjoainekuvausten hinta ainakaan saa suupieliä kääntymään hymyyn, sillä se on parhaimmillaa 500 e luokkaa. Lisäksi vähän pelottaa, että mikä sieltä lopulta löytyykään kaikkien ongelmien aiheuttajaksi.. Olisipa se vaan hoitunutkin sillä helpolla kastraatiolla.

Marsuille ei oikein kuulu mitään uutta. Väinö ja Masi olivat kastraatiossa, ja molemmat ovat parantuneet hyvin. Väinö tosin oli jonkinaikaa hieman tavallista rauhallisempi, ja sen painokin tippui hiljalleen yhteensä 100g, mutta nyt se on taas piristynyt normaaliksi itsekseen, ja paino on alkanut kohota normaaleihin lukemiin. Foorumilla olen törmännyt turhan moneen kastraation jälkeiseen äkkikuolemaan/sairastumiseen,joten ehdin jo huolestua, mutta onneksi Väinön vointi on jo normaali.

Tampereen Pikkujoulunäyttelyt

2009-12-13T01:12:00.000-08:00

Täällä Tampereella oli eilen 12.12 PiNa:n järjestämät näyttelyt, joten pitihän sinne lähteä, kun noin lähellä oli. Ilmoitin siis Masi-marsun ja Nallukka-hamsun. Hiiret ilmoitetaan vasta paikan päällä, joten oli siinä pohtimista, kenet ottaisin mukaani. Tiuku oli ainakin varma päätös, sillä se on kädellä aina niin reipas ja muutenkin hyvässä kunnossa. Sen lisäksi päädyin viimein ottamaan mukaan Devikan ja Muikkusen. Niimpä suuntasimme lauantaiaamuna Iidan kanssa bussilla kohti Tampereen toista päätä.

Jospa aloittaisin marsuista. Niitä oli ilmoitettu 35 kpl eli enemmän, kuin viimeksi. Tuomarina tuomi Janiika Toivoniemi, joka on entinen rex-kasvattaja. Niimpä kysäisin häneltä Masia hakiessa, mitä mieltä hän on Masin turkin rodunomaisuudesta (Masihan on teddy, mutta niillä on samanlainen turkki kuin rexeillä). Saatiin siis samalla pikainen rotuarvostelukin ;) Turkki oli kuulemma hyvän pituinen. Se oli hyvän karhea takaa, mutta kyljistä lättänä = päärynän muoto (yleinen virhe ilmeisesti). Tiheys olisi voinut olla parempi, varsinkin niskasta se oli ihan liian harva. Ulkomuotoluokassa on yleensä paljon teddyjä, joten sinne ei kannata lähteä serttiä odottaen, mutta voi toki käydä hakemassa arvostelun Masille. Noh, tälläiset pisteet se sai varsinaisesta arvostelusta:

Yleiskunto 24/25 kaipaa lihaksia, muuten hyvä (eli nyt alkaa marsujen runsaampi juoksutus :)
Turkki 13/15 puhdas, hieman hilseilee, ohut
Korvat 5/5 puhtaat
Silmät 5/5 kauniit, suuret
Kynnet&tassunpohjat 9/10 muutama kynsi leikattu suoneen, pohjat hyvät (taas! miten mä aina onnistunkin leikkaamaan suoneen näyttelyihin valmistautuessa..)
Rasvarauhanen 10/10 puhdas
Hampaat 4/5 hieman epätasaisesti kuluneet (katkesivat vähän aikaa sitten, ilmeisesti eivät ehtineet tasoittua?)
Käsiteltävyys 20/20 Kiltti, juttelee (Aluksi se kyllä enemmänkin huusi.. :D)
Yleisvaikutelma 5/5 todella kaunis väritys

Yhteensä 95/100

Masi voittikin sitten kunniapalkinnon kauniista värityksestään :) Olen oikein ylpeä meidän isosta pojasta! Näyttelypaikallakin se otti suurimman osan ajasta lunkisti hengaillen, eikä stressannut turhia. Masi saa useamminkin lähteä mukaan ;)

Sitten vaikkapa Nallukan arvostelu. Syyrialaisia oli ilmoitettu 7 kpl, joten tuomarit kävivät oikein huolella läpi jokaisen hamsterin. Nallukan arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: Sopiva massa. Voisi olla lihaksikkaampi (Kohta toivottavasti tulee olemaan, kun saa toisen kerroksen häkkiinsä ;)
Turkki: Hieno pituus. Tasainen.
Korvat, silmät, hampaat: Suuret kauniit silmät. Hampaat ok.
Kynnet: Kynnet hieman terävät. Takajaloissa pitkiäkin kynsiä.
Käsiteltävyys: Rento & rauhallinen hurmuri
Yleisvaikutelma: Tosi kaunis eläin

Arvosana: Erinomainen

Nallukka saikin voittikin sitten Rop5 ja namipussukan! Olen todella ylpeä Nallukastakin, että pärjäsi niinkin hienosti. Sekin otti oikein rennosti näyttelyissä.

