keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Suo, kuokka ja viisi pientä kääpiötä


Pepe, Luka, Naava ja Hilla. Viides kääpiö puuttuu

Käytiin Femman kanssa maanantaina retkeilemässä Ruovedellä Siikanevan ulkoilualueella soiden keskellä. Seurana meillä oli neljä chihua, vanhat tutut Hilla ja Naava, sekä niiden "sukulaiset" (no Luka oli oikeastikin Hillan veli) Luka ja Pepe. Ei ollut ainakaan liian isoa ja rajua seuraa, vaikka pojilla olikin aluksi aika vahva mielipide Femmasta. Viiden kääpiön lauma lenkkeili sopuisasti keskenään, vaikka Femmalla onkin kaikkiin jo paino-ylivoima. Kuvat ottanut Liisa-Ida.

Suo oli pikkuspanielille aika mieluinen, sillä siellä oli paljon lutrattavia lätäköitä. Hirrrmuisen kivaa. Kerran saatiin onkia se kuiville, kun meinasi jumittaa suohon.

Hilla ja maisema

 Hilla ja uitettu Femma


 Neljän chihun jono ja suossa riehuva Femma


tiistai 27. toukokuuta 2014

Salme Mujusen saalisviettikurssilla

Olin lauantaina cockerspanieleiden järjestämällä Salme Mujusen pitämällä saalisviettikurssilla, jolla pointtina on oppia hyödyntämään koiran saalisviettiä koulutuksessa ja leikittämään koiraa oikein. Nappasin vinkin kurssista Femman kasvattajalta, joka osallistui koulutukseen Femman siskon Ilon kanssa. Me mentiin Femman kanssa paikalle vain kuunteluoppilaina, mutta päivä oli silti varsin valaiseva.

Aamu alkoi lauantaina aikaisin, kun hyppäsin puoli kahdeksalta Femman kanssa bussiin. Kahdeksalta lähti juna kohti Helsinkiä, joten Femma pääsi samalla ensimmäistä kertaa harjoittelemaan junamatkustusta. Junassa vastassa meitä oli sisko Ilo ja kasvattaja, joten matka kului nopeaan jutellessa ja pentupöhelöiden temmeltäessä tyhjässä vaunussa. Ilo-sisko oli hieman Femmaa korkeampi, sirompi, tummempi ja lyhyt/sileä turkkisempi. Samanoloisia tuntuivat edelleen olevan. Harmiksi yhteiskuvia en juurikaan saanut, kun kamera päätti akkunsa loppuvan perille päästyämme. Helsingissä matka jatkui lähijunalla ja autokyydillä, kurssi pidettiin Konalassa Helsingissä Purina-areenalla ulkokentällä.


 Hetken malttaa leikin lomassa kytätä namia. Oikealla pilkkupäinen Femma ja vasemmalla Ilo-sisko

Paikanpäällä iskettiin pennut samaan häkkiin varjoon ja aloitettiin kurssi luento-osuudelta (mistä nämä muistiinpanotkin ovat, jatkossa ei ollut kynää ja paperia enää tyrkyllä). Lähes kaikki paikalla olevat olivat cockeri-ihmisiä, mutta mukana oli myös koiransa kanssa osallistuvina lapinporokoira ja bordercollie -ihmiset. Luennon ohessa sai kysellä kaikenlaista ja välillä aihe erkani aika kauaskin aiheesta. Oli kivaa, kun luennoitsija jaksoi vastata niin pitkästi kaikkien kysymyksiin kelloa katselematta, siinä viisastui itsekkin hurjasti.



Kaikissa kuvissa Ilo etualalla. On se nätti!

Luento aloitettiin perusasioista. Käsiteltiin koiraa saalistajana ja mitkä ovat sen tunteet saalistuksen aikana (rohkeus, pelottomuus, röyhkeys ja itsevarmuus). Mielenkiintoista oli sisäistää ajatus, että jokaisella koiralla on sisäänrakennettu tietty määrä saalisviettiä: niillä on tietty maksimi vietin kestolle ja korkeudelle. Tämä tulee ottaa huomioon leikin kestossa, jottei koira väsy ennen leikin loppuun viemistä. Vietin määrään vaikuttaa esimerkiksi koiran rotu ja mihin suuntaan sitä jalostetaan. Seurakoirilla saalisviettiä yleensä karsitaan, kun taas työkoirilla lisätään.

