torstai 27. kesäkuuta 2013

Huh hellettä

Pari helteistä päivää takana ja tänään sitten ukkosta ja sadetta. Tällä viikolla kaksi lenkkiä on tehty niin, että ollaan vain menty joko Villen tai kaverin kanssa uimaan ja napattu Ässä mukaan. Ei siinä, uiminenhan on mitä parhainta liikuntaa ja Ässä onkin ollut ihan fiiliksissä. Uimista ihanien ihmisten kanssa mielin määrin!



Harrastuspuolellakin on taas vähän enemmän meininkiä: ensiviikolla alkaa rally-toko ja yritin ilmoittaa Ässän spanieleiden taipumuskokeisiin. Vielä ei vain ole meidän pääsystä tietoa, pidetään peukkuja. Onneksi elokuussa on toinen koe suht lähellä, johon sinne seuraavana yritetään jossei nyt tärppää! Myös koiratanssiin pitäisi tosissaan valita musiikki uutta ohjelmaa varten, sillä parin kerran päästä meillä on treenikertana musan kuuntelut. Ja syksyllä sitten onkin TAMSK:in omat kisat, jonne ollaan menossa. Iiks!


Mutta ei jotain hyvää ettei huonoakin. Kille pääsi (joutui) tänään kanssani ensimmäistä kertaa eläinlääkäriin. Se on ollut nyt maalis-huhtikuusta asti aika syömätön ja kova nukkumaan, joten varasin sille ajan eläinklinikka Oivaan. Konnille nyt on ihan normaalia ruveta nukustelemaan ja "horrostamaan", mutta kevät oli siihen outo aika ja tätä on jatkunut ihan liian kauan. Olin positiivisesti ilahtunut lääkärin kilppari-tietämyksestä, vaikka ei kuulemman edes ole klinikan osaavin näissä asioissa (varsinainen tietotaituri oli lomalla). Hoidoksi saatiin nokan lyhennys, antibiootit ja matolääke (jota tosin itse ehdotin/pyysin), eikä hintana ollut kuin 66 e. Killellä on aina ollut pitkähkö nokka, mutta on nyt ehkä kasvanut entisestään, joten lyhennettiin varmuudeksi. Antibiootit sai mahdolliseen suolistotulehdukseen, joka voisi olla syy ruokahaluttomuuteen. Klinikalla tuli tosin ilmi, että jotain herra on selvästi syönyt ja juonut edes vähän, sillä ensimmäisestä käsittelystä eläinlääkäri sai päällensa kakat ja nokan leikkauksesta pissat. 

Kotiin tullessamme olin varma herra kiukkupussin rientävän kiukuttelemaan jonnekkin nurkkaan, mutta se yllättikin iloisesti asettumalla valolampun alle ja aterioimalla tuoreita voikukan lehtiä. Liekö nokan leikkaus auttanut tai sitten ponteva hanttiinlaitto lääkärillä nosti nälän pintaan?

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannus



Saavuimme kaverimme luokse perjantaina päivällä ja Ässä oli heti ihan liekeissä. Vapautta! Uusia paikkoja! Ihania hajuja! JÄRVI! Kun pääsimme rantaan, se hyppäsi ensimmäisenä järveen, ja kävi siellä tuon tuostakin. Tämän takia Ässän sisälläoloa piti hieman rajoittaa, joten aikalailla koko päivän se siis kulutti ulkona touhuten. Mikäs siinä uidessa, touhutessa, ruokaa kytätessä ja ihmisiltä rapsuja kerjätessä. Ässä sulautui hyvin joukkoon, mutta kävi vähän ylikierroksilla uudesta paikasta ja uimisesta. Ihan hyvin se silti osasi käyttäytyä, ruokaa kyllä kerjättiin, mutta mitään ei pöllitty, ihmisiä vasten ei hypitty eikä muutenkaan liiaksi ahdisteltu. Mitään pahempia koiruuksiakaan ei sattunut eikä yhtään kissaa jahdattu. Puskaan villielukoille heitetyt kukkakaalit se kyllä söi parempiin suihinsa (en ehtinyt heittäjää varoittaa), mutta eipä sillä mennyt edes maha sekaisin. Kuvat reissusta kansiossa.



Tottakai juhannukseen kuului uimisen, saunomisen ja grillailun lisäksi myös juhannuskokko, jota lähdimme porukalla katsomaan. Kokon järjesti kaupungin toimikunta ja se oli keskellä peltoa. Pellolla oli myös muuta porukkaa, ja Ässä oli jopa rasittavan riehakas, ei olisi malttanut millään rauhoittua. Ihan nätisti se kuitenkin katseli muita paikalla olleita koiria, vaikka pari kertaa niille piti huudahtaa. Kokosta Ässä ei välittänyt tuon taivaallista.























