sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulumarsun tytär

Lähes tasan vuosi sitten tässä blogissa esiteltiin juuri ennen joulua muuttanut marsuasukas, Rambo. Nyt vuotta myöhemmin minulla on ilo esitellä meille eilen muuttanut Rambon tytär, mustavalkoinen vielä nimetön viisiviikkoinen tirriäinen:


Näissä kahdessa on selvästi samaa näköä, vaikka väri onkin eri. Naamakuviot ovat aika samankaltaiset ja tytölläkin on samanlaiset pystyt korvat. Tytön äiti on varsin rauhallinen marsurouva, joten ehkäpä tästä tirriäisestä tulee Ramboa rauhallisempi. Ensimmäinen reaktio meille muuttaessa oli syväjärkytys, ei uskaltanut pieni edes liikkua häkissä. Sitten tulivatkin isot pahat Mustikki-täti ja Rambo-isukki, jotka juoksuttivat pientä ympäriinsä. Nyt on pahin hulivili laantunut, ja Rambo ainakin suhtautuu pikkuiseen oikein hellästi. Matami-Mustikki sen sijaan pitää kuria, hänen nenilleen eivät mitkään tyttöset hypi! Välillä tirriäinen juokseekin isukin luokse turvaan, jolloin Rambo pysäyttää Mustikin kurinpalautukset. Äskettäin koko kolmikko kuitenkin kökötti yhdessä saman kopin alla sulassa sovussa, joten ehkä se Mustikkikin on lopulta ihan kiva täti.

Loppuun vielä yhteiskuva ylpeästä isästä ja järkyttyneestä tyttärestä. Kuvasta ei oikein välity likan koko, se on kooltaan kultahamsterin luokkaa. Ihanaakin ihanempi joululahja. Näissä tunnelmissa onkin hyvä toivottaa hyvää joulua ja iloista uuttavuotta kaikille blogissa vieraileville!



perjantai 21. joulukuuta 2012

Jännät paikat

Tänään se näytös sitten oli. Jostain syystä jännitin etukäteen koko päivän, vaikka porukka oli suunnilleen sama kuin viimeksikin. Yritin piilotella Ässältä jännitystä, vaikka kai se sen tajusi. Ei ainakaan kytännyt iltapalaa, mutta seuraili mua ympäriinsä. Mulla oli lomapäivä, joten treenien lähetessä kyttäilin kelloa ja odotin lähtöä. Ja varoitus heti aluksi: luvassa on tarkka esityksen läpikäynti, jotta saan purettua ja lajiteltua ajatuksiani. Voi siis huoletta skipata, ja siirtyä katselemaan edellisen päivityksen marsu-koira-videota ;)


"Kyllä se nyt jaksaa jaaritella. Minä olin ainakin loistava!"

Treeneissä rakennettiin aluksi kehä ja meidät arvottiin neljänneksi suorittajaksi. Odotin ohjelmien kestävän kauemmin palautteen tai muun treenailun takia, mutta tehtiinkin pelkkä kisamainen treeni ja kommentitkaan eivät olleet mitään jaarittelua. Vein Ässän alkulämmittelyjen ja kehääntutustumisen (jota ei kyllä tehty, lämmiteltiin sivussa) jälkeen autoon, josta sainkin sen samantien noutaa takaisin. Yritin tarkkailla Ässää ennen meidän vuoroamme ja arvioida, paljonko jännitykseni vaikuttaisi siihen. Ässä tuntui ihan kuuliaiselta ja innokkaalta, joten pitäydyin suunnitelmassani palkata se vasta lopuksi.

Irrotin Ässän ennen kehäänmenoa, ja se pysyi kivasti hollilla. Ohjelman aloitus meni ilmeisesti ihan hyvin, mutta sen jälkeen heitin kädessä olevan aseen ja Ässä yritti karata sen perään(!!), joten jatko viivästyi. On se sitä nyt treenatessakin pari kertaa yrittänyt, vaikka aluksi sen kanssa ei ollut ongelmia. Noh, siinä tietysti myöhästyttiin musiikista hieman, ja kun lähetin Ässän kiertämään ohjasin sen jotenkin hassusti, jolloin se lähti haistelemaan jonnekkin! Itse en huomannut, koska liikuin päinvastaiseen suuntaan. Tästä taas viivästys, joten meiltä jäi yhdet pujottelut välistä. Loppu meni ihan ok, vaikka Ässä jumitti jotain ihmettä, eikä ehditty loppuasentoon.

