torstai 19. maaliskuuta 2015

Jossain on jo kevät


Viikonloppu kului Salon huudeilla koirien kanssa. Jotenkin sitä tulee aina vertailtua nykyistä asuinpaikkaansa edelliseen ja on se taas todettava Salon vetävän pidemmän korren ainakin tässä asiassa: siellä oli kevät pidemmällä kuin Tampereella!

Metsät olivat jo varsin lumettomat ja jäättömät, joten hyvin kelpasi Ässänkin lenkkeillä koko viikonloppu aurinkoisessa säässä metsämaastoissa. Kaksi peräkkäistä metsähurjastelua pisti tyypin kropan tosin vähän koville, joten maanantai otettiin rennosti. Kipulääkkeet unohtuivat kotiin, joten Ässä on ollut perjantaista saakka ilman lääkkeitä. Toistaiseksi ollaan pärjätty vallan mainiosti.

Tampereelle palattua katupölyn ja jäisten metsien keskelle on kiva selailla viikonlopun kuvia. Ässä poseerasi ja Femma rymysi urakalla, joten kummastakin tyylilleen uskollisia kuvia. Tällä hetkellä on kuvien kanssa pientä kikkailua, sillä siirryin vihdoin kuvaamaan raw-muodossa kuvia ja nyt on niiden käsittelyssä vähän harjoiteltavaa.
 


Tästä kuvaparista tuli niin hyvä mieli, Ässä otti ilon irti sulasta maasta ja pellosta!


 Välillä ehti Femmakin poseerata

Ässä kävi maanantaina fyssarillakin taas pitkästä aikaa ja oli oikein hyvässä kunnossa, kun otti huomioon viikonloppuiset metsäriekunnat ja kipulääkkeettömyyden. Ihan uusia lihaksia oli juntturassa, kun metsässä tulee käytettyä erilailla lihaksistoa. Fyssarikin näytti vihreää valoa Ässän aktiivisemmalle elämälle, mutta pitää nyt mennä jaksamista seuraillein eikä juosta joka päivä metsässä rymyämässä - varsinkin kun Ässä ottaa Femmasta itseensä uutta vauhtia. Kasvatellaan kuntoa hiljalleen ja sen mukaan sitten liikutaan.

Sulaispa lumet vaan äkkiä täältä meidänkin lenkkimetiköistä!





keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kevät, aurinko ja vapaus


Ässällä on ollut meno päällä. Maanantaina aurinko paistoi ja oli Ässän neljäs vapaana suoritettu metsälenkki piiiitkään aikaan. Kaikilla näillä metsäreissuilla Ässä on ollut aivan into piukeana juoksemaan ympäriinsä. Kamera ulkoili mukana, joten kerrankin siis metsäkuvia myös Ässästä.

Ässän meininki on ollut nyt erinäköistä, mitä se oli muistaakseni edes syksyllä sen ollessa kipulääkkeettömällä kaudella, kun tehtiin tunninkin lenkkejä. Se jaksoi silloin ihan hyvin ja reippaasti, mutta oli vähän sellainen vanhan, köntyksen ja väsyneen oloinen. Sitten tulikin kipulääke taas kuvioihin. Nyt Ässä on metsään päästyään melkein joku Femmakopio sinkoillen ympäriinsä jopa ketterähkösti kirkkain silmin ja hymy korvissa. On vissiin vähän kertynyt tylsältä talvelta menohaluja.. Se on myös näköjään saanut Femmasta jotain esimerkkiä metsäkäyttäytymiseen ja juoksee innoissaan jälkihajujensa perässä. Ihan höntti.



Fiksut ja filmaattiset

Tänään auringon paistaessa Ässä ulkoili ekaa kertaa pitkään aikaan tunnin lenkin. Kaikki aiemmat lenkit ovat olleet ihan maksimissaan 40 minuuttia. Hyvin jaksoi ja meno oli hyvän näköistä vielä lenkin lopussakin. Tällä hetkellä Ässällä menee siis aivan superhyvin. Tuntuu ihan siltä, kuin olisin saanut takaisin sen vanhan iloisen, läheisyydenkipeän ja hömpän Ässäni (joka nytkin tökkii märällä turvallaan tuossa ja ehdottelee ruoan jakelua). Ihanaa! Kipulääkettä se saa vielä puolikasta annosta, kohta varmaan uskallan kokeilla jopa sen lopettamista pikkuhiljaa..



