perjantai 28. marraskuuta 2008

Lumikoiria

Käytiin Ässän kanssa edellispäivänä lenkillä mettässä kameran kanssa. Kylläpä turkkiin tarttuikin lunta! Kauheat paakut takana nivusissa, niin että juokseminenkin näytti kanin hyppelyltä. Mukavaa. Eikä tuon kutaleen karvat edes ole kasvaneet vielä hirveän pitkiksi.. No, kyllä tuo lumessa rymysikin ihan innoissaan. Ja ihan puhki oli tietenkin lenkin jälkeen loikittuaan kaiken aikaa jättimäisissä kinoksissa. Harmi, että tänään meni plussan puolelle


Kova meno oli päällä, vaikka lunta oli välillä rintaan asti.

Haju!

Välillä rauhoituttiinkin

Muita jänniä juttuja:

Ässällä uusi hiiva jälleen. Tällä kertaa kyllä jatkoin lääkitystä jo töhnän loppumisen jälkeenkin viikon pari. Mutta ei. Sieltä se taas pukkaa, seuraava kokeilu on sitten ruoan vaihto. Siirrytään varmaan syöttämään vehnätöntä Purinan tai Royal Caninin ruokaa, jos se vaikkapa sillä asettuisi. Toivottavasti :(

Rakennettiin Ässän kanssa pihalle jättimäinen lumikoira! Ässä oli suureksi avuksi mm. pureskelemalla ja kuopimalla mun pyörittämiä palloja ja juoksemalla lumipallojen perässä. Mutta hauskaa oli :)

On niin kiva, kun marsut ovat mun huoneessa. En haluaisi laittaa niitä takaisin saunaan, mutta pakkohan ne on. Blokkaavat niin pahasti ton mun vaatekaapin. Mutta on kyllä niin kiva, kun kuikertelevat tuossa vieressä, kun datailen :) Saunassa on kyllä eräs pikku ongelma. Siellä oleva viemäri jää peittoon, kun marsuhäkki menee päälle. Sieltä nouseva kosteus ei pääse haihtumaan, ja siten kostuttaa lattian ja marsulan pohjan (ja sehän oli pöytäliinasta tehty). Nyt sinne pitäisi rakentaa joku kehikko alle, toivottavasti se auttaa!

Ainiin! Ässä ei ole enää kuseskellut sisälle. Ulos kyllä alkaa kuseskelun määrä lisääntymään, että taisi tajuta kuseskelun idean nyt ;) Hyvä homma kyllä, alkoikin ketuttaa lammikoiden siivous. Toivottavasti nyt lopullisesti on siirtynyt sinne ulos merkkailemaan.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Yhden porkkananpalan tähden

Tässä koneella porkkanaa syödessäni, kuulivat marsut rouskutukseni. No, huutokiljumistahan siitä seurasi. Kuikuilevat naamat ilmestyivät kopperosta ja heinäkasasta vaatien porkkanasta osaansa. Ja koska olen totaallisesti marsuntossun alla, annoin makkaroiden maistaa porkkanaa. Seurasi tyytyväistä rouskutusta, mutta porkkanan lähtiessä seurasi häkissä palloilua ja suurta tyytymättömyyttä. Alistuneena ojensin vielä porkkanaa possuilleni, jonka seurauksena ne kiskaisivat sen kädestäni parempiin suihin(sa)! Marsua omistamattomat eivät voi tietää, kuinka kovin marsu pystyy pitämään kiinni ruoastaan.

No, se oli sen porkkanan menoa. Sen jälkeen seurasi marsuralli ympäri aitausta, kun porkkanan saanut Väinö-marsu juoksi porkkana hampaissaan Veetiä karkuun. Mutta koska Veeti on lihonut, ei se saanut pihistettyä porkkanaa ketterältä Väinöltä. Niinpä se tyytyi nojailemaan vaativasti ruokakuppiinsa ja antoi minun kuulla kunniani.

Onko ihanampaa kuin marsu :)

Lumikengät sekä toppaloimi

Hahhaa, heitinpä koko yrjölänpuurolla ruokkimisen romukoppaan. Meni liian vaikeeksi ja työlääksi nuo vitamiinijutut, varsinkin kasvavalla kakaralla. Parhaassa tapauksessa pilaisin koko mukulan. Ehkä joskus sitten aikuisena innostun uudestaan, silloin voisin harkita asiaa uudestaan. Jotain lihaa ajattelin kuitenkin välillä antaa ruoan mukana, ja naudanmahaa moni suositteli. Sitä sitten kipaisin kaupasta. Haisee ihan yrjöltä, mutta kaipa tuo terveellistä on, jauheliha olisi tosin varmaan monin verroin helpompi ja hajuttomampi. Kerranpa tuo mahasose pääsikin valuttelemaan nesteitään pitkin jääkaappia, kun pussissa oli reikä. Nyt se on tiiviissä purkissa, ihme että äiti edes sietää sitä enää meidän jääkaapissa :D

