torstai 30. tammikuuta 2014

Mäykkyjen matkassa



Alkuviikosta meillä oli lenkkiseurana herrat kääpiönakit Niilo ja Uno (ylin ja alin) sekä rouvanakki Mila (kesk.). Lenkkikohteena oli taas ihana järven jää, jossa koko kööri sai päästellä menemään. Ässä ei ollut kavereidensa näkemisestä niin ilahtunut kuin olisi olettanut ja se ottikin jäällä oikean natsipoliisin roolin mennen aina väliin viheltämään (räkyttämään) toisten pelit poikki. Mäykyt eivät moisesta itseensä liiaksi ottaneet ja porukka meni ilonpilaajasta huolimatta hienosti porukassa. Välillä oli kiva lähteä yhdessä tarkastelemaan vaikka hajuja, sen nuo molemmat rodut tuntuvat taitavan.


Lumikieriminen oli taas kovassa huudossa
 Niilokin osaa liitää


Ässä on ollut viikon kipulääkekuurilla, viikon tauolla ja nyt taas aloitin tiistaina sille kipulääkekuurin. Olen yrittänyt seurata sen käyttäytymistä mahdollisimman objektiivisesti ja olenkin ollut yllättynyt kipulääkkeen (oletetuista) vaikutuksista. Ensimmäisellä viikolla Ässän käytös ei mielestäni muuttunut sitten mitenkään suuntaan eikä toiseen kipulääkeestä huolimatta. Tämä oli vallan kummallista, kipuja sillä kuitenkin selvästi oli joten miksi kipulääke ei poistanut tai edes lieventänyt sen äreyttä? Viikon jälkeen lopetinkin kuurin ohjeiden mukaisesti, vaikka kuurin pidentäminenkin kävi mielessä. Tämän jälkeen sen äreys tuntui jopa kasvavan ja lenkkeilyhaluttomuus sai uusia ulottuvuuksia. Tuolloin maanantainakin se oli aamulenkillä ihan veltto ja myöhemmin mäykkyjen kanssa jopa oudon kireäpinnainen. Tiistaina iskin kipulääkekuurin päälle ja mielestäni koiran ilme muuttui heti iloisemmaksi. Keskiviikkona menimme treeneihin, joissa se tervehti äkkiä naaman eteen tulleita mäykkykavereita vain nuuhkaisemalla iloisesti ilman mitään natseilua, vaikka oli jo valmiiksi kierroksilla. Porukalla tehdyllä iltalenkillä vastaan tuli iso musta koira hieman huomaamattani, eikä Ässä sanonut sille sanaakaan! Normaalisti olisi tuossa tilanteessa varmasti kommentoinut edes jotain, kun en kerennyt kertomaan sille ajoissa asian olevan ok. Eli kyllä, koirani on kipeä.

Toimintasuunnitelmana on jatkaa kuuria nyt ainakin viikko, ehkä kaksikin, ja yrittää hieroskella ja lämpöhoitaa Ässää. Sen selkä on edelleen tosi kova. 11.2 ollaan varattu aika ortopedille, katsotaan mitä mieltä hän on Ässästä ja sen polvista ja muusta luustosta. Oli mitä mieltä tahansa niin toivon saavani jotain konkreettisempaa apua tai neuvoa. Ässän ollessa taas lääkityksellä astetta iloisempi huomasin, kuinka ikävää kipeän koiran kanssa onkaan elää.


 
Mila: "Hei kaverit! Ny lähetään kotiin!"


 "Tullaan tullaan!"

maanantai 27. tammikuuta 2014

Viikonlopun tehotytöt

Jiihaa!


Lenkkeily on ollut viimeaikoina Ässän mielestä aika tyhmää. Viimeviikolla oli torstaina ja perjantaina kovempia pakkasiakin, joten annoin Ässälle periksi ja käännyttiin aikaisin kotiin. Pöljää ulkoilla perässä vedettävän koiran kanssa, joka vastaa "Mennäänkö kotiin?" kysymykseen ottamalla hirmuisen juoksuspurtin koko hihnan mitalla kotia päin. Viikonloppuna pakkaset kuitenkin hellittivät ja lähdettiinkin jäälle chihu-tytöt seuranamme. Ässä tiesi heti kotoa lähtiessä, että nyt on kivaa tiedossa ja riemulla ei ollut rajoja autolle rynniessä. Tytöillä oli kovasti juoksut menossa, mutta siitä Ässä-rukka ei tajunnut tuon taivallistakaan.

