sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kevään matkustuspohdinnat



Kevät on ollut taas matkustuspohdintojen aikaa. Koko kevään olen vältellyt automatkustusta Femman kanssa, sillä se edelleen aiheuttaa suurta stressiä ja matkustus on todella ikävää. Muutenkin jatkuva reissaaminen on tuntunut stressaavan Femmaa, vaikka junalla pääasiassa kuljetaankin. Huomasin tämän Femman majailtua kaksi viikkoa Tampereella, sillä se oli paljon tasaisempi ja rennompi kuin normaalisti pelkällä viikonloppuvisiitillä. Ilmeisesti myös junamatkustus stressaa sitä kovasti, vaikka siellä se on usein ainakin näennäisesti rauhallinen, saattaen kuitenkin täristä välillä. Olotila junassa vaihtelee paljon riippuen monesta tekijästä, ja esimerkiksi viimematkan Femma lähinnä istui ja läähätti.

Sanomattakin on selvää, ettei nykyinen elämäntyylini ole Femmalle kovin mukavaa. Nykyisinhän lähes jokainen viikonloppu kuluu Tampereella, kun taas viikot menee Helsingissä. Tunsin olevani umpikujassa, joten haettiin apua ja päädyttiin kasvattajan vinkkaamana David Applebyn vastaanotolle.

Koska viimekesänä sain Femman suhtautumaan itse autoon neutraalisti, oli meidän ongelmana lähinnä varsinainen matkustus. Silloin tein niin, että yritin syötellä Femmaa ajon aikana, joka ei ottanut toimiakseen ollenkaan. Lyhyesti kerrottuna sain Davidilta ohjeeksi palkata Femmaa vasta matkan jälkeen, jolloin matka on seuraus kivaan toimintaan. Aluksi tietysti aloittanemme 1 m ajomatkoista, sillä matkustus on Femmalle todella hirvittävää. Ajomatkoja pidennetään pikkuhiljaa, ja palkan on oltava tietysti jotain todella superia, kuten esim lintujen jahtausta tai vapaana juoksemista.



Tietysti on olemassa myös se mahdollisuus, että koulutus ei onnistukaan. Femman pelko voi olla niin suuri, että parhaimmalla palkallakaan en saa sitä sietämään autoilua. Tämä tulee vaikuttamaan aika merkittävästi mm. omaan työssäkäymiseeni ja asumisjärjestelyihin, sillä en halua altistaa Femmaa enää jatkuvalle reissu-stressille. Jatkuva stressi kun näkyy myös arjen käyttäytmisessä ja sujuvuudessa. Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä erittäin positiivisella mielellä koulutuksen onnistumisen suhteen, sillä Femmalla on suuria intohimon kohteita (metsä, jänikset, linnut, uiminen, agility), mitä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Lisäksi tarvittaessa saan Davidilta lisäapuja, jos homma ei etene. Autotreenit aloitetaan taas kesän alkaessa, kun suunnataan kokopäiväisesti Tampereelle asumaan.

Treenien lisäksi saadaan Femmalle todennäköisesti lääkeapua, kuten Cerenia (matkapahoinvointiin, sitäkään ei voi sulkea pois) ja Sileo (ahdistukseen). Myös diazepam oli puheena, mutta sitä tuskin käytetään koulutuksen aikana.




Matkustusstressiä lukuunottamatta meillä on mennyt hienosti. Aksatreenit ovat jääneet luvattoman monta kertaa väliin koulukiireiden ja muiden menojen takia, mutta toisaalta ei ole ainakaan tarvinnut reissata hallille. Kevään aikana ollaan treenattu hillintää ja hallintaa metsässä ja noin yleensä, ja se on tuottanut kivasti tulosta. Hirveä hinku olisi näin kevään tullen mennä ja tehdä ja harrastaa, mutta ehkä sitten joskus, kun autoilu sujuu. Myös kevään näyttelysuunnitelmat peruuntuivat, kun siksi päiväksi sattui pakollinen koulupäivä. Toistaiseksi siis keskitytään vain kotona puuhailuun. Kohta alkaa uimakausi, vaikka Femma on jo "pikkaisen" aloitellut viereisessä meressä ja jorpakoissa aina tilaisuuden tullen.