perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluntoivotus!

Meillä joulua vietettiin jo eilen äitini töiden takia, mutta tänäänhän se varsinainen joulu vasta on. Salossa vanhemmilla nyt tosiaan ollaan joulua viettämässä, ja kyllä on Ässä tykännyt, kun on useampi ulkoiluttaja ja riekuttaja. Kaverini kanssa ollaan käyty lenkillä, joten on Ässä taas saanut koiraseurassakin riehua. Mutta, itse asiaa, haluaisin toivottaa kaikille

Hyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta!



ps. Pissiongelmat katosivat lähes heti tuon viimekertaisen postauksen jälkeen. Eli siitä ei ollut sen enempää harmia.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Annetaan vuotava koira

Ja pissaongelmat tulee taas.. Ässä on nyt useempana päivänä pissinyt lattioille. Eilen oli hyvä, kun pissatusväli oli 4h (paitsi yöllä). Tänään yritin pidentää kuuteen tuntiin, niin tossa viiden tunnin kohalla kusas lattialle. Jes. Ja joskushan se kusaisee pari tuntia lenkityksen jälkeenkin.

Ässä aloittaa yleensä siihen, missä sattuu olemaan. Yleensä maatessaan alkaa, ja nousee siitä pissille. Ihmeellistä, kun sille tulee välillä tämmösiö kausia, vaikka yleensä ne on vain yksittäisiä kertoja esim. salovisiitin jälkeen, kun on tottunut omaan pihaan. Viimenen kausi tuli viime keväällä, jolloin eläinlääkäri ajatteli sen olleen joku pieni ohimenevä tulehdus, jolle Ässä olisi jotenkin alttiimpi. Tuloksissa ei kyllä näkynyt mitään, ja käynnin jälkeen pissailut loppuivatkin, joten ilmeisesti siitä sitten parani? Tiedä häntä.

Tänne muutosta asti tuo pissailu-juttu on ollut kausittaista, joskin parani huomattavasti rauhallisuuden ulos mennessä opettelun jälkeen. Toivottavasti tämäkin on taas vain jokin kausi, eikä mikään jatkuva vaiva. Jokatapauksessa sitä luuttuamista on luvassa jatkossakin. Jei! Näinä kausina käy kyllä aina mielessä sen lähettämin Saloon Äitin sylikoiraksi.. Onneksi lähdetään maanantaina Saloon joulun viettoon, niin ei ainakaan sen aikana tarvitse kärsiä pissoista. Ja sen jälkeen jos jatkuu, niin haetaan lääkäristä lääkitys tolle. Sitä se viimekerralla suositteli, jos tämä menee jossain vaiheessa pahaksi.

Turhauttaa niin pirusti tuon pissojen jatkuva luuttuaminen lattialta. Lisäksi alkaa mietityttämään, jos se pissailu jotenkin kuitenkin johtuu musta. Ähhh, inhottavaa painia tämmösten ongelmien kanssa.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Vihdoinkin actionia?!

Päivät ovat kuluneet oikein rattoisasti ja arkisesti, oikeastaan liiankin.. Ässän kanssa ollaan tehty kotona pientä kotireeniä, mutta eipä se tunnu pojalle riittävän. Itse en osaa reenailla ilman mitään tavoitteita, ja on tylsä treenailla kotona mitä sattuu yksikseen päämäärättömästi.

Nyt pysähdyinkin miettimään Ässää, sillä sen käytös on tässä syksyn aikana muuttunut. Ainahan se on vilkas ollut, mutta nykyisin se on välillä vallan riehakas ulkoillessa. Kyse ei tunnu kuitenkaan olevan liikunnan tai vapaana-olon puutteesta (ei se metsässä normaalia enemmän riehu), vaan ennemminkin aivojumpan tarpeesta. Ässä onkin ruvennut ulkona enemmän kuluttamaan energiaansa mm. muille koirille räkyttämiseen ja kaiken jännän kyttäilyyn. Ainahan se on sitä jonkin verran tehnyt, mutta nykyisin se räyhää kaikille. Nameilla sen huomion saa onneksi ihan hyvin pois muusta, joten eiköhän se sillä. Sisällä se tulee välillä istumaan viereeni odottavaisena, että mitäs tehtäs. Muutenkin vaikuttaa välillä jotenkin turhautuneelta aina samanlaiseen tylsään lenkki-kotitottis arkeen. Taitaa mulla olla aika tylsistynyt koira täällä asustelemassa.

Tylsää arkireippailu (maisemat on kyllä upeat)


Keksin tähän ongelmaan sitten ratkaisunkin: herhaun toko-treeniryhmät! Ne järjestetään sen verran lähellä meidän kotia, että sinne pääsee kävellenkin. Tokosta en ole ikinä sen enempää innostunut, mutta eipä sitä tiedä, ennenkuin kokeilee. Itseäkin alkaa treenittömyys puuduttaa, joten kivaa saada jotain koirapitoista täytettä arki-iltoihin. Laitoin sähköpostia sinne, jotta pääsisin jonotuslistalle. Toivottavasti vain pääsisi pian itse ryhmäänkin. No, pitää sitten vain kehitellä jotain aktiviteettia sitä ennen. Harmi, että jälki on poissa laskuista lumen takia.

Agilityä hirveästi tekisi mieli alkaa harrastamaan, mutta autottomana kaukana olevat hallit ovat aika mahdottumuus. Lisäksi Tampereella treeniryhmiin pääsy on kuulemman tosi hankalaa, ellei sitten mene maksullisille kursseille. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.

Tulipa jättimäinen postaus, huhhuh. Muuta ihmeempää tänne ei kuulukkaan. Ulkoiltu ollaan, ja pari kuvastakin sain napsittua, joten voisin niitä tähän vielä ripotella.





perjantai 3. joulukuuta 2010

Lihava veturi

"Ilman haukkua ei voi leikkiä" -Ässä

No nyt on koira kotona! Itse myös olin Salossa toipumassa päivän risteilyn jälkeen, ja oli kyllä ihanaa taas lenkkeillä Ässän kanssa pitkästä aikaa. Käytiin taas Katin ja Roopen kanssa lenkkeilemässä, niin Ässä sai riehua pitkästä aikaa koiraseurassa. Muutama kuvanenkin tuli näpsittyä, joten ripottelenpa muutaman nyt tännekin. Arkeen palatessa onkin taas tottumista ujuttaa nuo lenkitykset päivän ohjelmaan, vaikka nyt onkin koulussa löysää.

Keppihullu collinoutaja


Osaa se ainakin poseerata..

Muutamia huomioita Ässästä nyt sen palattua. Se on lihonut selvästi, mutta on nyt hyvänpainoinen, kun ennen on aina ollut todella solakka poika. Johtuneeko sitten ylimääräisistä lihapullista, vai ruoan lisäyksestä (siirtyi kevyempään ruokaan, niin käskin antaa enemmän), sitä en tiedä. Lisäksi hihnassa veto on lisääntynyt taas huomattavasti, kun on äitin kanssa pelkästään flexissä lenkkeillyt. Vaan eiköhän se siitä taas pian normaaliin parane. Oli ihanaa, että vanhemmat jaksoivat lenkkeillä ja hyysätä Ässää poissaollessani, kiitos heille siitä! Iskä oli myös pitänyt huolta Ässän viihdyttämisestä, sillä hän oli tehnyt pojalle juustoratoja (etsi juustopalat, montako muistaa ja montako etsii nenällä), teettänyt temppuja ja yrittänyt opettaa uusia. Lisäksi isä oli keksinyt hienon leikin, josta nappasin videonpätkänkin puhelimella:




Ässän nylyinen ruoka (nutra nuggets) on soveltunut ainakin toistaiseksi herralle erinomaisesti! Siinä missä entisen ruoan kanssa maha meni vähän väliä pikkaisen sekaisin milloin mistäkin pienestä tai ilman syytä, tuli Ässän mahan kestävyyttä testattua eilen oikein kunnolla. Olin poikaystävälläni yötä, ja illalla kävimme talon saunassa. Takaisin tullessamme koira makasi keskellä olkkarin lattiaa onnellisena mahan pönöttäessä. Syykin selvisi, kun lattialta löytyi tyhjä kekkerikeksi-paketti.. Fiksuna unohdettiin se lähes täysinäisenä lattialle, kun kolme viikkoa sai jättää ruoat minne halusi. Lisäksi illan aikana koira pääsi vetelemään viinirypäleitä, kun niillä pelleillessämme osa lensi lattialle parempiin suihin. Luulisi mahan menevän vähemmästäkin sekaisin, mutta ei! Ihan aavistuksen oli uloste löysähköä ja pieruja tuli useampia, mutta siihen se jäikin. Ja minä jo ehdin pelätä valtaisaa yltympäriinsä levitettyä sotkua, kun koulusta kiiruhdin kotiin.. Salossa ollessakin on uloste ollut paremman näköistä, joten hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi!