Noh, mitäs muuta? Tähän päivitykseen tungenkin nyt sitten vähän kaikkea vähän kaikista elukoista. Jos nyt kuitenkin jatketaan Ässästä.(Mitä ihmettä, tuntuu kuin viimeisestä päivityksestä olisi ikuisuus, vaikka siitä on vasta pari päivää. Taidan olla riippuvainen tästä blogista O.o)

Pojan ego on kasvanut! Tänään se haukkui vastaantuleville koirille. Sitäpä ei ole ennen tehnyt (paria "vuh":ia lukuunottamatta). Nyt se oikein haukkui ja kyttäili. Innoissaan oli menossa, veto päällä. Pitääpi ottaa koirien ohitus harjoitteluun, ennenkun se meni kuin vettä vaan ilman harjoitteluja. Nenä taas oli maassa tavallistakin enemmän muiden koirien jälkiä seuraamassa. Taitaapi olla hormonit liikkeellä tuolla nulikalla ;)

Käytiin Windyn ja Lauran kanssa purtsillakin jokunen päivä sitten! Kuviakin otin, tosin laatu on mitä on. Akkukin loppui kesken, joten en saanut kuin pari vaivaista. Harmi, sillä Windyllä ja Ässällä oli aika kova meno päällä! Tykkäsivät kovin riekkua ja juoksennella ympäriinsä Windy edellä ja Ässä perässä. Ässää selkeästi alkoi ketuttamaan, kun toinen oli ketterämpi ja nopeampi, joten se haukahteli ärtyneesti Windylle.

Pysyivätpä paikallaan. Windyn lumiparta ei näy kuvassa :(

Ässä innostui lenkillä myös jäätyneistä ojista, joiden jäätä rikkoili innoissaan. Jalathan siinä kastui. Kotimatkalla sitten alkoi jo palelluttaa poikaa. Käytiinkin äitin kanssa sitten ostamassa Ässälle toppaloimi tässä yksi päivä. En nyt tiedä kuinka tarpeellinen se on, kai tuo ilmankin pärjäisi. Mutta onhan se hyvä olla varma, että toinen ei palellu pidemilläkään mettälenkeillä. Ja eipähän ainakaan roiku lumipaakut mahassa! Jalat on tosin vieläkin kuin lumikengät..

Talvimuotia: Lumikengät sekä toppaloimi.

Vähän myös juttua Killestä! Poika on nyt koisinut 3vk, yhteensä untenmailla tulee vietettyä 2 kk. Unet siis päättyvät 4.1 sunnuntaina. Hyvin on poika nukkunut, ei ole kertaakaan itsekseen heräillyt. Paino on pysynyt hyvissä rajoissa (nyt 192 g, pikkuinen konnan käppänä :). Herätyspäivät ovat sunnuntaisin, jolloin otan Killen lämpimään kylpyyn heräilemään, juomaan ja ulostamaan. Reilun kylpyilyajan jälkeen poika siirtyy lämpölampun alle nauttimaan herkuista. Valojen sammuessa se sitten kömpii takaisin onkaloonsa nukkumaan. On kyllä helppohoitoinen näin talvilevolla ollessaan.

Marsukuulumisia! Pojat asustavat edelleen huoneessani. Vapaanaolo on tosin vähentynyt, sillä en uskalla heitä juoksuttaa huoneessani johtojen takia. Saunassahan oli häkin ovi auki aina, kun joku oli kotona. Olkkariin olen nyt heidät vienyt vetämään rundia, ja sieltä he sitten vaeltavat tänne, jolloin päästän heidät takaisin häkkiin. Ässä ei nykyisin enää paljoakaan piittaa marsuista, kun ne ovat lattialla. Pari kertaa käy nuuskaisemassa, mutta sitten yleensä antaa aika hyvin heidän ulkoilla rauhassa.

Veeti on lihonut :( Läski.

Marsupoikuekkin löytyi (vihdoin)! Teddyjä ovat siis. (Uros)Poikasia on viisi, 3 kolmiväristä, 1 roan ja 1 valkoinen. Vielä en ole päättänyt kuka tulee meille. Kuvia saan poikasista joskus tämän viikon kuluessa. Jännittää! :) Meille tulee vihdoin se oma marsuvauva! Mitähän nuo meidän pojat siitä tuumaavat.. No, se nähdään sitten.

Että olisi ihanaa omistaa taas oma syyrialainenhamsu :( Mörkö oli niin ihana tapaus, mulla on ikävä sitä. Niin kesy, rauhallinen ja rohkea. Joskus vielä..

perjantai 21. marraskuuta 2008

Koirapuistoilua

Tänään taas käytiin koirapuistossa! Kivaa oli, harmittaa kun useammin ei pääse :( Mutta sen verran kaukana on, ettei kävellen viitsi Ässän kanssa lähteä, ja kun sitä autokorttiakaan ei vielä ole.. No, asiahan (toivottavasti) muuttuu 2 vk päästä, joten sitten pääsenkin sinne useammin. Tekee selkeästi hyvää Ässälle käydä siellä, oppii olemaan paremmin isompien koirien kanssa!

