tiistai 23. joulukuuta 2014

Riehakasta joulua!

Vaikka edellisessä postauksessa olikin jo jouluntoivotukset, halusi Ässä lähettää vielä omat valokuvaterveisensä. Se riemastui päivän metsälenkistä niin, että pisti kunnon rieharallit Femman kanssa pihalla käyntiin. Kauaa ei köppänä jaksanut räykyttää nuorempaa, mutta tarpeeksi kuitenkin välittääkseet riehakkaat jouluntoivotuksensa myös tänne blogin puolelle.

Nuoremmat lällättelee

Vanhemmat pistää ruotuun





Toivoo kolme tonttua

Spanieleita ja muita tärkeitä kavereita

Nessi

Blogin otsikot alkavat näköjään täyttyä spanieleista. Sellaista se kai näiden kanssa on, tarpeekseen ei voi saada (paitsi kiireisenä päivänä, kun koirat vaan pyörii jaloissa). Femman ollessa pikkupentunen käytiin eräässä spanieliperheessä tutustumassa lapsiin, joista Femma onkin hirveästi tykännyt. Nyt oli aika mennä uusintavisiitille ja samalla reissulla käytiin myös perheen spanieleiden kanssa metsäreissulla. Erittäin hyvä reissu kaikin puolin, Femmalle lapsi- ja koirakavereita ja minulle antoisia keskusteluja toisen spanieli-tyypin kanssa. 

Hyvin löysivät spanielit taas yhteisen sävelen, Femma laukkaili metsässä siksakkia riemuissaan hajuja hakien antaen Unin ja Nessin mennä omia menojaan. Vasta ihan lenkin lopussa autolla Femma alkoi leikkiä pienen pientä ja liehitellä ylhäistä Nessiä, joka totesikin Femman ihan ok tyypiksi.


Uni ja koko konkkaronkka

Nessi seuraa kaukaisuudessa mustana pisteenä kohti juoksevaa Femmaa

Muitakin supermukavia tapaamisia oli luvassa, sillä Femman pentuaikainen kaveri Kide-bortsu saapui Tampereen huudeille joulun viettoon! Tyypit pääsivät metsälenkille ja niillä oli niiin kivaa. Molemmilla oli selvät sävelet, että paras leikki on juoksuleikki ja ne juoksivatkin täysiä rintarinnan pitkin metsäautotietä. Välillä Femma kävi tekemässä piston metsään ja taas leikki jatkui. Kaveruksilla oli niin kivaa. Mukana menossa oli myös Naava-chihu, mutta sillä oli omat bisnekset sivupolkujen tsekkailussa, vaikka välillä pitikin komentaa poispäin remuavaa nuorisoa. 

Äly ja väläys vauhdissa, vai miten päin se näillä menikään. Kuva Liisa-Ida

Femmalla on kaveririntaman tapahtumien lisäksi riittänyt puuhaa harrastuksissa, sillä sille kasattiin vihdoin koiratanssiin ohjelmakin. Tuli taas astetta enemmän treenimotivaatiota ja tavoitetta, kun on joku konkreettinen asia mihin tähdätään. Josko meidät sillä ohjelmalla näkisi kisoissakin sitten joskus.. Agilityäkin ollaan käyty tekemässä ja jo nyt on nähtävissä, kuinka paljon ohjaajalla olisi opiskeltavaa tässä(kin) lajissa, kun ne vähäisetkin taidot Ässän aksa-ajoilta ovat täysin ruosteessa. No, yhdessä opetellaan ja opitaan.



Femmalla on riittänyt äksöniä vähän jokaisella osa-alueella, mutta kerrankin Ässälläkin sattuu ja tapahtuu. Kiden saavuttua Tampereelle mukana saapuivat Ässän ehdottomat bestikset eli Hilla ja Naava chihut. Kenenkään muiden seurassa Ässä ei tunnu olevan niin riemuissaan ja niin ehdottoman luottavainen ja rento ilman epävarmuuden häivääkään. Ne ovat toki viettäneet paljon aikaa yhdessä eikä niillä ikinä ole ollut sellaista konfliktia, että Ässän olisi tarvinnut kokea oloaan epävarmaksi. Yleensä ne hömpsöttelevät menemään toisten rajoja kunnioittaen, mikä on Ässälle parasta.