Täällä on järvet jo sen verran jäässä, että kestävät kävelyä. Alempana todisteena eilen otettu kännykkä-kuva! Vähän jännitti kyllä jäällä köpsytellä, mutta siine meni jo "polku" jalanjäljistä, joten uskallauduin sinne Ässän perässä.


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Koiraton

Ässä on nyt viikon lomaillut Salossa, ja hienosti on kuulemman mennyt. Äiti on innoissaan lenkkikaverista, kun itse kärvistelen täällä ilman koiran nulikkaa. Nyt sitä huomaa, miten paljon siihen koiraan onkaan tottunut, kun yksinollessakin huomaa tälläisiä juttuja:

1. Ruokaa tehdessä sottaan miten sattuun, niin että ruoat lentää lattialle. Nyt ei auta kuin keräillä ne sotkut, kun koira ei ollutkaan nuolemassa keittoa kaapin ovesta tai myslejä lattialta

2. Tässä koneella istuskellessani katse aina hakeutuu sängylle etsien ketarat kohti kattoa makaavaa koiraa. Se jos mikä piristää aina koulutöiden lomassa..

3. Luulen kuulevani tepsuttelua aina välillä

4. Suunnittelen automaattisesti päivät sen mukaan, että menen aamupäivästä lenkille

5. Olo on todella veltto välillä, kun ei tulekkaan tehtyä päivittäisiä kävelylenkkejä (ihan kuin yksikseni jaksaisin).

On tässä koirattomuudessa tietysti hyviäkin puolia, kun saa mennä ja tulla vapaammin, kun lenkit eivät vaikuta aikatauluihin. Ja onpa sitten tunti päivässä enemmän aikaa, kun ei tarvitse käydä lenkillä. Sekin aika menee kuitenkin yleensä koneen ääressä istuessa.

Mutta viikon päästä se Ässä tulee kotiin!

Ja vaikka sää onkin nyt aika kaukana kesäisestä (täällä tampereella on ainakin ihan mukavasti lunta), niin kesäkansioita kaivellessa päätin laittaa kaverini mökiltä pari kuvaa. Kesällä kun ei tullut kirjoiteltua, niin jäivät kaikki laittamatta.

Palloja potkittaessa Ässän lempipuuhaa oli kaikkien pallojen omiminen, kun Roope-raukka taas yritti niitä kuumeisesti palauttaa potkijalle takaisin.


Potkaise pallo, pliis?

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Arkisia ruokaongelmia

Nyt ei ole ollut niin hirveästi kirjoiteltavaa, kun ei ole enää treenejä. Aika perus arkea me ollaan täällä vietelty. Syksymmällä sienestettiin, nyt tänne on satanut jo lunta. Ässä tykkää hirveästi riehua ulkona, kun sille potkiskelee lehtiä tai lunta.

Ruokamerkkiäkin vaihdettiin taasen, kun Ässällä on todella usein maha löysällä, vaikka ei mitään muuta saisikaan. Saas nähdä, josko auttaisi. Nyt meillä on siis kokeilussa Nutra Nuggetsia, josta on ollut seurauksena ainakin toistaiseksi mahtavan mehevät pierut, uh.. Ehkäpä se siitä laantuu, kun maha tottuu. Siirryin myös ruokkimaan Ässää kerran päivässä (aamuisin), mutta siitä seurasi taas puklailua öisin.. Harmi, sillä se olisi ollut ehkäpä mukavempi tapa. Ässällä kun on tapana viettää välillä koko päivä keittiössä maaten, kun se tuijottaa siellä turpoamassa olevia nappuloitaan.. Mutta nyt siirryin kuitenkin tuon puklailun takia takaisin aamu- ja iltaruokintaan.

Olen taas alkanut ikävöimään raakaruokintaa, koska se on tuntunut parhaalta tavalta tuo koira ruokkia. Nyt olisikin aikaa ja energiaa vääntää erilaisia mössöjä, mutta kevään tullen koulukurssit lisääntyvät huimasti, joten silloin meininki voi olla vähän eri. Tämä nappularuokinta on kuitenkin niin ihanan vaivatonta, kun Saloonkin mennessä ei tarvitse pienessä repussa raahata koirankin ruokia.

Salosta puheenollen Ässä menee kohta kahdeksi viikoksi hoitoon vanhemmilleni. Olen valmiiksi jo ikävissäni, vaikka onkin ehkä ihan kiva pitää välillä breikkiä päivittäisistä lenkeistä. Pakko se koira on kuitenkin Saloon viedä, kun kahdelle viikolle on ahdettu 3 päivän mittainen excursio sekä viikonloppuristeily. Äitini on tietenkin ihan innoissaan, kun saa lenkkikaverin ja hemmottelukakaran kylään. Siellä ei pitäisi ainakaan ruoasta olla puutetta, sillä nälkäisen spanielin surumieliselle katseelle äitini ei pysty täysin itseään kylmettämään. No saapahan Ässä siellä kyllä liikuntaakin reippaasti, joten ei pieni lisäruoka tunnu missään. Muutenkin niin solakka poika, ettei yksi lisäkilo tekisi pahaa ollenkaan.

Tässä nyt lopuksi vielä pari syksyistä kuvaa, vaikka maisemat täällä ovatkin jo täysin valkoiset. Ehkäpä tässä joku päivä sää sallisi myös kameran ulkoiluttamisen..




Vielä lopuksi vähän marsumaisempia kuulumisia. Kana-tyttösellä oli hiljattain silmätulehdus, kun joku purun krämmäle oli jumittunut silmään. Se saatiin kuitenkin silmätipoilla hoidettua. Veeti ja Väinö -papat taas täyttivät juuri 4 vuotta! Ikää pojissa ei vielä pahemmin huomaa, mitä nyt ovat hieman ehkä rauhoittuneet (ja Väinö on kerännyt komean elintaso-kummun).

torstai 30. syyskuuta 2010

Uudet tuulet puhaltaa

Kesä oli aikamoista myllerrystä ja menoa. Alkukesän oli töissä, kunnes otin loparit. Sen jälkeen palloilin aikalailla Salon ja Tampereen väliä, kummassakaan ei olisi viihtynyt paria päivää kauempaa. Oli tolkuttoman tylsää, ja treenejäkin oli miten sattuun, ja niille harvoillekkaan en aina päässyt. Auton sain lainaan kuukaudeksi, jonka aikana treeneissä käyminen oli oikein herkkua. Syksyn tullen auto piti kuitenkin palauttaa, ja joudun takaisin lähtöpisteeseen: ei autoa, eikä toivoakaan siitä vielä aikoihin. Niinpä yksinkertaisesti tulin siihen tulokseen koulunkin alettua, että mun treenailut jää nyt tähän.