Ässä: "Jeejeejee, tytöt on kivoja vaikka haiseekin hassuilta"

Naava nautiskelee

" Ja sit taas mennään!"

Hilla ei hötkyile

Mukavaa miten vähän Ässä tyttöjen juoksuhajuista välittää. Kerran se nuuhkaisi kumpaakin takapuolesta, mutta sitten homma jatkui kuten ennenkin. Hilla ja Naavakaan eivät välitä Ässästä tuon taivaallista. Saa nähdä miten Ässä suhtautuu tulevaan narttuun ja sen juoksuihin, 24/7 juoksuisen nartun kanssa samoissa tiloissa oleminen voi havahduttaa myös Ässän tajuamaan homman nimen. Ehkä nartun ottaminen tähän talouteen olikin fiksumpaa, sillä tyttöjen perään kovasti hinkuva poika olisi voinut aiheuttaa suuremmat ihmetykset tottumattomassa kuin nartun juoksut.





"Tästä saat ja tästä!"
 Ja kotia kohti

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vaatekokeiluja

Mitä laittaa koiralle päälle, kun pakkasta on kunnolla ja ilman toppahousuja ei itsekkään tarkene lähteä? Ässä on ennen ulkoillut talvet pelkällä back on track loimella varustettuna kovillakin pakkasilla, mutta nyt olen pitänyt tärkeänä myös polvien lämpösuojaamista. Lisäksi lämpimänä pysyminen on ollut tärkeää, etteivät jumit ainakaan sen takia enää pahentuisi. Fleecehalaari Ässälle jo ostettiin ja fiksattiin, mutta se nyt ei pidä tuulta nimeksikään. Mikä siis neuvoksi? Tälläisiä vaatekokeiluja meillä:

 Pelkkä fleeceloimi? Viimalla ei tarkene, muuten kyllä ihan näppärä.

 Sadeloimi fleecen päälle tuulta pitämään: ihan ok, mutta fleecehaalarin takia jää kovin eteen jättäen alaselän ihan suojatta. Kuva: Liisa Kotilainen

 
Back on trac fleecen päälle: ainakin lämmin ja loimi peittää hyvin takaakin, mutta liikkuminen ei käykkään enää yhtä sutjakasti topattuna. Hyvä ehkä autossa ollessa ja hihnalenkeillä kovilla pakkasilla. Kuva: Liisa

 Vanha ratkaisu eli pelkkä loimi. Toimii, mutta ei suojaa täydellisesti polvia, vaikka aika alas tuleekin. Tällä hetkellä varmaan paras ratkaisu.

Tälläisiä vaatekokeiluja täällä. Ässä ei ole ollut kovin mielissään kerrospukeutumisesta, ihan liikaa turhaa pukujen kanssa räpläämistä. Back on track tuntuisi parhaalta viimaan, fleece vähän leudompaan ja molemmat johonkin automatkaan tai kylmällä tehtyyn hihnalenkkiin. Vähän olen haikaillut Ässälle nyt toppahaalariakin, koska se suojaisi polvet viimassakin. Pitää pitää silmät auki nettimarkkinoilla, jos jostain pompsahtaisi esille käytetty ja edullinen toppahaalari..


Chihutytöt ovat olleen monasti lenkkikavereinamme. Tytöillä on näppärät nätit villapaidat. Kuva Liisa-Ida

Naava esittelee hienoa villapaitaansa

Jääkin kesti pikkukoirat jo mainiosti. Hilla tähyilee muiden menoa parhaasta paikasta: oman ihmisen selästä.

Pentu-uutisiakin pitkästä aikaa! Kauan odotettu pentue on syntynyt, ilman ainuttakaan urosta. Näin ollen näyttääkin nyt vahvasti siltä, että meidän seuraava perheenjäsenemme on narttu (jipii, sanoo Ässä). Vielä vain pidetään peukut pystyssä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pennut kasvavat terveiksi ja vahvoiksi koiranaluiksi! Piinaava odotusaika alkoi (tai jatkuu entistä piinaavampana) siis täälläkin.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Nivelten läpivalaisu

Tänään Ässän päiväohjelma oli varsin poikkeuksellinen. Tuttuun tapaan lähdettiin lenkille, joka tällä kertaa suuntautui metsään seurana chihutytöt. Äkkiä laskenut lämpötila ei porukkaa hidastanut ja kauniilla säällä tuli muutama kuvakin otettua. Kivaa oli kaikilla, mutta lenkin jälkeen tapahtuikin kummia - aamupala jäi saamatta! Ja kohta suunnattiinkin siihen vähemmän kivaan paikkaan, josta usein saa piikkejä ja sorkitaan korvia ja polvia ja muuta hyvin epämukavaa. Eläinlääkäriin siis.