Saalisvietti ei myöskään tukahdu pois käyttämättömänä, vaan se on mahdollista herätellä jopa vanhallakin iällä. Leikkimällä voidaan saada kaikki potentiaali käyttöön. Ainoastaan väkevä asia kuten kipu voi tukahduttaa saalisvietin, joten se on aika vahva vietti.

Saalisviettileikki syventää koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Siinä koira saa tuntea olevansa kingi ja se saa siitä suurta iloa ja onnea. Leikkimällä koiran kanssa näitä leikkejä pääsee sisälle koiran maailmaan ja arvostettavuus koiran silmissä nousee.


 Siskoilla oli ainakin kovat leikit. Ylemmässä kuvassa Ilo näyttää hirveästi Femmaa isommalta, ei se oikeasti ollut.

Sivuraiteille luennosta ajauduttiin, kun eräs kurssilainen kysyi koiran hyppytekniikasta agilityssä. Tähän Mujuselta tuli mielenkiintoisia ajatuksia, että koiran hyppytyyliä ei voisi muuttaa vaan se on koiraan sisäänrakennettu, koska laukka-askeleen pituutta et voi muuttaa. Koiran pitäisi oppia itse ponnistamaan oikein. Hyppytekniikkakurssista voi olla hyötyä suuren toistomäärän takia, jolloin koira oppii sietäämään ohjaajan häiriötä paremmin. Agilityssä on eduksi, jos koiralla on kulmauksia, suorat kulmaukset etenki etuosassa aiheuttavat suurta rasitusta koiran kropalle.

Palattuamme kurssin aihepiiriin siirryttiin käsittelemään koiran saalistusketjua, eli mitä tapahtuu saalistuksen aikana. Leikissä ohjaaja imitoi lelulla saalista nopein liikkein, jolloin koira saa näköärsykkeen liikkeestä. Siitä seuraa ajo, tappopurenta niskaan ja ravistus. Sen jälkeen koira kantaa saaliin pesään, repii sen ja syö. Leikki viedään aina loppuun asti, tosin ilman repimistä ja syömistä. Leikin loppu tuo koiralle hyvän olon.

Koulutuksessa huomioitava, että lelu yleensä villitsee ja kiihdyttää ja nami rauhoittaa. Kannattaa siis miettiä, mitä palkkausta käyttää missäkin kohdassa. Namia yleensä käytetään tekniikan harjoittelussa ja lelua ehkä valmiin liikkeen palkkaamisessa tai temppuja ketjuttaessa. Jos haluaa lisää vauhtia rauhalliseen koiraan, voidaan ensin leikkiä viemättä leikkiä loppuun. Tämän jälkeen treenataan, jonka jälkeen leikki viedään loppuun. Jos koira taas on kovin vauhdikas eikä esim agilityssä kuuntele ja karkaa käsistä, voidaan sen kanssa leikkiä leikki läpi puoli tuntia ennen suoritusta, jolloin koira on leikin jäljiltä kuuntelevainen, yhteistyönhaluinen ja väsytetty pahimmasta menohalusta.

Käsittelimme myös koiran eri viettejä, joita ovat Mujusen mukaan riistavietti (koira etsii aktiivisesti riistaa hajulla), saalisvietti (koira lähtee saaliin perään näköärsykkeestä) ja puolustusvietti. Tällöin laumavietti ei siis ole vietti, vaan ennemminkin miellyttämisen halua. Liikkumaton riista ei aiheuta saalisvietin laukeamista, joten lelun pitää liikkua. Leikkiessä on oltava varuillaan, ettei koira joudu menemään puolustusvietin puolelle, koska silloin sillä ei ole enää mukavaa ja se on kuormittunut. Tästä yksi merkki on murina. Koira menee puolustusvietille, kun kokee uhkaa (esimerkiksi koiran kyljille läpsiminen leikkiessä). Jos koiralla ei ole puolustusviettiä, se voi mennä vallan passiiviseksi ja väistää hämillään pois. Leikissä tämä huomioidaan esimerkiksi niin, ettei lelu ikinä kulje koiraa kohti (eihän jäniskään juokse sutta päin)

Naksutinkoulutuksen huonona puolena muuten tuli esille se, että siinä koira ei saa ihmisen hyväksyntää ja kehua kuten sanallisessa palkitsemisessa. Koira arvostaa myös kehua ja haluaa kokea olevansa taitava ja hyväksytty. (Itse tosin kehun koiria naksutellessakin, mutta ei sitä ehkä samalla tavalla tule kehuttua).