Että sellainen esitys. En osaa sanoa, menikö huonosti vai ihan ok. Toisaalta Ässä ei ainakaan yrittänyt karata kehästä koirien luo ja oli ihan odotettavaa, että mun jännittäminen vaikutti sen esiintymiseen. Lähellä tehtävissä liikkeissä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin kuulolla, varsinkin aluksi. Viimekerran hyvä kenraaliharjoitus valoi muhun kuitenkin toivon, että homma olisi mennyt paaaaljon paremmin. Joten toisaalta olen pettynyt, mutta olihan tämä järjellä ajateltuna ihan odotettavissa. Meillä jäi nopean suorittamisen jälkeen kuitenkin hyvin aikaa, joten saatiin halutessa tehdä ohjelmat uusiksi. Tietysti halusin uusinnan, kun jännityskin vähän hellitti. 


"Kyllä sellainen hermoilu pistää pään pyörälle. Luulin jo, että joku yritti varastaa namejamme! Onneksi kantavalla äänellä tehdyt huomautukset pitivät pyrkyrit loitolla. Oletpa vain onnekas, kun satuin mukaasi."

Odoteltiin vuoroamme hallissa, sillä halukkaita uusijoita oli meidän lisäksi vain kaksi. Kun vuoromme tuli, kokeilin aluksi ihan pelkkää kiertämistä valaakseni itseeni varmuutta ja näyttääkseni Ässälle, että sama homma tämä on kuin kotonakin. No, sitten homma taas alusta. Alku meni taas hyvin, mutta sitten se perkule yritti taas juosta sille aseelle sitä heittäessäni! Siihen sain myöhemmin kommenttia, että mun pitäisi käskyttää se viereen ennen heittoa, pitääkin kokeilla sitä. Ehkä taisin jännityksen takia tehdäkkin sen vähän hassusti. No, ohjelma jatkui siitä kuitenkin ihan hyvin, Ässä tuli nopeasti takaisin vierelle käskystä eikä jääty jälkeen. En muista, miten kiertäminen sujui, kai se juoksi ainakin sinnepäin eikä jäänyt haistelemaan. Sen jälkeinen ohjelma menikin sitten muistaakseni lähes kuten kuuluukin, ja päästiin loppuasentoonkin! Se oli hyvä, sillä tuo loppu jännitti pikkuisen etukäteen.

Toka kerta oli siis parempi, ja olin tyytyväinen varsinkin musiikin mukana pysymiseen ja parempaan loppuun. Ihanaa myös, ettei Ässä välittänyt edelleenkään muista koirista, ja jaksoi toisenkin kierroksen hienosti kettuuntumatta palkattomuuteen. Vähän jäi kuitenkin pieni harmitus, kun ei mennyt niin hyvin kuin kenraaliharjoituksissa, kuten salaa toivoin. Jäi myös sellainen olo, että olin vähän kujalla enkä keskittynyt tarpeeksi koiraan, jolloin sen puuhat jäi osasta esityksestä pimentoon ja ehkä olinkin siellä vähän outona. Eikai se auta kuin treenailla kisamaisia tilanteita ja sitä jännitystä, josko sen joskus oppisi hallitsemaan. Kun oppisi menemään niihin tilanteisin asenteella "menee miten menee", niin ei tarvitsisi jännittää etukäteen sitä suoriutumista. Oikea loogisuuden huipentuma.. Ärsyttävä jännittäminen, mutta tästäkin voi jopa mahdollisesti jotain oppia. Ainakin Ässä sai hyvät palkat treeneistä, joten sille jäi toivottavasti hyvät mielikuvat mun jännittämisestä huolimatta. Ja olihan tämä hyvää palkattomuustreeniä, jota viimepostauksessa haikailin. 



"Toinen kerta oli minustakin ehdottomasti parempi, silloin ohjelma loppui kuten kuului: siankorva suussa. Vaikka oli ne lihat ja lihapullatkin ihan hyviä."

Vannoin jättäväni tämän ohjelman alkuosan esityksen jälkeen treenauksesta kokonaan, sillä sitä on jo jankattu tarpeeksi. Tämä suoritus jäi kuitenkin sen verran kaivelemaan, että annan itselleni luvan suorittaa sen kerran lomalla. Jää siitä sitten viimeiseksi muistikuvaksi se oikea suoritus. Sen jälkeen vannon keskittyväni ohjelman jatko-osaan, ettei Ässä kyllästy tuohon alkuosaan. Muuten joululoman voisikin viettää treenailusta lomaillen, tekee ehkä vaihteeksi taas hyvää. Huomenna lähdemmekin joulunviettoon Saloon, jolloin myös poiketaan hakemaan marsulauman uusin asukas..