Ässä ulkoili taas haalarissa



Ässä kun on kovasti oireillut tänä(kin) talvena ja jumittanut selkäänsä huolella, on itseäni alkanut mietityttää voiko vain ykkösen polvet aiheuttaa tälläistä haittaa. Marsun kanssa eläinlääkärin pakeilla ollessa lueskelin ensimmäistä kertaa nivelrikosta ja ohitin sen vain olankohautuksella - ei tämänikäisellä koiralla! Juteltuani kuitenkin asiasta myöhemmin muiden kanssa, alkoi se tuntua realistiselta vaihtoehdolta. Onhan sitä nivelrikkoa nuoremmillakin ja Ässä reakoi niin selvästi kylmään ja sillä on kipuja. Kuitenkaan hankaluuksia rappusia kiivetessä, makuulta ylös noustessa tai hypätessä ei ole ollut, mutta Ässä liikkuukin kohtuullisen paljon ja sillä on hyvä lihaskunto. Niinpä lopulta varasin ajan Hervannan eläinlääkäreille.

Risut ja männynkävyt pois tieltä, kun Naava tulee!

Tänään siis käytiin lääkärin pakeilla ja kerroin Ässän oireista lääkärille. Röntgen kuvat päätettiin ottaa, joten koiralle piikkiä koipeen ja kohta alkoi uni viedä voiton. Ässän ollessa unten mailla käpälöitiin vielä koivet läpi ja tuomio polvista varmistui - oikeasta polvesta oli tullut kakkonen vasemman ollessa yhä ykkönen. Tämän otin ihan virallisena tietona, kun cockereilla ei juurikaan polvivikoja ole. Seuraavaksi suunnattiin röntgeniin ja minä jäin odottelemaan odotushuoneen puolelle.

Röntgenkuvat tulivat aika nopsaan, ja kohta pääsinkin ihailemaan Ässän lannenikamia ja polvien sivukuvia ruudulta. Selkä oli erittäin hyvän näköinen, ei mitään silloittumia. Joku siinä oli hieman painunut (olisiko joku viimeinen lannenikama, en muista), mutta ei tarpeeksi selittääkseen tai haitatakseen mitään. Polvetkin olivat pinnoiltaan hyvän näköiset, niissä ei ollut merkkiäkään nivelrikosta. Mukaan saatiin kuitenkin kipulääkekuuri suun kautta annettavaksi, sillä Ässällä on selvästi kipuja. Ehkäpä sillä saataisiin rauhoitettua Ässän selän jumitusta.




Olo oli kuvien jälkeen vähän hölmistynyt - eihän siellä mitään ollutkaan! Tietenkin olin maalaillut piruja seinille jo kaikesta, mutta ennenkaikkea toivoin jotain selitystä Ässän oireille. Tietysti olen erittäin iloinen, ettei nivelrikkoa tai silloittumia selässä todettu, se olisi ollut kamalaa. Ehkä syynä yksinkertaisesti vain ovat huonot polvet ja niitä kovasti varova koira. Ja kyllähän se kylmä saattaa nivelrikottomaankin polveen tuntua ikävänä, kun ne kuitenkaan eivät ole terveet. Tästä päästäänkin pohdintaan "mitä tehdä talven kylmien treenivuorojen suhteen". Välillä Ässä selvästi saa niistä oireita, mutta ei aina. Voisiko kipulääkkeiden avulla selkäjumit helpottua ja sen myötä treenitkin onnistua? Vai onko turhaa koiransa rääkkäämistä kuskata sitä kylmiin halleihin, jos kylmä sitä mahdollisesti särkee polviin ja pahentaa selkäjumeja? Vaikeaa vaikeaa. Treenipaikka ja velvoite on kuitenkin jokatapauksessa syksyyn asti..



