lauantai 28. kesäkuuta 2008

Buklaa

Mulla oli hauska yö. Kello kaksi kuulen kummallisia ääniä: Ihan kun Ässä oksentais. Kerään itteni, napsautan valot ja nousen kattomaan. Tää makaa ihan tyytyväisenä selällään ja koisaa. Sitte tajuan mitä nä "oksennus" äänet oli. Koiran maha murahteli, ja samanaikaisesti kotiloni pikkuinen jyysti seepiansuomuaan terrassaan. Mielessäni olin noi sitten jotenkin onnistunut sekoittamaan oksennuksen ääniin..

Uusi herätys kello 5. Tällä kertaa kuuluu jotain lipomista muistuttavaa. Ihmettelen, että mitä se koira nyt on keksiny, ja räpsäsen valot päälle: tämä lipoo oksennuksiaan. Niitä sitten korjailin, ja heitin toisen alustasta pesuun ja toisen käänsin ympäri. Sitte valot veks ja sänkyyn. Heti seuraavalla minuutilla alkaa seuraava ääni, tällä kertaa raapiminen. Taas valot päälle. Vekara itseppäisesti raapimalla yrittää kääntää vilttiään ympäri (tässä kohdassa meinas kyllä hermo pettää, mutta säilytin malttini) nuollakseen loppuja hinkatuista oksennuksistaan. Nöyrästi kiikutin senkin viltin pesuun, ja heitin hänelle toisen makuualustan. Sitten sänkyyn. Hetken päästä alkaa taas rapisemaan. Tällä kertaa en edes jaksa valoja laittaa vaan katson sängyn päädyn yli pentua. Ilmeisesti taisi tulla valittua tuima ilme, sillä siihen loppui se ja loppuyö menikin kokonaan nukkuen. Onneksi!

Muuten tänä päivänä Ässä vähän onkin koitellut hermoja. Aamulla en tajunnut mennä metsään tai puuhata mitään muuta kauheasti pihalla pojan kanssa, ja päivä/iltapäivä olikin pelkkää sadetta. No, poikaa vissiin alkoi turhauttaa tekemättömyys ja alkuillan se riekkuikin mun lahkeessa ja oli muutenkin ärsyttävä. Inisi, pyöri, ulisi ja jyrsi vääriä paikkoja. Ja pissojakin tuntui tulevan tiuhempaan. Illalla sitten mentiin sinne metsään, ja oltiinkin siellä kauemmin kuin ennen (olisiko ollut peräti 20 min? :O En niin tarkkaan niitä aikoja ole katsonut ). Sen jälkeen olikin taas normaali itsensä ja iltapalan jälkeen kävikin sitten jo nukkumaan. Eli tuntuu ainakin se pitävän paikkansa, mitä luin jonkun kirjan cockerspanieleiden rotukuvauksessa: jossei pääse purkamaan energiaansa ulos tai jotenkin muuten, niin muuttuu sisällä ylivilkkaaksi.

Ainiin, harjoiteltiin tosiaan eilen sitä yksinoloa se 5 min. Hyvin meni! Poika oli väsynyt kun oltiin metsässä kävästy ja pihalla hän oli touhunnut. Suljin mun huoneeseen, radion, sängyn ja lelujen kanssa. Menin takapihalle lukemaan. Eka minuutti vinkui ja pyöriskeli ympäriinsä. Sitte hiljeni, ja ku saavuin takasin ni nukkui :) suloinen

Huomenna mennäänki sitten taas moikkaamaan Tessu-setää! Pitänee muistaa ottaa kamera mukaan, että saan tännekkin kuvia heidän menostaan :)Pojan kanssa riekuttiin pihalla :)Puikula ottaa rennosti :) Siveellisyydestä viis.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Ässä-puikula oppii!

Tänään 0n kyllä ollut niin ihana ja hyvä päivä koiranomistajana, että piti tännekkin tulla hehkuttamaan!

Meidän pikku pötkyli oppi istumaan! :) Eikä tähän tarvittu kuin pari toistoa. En tosiaan olettanu, että ois noin pian oppinu! Kun yritin Timon äitin Leenan koiralle Tessulle tätä opettaa, niin siinä meniki jo tovi. On se meidän poika kyllä sitten viisas :) Asiaa tosin auttaa se, että tää on aivan totaallisen perso herkulle. Luoksekkin hän tulee aika kivasti. Niitä tässä sitten voidaanki harjotella :) Plus tietty peruskasvatusta.