Suunnattomasti ketuttaa treenailun lopetus, varsinkin kun BH-koekkin olisi ollut tänä vuonna todennäköisesti edessä. Mutta jatkuva autottomuus oli lopulta niin stressaavaa, että eihän siitä mitään tullut. Itsellä oli lähinnä helpottunut olo sen rumban loputtua, mutta on kyllä hirveän tylsää olla harrastamatta mitään. Lisäksi Ässä piti hirveästi treenailusta, joten senkin takia surettaa lopettaa hyvä harrastus. Mutta näillä mennään nyt.

Muuten meidän treenittömään arkeen kuuluu hyvää. Ässä on pysynyt aikalailla terveenä yhtä hiivatulehdusta lukuunottamatta. Kesällä se käväisi leikkauksessa, jossa poistettiin piilokives ja normaali kives sekä anaalirauhaset. Nyt syksyllä ollaan varsinkin viikonloppuisin ulkoiltu ahkerasti ja käyty samalla sienessä. Ässä on hyvä sienikaveri, sillä se tunnistaa kanttarellin ja suppilovahveron. Jos siis huomaa koiran jossain jotain mussuttavan, voi olla varma, että sieltä ne parhaimmat sienet löytyy..

Tulipa taas erittäin pitkästä aikaa räpsittyä kuvasia! Oikein säikähdin, kun huomasin viimekuvien olevan talvelta.. Muutama kuvanen lisää kansiossa. Ässällä on tuo turkki muuten nykyisin aika lyhyessä kuosissa (tykkään itse enemmän + on helpompi)






Saapa nähdä, miten tulee tätä blogia päiviteltyä, nytkun arjessa ei kummempia taida tapahtua. Yritän kuitenkin edes silloin tällöin päivitellä tätä blogia, ja lisäillä Ässästä kuvia. Ja eihän sitä ikinä tiedä, mitä jännää vielä tapahtuu..

maanantai 10. toukokuuta 2010

Elossa ollaan

.. vaikka hiljaista onkin ollut. Kaikenlaisen sählingin ja muun takia on nyt jouduttu keskittymään kaikkeen muuhun, kuin koirailuihin. Olipa Ässä tuossa puolitoista viikkoa äitini luona hoidossakin, mutta nyt on jo kotosalla. Nytkun on saatu sählingit pois alta, niin voinkin taas keskittyä koirailuun, vaikka tulevat tentit sitä ikävästi häiritsevätkin.

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Olen nyt pari kertaa käynyt Ässän kanssa juoksemassa, ja sehän on mennyt oikein mukavasti. Olen koko juoksulenkin pystynyt pitämään Ässää irti (metsäpolkuja juostaan), niin sekin saa sitten spurttailla oikein kunnolla. Juokseminen on ollut oikein mukavaa, Ässä tykkää hirveästi, ja itsekkin olen yllätyksekseni tykännyt lenkeistä. Toivottavasti into ei nyt vielä lopahtaisi, että päästäisiin kunnolla kiinni tuohon juoksuun, ja saataisiin se vakituiseksi osaksi lenkitystä :)

Punkkeja kyllä riittää noissa metsissä, niitä on saanut lähes joka lenkin jälkeen nyppiä Ässän naamasta. Tänään juuri poistin siltä isohkon punkin, ja kävin hakemassa punkkipannan, kun iholle laitettava neste ei tuntunut toimivan. Ehkäpä niistä kiusankappaleista nyt päästään.

Meillä on kyllä nyt ollut myös juhlimisen aihetta, sillä Ässä täytti 1.5. kaksi vuotta! :) Silloin se tosin oli äidilläni, mutta varmasti sai siellä herkkuja senkin edestä (niinkuin varmaan joka päivä siellä ollessaan). Mun iso ja mukamas-aikuinen poika (kakara vieläkin). Kuvia ei valitettavasti ole tullut räpsittyä, mutta ehkäpä tässä taas lähiaikoina :)

torstai 1. huhtikuuta 2010

Hiljaiseloa

Huh, mitä hiljaiseloa. Eipä täällä tosin ihmeempiä, ollaan treenailtu ja lenkkeilty normaalisti. Nyt oli tosin kaksi viikkoa äitini auto lainassa, joten pääsi kivasti kauemmas lenkittämään Ässää irti, ja treeneihinkin pääsi näpsästi omalla kyydillä. Kunpa pian saisi sen auton omaksi..





Hirmuinen tappajakoira




Kuulumisia tottiksesta: Onnistuin taas pilaamaan seuraamisessa sen innon liialla jankkauksella, mutta parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Lisää vaihtelevuutta! Olen ollut lähipäivinä kyllä hyvin laiska treenaamaan ulkona, nyt pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni. Ehkäpä repäisen huomenna aamulenkillä, ja teen tottista tuossa parkkiksella. Itsekkin aloin jo vissiin vähän kyllääntyä :D

Kuulumisia hausta: Jäi tuo viime haukkutreeni kaihertamaan (etsiminen meni plörinäksi), joten varautuneena mentiin hakutreeneihin. Meitä oli vain kolme itseni mukaan lukien, mutta tosi hyvät treenit saatiin silti tehtyä. Ässälle otettiin kuusi ukkoa, ja hienosti jaksoi hangesta riippumatta hakea, vaikka lopussa jo selkeästi väsytti. Into oli aivan mahtava, hallintakin meni vähän pyllylleen, mutta pääasia, että teki töitä innoissaan. Haukutkin tuli tosi hyvässä sarjassa, eikä kyttäillyt mun tuloa ollenkaan. Jäi hyvä fiilis näistä treeneistä! Toivottavasti päästään piakkoin kunnolla treenaamaan hakua, että saadaan toi hallintakin kondikseen.

Nyt pääsiäislomaksi lähdetään Saloon hieman pidemmäksi aikaa, to-ma. Kivaa päästä kotiin, kun on vaihteeksi joku muukin lenkittämässä koiraa :D






Jäällä

2.4. meillä on myös juhlinnan aihetta, sillä Kananen täyttää vuoden! Mun ihana pieni ruttukorvani, kaunis neitonen. Ilmoitin sen Pet-expon ulkomuotoluokkaan (mun eka uml!) ja Momon kaveriksi pettiin. Saas nähdä, miten menee!





sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Päätöntä hakua, mutta hyvää haukkua

Nyt on joku kevätväsymys menossa, joten ei tule hirveästi tätä päiviteltyä jokaisen treenin osalta. Torstain treeneissä oli kuitenkin ihmettelemistä, joten niistä lienee syytä kirjoitella tänne.

Torstaina meillä oli raunioradan aukealla ilmaisutreenit, jotka osin meni putkeen ja osin ei. Itse ilmaisut meni tosi hyvin, tuli pitkää ja hyvää sarjaa. Se haku menikin sitten ihan poskelleen. Ässällä oli neljä ukkoa piilossa pienellä alueella, eikä ne ollut mitään vaikeita. Eka oli kontissa, johon johti matalat ristikkorappuset. Tiesin, että ne on sille ollut hankalata, mutta otettiin kuitenkin yksi tälläinen, koska kyllä sitäkin pitäisi treenata. Ässä saikin ekasta hajun, ja juoksi rappusille. Perääntyi kuitenkin rappusilta nopeasti, ja lähtikin pinkomaan ihan muualle! Vaikka sillä selkeästi oli haju! Sitten mä lähdin menemään sinne päin, ja poika kävi siinä välillä, mutta lähti kokoajan jonnekkin muualle vain juoksemaan päättömästi. Avasin sitten sen kontin oven (siinä oli sellainen avoin luukku kyllä, mistä piti palkata, mutta Ässä ei olisi siitä mahtunut), ja poika meni sinne. Siinä otettiin pari haukkua ja palkka. Loput ukot ei ollut umppareissa ja muutenkin oli helppoja, mutta Ässän haku meni ihan pipariksi. Se vain juoksi eestaas päättömänä käyttämättä nenäänsä tippaakaan. Kyllä se ukot sitten löysi silmillään, mutta eipä se tehnyt töitä ollenkaan. Vikan se sitten kuulemman otti kuitenkin vainulla.

