perjantai 23. joulukuuta 2016

Femma RTK1 !

Niin me mentiin ja repäistiin TAMSK:in rallykisoista 18.12 viimeinen hyväksytty tulos eli 85 pistettä, joten Femmasta tuli RTK1 ja saatiin siirto avoimeen luokkaan!


Viimeiset kolme viikkoa koulussa ennen kisoja olivat hyvin uuvuttavia, joten treenit jäivät vähiin. Kisoissa tekeminen ei ollut parasta mahdollista, sillä rutiini puuttui. Tämä näkyi omana sähläyksenä ja epävarmuutena, sekä Femmalla seuraamispaikan pienoisena vaeltamisena, löysinä käännöksinä ja muuna epätarkkuutena. Tällä suorituksella nappasin -10 pistettä omalla kämmäilyllä, -3 pistettä uusimisesta ja pari yksittäistä pistettä hihnasta ja Femman yhdestä poikittamisesta, joten yhteensä saatiin 85 pistettä.

Tästä huolimatta olin Femman tekemiseen erittäin tyytyväinen. Viimeksi se on nähnyt kylttejä lokakuussa ja treenimäärät rallyn suhteen ovat olleet säälittäviä, mutta silti se teki hienon suorituksen eikä ihmetellyt kylttejäkään. Ja kaikkein parasta on se iloisuus ja innokkuus, millä se tekee. Ihana harrastuskaveri.

Tosin nyt taidetaan ainakin hetkisen verran pitää taukoa rallystä ja keskittyä koiratanssiin ja agilityyn. On hyvä olla useampia lajeja, niin pysyy tekeminen monipuolisena ja kiinnostavana.


Joulun kunniaksi Ässän huulipoimut alkoivat oireilemaan jälleen. Kyseessä oli taas varsin resistentti bakteeri, onneksi vielä löytyi tehoava antibiootti. Tämä on jo toinen kerta, joten lääkärin suosituksesta Ässä pääsee huulipoimuleikkaukseen eli kotoisammin faceliftiin vuoden alussa. Myös Ässän selkä on ollut vähän jumissa ikävien liukkaiden kelien takia.

Viimeisen työrupeaman jälkeen on hyvä rauhoittua joululoman viettoon. Tampereen jäisten polkujen ja luistinratana toimivien katujen jälkeen oli ihana tulla Saloon. Täällä ei ole jäästä tietoakaan!

Näin ollen toivotan kaikille täällä vieraileville:


maanantai 28. marraskuuta 2016

Ässäkin Vantaalla

Ensimmäistä kertaa Vantaalle muuton jälkeen Ässä tuli ihmettelemään pk-seudun elämää. Vähän taas jännitin pässin sopeutumista uuteen kerrostaloon, mutta tällä kertaa Ässän ihmetys oli entistä vähäisempää. Koirat ovat oppineet, että missä on reppu, siellä on sen hetkinen koti. Aluksi Ässän piti olla vain viikon, mutta näillä näkymin se on ainakin jouluun asti. Eihän sitä malttaisi takaisin antaakkaan.

                                
Vantaan metsissä lenkillä

Vantaalla on ihana olla koirien kanssa. Kävelymatkan päässä on metsää ja autolla suhauttaa nopeasti jo useampaankin metsään. Muutenkin elämä on tuntunut normalisoituvan, kun kaikki viikonloput eivät kulu Tampereella. Nyt on ollut eri tavoin energiaa harrastella koirienkin kanssa, joten kevättä silmällä pitäen pistin hakua useampaankin seuraan. Rallyttelyä ja aksailua pitäisi päästä tekemään, mutta täällä ryhmäpaikan saaminen varsinkaan keskellä talvikautta ei ole kovin helppoa. Koiratanssiryhmään ollaan keväällä menossa, eli kuitenkin jotain ohjattua harrastelua on sentään luvassa. Ja onneksi kavereilta voi ostella aksaan irtotunteja, nytkin saatiin loppuvuodeksi 5 irtovuoroa. Ja joulukuussa on ne kolmannet rally-kisat, apua!




