lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannusmökkeilyä

Meidän juhannus sujui lokoisissa merkeissä Mikkelissä isovanhempien mökillä. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta kyllä silti tuli mukavasti saunottua ja uitua. Ässä oli tietysti reissussa mukana, ja se olikin onnellinen ihmisistä, jatkuvasta vapaudesta, puuhailusta ja omasta rannasta. Kuviakin tuli muutama, antaa niiden puhua puolestaan. (muutama kuvanen lisää albumissa)




Kanotoiminen oli Ässästä mukava harrastus. Käytiinkin lauantaina melomassa siellä sun täällä, ja Ässä kyttäsi ja pyydysteli liplattavia aaltoja. Vierailtiin myös saarella ja vastarannalla, jossa Ässä teki väli-pulahduksia. Ilman Ässää lähdöstä ei olisi tullut mitään, sillä se olisi todennäköisesti vain uinut perään.. :D



Uimista Ässä harrasti innokkaasti koko viikonlopun, ja tulipa se saunomaankin meidän kanssa. Ennen se ei ole malttanut saunassa olla, mutta nyt oli pakko välillä päästä. Liekö yksin vietetyt viikot saaneet sen entistä seurankipeämmäksi.

Myös tälläistä Ässä harrasti paljolti viikonloppuna. Paljon ihania ihmisiä ja ruokaa, kyllähän siinä meni pienen spanielin pää ihan sekaisin. Ässä otti velvollisuudekseen toimia keittiössä mummin pikku apurina, jossa se laupein silmin seurasi ruokien valmistusta ja ehkäpä silloin tällöin salaa koemaistoaki.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Sitruunainen panta

Aikaisemmin juttelinkin tuolla meidän ulkoiluongelmista, kun Ässä alkaa vapaana ollessaan räkyttämään ja juoksentelemaan muita koiria kohti. Noh, vuokrasin ensin haukkumiseen reagoivan sitruunapannan viikoksi, joka toimi välittömästi toivotulla tavalla. Lenkeillä ei tosin tullut sopivia tilanteita kuin kaksi. Tästä rohkaistuneena ostin kauko-ohjattavan pannan, jonka suihku toimii kaukosäätimen nappia painamalla. Tämä investointi oli kyllä mukavasti kalliimpi, mutta ajattelin sen sitten toimivan myös monissa muissa koulutustarkoituksissa aikanaan muillakin koirilla.

Kauko-ohjattava suihkepanta on toiminut hyvin, ja sitä voi lenkeillä käyttää muihinkin tarkoituksiin, jos Ässä ei tulekkaan luokse käskystä (eli se löytää ruokaa). Se kaukosäätimen käyttö vaan tuotti ensin hankaluuksia, sillä sitä ei ole nopeata kaivaa taskun pohjalta. Niinpä heti aluksi sidoin sen kaulaan, mutta sekin oli liian vaikeaa nopeissa tilanteissa, kun säädin pyöri ja kieppui, kun yritin löytää oikeaa nappia. Niinpä sidoin sen ranteeseeni, ja se tuntuukin olevan ihan fiksu ratkaisu. Säätimen käyttö vaatii kyllä myös skarppina olemista, sillä puhelimeen lärpättäminen voi häiritä keskittymiskykyä aikalailla. Tosin panta toimi siinäkin vaiheessa, kun Ässä oli saanut jo hetken räkyttää. Sieltä se sitten tuli nöyränä takaisin, ja katseli toisia koiria kulmiensa alta.