Sitten päästiin leikin kulkuun. Leikkijällä on oltava kaksi samanlaista lelua, mielellään joku patukkamainen, koska palloa ei voi vetää. Lelu on kokoajan liikkeessä ja poispäin koirasta. Tässä voi imitoida jänistä, jolloin lelu voi äkkinäisesti hyppiä ja sinkoilla.

Ensin koiraa siis hetsataan lelulla ja koiran iskostaessa silmänsä siihen, lelu heitetään oikealle. Koiran juostua ja tarrattua leluun, lähdetään toista patukkaa vetämään jänistä imitoiden vasemmalle. Koiran päästäessä vanhasta lelusta irti, uusi lelu heitetään vasemmalle. Sitten otetaan vanha lelu ja aletaan sitä vetämään pitkin maata ja toistetaan ketju.

Seuraavassa vaiheessa lelua ei heitetäkkään, vaan koiran pudottaessa vanha  lelunsa sen annetaan purra kiinni kädessä olevaan leluun. Tätä kutsutaan lähileikiksi (jossa muuten puruotteen syvyys kertoo saalisvietin määrästä). Lelua keinutetaan puolelta toiselle ja vedetään vastaan, koiran vetäessä kovaa mennään koiran mukana.

Vetäessä hivutetaan käsi koiran hihnalle (joka roikkuu kaulapannassa koiran perässä) ja annetaan koiran voittaa lelu. Sitten koiraa kävelytetään laakealla ympyrällä hihna tiukkana ylöspäin, jotta koira ei saa päätä maahan ja aloita repimistä. Tämä on rauhoitusvaihe, jonka aikana koira saa luopua lelusta, mutta pyritään pääsemään seuraavaan vaiheeseen.

Lopuksi koira pysäytetään, mennään vierelle seisomaan ja silitellään sitä hyyyyyvin rauhallisesti kyljestä. Tässä varottava ahdistamasta koiraa. Koiran tulee seistä tai istua, sitä ei saa päästää maahan repimään lelua. Lopulta koira tiputtaa lelun.

Leikkiessä kannattaa siirtymät seuraavaan vaiheeseen pitää nopeana, jottei koira ehdi kyllästyä. Leikki viedään loppuun asti, jotta koira saa "tyydytyksen" saatuaan viedä saalistusketjunsa loppuun ja rauhoittuu. Jos koiraa vain leikittää patukalla viemättä leikkiä loppuun, sille jää vireystila päälle ja se ei ikäänkuin saa sitä, mitä haluaa. Eli vietyä saalistusta loppuun asti.

Leikin kulkua on vaikea tarkasti selittää, suosittelen Salme Mujusen kirjaa, jossa kuvin kerrotaan leikin eteneminen, jos aihe kiinnostaa enemmän ja aikoo toteuttaa leikkiä.

 Luennon jälkeen siirryimme pihalle harjoittelemaan toistemme kanssa leikitystä vaihe vaiheella (meno oli kuin parhaistakin polttareista toisen imitoidessa koiraa kaulapanta kaulassa ja nelin kontin maassa). Lopulta tuli koirienkin vuoro, joten paikalla nähtiin monenmoisia suorituksia. Olin positiivisesti yllättynyt cockereiden leikkimisestä, vaikka ehkä paikalla oli paljon hyvin leikkiviä cockereita? Kaikki kiinnostuivat leikista ja useampi pääsi loppuun asti ja nautti touhusta kovasti. Kompastuskiveksi monille muodostui kohta, jossa edellinen lelu olisi pitänyt tiputtaa ja uuden perään pinkaista saalistamaan. Aika moni oli vaan sitä mieltä, että "mä kannan nyt tätä, oon niin pätevä, hei otatko mamma tän, kato nyt kun oon hieno!". :D Sellaisia pikkunoutajia nämä. "Yllättäen" kurssin kovin leikkijä taisi olla käyttölinjainen bortsu, vaikka eräälläkin cockerilla oli kyllä oikeat terrierin otteet. Mutta pääasiassa kurssilla opetettiinkin ihmisiä leikkimään, koiriltahan se tulee luonnostaan jos on tullakseen. Tietysti viettejä heräteltäessä voidaan aloittaa vain yhdellä lelulla herättelemään kiinnostusta.