Ässän saavuttua Vantaalle varailin nopeasti hieronta-ajat molemmille. Femmalle lähinnä tsekkauksen vuoksi, kun toisen koiran saa halvemmalla. Siltäpä löytyi suuret jumitukset lapaluiden välistä, joten piti varata toinenkin kerta ensiviikolle. Ässällä oli sille tyypillisiä pieniä jumituksia, jotka aukenivat kivasti ekalla käsittelyllä. Järkevä liikunta ja venyttelyt ovat pitäneet hyvänä kylmästä ja lumesta huolimatta, jes! Ässä onkin hienosti ja innolla jaksanut pidempiäkin metsälenkkejä, vaikka välillä varmuudeksi ujutan sille myös kevyempiä päiviä.




maanantai 31. lokakuuta 2016

Femma ekoissa rally-tokokisoissa

Kaverin kanssa tuli puheeksi, kuinka olin katsellut Femmalle rally-tokokisoja. Hän vinkkasi Jyväskylässä 30.10. järjestettävissä rally-tokon tuplakisoissa olevan vielä hyvin tilaa. Olisi kuulemma itsekin menossa ja heiltä saisi tarvittaessa yösijankin, jos haluaisin tulla. Ylipuhumista, kyselyä ja panikointia myöhemmin huomasin ilmoittaneeni meidät kisaamaan Jyväskylään.

Kenraaliharjoitukset rallykurssilla eivät menneet ihan putkeen. Femmalla riittää intoa ja vauhtia, minkä takia sen kanssa onkin niin ihana treenata. Kun siihen päälle lisätään oma jännitys, on tiedossa herkästi keulimista, kun tyyppi lukee mun eleistä tulevat liikkeet etukäteen ja suorittaa tunteella. Kisoissa käytiin ennen suoritusta kävelemässä ja pyrin ennen kehää väsyttämään Femmaa tekemällä radalla olevia temppuja sen verran, että päästään hyvään vireeseen. Toimi ainakin tällä kertaa erinomaisesti!



Ekaa suoritusta jännitin tietysti kovasti, olin jännittänyt jo edeltävällä viikolla. Radalla olin aivan fiiliksissä, kun Femma oli niin hyvässä vireessä, vaikka pari kertaa hyppäsikin päin (tälläistä ei olekaan treeneissä ollut). Miinuspisteitä tuli -1 p x 2 noista päin hyppimisistä, -3 p x 2 uusimisista ja -10 p askeleen lyhyydestä koiran ollessa edessä ja minun peruuttaessa. Yhteensä siis 82 pistettä eli hyväksytty tulos!


Femman toisesta rataprofiilista ei ole valitettavasti kuvaa. Tätä rataa en enää jaksanut stressata, olin jo jännittänyt riittämiin ja Femma toimi hienosti ensimmäiselläkin radalla. Hieman tosin huoletti, alkaako se olla liian väsynyt, kun lämmittely ennen rataa pääsi venähtämään ja takana oli ensimmäisen radan suoritus. Femmasta virta ei niin hevillä kuitenkaan lopu, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi meidän suoritukseen! Radalla oli  uskomaton fiilis, kun tyyppi vaan suorittaa täydellisesti kaikki kuten pitääkin. Se on niin hieno pieni.

Pisteitä toisesta radasta saatiin 97. Tällä kertaa virhepisteitä tuli -1p x2 hihnasta sekä -1p epätarkasti suoritetusta liikkeestä, kun Femma 5. kyltillä teki jonkun ylimääräisen pienen koukkauksen/pysähdyksen kiertäessään käännöksessä takaani. Myös muilla oli hienoja suorituksia, joten pisteistä huolimatta ei sijoituttu.

Saatiin meidän eka kisakirja!

Kisojen jälkeen jäi niin hyvät fiilikset, että heti piti alkaa katsella uusia tulevia koitoksia. Vielä yksi hyväksytty tulos tarvittaisiin, niin päästäisiin kisailemaan avoimeen luokkaan. Seuraavat sopivat kisat olisivat joulukuussa, jos päästään mukaan. Rally-tokossa on onneksi paljon treenattavaa, joten odotellessa voikin treenailla ylemmän luokan liikkeitä!

Parikin ihmistä tuli kisoissa kyselemään, onko Femma käyttis. Heti perään ihmeteltiin, miten se on niin kovin rauhallinen. Aina meinaa ruveta naurattamaan tuo rauhalliseksi kuvailu, vaikka todellisuudessahan Femma on kaikenlaisissa halleissa usein hyvinkin lunkki ja rento, kuten kotonakin. Toisaalta se onkin pienestä pitäen hengaillut ja odotellut paljon halleissa. Ulkona ollessa sitä termiä en ihan äkkiä käyttäisi tästä pienestä puskaohjuksesta, vaikka ikä onkin kovasti rauhoittanut.