Tänään kun mentiin, niin siellä oli kolme isoa koiraa. Yksi oli Nella, joka näytti mustalta belgianpaimenkoiralta, toinen oli Donna joka oli ilmeisesti bokseri, ja sitten oli muistaakseni Pontus(?), joka oli valkoinen bullterrieri. Nella ei piitannut Ässästä pätkääkään, mutta Donna otti Ässän ikäänkuin "suojelukseen". Kun Nella tuli riehumaan, asettui Donna poikkiteloin eteen, ettei Ässä joutuisi jalkoihin :) Donna kutsui Ässää mukaan leikkeihin, ja alun aristelun jälkeen Ässä innostuikin leikkimään Donnan kanssa. Nopeasti Donna oppi varomaan pienempää. Pontevana Ässä haukahtelikin Donnalle välillä :D Hölmö poika. Pontus sitten vain köpötteli jatkuvaa rundia ympäri tarhan. Hauskan oloinen rauhallinen ja itsevarma koiraherra :)

Kyllä Ässä oli selkeästi vähemmän pentumaisempi tuolla, ei heti kitissyt jos joku juoksi liian läheltä. Taisi kyllä pari kertaa vinkaista, kun Donna juoksi päin. Oli myöskin paljon rohkeampi. Mitä kauemmin oltiin, sitä paremmin Ässä sulautui porukkaan, ja se oli hienoa huomata. Miehen elkein siellä toisen pepussa oltiin, mutta jos kuului ärähdystä niin pinkaistiin mamman jalkoihin ;)

Mitä ihmettä, Mikko oli käynyt Ässän kanssa puolentunnin lenkin! Olivat kuulemma metsässä käyneet. Todella kivaa, että Mikkokin vähän tykkää puuhailla Ässän kanssa. Ennen ovat vain riehuneet korkeintaan pihassa, tämä oli tosi positiivista. Mikosta myös näkee, että todella välittää Ässästä, kun huolestuu välillä onko sillä asiat hyvin esim. onko liian kylmä ulkona yms. Ja sitten tulee multa kyselemään kaikkea. Taitaa Mikko todella tykätä Ässästä ;)

torstai 20. marraskuuta 2008

Ensilumi!

Tänään tuli vihdoin kauan odotettu ensilumi! En itsekkään meinannut uskoa silmiäni, kun ikkunasta ulos kurkkasin. Nykyään on tuo lumi tupannut odotuttamaan itseään tammikuuhun asti, joten mukava yllätyshän tuo tietysti oli. Ja Ässän reagtio! Kun päästin sen pihalle aamulla, jähmettyi poika ovensuuhun tapittamaan näkymää. Siitä varovaisesti meni nuuhkimaan lunta, ja uskalsipa käydä pissallakin. Pikkuveli-Mikko kävi heittämässä pari lumipalloa Ässälle pihalla, ja siitäkös riemu repesi. Ässä tajusi, että lumihan on mitä mukavinta ajanvietettä. Alkuaamun se sitten sinkoili ympäri takapihaa :D

Kun lenkille aamulla lähdettiin, otin suosiolla flexin alusta alkaen. Aluksi riekuttiin pihalla, sitten käytiin metsässä ja pienellä aukiolla, jonne kaupunki on istuttanut omenapuita. Siellähän ne jänikset tietysti olivat viihtyneet vanhoja omenoita syöden, ja Ässällä riitti puuhaa niiden jälkien perässä juostessa. Kerran kutsuin luokse, ja kyllä sain huudella hetken ennenkuin poika malttoi jättää jäljet hetkeksi. Sitten palattii pihalle takaisin, jossa riekuttiin jälleen innokkaasti. Potkiskelin Ässälle lunta, ja lopulta se rupesi haukkumaan lumipaakuille, kun ei saanut niitä kiinni :D Lumipallojakin viskelin, ja poika oli ihan onnensa kukkuloilla. Kun sitten palattiin sisälle, kävi poika useampaan otteeseen vinkumassa etuovella takaisin ulos (ei ole ennen näin tehnyt). Ensikosketus lumeen oli siis kaikesta päätellen riemukas! Minäkin innostuin niin, että bussista meinasin myöhästyä. Kuvia onneksi ehdin räpsiä.

Omenapuut (ja jänisten jäljet).

Ässäkin näyttää ihan kellertävältä lumen seassa.

Siitä on mennyt jänis!

Ohhoh, Mikko tuli ensikertaa kysymään, voiko mennä Ässän kanssa ulkoilemaan :o Muutenkin Mikko on aika innoissaan Ässästä nykyään, tykkää leikityttää sitä ja silitellä. Ei kylläkään koskaan kiellä Ässää, vaan huutaa minut kieltämään. Kumma poika..