Ulkoiluttaessa olen kyllä huomannu jännän jutun. Jos menen kahestaan Ässän kanssa takapihaa kauemmas, ni tää vinkuu aina välillä ja voi pysähdellä. Selkeesti ei oikein mielellään takapihaa kauemmas lähtis. Mutta. Kun mulla on joku toinen siinä mukana, niin Ässä vikisee tuskin ollenkaan! Pysähtelee toki välillä, mutta on paljon luottavaisempi. Onkohan tämä nyt sitä lauman turvaa, tai ehkä poika ei pidä mua tarpeeksi hyvänä puolustajana ulkomaailman kauheuksia vastaan. No, odotellaan. Kaipa sitä rohkeutta kertyy tässä pikkuhiljaa :)

Huomenna ajattelin ottaa ensimmäisen yksinoloharjoituksen! Kipitän viideksi minuutiksi hakemaan vaikka postia tai jotain. Pitänee varautua vikinöihin, niitä herra pitkulapötkylä on lähiaikoina viljellyt huomion kerjuussa ja ruokaa odottaessa.

Kun eilen käytiin toista kertaa Ässän kanssa moikkaamassa Tessua (nimitykset herra röh röh, nakki ja vanha läski kertovatkin varmaan kaiken oleellisimman Tepsusta :)) luuli Timon siskon tyttö sitä ensin dalmatialaiseksi, kun oli niin kauniit pilkut pojalla :D Poika sai muutenkin paljon kehuja ^^ Ässällä oli niin hauskaa, että uskalsin jättää sen sinne pariksikymmeneksi minuutiksi, kun kävin syömässä. Ja siellähän se sitten nukkua tuhisi kun takaisin saavuin, pieni.

Pitääkin saada kuvia laitettua tänne Ässän ja Tessun menosta :) Vielä niitä ei ole otettu, mutta lohdutukseksi voin laittaa kuvan Ässästä ja hänen marsukaveristaan Väinöstä.
Väinö-poika ja Ässä-puikula äitin sylissä lelliteltävänä.

Vähän olenkin Ässää marsuihin totuttanut. Verkon läpi aluksi. Kiinnostuneena Ässä nuuski, mihin nyt sattui yltämään, mutta eipä kauaa jaksanut olla kiinnostunut. Vähän liian ronskit otteet on vielä, tassulla esim yritti läpsäistä toista ja maistaakkin pikkaisen. Vähän ruiskautettiin pullosta, niin heti oltiin kiltimmin. Marsut aikalailla koiraa ovat vierastaneet, mutta kyllä ne siihen pikkuhiljaa tottuvat, uskalsipa Väinö jopa ruokaakin mutustella, vaikka koira olikin vieressä. Väinöä olen totutuksissa käyttänyt enemmän kuin Veetiä, koska Veeti on hieman arempi. Lattialle en uskalla vielä päästää samaan aikaan Ässän kanssa, mutta kaikki aikanaan.

Kun pentu tuli

Nyt on sitten eletty viisi päivää tuon vekaran kanssa! Ässä (Ramsan Ace on the road) olikin pitkän haaveilun täyttymys. Arki pennun kanssa olikin oikeastaan aika erilaista kun luulin. Olin odottanut enemmän paikkojen jyrsimistä ja muuta tuhoamista. Pissaa ja kakkaa taas en odottanut tulevan noin paljon.

Kirjojen mukaan pitäisi käydä ulkona aina syömisen ja leikin jälkeen, sekä ennen ja jälkeen unien. Tuopa ei kyllä aina riitä. Ensin olin mm. ajatellut herääväni pennun kanssa aina öisin käymään pissalla ja tätä teinkin. Tosin vain kahden päivän ajan. Ässän kun pitää päästä pissalle aina klo 3 sekä 7! Sitten iskin lehdet huoneeni lattialle, ja siinä poika on nätisti yöllä käynyt :) (tai ainakin yrittänyt, joskus se sihti ei vaan pelaa). Ja minä olen saanut vedellä öisin hirsiä rauhassa ^^ Eli sanomalehtien käyttö onnistuu todella hyvin, jos Ässä on pelkästään minun huoneessani (asiaa voi tosin auttaa se, että noin 3/4 lattiasta on sanomalehtien peitossa..), mutta muualla talossa pissat tuleekin sitten minne sattuun. Kakat on kyllä yleensä osannut käydä tekemässä olkkarin lattialla olevalle lehdelle. Ulkona toki käydään aina kun luulen, että pojalla olisi tarvetta, ja n. puolet päivän asioista pihalle saadaankin tehtyä :)

Alussa kun poika tuli, yritti hän maistella kenkiä. Puutuimme tähän aluksi sanomalla tiukasti ei, ja yleensä tekeminen loppuikin siihen. Hetkeksi. Lopulta keksimme käyttää vesisuihkutinta. Eli ainakun poika jyrsiskeli jotain kiellettyä-> ruiskaus tai pari -> poika lopettaa tekemisen ja näyttää hämmentyneeltä. En tiedä tajusiko, että me siellä suihkauteltiin, mutta aika hyvin on saanu kengät olla rauhassa parin suihkauttelun jälkeen :) Käsiä kyllä jyrsii vieläkin innokkaasti ja vaatteita, varsinkin vetskarit ovat aivan ihania! Mutta sellastahan se pennun kanssa on.
Siinä meidän Ässä! Pikku-cockerspanieli :)