Mä vaan ihmettelin siinä, että mites toi nyt tollai. Itsellä oli vielä ihan palikkapäivä (oonkohan aikaisemminkin kirjoittanut näistä? Kun ajatus ei juokse tippaakaan, vaan järki seisoo ja pahasti), joten en osannut oikein reagoida tähän mitenkään. Jälkipuinnissa puhuttiin, että pitää tehä enemmän treenejä, jossa en tiedä ukkojen sijaintia, ja Ässän pöhelöinniksi heitettiin syyksi huonoa päivää. Mutta Ässällä ei ole ikinä ollut huonoa päivää, mitä hakuun tulee. Kotiin päin ajellessa sitten aloin ihmettelemään, että mikä mahtoi kiikastaa. Ihan kuin sitä ei olisi haku kiinnostanut, vaikka ikinä ei ole haussa ollut mitään motivaatio-ongelmia. Alkoi kaihertamaan, että varmaan oon nyt itse tehnyt jotain, jos mun stressi vaikuttaa jo Ässän hakutyöskentelyynkin.

Tuosta stressijutusta voisikin kirjoittaa pari sanasta. Mulla on välillä koulun ja kaiken kanssa hirveä stressi, ja pelkään sen vaikuttavan pahasti Ässään. En oikein voi tälle mitään, koska koulua on pakko käydä. Nyt pitäisi vain keksiä, miten minimoida sen vaikutus koiraan. Olen kyllä huomannut, että se vaikuttaa Ässään. Jos olen vähänkin stressaantunut esim. tottistellessani, niin sen kyllä näkee. Stressatessa kun tulee myös helpommin vaan kiellettyä koiraa kehumisen sijaan. Ainakin olen tämän nyt tiedostanut, niin asialle on helmpompi tehdäkkin jotain. Mielestäni olenkin nyt kohtuullisen hyvin oppinut tunkemaan stressit jonnekkin takanurkkaan, jos aletaan tottistelemaan tai yleensäkkin treenailemaan. Olen yrittänyt tehdä treeneistä sellaisen itsellekkin mukavan vapaahetken, ja se tuntuu auttaneen. Kun vertaa syksyn pakkopullatottista nykyiseen, niin kyllä me jotain ollaan saavutettu. Treeneihin lähteekin paljon innokkaammin, kun tiedossa on vapaahetki stressailun ja kouluhommien lomassa :)

Oltiin muuten Ässän kanssa viikonloppuna Salossa, jossa käytiin vanhan treeniporukan kanssa keräämässä rahaa SPR:n katastrofirahastoon ja koirat oli tietty mukana avustamassa rahan keruussa. Rahan keruu oli yllättävän mukavaa hyvässä seurassa kuulumisia vaihdellessa ja koirista pulistessa, ja menihän se toki hyvään tarkoitukseenkin. Muutenkin oli tosi mukavaa nähdä vanhoja treenikavereita, sillä edellisestä kerrasta oli ihan liikaa aikaa.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Valjakkohiihtoa



Tulipa tuossa sunnuntaina kokeiltua tuota valjakkohiihtoa, kun vihdoin mulla vihdoin on suksetkin täällä. Ilma oli hyvin aurinkoinen, joten porukkaa oli liikkeellä todella paljon. Ei siis ehkä paras päivä tuon hiihdon aloittelulle, kun Ässä ei oikein tajunnut aina juosta siinä mun edellä. Hyvin homma kuitenkin sujui käyntiin lähdettyään :)

Vieressämme oleva suolijärvi on kuin tehty koirahiihtoa ajatellen. Järven jäällä menee ihmisten omatekemiä latuja, joita on hyvä hiihdellä. Siellä ei kukaan katsonut pahasti, vaikka Ässä juoksi ladulla, kun kävelijät menee siinä kuitenkin vieressä, joista monella koirat irti (ja ei hallinnassa tietenkään). Alku meni hyvin, kun Ässä höyryjä päästellen juoksi tuhatta ja sataa edessäni. Ohitus tuotti kyllä hieman vaikeuksia ja joku pöljä päästi taas irti olevan koiransa meidän luokse (tai siis ei saanut komennettua poiskaan). Sotki taas kuviot hetkeksi. Sitten alkoi nuuskuttelu ja haahuilu, jolloin Ässä ei oikein tajunnut mennä edellä, vaan olisi jäänyt nuuskuttelemaan sun muuta. Lopulta se kuitenkin tajusi homman jujun, ja hienosti noudatti käskyä "vedä" (=juokse edessä). Silloin sujui muiden hiihtäjien ohituksetkin hyvin. Lopuksi vielä keskellä jäätä uskalsin pitää hetken irti riehutusta varten (näki hyvin joka suuntaan, ettei irtokoira päässyt yllättämään). Tuli siinä kunnon kuntoilut molemmille :)

Riekkumista

Sitten voisinkin valitella mua suuresti ärsyttävästä asiasta. Talven tullen tuolla metsäpoluilla liikkuu hirveästi koiriaan vapaana pitäviä ihmisiä. Ei siinä mitään, mutta ne koirat harvemmin on hallinnassa, jolloin ne juoksee aina ekana riehumaan vastaantulevan koiran luokse. Osa ihmisistä ei edes yritä komentaa niitä, pitävät metsää vissiin koirapuistona? Ässä on nyt sen takia alkanut kyttäämään, rynniikö koira jostain sen luokse. Se myös on alkanut räkyttämään niille paljon enemmän, varsinkin metsässä (on ennen välillä sanonut pari sanaa joillekkin). Ennen se luotti enemmän siihen, että mun luokse tullessaan ei tarvitse välittää muista. Itse en sitä viitsi enää pahemmin pitää metsässä irti noiden irtokoirien takia. Olen parille asiasta sanonut, mutta reaktiot vaihtelee hilpeästä vähättelystä ihmettelyyn (teen väärin kun pidän koiraa hihnassa räkyttämässä enkä päästä leikkimään jokaisen vastaantulijan kanssa). Olen huono sanomaan tälläisestä, yleensä vain luon murhaavia katseita ja lähden mutisten tieheni, kun pitäisi polkasta jalkaa ja sanoa, että vie koira muualle!

Innolla oottelen siis lumien sulamista, niin pääsee taas oikein kunnon metsään pöljiä ihmisiä karkuun!

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Pikakuulumiset


Huhhuh, pitkästä aikaa taas kuulumisia! Välissä on ollut hiihtolomaa ja rankka kouluviikko, niin ei ole oikein kerennyt päivitellä.

Perjantai 19 pv. käytiin Ässän kanssa lääkärissä pissaongelmien takia, ja lyhyesti homma meni näin. Lääkäri sanoi Ässällä todennäköisesti olevan synnynnäinen ongelma pidätyskyvyn kanssa, jonka takia mm. sisäsiistiksi oppiminen on kestänyt kauan. Nyt sisällepissaus-ongelman on aiheuttanut se, että koira alkaa kitisemään ulos hädän yllättäessä (niinkuin aina Salossa tehnyt), ja hermostuu tästä hädästä kun ulosmeno kestää ja silloin pääsee tippa ja hermostuu enemmän ja tulee pissa. Hoitona vahvistetaan ulos pissaamista hirveästi ja mennään kiireettömästi ulos vaikka namilla vieden. Ennen aina juoksin ulos tiettyyn paikkaan kiireellä, ettei Ässä pissaa kulkutielle tai talon käytäville. Lisäksi vahvistan Ässän merkkailua, kun se ei sitä oikein tee, mutta se vahvistaisi pissanpidätystä ja rakkokin tyhjenisi paremmin. Että tällästä. Nyt ollaan kaksi viikkoa oltu, eikä ainakaan vielä ole tullut pissaa sisälle. Ässä myös merkkailee enemmän ulos ja ulosmeno ei ole enää sellaista hätäilyä ja voidaan jopa kävellä pissapaikalle ilman, että pissaa minne sattuu. Ehkä se tästä :)

Ässän ruokajututkin edistyy. Ässä saa uutta lihaa, eli nautaa, ja katsotaan tuleeko oireita. Ell. kyllä sanoi, että allergiaoireet olisi voineet johtua myös stressistä muuton yhteydestä, mutta kokeillaan nyt silti kaikki aineet erikseen kaiken varalta. Ässällä on kyllä ollut maha satunnaisesti vähän löysällä, jota oli ennenkin, kun Orijenia söi. Muistui näin jälkeenpäin mieleen, kun sitä silloin ennen raakaruokintaan vaihtamista taisin miettiä, mutta ajattelin sen johtuvan vanhempieni salaa antamista makupaloista. Ruokaakin siis pitänee vaihtaa jossain vaiheessa.