Kokon jälkeen suuntasimme takaisin mökille ja Ässäkin pääsi taas järveen. Auringonlaskun aikoihin saimme myös ihailla vastarannan kokkoa, joka melkein nuoli jo viereisiä puitakin.. Kauan se paloi suurena, liekö jollain karannut kokko käsistä, mutta onneksi lopulta sammui.


Vaikka reissulla Ässältä jäi totaalisesti kissat näkemättä ja jahtaamatta, pääsi se ihastelemaan kaverini hevosia. Taino, me sen ihastelun lähinnä hoidimme Ässän ravaillessa ympäriinsä välittämättä hevosista pätkääkään. Eipä sillä onneksi ollut mitään intoa niitä mennä katsomaankaan.






















Pekka, Poni ja Mira

Lauantaina palasimme Saloon vanhemmilleni, enkä kyllä hetkeen ole Ässää niin rättinä nähnyt. Eipä sekään ilmeisesti ollut mökillä saanut erityisen hyvin nukuttua ja kyllähän sellaisesta touhuamismäärästä väsähtääkin, sillä Ässä ei asettunut mökillä maate ennenkuin me ihmiset mentiin nukkumaan. Viimeiseen asti se veti pihalla omaa menoaan tehden pesää johonkin ruohomättääseen välillä. Vissiin se raukka luuli, ettei pääsisi sisälle ollenkaan nukkumaan.

Sunnuntaina Tampereelle palatessamme sain Villen houkuteltua kanssani Torronsuon lintutornilla käymään. Itsehän olen aiemminkin paikassa käynyt, kun on noin sopivasti Saloon ajoreitin varrella, mutta kovasti teki mieli päästä uudelleen. Hieman olisi tehnyt mieli pidemmänkin kaavan mukaan käpystellä, mutta kiire Tampereen ruokakauppaan pakotti jatkamaan matkaa. Torron maisemat olivat taas aivan vertaansa vailla! Ässäkin kiipesi kanssamme lintutorniin ihan omin jaloin, vaikka alastulo vähän jänskättikin.


Ylhäällä oikealla Ässä menossa lintutorniin. Alempana lintutornista aukeavat maisemat.

Eikä se ohjelma tähän lopu, sillä tämän viikon lopuksi mennään Mikkeliin mummin ja ukin mökille. Siellä Ässälle on taas luvassa viikonloppu vapaana metsän ja järven äärellä. Spanielin riemua katsellessa tulee mieleen, kuinka ihanaa olisikaan omistaa oma mökki..

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kesäinen kiire

Monesti on pitänyt tännekkin päivitellä kuulumisia, mutta kuvien puutteesta on jäänyt. Usein kamera on kiireen keskellä unohtunut kotiin, vaikka säät ovatkin suosineet. Kesällä on paljon menoja varsinkin viikonloppuisin, mutta antaa olla. Syksyllä voi sitten taas vetäytyä enemmän kodin turviin, kun kesän on saanut huidella milloin missäkin ja mieluiten ulkona.


 Nyt annetaan mennä vain! Huom. uusi sporttinen kesäturkki.

Työtkin ovat jotenkin rennompia tai ehkäpä itselle sopivampia, kun iltaisin jaksaa tehdä vielä vaikka mitä! Toimistotyö myös kannustaa mukavasti viettämään vapaa-aikaansa ulkona, joten Ässäkin on saanut nauttia enemmästä ulkoilusta. Ohjelmaan tosin on kuulunut aika paljon koiratontakin menoa, onneksi Ville on ollut Ässän kanssa silloin kotona. Helpottaa kummasti koirallisen arkea tuo toinen ihminen ihan läsnäolollaankin.. Toivottavasti loppukesästä saisin keskittyä ehkä enemmän koiramaisempiin juttuihin. Tanssitreeneissä ollaan viikoittain käyty, mutta uuden ohjelman miettiminen on jäänyt lähinnä satunnaisten uusien temppujen opetteluksi. Treeneistä on silti saanut aina poistua hymy huulilla (kuten tänäänkin). Se jos mikä kertoo onnistuneesta lajivalinnasta.

Ässä kävi hierojallakin ihan tsekkauskäynnillä. Se on ollut erittäin hyvävointinen, aktiivinen, riekkuva, iloinen ja kiva kaveri. Hierojalla ei löytynytkään kuin pientä jäykkyyttä/jumia selässä, mutta ei mitään suurempaa. Räyhytkin ovat nyt kuin muisto vain, enää vaan silloin tällöin vähän haukuskellaan epämiellyttäville yksilöille. Nyt mukaan on tosin tullut uusi ihastuttava tapa haukkua ihmisille rappukäytävässä... Eipä tosin johdu lihasjumeista vaan hihnan toisesta päästä.