Ensiksi Naavan pihalla nähtyään Ässä tosin tuohtui, kun joku kehtaa jököttää hänen pihallaan. Naava ei Ässän mölinöistä välittänyt ja kohta Ässä tajusikin paikalla olevan ihana Naava. Lenkillä se näytti niin tyytyväiseltä ja kulkikin todella reippaasti pysähtelemättä, kun hän nyt kerrankin on lenkillä kavereiden kanssa! Lenkillä Ässä riemastui hössöttämään Naavaa vähän liiaksikin, joten Naavan piti muistuttaa niistä tärkeistä omista rajoista. Ja taas jatkui matka ja Ässä oli yhtä hymyä. Kyllä tulikin hyvä mieli Ässän puolesta, vaikka lenkki ei tietenkään kovin pitkä ollut.

Eilen lähdettiin joulun viettoon muille maille eli vanhempien nurkkiin. Tänään spanielit pääsivät molemmat aamulenksalle lähimetsään ja Ässäkin pitkästä aikaa pääsi nauttimaan vähän vapaudesta. Hyvin maistuikin, toivottavasti tavallista kovemmin kuljettu lenkki ei kipeytä koko ukkoa. Hauskaa ainakin näytti olevan. Pitemmittä lörpöttelyittä meidän lauma toivottaa:

Hyvää joulua kaikille!




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jääkarhu ja saukko

Ulkona sää on taas mitä sattuu vetisen loskan ja liukkaan jään välillä. Viikonloppuna tuli tehtyä toinenkin lenkki lumisessa metsässä, josta onneksi on kuviakin. Tällä kertaa mukana oli Tampereelle vihdoin muuttanut Jinna-valkkari omistajineen (jee, lisää koirakavereita!), joiden kanssa rämmittiin päälle parisen tuntia. Ensimmäisen tunnin teinixit riehuivat oikein urakalla kunnon äänitehosteiden ja myllytyksen saattelemana. Jinna taitaakin olla ainoa koira, jonka kanssa leikkiessään Femma käyttää oikeasti ääntänsä ja menokin on sen mukaista. Sen pienet kiljahdukset tosin hukkuvat mörisevänörisevän paimenen kumean äänen alle.

Jinna osoitti lenkillä kummallista taipumusta lunta varistelevia puita kohtaan. Paimenet on outoja, totesi Femmakin. Hauskaa kyllä lähemmin tutustua näin erilaiseen rotuun, ennen en ole valkkareita tavannut yhtäkään. Jinna on kiva tyyppi, vaikka sillä ei olekaan luppakorvia ja pyörivää spanielihäntää.. ;)



"Nyt tulee sulle lumipesu!"



Lumipesu yllätti

 
 Ei niinkun mitään käsitystä, mitä tässä kuvassa tapahtuu..

"Vaanin sua lerppukieli." "Häh?"

On se komee

"Siis tuolta sataa lunta mun päälle!"

 "Syön sen puun!"

"Kiipeen sinne ja syön sen!"

"Voitto!"

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kuin kaksi spanielia

Ässän kanssa on helppo harjoitella paikkamakuuta

Ovat nuo kaksi kahelia vaan hyvä pari. Niiden yhteiselo on nykyisellään hauskaa seurattavaa, teini pikkulikka ja keski-ikäinen kaikkitietävä ukko. Ässä on erityisen iloinen Femmasta, tänään ei edes lähtenyt sohvalta karkuun, vaikka pikkulikka hetken makasi luuleikkiensä keskellä kyljessä kiinni! Vaikka ovatkin ihan erilaisia koiria, niin molemmat kuitenkin selviä spanieleita ja siinä mielessä menee ajatukset hyvin yksiin. Leppoisasti vain heilutellaan häntiä toisille, hössötetään yhdessä ja ruokien ja luidenkin kanssa on selvät pelisäännöt. En olisi ikinä uskonut, että ahmatti-Ässä voisi jonain päivänä pelata namien etsintää sulassa sovussa samanaikaisesti jonkun toisen kanssa, mutta niin vain onnistuu (Ässän lempiaktiviteettejä varsinkin näin kipeänä).