Rukareissu sujui hyvin, vaikka aina en mäenlaskun jälkeen jaksanut koiraa lenkittää. Onneksi isänikin sitten vähän kävi koiraa juoksuttamassa, joten ei Ässällä ihan tylsää ollut. Ekana päivänä en kuitenkaan laskenut, joten tehtiin tunnin lenkki, joka oli kyllä ihan liikaa siinä pakkasessa. Kolme päivää sitten laskin, jolloin lähinnä vaan tottistelin koiran kanssa sisällä ja tein ehkä puolentunnin lenkit. Ulkona oli kyllä niin hirveä pakkanen, ettei pitkiä lenkkejä olisi muutenkaan voinut tehdä. Perjantaina oli kuitenkin selkeästi lauhempi sää, enkä mennyt laskettelemaan, joten vetästiin sellainen 13km hiihtolenkki, jossa Ässä suurimman osan meni irti, ja osan matkasta sitten veti mua mun hiihtäessä (valjakkohiihtoa, jee!). Sen jälkeen poika oli kyllä väskä. Kotimatkalla yövyttiin vielä yö mummolassa, jossa Ässä meinasi tunkea ahneuksissaan nokkansa jääkaapin alla olevaan hiirenloukkuun..

Kuuraparta. Tuo mulle mieleen snautserin :)


Tiistaina 2.3 päästiin sittenkin tottistelemaan, vaikka meinasi mennä kyydin puutteen vuoksi sivusuun. Onneksi ryhmävetäjältämme Hannalta sain sitten kyydin, niin päästiin taas tottistelemaan. Ja hyvä kun päästiin, sillä nyt seuraava kerta jääkin väliin tentin takia :( Treenattiin lähinnä seuraamista ja paikallaanmakua muiden koirien treenatessa. Seuraus on kuulemma ihan hyvässä mallissa (hyvä kuulla, luulin sen olevan surkeaa), ja sain vinkkejä sen parantamiseksi. Olen mm. huomaamattani aina hiipinyt koiraan päin kumartuneena, jotta saan tarkkailtua sen virheitä. Meille tulikin ongelmaksi tuo katseen tipahtelu, mutta heti kun Hannan käskystä kiihdytettiin vauhtia, niin meni paremmin. Ei ollut Ässällä niin paljon aikaa vilkuilla kaikkea muuta.

Ässä myös kyttää hirveästi mun namien antoa, ja tuntuu välillä seuraavan vaan namia. Sitten kokeiltiin namin laittamista purkkiin ja purkki keskelle kenttää. Jo parantuikin homma heti! Tätä purkkinamitusta ollaan nyt kotonakin tehty, ja hyvin on pelittänyt. Mm. sivulletulo parani heti, kun Ässä ei vain kyttää namikättä.

Sitten treenattiin vielä paikallamakua muiden treenatessa. Ensin laitoin Ässän sellaisen esteen taakse maate, jottei näköyhteyttä toiseen koiraan ollut. En uskaltanut kauas lähteä, mutta hyvin Ässä näytti pysyvän, eikä paljon vilkuillut muualle. Siinä kävelin sen ympärillä ja palkkasin välillä. En maattanut kauan, kun oli eka kerta muiden treenatessa. Tehtiin tätä makoilua toisenkin kerran muiden treenatessa, ja otin sitä jo vähän kauemmin, ja menin jo puoliksi esteen taakse käymään. Sitten otin Ässän makaamaan niin, että sillä oli näköyhteys treenaavaan koirakkoon, ja pysyin sen lähellä. Hyvin se silti pysyi, eikä meinannutkaan nousta. Tämä siis ainakin meni nappiin! :)

Muistakin eläimistä voisin hieman kertoa kuulumisia nopsaan. Onni ja Veeti rupesivat sitten tappelemaan, joten heidät jouduin erottamaan. Erotettuina tarvitsevat kuitenkin taas enemmän tilaa, jota mulla ei ole nyt järjestää. Niinpä Onni etsii nyt kotia :( Surullista, mutta ehkä kaikki järjestyy. Mimosa-hiirellä taas on turvannut maha (ollut jo jonkin aikaa, en muista oonko täällä vielä kirjotellut siitä), ja syy ei ole monista selvityksistä huolimatta vielä selvinnyt. Hiiru on saanut nyt monta matokuuria ja ruokaa on vaihdettu useaan otteeseen, tuloksetta. Pelkään jatkuvasti löytäväni sen vain joku päivä kuolleena, vaikka se ei kyllä vaikuta mahastaan mitenkään kärsivän.

Huh, onpa pökkelöä tekstiä. Kello on kaksi yöllä, mutta aattelin nyt kerralla päivittää blogini kaikista tapahtumista. Ajatus ei kuitenkaan oikein kulje, joten juttukin on sen mukaista.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Viikon tottis

Tänään oli taas tottista Meirän hallilla Nokialla. Tällä kertaa meitä oli paikalla vain kolme; Minä, Ida ja Tuula. Päivän aiheena oli käännökset ja täyskäännös, joten niitä opettelin opettamaan Ässälle. Ja siinä olikin sitten oppimista! (vaikka itse asia olikin helppo). Tänään mulla on muutenkin tökkinyt ja pätkinyt kivasti, joten tuo opetus ei oikein meinannut mennä mulle jakeluun (hyvä, että tentistä päivällä selviydyin). Onneksi Tuula oli pitkäpinnainen ja jaksoi ottaa huumorilla mun kömmähtelyt, joten mäkin sen sitten vihdoin ja viimein hokasin. Siinä se mun aika sitten suurimmilta osilta menikin.. :D

Nyt voisin tehdä jonkun lyhyen ja ytimekkään plusmiinus-jutun, sillä mun ajatuksen juoksu ei nyt kykene mihinkään vaativaan analyysiin (ainakaan tuon näytsipäivityksen jälkeen).

Osattiin&Opittiin

+
Hirveästi taas mahtavaa fiilistä ja tekemisen halua! Jes!
+ opin opettamaan täyskäännöksen
+ Ässä odotteli hallissa häkissä vuoroaan, ja osasi olla hiljaa ja nätisti.
+ oli paremmin kuulolla, joskin vieläkin vähän pöllämystyneen oloinen, mutta ei ainakaan haahuillut hajujen perässä niinkuin joskus
+Sain paljon vinkkejä:
- Aina ei tartte seurauttaa opetusvaiheessa, voi käyttää liki-käskyä (tämä hyvä, sillä olen onnistunut hiukka pilaamaan seuraamista liikakäytöllä)
- Miten aletaan treenaamaan paikallaoloa häiriössä, kun se muuten jo luonnistuu mielestäni hyvin
- Miten korjata seurausta (mennään takaisinpäin, varotaan motivaation romahduttamista (palkan vaihtelu/parannus, tehdään harvemmin, voi käyttää likiä ei tartte aina seurauttaa)
- Miten ruveta pidentämään seurausta (ja varotaan romahduttamasta sitä motivaatiota)
- Mitä vaihtelevuutta voisi lisätä treenailuun (peruutus, käännökset, ryömiminen, luoksetulo..)