Panta on ollut meille siis erittäin hyödyllinen jo nyt, joskin se on johtanut kahteen asiaan. Vaikka koirankoulutuksessa käytetäänkin välillä apuvälineitä, saa tämä panta mut tuntemaan itseni jotenkin vähän huonommaksi ja laiskemmaksi kouluttajaksi. Se on helppo ja välitön, mutta tokihan kovalla työllä ja siedättämisellä olisi päästy samaan lopputulokseen? Lisäksi houkutus käyttää pantaa monessa muussakin paheiden karsimisessa on lisääntynyt huomattavasti, mutta en haluaisi ruveta käyttämään pantaa, ennenkuin muut keinot on käyty läpi. Liian suuri käyttö voisi saada Ässän siedättymään suihkaukselle, mutta eipä se onneksi vielä niin pellossa ole kasvanut, että sen tarvitsisi kauhean usein saadakkaan mitään suihkauksia.. :D Lähinnä olen harkinnut suihkausten käyttöönottoa mm. ruoan syömiseen lenkeillä, sillä siihen on ollut vaikea puuttua.

Huomiona vielä loppuun, että suihkauksen tarkoituksenahan ei ole rangaista koiraa, vaan saada sen huomio herpaantumaan kiellettyyn asiaan. Näin sen voi ohjata oikeaan tekemiseen ja palkata siitä.Tosi herkälle (tai kovalle) koiralle tämä ei välttämättä olisi hyvä, mutta Ässän se saa sopivasti herpaantumaan ja huomaamaan, että tuosta puuhasta tulee tyhmiä suihkauksia, mutta luoksetulosta namia ja hauskanpitoa.Tavoitteena olisikin se, ettei pantaa jossain vaiheessa tarvittaisi enää ollenkaan :)

Ihan loppuun vielä tämän päivän sairaskertomus: Ässä söi eilen illalla karkkipussin (hedelmäkarkkia), jonka Ville oli sohvalle unohtanut (hälläkin vielä oppimista koirataulouteen). Aamulla oli ihan pirteä oma itsensä, mutta kääräisin matot lattialta pois mahdollisien ripulien/oksennusten takia. Kun tulin töistä kotiin, en ensin huomannut mitään, mutta pihalle mennessä hälytyskellot alkoivat soida. Ensin Ässä napsi ruohoa ja oksensi, ja ei siinä vielä mitään. Sen jälkeen se kuitenkin oli ihan haluton, eikä halunnut kävelläkkään. Pönötti vain pää roikkuen. Limakalvot olivat normaalia vaaleammat, joten vein Ässän kotiin ja soitin eläinlääkärille. Saatiin aika puoli 7 illalla, joten jäätiin kotiin odottelemaan. Ässä joi paljon vettä ja tarjosin sille vähän ruokaakin, kun sitä halusi. Kuudelta sen tila oli jo selkeästi parempi, joten peruttiin eläinlääkäri, ja nyt illalla se on jo pirteä oma itsensä. Ilmeisesti se oksentamalla sai huonon olon aiheuttajan ulos :)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Yllättävän vikkelä spanieli

Tänään oli agility-treenit nro. 2. Nukkuma-aika kolkuttelee jo ovella, mutta jos nyt lyhyesti kävisin täällä vähän hehkuttamassa, oli meinaan kivaa!

Tänään siis tehtiin taas putkea, keppejä ja hyppyä, sekä harjoiteltiin rengasta ja pitkää hyppyä. Ässä oli tällä kertaa ihan intopiukassa menossa treeneihin, ja alun hyppy ja putkiharjoittelut menivät ihan nappiin. Tehtiin niitä jopa peräkkäin, ja sekin meni hyvin. Ässällä nousi kierrokset silmissä, kun se pääsi vetelemään kentällä. Sitä siinä sitten hetki harjoiteltiin, kunnes lopetin (ajoissa!). Sitten vähän keppejä, ja kas kummaa, kyllähän sille jotain oli kaaliin jäänyt. Niitä hetki, ja sitten paussi. Tässä oli jo ihan hyvät määrät sinänsä harjoittelua ja Ässä oli vielä innoissaan asiasta, mutta katosi odotellessa autuaana hajujen maailmaan (mokoma nenäkoira). Tämän jälkeen tuli meidän vuoro tehdä rengasta, ja siinä Ässä kyllä teki hienosti, mutta hajutkin vetivät puoleensa. Siinä sitten epämääräisesti pyörittiin ja tein välillä jotain (koska en osaa olla tekemättäkään), ja ihan hienosti Ässä kyllä teki, vaikkakin vähän väsyneesti. Lopuksi ohjaajan johdatuksella tehtiin pitkää hyppyä, ja siinä ohjaaja sitten kehaisi Ässää, että on cockeriksi yllättävän nopea ja vikkelä! On kuulemma nähnyt sellaisia laahustavempia tapauksia. Ja minä tietysti olin ylpeä pienestä sporttikoirastani :)