Kaverukset

Kuvasin tänään videon Ässästä marsujen kanssa. Tuollainen se on aina, marsujen korvia ja pyllyjä tulee nuolla ja tutkia. Onhan marsut aika ihkuja! Ollaankin vitsailtu, että ne on välillä kuin Ässän pentuja. Todellisuus taitaa olla jotain kummallisten laumanjäsenten ja papana-automaattien väliltä. Lattialla se käy välillä niitä moikkailemassa, mutta on muuten aika välinpitämätön. Sylittelyn yhteydessä Ässä sitten osallistuu muun lauman tavoin pienten silittelyyn. Mutta ovathan nuo aivan lutuisia yhdessä, kun marsutkin ovat Ässään tottuneita ja kiinnostuneina kurottautuvat sitä haistelemaan.




torstai 20. joulukuuta 2012

Tanssinäytös lähestyy..

Meidän arkeen on hierontajuttujen lisäksi kuulunut myös ahkera tanssitreenaus.Viimeviikon perjantaina oli kenraaliharjoitus, jota varten olevat liikkeet olivat vielä viikkoa ennen hukassa. Viikko tehtiin iloista tehotreeniä, jotta saataisiin kenraaliharjoituksiin ohjelman kaikki kohdat kasaan. Tehotreeniviikko oli opettavainen paitsi Ässälle, niin ennenkaikkea mulle. Tein kaikki treenit Ässän omalla ruoalla, joten mukana oli aina hunajapurkkiin sullottua lihaa. Tämä pakotti suunnittelemaan treenit kunnolla etukäteen, kun käytössä oleva lihamäärä riitti vain muutamaan toistoon. Ässä oli onnessaan lyhyistä, hyvinpalkatuista ja aina uutta tarjoavasta treenistä. Tällaista sen tulisi aina olla!

Kenraaliharjoituksissa jännitin ohjelman onnistumista, sillä olihan paikka taas eri kuin treenipaikkamme, joina toimivat läheiset parkkialueet lenkin yhteydessä. Ässä kuitenkin yllätti toimimalla täysin, ellei paremminkin, kuten kotitreeneissä. Homma meni siis aivan nappiin, saatiin koko ohjelma kasaan ja tärkeimpänä Ässä suoritti sitä iloisen intensiivisesti! Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä, ja Ässä saikin ihan megapalkat suorituksestaan.





Huomenna sitten on varsinainen esitys. En oikein tiennyt, miten lähtisin treenaamaan hommaa eteenpäin kenraaliharjoitusten jälkeen, kun koira kerran osaa liikkeet, mutta palkkaamattomuus oli se ongelma. Toisaalta ei uskalla treenata, ettei Ässä kyllästy, mutta mites sitten opettelee palkkaamattomuutta. Tässä kohtaa huomasinkin, että treenamatta oleminen on myös olennainen osa treenaamista. Ässä kun kyllästyy niin helposti, että joskus on parempi olla treenaamatta. Ja kun se kyllästyy, se heittää lekkeriksi "kyllä mä tän jo osaan, en jaksa enää kuunnella". Olen nyt viikolla tehnyt pariin kertaa ohjelmaa yhdistellen eri liikkeitä pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja harjoitukset ovat sujuneet keskimäärin ihan hyvin. Tänään tein kerran koko ohjelman nopealla välipalkalla ja loppuun megapalkka. Ässä ei ollut ihan kuulolla: "joojoo, ollaan tehty tätä täällä ennenkin, osaan jo", mutta teki se silti ihan hyvin. Sen jälkeen kokeilin yhden takunneen kohdan treenaamista, jolloin tein alkupään ohjelman ja lopetin ongelmakohdan onnistumiseen. Ässä oli tässä kohtaa innokkaampi ja paremmin kuulolla, ja se innostui erikoisemmasta loppupalkasta. Pitäisi muistaa vaihdella niitä palkkojakin enemmän, nyt ollaan paljon tehty vain tuolla Ässän omalla lihasatsilla..

