maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ruohoa nam nam

Ässän siirtyminen raakaruonkintaan on sujunut aika kivuttomasti, sillä maha ei mennyt löysälle ollenkaan. Ässä syö ruoat hyvällä ruokahalulla ja kakkaa tulee vähemmän. Pöperö pistää kuitenkin pojan mahan ilmeisesti vähän myllertämään, sillä Ässä syö ruohoa ja puklailee aina välillä, usein aamusta. Ehkäpä uusi ruoka-aines luu pistää pojan mahan vähän myllertämään, tai sitten tämä on niitä "puhdistusreaktioita", jolla koira yrittää päästä eroon elimistöön kertyneistä aineista. Puklauksen mukana ei kuitenkaan tule ikinä ruokaa, vaan vain vaahtoa ja ruohonkorsia. Mutta eiköhän tämä tästä ala luistamaan!

Nyt on taas niin kauheat helteet, ettei ole tosikaan. Olemme nyt ajaneet parina päivänä kavereiden ja Ässän kanssa Pertteliin uimaan ja uittamaan koiraa. Kyllähän se aikaa vie, mutta mitäs se tässä lomalla ollessa haittaa. Ei tuolla oikein jaksa lenkkeilläkkään kun vasta illalla, kun kuumuus ei pukkaa päälle. Koirakin on ihan naatti, jossei välillä pääse kastautumaan. Kastautumisen jälkeen virtaa sitten riittääkiin riehumiseen ja riekkumiseen, kunnes turkki taas kuivahtaa..

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Ruokinnan muutos

Tänään se sitten alkoi! Nimittäin raakaruoan syöttö. Nappulat saatiin eilen viimein syötyä, joten tänään saatiin vihdoin lihat kunnolla kehiin. Aamuruoka jätettiin väliin, ja nyt iltaruoaksi Ässä sai Tampereenreissulla Barffi-netistä ostettua sianliha-luu seosta ( puolet lihaa, puolet luuta). Onhan tuohon sianlihaan nyt jo poikaa totutetukkin, mutta jännittää silti meneekö maha sekaisin nyt tuosta lihaluuannoksesta. Aloiteltiin nyt näin aluksi varovaisesti jauhetulla luulla ja puolikkaalla annoksella, saapa nyt nähdä miten homma lähtee tästä sujumaan! Jos maha kestää hyvin, niin huomista odottaa sulamassa oleva possuliha-kasvisseos (kurkku, voikukan lehti ja parsakaali). Eniten tässä koko hommassa jännittää kyllä ne tulossa olevat kokonaiset kalkkunan siivet ja niiden maltillinen syöminen.

Tänään tuli myös vietettyä oikein mukavasti aikaa järven rannalla uiden, makkaraa paistaen ja lekotellen. Ässä sai riekkua vapaana ja uida sydämensä kyllyydestä. Uskaltautuipa tuo jopa hyppäämään laiturilta rantaveteen, joten ehkäpä joskus uskaltaa myös ihan uimaan hypätä.. Nyt onkin ollut niin lämpimät kelit, että kyllä uinti tekee ihan hyvää sekä omalle että koiran jaksamiselle! Ässä myös keksi, että roiskuvaa vettä on kiva jahdata. Korvaa kivasti tuon talvella harrastetun lumen potkimisen.