Hihi, syötin marsuille kaksi pakastemustikkaa :) Hyvin upposi.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Ilkeä imuri

Kun Ässä tuli meille, lensivät kaikki matot luonnollisesti pihalle vahinkoja tekevän pennun tieltä. Sitä ennen meillä imuroitiin parikin kertaa viikossa. Isä on kuitenkin aina jostain ihmeen syystä inhonnut sitä, kun joku imuroi. Niimpä hän hankki meille sellaisen kaksitelaisen mopin (jollaiset siivoojillakin on), ja sen jälkeen meillä on käytetty pelkästään sitä. Imuri oli totaallisesti unohtunut kaapin perälle, tänään äiti kuitenkin otti sen esille. Ja sitähän Ässä säikähti ja juoksi mun sängylle karkuun. Yritin poikaa houkutulla tutustumaan imuriin jauhelihan avulla, ja aika lähelle se tulikin, jopa kuonolla kosketti imuria (tosin ryntäsi sen jälkeen veks). Eli sanomattakin selvää, tuo imuriin totuttaminen on jäänyt meillä ihan kokonaan välistä. Pitänee joku päivä ottaa imuri esille ihan Ässää varten ja koristella se jauhelihalla Ässälle miellyttäväksi :) Hienon kuvan ainakin nappasin Ässästä, kun se lymyili viltin alla imuria paossa.

Imuri on paha.

Eilen sain myös yhtäkkiä innoitteen pykätä marsuaitaus omaan huoneeseeni! Minusta on vähän kurjaa, että joudun aina menemään poikia kattelemaan saunaan. Tässä ne ovat kivasti kokoajan näkyvillä. Marsujen touhuja kun on niin hauska aina seurailla :) Marsut kylläkin siirtyvät takaisin saunaan viimeistään silloin, kun kolmas marsu muuttaa meille. Enkä voi niitä muutenkaan pitää tuossa loputtomiin, aitaus kun on suoraan vaatekaappini edessä. Sieltä on mukava aina kurkotella vaatteita, kun häkki on tiellä. Mutta on kivaa, että he ovat nyt edes väliaikaisesti tässä minua ilahduttamassa.

Marsuaitaus. Tämä on kolmanneksen pienempi kuin saunassa oleva (1.1m x 0.7)

Olen tässä jo jonkinaikaa ajatellut, että rupeaisin antamaan Ässälle normiruoan lisäksi myös yrjölän puuroa (lihan kera), ja nyt tosiaan panna tuumasta toimeen. Käsittääkseni se on koiralle terveellisempää, mutta silti en aio luopua tuosta normiruoasta. Huomenna pitäisi mennä kauppaan hakemaan aineksia, ja sitten aloittaa kokkailu. Aluksi ajattelin korvata 1/4 ruoasta puurolla, ja myöhemmin ehkä sitten 1/2. Vitamiinien lisäily vähän vielä mietityttää, kun en ole varma pitääkö niitä puuroon lisäillä. Pitänee ottaa asiasta selkoa, en kyllä ainakaan tuohon 1/4 korvaavaan puuroon lähde mitään lisäilemään, ettei niitä tule sitten liikaa.

Käytiin tänään Ässän kanssa mettälenkillä, ja otin kameran vaihteeksi mukaan. Nätin näköistä oli, kun oli kuuraa ja jäätä paikoitellen. Toisaalta taas oli inhottavan vetistä ja mutaista. Onneksi osasin varautua jo tottuneesti kumppareilla. :)

Jäistä oli, mutta nättiä.

Polusta tuli puro.

Nätit oli maisemat muutenkin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Laiska päivä

Hmph mikä hemputti tota koiraa vaivaa. Se kuseskeli eilen sisälle kolme kertaa! Ja tänään on kerran jo pissinyt sisälle. Ei ole pyytänyt ulos tai mitään, lirittänyt vaan pitkin lattioita. Ja viime kerta kun kusaisi sisälle oli 2 vk sitten, eli sisäsiistihän tuo on alkanut olla. Aika outoa. Mikähän lie syynä.

Eipä menty koirakouluun tänään :( eikä varmaan seuraavallakaan viikolla. Joulutaukohan alkoi jo halikossa, mutta perniössä koulutus pyörii vielä pari kertaa. Iskä ei kuitenkaan ollu halukas kuskaamaan, ja siellä ei ole kuin kaksi ohjaajaa, joten odotellaanpa siis halikon tauon päättymistä.

Tessu tuli tänään meille :) Olen vähän laiskalla tuulella (nukuin huonosti), joten värväsin Tessun meille joksikin aikaa. Tuossa se nyt pyörii Ässän kanssa ympäriinsä. Hölmöjä :) Nukuin huonosti, koska ensin Ässä herätti kuudelta pissalle. Ässä ei olisi suostunut tulemaan sisälle, joten kävin hakemassa sen. Sen jälkeen se sitten istui oven edessä ja inisi. Heitin sen olkkariin, mutta enpä saanut enää unta. Muutenkin nukahtaminen on nykyisin vaikeaa, on tainnut tulla istuttua liikaa koneella..

perjantai 14. marraskuuta 2008

Hiiva- ja marsuongelma

Kun Ässällä on hätä, se pyytää päästä ulos menemällä istumaan takaoven eteen ja tuijottamalla ihmisiä hiljaa. Hiljaisen pyynnön haittoja: eilen en huomannut, kun Ässä pyysi ulos ja seurauksena oli pökäleet pitkin lattioita. No, viimekerrasta onkin jo aikaa..

