tiistai 27. syyskuuta 2011

Juoksee, ei juokse

Eilen oli viimeinen kerta Piskien maanantain agikurssilla, eli nyt treenataan vain kerran viikossa. Totuin jo niin kovin kahteen viikkokertaan, että yksi kerta tuntuu niiin vähältä. Katsotaan nyt mennäänkö näin, vai yritetäänkö päästä jonnekkin treenaamaan lisää. Kyllähän kotonakin voi jotain pikkujuttuja opetella, mutta silti.

Maanantaina tehtiin pitkää rataa ensin osissa, sitten kokonaan. Ei ollut ihan mikään perushelppo rata, mutta ei mikään liian vaikeakaan. Ässä pinkoi niin kovaa radalla, että sain oikeasti tehdä töitä pysyäkseni vauhdissa. Ja mä vielä pysäytin sen kerran välissä, kun halusin mennä renkaan varmasti.. Ehkäpä se lisää vauhtia, kun osaa paremmin? Kuka tietää.

Tänään Tamskin agissa se ei kuitenkaan mennytkään niin nopeasti! Minä porhalsin rataa tehdessä jo vähän liiankin edessä sähläten, joten hukkasin koiran taakseni. Viime tiistainakin mulla oli sellainen olo, että Ässä ei mennyt ihan niin kovaa, kuin maanantain treeneissä tai tiistain treeneissä aiemmin. Missä vika? Onpahan helpompi ohjailla koiraa, mutta ihmetyttää vaan. Piskien treenit oli ulkona hiekkakentällä, Tamskin treenit hallissa matolla. Ehkä se on paikka, tai sitten lihakset ovat jähmeät maanantain treeneistä? Tai ei ole niin paljon intoa, kun tehdään kaksi päivää peräkkäin? Pitänee odottaa ensiviikkoon, ja katsoa mitä tapahtuu.

Musta jotenkin tuntuu tällä hetkellä agissa, että koira kyllä oppii monenmoista, mutta mun ohjailu ei kehity (tarpeeksi). Ohjaan radan ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että tuli tehtyä monia virheitä. Tietysti, jos nopeus kasvaa, niin pitäisi reagoidakkin nopeammin, mutta eikai se siitä ainakaan pelkästään johdu. Tuntuu, etten ole tarpeeksi skarppi, vaan liikun liian jähmeästi, veltosti ja en ohjaa tarpeeksi. Är! No, kyllähän se nyt on huomattu, että koira oppii nopeammin kuin ohjaajansa.. Pitänee kaivaa tanssimatto taas sängyn alta ja alkaa harjoitella reaktiokykyä ja nopeutta.

Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä jonnekkin MeJä-kurssille, mutten sellaista mistään tästä lähistöltä enää löytänyt. Nyt alkaa syksy ollakkin jo niin pitkältä, että ehkeivät yhdistykset sellaisia enää pahemmin järjestele. MeJä olisi hyvää vastapainoa agille, ja Ässä kyllä tykkäisi siitä touhusta. Ostin veretkin jo pakastimeen, katsotaan saanko aikaiseksi mennä jälkeä omin päin tekemään. Mejässä tosin on kokeet rajattu, koska Ässällä ei näyttelytulosta ole, mikä kyllä vähän ärsyttää. Vaikka ei me välttämättä edes kokeisiin asti ikinä päästäisi, niin silti.

Ässällä on muuten torstaina röntgeni, iiks! Saa nähdä, paljastuuko sieltä jotain jännää. Loppuun muuten vielä pari kuvaa kännykän uumenista. Tänään olisi ollut ihanan nätti ilma kuvailla, mutta kamerasta oli tietysti akku loppu, eikä se sitten ehtinyt latautua. Ehkäpä huomenna kävisi tuuri.

Juuri löytämäni uusi hieno lenkkipolku. Se on talvisin hiihtopolku, ja siellä kyllä törmää erittäin harvoin kehenkään.


Käytiin puistossa heittelemässä Villen kanssa frisbeetä, ja Ässä pääsi mukaan. Fleksinsä rajoissa se juoksi hulluna frisbeen perässä. Tämä on keväällä otettu.


Tämäkin lienee keväältä, oltiin Ässän kanssa vanhemmilla kylässä. Siinä istun isän sylissä, kuten isin pikkutytön kuuluukin, ja tottakai Ässä-kakara sitten on minun sylissä. Ja iskä vain näyttää kärttyisältä, oikeasti sillä on ihan hauskaa.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Terveystutkimuksia ja sadesäätä

Käytiin Ässän kanssa terveystutkimuksissa viimeviikon torstaina, jolloin Ässältä tutkittiin silmät ja polvet. Silmät todettiin terveiksi (JES!!!), mutta polvet eivät odotetusti olleet ihan kunnossa. Ässän molemmissa polvissa todettiin lievää luksaatiota, eli ykkönen tuli papereihin ( 0 on täysin terve). Polvet eivät kuitenkaan lähde helpolla pois paikoiltaan, vain ihan ääriasennossa. Ainakin kerran olen nähnyt Ässän polven menevän sijoiltaan kesken juoksun ja hyppelyn, jolloin se itse potkaisi kovasti taakse ja polvi loksahti paikoilleen. Ässä itse ei ollut moksiskaan. Agilityä meiltä ei kuitenkaan onneksi kielletty, sillä vaiva on niin lievä ja hyvä tukilihaksisto on tärkeää huononiveliselle. Tietysti tätä pitää seurata, sillä jossain vaiheessa se saattaa ruveta vaivaamaan. Noh, nyt vaan kasvattelemaan lihaksia, ja odotellaan jännityksellä ensiviikon röntgeneitä!