Veden potkiskelua


ja sinkoilua

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Tikapuita pitkin taivaaseen

Juhannuksen vieton takia jon jäänyt parit treenit välistä, mutta onneksi päästiin sunnuntaina treeneihin. Silloin suuntasimme Kiikalaan sahalle, jossa harjoiteltiin hakua. Rompetta oli jos jonkinmoista, ja paikka oli muutenkin ihan erilainen verrattuna normaaliin metsään. Ässälle otettiinkin kaksi ensimmäistä ukkoa ihan peräänlähtönä, ja viimeisen sai sitten itse nenällään etsiä. Homma sujui oikein mallikkaasti, ja vaikka ensimmäisen ukon etsintä kesti niin Ässä teki hyvin töitä koko ajan. Toisenkin se poimi oikein hyvin. Viimeinen ukko poimittiin niin, että kävelin jonkin matkan päässä piilosta ohi, ja seurasin Ässän mahdollista reagointia hajuun (tätähän ollaan siis ennenkin tehty mettässä). Tällä kertaa huomasin selkeästi, milloin Ässä sai hajun (sen kanssa ollut välillä ongelmaa, kun tuo muutenkin häseltää kiskoen joka suuntaan), ja päästettyäni sen etsimään löysi se ukon nopsaan. Tällä kertaa oli erikoisesti loppupalkkiona kokonainen ruoka-annos, josta Ässä oli tietysti suunnattoman innoissaan.

Hakuharjoitusten jälkeen jäin Ässän kanssa alueelle totuttamaan Ässää erilaisiin kävelypintoihin ja paikkoihin. Homma meni aika hyvin putkeen, sillä Ässä ei osoittanut esim. pellin päällä kävellessä mitään arastelua. Erilaiset alustat menivätkin aika leikiten. Yritin myös harjoitella parin paikan avulla sitä vaikeaa alaspäin kiipeämistä tai loikkaamista, kun Ässä on sitä raunioilla nyt arastellut. Kiipeilytin Ässää myös jyrkkiä ja normaaleja portaaleita pitkin, erilaisten tavarakasojen päälle ja sain Ässän myös kiipeämään puisia tikapuita perässäni! Varsinkin tikapuu-saavutuksesta olen suunnattoman ylpeä, sillä eihän se koiralle ole mitenkään helppoa ja Ässä on yleensä aika epävarma tommoisten uusien juttujen suhteen. Tämän jälkeen kiipeilytin sitä pari kertaa tikapuita ja riekuin kepeillä sen kanssa palkkioksi. Ässä oli hieman epävarman näköinen tikapuilla, mutta hienosti se kuitenkin niitä kiipesi. Mun hieno etsintäkoira :)

Maanantaina oli sitten taas rauniotreenit, jossa myös esiintyi viereilevana tähtenä hieman jännitystä tuomassa pieni-Herra kyy. Näissä treeneissä halusin nyt panostaa taas siihen Ässän varmuuteen erilaisessa ympäristössä, joten sen mukaan suunniteltiin sitten treenit. Viimekerralle Ässälle osoittautui ylitsepääsemättömän vaikeaksi piilo, jossa maalimies oli kuopassa tunnellissa. Ässä ei vain yksinkertaisesti uskaltanut mennä sinne, koska alasmeno oli niin kammoittavaa tiilien heiluessa. Nyt otettiin sama piilo uudestaa peräänlähtönä, sillä toivoin innostuksen heiluvasta maalimiehestä vievän Ässän alas piiloon (=hyvä harjoitus siihen pelottavaan alaspäinkiipeämisen totutteluun). Samalla Ässän olisi innostuneena mennyt suorinta ja suht "peloittavaa" ja hankalaa reittiä. Harjoitus meni odotettua paremmin, sillä Ässä kipitti hankalaa reittiä helposti ja ketterästi arastelematta yhtään. Maalimiehellä se hieman vikisi ja pyöri, mutta meni kuitenkin ihan alas asti maalimiehen hieman houkutellessa. Olin aivan todella ylpeä minun pienestä hienosta pässistäni! Toinen maalimies oli sitten aivan normaali nenällä etsittävä ukko, joka kökötti tiilikasojen päällä tiiliaitauksessa. Se sitten sujui ihan perushyvin.