Seuraavaksi sitten hiiret. Niitä oli ilmoitettu ainakin 20 kpl, eli huikea määrä!

Muikkunen: Muhkea matami, tarkkaile ruokavaliota. Puöreää masua onneksi tasapainottaa vahvat lihakset. Turkki on siisti, niskasta hieman harva. Hännän kärjessä mutka (ei vaikuta arvosteluun). Sievät pienet ruttukorvat. Hieman pitkät kynnet. Mukava luottavainen pet-hiiri.

Devika: Hieno kiiltävä pikkuneiti, joka tietää liiankin hyvin, missä ruokakuppi sijaitsee, tarkkaile siis ruokavaliota. Siisti häntä ja soma häntätippi. Pitkänpuoleiset kynnet, jotka eivät vielä pistele pahasti. Reipas ja utelias.

Tiuku: Hyväkuntoinen nuori neiti, hieno siisti turkki ja häntä. Kynnet pistelee hiukan. Upeat silmät ja hieno lemmikkihiiren luonne. Voitti Rop 5!

Nyt meidän hiirineidot pääseekin dieetille, kun ovat päässeet pulskistumaan. Kohta pitäisi myös vaihtaa ruokamerkkiä, joten ehkäpä sekin auttaa asiaa. Tällä hetkellä neitoset kun syövät jotain eläinkaupan hirvittävää kirkasväristä sekoitusta, mutta pian ruokamerkki vaihtunee Rapunzeliin, kun sitä saadaan jostain hommattua.

Hei sun heiluvilles

2009-12-04T09:53:00.000-08:00

En olekkaan aikaisemmin nyt kirjoitellut tästä ongelmasta yhtään, sillä en halunnut ruveta puimaan sitä täällä, ennenkuin siihen löytyi ratkaisu. Ratkaisun löytymisessä ei kyllä pitänyt kestää näin kauan, mutta parempi silti myöhään kuin milloinkaan. :)

Ongelmana oli siis se, että Ässä satunnaisesti pissaili lattioille. Tämä alkoi sen jälkeen, kun tänne muutettiin, joten luulin sen jotenkin protestoivan muuttoa tai sitten se ei vain tajunnut, että tänne ei pissatakkaan. No, siitä olen ehkä jotain joskus kauan sitten kirjoitellutkin. Ongelma kuitenkin häipyi piakkoin joksikin aikaa, mutta nyt se tuli taas takaisin. Elikkä, Ässä satunnaisesti pissasi lattialla hirvittävän ison lätäkön, vaikka edellisestä ulkoilukerrasta olisikin ollut vain 4 tuntia. Mielestäni se ei myöskään protestoinut mitään, sillä siihen ei ikinä liittynyt mitään tiettyä tilannetta/tapahtumaa ja koiran naamastakin näki, että se tiesi kaikin puolin tekevänsä todella väärin.

Tästä seurasi, että epäilin Ässällä olevan pissatulehdus. Varasimmekin ajan lääkäriin, joka totesi pissatulehduksen olevan erittäin epätodennäköistä, ja passitti meidän ultratutkimuksiin mahdollisen virtsateiden rakennevian takia. Lääkärikäynnillä suljettiin kuitenkin pois pissatulehduksen mahdollisuus ja tutkittiin eturauhanen. Pissanäytteestä löytyi paljon tulehdussoluja, mutta viljelys osoitti ne harmittomaksi. Näytteessä oli myös paljon siittiöitä, joka on epänormaalia.