Nykyisin niillä on oma pöhkö leikkinsä sängyllä "ärsytä kärttypappaa". Siinä Ässä hyökkää piehtaroimaan sängyllä välillä ihan Femman viereen ja Femma sitten on ärsyttävä teini, joka härkkii ja lätkii nautiskelevaa kärttyä. Ässän ärinä on välillä melkoista, mutta aina se vaan heittäytyy uudestaan piehtaroimaan toisen kylkeen. Kummallisia leikkejä.


Tehtiinpä muuten eräänä päivänä metsässä ihan omasta päästä keksittyä hakuharjoittelua. Alku meni Femman ihmetellessä "mitä haluut mun tekevän, siis meenkö seisoo tänne vai", mutta hetken päästä se tajusi. Kykenin lähettelemään sitä polun molemmille puolin ja se meni hakemaan minne halusin.  Kun huikkasin sille ja käännähdin toiseen suuntaan oli likka näppärästi kuulolla sujahtamassa osoittamaani suuntaan puskat ryskyen, pysyen kuitenkin kivan lähellä. Aikamoista. Fiilis oli hieno siinä yhteistyötä tehdessä, tällaista lisää.

Myös hihnassa Femma on nykyisin kuulolla paremmin, vaikka pimeä rajoittaakin lintu-harjoittelua. Yhtenä iltana vastaan saapui karkuun ampaiseva rusakko ja yllättävän hienosti sain neidin käännettyä siitä kontaktiin, vaikka hinku rusakon perään oli varmasti kova. Käveltiin myös rusakon pinkomaa tietä namien vedellessä viimeistään, mutta niin vain pikkulikka pystyi ottamaan kontaktia ja kävelemään nätisti, vaikka vähän kuikuilikin rusakon perään. Ässä vaan köpötteli perässä silmäillen nameja ja ihmetellen ylimääräistä touhotusta.


Ässällä onkin mennyt fyssarin jälkeiset päivät varsin leppoisasti. Lenkit maistuu ja jopa 20 minuuttia on nyt mennyt hienosti enempiä ihmettelemättä. Enempää ei sitten uskalletakkaan, sillä tuokin alkaa olla jo rajoilla jumittamisen kanssa. Nykyisin Ässä asettuu iltaisin itse hierottavaksi ja venytettäväksi, kun paikat eivät ole enää niin kipeät eli selvästi vointi on nyt mukavampi.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Valkoista

Juuri kun pääsin päivittelemään, että on synkkää ja pimeää vaan niin aamulla pihalle olikin satanut lunta! Tänään siis lähdettiin metsään ja saatiin myös seuraa Rusina-villiksestä omistajineen. Femmalla oli huippua juosta lumisessa metsässä ja kävi se taas ojassakin pulahtamassa paluureissulla. Oli sitten suihkussa sulateltavaa.

On muuten mustien koirien kuvaaminen lumessa hankalaa, kun on tottunut vain erääseen valkoiseen. Toivottavasti talvella saa paljon harjoitella lumikuvaamista!






Kipeä ranka

Kun pimeä syksy masentaa eikä kuviakaan saa, voi onneksi palata viimetalven valoisiin lumikuviin.

Ässä kävi taas fysioterapiassa esittelemässä kankeaa olemustaan. Sehän ei mitenkään erityisen hyvässä kunnossa ole ollut ja sen kyllä huomasi fyssarikäynnilläkin. Tällä kertaa ongelmat paikallistuivat lanne- ja rintarankaan sekä etureisiin. Etureidet olivat aristavat, vaikka venyivätkin ihan hyvin. Lannerankaa käsitellessä Ässää sattui ja oikeastaan koko rintaranka lapaluiden takaa rintarangan takaosaan asti aristi käsittelyssä. Lannekalvot (eli kupeet) sillä olivat tosi kipeät varsinkin vasemmalta puolelta ja niiden käsittelystä se ei pitänyt sitten yhtään. En muista, milloin Ässä viimeksi olisi ollut noin kipeänä käsittelyssä.. 

Kehuja tuli Ässän venyttelystä, sillä hauikset olivat viimekertaista paremmat. Olin kuitenkin tehnyt sen virheen, että jätin syvien lihasten harjoitukset pois Ässän kipeytyessä, kun ne juuri auttaisivat lihaksia aktivoitumaan ja toimimaan normaalisti. Jatkossa taas viisaampana.