Otin vähän makkaraa mukaan yhdelle lenkille. Kun Ässä tajusi makkaran, niin eipä paljon kiinnostanut tienpientareitten haistelut. Kontaktia otti heti kun pyysin, ja oli muutenkin paljon kiinnostuneempi musta. Pitääneepi ruveta käyttämään makkaraa herkkuna, kun noin hyvin tehoaa..

Ässällä oli tosiaan korvassa hiivaa, jota hoidin lääkkeillä vielä pari viikkoa senkin jälkeen, kun korvissa ei ollut enää möhnää. Nyt olen seuraillut sitä tiiviisti, ja tänään tarttui korvasta pumpulipuikkoon pikkaisen taas töhnää. Toivon todella, ettei se hiiva nyt taas villiinny.. Seuraava keino on sitten ruokamerkin vaihtaminen. Kun tuo on vähän hassu tuo hiivakorva, ollakseen joku ruoalle herkistymä (vaikka en asian asiantuntija kyllä olekkaan). Sitä on vain toisessa korvassa, se ei juurikaan haittaa koiraa, mitä nyt satunnaisesti rapsuttelee. Mitään muita oireita ei ole näkynyt koko koirassa. Eli ärsyttävästä pikkuvaivasta on siis kyse.

Marsua etsin edelleen. Hylkäsin ajatuksen Lunkaryoista ja Curlyistä, koska kunnon Curlyjä ei toistaiseksi ole saatavilla Suomessa. Lunkaryoissa taas sitä karvaa joutuu leikkailemaan kokoajan, enkä ole vielä törmännyt sellaiseen poikaseen joka valloittaisi. Teddyjä/Rexejä (ulkonäöllisesti sama, geneettisesti eri. Risteytä nämä kaksi niin saat sileäkarvaisen) on paljon saatavilla, ja niitä nyt olenkin katsellut. Joku kermavalkoinen olisi aika söpö :) Lisäksi tykkään luonteesta, yleensä ne ovat sellaisia läskejä sylimöllyköitä. Myös rusetilliset marsut ovat kauniite, sellaisiahan meidän pojat ovat. Jos rusetillinen marsu on puhdasrotuinen, on se abessiinialainen. Faunattaressa näin rusetillisen kermanvärisen marsun, joka oli aivan ihana! Sopivan ikäinenkin. En halua ostaa eläinkaupasta, jos en tiedä mistä ovat tulleet, mutta tämä oli tullut yhdeltä kanikasvattajalta (Solen's). Tämä marsu pyöriikin mielessäni jatkuvasti, mutta katsastan nyt vielä muut vaihtoehdot..

Piti vielä tulla muokkailemaan tääne loppuun juttu Ässästä. Se saa vielä ihania pentumaisia riehukohtauksia ja tykkää muutenkin riekkua, mutta nykyisin se osaa rauhoittuakkin niistä nopeammin! Lisäksi olen keksinyt tavan, jolla saan sen lähes aina rauhoittumaan, jos alkaa riekkumaan (on muuten kova poika osoittamaan pientäkin ärsytystä urisemalla ja urahtelemalla.Hölmö.). Otan pojan nokasta hellästi kiinni ja otan pään syliin. Samaan aikaan lepertelen sille tiettyyn sävyyn. Rauhoittava vaikutus taattu, ja poika menee lötköksi :)

maanantai 10. marraskuuta 2008

Metsälenkki kera rusakon.

Hehhee, luvassa on (taas) kuvasia meidän ulkoilureissusta. Käytiin tavallista pidempi lenkki tänään (1.5 h :O). Ja nyt Ässä on ihan väsy, voi että. Se saakin viettää loppupäivän ihan kotosalla. Ei mun pitänyt tehdä kuin se tunnin lenkki, mutta jotenkin se vain venähti. Kilometrimäärästä mulla ei ole hajuakaan, oon huono arvioimaan sellasia. Metsässä mentiin koira vapaana, että saipa itse ainakin säädellä sitä liikkumistaan. Jossain vaiheessa Ässä sekoili, ja juoksi pois näkyvistä. Tein niinkuin teen lähes aina, eli lähdin päinvastaiseen suuntaan kävelemään. Sieltä se Ässä juoksi taas luokse, ja sitten menosuuntaan pois näkyvistä. Lähdin taas eri suuntaan, ja Ässä lähti taas siihen suuntaa, ja juoksi pois näkyvistä. Tätä jatkui hetki, kunnes poika malttoi odotella muakin. Energiaa riittää.