Keskiviikoksi meillä olikin sitten varattu aika Tampereen Veteriin ultraukseen, jossa Ässän virtarakko katsastettiin, ja se todettiin normaaliksi. Ultaraus ei ollut kovinkaan mukavaa, sillä Ässä sai useita sätkykohtauksia sen aikana. Ell otti Ässältä rakosta pissanäytteen varmuuden vuoksi, jonka jälkeen saimme mennä pissattamaan koiraa, jotta se rauhoittuisi stressaavan ultran jälkeen. Eläinlääkäri löysi Ässältä tällä kertaa selkeän pissatulehduksen ja siittiöitä, joista tehtiin johtopäätös seuraavaan (moni lääkinnällinen termi meni ohi ymmärryksen, mutta ymmärsin kokonaisidean): Ässän siittiöt menevät jotenkin jatkuvasti virtsaputkeen, joka aiheuttaa jatkuvia ohimeneviä tulehduksia. Hoitona saatiin antibiootit nykyiseen tulehdukseen ja hormonipiikki estämään ilmeisesti siittiöiden tuotantoa. Sen vaikutus ei tietenkään kestä ikuisesti, joten ainoa hoitokeino on Ässän kastrointi. Sehän ei nyt mullista meidän elämäämme mitenkään, sillä se olisi ollut edessä piilokiveksen takia joka tapauksessa. Helpottavaa tietää, että se on näinkin helposti ratkaistavissa :)

Tähän väliin voisin hehkuttaa, että meillä on vihdoin ollut pari aurinkoistakin lenkkiä, jolloin kamerakin on vihdoin päässyt mukaan! Tällä hetkellä täällä on varsin kaunis pikkupakkas-ilma, jolloin kaikki on kauniisti kuurassa, mukaanlukien Ässän trimmausta kaipaavat turpakarvat :) Tässä hieman lenkin satoa, loput albumissa. Kuvatkin vaalenee sitä mukaan, kun aurinko nousee.

Nyt vähän asiaa marsuistakin, kun silläkin saralla tapahtuu. Aikaisemmin kirjoittelin Masin ja Väinön erottamisesta tappelun vuoksi. Herroista on toisilleen seuraa kaltereiden takaa, mutta olisihan se kivempaa puuhatakkin marsukaverin kanssa.. Niimpä Masi ja Väinökin saavat luopua palleistaan, ja heille on tulossa tyttöseuraa! Eipä ole tappelun pelkoa, ja mulla on joka tapauksessa kolme häkkiä täällä, joten eipä se ole niin nuukaa onko niissä yksi vai kaksi.. :) Häkin koko tietysti hieman kasvaa, mutta se ei ole suurikaan probleema, eikä lisää työmäärää nimeksikään. En enää oikein poikapareihin luota meillä vallinneen huonon onnen takia, joten kun Väinöstä ja Veetistä aika jättää, niin Onniltakin todennäköisesti napsaistaan pallit ja se pääsee tytön kanssa asustelemaan. Unelmana olisi yksi iso tyttölauma, jossa olisi yksi kastraatti jöötä pitämässä. :)

Masin tuleva tyttö on jo tiedossa, ja kyseessä on Iidalta tuleva musta tytsy (kuvassa oikealla). Tavoittelin aluksi ihan toisenlaista marsua tänne, mutta Iidalla käydessä tuo sulatti sydämen.. Nimeksikin päätettiin jo Momo. Väinölle olen tavoitellut vähän karvattomampaa seuralaista, mutta sen suhteen mikään ei ole varmaa. Kirjoittelen siitä sitten lisää tänne, kun saan itse varman tiedon asiasta. Tietoa saa kyllä odotella ehkä joulunkin yli.. Toivotaan parasta :)

Hiiririntamallakin tapahtuu, sillä meille muutti tänään chocolate tan tytsy Fasu lauman jatkoksi. Vallan ihastuttava tyttö, joka parhaillaan saa hurjaa kyyditystä isoimmiltaan. No, eiköhän se pian siitä laannu, kun saavat laumajärjestyksensä taas setvittyä.

Fasu

Koko lauma totutuksen yhteydessä

Ei se into kadonnutkaan mihinkään!

2009-11-30T12:13:00.000-08:00

Voisin vaikka aloittaa tän päivityksen hehkutuksella, kun edellinen päivitys oli paljolti huonojen fiilisten sävyttämä. Elikkä lauantaina oli haku-treenit (Salossa), ja nyt meni niin putkeen että! Pistin vain kaksi ukkoa vaihtelun vuoksi ja "kaiken varalta", jos Ässälle iskee taas selittämätön haluttomuus. Molemmat olivat valmiita, ja Ässähän napsaisi kummatkin todella kivasti. Toinen ukko haukuttikin yllättäen Ässää aika kauan, ja itse ihan yllätyin sen hyvästä haukusta. Se haukkui, kunnes ehdin ukolle (joku 20 kertaa?) ilman yhtäkään selvää taukoa! Olin haljeta ylpeydestä. :) Mutta mikä tärkeintä, Ässän into oli taas ennallaan. Hakupaikalle mentäessä tuo pomppi ja kiskoi oikein olan takaa, ja kerrankin olin iloinen siitä. Jäi todella hyvä fiilis treeneistä, ja saipa samalla kuitattua ne mielen perukoilla syntyneet pelot koiran ilon äkillisestä lopahtamisesta.