Huominen siis vähän jännittää. Ässä kyllä osaa koko ohjelman, jos vain on täpäkkänä ja kuulolla. Treeneissä se tosin on aina enemmän innoissaan kuin kotona, joten luotan sen hoitavan homman. Silti vähän jännittää miten esitys menee ja alanko itse mahdollisen jännityksen vuoksi sooloilla siellä. Iik!





Jottei koirakohtaamisten treenailu jäisi aivan tanssin varjoon, on siitäkin jotain kirjoiteltava. Sitruunapanta on nyt ollut Ässällä käytössä, mutta en ole sitä onneksi kertaakaan tarvinnut! Hihnassa harjoitellut koira->hop->palkka on siis tuottanut tulosta varsinkin, kun vaihdoin tylsän nappulapalkan Ässän aamupalaan (liha hunajapurkissa) ja erikoisempiin nameihin. Irtiollessaan lenkillä on tullut kolme hihnassa ollutta koiraa vastaan, joista kirjoitan nyt lähinnä itselle muistiin. Ensimmäinen oli kiltin ja rauhallisen oloinen ajokoiramix. Itse en sitä nähnyt vaan katselin muualle. Kun sitten näin sen, näin myös Ässän tulevan vapaaehtoisesti luokseni syömään nameja. Tästä tietty megapalkka, koska tähän pyritään. Seuraava oli iso tuijottava siperianhusky-uros, jota en taaskaan itse nähnyt enkä muutenkaan ollut yhtään kärryillä. Ässä jäi tuijottamaan sitä, jolloin kutsuin vain luokse (?), mutta Ässä ei tullut heti. Se kyttäsi koiraa ja haukahti pari kertaa, ei vissiin uskaltanut kääntää sille selkäänsä. Sitten tuli syömään nameja, ja taas palkkasin iloisesti. Viimeisin koira oli tänään, joka oli iso labbis/rotikka-uros. Näin Ässän pysähtyvän tuijottamaan jotain ja näin myös siellä keikkuvan ihmisen pään, joten varmuudeksi huusin hop. Ässä tuli iloisesti haukahtamattakaan luokseni, ja sitten vasta näin sen ison kyttäävän uroksen.. Eli edistystä on selvästi tapahtunut, hienoa Ässä!



Tällaisia ällönameja Ässällä. Vasemmalla kuivattuja muikkuja ja oikealla hunajapurkillinen lohta.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Paras joululahja


Maanantaina hieroja tuli uusintakäynnille. Ässä oli pitänyt koko viikon ulkoillessa BOT:tia ja yritin vältellä hirveää lumessa rämpimistä, vaikka yksi sitäkin sisältävä lenkki tuli tehtyä. Hierojan saapuessa Ässä oli  ikionnellinen, ja suorastaan heittäytyi tämän syliin lattialla. Hieronnan alkaessa Ässän silmät lupsuivat hyvin äkkiä ja Ässä makasi rauhassa tyytyväisyyttä henkien. Viimeviikon syvät oudot selkäjumit olivat avautuneet ja poissa, mutta tilalla oli hieman alaselän tuoretta normaalimpaa jumia. Varmaan olivat peräisin sieltä meidän lumijumppalenkiltä, ja polvethan tietysti heijastavat jumia alaselkään. Selän hieroskelu etenkin vasemmalta (huonompi polvi) puolelta ei enää ollut Ässästä kivaa, vaan se urisi ja puhisi ja jyrsi ja nuoli. Hieronnan jälkeen Ässä oli taas naatti, ja loppupäivä lepäiltiin kotona.

Seuraava hierontakerta on sitten heti Tampereelle palattuamme, eli tammikuun toisella viikolla. Ihanaa, että Ässä saatiin jouluksi kuntoon ja silläkin on taas mukava olla. Viimekertaisen hieronnan jälkeen se revitteli lenkillä ja oli muutenkin leikkisämpi ja touhukkaampi. Myös muihin koiriin se on suhtautunut leppoisammin, liekö kivut aiheuttaneet pinnan katkeilua. Nämä hieronnat taisivat olla Ässälle ehdottomasti paras joululahja. Ja kukapa ei olisi onnellinen koiransa ollessa kunnossa ja iloinen, joten taisipa tämä olla mieluisin lahja minullekkin.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Hieroa vaiko ei ?