Kallioilla kiipeilykin auttaa alaspäinhyppimisen opettelussa


Tässä loman aikana on tullu myös ulkoilutettua marsuja ja Killeä auringon pilkistäessä. Harjoittelin myös taas kuvailua marsujen ja vähän Killenkin kanssa, joten nyt tein Picasaan ensimmäisen marsupainotteisin albumin! On albumissa vähän kuvia Killestä ja Ässästäkin lenkiltä, mutta suurimmaksi osaksia marsuja. Marsulassa on muutenkin nyt taas vähän vipinää, sillä Masille on iskenyt murrosikä. Koko pieni poikamieslauma on sekaisin ja riidoilta ei oikein voi välttyä, sillä Masi hakee nyt paikkaansa laumassa. Masilta katkesivatkin ylähampaat ilmeisesti jonkin kahakan takia, joten nyt poika syö jonkinaikaa raastettua ruokaa. Hölmöintä tässä Masin uhoilussa on nyt se, että myös Väinö ja Veeti kinastelevat taas kunnolla keskenään pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti tämä hullunmylly menee taas pian ohi..

Killen kaunis pää (huomaa kauneuspilkku)

Marsuset ulkosalla (Masi, Veeti ja Väinö)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Trimmiä ja muuttojuttuja

Tänään oli taas trimmailupäivä, ja minä innostuin vähän liikaa.. Ajellessani Ässän turpakarvoja koneella totesin myös korvakarvojen kaipaavan siistimistä. Niimpä ajelin karvoja siitä juuresta lyhyemmäksi, mutta korvakarvat kaipasivat mielestäni vielä enemmän siistimistä. Niimpä ajelin kaikki korvakarvat pois kokeilun vuoksi, ja nyt Ässä on varsin kynityn näköinen. Eipähän tartu liat lenkiltä korviin tai tule takkuja, mutta olen kyllä onnellinen sitten, kun nuo korvakarvat kasvavat takaisin. Ei olisi ehkä ihan näin rankalla kädellä tarvinnut siistiä niitä.. :) Äiti tosin totesi Ässän näyttävän nyt enemmän koiralta (häh?). Kyllähän sitä on muutamia rotuja, jotka ovat ulkonäöllisesti siitä peruskoirasta aika kaukana, mutta ei cockeri omasta mielestäni muiden joukossa mitenkään yliampuva ole. Äitini tosin on pienenä nähnyt lähinnä ajokoiria, joten ehkä Ässä jotenkin muistutti hänen mielestään karvattomine korvineen sitten niitä. Luulihan se isäkin joskus cockerin olevan terrieri :D




Jossain aiemmassa päivityksessäni mainitsin tulevasta muutostamme Tampereelle opiskelujeni perässä. Kämppää haettiin jonkinaikaa, ja nyt on vihdoin tärpännyt! Saimme 76 neliöisen (iso!) kolmion Hervannasta. Käydessämme katsomassa kämppää seikkailimme myös muualla Hervannassa. Tyytyväisenä pistin merkille lupaavannäköisten metsien olevan ihan polkupyörän matkan päässä. Vapaana pito ei siis ilmeisesti tule olemaan autottomanakaan mikään mahdottomuus, kun Ässä vielä totteleekin mielestäni hyvin vapaana ollessaan. Itse Hervanta oli muutenkin tosi puistomaista, sillä siellä oli paljon puisia laikkuja ympäriinsä ja kaiken keskellä oli pieni järvikin! Haikeilla mielin jätän kyllä taakseni Salon metsäiset maisemat, mutta on kyllä ihanaa tietää, ettei tuleva kämppä sijaitse missään betoniviidakon keskellä. Kämpästä voisin laittaa muuten kuvia, mutta ne on tosi kämäisiä. Tässä nyt pari kaverin ottamaa kuvaa siitä järvestä!

Järven viertä kiertää lenkkeilypolku


lauantai 13. kesäkuuta 2009

Mikkelinreissu

Nyt on Mikkelinreissu takana, ja kylläpä olikin mukava reissu! Meistä oli mukava nähdä sukulaisia ja oleilla luonnonkeskellä ja Ässästä oli ihanaa olla monien ihmisten rapsuteltavana ja jatkuvassa vapaudessa. Nämä pari päivät sujuivat nopeasti, ja kuviakaan en kerennyt ottaa paljoakaan uimisen ja ulkoilun lomassa.