Eliminaatiodieettikin on sujunut ihan kohtalaisesti. Ässä on vedellyt pelkkää kalkkunaa kasvismössön kera nyt kaksi viikkoa, mutta kunnolla dieetti on pitänyt vasta viikon.. Vierailin viimeviikonloppuna vanhemmillani, ja isäni ei oikein ymmärtänyt lausetta "koiralle ei saa antaa YHTÄÄN MITÄÄN". Pikkuveljenikin viskoi koiralle kinkkua, ennenkuin itse edes ehdin kunnolla sisälle.. Että se siitä ensimmäisestä viikosta. Nyt seuraavan viikonlopun vierailulla painotinkin asiaa oikein urakalla, ja se onneksi menikin jakeluun. Ässällä meinaan menee ylimääräisten herkkujen takia maha löysälle, kun se ei ole tottunut nyt kuin siihen kalkkunaan. No, tiedänpä ainakin aina, milloin se on vedellyt jotain ylimääräistä..

Ilmat ovat olleet todella huonot kuvaamisen kannalta, joten blogigin on nyt tylsän kuvaton. Ehkäpä ensiviikolla lykästää..?

Huonot ja hyvät fiilikset

2009-11-26T12:23:00.000-08:00

Jos ollaan positiivisia, ja aloitetaan niistä positiivisista:

Sain treenipaikan Pirkanmaan pelastuskoirien pienryhmästä! Oujea, kohta päästään Ässän kanssa taas kunnolla treenaamaan :)

Meillä oli tiistaina vikat jatkokurssin treenit. Tehtiin samaan, kuin erään viikonlopun raunioseminaarissa. Ensimmäisenä tehtiin se jonkinnäköinen miljööbaana, eli kierreltiin jonossa koirien kanssa raunioita pitkin. Tämä meni paljon paremmin, kuin viimekerralla. Ässä yhä välillä haukuskeli muille koirille, mutta paljon vähemmän. Se myös kuunteli paremmin, eikä riekkunut päättömästi samalla lailla. Odottaessa se alkoi kyllä hyöriä ja pyöriä, ja se onkin sille näköjään vaikeaa. Yritin sitä rauhoitella, ja käskin vaikka odottamaan, jolloin se saattoi keskittää huomionsa siihen odottamiseen ja minuun muiden koirien ja häsläämisen sijaan.

Ja nyt siihen negatiiviseen. Tehtiin eräs "testaus", joka esiteltiin myös raunioseminaarissa. Siinä yksi ihminen laitettiin umpinaiseen putkeen, ja muut siihen ympärille hengaamaan. Sitten tuotiin koira paikalle ja katsottiin, kuinka nopeasti se tajusi putkessa olevan ihmisen. No, jokainen koirahan meni lähes välittömästi putkelle pyörimään ja ihmettelemään, mutta Ässäpä ei.. Olin ihan varma, että tämä harjoitus olisi sujunut Ässältä aivan loistavasti, mutta pettymys oli kyllä suuri. Tulimme siis paikalle Ässän kanssa, ja se oli vallan innoissaan. Vetokin kasvoi huomattavasti, kun se huomasi ihmisjoukon. Menin paikalle ja päästin sen irti. Hetken se seisoi siinä vieressäni ihmisiä tuijottaen, joten sanoin sille "men vaa" (käytän yleensä, kun lasken sen irti. Suomeksi siis: mene ja tee mitä tykkäät). Oletin pojan juoksevan ihmisten luokse, mutta sepä paineli suoraan vasemmalle hyörimään ja pyörimään nenä maassa. Siellä se sitten pyöriskeli eestaas siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Siirryin välillä aina pikkuhiljaa muita ihmisiä kohden, mutta Ässäpä vain hyöri edelleen siellä kauempana. Ilmeisesti se haisteli jotain koiranjälkiä, kun siinä juuri oltiin oltu koirien kanssa porukalla.

Lopulta ohjaaja pyysi minua kutsumaan Ässän lähemmäs, ja kutsuessani se juoksi paikalle ja ohi siitä. Siinä vaiheessa taisin jo pikkaisen kiristellä hampaita, mutta nyt se ainakin alkoi kiinnostua ihmisistä, ja seuraavaksi se juoksikin siihen. Sitten se mielestäni vasta alkoi haistella ja ihmetellä ja ohimennen vielä tavoitteli hyvinkin innoissaan nameja yhdeltä ihmiseltä kunnes lopulta meni putken suulle (joka oli jo avattu puoliksi helpotuksen takia) ja sai sieltä ukolta palkan.