Tänään pieni paras puskaohjus on saanut nauttia ansaitusta lepopäivästä ja pitkästä metsälenkistä. Siellä se pisteli taas menemään puskat ryskyen. Kotona on tyypilliseen tapaan rötvätty rauhassa koko päivä. Ehkä huomenna voisi vähän pohtia avoimen luokan liikkeitä.

torstai 6. lokakuuta 2016

Ei liian kauaa yhdessä paikassa



Kesä tuli, kesä meni. Kesäksi vaihdettiin maisemaa Tampereelle, jossa saatiin nauttia ihanista lenkkimaastoista, sekä treenailla autoilua koko kesä rauhassa. Alkukesästä tosin suoritin navettaharjoittelun Keski-Suomessa, jonne ystävällinen isäntäväki toivotti myös Femman tervetulleeksi. Femma siis vietti pari viikkoa maalaiselämää, joka sopi sille loistavasti. Tuli rymyttyä metsissä, harjoiteltua narun päässä ulkona olemista sekä ihmeteltyä lehmiä.













Myös Ässä oli osan kesästä Tampereella, mikä oli aivan ihanaa. Nuo tulevat niin hyvin juttuun ja tasapainottavat toisiaan, vaikka aikamoisia hösääjiäkin osaavat yhdessä olla. Ässältä tutkittiin kesällä veriarvot, kasvaneet patit ohutneulanäytteellä, huulipoimut (taas yksi tulehdus) ja käytiin fyssarilla.

Ässän vointi on ollut mainio ja se on saanut olla ilman kipulääkettä. Fyssarilta tuli kehuja, että Ässä on surkeaan kävelyasentoonsa, polvileikkauksiin ja lonkkien nivelrikkoon nähden erinomaisessa kunnossa. Lihasten venyttelyissä oli tosin petrattavaa, sillä köyry kävelyasento pistää lihaksia jumiin. Muutenkin pitää jatkossa lenkeillä kulkea mielellään vain ravia (ei paljon laukkailua, eikä varsinkaan peitsaamista), joka Ässällä toteutuu hyvin, kun saa mennä vapaana metsässä. Myös veriarvot ja patit olivat ok. Olen tullut Ässän terveyden kanssa vähän vainoharhaiseksi..

Syyskuussa koitti paluu Helsinkiin ja lokakuun alussa muutettiinkin sitten Vantaalle. Femma sopeutuu mukavasti eri paikkoihin, sille pääasia on, että ollaan yhdessä. Vantaalla meillä on vihdoin kävelymatkan päässä metsää, josta olen erityisen iloinen! Elämä on paljon mukavampaa, jos on mahdollisuus päästä päivittäin metsään.

Tämän vuoden aikana meillä on luvassa toivottavasti vielä yksi muutto, kun Tampereelle jäänyt kaksijalkainen liittyy Helsinki-tiimiimme. Tuleva asuinpaikka on vielä hämärän peitossa, mutta toivottavasti jonkun metsäalueen lähellä. Agilityn ryhmäpaikkakin jäi nyt ottamatta, kun tulevaisuus on niin auki. Sen sijaan mentiin Femman kanssa rally-tokokurssille, jossa vatuli on ollut varsin pätevä yllättäen minutkin. Eihän sen kanssa olla treenattu mitään järkevää, mutta jotenkin se silti osaa kaikenlaista.

Tänään käytiin moikkaamassa kaverille saapunutta shetlanninlammaskoira-bordercollie-mixiä Kiraa, joka on nyt päälle 8 viikkoa. Muut koirat ovat sille vielä vähän jänniä, joten mentiin superkiltin Femman kanssa sosiaalistajiksi. Ja Femmahan oli tähän hommaan vallan mainio, se kun on niin kiltti ja usein vähän välinpitämätönkin muita koiria kohtaan. Missä vaiheessa minun kakarasta on kasvanut niin aikuinen ja osaava koira?

lauantai 14. toukokuuta 2016

Femman luonnetesti

Tänään oltiin Femman kanssa Lakeuden tokoilijoiden järjestämässä luonnetestissä Ilmajoella. Paikalla oli melkein koko sisaruskatras, vain yksi puuttui. Femma oli vuorossa viimeisenä ja sai seuraavanlaiset pisteet:

Toimintakyky: +1a, kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2a Kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Tempperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

+++ Laukausvarma

Eli 142 pistettä kokonaisuudessaan. Osa-alueittain täsmälleen samat pisteet, kuin Ässällä, uskomatonta!

Video jäi nyt suureksi harmikseni uupumaan, kun en muistanut antaa kasvattajalle  kameraani.