Tällä hetkellä lenkit ihan maksimissaan 20 minuutissa ja kipulääkettä jatketaan täydellä teholla, ellei ala nyt käsittelyn jälkeen näyttämään erikoisen hyvältä. Seuraava käynti menee väkisinkin joulun jälkeen tammikuulle, mutta sinne mahdollisimman pian pitäisi sitten saada uusi aika.

Ässän tilanne oli taas sen verran kurja, että varasin sille nyt vihdoinkin röntgenin lonkkakuviin ja selkäkuviin tammikuun alkuun. Katsotaan mikä tilanne on, sillä ongelmat voivat johtua kylmyydestä tai sitten jostain muusta. Henkisesti varaudun siihen, että lonkat nyt varmasti ovat viimekertaista huonommat sekä selästä saattaa hyvinkin jotain löytyä. Mutta ehkä niistä saisi jotain osviittaa tulevasta. En voi itselleni mitään, mutta aika ankarasti tulee maalailtua piruja seinille tällä hetkellä.

Niin kamalaa kuin takapakki aina onkin, niin Ässä on ollut käynnin jälkeen taas iloisempi ja liikkunut meidän "lenkeillä" (nyt menty vain 10 minuuttia) iloisesti ja rennosti ravaten, kun aiemmin oli perässä vedettävä. Muutenkin olemus on iloisempi ja reippaampi, toivottavasti myös pysyy sellaisena.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kun kiire painaa

Varmaan monelle tuttu tunne: aika menee hirmuista vauhtia, olisi hirveästi kaikkea tekemistä ja silti liian moni asia jää roikkumaan eikä aikatauluissa tahdo pysyä. Onneksi tähän väliin tuli kaivattu hengähdystauko viikonlopun ja kaverien merkeissä. Koirille siis oli tiedossa aika rauhallinen ja rento viikonloppu, mitä eivät näyttäneet pistävän yhtään pahakseen.


Koiraraukat tuppaavat jäämään kiireen jalkoihin. Femmalle pitäisi opettaa uusia temppuja koiratanssia ajatellen ja tanssiohjelmaakin olisi kiva jo pohdiskella, mutta turhan usein illat on ollut pakko käyttää muuhun eikä energiaa aina tahtoisi löytyä enää edes sitä pariminuuttista temputtelua varten. Ässä taas ei ole hetkeen saanut ihan omia lenkkejä, joten pääsääntöisesti sen lyhennetyt lenkit tulee hoidettua Femman lenkityksen sivussa. Onneksi se on nyt ollut taas paremmalla voinnilla, vaikka kipulääkettä saakin edelleen (ensiviikolla käydäänkin taas fysioterapeutin juttusilla ihmettelemässä tilannetta).

Eivätpä ne silti pahemmin näytä valittavan. Femma on tyytyväinen päästessään välillä sukkuloimaan vapaana ja löytyyhän sille äksöniä myös epäsäännöllisen säännöllisten aksatreenien ja koirakaverien muodossa. Ässä taas on nykyisellään hyvin mukautuvainen rennompaankin elämäntyyliin. Tyytyväisimmillään ne tuntuvat olevan, kun kiireeni kohteet eivät liikaa suuntaudu poispäin kotoa ;)

Tällaisissa tunnelmissa seurattiin linnanjuhlia

Onneksi kohta on joululoma ja sen jälkeen ei enää tarvitse keskittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa, mikä tuntuu vievän energiaa enemmän kuin itse tekeminen. Koirat ovat jo hyvin oppineet, miten muistuttaa olemassaolostaan kiireitään vatvovaa omistajaa.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kummallista valoa


Lauantaina tehtiin metsälenkki mäykkytrion ja kummallisen valoilmiön säestämänä. Kamerakin pääsi ulkoilemaan, mutta kuvia ehdin ottamaan vain sen parikymmentä ennen akun sammumista. Tyypillistä tuuria, eihän tämä tainnutkaan olla kuin ensimmäinen aurinkoinen lenkki marraskuussa. Ässä joutui jäämään lenkiltä pois, sillä se on edelleen ollut kipeän ja lenkkeilyhaluttoman oloinen. Nyt se on pari kertaa rähähtänytkin Femmalle, mutta lenkittömyys on saanut sen taas hyväntuulisemmaksi. Ja minä kun ajattelin kevyen liikunnan tekevän hyvää, mutta ilmeisesti meidän köpöttely ei ollutkaan tarpeeksi kevyttä..