Aikaisemmin kirjoittelin Ässän oletetuista jumeista. Silloin oli ne kovat pakkaset täällä Tampereella, ja Ässää ei huvittanut ulkoileminen ja lisäksi se aristi selkään koskemista. Annoin ensiavuksi venyttelyä ja vähän hieroskelin lihaksia. Pakkanen laski, ja Ässä tuntui taas viilettävän ulkona mielellään. Harkitsinkin jo hierojan perumista, kun venyttely selvästi auttoi tilanteeseen. Ässällä on kuitenkin niin paljon ollut yllättäviäkin lihasjumeja, että tuntui olevan "parempi katsoa kuin katua".

Tänään hieroja tuli kylään, ja Ässältä toden teolla löytyikin niitä jumeja. Selkä oli taas ihan jumissa ja vielä syvältä, vaikka päällilihakset(?) ilmeisesti olivat ihan ok. Hierojakin oikein ihmetteli Ässän jumeja, tällaisia hän ei ollut Ässältä aiemmin hieronut. Hieroja tosin oli kylässä viimeksi keväällä, koska sen jälkeen ollaan juostu osteopaatilla ja fysioterapeutilla, jolloin hierojalla käynti on unohtunut. Piti varata vielä ensiviikoksi toinen käsittelykerta, että saataisiin selkä kuntoon jouluksi. Tammikuussa sitten vielä "kontrolli". Hieroja suositteli taas osteopaatille menoa, joten sinne sitten vuodenvaihteen jälkeen hakeudutaan. Olisi hyvä näyttää noita polvia vielä osteopaatille ja kysyä hänen mielipidettään polvien kunnosta ja mahdollisesta operoinnista, vaikka fyssari viimeksi sanoi leikkauksen olevan aiheetonta. Jos nuo polvet kuitenkin aiheuttavan jatkuvaa pahaa jumia selkään ja koko koira on ihan epätasapainossa, ei sekään ole hyvä asia.

Onneksi siis en peruuttanut hieronta-aikaa! Kuvitella, että Ässä-rukka olisi saanut viettää joulunsa ihan juntturassa. Kamala ajatus. Nuori aktiivinen rämpimistä rakastava koira, joka jumeiltaan haluaa vain köpötellä korttelin ympäri. Koirien terveysongelmat ovat sanonko mistä.

Tämän päivän tunnelmat, unia sohvalla viltin ja Botin kera.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Juhlahumua



Tähän alkuun kiitokset tunnustuksesta, joka tuli Tassuttelua ajokin tahtiin blogista! Mukava kuulla, että joku tykkää lukea meidän blogia :) Kannattaa käydä tsekkaamassa kyseinen blogi, sillä itse en ole ainakaan ennen törmännyt bloggaaviin ajokoiran kanssa harrastaviin ihmisiin. Erottuu siis edukseen, ja kaiken lisäksi Virkku on vallan suloinen lurppakorva. En kuitenkaan tällä kertaa  jaa tunnustusta eteenpäin, sillä juuri vastikään samanlaisen tunnustuksen sain ja jaoin eteenpäin. Selailinkin juuri blogini lukijoita ja sieltä löytyi muutama mielenkiintoinen uusi tuttavuus.Vielä kun löytäisin sinne uudestaan..


Itsenäisyyspäivän tienoilla oltiinkin sitten Ässän kanssa Salossa viettämässä veljeni ylioppilasjuhlia. Ässästä oli varsin ihanaa, kun isovanhempani olivat kylässä, talo tulvi ihania herkkuja ja myös uusia kasvoja nuoltavaksi. Äitini ja mummini yhteistyö takasi sen, että pieni ikinälkäinen spanieli ei jäänyt paitsi juhlaherkkujen maisteluista, joten se pääsikin maistelemaan ainakin savulohta, smetanaa, täytekakkua ja kinkkukiusausta, puhumattakaan ihanista Salovierailulle jo tavaksi tulleista possunkorvista ja hammasharja-luista. Onneksi Ässän maha kesti kaikki ihanuudet ilman ristiriitaa. Sukuloiminen ja juhlinta siirsivät lenkit aina pimeään aikaan, mutta Ässää se ei näytännyt yhtään haittaavan, kun kotona oli niin paljon rapsuttelijoita.

Ässä myös yllätti hyvällä käytöksellään vieraiden saapuessa, kaipa se osaa olla vieraskorea. Se usein haukkutervehtii tutut ja joskus tuntemattomammatkin vieraat, mutta nyt se ilmeisesti aisti poikkeavan tilanteen ja selaili joukossa mukavan rauhallisesti. Yritin myös ottaa Ässästä kuvaa ruusun kanssa, mutta koska Ässä pienoisella yli-innokkuudella lyttäsi sen, niin saatte tyytyä pelkkään ruusuun.