Femma oli ihan liekeissä päästyään vihdoin autosta ja tajutessaan pääsevänsä tekemään jotain. Lähinnä sillä oli mielessä viereinen metsä huutavine fasaaneineen, joten menoa, meininkiä ja ääntäkin piisasi alussa. Tuomarit pussattiin asiaankuuluvasti, mutta leikki ei meinannut kiinnostaa vieraiden kanssa. Minun kanssa se intoutui jahtaamaan ja kiskomaan, vaikka herkästi jäikin tuijottelemaan metsään. Lämmittelyn jälkeen repi tuomarinkin kanssa lelua, vaikka ei läheskään samoihin leikkimoodeihin nyt päästy, mitä yleensä kotona/lenkillä/treeneissä. Metsän tuijottelu oli kivempaa.

Rämisevään ja kohti tulevaan kelkkaan ei tainnut edes heti reagoida, mutta siirtyi sitten sivulleni mölyämään. Siinä taisteli, mennen lähemmäs ja kauemmas, joten toimintakykyä ja taistelutahtoa näkyi kyllä. Tuli katsomaan epäilyttävää kelkkaa vasta hetken kuluttua, mutta kannustettuna ja kehuttuna loikki kelkan päällekin. Nopeasti unohtui tämä säikäytys.

Puolustusta testatessa ei reagoinut meitä kohti tulleeseen hyökkääjään, kuin vasta lähellä. Tämä on kuulemma kaupunkilaiskoiralle tyypillistä henkilökohtaisen reviirin ollessa pienempi. Halua puolustaa oli, mutta hyökkääjän ollessa niin lähellä ei kantti enää riittänyt. Perus spanieli siis.

Sen jälkeen oli sateenvarjolla säikäytys, johon Femma reagoikin komealla loikalla. Ei jäänyt kuitenkaan juuri muistelemaan säikäytystä ja meni ohi kävellessä oikein tsekkailemaan paikkaa, että mikäs himskatti se oli. Räminätynnyriä ei tainnut juuri edes säikähtää, ja se mentiinkin heti ilman apuja katsastamaan. Näiden kohtien perusteella tuomarit jopa arpoivat Femman luokittelua hieman pehmeän sijasta kohtalaisen kovaksi, ja Femma taisikin olla pentueen kovimmasta päästä, ellei kovin. Samaa sanottii kyllä jo mh-luonnekuvauksessa.

Pimeän huoneen testissä tsekattiin Femman toimintakykyä vieraassa pimeässä huoneessa eli kuinka nopeasti löytää minut sen perimmästä nurkasta. Tämän Femma suoritti vauhdilla, tuomareiden mukaan oli päivän paras suoritus! Sisään tullessaan jäi vähäksi aikaa pyörimään tuomarien viereen, kunnes nenä nousi ja alkoi hakemaan minua. Sieltä sitten tulikin nopsaan, ei paljon epäilyttänyt rymistellä menemään.

Tämän jälkeen Femma kiinnitettiin ulkona seinään ja jätin koiran yksin. Femman ollessa yksin, lähti tuomari hyökkäämään puskasta, jolloin mitattiin koiran terävyyttä eli herkkyyttä reagoida aggressiivisesti. Yllätyksekseni Femma oli päästellyt haukkumurinaa hyökkääjää kohden, kun kaikki muut sisarukset olivat hiljaa ja yrittivät olla kuin eivät olisi hyökkääjää nähneetkään. Femma siis sai sisaruskatraasta ainoana maininnan terävyydestä.

Lopuksi testattiin laukausten sietoa, ja niissä ei ollut Femman mielestä mitään ihmeellistä.


Siskonsa Ilo ja Femma, kuin kaksi marjaa.

Testi meni mielestäni hyvin Femman osalta, se oli juna- ja automatkoista huolimatta oma itsensä. Eniten yllätyin terävyydestä, sillä terävyyttä en ole sillä arjessa huomannut ollenkaan (toisinkuin Ässällä), eikä sitä siskoillakaan ollut. Myös tuomareiden mainitessa kovuudesta olin hieman yllättynyt, sillä olen aina pitänyt Femmaa pehmeähkönä koirana. Femma ei juuri ottanut testistä paineita, se tuntui melkein kuin vain parantavan loppua kohden.