Kehitettävää

- Järjen juoksu myös ohjaajalla sallittu
- Kontakti olisi voinut olla paljonpaljon parempi, mutta paikka oli vielä toki uudehko ja erittäin häiriöinen
- Olisi voinut tehdä paikalla oloa muiden treenatessa, mutta enpä tajunnut
- Hidas palkkaus, unohdin välillä "Hop"-sanan
- Huononsin taas seuraamista käyttämällä sitä "turhaan" (mutta ainakin nyt älysin sen kunnolla)

Hm, olen vähän huono tekemään tälläisiä listoja, mutta tässäpä tämä. Sain ainakin kätevästi asiat nippuun. Ensviikon tottis meiltä jääkin sitten välistä, kun ollaan Kuusamossa. Harmittaa ihan vietävästi, sillä tuo tottis olisi mulle tosi tärkeää nyt BH-kokeita ajatellen, kun ne kuitenkin merkittävästi parantaa/auttaa mun treenausta.

Ystävänpäivänäyttelyt

14.2. eli ystävänpäivänä oli Pirkanmaan Nakertajien järjestämät ystävänpäivänäyttelyt. Näyttelyt järkättiin Lempäälässä, joten matka oli lyhyt. Tällä kertaa mentiin autolla, kun Timo tuli viikonlopuksi tänne (joskaan ei näyttelyihin mukaan). Näyttelyissä oli virallinen luokka hamstereille johon oli ilmoittautunut n. 150 (mulla ei ole sitä näyttelyluetteloa, kun ne kerkesivät loppumaan) ja pet-luokat muille. Marsuja oli ilmottu aika paljo noin pieneksi näyttelyksi, eli 70kpl. Hiiriä taisi olla n. 15. Mukana olivat siis Momo ja Masi marsut, Tiuku, Viuhti ja Fasu hiiret, sekä Nallukka-hamsu.

Momon arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: 25/23 kroppa pitkänmallinen, kehittyy vielä
Turkki: 15/15 puhdas, pehmeä
Korvat: 5/5 puhtaat
Silmät: 5/5 kauniit
Kynnet&Tassunpohjat: 10/10 hyvin leikatut, pohjat pehmeät
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 puhtaat
Käsiteltävyys: 20/20 kiltti, nuolee, juttelee
Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteensä: 100/98 todella lupaava pet-marsu (pääsi vielä pöydälle parhaimmiston joukkoon, ja sai lopulta Kunniapalkinnon turkista)


Olen niin tyytyväinen Momon arvosteluun, mun pieni likka <3 br="br">
Masin arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: 25/23 voisi olla kiinteämpi, ei saa lihoa enempää (lisää juoksutusta siis!)
Turkki: 15/14 kaunis väritys, puhdas, hieman karvanlähtöä
Korvat: 5/5 puhtaat
Silmät: 5/5 todella kauniit
Kynnet&Tassunpohjat: 10/8 yksi leikattu suoneen, hieman känsän alkua (taas suoneen, argh! seuraavalla kerralla vedän noi kynnet kynsiviilalla..)
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 puhtaat
Käsiteltävyys: 20/20 rauhallinen, kiltti
Yleisvaikutelma: 5/5 rauhallinen herra
Yhteensä: 100/95 (parempi kuin viimeksi!)

Hiirilläkin päivä sujui oikein erinomaisesti, paremmin kuin olisin voinut kuvitellakkaan!

Tiukun arvostelu
: Syönyt myös ystäviensä ruoat (:D). Reippaasti turhan tanakka. Hieno turkki ja iho. Hyvät kynnet. Hyvä häntä. Vasen silmä rähmii => tarkkaile, tarvittaessa lääkäriin (:( enpö ollut huomannut) Hieman jännittynyt, mutta ystävällinen. Pienen dieetin jälkeen paremmassa näyttelyvireessä. Laatu B

Fasun arvostelu: Hyvä massa. Kaipaisi hiukan lisää lihaksia selkään. Hieno turkki ja iho. Hyvät kynnet. Tosi reipas ja ihmisiin tottunut. Hassu kuvia :) Laatu A ja sijoittui Rop 3 !

Viuhdin arvostelu: Sabotaasia, joku on kakannut tukkaani (?! Tuomarilla on hauskat arvostelut :D) Hieno massa. Tosi hyvä kuntoinen. Hyvä iho, hiukan epätasainen turkki niskassa, hyvät kynnet. Hyvä häntä. Kädessä kuin kotonaan. Ihana ja hienosti hoidettu lemmikki. Laatu A ja sijoittui Rop 1 !!!

Oli siis tosi hyvät arvostelut, Viuhti hiirten paras ja Fasu kolmas. Nyt pääsee kyllä hiiret dieetille, sillä moni muukin on lihonut ihan liikaa. Lisäksi vähän muokkailin virikkeitä "vaikeammaksi" ja heittelen tästä lähin ruoat puruihin, jotta saavat tehdä töitä sen ruokansa eteen. Ruoka myös vaihtui nyt Rapunzelin Hiirimixiksi, katsotaan josko ne laihtuisivat nyt. Tuomari muuten sanoi Viuhdista, että se pärjäisi loistavasti myös isommassakin porukassa. Tuli tosi hyvä fiilis :)

Nallukka oli siis ulkomuotoluokassa, ja arvostelu oli tälläinen:

Pää,silmät,korvat: Ok
Tyyppi: Pitkä ja kapea
Koko: pienehkö
Perusväri, värimerkit, kuvio: Hyvä, mutta kalpea
Turkki: hyvä
Kunto: Hyvä, mutta voisi olla massavampi
Luonne: Hyvä
Arvosana: Erittäin hyvä.

Sijoitusta ei tullut, mutta enpä sitä odottanutkaan noin suuressa hamsterimäärässä. Pääasia, että saatiin arvostelu :) Tuomareina toimivat englantilaiset Susan Washbrook ja Andrew Bryan, joista A. Bryan arvosteli Nallukan.

Viuhdin ROP 1, Momon KP ja kultasydän, Fasun ROP 3

Pykäsin marsuille nyt huoneeseeni aitauksen, niin saavat juosta tuossa. Marsut tykkäävät kovasti, ja itsekkin tykkään katsella otusten puuhia koneella istuessani. Jospa tuo Masi saisi nyt lihaksia, ja Veeti laihtuisi vihdoin! Marsut myös rohkaistuvat hirveästi tuossa keskellä huonetta juostessa, ja hypähtipä Momo tänään syliinikin salaattia syömään. On se vaan niin ihana pikkuinen!

torstai 11. helmikuuta 2010

Kuvasatoa


Ja taas löytyi joulun aikoihin otettu albumillinen kuvia. Täällä olisi kyllä nätit ilmat uudempienkin kuvien ottamista varten, mutta Ässä on edelleen Salossa.. Kyllä harmitti tänään kotiin pyöräillessä, kun ulkona oli niin nätti ja kuvauksellinen ilma, ja ainoa kuvattava kohde on Salossa! Tottistakin olisi hinku tehdä, mutta sekin jää nyt pelkkiin mielikuvaharjoitteluihin. Koko vuosi on ollut yhtä juoksemista ja kiirettä, mutta nyt sitä vapaa-aikaa onkin sitten liikaa. Noh, sainpa ainakin käytyä nämä kuvat vihdoin läpi.