Kohti aurinkoa!

Femman lenkkeilyä voi kyllä harvoin kutsua kevyeksi

Femmakin pääsi nauttimaan vapauden riemusta. Ainakin parin vapaanaolo-kokeilun jälkeen se on nyt kuitenkin pysynyt hihnalenkeilläkin ihan järkevänä, eli vapaanalenkkeily ei ole saanut unohtamaan hihnalenkkeilyssä opittuja taitoja. Ilmeisesti sitä järkeä siis on hieman tullut päähän ja harjoutuksistakin on ollut apua. Edelleen tempo ja into hihnalenkeillä on kova, mutta järki pysyy pääsääntöisesti päässä (paitsi jos näkee liian läheltä rusakon!) ja kontaktin ottaminen ja namien syönti onnistuu. Aika ihanaa! Myös vapaana ollessa kuulo on parantunut ja luoksetulo toimii. Tietystikkään en vielä uskalla kovinkaan vaikeissa tilanteissa luoksetuloa käyttää (hyvä haju, pitkä välimatka) ilman syytä, mutta esimerkiksi tänään erästä metsässä kulkenutta ihmistä ei ollut mikään tarve mennä katsomaan luoksetulon huudettuani. Femmalla metsäreissuilla homma menee myös selkeästi niin, että eka puolikas painetaan täysillä ties missä ja kutsujen kuuleminen on vaikeampaa, mutta pahimpien höyryjen laannuttua tullaan itse tarjoamaan kontaktia, pysytään lähempänä ja reagoidaan herkemmin ihmisen toimiin ja liikkeisiin.

Fiksu neiti kuolat pitkin naamaa ja valmiina lähtöön

 Mila ihmettelee risujen hajuja

Vielä saa metsälenkkeily kuitenkin pysyä harvinaisempana herkkuna ja keskitytään hihnalenkkeilyyn. Tämä hallintahomma tuntuu menevän kausittain - välillä helpompaa ja sitten voikin tulla joku hetkellinen takapakki. Paino sanalla hetkellinen, sillä suunta kuitenkin (toivottavasti) kohti parempaa hallintaa. Nyt ainakin näyttää taas hyvältä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lonkkia kolottaa




Kauan Ässä pärjäsikin ilman kipulääkettä, mutta nyt on taas tarvinnut turvautua kivunlievitykseen. Aluksi huomasin siinä lenkeillä haluttomuutta ja köpöttävää liikkumista, mutta silloin venytykset vielä sujuivat hyvin ja selkäkin oli ihan ok. Lonkkien suunnalta löytyi kipeitä kohtia, joita hieroskelin. Tässä vaiheessa olisi varmaan pitänyt jo heittää kipulääke kehiin ja lyhentää lenkit, mutta kokeilemallahan sitä vasta oppii. Jatkettiin siis lenkkejä normaalisti ja Ässän kulkeminen meni entistä huonommaksi ja haluttomaksi. Siinä vaiheessa, kun se alkoi lenkillä huudella ihmisille (tämä kaikki siis tapahtui muutamien päivien sisällä, en sentään viikkoa odotellut ja ihmetellyt) laitoin sen kipulääkekuurille. Normaalisti Ässän kipeytymisen on nähnyt ärtyneisyytenä Femmaa kohtaan, mutta nyt sellaista ei näkynyt, minkä takia varmaan en heti kipulääkettä aloittanutkaan. On tainnut pikkulikan arvo nousta Ässän silmissä..

Kipulääkkeen saatuaan muuttui Ässän kulku taas iloisemmaksi ja ne pistivät Femman kanssa lenkin jälkeen leikitkin takapihalla pystyyn (nyt juoksu kesti jo useita minuutteja eikä Femma häiriintynyt Ässän mölinöistä). Kerran yritin kipulääkettä lopettaa, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Vielä siis mennään lääkkeen, lyhyempien ja rauhallisten lenkkien ja ahkeran hieronnan ja venyttelyn voimin. Lonkan alueelta löytyy ne kipeimmät alueet. Kovasti epäilen taas kurjalla säällä olevan osuutta asiaan, kylmä ja märkä tuuli kun menee suoraan luihin ja ytimiin.