Kotiin lähtiessämme Ässä oli ihan pihalla. Tai kyllä se hereillä oli, mutta sain kantaa sen autosta sisälle asti. Asettelin sen rakkaaseen säkkituoliinsa (jota muuten ei käytä enää kukaan muu kuin koira) ja peittelin sen villaviltillä. Siinä se tuhisi kahdeksaan asti, kunnes päätti ruoka-ajan viivästyneen jo aivan liikaa ja kapusi ylös tarkistamaan ruokakuppiaan. Ruokaa vähän naamaan ja siitä piristyneenä kannoin pikkuisen ulos pissille. Siellä piti murista, mitä lie mörköjä pöhnässään kuvitteli. Sisälle käveltiin omin avuin, vaikka toki tultiin hissillä ykköskerrokseen asti. Sitten syötiin vähän lisää ja lopulta Ässä hyppäsi omin avuin sängylle nukkumaan. Siellä se tuhisee vieläkin.



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Käsin kursittu

Satoihan se lumi tännekkin vihdoin

Ässän joululahjaksi saama Hurtan fleecehaalari koki kovan kohtalon minun tarttuessani saksiin ja pistäessäni lahkeita vähän uusiksi. Etulahkeiden liian pienet resorit leikattiin pois ja vaihdettiin vanhoista sukista väsäiltyihin resoreihin ja takalahkeiden liian pitkät lahkeet vedettiin raalla kädellä lyhyemmiksi. Kaikki tietysti käsin, sillä eihän opiskelijalla ole varaa ompelukoneeseen (kun ne rahat menee siihen koiraan). Muutamat kirosanat lenteli lahkeita kursiessa, katsotaan montako kertaa saan paikkailla työni tuloksia. Mutta nyt se on valmis, ellen päätä vielä takalahkeisiinkin taikoa jonkin sorttisia resoreita. Pitää viedä haalari kunnon metsälenkille ja päättää sitten, tarviiko se vielä fiksailua.


Haalarista huolimatta meidän tanssitreenit on edelleen ollut selkäjumien takia pannassa. Kylmä halli kun selkeästi pistää Ässän entistä juntturampaan, joten vaakakupissa painanut koiran hyvinvointi on voittanut treenihimot mennen tullen. Onneksi tähänkin saatiin eilen lääkettä lämpimällä dt-areenalla järkätyillä koreografia workshopilla, jossa Ässälle saatiin kouluttajan ohjauksella kasattua loppuohjelman koreografia valmiiksi! Ohjelmahan on siis käytännössä treeniä vailla valmis ;) Onneksi syksyllä muodostuneella porukalla saadaan jatkettua näitä lämpimän hallin viikkotreenejä maaliskuuhun asti, joten ainakin yksille viikkotreeneille päästään kylmyydestä huolimatta!

Aamulenkki tehtiin tänään sorsalammen ympäri lunta ihastellen. Ässäkin sai uutta intoa hihnalenkkeilyyn lumesta, sillä kipeäselkäisenä sitä ei aina hihnalenkit kiinnosta. Kohta lähdetään vielä Tupu-kelpien kanssa koirauimalaan, joten Ässä pääsee uinnilla virvoittelemaan selkäänsä. Harmiksi siellä ei ole sorsia uimakavereina, pitää olla lelut kuulemma omasta takaa..

 


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kerro kerro kuvastin..


Ässä löysi lomapäivinä kurakeleistä ja lammikoista myös jotain kaunista, nimittäin oman peilikuvansa!




Näitä lomalla otettuja kuvia ei uskoisi ollenkaan joulukuussa otetuiksi, sillä maisema henkii enemmänkin kuraista lokakuuta. Ässän kroppa ei ole tykännyt vesisen kylmistä keleistä sitten ollenkaa ja eilen käydyssä hieronnassa koirarukka todettiinkin kauttaaltaan ja syvältä asti jumiseksi taas koko alaselän alueelta. Eilinen päivä menikin levätessä, mutta tänään Ässä pääsi metsään rauhalliselle tunnin lenkille chihutyttöjen kanssa ja voi että sitä onnea! Rauhallisuus tosin karisi Ässän mulahtaessa jorpakkoon (ja yrittäessä sen jälkeen vielä uudestaan päästä läträämään jonkun kepin perään), jonka jälkeen seurasi innokasta singahtelua. Nyt kelpaakin taas makoilla loppupäivä fleecehaalarissa säkkituolilla.