Nyt lenkillä palkitsin poikaa, kun nosti nenän maasta (samalla tietysti piti kävellä nätisti vierellä, mutta se ei ole ongelma enää nykyään). Pyysin välillä myös kontaktia, jolloin Ässä sai aina huikeat kehut. Huomasin, että metsässä Ässä otti kontaktia paljon paremmin, eikä kulkenut niin paljon nenä maassa. Siellä ei varmaankaan ole muiden koirien hajuja niin paljon, joten oli helpompi huomata mutkin.

Lenkillä tuli vastaan myös rusakko! Lähti ihan vierestä, mutta Ässä vain toljotti. Ei lähtenyt edes perään (rusakot tosin Ässän kokoisia ;D). Vähän meni nuuskimaan jälkiä, mutta se siitä. Itse sain kauhean sydärin, mutta Ässä vain katteli. Varmaan haistoi sen jo etukäteen. No, eipä ainakaan tarvi pelätä, että Ässä joskus karkaisi muiden otusten perään..

Yksi outokin juttu löydettiin. Metikössä ( ei siis lähelläkään polkua) oli ansa. Semmoinen häkki, minkä ovi menee kiinni, kun joku menee sisälle. Sen kokoinen, että Ässä olisi sinne mahtunut. Siellä lojui kaloja. Ihmettelin vain, että mitä ne sillä mahtoivat pyytää. Kettuja? Enpä ole tuolla metikössä koskaan nähnyt. Ja susia ei ainakaan täällä pitäisi olla. Tiedä sitten.

Mennään jo!

Joku oli pykänny sillanki sinne :)

Tällästä se polku pääasiassa oli. Kumpparit jalkaan!

Joku 1km siitä missä me asutaan :) Salo on maalaiskylä.

Ja näin poikki oltiin lenkin jälkeen. Piti toki asettautua mun sängylle nukkumaan lelun kanssa :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Koirakouluilua tauon jälkeen

Tänään oli tosiaan koirakoulu. Jännitti, kun viimeksi oltiin joku kuukausi sitten. Tämä lisääntynyt tuoksujen perässä juokseminen näkyi kyllä sielläkin. Kokoajan hihna kireellä ja nenä maassa, kun viimekerralla nätisti istuskeltiin vierellä, välillä ehkä vedettiin jonkun koiran luo. Siinä oli aika turhauttavaa yrittää saada kontaktia, kun toinen menee vain hajumaailmassa. Lisäksi olin unohtanut jättää sen aamuruoan väliin, joten eipä makupalat kelvanneet. Kouluttaja antoi meille sitten jotain kanapyöryköitä, jotka edes vähän kiinnosti Ässää. Lelu kiinnosti, mutta silloin koko homma meni hyppimiseksi ja riekkumiseksi. Että aika kehnosti meni tämä kerta.

Neuvoksi saatiin, että kehutaan aina lenkilläkin, kun on nokka pois sieltä maasta ja ottaa kontaktia. Luoksetulot kyllä sujuivat hyvin, että jotain ainakin on saatu taottua tuon päähän hyvin. Muuten meni vähän niin ja näin. Mutta se hajumaailmaan juuttuminen ja kuulo pois päältä mun käsittääkseni vähän liittyy siihen teini-ikään cockerilla, että kyllä senkin pitäisi ohi mennä. Ja pitää ruveta lenkillä aina pyytää välillä kontaktia, ehkä se siitä. Ja kyllä se Ässän jumalaton hännänheilutus kirvoitti hymyjä tälläkin kertaan :) Joku Ässän perusominaisuus tuo silmitön pyllynheilutus jokaisen ihmisen edessä. Ihanaa kotiinkin aina tulla, kun koiran koko takamus heiluu innosta. :)

Tämä oli sitten viimeinen kerta tuolla märynummella, sillä joulutauko alkoi. Onneksi koulutusta järjestetään vielä muutama kerta Perniössä, niin matkustetaan varmaan sinne saamaan oppia.

Ainiin! Meni yksi toinenkin juttu hyvin sen luoksetulon lisäksi. Lopussa pidettiin koiria vapaana, ja silloin Ässä tuli aina nätisti luokse kun kutsui, ja muutenkin pysyi ihan nätisti tuntumassa. Tosin välillä kun kutsuin, niin lähti juoksemaan väärän ihmisen luokse, mutta äkkäsi kyllä tulla kun huhuilin tarpeeksi. Myöskin kun muut ihmiset kutsuivat omia koiriaan, juoksi Ässä sinne ihan intoa puhkuen :D Että luoksetulon opetus on tainnut tosiaan onnistua..

Ja nyt pari kuvasta, jotka ei liity mitenkään tähän tekstiin. Löysin Ässästä pari pöllöä kuvaa, jotka ajattelin sitten pistää tänne :) Ja kuvia ei kannata klikata isommaksi, sillä en ole voinut pienentää niitä. Sain uuden koneen pari päivää sitten, eikä tässä ole vielä muokkausohjelmaa. Ässä on kuvissa melkein 3kk.

Hölmö naama.