Tuomareilta tuli kommenttia sen tempperamentistä, että se on paikoin jopa häiritsevän vilkas (ja se olikin sisaruksista selvästi vilkkain). Femma kuitenkin arvosteltiin vain erittäin vilkkaaksi, sillä se osaa kuitenkin ajoittain keskittyäkin, kuten pimeässä huoneessa. Sillä jalat vie, ennenkuin pää edes ehtii ajatella koko asiaa, minkä ansiosta se osittain selvitti osan testistä niin helposti. Vilkkauden myötä kierroksia vain välillä tulee liikaa, eikä pää oikein aina kestä mukana. Tämä näkyy myös vahvasti arjessa, sillä Femma kiihtyy herkästi, jolloin homma menee sähläykseksi ja kiljumiseksi.

Kokonaisuudessa testitulos oli varsin Femman näköinen ja olen tyytyväinen tuloksiin. Siellä näkyi sen ylivilkas sähläävä puoli, mutta myös se, että se ei juurikaan helpolla säiky ja palautuu myös nopeasti. Hyvin tuli eroja siskojen välille ja kaikille saatiin kuvaavat arvostelut sekä hyvät pisteet. Kokonaisuudessaan siis varsin hieno päivä!



ps. pitää tähän loppuun vielä kirjata pari matkustusluontoista asiaa. Femma on nyt junassa matkustellut taas superhienosti. Asiaa auttaa, kun minimoi kaiken kiireen (ja ehkä jopa hidastelee) ja se saa junassa aina puruluu-palkan. Myös junan vähäiset pysähdysmäärät auttavat (eli ei taajamaajuniin!), kun ei tarvitse kokoajan reagoida pysähdyksiin. Omistajan hyvät hermot ja rauhallisuus on kyllä kaiken a ja o tämän kanssa. Myös autossa Femma oli tänään lyhyen pätkän yllättävän rauhallisen näköisesti (mitä sitä nyt näin), kun oli puolikkaan takalootan kokoisessa häkissä rauhallisen siskonsa kanssa. Voiskohan matkustusta auttaa, jos olisi Ässän kanssa samassa häkissä? Tosin Femma ei halua samalla lailla olla ärripurri-Ässän lähellä, kuin ihanan siskonsa. Eli Ilo meille kesähoitoon? ;)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Maailman paras Ässä 8 vuotta




Ässälle tuli mittariin jo kiitettävät 8 vuotta! Koivet vaativat välillä kipulääkettä ja muutama patti on ilmestynyt nahkaan, mutta muuten elo rullaa eteenpäin. Ässä on vaihteeksi äidilläni nauttimassa omasta pihasta ja lokoisista metsälenkeistä ollen siellä mitä pidetyin kaveri. Syntymäpäivälahjaksi aion vihdoin tilata Ässälle uuden supertrimmerin, jolla naku-lookin luominen sujuu entistä jouhevammin (Ässä inhoaa trimmausta). Kesällä minun luokseen tullessaan luvassa on lääkärikäynti pattien poiston merkeissä, jotta olisi ainakin yksi asia vähemmän murehdittavana Ässän terveydessä.

Vaikka se nykyään viettääkin suuren osan ajastaan äitini luona, on se silti yhä minun koirani. Ja maailman paras Ässä-koira onkin!

Ässä ja Salon kukkaloisto 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kevään matkustuspohdinnat



Kevät on ollut taas matkustuspohdintojen aikaa. Koko kevään olen vältellyt automatkustusta Femman kanssa, sillä se edelleen aiheuttaa suurta stressiä ja matkustus on todella ikävää. Muutenkin jatkuva reissaaminen on tuntunut stressaavan Femmaa, vaikka junalla pääasiassa kuljetaankin. Huomasin tämän Femman majailtua kaksi viikkoa Tampereella, sillä se oli paljon tasaisempi ja rennompi kuin normaalisti pelkällä viikonloppuvisiitillä. Ilmeisesti myös junamatkustus stressaa sitä kovasti, vaikka siellä se on usein ainakin näennäisesti rauhallinen, saattaen kuitenkin täristä välillä. Olotila junassa vaihtelee paljon riippuen monesta tekijästä, ja esimerkiksi viimematkan Femma lähinnä istui ja läähätti.

Sanomattakin on selvää, ettei nykyinen elämäntyylini ole Femmalle kovin mukavaa. Nykyisinhän lähes jokainen viikonloppu kuluu Tampereella, kun taas viikot menee Helsingissä. Tunsin olevani umpikujassa, joten haettiin apua ja päädyttiin kasvattajan vinkkaamana David Applebyn vastaanotolle.

