Alkuviikosta meillä oli lenkkiseurana herrat kääpiönakit Niilo ja Uno (ylin ja alin) sekä rouvanakki Mila (kesk.). Lenkkikohteena oli taas ihana järven jää, jossa koko kööri sai päästellä menemään. Ässä ei ollut kavereidensa näkemisestä niin ilahtunut kuin olisi olettanut ja se ottikin jäällä oikean natsipoliisin roolin mennen aina väliin viheltämään (räkyttämään) toisten pelit poikki. Mäykyt eivät moisesta itseensä liiaksi ottaneet ja porukka meni ilonpilaajasta huolimatta hienosti porukassa. Välillä oli kiva lähteä yhdessä tarkastelemaan vaikka hajuja, sen nuo molemmat rodut tuntuvat taitavan.
Lumikieriminen oli taas kovassa huudossa
Niilokin osaa liitää
Ässä on ollut viikon kipulääkekuurilla, viikon tauolla ja nyt taas aloitin tiistaina sille kipulääkekuurin. Olen yrittänyt seurata sen käyttäytymistä mahdollisimman objektiivisesti ja olenkin ollut yllättynyt kipulääkkeen (oletetuista) vaikutuksista. Ensimmäisellä viikolla Ässän käytös ei mielestäni muuttunut sitten mitenkään suuntaan eikä toiseen kipulääkeestä huolimatta. Tämä oli vallan kummallista, kipuja sillä kuitenkin selvästi oli joten miksi kipulääke ei poistanut tai edes lieventänyt sen äreyttä? Viikon jälkeen lopetinkin kuurin ohjeiden mukaisesti, vaikka kuurin pidentäminenkin kävi mielessä. Tämän jälkeen sen äreys tuntui jopa kasvavan ja lenkkeilyhaluttomuus sai uusia ulottuvuuksia. Tuolloin maanantainakin se oli aamulenkillä ihan veltto ja myöhemmin mäykkyjen kanssa jopa oudon kireäpinnainen. Tiistaina iskin kipulääkekuurin päälle ja mielestäni koiran ilme muuttui heti iloisemmaksi. Keskiviikkona menimme treeneihin, joissa se tervehti äkkiä naaman eteen tulleita mäykkykavereita vain nuuhkaisemalla iloisesti ilman mitään natseilua, vaikka oli jo valmiiksi kierroksilla. Porukalla tehdyllä iltalenkillä vastaan tuli iso musta koira hieman huomaamattani, eikä Ässä sanonut sille sanaakaan! Normaalisti olisi tuossa tilanteessa varmasti kommentoinut edes jotain, kun en kerennyt kertomaan sille ajoissa asian olevan ok. Eli kyllä, koirani on kipeä.
Toimintasuunnitelmana on jatkaa kuuria nyt ainakin viikko, ehkä kaksikin, ja yrittää hieroskella ja lämpöhoitaa Ässää. Sen selkä on edelleen tosi kova. 11.2 ollaan varattu aika ortopedille, katsotaan mitä mieltä hän on Ässästä ja sen polvista ja muusta luustosta. Oli mitä mieltä tahansa niin toivon saavani jotain konkreettisempaa apua tai neuvoa. Ässän ollessa taas lääkityksellä astetta iloisempi huomasin, kuinka ikävää kipeän koiran kanssa onkaan elää.
Mila: "Hei kaverit! Ny lähetään kotiin!"
"Tullaan tullaan!"