Mökin järven vesi oli vain 15 asteista eli jääkylmää. Ässä innostui kuitenkin uimaan varsinkin keskiviikkona, mutta muina päivinä uiminen kylmässä vedessä ei enää paljoa huvittanut. Keskiviikko kuluikin rannan lumpeenlehtiä noutaessa, mutta torstaina Ässä keksi myös veneilyn olevan hauskaa. Niimpä se viettikin suuren osan ajastaan veneessä aaltoja katsellen ja pyydystellen. Hölmö pieni koira! Uskaltautuipa se jopa kerran saunaan kanssamme, mutta kuumuus, ahtaus ja istuskelu ei Ässää sen kummemmin enää houkuttanut, sillä pihalla oli paljon kivempaa sinkoilla ympäriinsä.

Lummetta noutamassa

Kanotoimassa

Sinkoilemassa


Sukulaisten kissa Japrin asusteli jälleen vierailumme ajan alakerrassa, mutta enää se ei sähissyt heti Ässän nähdessään! Peloissaan se silti oli, ja olisikin varmaan räpännyt Ässää turvalle, jos toinen olisi päästetty lähelle. Niimpä alakerrassa majailu oli kaikkien kannalta parasta. Ulkoilutkin limittyivät hyvin, sillä Ässä juoksi päivät kanssamme ulkona, ja Japrin taas metsästi yksikseen yöt ja juoksi aamulla enoni kutsusta taas sisälle nukkumaan.


Kissan paha katse



Yksi reissun kohokohdista oli makkaranpaisto nuotiolla kauniissa iltamaisemassa. Myös Ässää melkein lykästi, sillä se sai varastettua tippuneen makkaran, joka tosin varastettiin takaisin. Toinen reissun kohokohta oli kalansaanti! Timo sai viimeisellä virvelinheitollaan kalastettua pienen ahvenen, jota Ässäkin kovin ihmetteli ja vähän yritti maistellakkin. Ässä jäi kuitenkin moisesta makupalasta paitsi, sillä fisu päätyi Japrinin ruokalautaselle. Myös saunominen järvisaunassa ja uiminen järvessä olivat mukavia mökkeilyyn kuuluvia kokemuksia. Ennen en ole noin kylmään järviveteen uskaltautunutkaan uimaan!

Illan kaunista järvimaisemaa Timon kuvaamana

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Rampa Frida

Viimekerrasta ei ole kuin hetki, mutta kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Frida joutui taas sairaslomalle, olemme Ässän kanssa edistyneet treeneissä, ollaan mökkeilty ja ulkoiltu ja matkan varrelta on kertynyt muutama kuvanenkin.

Riekkumista Salaisissa


Jos aloittaisin tästä Fridalle sattuneesta tapaturmasta. Fridahan oli pari kuukautta juuri sairaslomalla juostuaan aitaa päin. No, tyttönen oli juuri kuntoutunut kokonaan, joten menimme Kian kanssa juoksuttamaan ja uittamaan koiria Salaisiin. Lenkki sujui oikein kivasti, kun koirat painelivat minkä kerkesivät ja me höpöttelimme tulevista opinnoistamme sun muista. Ihan lenkin loppupuolelta Frida yhtäkkiä vedestä tullessaan kulkikin vain kolmella jalalla. Syykin selvisi pian: anturista oli viiltynyt kynnenkokoinen pala lähes irti, ja vertakin sieltä tuli kiitettävästi. Kannoimme koiran autoon ja pyyhälsimme eläinlääkäriin, jossa Frida rauhoitettiin ja hoidettiin. Viiltynyt palanen leikattiin pois, Frida sai tassusiteen ja "tohvelin" ja 2kk liikuntarajoituksen. Että sellainen tapaturmainen lenkki tällä kertaa! Kuvia.

Hieman vielä pöpperössä oleva Frida tohveli jalassaan.