Pakkasta odotellessa.. Tällainen keli oli Tampereelle palatessa, nyt vähäkin lumi sulanut.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

2014

Viimevuonna tein joitain pieniä tavoitteita vuodelle 2013, tai ehkäpä ennemmin ohjenuoria itselle ja toiveita tulevalle vuodelle. Viimevuoden vaihteessa oli selvästi menossa hyvin ei-kilpailuviettinen kausi, kun taas tänä vuonna tavoitteita kisoihin ja kokeisiin onkin huomattavasti enemmän. Pitää silti muistaa pitää tolkku matkassa, sillä kokeet ja kisat tuloksineen eivät ole kaikki kaikessa.


2013

Minä

Edellisvuotena oli lähinnä tavoitteena muistaa aina pitää hauskaa treenatessa, jättää turha nipottaminen ja oman koiran negatiivissävytteinen vertailu muiden koiriin, sekä osata nauttia arjen pienistä iloista. Nämä olivat hyviä tavoitteita ja harrastelu tuntuukin nykyisin olevan entistä mukavampaa! Eli tavoitteisiin ollaan päästy aika hyvin. Sama linja myös ensivuonna.

Ässä
Osallistuisi taippareihin ja pääsisi läpi
check
Treenaisi tanssia, saisi ohjelman valmiiksi ja kävisi ehkä kisoissakin
käytiin kahdissa möllikisoissa ja yhdissä virallisissa
Nauttisi tanssimisesta
Täysin sydämmin
Pysyisi terveenä varsinkin polvien osalta
Selkäjumit ovat vaivanneet, mutta sen kummempia ei ole ollut.
Oppisi tulemaan hienosti luokse vapaanaollessa koirien vastaan tullessa
 Oppihan se..
Ei unohtaisi edellistä taitoa
..mutta myös unohti taitonsa. 
Pääsisi hakuilemaan ja puuhailemaan muutakin kivaa esim. jälki
Jälkiä ei tehty, mutta hakuilemassa käytiin!
Pääsisi kivoille retkille ja tapaisi kivoja koiria
Retkillä ollaan nyt varsinkin syksyllä käyty ahkerasti, myös koirakavereita ollaan treffattu.
Pysyisi omana ihanana itsenään!
:)
 
Marsut
Kävisivät ainakin kerran näyttelyissä
Käviväthän ne, Mustikki sai jopa kaksi sertiä!
Oppisivat tulemaan nätisti syliin
Heh, joo.. No eivät ne enää ihan aina ryntäile karkuun. 
Tirri kasvaisi hienoksi ja hyväluonteiseksi marsuksi
Näinhän se teki, vaikka pieneksi tirriäiseksi jäikin.
Eivät sairastelisi
Ei mennyt putkeen, Mustikilla oli silmätulehdus ja pissitulehdus, Tirrillä sieni.
Kille
Ei huolestuttaisi minua hirmuisella nukkumisella
Huolestutti ja käytiin lääkärissäkin.
Olisi terve ja tyytyväinen
Muuten on ollut terve ja pääsääntöisen tyytyväinen


Entäpä vuodeksi 2014?

Osallistuttaisiin Ässän kanssa ainakiin kahteen tottelevaisuuskokeeseen. Saataisiin alokasluokasta ykköstulos.
Osallistuttaisiin Ässän kanssa ainakin kahteen koiratanssikisaan. Enpä pistä tulostavoitteita tähän kohtaan..
Osallistuttaisiin Ässän kanssa ainakin yhteen mejä-kokeeseen ja treenattaisiin sitä muutenkin vuonna 2014
Käytäisiin hakuilemassa
Ässä oppisi taas tulemaan koiran nähtyään itse luokse, eikä tällä kertaa unohtaisi taitoaan.
Pentu tulisi taloon..
Ja oppisi arkikäytöstä, tutustuisi erilaisiin koiriiin, ihmisiin, paikkoihin ja tilanteisiin ja opettelisi oppimaan.
Olisi onnellinen ja välttyisi suurilta traumoilta (kuten hulluilta irtokoirilta)
Mustikki-marsu kävisi ainakin kerran ulkomuotoluokassa näyttelyissä
Minä opettelen olemaan vatvomatta kisasuorituksen jälkeen pelkkiä virheitä ja keskityn hyvin menneisiin asioihin
Muistan pitää treenatessa hauskaa!

Ja edelleen toivon kaikkien pysyvän mahdollisimman terveinä.