Koska viimekesänä sain Femman suhtautumaan itse autoon neutraalisti, oli meidän ongelmana lähinnä varsinainen matkustus. Silloin tein niin, että yritin syötellä Femmaa ajon aikana, joka ei ottanut toimiakseen ollenkaan. Lyhyesti kerrottuna sain Davidilta ohjeeksi palkata Femmaa vasta matkan jälkeen, jolloin matka on seuraus kivaan toimintaan. Aluksi tietysti aloittanemme 1 m ajomatkoista, sillä matkustus on Femmalle todella hirvittävää. Ajomatkoja pidennetään pikkuhiljaa, ja palkan on oltava tietysti jotain todella superia, kuten esim lintujen jahtausta tai vapaana juoksemista.



Tietysti on olemassa myös se mahdollisuus, että koulutus ei onnistukaan. Femman pelko voi olla niin suuri, että parhaimmalla palkallakaan en saa sitä sietämään autoilua. Tämä tulee vaikuttamaan aika merkittävästi mm. omaan työssäkäymiseeni ja asumisjärjestelyihin, sillä en halua altistaa Femmaa enää jatkuvalle reissu-stressille. Jatkuva stressi kun näkyy myös arjen käyttäytmisessä ja sujuvuudessa. Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä erittäin positiivisella mielellä koulutuksen onnistumisen suhteen, sillä Femmalla on suuria intohimon kohteita (metsä, jänikset, linnut, uiminen, agility), mitä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Lisäksi tarvittaessa saan Davidilta lisäapuja, jos homma ei etene. Autotreenit aloitetaan taas kesän alkaessa, kun suunnataan kokopäiväisesti Tampereelle asumaan.

Treenien lisäksi saadaan Femmalle todennäköisesti lääkeapua, kuten Cerenia (matkapahoinvointiin, sitäkään ei voi sulkea pois) ja Sileo (ahdistukseen). Myös diazepam oli puheena, mutta sitä tuskin käytetään koulutuksen aikana.




Matkustusstressiä lukuunottamatta meillä on mennyt hienosti. Aksatreenit ovat jääneet luvattoman monta kertaa väliin koulukiireiden ja muiden menojen takia, mutta toisaalta ei ole ainakaan tarvinnut reissata hallille. Kevään aikana ollaan treenattu hillintää ja hallintaa metsässä ja noin yleensä, ja se on tuottanut kivasti tulosta. Hirveä hinku olisi näin kevään tullen mennä ja tehdä ja harrastaa, mutta ehkä sitten joskus, kun autoilu sujuu. Myös kevään näyttelysuunnitelmat peruuntuivat, kun siksi päiväksi sattui pakollinen koulupäivä. Toistaiseksi siis keskitytään vain kotona puuhailuun. Kohta alkaa uimakausi, vaikka Femma on jo "pikkaisen" aloitellut viereisessä meressä ja jorpakoissa aina tilaisuuden tullen.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Ei enää gerbiileitä

Vasemmalla Merri, oikealla Pippin.

Niinpä koitti se päivä, kun toinen gerbiileistä, Pippin, nukkui pois. Pojilla oli ikää jo päälle kolme vuotta, joten olin osannut varautua tähän. Etukäteen olin päättänyt, että jäljelle jäävälle pojalle tulisin etsimään uuden kaverillisen kodin. Gerbiilit ovat laumaeläimiä ja tämäkin kaksikko nukkui hyvin usein kasassa heräten välillä pesemään toisiaan, ja lattialla juostessa ne leikkivät keskenään. Uusia gerbiileitä en enää halunnut ottaa ja Merrin mahdollisesti jäljellä olevat pari vuotta olisivat olleet aika ankeita asua yksinään.


Kaveria voi käyttää vaikka ruokapöytänä

Onneksi Merrille löytyi kivan oloinen uusi koti, jonne se pääsi kahden nuoren gerbiilipojan kaveriksi. Muutaman kerran olen joutunut jyrsittimille etsimään uusia koteja syystä tai toisesta ja aina on ollut kyllä hyvää tuuria matkassa. Lähes kaikista kodeista olenkin saanut jälkeen päin kuulumisia ja kuviakin, että kaikki on mennyt hyvin.