Femma sen sijaan on ollut perus onnellinen ja iloinen itsensä. Onni on, että sillä ei ainakaan vielä ole mitään terveysongelmia! Nyt se on ollut pari päivää kivan kuulolla lenkeillä, oikein itse hakee kontaktia. Sunnuntaina käytiin aksailemassa ja torstaina koiratanssimassa ja on se kyllä niin pätevä pieni pentu. Halliin mennessä se kuuntelee välillä puolikasta sanaakin, hakee aktiivisesti kontaktia ja keskittyy hyvin vain meidän tekemiseen leikkien innolla ja suorittaen tunteella. Tätä kun saisi hallin ulkopuolellekin arjen hallintaan, niin ei voisi enempää enää toivoa. Harrastukset tuokin meillä kivaa vastapainoa arkeen, silloin aina muistaa miten taitava tyyppi se onkaan.



lauantai 22. marraskuuta 2014

Impulsiivisen koiran kurssi


Olen aiemmin jo pariinkin otteeseen maininnut olevani Femman kanssa impulssikurssilla. Kyseessä siis on Jirka Vierimaan Impulssikurssi, Tappien kautta järkätty. Kokonaisuutena sanoisin, että hyödyllinen kurssi tällaisen impulsiivisesti lintuihin reagoivan koiran kanssa. Vaikka itsellä on ennestään jo jotain ymmärrystä koiran kouluttamisesta, niin tuolta kurssilta saatiin silti hyviä oivalluksia sekä ihan käytännön työkaluja ja vinkkejä. Useasti meillä menikin yliajalle ihmisten purkaessa tuntojaan omien koiriensa toilailuista ja kouluttajan kärsivällisesti neuvoessa kaikkia. Tämän tyyppinen kurssi olisi ollut varsin hyvä jo kesällä, niin olisi ehkä heti päässyt kunnolla käsiksi työstämään tätä ongelmaa.

Ja ongelmahan meillä siis on se linnuista kiihtyminen. Hihnalenkeillä siis päätöntä sinkoilua ja pahimmillaan pikkulinnun nähdessä totaalinen jumitus-kiskonta ja kiljunta. Ja puskat ovat myös kauhean kivoja, sillä niistä voi löytää lintuja. Parhaimmillaan kiihtymys ja kiljunta alkavat jo ulko-ovella ennen ulos menoa, kun olis niin kauhea kiire ulos jahtipuuhiin. Metsässähän tuo viilettää tuhatta ja sataa pitkin puskia jahdaten kaiken liikkeelle, minkä näkee (tosin peuroista ja hirvistä ei tietoa). Ei kuitenkaan lähde lopullisesti lätkimään eikä ole lähtenyt vastaantulijoita kutsuttaessa härkkimään.

 Ässälle olisi aikoinaan impulssikurssi tehnyt hyvää, vaan hyvin pärjättiin ilmankin.

Kurssi oli viiden kerran mittainen ja joka kerralla vähän syvennettiin edelliskerran juttuja tai opeteltiin uusia hallintakeinoja. En nyt ala kerroittain käymään kurssia läpi tai kertomaan kaikkea opeteltua, mutta tässä nyt meitä eniten auttaneet asiat:

Kaikki harjoitukset aloitettiin aina ottamalla koira autosta, joten jo siinä otettiin kontakti ja kontaktilla ulos autosta (ei niin, että juoksee autosta kuin raketti). Saatiin aina hyvä startti koulutukselle. Tätä olen hyödyntänyt myös ulko-ovesta lähtiessä.

Kontaktipeli.  Varsinaista kontaktipeliä tehtiin palkkaamalla koiraa kontaktista ja mukana kulkemisesta. Mukaan liitettiin myös liikettä ja käännöksiä. Opetettiin koiraa myös, että hidas liike tarkoittaa megapalkkaa. Tässä kai pointtina oli, että ei itse aina tarvitse tehdä megajuttuja saadakseen koiran huomio ja hitauskin voi tarkoittaa palkkaa. Näitä nyt ennenkin ollaan harjoiteltu, mutta kontakti onkin tärkeää.