Muutin hieman blogin ulkoasua, sillä tämä tausta sopii mielestäni huomattavasti paremmin vallitsevaan vuodenaikaan ja ilmaan. Tänään treeneissä satoi oikein kunnolla, ja Ässä-raukka kastui läpimäräksi. Seurauksena oli vilusta johtuvaa sinkoilua ja yliaktiivisuutta, jolloin se touhotti kokoajan kaikenlaista. Rataakin juoksi vimmattua vauhtia, ja kiihdytti jopa ekaa kertaa mun edelle kunnolla. Siinä oli itsellä enemmän työtä pysyä kärryillä, mutta suoritukset olivat silti ihan hyvät, kun ei tuolta keskittyminen mihinkään kadonnut. Ensiviikolla onkin muistaakseni (?) kurssin viimeinen kerta, joten ulkona treenailut loppuu siihen. Alkaa tuo valokin olemaan vähissä kahdeksan aikoihin, joten ihan mukava jättää ulkotreenit kevättä odottelemaan.

Viikonloppu menikin sitten taas Salossa vanhempien luona, josta kuvatkin ovat. Käytiin mm. Roope-collien ja kaverin kanssa lenkillä, sekä isän löytämillä sieniapajilla sienestämässä. Nyt sain vihdoinkin pakastimen täytteeksi sieniä!





Ässä tykkäsi rymytä lenkillä mutaojat läpi..

torstai 8. syyskuuta 2011

Ensimmäinen kisailu

Kai se syksy alkaa jo olla, kohta pitää varmaa blogin ulkoasukin muuttaa..


Kisat olivat siis keskiviikkona, ja kyllähän niitä jo etukäteen vähän jännättiinkin. Olivat siis piskien järjestämät epäviralliset kisat, joissa kisasivat kaikki alkeiskurssilta edistyneisiin asti. Kaikki osallistujat suorittivat saman radan, mutta ihanneaika oli kaikilla eri, ja alkeis- ja alkeisjatkokurssilaiset saivat palkita koiraa välissä, ja kepeiltä ja renkaalta ei tullut virhepisteitä. Rata oli näin aloittelijoille suht hankala, hankalin mitä Ässän kanssa ollaan ikinä tehty. Rata oli pitempi, mitä kurssilla oli totuttu, ja siinä mm. hyppyesteet eivät olleetkaan suoraan siinä kulmassa, minne oltiin menossa. Lähes koko kisan kestävä sade kruunasi tilanteen.

Meidän suoritus
meni kuitenkin todella hyvin ja olin erittäin tyytyväinen Ässään. Kaikki esteet mentiin, eikä virhepisteitä tullut kuin ajan ylittämisestä ja yhden aidan ohituksesta. Yllättävän helppo tuota Ässää on ohjailla, vaikka välillä ohjaamiseni tuntuukin enemmän sohimiselta, kuin loogiselta ja selkeältä näyttämiseltä. Ainakaan vielä Ässä ei juokse niin kovaa, että pinkoisi mun edellä radalla, joten pysyn hyvin vauhdissa mukana. Vaikka meneehän se toki ihan reippaasti ja vauhdikkaasti esteet.

Virheistä: Aidan ohitus ei ollut mikään ihme, sillä olin aika varma, että se ei onnistu. Siinä mielessä tein typerästi, sillä se olisi pitänyt ottaa vielä enemmän varman päälle. Ohjauskuvio oli sellainen, mitä ei olla vielä harjoiteltu: aita oli suoraan siinä kulmassa, mistä sinne juostiin, mutta se olisikin pitänyt suorittaa takaapäin! Eli Ässän siis olisi pitänyt kiertää aidan taakse ja hypätä se siltä puolelta. Minähän en ole koko kiertämistä edes opettanut Ässälle, joten yritin vain sohia sen siitä ylitse, tuloksetta. Toisella yrityksellä kuitenkin meni nappiin. Myös rengasta ei mennyt oikein ekalla suorituksella, vaikka pysäytin sen sitä ennen, ja menin renkaan toiselle puolelle. Siitähän ei kuitenkaan tullut virheitä aloittelijoille, ja toiselle yrityksellä se sitten menikin sen. Kepit mentiin vaan namilla houkuttelemalla.