Tähän loppui tällä erää minun jyrsijäharrastukseni. Kaikenlaisia jyrsittimiä tässä onkin matkan varrelle mahtunut, paljon niiden kanssa on puuhattu ja paljon niistä on ollut iloa. Ehkä niitä jossain vaiheessa taas ilmaantuu, mutta nyt on hyvä näin.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kämppäkaveri


Saatiin Femman kanssa kämppis hetkeksi aikaa. Kämppiksen mukana tuli Nika the bostoninterrieri. Tyypit ovat nähneet toisensa pari kertaa aiemmin ja sitten ne jo lätkäistiinkin saman katon alle. Koska Femma on sosiaalinen kaikkien kaveri ja Nika lunkki sopeutuja, ounastelimme niiden tulevan hyvin juttuun. Femma oli aluksi aika järkyttynyt, kun näin joutui jakamaan asuntonsa (ja omistajansa!!) vieraan kanssa, mutta sittemmin yhteinen sävel on löytynyt. Parasta hupia on varastella Nikan leluja ja esitellä niitä ylpeänä kelle tahansa, joka sattuu huomaamaan. Oli kyseessä sitten Nika itse tai joku ihmistyypeistä.



On kyllä hauskaa, kun kämpässä on kaksi koiraa, jotka vielä poikkeavat toisistaan näin kovasti. Nikan pienen töpöhännän heilahduksia ei meinaa huomata, kun Femman pitkä piiska viuhuu puolelta toiselle kylkiin hakaten. Lisäksi se röhisee leikkiessään, huomiota saadakseen tai muuten vain, mikä on aiheuttanut Femmassa kovasti ihmetystä. Joskus voi olla pitkään ihan hiljaista, kunnes yhtäkkiä jostain kuuluu kovaääninen "röh" sen nukkuessa myttynä jossain vaatekasan alla. Sade tai pureva tuuli ovat ehdoton nou nou lenkkisääksi, mutta käypä se silti juoksulenkeillä ja tallilla omistajansa matkassa. Ja onhan se muutenkin rauhallisempi, hötkyilemättömämpi ja itsetietoisempi tyyppi.Varsin hauska tapaus.

Näin meillä hymyillään vieraille (oikeasti ikkunasta kuului titityy)

Ässä on luonnollisesti viettänyt tämän ajan taas vanhemmillani, sillä se tuskin arvostaisi koira-kämppistä. Vaikka Nika onkin sen tyyppinen koira, joista Ässä useimmiten tykkää. Äidilläni Ässä on kasvattanut itselleen megajättikarvapuuhkan partoineen ja viiksineen, sekä käynyt tarkastuttamassa huulipoimunsa terveiksi tulehduksesta, jes! Äidin lähettämiä kuvia katsellessa sormet syyhyävät trimmerin virtanappia, joten talviloman ensimmäinen askare taitaa olla nahkaspanielin esiinkaivaminen.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Mätsäreissä

Käytiin harjoittelemassa Femman kanssa käytännön näyttelykäyttäytymistä Ylöjärven koirakerhon järjestämissä mätsäreissä Nokialla. En oikein etukäteen löytänyt infoa, ovatko mätsärit sisä- vai ulkotiloissa, joten varmuuden vuoksi piti pukeutua lämpimästi. Mätsärit olivat kuitenkin Nokian Kodin Terran sisätiloissa, joten omaa vuoroa oli mukava odotella kehiä katsellen. Kuvista kiitos mukana ollelle Liisalle, joka ikuisti Femmankin esiintymisen.

Odotusta tuli, sillä ennen meitä olivat pienet pennut ja osallistujia oli kertnyt kiitettävästi. Femman luokassa eli pienissä aikuisissa oli joku päälle neljäkymmentä osallistujaa ja me oltiin Femman kanssa loppupäässä. Niinpä aluksi saikin odotella urakalla, mutta loppu sujui nopeasti. Onneksi oltiin sisätiloissa ja järjestelyt sujuivat joutuisasti, sillä itse olin vielä hieman kipeä ja tauti alkoi loppuaikana jo tuntua.


Odotellessa oli hyvä harjoitella seisotusta ja näyttelyhihnassa juoksemista. Päädyin esittämään Femman ihan "perinteisesti" pitämällä kuonosta ja hännästä, sillä Femma oppi aika nopeasti asettamaan kuononsa käteen ja pysymään silloin paikoillaan ja rauhassa. Tosin turvasta voisi ehkä pitää nätimminkin kiinni, nyt koko kuono  peittyy käteen.

Femma oli myös ihanan lunkki odottelija. Välillä jostain puski iholle muita koiria, mistä se ei ollut millänsäkkään. Kun lopulta löydettiin rauhaisa nurkkaus kehien läheltä, hengaili tyyppi nätisti ja yritti lepäillä porukan kulkiessa ohitse. Yritin pitää sen kaukana muista koirista nyt juuri riehuvien tautien takia, vaikka ei meillä muutenkaan ole tapana moikkailla kaikkia vastaantulevia. Poikkeuksena tietysti muutamat cockerit, sillä kai nyt rotukavereita on päästävä katsomaan. Ensimmäistä kertaa ikinä Femma näytti isolta moikatessaan pari miniä narttucockeria.