Eiköhän tuosta agility-koira vielä saada, intoa ja vauhtia ainakin tuntuisi olevan. Onhan tuo kentällä oleilukin siinä mielessä hyvää harjoitusta, että oppii sietämään muiden koirien ryntäilyä ja touhotusta, ja siinäkin mielessä käyttäytyi vallan erinomaisesti tänään. Itse voisin sen ylimääräisen "tehään nyt vähän jotain" pööpöilyn jättää suurilta osin pois, sillä siinä vähän väsähtänyt Ässä ja jankkaava Annne tekevät virheitä ja sitten parhaassa tapauksessa kärsii motivaatio ja mennään takapakkia (taisin just viimeksi sanoa samaa? tykkään jankata). Ässälläkään kun nyt ei ole mikään maailman pitkäkestoisin keskittymiskyky.

Oli muuten hienoa seurata, kun viereisellä radalla porukka harjoitteli SM-kisakarsintoja varten. Upeaa menoa ja yhteistyötä, ja rotukirjo oli ihanan laaja. Ehkäpä itsekkin vielä joskus osaan ohjata noin!

Ainiin, ei-niin-iloisena lopetuksena mainittakoon, että Ässällä on taas ihana korvatulehdus, hiivaa tälläkertaa. Varmaankin johtuu ruoasta, joten se menee vaihtoon. Ei olla saatu Orijenia nyt, niin Ässä on vedellyt "korvikeruokaa". Raakaruokaan siirtymistä odotellaan, ja olen nyt päättänyt siirtyä siihen, kun saan yhden kouluhomman tehtyä. Typerä syy, mutta kun tämä massiivinen vapaa-ajan energian kuluttaja on poistunut, voin taas alkaa opiskella raakaruokajuttuja tosissaan ja palautella mieleen vanhoja asioita. Otan tämän ruokinnan sen verran vakavasti, että haluan taas koluta kaikki mahdolliset tiedot, että varmasti tiedän mitä teen. Vaikka kuinka olenkin ne joskus jo kolunnut.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ulkoasun muutos

Mulla on blogin ulkoasun muutos meneillään, joten ulkoasu saattaa vähän vaihdella. Tämän hetkiseen olen muuten tyytyväinen, mutta otsikko-kuvan oikeaan laitaan tuleva palkki häiritsee. Ja nyt en saa enää muutettua koko ulkoasua, kun blogi alkoi tilttailemaan. Huoh. Mutta musta blogi on paljon pirteämmän näköinen, kun taustalla on joku kuva taisaisen vihreän sijaan :) Mielipiteitä ja kommentteja saa antaa!

Lisäänpä tänne perään: Sainkin nyt korjattua ulkoasun mieluisaksi, joten tälläisellä lookilla mennään nyt varmaan ainakin kesä!

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Agilityn alkeiskurssi

Kävipä niin hyvä mäihä, että viimekirjoituksessa agility-asioitani murehtiessani sain Miralta vinkin paikkaan, jossa voisi päästä kurssille. Kyseessä oli sportdogpark, joka juuri sopivasti järjesti agilityn alkeiskurssin, jossa oli tilaa yhdelle. Niinpä siltä seisomalta lähetin sinne mailia, ja soittelin vielä perään seuraavan päivän ruokatunnilla, että olinko saanut paikan. Ja sain sen! Joten keskiviikkona meillä oli ensimmäiset agitreenit :)

Mulla on kauhea hinku oppia kaikki mahdollinen, ja innoissani lähdin keskiviikko-iltana kurssille. Kurssi järjestettiin sportdogparkin hallissa, joka olikin järkyttävän kokoinen. Kurssilla taisi olla meidän lisäksi 5 koirakkoa, joista ainoastaan yksi oli tehnyt koiransa kanssa agilityä aikaisemmin. Muut olivat ihan ensikertalaisia agilityn parissa, niinkuin mekin. Kurssin ohjaaja oli mukavan ja osaavan oloinen, ja ainakin ekasta kerrasta jäi hyvä fiilis.