Olen niin iloinen Ässän tämänhetkisestä hyvästä voinnista, vaikka takaraivossa kummitteleekin tilanteen huonontumisen mahdollisuus. Mutta ei murehdita turhia, vaan nautitaan nyt kun on hyvä olla! Toivottavasti edessä olisi molempien koirien kannalta paljon uimista ja metsässä riekkumista sisältävä kesä.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ässän lonkka- ja selkäkuvat

Ässällähän otettiin lonkkakuvat vuoden alussa. Halusin ne myös virallisena, sillä epäilin niiden huonontuneen ja halusin sen tiedon koiranettiin, kun ylimääräisiä kustannuksia siitä ei juuri tullut. Myös selkäkuvat otettiin virallisena ja niistä lausunto onkin tullut jo ajat sitten. Lonkkakuvat jäivät matkan varrelle ja sain niistä viralliset tulokset vasta nyt.

Tuloksien mukaan Ässällä on siis edelleen B/B lonkat (eli siis lähes normaali lonkkanivel) ja selkä on Ok.

Hetken olin vähän äimistynyt. Toinen lonkka kuitenkin on löysähkö, sehän lähti kuvaustilanteessakin pois paikoiltaan. Nivelrikkoakin on. Kuvannut lääkärikin kyllä sanoi, että eivät ne nyt kovin pahan näköiset ole, vaikka esim. reisiluun pää on hieman kulunut. Tietysti lausuntoa myös lieventää ikä, Ässähän on kuitenkin kohta jo seitsemänvuotias. B/B lonkat kuitenkin mielletään yleensä terveiksi ja Ässällä näitä oireita on piisannut.. Tietysti pitää muistaa, että Ässä on kävellyt suurimman osan elämäänsä löysillä polvilla.


Ensimmäisessä kuvassa on Ässän ns. virallinen lonkkakuva, joka lähetettiin kennelliittoonkin. Muistelen lääkärin sanoneen reisiluun pään asettuvan ihan hyvin lonkkamaljaan, mutta lonkkamaljat ovat hieman "avonaiset" reunoilta, jonka takia se kai alun perinkin on tulkittu B:ksi. Nivelrikkomuutoksia näkyi, mutta ei ihan hirveästi. Lisäsin nuolen kohtaan, josta muistelen lääkärin selittäneen, että reisiluu on kulunut. Kauhean kirkkaita muistikuvia ei enää käynnistä ole, ja kuvatkin älysin pyytää itselleni vasta näin paljon jälkikäteen..


Tässä on kuva Ässän lonkista kuormitettuna ja kuvasta näkee, kun kuvassa oikean puolimmainen reisiluun pää lähtee lonkasta liikkeelle. Taisi aika helpolla lähteä.


Selkäkuvia oli useampia, mutta niistä laitan nyt vain tämän yhden, koska näissä ei ihmeempiä ollut. Jostain kohdasta lääkäri löysi jonkun pienen samentuman, mutta sanoi sen todennäköisimmin olevan täysin vaaraton eikä siitä tullut kennelliitonkaan puolesta mitään mainintaa.

Ei siis löytynyt lonkkakuvistakaan mitään suurta ja mystistä ongelmien aiheuttajaa, vaikka lonkista tämän hetkiset kivut ilmeisesti ovat lähtöisin. Sinänsä ehkä vähän harmittaa Ässän kuvaukseen vieminen, koska se oli näinkin "turhaa" eli mitään ihmeellistä ei löytynyt. Toisaalta hyvä tietää tilanne, vaikka eihän se mitenkään muuta Ässän olotilaa ja hoitokin pysyy samana. Tällä hetkellä fiilis on kyllä sellainen, että lääkärissä on rampattu tarpeeksi.

Ja ettei tämän hetkinen tilanne (ja tämä postaus) vaikuttaisi jotenkin masentavalta, voin vielä loppuun hehkuttaa Ässän tilannetta. Se on päässyt nyt pariin otteeseen metsälenkille mukaan ja tyyppi on ollut ihan riemuissaan. Sinkoilee vain ympäriinsä hyppien tieltä sivuun lumihankeen hirvenjälkien perässä (mikä nyt ei ehkä ole sitä parasta liikuntaa rammalle), mutta se ei ole tullut näistä reissuista kuitenkaan kipeäksi! Sen sijaan se on ollut metsäretkien jälkeen muillakin lenkeillä innokkaampi ja kotonakin leikkisämpi. Eli selvästi nyt menee taas hyvin, toivottavasti jatkuu samanlaisena. Tälläisellä meiningillä tällä kertaa kohti kevättä.

Kevättä odotellessa..