Meillä oli perjantaina myös tanssitreenit, kahden viikon päästä pitäisi esittää näytöksen ensimmäinen osa! Kaikki liikkeet eivät ole vielä täysin kasassa koko paketista puhumattakaan, joten seuraavat viikot ovat hyvin treenintäytteisiä. Katsotaan millaiseen pakettiin ohjelma saadaan ja joudunko tekemään paljon kompromissejä. Jännittää!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Steppikengillä metsään


Tänä aamuna Ässä ei ollut yhtään innokas lähtemään lenkille. Ei missään nimessä, siellä on kylmä, tassuja palelee ja ruoka odottaa kotona. Lenkille oli kuitenkin päästävä, joten puin Ässälle viimevuonna ostetut ja ilmojen lauhtimisen takia käyttämättä jääneet steppikengät. Tossujen nimitys tulee niiden pitämästä steppaus-äänestä, mikä ei muuten ole Ässästä yhtään niin ratkiriemukasta kuin kanssaeläjistä. Koira-rukka olikin koko lenkin niin masentunut, ettei tosikaan. Se pysyi hihnan päässä minun takani edeten vain hihnan kiristyässä. Irtipäästyään se sentään liikkuin, mutta ravaaminen, laukkaaminen ja hyppiminen ei tullut kuuloonkaan. Tohvelit taisivat hieman myös lipsua, joten vapautin Ässän lopulta niiden kiinnityksistä. Silloin kirmailu jo maittoi, vaikka tassuja välillä nosteltiinkin. Sää oli todella kaunis, mutta kamera jäi ajankäytöllisistä syistä kotiin. Nauttikaamme siis kännykkakameran tuotoksista.

Irtokoiria tuli vastaan kaksi. Toisen bongasi Ässä, ja sen luo myös karkasi (kuten koirakin Ässän luo) ja rähisivät keskenään, ennenkuin pääsin väliin. Toisen minä näin ensin, ja sain Ässän palkattua oikeasta toiminnasta ja kaikki sujui mainosti. Kaivan nyt kuitenki varoilta sen sitruunapannan kaapista, jos tulee sitä vaativa tilanne.

 Varasin Ässälle tiistaiksi hierojan, sillä sen lihakset ovat taas kipeänä ilmeisesti lumen,pakkasen(?) ja liukkauden takia. Siitä tuo lenkkeilyhaluttomuuskin varmasti johtuu. Voi pientä polvivammaista. Tänään se varmasti piristyy, sillä lähdemme Saloon ylioppilasjuhlia viettämään!


maanantai 3. joulukuuta 2012

Käpylehmä lumessa

Lunta on tupruttanut oikein kunnolla tänne Tampereellekin, ja eilen paistoi aurinko! Sää oli niin ihana kylmyydestä huolimatta, että lähdettiin Ässän kanssa uusiin maisemiin tarpomaan. Lunta ei ollut metsissä niin paljon kuin pelkäsin, vaan juuri sopivasti Ässän lihastreeniä ajatellen. Risteilimme siis kuusikkoisessa metsässä kameran kera tehden omia polkuja lumeen. Ässä innostui uudesta lumesta, ja onhan sen jahtaaminen aivan ihanaa kaikkien jälkien haistelusta ja seuraamisesta puhumattakaan.






















Aurinkoisesta säästä huolimatta auringon valo ei aina oikein yltänyt koluamaamme soiseen kuusimetsään, joten aurikoisuutta säteilevät kuvat jäivät haaveeksi. Muutenkin pakkanen asettaa omat ongelmansa ainakin tekniikan käyttöön. Pakkasen vaikutuksesta kameran akku "loppui" pariin otteeseen, sitten kuitenkin käynnistettäessä pelasi taas jonkin aikaa. Runsas vaatetus aiheuttaa ongelmia kameralla kuvaamiseen, kun asetukset välillä vaihtuvat kuin itsestään kameran osuessa vaatteisiin. Käyttämäni isot tumput eivät yhtään auta asiaa. Osa kuvista menikin ihan ylivalottuneeksi, hassun värisiksi tai sumeiksi kummallisten asetusten takia.