Ilo-sisko pääsi omalla vuorollaan leikkimään ja taisi aikalailla täydellisesti leikkikaavion suorittaa, mikä ei minua yllättynyt ollenkaan ;) Femmalla tuo villitys noita leluja kohtaan tuntuu aina vaan kasvavan, mutta vielä en ole kerennyt kunnolla kokeilla tätä leikitystä. Ehkäpä huomenna tokokoulutuksessa sitten, katsotaan mitä tulee.

 Ilo vasemmalla Femma oikealla junaa odottelemassa

Kurssi oli arvioitu loppuvaksi viiden maissa, mutta se venähtikin iloisesti lätistessä kahdeksaan. Mujunen oli siitäkin ihana kouluttaja, ettei hällä näyttänyt olevan kiire minnekkään vaan jäi hetkeksi kurssin jälkeenkin hengaamaan ja juttelemaan meidän kanssamme. Lopulta pääsimme lähtemään juna-asemalle, jossa piti odotella junaa kymmenneen asti. Kotona oltiinkin yhden maissa yöllä, joten pikkupennelille tuli varsin pitkä päivä. Siitä huolimatta siskokset vielä kotimatkallakin painivat autuaina junavaunussa, vaikka jossain kohtaa homma menikin vähän kiukutteluksi. On ne vaan aikamoisia.

 Reissupennut

tiistai 20. toukokuuta 2014

Femma 4kk


Hip hip hurraa, meidän saukko on jo neljä kuukautta vanha ja saanut ensimmäiset pysyvät hampaansa! Tältä se nykyään näyttää, häntä on näemmä typistynyt kaiken liehutuksen myötä, vaan minkäs cockeri hännälleen mahtaa. Tällä hetkellä Femma taitaa olla sisarusparvensa painavimmasta päästä, vaikka luovutushetkellä olikin pienimpiä. Mitat siis huippuvempaimilla 7,3 kiloa ja 34 senttiä ellei jopa 35. Pentupantakaan ei mene enää kuin viimeisimmillään kiinni! Chihuvaljaat ovat onneksi edelleen ihan hyvät.

Valkoinen läntti silmäkulmassa on punkinpurema, siitä ovat karvat tippuneet pois.

Ja koska saukko on vesieläin on meidän Femmakin varsin riemastunut vedestä. Vieläkään ei ole varsinaista ensimmäistä uimista tapahtunut, mutta se lienee vain ajan kysymys. Tässä vähän videoantia tyypin vesileikeistä. Melkein siinä tohinassa heitti jo uimasillekkin, kun sorsan-pöljäkkeet tulivat houkuttimiksi.



Ainiin, pentupenneli pääsi sisaruksineen viimein virallisesti koiranettiin ja paperitkin tuli linnun siipien kera postissa.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Se ois kesä ny

Viikonlopun lämpölukemat ovat kohonneet kesäisiin lukemiin, joten kai se vihdoin ois kesä! Käytiin tänään Femman kanssa tunnin verran haahuilemassa metsässä järven rannalla ja samalla ulkoilutin taas kameraa. Jännä reissu oli, Femma pääsi riekkumaan järveen ja itse tipuin jonnekkin kaatuneen puun repäisemään sammaleenpeittämään koloon. Säikähdin ihan tosissani, mutta Femmasta kaikki oli jotain hauskaa leikkiä ja se punnersi itsensä päälleni ähistessäni pois kolosta. Sitten se totesi "luolan" (oli niin syvä, että pudotessani olisin mahtunut sinne kokonaan) olevan huisin nastaa ja änkesi itsensä sinne. Kummallinen koira.