Ässä on kuulemma viihtynyt Salossa hyvin. Tykkää varmaan, kun ympärillä on enemmän vilskettä ja ihmisiä. Ja kyllähän Salo on Ässän toinen koti, sinne meno on aina niin ihanaa. Sinne se onkin helppo jättää hoitoon, kun poika on kuin kotonaan :)

Vähän olen taas alkanut ikävöimään Salon treenikavereita. Siitä on liian pitkä aika, kun siellä visitoitiin, joten pitänee taas tehdä joku viikonloppu sinnekkin visiitti. Harmi, että seuraavaan reissuun taitaa olla aikaa, kun seuraavaksi tenttiviikko ja sen jälkeen lähdetään Rukalla (ja Ässä tulee mukaan tottakai).

Tosiaan tuosta Rukareissusta: ollaan viikko 8 Rukalla, kun isäni otti sieltä mökin, ja pyysi meitä sinne mukaan. En ole mikään mäkihirmu, joten varmaan lähinnä hiihtelen siellä Ässän kanssa pitkin maita ja räpsin kuvia. Kiva kuitenkin viettää aikaa perheen kanssa ilman koulua ja lomailla ja rentoutu :)


tiistai 9. helmikuuta 2010

Koiratonta elämää


Kaivelin mun valokuvia, ja sieltä löytyi kaksi kansiota Roopesta ja Ässästä, joululomalla otettuja. (täälä) Olin ihan unohtanut moiset, ja juuri tässä kaipailinkin kuvamateriaalia noista kahdesta. Se on niin tylsä aina laittaa kuvia vain Ässästä. Tein nyt muuten valokuvien joukkoon oman albumin marsujen kuville, etteivät ne kansoita tätä blogia ja blogikansiota kokonaan, kun tämän pitäisi kuitenkin olla pääpainoisesti Ässän blogi.



Tämä pari päivää koirattomana olo on ollut kokemus sinänsä. Nythän mulla onkin hyvin aikaa hoidella kouluhommia sun muita, eikä päivää tarvitse suunnitella samalla lailla. Kämpässä nyhvötys ilman koiraa on kuitenkin tylsää, ja nukkuminen se vasta ankeaa olikin yksin. Ulos ei saa aikaiseksi lähdettyä, kun ei ole mitään syytä ilman Ässää. On jotenkin löysempi olo, ja koneella tulee nyhvättyä enempi. Ihan ihmeellistä, miten suuri osa mun elämää tuo koira onkin. Kokoajan päähäni putkahtelee ajatuksia: "älä jätä suklaata tähän, koira syö" "pitää pedata sänky, ettei Ässä karvasta/hiekoita" "pitää mennä laittamaan Ässälle ruoka". Elämä on ehkä helpompaa ilman koiraa, mutta monin verroin tylsempää! Ja äiti vielä joka puhelussa uhkaa pitävänsä Ässän itsellään..

maanantai 8. helmikuuta 2010

Pieni kana Kananen

"Hä?" Onniponniponnero.

Nyt se sitten kotiutui, se kauan unelmoitu ja toivottu Baldwin neiti. Kyseessä on Snoop's Little Chicken eli Bella Kananen, ja hän on syntynyt 2.4.2008. Neiti on yhden poikueen emo, ja tuli meille "eläkkeelle". Kananen pääsi Väinön häkkikaveriksi, ja minun näyttelytettäväkseni ulkomuotoluokkiin. Neiti on pienikokoinen, vain puolet Väinön koosta. Painoa on 656g ja karvattomuus lisää pienuuden tunnetta. Sylissä on kovin luottavainen ja rauhallinen, vaikka vielä vähän ujostuttaa.

Väinö oli aivan onnensa kukkuloilla, kun neiti meille tänä aamuna saapui. Luvassa oli hirmuista rallia ja huutoa, kun Kananen pääsi Väinön aitaukseen. Masi ja Momo seurasivat ihmeissään aidan toisella puolella menoa, ja Momon jo kyllästyttyä Masi vielä jatkoi kateellisena kyttäystä pylly pyörien. Kovin pojat uhittelivatkin toisilleen aidan läpi, mutta tilanteen rauhoituttua makoilivat aita välissä vierekkäin tyttöjen ollessa ihan aitausten toisessa päässä. On siinä mulla miehet.

Pari surkeaa räpsyä sain neidistä otettua, pitänee yrittää jonain päivänä saada näpättyä parempia. Omasta mielestäni kuvat eivät tee lainkaan oikeutta neidin kauneudelle, mutta pistetään nyt jotain esille.

Piskuinen ryppykasani.


Suloinen ruttunaama

Ässäänkin nyt iski se kennelyskä, tosin vain pariksi päiväksi. Minun oli kuitenkin pakko lähteä Saloon ja ottaa koira mukaan, joten Timppa tuli noutamaan meidät autolla. Yskä laantui parissa päivässä (viimeksi yski perjantaina), mutta en viitsinyt rahdata Ässää junaan tartuttamaan muita koiria, joten jätin sen nyt perjantaihin asti Saloon äitini luokse. Olo on jotenkin tyhjä, kun ympäriltä ei kuulu tepsutusta tai tyytyväistä tuhinaa Ässän nukkuessa, eikä satunnaisia turvan tönäisyjä käteen tai jalkoihini painautuvan nukkuvan koiran lämpöä. Kämppiksenikin kaipailee touhottavaa ja iloista jokapaikkaan tunkevaa turpavärkkiä. Mutta eiköhän me perjantaihin kestetä. Harmittaa vain, että nyt jäi taas tämänkin viikon tottis välistä ja menee hyvää treeniaikaa hukkaan.. :(

muoks. Sainpa otettua tänään vähän parempia kuvia, joten lisäilen ne tänne perään.




tiistai 2. helmikuuta 2010

Muumi ja hiiret

Tänään piti tosiaan olla ne tottis-treenit, mutta emme päässeetkään sinne Ässän kanssa kyydin puuttuessa. Olemme kulkeneet treeneihin Idan kyydillä, mutta Tysonilla oli tänään vähän yskää, joten jäivät pois treeneistä. Eipä se mitään, teempä vaihteeksi tälläisen arkisen "päivän kuulumiset" päivityksen.

Aamu alkoi niinkuin jokainen kouluaamu. Heräsin, kävin koiran kanssa lenkillä ja menin suihkuun. Suihkussa ollessani Ässä kuitenkin pongasi herkun: avonainen sipsipussi oli unohtunut sohvapöydälle. Niimpä suihkusta tullessani kohtasin tyytyväistäkin tyytyväisemmän koiran, jonka röyhtäyksistä saattoi haistaa juustonaksut.. Se oli ehtinyt tyhjentää lähes täyden sipsipussin puolilleen, ja nuoleskeli vain tyytyväisenä turpaansa. Olin ihan varma, että se oksentaa huoneeni täyteen koulussa ollessani, mutta kotiin tullessani ei täällä näkynyt yhtäkään puklausta. Eikä muuten ole näkynyt vieläkään. Ihan ihmettelen, että miten tuo on voinut selvitä tuollaisesta määrästä sipsejä ilman yhtäkään puklausta. Huomenna sen kakka tosin onkin varmaan yhtä oranssia liisteriä..

Ässällä on myös nykyisin aivan ihana uusi lelu! Ässä sai sen joululahjaksi Timon äitiltä, mutta se unohtui Saloon toviksi. Lelu on isokokoinen Muumi, jolta Ässä jo iloisesti nakersi toisen silmän irti. Ässä rakastaa isoja pehmoleluja, Salossakin se on aina kiinni jättinallessamme, jota se sitten riepottaa ympäriinsä. Nytpä on sitten jätkällä täälläkin oma pehmolelu.


Voisin tähän loppuun laittaa vähän hiirikuvia, kun niitä on nyt tullut pari näpsittyä.



Ensinnä vähän aikaa sitten tullut Viuhti.