Edellisessä päivityksessä juttelin Ässän koiraongelmista, ja pelkäsin sen alkavan taas lenkeillä karkailemaan muiden koirien luokse. Nyt muutaman kerran on vastaan tullut kiinni oleva koira Ässän ollessa vapaana, eikä se ole lähtenyt mihinkään. Ässä on yleensä jäänyt katsomaan koiraa, ehkä haukahtanut kerran, ja sitten joku tullut luokse tai odottanut minun kävelevän sen luokse. Näistä tapauksista oli tietysti luvassa ihana piilopalkka kuten kuivattu possunnenä tai purutikku.























Kuten tarkkanäköisimmät kuvista voivat huomata, on Ässän uusi trimmi mallia käpylehmä, ja muodikas onkin. Jätin sen kroppaan karvat vielä talteen lämmityssyistä, mutta kohta nekin täytyy ajella. Eilen tehdylle lenkille otinkin varaksi loimen mukaan, ja heitin sen puolivälissä lenkkiä Ässän niskaan. Ennen se on lenkkeillyt tällaisissa pakkasissa ilman loimeakin, mutta nyt vilu näytti iskevän. Varvasvälin karvat olivat jääneet hieman pitkäksi ja ne keräsivät inhoittavia lumipaakkuja, joita Ässän oli revittävä pitkin lenkkiä. Ässän mielestä trimmaus oli taas ihan turhanpäiväistä, tyhmää ja inhottavaa hommaa, ja se katsoikin trimmauksen ajan minua syyttävin silmin: "Miksi ihmeessä pitää aina surruutella ja pilata minun vaivalla kasvattamaani karvaa??"


                                                                                                      "Inhoittavat lumipaakut!"

Ässä rukka oli tämänpäiväisellä lenkillä kuin maansa myynyt. Eilen lumessa juokseminen oli vielä kohtalaisen kivaa, mutta tänään Ässä vain nosteli tassujaan surkeana ja laahusti eteenpäin. Jokaisesta haarasta olisi pitänyt mennä kotiin, eikä suinkaan poispäin. Lopulta oikaisin lenkkiä, ja Ässä lähti iloisena kiitämään edessäni kotia kohti. Taitaa pienellä olla lihakset taas jumissa kaikesta lumessa reuhtomisesta ja jäisten kohtien aiheuttamasta polvien venkoilusta. Pitää yrittää venytellä ja hieroa lurppakorvaa ja tilata sille ensiviikoksi hieroja.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Rauhallisuus palkitaan

Tänään koiratanssitreenien aiheena oli ohjaajan liikkumisen kehittäminen ohjelmaan sopivaksi, mutta mun ja Ässän henkilökohtaisena aiheena oli toisten koirien katseleminen rauhassa. Tanssin treenaaminen jäi vähäisemmäksi, mutta koirien katselu meni aikalailla nappiin. Tavoitteena oli suoltaa Ässän kitusiin namia äänettömästä muiden koirien katselusta. Jossain vaiheessa Ässä alkoi  oma-aloitteisesti rauhallisesti katsomaan koiria, ja kääntyi sitten ottamaan namia. Mielentila oli suurimmaksi osaksi rento ja itsevarma eikä kuin ylikiehuva kattila, joka on ollut viimetreenien teemana. Ainoastaan pihalla autosta poistuminen laukaisi Ässän rääkykonsertin pimeyden vieraille hajuille, ja ulkoilu oli myös kyttäilevä. Kun jatkoin jo lenkilläkin tutuksi tullutta koira -> nami -teemaa, päästiin halliin äänettömästi. Ja äänettömyys piti hyvin koko tunnin jokaisen koiran kohdalla. Ainoastaan koiran juokseminen putkeen jossain lähellä herätti Ässän mihinkään kohdistumattomaan huutoon (sen äänen kuuleminen vaikuttaa Ässään todella kiihdyttävästi), mutta siitä toivuttiin nopeasti huomion kääntämisellä ja rauhoittumisesta palkkaamalla. Välillä tuli myös muutama haukku, mutta niistä puuttui tulisuus. Treeni oli siis meidän osaltamme varsin onnistunut, oli ihanaa viettää vaihteeksi tällaiset treenit! Vähän ihmettelen, miksen aiemmin aloittanut tätä treenailua, vaan rämmin vaan eteenpäin koira hihnassa roikkuen.