 Uinut spanieli on onnellinen spanieli

Juhannus lähestyy kovaa kyytiä, ja tänä kesänä Ässä pääsee viettoon mukaan! Menemme maalle kaverin luokse, jossa kakkara saa riekkua vapaana, jahdata kissoja (pahapaha!), pulikoida järvessä ja järjestää muita vastaavia huvituksia kanssaeläjille. Ehkäpä juhannuksen jälkeen olisi siis tarjolla enemmän kesäisiä kuvia, jopa ihan banneriinkin asti!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tarinoita reissusta part 1

Reissulla oli kova ikävä omia karvanaamoja, joten lohtua piti hankkia milloin mistäkin eläinkontakteista. Tähän kirjoittelinkin reissulla vastaantulleista elukoista, ehkä samaan syssyyn ohimennen jotain reissustakin.

Saksa Bremen

Ensimmäinen kohteemme reissussa oli Saksan Bremen, joka sijaitsee Pohjois-Saksassa. Saksaan menimme Ryanairin halpislennolla ja varsinainen reilireissu alkoi siis täältä. Emme ehtineet olla Bremenissä kuin kaksi yötä, mutta kaikenlaista tuli nähtyä.

Bremenissä oli kivan kuuloinen Bürger Park, jossa kävimme. Kyseessä on siis yli 200 hehtaarin puistoalue, jossa meni erilaisia kävelyteitä ja polkuja. Puistossa oli myös mm. ravintola, leikkipuisto ja kotieläinpuisto. Kotieläinpuistosta löytyikin jotain uskomattoman ihanaa:


Nimittäin marsuja! Siellä ne asustelivat ympäri vuorokauden aidatussa aitauksessa, kipitellen välillä mökkeihinsä. Oikeaa marsun luksuselämää, saada laiduntaa ympärivuorokautisesti kavereiden kanssa. Oli puistossa toki muitakin eläimiä.



Puisto itsessään oli myös tosi nätti, tuollaisia polkuja olisi kiva lenkkeillä koirankin kanssa. Puistossa oli kielletty koirien irti pitäminen, mutta paljon siellä lenkkeili ihmisiä koirineen. Yllättävää oli se, että suurin osa koirista näytti olevan suuria koiria kuten boxereita tai saksanpaimenkoiria ihan keskustassakin. Muutamilla oli myös ihan kunnon kuonokopat. Luulisi kaupungissa asuvien suosivan enemmän pieniä koiria, joiden kanssa voisi matkustaa helpommin julkisillakin. Yhtään koiraa ei tosin ratikassa nähty, vaikka eipä Suomessakaan koiria hirveästi busseissa istu.



Hollanti Amsterdam, Sveitsi

Junalla jatkettiin matkaa Amsterdamiin, jossa yövyimme keskustan ulkopuolella leirintäalueen tyyppisellä paikalla muistaakseni kolme yötä. Amsterdamista jatkettiin yöjunalla Interlakeniin Sveitsiin.

Amsterdamissa ei koiria suuremmin näkynyt. Siellä oli tosin myös suuret juhlat (Queen's Day), jotka olivat vähän kuin festarit. Eipä sellaisissa koiran kanssa paljoa huvittaisi liikkuakkaan, lasinsirujakin oli milloin missäkin. Ainoiksi eläinkontakteiksi jäikin leirintäalueemme hullut sorsat, jotka puolikesyinä vahtasivat ihmisiä pullankiilto silmissään. Ne jopa juoksivat perässämme, kun yritimme juosta niitä karkuun. Ja nähtiinhän me huvipuistossa käydessämme lisää kotieläimiä.

 Siinä se jaksoi päivystää kuin pahinkin kerjäläinen

 Vuohia sai silitelläkkin, jos suostuivat tulemaan aidan toiselle puolelle.

Hollannissa oli myös kummallista se, miten ihmiset pitivät takapihoillaan vuohia tai lampaita. Myös monet ruohopläntit kaupungeissa oli käytetty niin, että siellä laidunsivat lampaat tai lehmät. Samaa näkyi myös Sveitsissä, jossa lehmiä oli milloin missäkin. Se oli oikeastaan aika mukavaa, oli jotenkin rauhoittavaa katsella lehmien ja lampaiden laidunnusta. Melkein kuin maalla olisi ollut..


Sveitsissä oli tietysti myös komeita vuoria. Alhaalla näkyvä kaupunki on Interlaken.

Tällaisia tarinoita reissun alkuosasta. Myöhemmin ajattelin kirjoitella reissun loppuosan eläimistä, joiden tapaaminen ei sitten pääsääntöisesti ollut niin mukavaa.. Kaikissa maissa ei eläimillä ole asiat yhtä hyvin kuin Suomessa.