Lopulta koitti meidän vuoro ja päästiin kehään. Olin todella tyytyväinen Femman menoon, vaikka itseä ehkä vähän jänskättikin. Femma seisoi nätisti paikallaan maassa tuomarin tullessa moikkaamaan koiria vain heilauttaen päätään, kun pentuna se meinasi kiivetä kokonaan tuomarin syliin, hih. Siitä mentiin suoraan pöydälle jossa myöskin kökötti kiltisti käpälöinnin ajan. Tuomarin ainoa (muistamani) kommentti Femmasta oli, että sillä on hyvä turkinlaatu. Lienee ihan positiivista, ei ollut ainakaan mitään huomautettavaa.

Kehässä juoksemiset meni vähän haisteluksi ja itse olisin voinut mennä kovempaa. Viimeksi mätsäreissä talloin Femmaa tassuille, joten nyt ehkä vähän varoin koiraa käännöksissä. Parina meillä oli vanhempi cockeri, joka sen vähän mitä ehdin vilkaista juoksi hienosti kehässä. Sininen nauha saatiin ja parin koirakon jälkeen päästiinkin ryhmällä kehään. 


Ryhmässä pönötykset ja juoksut meni myös hienosti, Femma ei tainnut juurikaan häiriintyä muista koirista. Paljon oli cockereita paikalla, ylemmässäkin kuvassa meidän edessä ollut oli cockeri. Suuren määrän takia juoksutus tehtiin kahdessa ryhmässä ja itse melkein missasin oman ryhmäni juoksut, kunnes älyin puolessa välissä ujuttautua sekaan. Vähän alkoi väsymys ja tauti jo painaa. Sijoituksia ei tässä määrässä tullut, mitä en odottanutkaan, sillä paikalla oli paljon todella hienosti esiintyviä koiria.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja olin erittäin tyytyväinen Femman käytökseen kehässä, meni juuri niin hyvin ellei paremminkin kuin opeteltu ollaan. Näillä kokemuksilla on hyvä lähteä hakemaan virallisista näyttelyistä keväämmällä tulosta!

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Näyttelyseisotus

Olen ihan noviisi näyttelypuuhissa, sillä pallivikaisen Ässän kanssa ei näyttelyihin ole ollut asiaa. Muutamissa mätsäreissä on tullut käytyä, mutta siihen se sitten jääkin. Viimevuonna oli jo mielessä mennä Femman kanssa ihan virallisiin näyttelyihin, mutta ne sitten jäivät kaiken muun hässäkän takia pois ohjelmasta. Tänä vuonna uusi yritys, itseasiassa yhdet näytelmät onkin jo katsottu loppukevääksi.

Turkkia Femmalla ei ikinä tule olemaan tarpeeksi ja henkilökohtainen tavoite näyttelyistä onkin vain kiva kokemus ja harrastus-H. Sitten voidaan jättää näyttelyt muille niistä enemmän pitäville.

Harrastus se on tämäkin, joten sopiva näyttelyhihna on jo hommattu ja seisotusta treenattu. Femma tietää kyllä jo homman, mutta itse en osaa oikein asetella sitä mitenkään edustavasti. Kuvien avulla pääsee vähän katsomaan, miltä homma näyttää.


 Seisotus Femman vetäessä juustoa naamariinsa

Yritys asetella ilman namia

 Namilla taas

Tuntuu hankalalta, kun takajalkoja pitäisi asetella taakse ja saada koira muutenkin seisomaan ryhdikkäästi, ja pitää samalla turvasta ja hännästä kiinni. Vapaa seisotus tuntuisi itselle paljon helpommalta. Kasvattaja vinkkasi käyttämään käsikosketusta seisottamisessa, se tuntuu toimivan meillä hyvin. Ensiviikonloppuna yritetään ehtiä mätsäreihin harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä.

Femma seisoo ylläolevissa kuvissa jokaisessa ihan eri tavoin. Noista tykkään eniten viimeisestä kuvasta, vaikka en tiedä olisiko se näyttelyitä ajatellen paras seisotus näistä.

Eikö tämä olisi ihan hyvä esitystapa näyttelyissä? Välitaukona sylikoirailua.