Ässän chillaillessa tuli myös treenikavereiden kanssa keskusteltua enemmän. Ässällä tuntuu nyt olevan ryhmässä aggressiivisen koiran maine, ja kyllä se hieman ilkeältä tuntuu, vaikka totta onkin. Monet kiertävät Ässän kaukaa, vaikka tänään Ässän rauhallisuus sai kauemmas vetäytyneet uskaltautumaan lähemmäs. Tänään sitten yksi ryhmäläinen tuli kyselemään Ässän aggren taustoista, ja kertoi oman koiransa ikävistä koirakokemuksista ja niiden aiheuttamista ongelmista. Oli mukava jutella "kohtalotoverin" kanssa ja vertailla kokemuksia.

Tosin vähän hassua puhua Ässästä aggressiivisena koirana, kun se kuitenkin tulee hyvin monien koirien kanssa toimeen, eikä esimerkiksi ole urosaggre. Yleensä puhunkin sen ennemmin olevan epävarma. Joitain yksilöitä se ei voi sietää (ts. ei luota) yleensä ensivaikutelman perusteella. Myös lapinkoiramaiset puuhkeat isot tummat koirat ovat yleensä epäilyttäviä ja joskus myös epävarmat koirat tuntuvat herättävän Ässän epävarmuuden. Kuitenkin metsälenkillä vapaana ollessaan se on monenlaistenkin koirien kanssa mennyt nätisti, jos vain antavat sille oman tilan ja rauhan. Ja vastikäänhän sitä oltiin 12 koiran kerä metsäretkelläkin, ja Ässä meni vailla pienintäkään ongelmaa omaa tiedustelijan tehtäväänsä suorittaen. Siinä näki, miten sosiaalinen se osaa olla ja millainen se varmaan olisi ilman ikäviä kokemuksia. Kiihdyttävät tilanteet ja luonnostaan herkästi reagoiva luonne nostanavat epävarmuuden pinnalle. Oikea mielentila on kaiken a ja o, mutta sen säätelemisessä on vielä paljon opeteltavaa.

Aiempaan vielä viitaten olen lenkillä antanut jokaisesta koirasta namia. Ässän reagointi toisiin koiriin vapaana ollessa on ottanut takapakkia kahden iholle tungetelleen irtokoiran takia.. Ensimmäinen juoksi Ässän yli luoksetulossa, ja toiselle selän kääntäminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Luoksetulo oli pysähtelevää, ja toinenkin irtokoira ampaisi Ässän perään tässä kohtaa. Silloin Ässä siirtyy tapitukseen ja haukkumiseen, eikä siitä ole pitkä matka karkailemaan vastaantulevien koirien luokse rääkymään. Myös hihnassa muihin koiriin reagoidaan taas kärkkäämmin. Mennään nyt namikuurilla ja toivotaan sen auttavan, ettei taas tarvitsisi turvautua epäreilusti sitruunapantaan. Ainakin hihnakäytös on seestynyt, vapaanaollessa ei koiria ole juuri tullut vastaan. Ne karkailevat irtokoirat voisi kyllä välillä ripustaa jonnekkin kuuseen..  Vaikka nämä kaksi olivatkin ystävällisiä, niin Ässälle se oli yhtäkaikki henkilökohtaisen tilan loukkaus ja näin ollen vakaavaakin vakavampi asia. Ja sitä suuremmalla syyllä en halua Ässän aiheuttavan samaa muille.

Loppuun vielä asiaa siitä tanssistakin! Saatiin pohdittua sopivaa liikkumista meidän Bond-tanssiin, ja suunnitellut ohjelmat saivat kritiikkiä ja kehuja. Alkua hieman muutin, mutta muuten jatketaan entiseen malliin. Viimeviikko harjoiteltiin koreografiaan kuuluvia temppuja, mutta tulevalla viikolla pitäisi panostaa myös kokonaisuuteen. Treenailtiin hallilla tanssin alkua, mikä olikin Ässästä vähän jännää siinä ympäristössä. Mehustelupalkkana sai tällä kertaa keitetyn siansydämen muhkean palasen, joka upposi erinomaisesti.

Kun viimepostauksessa toivoin lunta, niin nyt sitä sitten tuli. Ihanaa, vaikka tuuli vähän vihmookin! Alla kuva Ässän uudesta huomioliivistä, joka menee hieman reiluna myös näppärästi loimen päälle.  Kyllä kelpasi ennen ja jälkeen reeniä ulkoilla! Huomatkaa myös kadonneet partakarvat ;)