Ekalla kerralla opeteltiin hyppyä, keppejä ja putkea. Ässä oli hallista ihan hämmentynyt, joten sillä oli hivenen keskittymisongelmia, ja itse erehdyin vielä hieman jankkaamaan.. Ässä kuitenkin käyttäytyi oikein mukavasti, ei kytännyt tai haukkunut muille koirille ja pysyi lähellä kivasti.

Ensin ohjaaja näytti pari eri tapaa, miten keppejä voi opettaa koiralle, ja sen jälkeen jokainen tuli yksitellen opettelemaan putkea hänen ohjauksessaan. Sillä aikaa sai opettaa koiralleen keppejä. Ässä tuntui ihan mielellään opettelevan keppejä mun kanssa, mutta erehdyin taas jankkaamaan ihan liikaa, ja niinpä sen keskittyminen lopahti.

Sitten opeteltiin putkea, mikä Ässälle onkin tottiksen ketteryysessä jollain tasolla jo opetettukkin. Sen se osasi heti, ja saatiinkin sen harjoitteluun sitten lisää vinkkiä. Menin sitten itsenäisesti harjoittelemaan sitä, ja onnistuin mokaamaan valitsemalla liian pitkän putken (en huomannut sitä ainoata toista pienempää), ja Ässä meni putkeen, ja tuli samasta päästä ulos.. No yritin sitä hetken ja huomasin lyhentääkkin sitä putkea. Sitten lopulta sain sen tulemaan oikeasta päästä. Sitten siirryttiin harjoittelemaan lyhyempään putkeen, ja jankkasin sitäkin vähän liikaa, jolloin se juoksi vain putken ohi. Että näin :D

Lopuksi harjoiteltiin hyppyä ohjaajan johdolla, ja se meni heti ihan putkeen. Siinä vaiheessa Ässä selkeästi innostui asiasta, ja teki hommaa oikein mielellään ja heti oikein. Sitä tehtiinkin sen jälkeen pari kertaa, ja lopetin ajoissa, joten Ässän into jäi hyväksi, ja se selkeästi nautti hyppimisestä.

Lopputulos: Uusi paikka ja jankkaus (ja varmaan lämpökin) väsyttivät, ja putkessa ehkä mentiinkin vähän takapakkia, sen näkee sitten ensi keskiviikkona. Uskon sen kuitenkin johtuneen lähinnä siitä, että Ässä ei yksinkertaisesti jaksanut enää lopuksi panostaa. Saattaa se pariin kertaan tarjota sitä ohijuoksuakin, mutta eiköhän se pian taas saa ideasta kiinni. Kepeissä päästiin ihan hyvään alkuun, vaikka motivaatio ei ehkä ollut paras lopussa. Hyppy taas meni niin putkeen, että sitä uskon Ässän ensikerrallakin tekevän into piukeana. Eli mitä opimme? Lopeta se jankkaus!

Into piukeana odottelen edelleen seuraavaa kertaa, jolloin Ässäkin on varmaan vähän paremmin kartalla, kun paikka on jo tutumpi. Itse olin harjoituksissa niin innoissani, että tarttui se vähän koiraankin :D Ensikerralla harjoitellaan taas keppejä, putkea ja hyppyä, sekä opetellaan renkaan läpi hyppy. En malta odottaa!