Oli huisin hauskaa läträtä vedellä ja sen jälkeen hepuloida ympäriinsä  


 Sinne tipahdin, Femma kipittää siellä jossain

Ja eikun järveen!

Ja loppuhepuli 


torstai 15. toukokuuta 2014

Pentupenneli touhuaa ja 16 vrk leikkauksesta

Työt ovat minullakin taas alkaneet, joten kiirettä pitää viimeisten harkkatöiden, tenttien ja töiden yhteensovituksessa. Pakko se oli kuitenkin tulla kirjottelemaan koirienkin kuulumisia, miten Ässän paraneminen sujuu ja mitä kaikkea Femma on taas oppinut ja saanut aikaan.


Haava 16 vrk leikkauksen jälkeen, leikkausjälki näkyy enää himmeänä.

Viimeksi Ässän voinnista kirjoitellessani kehuin sen hyvää toipumista, sillä se alkoi todella nopeasti käyttää leikattua jalkaansa. Tämä tietenkin kostautui ja ensimmäisenä leikatun polven lihakset kipeytyivät kovasti. Hetken aikaa Ässä oli aivan haluton liikkumaan ulkona ja veti jarrut pohjaan heti pissattuaan. Olen nyt muutamia päiviä hieroskellut Ässän lihaksia ja yrittänyt vähän venytelläkkin niitä ja Ässän olo tuntuu helpottuneen. Nyt se suostuu välillä pari minuuttia köpöttelemään ja haistelemaan naapurikoirien viestejä. Kipulääkettä ei siis olla saatu vielä vähennettyä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ensiviikon keskiviikkona on fyssari, katsotaan mitä neuvoja sieltä saadaan kuntoutukseen.

Viimepostauksesta lähtien olen kauhistellut tuota Femmasta tänne laittamaani kuvaa. Se näyttää siinä aika, höm, tukevalta. Myös paino oli noussut kovin hurjasti. Kummallista kyllä, seuraavana päivänä paino oli pienempi ja tyttökin sutjakamman näköinen. Koiran kasvu on kummallista, tai sitten olen epähuomiossa syötellyt sille tupla-annoksen. Lihaahan se varmaan söisi maailman tappiin asti, mutta nappuloita syö juuri sen, että nälkä lähtee. Tällä hetkellä mennään näiden sekoituksella. Satunnaisesti saa myös raakoja luita ja jotain muita ylläreitä, tottuupa maha monenmoiseen ruokaan.

No ei se tässä kuvassa ainakaan kovin pyöreältä näytä

Femma on myös aikaansaava ja ahkera pieni tytsy. Puuhakas tyttö on pitänyt itsensä toimeliaana ja se on näkynyt mm. kaijuttimien ja nettipiuhan mysteerisenä katkeamisena, tavaroiden kanteluna, repun tuhoutumisena, kengän tuhoutumisena, kevythäkin nakerteluna ja sen ensimmäisen lattialle laitetun maton silppuamisena. Mutta pitäähän sitä tekemistä olla ja ainakin seinät ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Tulipa eräänä päivänä testattua Femman suhtautumista raatoihinkin, sillä se löysi omatoimisesti ikkunaan lentäneen ja kuolleen pikkulinnun. Olin varma, että tyyppi olisi syönyt sen, mutta ei. Nappasi suuhun ihan pokkana ja seisoskeli lintu suussa ja katteli mua. Siinä sitten ihmettelin ja kehuin pentua (?!? no ainakaan ei syönyt sitä). Sitä se sitten onnessaan kanniskeli. Lopulta piti heittää lintu roskiin, kun jokaisella pissatuskerralla olisi pitänyt päästä vain kantelemaan kuollutta tirppaa. Kummia nämä spanielit, vaikka eipä Ässää kiinnostanut tirppa kuin haistelun verran.