Fasu


Sipsi

Tiuku

maanantai 1. helmikuuta 2010

Ruokakuppi-tottista

Nyt on viikko vedelty Orijenia, ja eipä tämä muutos ole ihan kivuttomasti mennyt. Ässä selvästi kaipailee luita pureskeltavaksi, mutta minkäs teet, kun ainoat sallitut on tällä hetkellä kalkkuna ja kala. Olen sille antanut maitotölkkejä ja muuta tuhottavaksi ajanvietteeksi. Ässän ulostamisesta taas tulee mieleen pehmiskone: sitä tulee hirveät määrät (verrattuna raakaruokaan), ja se on sellainen löysä läjä. Pari päivää Ässällä oli kakka ihan vetelää liejua, mutta se meni onneksi ohi. Noh, eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Pissailukin iski taas. Ässä pissasi lauantaina lattialle vain tunti pitkän lenkin jälkeen valtavan lätäkön. Muutenkin se on nyt juossut ulos paljon hätäisempänä, ja tirauttaisi lähes heti oven ulkopuolelle. Sunnuntainakin siltä pääsi sisälle vahinko. Poika kyttäili oven edessä, ja olin juuri viemässä sitä ulos, kun siltä sitten pääsi pissa. Kun tästäkin vaivasta vaan päästäisiin..

Viimeviikolla oli mahtavat pakkaset, joten tottistelu ulkona on jäänyt vähemmäksi. Kerran kokeilin ulkona, mutta eipä se oikein ottanut onnistuakseen: kädet paleltui, sanat muuttuivat mutinaksi kaulahuivin takia, enkä koiraakaan sitten viittinyt istuttaa ja makoiluttaa tuolla pahemmin. Mutta eipä se tarkoita sitä, ettemmekö olisi mitään tehneet!

Sisällä olen ottanut oppimisen kohteeksi nuo seuraamisen käännökset, ja täytyy sanoa, että niissä ollaan kyllä edistytty. Ässän kanssa ruokakuppia on vaikea käyttää treenauksessa muuhun kuin paikallaan oloon, koska se alkaa sähläilemään ja muuta. Se kuitenkin oppii tavattoman nopeasti ruokakupilla, joten yritin ottaa sen palkaksi myös seurailuun. Kyllähän se sitten onnistuikin, mutta Ässää piti olla kehumassa nopeaa, ettei se ruvennut tarjoilemaan kaikkea muuta. Treenailtu ollaan myös liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, ja nekin on parantunut. Tänään sain Ässän liikkeestä maahan ja istumaan ilman mun pysähtymistä (en seurauttanut, kävelytin vain vieressä), ja siitä tuli hyvä fiilis.

Kekkasin myös uuden mahti-makupalan: kalapyörykät. Paistettu kalkkuna alkaa olemaan jo turhan käytettyä (ja hankalaa! varisee pitkin maita ja mantuja..), mutta kalapyörykät menee kuumille kiville. Treenailtiin siis tänää ulkosalla kalapyöryköiden voimin, ja harjoiteltiin taas noita seurailu-käännöksiä. Ihan hyvin sujuivat, vaikka tuolla tuppaa nyt tippumaan katse turhan helposti. Johtunee varmaan joko ruokakuppitreenistä (olen mokannut palkkauksessa) tai käännöksistä (uutta, pitää kytätä jalkoja ja muuta) tai kummastakin. Siihen siis pitää kiinnittää huomiota! Paikallaanolot taas olivat vain parantuneet, ja kerran makuutin Ässää niin, että kävelin sen ympäri ja hieman siksakkia edessä. Hyvin seurasi katseellaan mua, ja makasi rauhallisena. Tottistelun alkuun ja loppuun otin vielä leikit, ja ne toimikin tosi hyvin. Ässä riepotti innolla leluja ja into nousi hyväksi tottistelua varten. Nyt on hyvä fiilis tottiksesta, mehän oikeasti taidetaan nyt edetä näiden asioiden kanssa! Saas nähdä, miten menee huominen hallitottis.

Vielä pari pienehköä marsumaista ilmoitusta tähän loppuun: 14.2 on ystävänpäivänäyttely, joihin lähden Momo ja Masi-marsun kanssa. Mukaan lähtee myös Nallukka-hamsu ulkomuotoluokkaan. Lisäksi ensisunnuntaina 7.2 lähden hakemaan marsulamme kauan odotettua uutta asukasta! Kyseessä on Baldwin-marsutyttönen Snoop's Little Chicken, joka tulee Väinöherran kaveriksi. Innolla odottelen tyttöstä, ja varmasti lisään hänestä kuvia tänne heti tilaisuuden tullen :)

tiistai 26. tammikuuta 2010

Potkua persauksille

Tänään oli sitten eka kerta ohjattua tottista Meirän hallissa (vierailevina ouluttajina Johanna ja Reima Nuutinen). Me ei olla Ässän kanssa ennen hallissa koskaan oltu, joten kaikki oli ihan uutta. Luulin hallin olevan rauhallisempi, mutta sielläpä kävi aikamoinen vilinä ja vilske.

Meille varattu treeniaika oli vain tunti, joten kiirettä piti. Ajatuksena oli leikittää Ässää uudessa ympäristössä, mutta aloin epäröimään sen leikki-intoa halliin tullessamme. Yleensä Ässän on aina pakko sanoa pari sanaa toisille koirille, mutta nyt se oli odotellessa hipihiljaa ja kovin varovainen ja ihmeissään. Niinpä leikityksestä ei tullut yhtään mitään, kun Ässä vaan haahuili, eikä oikein kiinnostunut lelulla. Onneksi mulla oli namit mukana, ja niillähän sen Ässän huomion saikin sitten herätettyä. Vedätin sitä namilla eestaas ja tein pari pikkujuttua (sivu, istu, katsekontkti). Lopuksi tehtiin luoksetulo, jonka Ässä teki hienosti ja pysäytti eteeni kauniisti istumaan. Että ainakin jotain mennyt perille ;)

Meitä oli sen verran vähän, että kerettiin ottaa toinenkin kierros. Ässä oli jo järkeistynyt siihen mennessä, joten se aukoi pikkaisen päätään muille koirille odotellessa (mutta otti myös hienosti kontaktin pyydettäessä, joten sain sen pidettyä suhtkoht kauniisti ja hiljaa. Jes!). Ässä ei ollut enää tottistellessa varovainen, vaan syöksyi ahnehtien namien kimppuun. Vedättelin sitä taas pitkinpoikin ja tein pidempiä aikoja maahanmenoa, istumista ja sivulla oloa. Lopuksi taas luoksetulo, jonka se teki innokkaasti jarruttaen maton rullalle, ja istahti siihen nätisti. Ihana poika :)

Treeneistä jäi hyvä mieli, ja nyt ainakin tiedän tasan, missä mennään ja mitä alan tuon kanssa tekemään. Johanna suositteli makupalojen käyttöä, kun Ässä niillä helposti ja innokkaasti toimi, ja lelua sitten myöhemmin ja vaikka loppuun riekutukseksi tms. Neuvoi myös tekemään yhdessä treenissä useampaa asiaa, mutten nyt kyllä muista miksi.. Että mielenkiinto pysyy yllä ja saa maksimoitua oppimisen? Noh, nyt ainakin pursuan treeni-intoa ja ideoita, kun vihdoin tiedän mitä tehdä ja miten. Nyt alan hinkkaamaan tuota seuraamista ja pidentämään kaiken kestoa pikkuhiljaa, kuitenkin aikaa vaihdellen.

Loppuun mulla onkin sitten pari marsumaista kuvaa, jotka eivät mitenkään liity aikaisempaan juttuuni, mutta eipä se mitään!

Meijän marsujen lemppareita on tyynyt. Onni ottaa lepiä omalla lempparillaan :)


Väinö-herra


Momon kasvaneet pyllykarvat (ikää 2kk)



Momo huusi koko kuvaussession ajan, joten Ässä tuli ihmettelemään toisen mekkalointia :D