Halii kättä :)


Miksi huone näyttää kodikkaalta? :)

Jäähyväislahjat vieraillessa

Mentiin tosiaan lenkille purtsille Windyn ja Lauran kanssa. Silloin olikin jo pimeää, kun mentiin, joten jätin kameran suosiolla kotiin. Lenkki meni hyvin, aluksi koirat leikki, mutta sitte mentiin loppu lenkki rauhaksiin. Sen jälkeen suunnattiin Ässän kanssa Liisalle, jossa tämä leikki Liisan kissan Veijon kanssa. Siinä sitä menoa ja meininkiä sitten riitti! Pidettiin kyllä huoli, että Veijo aina pääsi pois tilanteesta, jos se halusi. Mutta eipä sitä näyttänyt missään vaiheessa ahdistavan Ässä, lähinnä ehkä välillä ärsytti toisen tunkeilu.

Mua taas ärsytti, kun Ässä ei aina muiden luona osaa olla niin sisäsiisti kuin kotona. Nytkin lirautti lattialle 5 minuuttia ennen lähtöä -_-. Mutta eiköhän se siitä sitten.. Kotona tuo liruttelee enää todella harvoin, ja sisälle ei ole kakannut enää varmaan kuukauteen. Vielä ei ole ilmennyt pojalla jalan nostoa, mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin ennen. Monesti lenkin alkuosa mennään ihan naurettavan hitaasti, jos Ässä saa nuuhkia ne kaikki hajut, jotka se haluaa. Kyllä se sitten lähtee menemään, mutta se alku tuntuu aina siltä, kun olisi joku perävaunu perässä.

Ässä ei ole osoittanut pahemmin mitään uhmaiän merkkejä. Vähän se sitä tekee, että voi haukkua mulle, kun ovesta mennessä käsken istua. Mutta siitäkin hyvin selvitty kärsivällisyydellä. Jos haukkuu, niin kiellän ja odotan, että rauhoittuu. Siinä vaiheessa istuukin sitten jo melkein itsestään. Energiaa tosin on (hyvällä tavalla!) enemmän kuin ennen, mutta siitä olenkin tainnut jo jaaritella.

Jännittää huominen Tassukoulutus, kun viimekerrasta on aikaa. Odotan innolla huomista :)

torstai 6. marraskuuta 2008

Killen kuulumisia (ohessa muut)

No nyt on vihdoin Kille päässyt talviunille. Kauan se onkin jo kapinoinut vastaan päivittäisiä herättelyjä, ja olisi aina vaan halunnut nukkua. Kunnon kylmähorrokselle ei päässyt kyllä vieläkään (jääkaappiin), vaan vetelee puolittaisella (huoneenlämmössä, herätetään kerran viikossa syömään. Näin ollen on lyhyemmän aikaa levossa) omassa terrassaan. Kunnolla kaivautui tonne turpeeseen, ja siellä se nyt koisaa. Harmittaa, kun en Killeä kunnon kylmähorrokseen saanut, mutta minkäs sille voit. Porukoita ei kauheasti innosta ajatus kilpikonnasta jääkaapissa. Ja kyllähän tuon ymmärtääkin. Mutta kun se vaan olisi parempi konnalle..

Marsulaan on tullut rauha. Isompi aitaus sen teki, nyt veljekset viettävät yhteiseloa paljon kaverillisemmin. Ennen napistiin joka asiasta toiselle, jahdattiin, ei päästetty toista lähellekkään. Nyt ei aina napista, jahtailuakin näkyy harvemmin. Ja toinen jopa päästetään välillä suht lähelle! Hienoa, hienoa. Yhtenä päivänä jopa mahtuivat ruokakupille samaan aikaan! Yleensä vain vuorotellen nappailevat sieltä ruokaansa. En kyllä usko, että nuo pojat koskaan nukkuisivat vierekkäin heinäkasassa, tuskin heistä niin läheisiä koskaan tulee.. :)

On ollut ihan laiska olo lähipäivinä. Mulla on ollut koeviikko, ja Äiti on hoitanut Ässän pitkät lenkit. Näin ollen olen itse vedellyt vain puolentunnin lenkit päivässä. Tänään loppui koeviikko, ja sen kunniaksi mentiin kunnolla metsään rämpimään pusikoissa, Ässä suurimman osan ajasta vapaana. Oli hauska mennä siellä, kun joka paikka oli jäässä :) Oli niin nättiä. Huomenna tulee taas lenkkiä, kun mennään Windyä pururadalle moikkaamaan. Tällä kertaa voisin kiikuttaa kamerankin mukaan. Pururadalta matka varmaan jatkuu Liisalle, joka asuu siinä 100 m päässä. Eli Veijokin tulee nähtyä.

Ja sunnuntaina päästään taas Tassujen yleiskoulutukseen! Kolme kertaa on nyt jäänyt välistä (sade, kyytipula ja konsertti), ja harmittaa niin perkeleesti. Siellä on aina niin kivaa, Ässä saa riehua koirien kanssa ja kumpainenkin oppii uusia asioita. Sateellakin hyvin oltaisi voitu mennä, jos olisi se sadeloimi jo ollut. Ollaankin muuten alettu pikkuhiljaa harjoittelemaan seuraamista Ässän kanssa, ja hyvin on mennyt! Sellaisia muutaman askeleen pätkiä. Yllättävän hyvin osaa pitää katsekontaktia seuratessa.