Helteitä on pukannut, ja mulla on ollut järkyttävä työviikko. Joka päivä on ollut 11 tuntia töitä, torstaina 13. Onneksi Ville lenkitti Ässän torstaina, niin sain vain kaatua sänkyyn. Ville oli muutenkin viimeviikon saikulla, joten Ässän ei tarvinnut riutua yksin järkyttäviä aikoja. Onneksi ensiviikolla ei pitäisi olla ylitöitä ainakaan monena päivänä, joten sitten helpottaa. Tänään käytiin Villen ja Ässän kanssa pururataa myöten järven ympäri, ja mentiin sitten porukalla uimaan. Ässä veti hirveetä lenkkiä siellä vedessä, eikä olisi tullut pois millään. No, saipa ainakin hyvää liikuntaa.






Luinpa jostain koiralehdestä, että uiminen parantaisi pissan pidätykseen käytettäviä lihaksia. Liekö siitä sitten johtuu, että Ässällä ei nyt ole ollut pahemmin pissaongelmia. Noh, sen näkee sitten talven tullen.. Mutta siihen asti onkin taas yksi syy lisää pulikoida.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle


Kesä on virallisesti alkanut! Ja niin ovat työt ja muuttokin. Viimekirjoittelusta ehtikin hetki jo kulua, taisi toukokuussa pitää kiirusta 2vk mittaisen tenttiviikon ja ensimmäisen työviikon takia. Ja niin, valmisteltiinhan me sitä muuttoakin silloin.

Nyt on töissä oltu 2vk, ja hyvin on lähtenyt homma rullaamaan. Ässä on hyvin tottunut kuuden herätyksiin ja pitkiin poissaoloihini. Kahtena päivänä mulla oli ylitöitä, joista se ei niinkään paljon nauttinut. Näinä päivinä tein ensin normipäivän, ja lähdin vielä illaksi muutamaksi tunniksi töihin. Kyllä oli Ässällä surkuinen naama, kun se näki mun pukevan työvaatteet taas niskaan ja painuvan ovesta ulos. Noh, ainakin parin tunnin työtauon aikana sai lenkitettyä koiran, ja ex-kämppis oli seurana illan.

Muuttokin on nyt hoidettu, vielä on tavaraa laittamatta paikoilleen. Ässä oli ihan hermostuksissaan täällä, kun tavaraa vietiin ja tuotiin, ja Ässä joutui viettämään aikansa aidan takana, ettei kamppaisi ketään. No nyt on siitäkin selvitty, ja Ässä on vaan onnessaan kun Ville ei enää lähde pitkiksi ajoiksi pois meiltä. Ville kun kuuluu Ässän mielestä jo laumaan. Liisan huoneen muutoksesta oli ihmeissään, kun nyt se on täynnä Villen myyntiin/tutuille menevää kamaa.

Kesäisissä säissä on ollut ihana ulkoilla, vaikka hyttysiä tuntuukin olevan ihan liikaa. Ässä pulahtaisi mieluusti lenkillä kuin lenkillä rypemään ihanissa ojissa ja lammikoissa, ja sitä se on nyt saanutkin harrastaa. Sain auton viikonloppuna, joten nyt ollaan pariin otteeseen käyty vähän eri maisemissa lenkkeilemässä. Mutta enimmittä löpinöittä hieman kuvia tältä päivältä! (kansiossa lisää..)

Ensin rentouttava mutakylpy



Sitten keppejä

Ruoan hakua

Ja lopuksi pulikointia

Olen nyt huvin vuoksi tehnyt Ässälle pari kertaa jälkeä, ja se on ihan into piukeana. Taidanpa siis jatkossakin silloin tällöin polkaista jälkeä sille, kun se on niin kivaa vastapainoa tokolle. Mua tosin himottaisi ihan hirveästi aloittaa nyt agility, kun on vihdoin se autokin, mutta pitäisi ensin löytää joku alkeiskurssi.. Niitä ei tunnu tällä hetkellä hirveästi olevan, enkä oikein tiedä mistä kysellä. Mutta joo, näin loppukevennykseksi voisin vielä laittaa otoksen spanielin todellisesta kauneudesta:


Ässä the rubberface

Oli pakko laittaa, kun Jedin blogissakin oli cockerikauneutta parhaimmillaan :D