Ihmeen hyvin Femma on sopeutunut myös työssäkäymiseeni. Ainoa näkyvä muutos sen käytöksessä on herättely jo viiden ja kuuden välillä aamulla. Tämä on aika raskasta, mutta kai se tästä menee ohitse. Femman kanssa raskainta onkin ehdottomasti ollut tämä valvominen, Ässä oli siinä suhteessa paljon paljon helpompi. Aluksihan Femma meille tultuaan herätteli pitkin yötä. Ässä stressaantui pennusta ja ramppaili myöskin yöllä ja siitähän pentu aina innostui riekkumaan. Välillä meni jo tosi kivasti, mutta Ässän leikkauksen jälkeen heräiltiin sen törmäillessä tötterönsä kanssa pitkin seiniä. Tällä hetkellä Ässä osaa nukkua häiriintymättä pennusta, mutta Femma on nyt jostain keksinyt nämä aamuiset herätykset. Ennen sen kanssa sai nukkua sentään seitsemään. Saatampa seuraavaksi kokeilla laittaa pentupennelin nukkumaan portin taakse, jossei meno ala rauhottua.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Femma 16 vk ja nenäpunkki


Penneli kasvaa vaan, mutta tällä kertaa säkäkorkeutta ei ole tullut yhtään lisää. Vissiin takajalat ovat kasvaneet senkin edestä, sillä joissain kuvissa tyyppi näytti aika takakorkealta. Painoakin on kroppa saanut huimasti ja ompa se kasvattanut itselleen villahousutkin. Tällä hetkellä mitat siis edelleen 32 cm, mutta jo 6,9 kiloa!



Eilen käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia, mutta saatiinkin sen sijaan nenäpunkkilääkitys. Femma on jo muutaman päivän niiskuttanut, aivastellut ja saanut nenäpunkkitartunnalle tyypillistä "reverse sneezing" niiskutuskohtauksia. Niiden aikana pikkuisen pitää oikein mennä istumaan, kun niistämiseltä kuulostava ilman veto nenään alkaa sarjana. Varmuutta nenäpunkista ei kuitenkaan saatu, sillä siitä on vaikeaa saada näytettä. Niinpä on pieni mahdollisuus, että Femmalla olisi alkava kennelyskä, jonka takia vietetään nyt pari päivää hiljaiseloa. Penneli on kuitenkin ollut reipas iloinen itsensä ja niiskutukset ovat jo eilisen lääkkeen myötä vähentyneet, joten kauheaa huolta tässä ei ole. Rokotukset mennään hakemaan oireiden poistuttua, varmaan yritän varailla ne samalle päivälle Ässän fyssariajan kanssa.

Lopussa vielä kännykkäräpsyjä Femmasta ihmettelemässä heppaa ja meidän läheisen ankkalammen ihanat sorsat. Tirpat ovat alkaneet vetää kovin puoleensa.. Myös into kantaa kaikkea näkyy esimerkiksi Femman valloittamassa säkkituolissa, minne roudataan muun muassa harjoja, ruokakippo, kenkiä, vaatteita ja leluja.




 Ylpeä aarteiden keräilijä


torstai 8. toukokuuta 2014

Matka kohti arkea alkaa nyt!

Tänään Ässällä oli aika tikkien poistoon ja kontrolliin leikanneelle lääkärille. Etukäteen vähän jännitti, vaikka Ässän vointi antoi osviittaa leikkauksen sujuneen hyvin. Leikannelle lääkärille tuli ikäväksi este, mutta saatiin ortopediksi opiskeleva lääkäri katsomaan Ässän jalkaan. Ja uutiset olivat hyviä!

Lyhyesti referoiden kotiutusohjeita. Ässä käytti lääkärin mukaan jo hyvin jalkaansa (niinhän se tekee, paremmin kuin viimeleikkauksen jälkeen). Taivutellessa polvi taipui hyvin ja pysyi napakasti paikoillaan! Tämä oli se, mitä etukäteen jännitettiin, eli alkaako polvi leikkauksen jälkeen luksoitua toiselle puolelle tai jotain muuta menee pieleen. Nyt näyttää hyvältä sen suhteen, eli tavalliseen elämään palaaminen siintää aina vain lähempänä!

Jaba daba duu!