Hätäjarru. Opetetaan koira tulemaan luokse aina hihnan kiristyessä. Kätevää silloin, kun koira hyppää kiihdyksissä hihnan päähän linnun/minkä tahansa ärsykkeen perässä. Lisäksi tehtiin myös koiran kuljettelua hihnassa, eli opetettiin koira aina myötäämään vedon suuntaan.

Tuo hätäjarru on meille erityisen kätevä. Ennen olen vain yrittänyt voittaa Femman lintuinnostuksen leluilla tai nameilla, mutta se valitsee tilanteessa kuin tilanteessa mielummin lintujen tavoittelun palkan sijaan, jos sen antaa valita. Tässäpä Femmalla ei ole muita vaihtoehtoja, kuin tulla luokse. Aluksi tilanteet olivat hankalia ja namit eivät kelvanneet ollenkaan, mutta nykyisin se tulee luokse, tarjoaa kontaktia ja syö namit.

Tule. Vahva tule-käsky, joka joskus kehittyisi niin vahvaksi, että Femman saisi kutsuttua pois linnuilta. Tämä nyt periaatteessa perus vahva luoksetulo.

Eli mitä siis tehdään jatkossa lintutilanteissa?

Nyt aluksi tehdään sellaista, että lintujen tullessa vastaan vedän Femmaa peruuttaen luokseni, jolloin tulee ottamaan itse katsekontaktia kuten opetettu. Näin toimin aina, jos se kääntää kiinnostuksensa lintuihin. Pitäisi siis saada kontaktista pysyvämpää ja pystyä ohittamaan linnut ilman pönttöilyä. Tavoitteena olisi lopulta se, että linnun nähdessään Femma tulisi itse luokse. Kun ollaan tässä tilanteessa, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Kun Femma tulee itse linnun nähdessään hihnassa luokse, voidaan liittää tuo tule-käsky. Eli siirryttäisiin toimintaan Femma näkee linnun -> tule -> Femma tulee luokse syömään nameja/leikkimään. Tämä treenataan vahvaksi. Tämän jälkeen tilanteiden vaikeutus ja vapaana pitoon siirtäminen.


Katsotaan, miten projekti ottaa tuulta alleen. Femma on usein ulkona kovilla kierroksilla, mutta sen saa jo vedettyä linnuilta pois kontaktiin, mikä on suuri saavutus sekin. Eli suunta on selvästi oikea. Nämä jutut nyt periaatteessa ovat aika yksinkertaisia ja vähän samanlaista ollaan tehtykin, mutta jotenkin sellainen selkeä päämäärä ja johdonmukaisuus itseltä on puuttunut, mikä nyt näiden koulutusten myötä ollaan saatu. Ja toivottavasti saadaan myös pidettyä.

Vapaanapito on tietysti vähän kyseenalainen homma. Selkeästi se päättömänä puskissa sinkoilu, vaikkei lintuihin kontaktia saisikaan, pahentaa seuraavan päivän hihnalenkillä käyttäytymistä. Mutta toisaalta paineita olisi päästävä välillä purkamaankin. Koirapuistoilu on tietysti ihan hyvä vaihtoehto, vaikka siellä on ne omat ongelmansa kuten vihaiset koirat.

Lintuongelmista huolimatta en jaksa heittää kirvestä kaivoon. Fiksuja koiria niistä hullumistakin on kasvanut, miksei siis meidän pikkulikasta. Pitäisi vain muistaa kärsivällisyys, johdonmukaisuus ja nauttia niistä hyvistä asioista (kuten treeneistä!). Ikäkin on tietysti paras mahdollinen ongelmien kehittämiseen, joten iän mukana sitä järkeäkin varmasti tulee. Mikä ei tietysti missään nimessä sulje pois koulutuksen tärkeyttä. Mutta vakaasti uskon tällä hetkellä, että eiköhän siitä ihan hyvä vielä tule. Ja onneksi on niitä ihmisiä, jotka oman uskon loppuessa jaksaa muistuttaa tästä asiasta. Terveiset vaan muiden teinikoirien omistajille ja ennen-ihan-sekopään 10v. lintukoiran omistajalle ;)