Tottiskin on alkanut sujua paremmin nyt lelupalkan myötä, kun koira on oikeasti innoissaan touhusta. Vielä kun itse jaksaisi piiskata itseään useammin tottistelu pariin, mutta kun se jälkikin on niin kivaa ja sitäkin pitää treenata.. Torstaina tottisteltiin lyhyesti. Häiriönä oli pari muuta koiraa ja ampumista, joten pelkästään leikin Ässän kanssa. Muut koirat ja ampuminen eivät häirinneet leikkiä yhtään! Kerran kyllä yritin ottaa katsekontaktin leikin välissä, jolloin Ässän kiinnostus iskostui samantien muihin tottisteleviin koirakoihin, mutta muuten homma sujui hyvin! Innostuin myös perjantaina tottistelemaan, mutta se sujui hieman huonommin ja innottomimmin ohjaajan tumpeloidessa, venyttäessä treeniä pikkuisen liikaa ja vaatiessa koiralta pikkaisen liikaa.

Jälkeä treenattiin maanantaina porukalla. Teimme Ässälle pienen jäljen, jonka se meni innolla läpi. Tein Ässälle jälkeä myös itse perjantaina ja nyt tiistaina. Perjantainen meni huonommin, mutta pääsimme kuitenkin koiran johdattamana loppuun. Tämänpäiväinen meni jo paljon paremmin, kun itsekkin osasin taas vähän enemmän maanantaina saatujen vinkkien ansiosta. Tämänpäiväinen jälki oli vähän päälle 50 m ja Ässä meni sen innostuneesti läpi. Vielä en tee jälkeä normaalisti kävellen, vaan hyvin lyhyitä askelia ottaen. Pari kertaa Ässä lipsahti jäljeltä, mutta osasi itse takaisin.

Myös mökkeilyä on tultu harrastettua muun puuhailun lisäksi. Menimme sunnuntaina Katin mökille koirinemme, ja vietimme päivän koirille palloa potkien ja lekotellen. Roope on ihan hulluna palloon, ja se jaksaisi noutaa sitä tuntikaupalla. Ässä ei ensin piitannut mokomasta potkiskelusta pahemmin, mutta lopulta sekin innostui juoksemaan Roopen kanssa kilpaa pallolle. Useimmiten Roope sai pallon, jolloin se palautti sen uudelleen potkaistavaksi, mutta joskus myös Ässällä kävi tuuri! Silloin pallo joutuikin kulman taakse nällytettäväksi, kunnes joku sai sen pihistettyä mokoman varkaan hampaista. Roope ei ihme kyllä yrittänyt viedä palloa Ässältä, vaikka selkeästi pomo onkin. Se odotti kauniisti vieressä, ja tempaisi pallon mukaansa, kun Ässän mielenkiinto siirtyi taas johonkin muuhun. Mökkeily oli kivaa, ja kuvasiakin kertyi muutama!

Pinkaisu pallon perään.

Myös kuvailua olen yrittänyt harjoitella koirien lisäksi marsujen ollessa mallina. Toisten rauhallisina laiduntaessa sain harjoiteltua eri ohjelmien ja asetusten kanssa pelailua, sekä manuaalisen tarkennuksen hienouksia. Hyviä kuvasia kertyi vain muutama, joten ne saavat jäädä koneeni uumeniin. Yhden hienon otoksen voisin kuitenkin Masista laittaa:


Ainiin! Keskiviikkona suuntaamme nokkamme kohti Mikkeliä ja mökkiä. Takaisin tulemme perjantaina, joten Ässä saa nyt viettää täysin hihnatonta elämää pari päivää. Luvassa siis paljon juoksentelua, metsien tutkiskelua ja uimista!