Ainiin, ja me tultiin kilpailijoista seitsemänneksi! Luokkia ei ollut erikseen, vaan kaikki samassa, ja yhteensä kilpailijoita oli n. 30, eli olen ihan tyytyväinen :)



Ässällä kävi myös hieroja, ja mitään hirveitä jumeja ei löytynyt. Pari jännää faktaa kuitenkin: Ässällä on hyvin vapaasti liikkuvat nivelet, löysä lihastyyppi (ei ainakaan jumiudu helposti) ja lihasmäärää saisi kasvattaa enemmän agilityä ajatellen. Pitääkin lisätä enemmän vapaana lenkkeilyä, se on jostain syystä jäänyt nyt vähän vähemmälle (osittain ainakin räyhäämisen takia, mutta siitä ei ole enää ollut riesaa. Pitäisi varmaan siitäkin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän..) Hieroja myös suositteli kyynärien ja selän kuvausta agin takia, ja ne nyt varmaan kuvailen tuossa samalla lonkkien yhteydessä. Sain myös ohjeita Ässän jalkojen venyttelyyn, mitä suositteli tehtäväksi aina treenien jälkeen.

Lomassa kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä. Muutama lisää albumissa.




tiistai 6. syyskuuta 2011

"UusiVanha" asukas Kille



Eli Kille-Killukka muutti takaisin. Blogissa olen jonkin verran kirjoitellut Killestäkin, vaikka tämä pääsääntöisesti Ässän blogi onkin. Se oleellinen tieto kuitenkin on tainnut jäädä kertomatta, että Killu muutti vaiheessa äitini luokse takaisin tilanpuutteen takia. Yllättävän paljon tuollainen 10cm pieni eläin meinaan tarvitseekin tilaa. Killun piti muuttaa takaisin vasta marsujen vähennyttyä ja uuden kämpän löydyttyä, mutta asiat menivätkin nyt toisin.

Lyhyesti Killestä: Kille on n. 22v. (epävarma tieto) paperiton nelivarvaskilpikonna uros, todennäköisesti maahan laittomasti tuotu. Se on asunut meidän perheessä nyt 12v. Kille on rakas lemmikki koko perheelle, ja jopa pikkuveljeni on joskus ulkoiluttanut Killeä sen asuessa vanhemmillani. Killen perushoito ei ole vaativaa, mutta olosuhteiden ja ruokinnan järjestäminen vaatii paljon tietoa ja sen jatkuvaa kartuttamista. Aluksi meille muuttaessaan se asuikin muovilaatikossa sanomalehdillä, mutta sai sentään kasviksia ruoaksi ja lämpölampun, jonka alla lämmitellä. Vuosia myöhemmin Killelle ostettiin myös UV-valo, vitamiineja ja pohjaksi turvetta. Kille myös siirtyi hieman isompaan asuntoon (75c, pitkä terra). Talvilepoa ei sille pidetty kuin kerran kun asui täällä, joskin se aina itse vetäytyi talvisin enemmän nukkumaan.

Nykyisin: Kille on mitoiltaan 11,5 cm pitkä, ja painaa nyt 316g, on siis vähän laiha. Kille on aina ollut nirso, ja nyt se on nirsoillut tavallista enemmän, kun olen ripotellut sen ruokaan kalkkia ja uusia kasveja. Kohta sille pitäisi alkaa syöttämään pellettiä, katsotaan millainen tappelu siitä tulee.. Killellä on tuo nokka hieman liian pitkä, pitää lyhentää se heti, kun saan ostettua pihdit. Terrasta puuttuu vesikuppi (ei ole paikallaan) ja UV lamppu on hieman liian lyhyt, pidempi on tulossa postissa. Terrassa tosiaan kasvaa oikeita, myrkyttömiä kasveja :D




Jos tähän loppuun vähän Ässänkin kuulumisia. Agility maittaa, ja siinä ollaan aika hyvin edettykkin. Ollaan käyty Tamskin ja Piskin treeneissä, ja tykkään kummastakin porukasta! Keskiviikkona on ekat "kisat", eli siis ihan Piskien meille kurssilaisille järjestämät leikkimieliset kisat. Itse siellä kootaan radat ja niin pois päin :) Se on tietysti helpotettu, eli meille ei tule todennäköisesti keinua ja kepeistä ja renkaasta ei tule virhepisteitä. On kuulemma samankaltainen rata, kuin treeneissä, eli ei pitäisi liian vaikea olla. Hyvää harjoittelua tulevaisuuden koitoksia varten!


Tilasin Ässälle hierojan torstaille, jotta nähdään, onko Ässälle tullut jumia tai vastaavaa. Itse en osaa tosta koirasta niin sanoa, niin paras katella ammattilaisen kanssa. Kuulin jo kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea koiralle voi agia harrastaessa tulla, joten ihan hyvä katsastuttaa, jos jotain on jäänyt huomaamatta. Myös polvi- ja silmäkuvaukset lähestyvät, toivottavasti sieltä ei paljastu mitään ihmeellisyyksiä. Hyvä katsastuttaa koira kaikin puolin, niin ei tule ikäviä yllätyksiä!