Ketutti suunnattomasti, varsinkin kun kaikilla muilla meni noin puolet vähemmän aikaa ja pari tajusi todella piankin mennä luukun suulle. Ja Ässää on kuitenkin treenattu aktiivisesti puolivuotta, vaikka tässä on nyt taukoa ollutkin. Mielessä kaikuivat myös ruotsalaisten jutut, miten tällä mitattiin koiran kelpoisuutta pelastuskoirahommiin. Ei ollut fiilis siis ihan mahtavin tuon treenin jälkeen, ja kaiken lisäksi en älynny alkaa kyselemään siitä ja purkamaan sitä ohjaajan kanssa, vaan jäin mietiskelemään ja märehtimään yksinäni sitä. Mielessäni pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Eikö se tajunnut, että täällä etsitään yleensä ihmisiä? (ollaan kerran joku 2kk sitten treenattu siellä) Vaikuttiko "men vaa" käskyni niin, että se luuli ettei tekeillä ollut mitään kummempaa? Jos se luuli, niin eikö sen silti olisi pitänyt haistaa putkessa ollut ukko? Jos se haistoi sen, niin miksi se ei kiinnostunut, oliko muiden koirien hajut kiinnostavia? Vai eikö se pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun kaikki vain rupattelivat siinä tavanomaisesti? Onko sillä mennyt ihmisten etsimisestä into, jos sitä ei vain kiinnostakkaan? Onko se minun vikani? Entä jos siitä ei vain ole pelastuskoiraksi sittenkään?

Vähän nyt pelottaa seuraavat treenit, jos sillä onkin tuo into yhtäkkiä kadonnut. Itselläni on koulun takia välillä aikamoista stressiä, ja olenkin alkanut pelätä jotenkin vuodattavani sen koiraan ja pilaavani sen. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa sen positiivisen asenteen, ja uskon toistaiseksi sen olleen joku pöljyyskohtaus Ässältä, kun ollaan kuitenkin niin vähän treenattu viimeaikoina tuota etsintää. Yritän nyt olla ajattelematta testin merkitystä, ja lohduttaudun sillä, ettei ensimmäisestä koirasta kuitenkaan tule koskaan maailmanmestaria, kun ohjaaja kämmää aina jossain. ;)

Tottistelu on nyt jäänyt hiaman taka-alalle, kun en ole jotenkin saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas treeni-into taas nousemassa, mutta toistaiseksi minulla on yksi ongelma: Ässän kaksi lelua ovat eriarvoiset. Leikkiminen sujuisi loistavasti, mutta Ässä tuppaa omimaan toisen patukan. Tähän tulee kuitenkin toivottavasti muutos viikonloppuna, jolloin saan samispatukan. Nyt olen kuitenkin tehnyt ruoalla tottista, mutta siihen ei Ässällä kyllä keskittymiskyky kauan riitä. Tänään tulikin tehtyä pikkuisen liian pitkää reeniä, mutta opinpa nyt koiran kestokyvyn rajan. Se on tosin suoraan verrannollinen Ässän nälkään, joka ei ollut tänään mikään suurensuuri. Hienosti se kuitenkin teki pyydettyjä asioita, ja oli yllättävän hyvin oppinut liikkeestä seisomaan pysähdyksen (itsekkin pysähdyn vielä), kun sitä jankattiin viimeksi. Enpä meinannut poikaa saada istumaan sitten millään :D (tosin sateella lienee myös osuutta asiaan) Kiva kuitenkin huomata, että jotain se on oppinut.

12.12 olen menossa taas jyrsijöiden kanssa näyttelyihin. Kyse on Tampereella järjestettävistä pikkujoulunäyttelyistä, joissa järjestetään kaikille jyrsijöille pet-luokat. Mukaan lähtevät Onni-marsu Nallukka-hamsu ja Sipsi ja Tiuku hiiret. Innolla jo odottelen tätä näyttelyä :) Olisin halunnut ottaa Masin mukaan, mutta se menee näillä näkymin kastroitavaksi,( Siitä lisää myöhemmin..) niin en viitsi sitä rahdata. Olen myös harkinnut 5.12 menoa hamsterien Grand Gaalaan Turkuun, jossa Nallukka pääsisi vihdoin sinne ulkomuotoluokkaan, mutta saa nähdä jaksanko lähteä sinne.

Pitääpi juosta jyrskyjen kanssa näyttelyissä, kun koiran kanssa ei pääse. Niissä on myös se hyvä puoli, ettei huonosta käytöksestä syytetä koskaan omistajaa ;)