Kuntoutusohjeiksi saatiin neuvo varata fysioterapeutille aika (varasin jo parin viikon päähän), sekä lisätä kävelyä pikkuhiljaa Ässän kunnon mukaan (eli esim 5 min lisää per viikko kuten viimeksikin). 2 - 3 kk liikuntaa kytkettynä ja varottava liukastelua ja hyppimistä. Saatiin myös ohje yrittää vähentää kipulääkettä puoleen täydestä annoksesta, katsotaan miten käy. Viimeksihän se ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta tällä kertaa ei olekkaan toinen polvi enää rasitteena. Saatiin myös uusi Cartrophen-pistos ja kolme pistosta mukaan kotiin viikon välein annettavaksi.



Vielä pari päivää tylsä tötteröä päässä ja sitten koittaa vapaus!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Pätevä pikkulikka

Meidän saukko eli Femma on ollut varsin pätevä. Salo-visiitin jälkeen se on ilmeisesti keksinyt, että pissojen tekeminen ulos on huisisti kivempaa kuin sisälle. Vaikka en tiedä voiko vielä parin päivän jälkeen juhlia, mutta juhlin kuitenkin. Salossa pääsi niin näppärästi takapihalle milloin tahtoo, täällä kerrostalossa palvelusväki on liian hidasta ja pikkupenneli ehtii kyykkiä milloin missäkin. Salovisiitit siis kannattavat, siellä oppii sisäsiistiksi. Sen jälkeen on ollut yksi kokonaan pissaton(!!!) päivä ja kahtena jälkimmäisenä päivänä on tullut vain yhdet pissat sisälle per päivä. Aikamoista.



Femuli-Hemuli kävi tänään myös ensimmäisissä itsejärkätyissä Toko-treeneissään esittelemässä jälleen pätevyyttään. Meidän lisäksi oli vain yksi koirakko, mutta päästiinpä vähän harjoittelemaan kontaktia häiriössä. Penneli oli niin huisin hauska, namit ja lelujen repiminen oli kamalan kivaa ja toista koiraa sai käydä aika lähelläkin kiertelemässä sen häiritsemättä. Femmalla on myös hauska tapa tulla välillä tyrkyttämään lelua mun naamaan: "siis kato, mullon lelu, hei jee, lelu, oon pätevä, nääksää!" Istuminenkin onnistui, tosin olen onnistunut näköjään liittämään siihen myös hauskan käpälöillä läpsyttelyn. Eipä mene tokottelu liian totiseksi. Treenin jälkeen Femma pääsi rallaamaan päälle vuosikkaan kääpiösnautserin kanssa, joten kaikin puolin taisi olla aika mahtistreenit Femmankin mielestä. Nyt voinkin loppuillan keskittyä kouluhommiin riiviön vedellessä hirsiä.

On se vaan mahtava penneli.


"Siis meitsi on vaan niin pähee!"


maanantai 5. toukokuuta 2014

Kukkiva kevät - 5 vrk


 Haavakuva 5 vrk, hyvältä näyttää jo!

Viikonloppu vierähti Salossa vapun jälkimainingeissa. Ässän vointi on ollut mitä loistavin, melkein liiankin hyvä. Se vain painaa menemään koivellaan ja hyppäsi tänään sänkyynkin. Paraneminen tuntuu tapahtuvan nopeammassa tahdissa kuin viimekerralla, kai liikkuminen on mukavampaa molempien polvien pysyessä paikallaan? Vähän siis pitää toppuutella menoa, mutta ennemmin näin päin kuin katsella kipeää koiraa. Torstaina on polvikontrolli, siellä kuullaan onnistuiko leikkaus yhtä hyvin mitä Ässän koheltaminen antaa ymmärtää.

Ohessa kaksi videota Ässästä, takapihalla oleilua (näkee vähän polven käyttöä) ja keväästä nautiskelua. Kuviakin on taas tullut räpsittyä, joten ne puhukoot puolestaan.

Käytiin retkellä Vaisakon luonnonvaraisessa tammimetsässä. Isoja lehtipuita, muitakin kuin tammia, sekä erilaisia kukkia. Femma pääsi mukaan retkeilemään.



Pystykiurunkannus

 Imikkä

 Sinivuokkoja

 Keltavuokko



Menossa mukana, loppuillasta vähän nukutti