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Ensimmäiset maistiaiset

Tänään alkoi sitten Ässän totutus raakaruokaan. Orijen-nappulaa on vielä n. 4kg jäljellä, mutta aloin nyt hyvissä ajoin totuttamaan Ässää raakaan lihaan ja kasvismössöön. Jonkin aikaa lisäilen ruoan sekaan vain ruokalusikallisen kumpaakin, mutta lisään määrää pikkuhiljaa. Lopulta siirryn pienen totuttelun jälkeen kertarykäyksellä raakaruoalle luineen päivineen. Toivottavasti tämä sitten auttaa kutinaan, hiivaan ja ulosteen löysyyteen/anaalirauhas ongelmiin.

Maanantaina oli taas rauniotreenit, ja Ässän mielestä se oli taas aika jännä paikka. Heiluvien tiilikasojen päällä liikkuminen jännitti, ja varsinkin alaspäin kiipustus oli aivan hirveää. Aluksi Ässälle piti ottaa haukut, mutta homma meni niin hankalaksi, että jätettiin ne ottamatta. Ensimmäisen ukon luona olisi pitänyt kiivetä alaspäin liikkuvilla tiilillä kololle, jossa maalimies oli piilossa. Se oli Ässän mielestä hirveää, ja vaikka saimmekin sitä nakeilla hyvin alaspäin houkuteltua ei se suostunut menemään maalimiehen viereen. Toisen maalimiehen haju ilmeisesti kiersi jotenkin oudosti pois, ja Ässä haki ukkoa kovasti kokoajan väärältä alueelta. Viimeinen ukko oli onneksi helpompi, mutta poika alkoi selkeästi väsyä. Positiivista hommassa oli, että Ässä teki kokoajan ahkerasti töitä eikä heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka viimeisen ukon etsintä vähän väsyneempää olikin. Rauniot olivat kuitenkin maastona taas viimekertaista hankalemmat Ässälle, mutta eiköhän se siitä ajalla ja harjoittelulla sutviudu.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Viikonlopun kesäriennot

Viikonloppu on ollut yhtä hellettä, ja Ässän kanssa ulkoilu on ollut lähinnä pulikoimista järvissä, lammissa ja ojissa. Perjantaina oli kaunis sää, joten ulkoilutin Ässän lisäksi myös kameraa. Lenkkimme venyi venymistään, kun jäin kyykkimään ties minne kuvia räpsimään. Ässää ei vauhdittomuus kesäkuumalla haitannut, vaan se rauhaisasti seuraili hajuja ja tonki ojia. Lenkkimme ei ollut mitenkään erityisen pitkä, vaikka kesto olikin normaaliin lenkkiin melkein kaksinkertainen. No, sainpahan pari nättiä kuvaa Ässästä voikukkapellon keskellä!

Kukkaiskoira

Lauantaina oli ylioppilasjuhlat, josta Ässäkin osasi ottaa ilon irti. Vierailta sai kivasti kerättyä silityksiä ja vähän kakun murusiakin. Timon perheen saapuessa Timon siskon tyttö Iida (9v) leikki ja puuhaili Ässän kanssa vierailun ajan, joten Ässä oli aika väsähtänyt vieraiden lähdettyä.

Sunnuntaina oli sitten cockeritreffit! Menimme uittamaan koiriamme Salaisten hiekkakuopille, mikä piristikin kuumuudessa läkähtyviä koiria huomattavasti. Paikalla oli minun ja Ässän lisäksi kaksi nuorta cockerityttöä (Notte ja Monna) ja kaksi cockeripoikaa (Sulo ja Veeti) sekä heidän kaksi omistajaansa. Menoa ja meininkiä riitti, kun viisikko porhalsi ja polskutti ympäriinsä. Kaikenlaista porukka puuhailikin keskenään, mutta vielä Ässä ei ihan antautunut kunnon jahti-leikkiin parista yrityksestä huolimatta. Porukka kuitenkin spurttaili iloisesti keskenään ja porski innoissaan keppien perään. Aika kului iloisesti koirista ja vähän muustakin jutellessa, kiitokset vain Kristiinalle ja Riikalle kivasta päivästä! Toivottavasti päästään pian uudelleenkin :) Kuvia päivästä albumista.


Porskuttelua..


ja säntäilyä!