Olin tänään tuntevinani Ässän toisen pallin.. Toivottavasti se nyt sieltä vielä tipahtaisi!

Killukka nukkuu.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Blogin ulkoasu muuttuu

Kauan siinä tapeltiin, mutta vihdoin sain väännettyä ulkoasun edes jotensakin mieleiseksi. Ennenhän se on ollut se ihan perus oletus, mutta kauan olen jo kuvaa kaipaillut yläpalkin piristeeksi. Ja löytyihän se kuvakin siihen, lopulta. Ja pitihän sitten vetää koko ulkoasu uusiksi, kun ei tuohon vanhaan sopinut se kuvanen. Ensin harkitsin siniharmahtavan sävyistä ulkoasua, mutta jotenkin olen mielessäni jämäyttänyt Ässän väriksi vihreän. Ja blogihan kertoilee Ässästä, joten vihreähkö siitä tuli. Ja tässä lopputulos!

Ässä-poika 6 kk!

Ässä poika tosiaan on nyt puolivuotias "rotjake". Tuntuu, että se nyt kuukauden sisällä on kasvanut ja vahvistunut tosi paljon! Nykyisin se tekee jo ihan tajuttomia loikkiakin ja pääsee sohville ja sängylle. Sillä oli kyllä huonojakin seurauksia, koska Ässä raapi sohviin kivat jäljet (ennen nukkumista se aina pyörii ja raapii hulluna paikkaa sopivaksi). Kyllä se parista kiellosta uskoi, ja nykyisin makoilee sohvilla ilman raapimisia. Säkkituoli on kylläkin edelleen se hänen ykköspaikkansa, pesä, jonne se kanniskelee kaikenlaista irtaimistoa kengistä lapasiin ja papereihin. Halu kanniskella on vain vahvistunut, ja nykyisin metsästänkin aina kadonneet sukkani siellä. Ja onhan se hänelle kivaa ajanvietettä, jos minä tylsänä vaan väännän läksyjä ja herra ei ole vielä saanut kaipaamaansa aktiviteettiä.

Eniten pidän Ässän kasvamisessa siitä, että se vihdoin jaksaa pidempiäkin lenkkejä! Tunnin köpsyttelyt menee ihan keppoisasti, ja välillä voi koluta muutakin kuin niita vanhoja reittejä. Yhtenä päivänä Ässä tosin sai ehkä vähän liikaakin liikuntaa, yhteensä 2,5 h - 3 h. Aamulla menin tunnin lenkin normaalin puolen sijaan ja iltapäivällä mentiin yhdessä lenkille Lauran ja Windyn kanssa. He kun asuvat vähän kauempana, niin tuli sitä kävelyäkin. Ässä ja Windy muuten leikkivät ihan nätisti, kunnes Windy aloitti haukkukonserttonsa. Ässä ei päässyt yhtään Windyn aikeista jyvälle, ja vähän kai pelkäsi toisen räksytystä. Kun Ässä kerran räksäytti takaisin, kehuin hulluna. Siitäkös pojan itsetunto kohosi, ja tämä alkoi haukkua Windylle takaisin. Sen jälkeen alkoivat leikit taas luistaa, kun Ässä uskalsi sanoa takaisin, jos toinen liiaksi innostui. Harmi kun en älynnyt raahata kameraa mukaan sinne, olisi tullut vallan mainioita kuvia. Kerrankin Ässä juoksi Windyä päin ja heitti voltin. Siitä äkkiä ylös ja kauhealla spurttilla toisen perään taas. Ässä on kyllä tommonen sählä, aina vain rynnii toisia päin. Lenkin jälkeen se olikin ihan naatti, loppupäivä meni kokonaan nukkuessa.

Tähän loppuun voisinkin listata Ässän hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät:
1. Virtaa ja intoa riittää kuin pienellä kylällä, mutta osaa silti rauhoittua.
2. Kaikkia rakastetaan ja kaikkien kanssa tullaan toimeen.
3. Oppii nopeasti
4. Uskoo helposti kiellot.
5. Ihmisläheinen. Vapaanapito helppoa, kun ei lähde kauaksi vaeltelemaan.
6. Huumorintaju

Huonot:
1. Yksipallinen
2. Koko. Itse tykkään isommista koirista, vaikka onhan pienuudesta hyötyäkin.
3. Nössö :)
4. Sählä. Rynnii vain toisten koirien päälle (paitsi jos ne on isompia).
5.Välillä liiankin kanssa rakastaa kaikkia. Pieni pidättyväisyys ei olisi haitaksi.

Puolivuotias pojankloppi!
(näyttää siltä kuin upottaisin sormeni Ässän turpaan :D Tosiasiassa tungin ne vahingossa Ässän suuhun.. Kröh.)

Isolle pojalle iso luu :)

Hymy korvissa.