lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulumarsu Rambo

Meille muutti Veetille kaveriksi uusi marsuasukki Lilac-white aby, Maailman Cylvesteri. Syntynyt 21.10.2011, eli on nyt noin 2kk vanha. Poika sai kutsumanimekseen Rambo avokin keksimänä.


Utelias poika, joka tykkää kuikutella. Kovasti ollaan jo pientä kesytetty, ja avokki on Ramboon aivan ihastunut, hakee aina syliinsä siliteltäväksi. Veeti myös tykkää hirveästi pienestä kaveristaan, ja nuolee tämän korvia. Ovat oikein suloinen pari :) Kanalla tämä tosin harmiksi tietää kodinvaihtoa, sillä tyttö naapurissa todennäköisesti hajottaisi ennenpitkään poikaparin. Kana sai tosin hyvän kodin muiden naku-marsujen kaverina, ja muuttaa sinne parin päivän päästä. Nyt ei toivottavasti tarvitse luopua marsuista enää kuin kuolon korjatessa tai harrastuksen kokonaan loppuessa. (Parempia kuvia Rambosta kasvattajan kotisivuilla eli esim tässä)

Jouluksi lähdin eläinten kanssa kotikotiin Saloon vanhempieni luokse. Ässä oli intopiukeana, kuten aina, Kille ärtsynä ja marsut ihmeissään kuljetushäkeissään. Nyt kaikki ovat kuitenkin kotiutuneet mukavasti ja joulunvietto voi alkaa!



Kaunista ja Rauhallista Joulua kaikille!



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kuin kaksi marjaa?

Avopuoliso Ville on nyt monta kertaa todennut, että olen ihan kuin Ässä. Siis mitä? Ässähän on tommonen sähläsöhlä, enkai minä nyt sellainen ole! Vaikka sanontahan sen sanoo, sellainen koira kuin omistaja..

Eilen agilitytreeneissä se sitten iski, ehkä me ollaankin samanlaiset. Mentiin radalle, ja suoritus oli kyllä iloinen ja onnistunut, mitä nyt sähläsin makkarapussin kanssa ja viljelin niitä ympäri kenttää Ässän juostessa iloisesti nakkien perässä. Eikä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun sählätään yhdessä radalla. No, ilmeisesti ohjaajalla oli hauskaa meidän suoritusta seuratessa. Hauskaa oli kyllä meilläkin.

Myös malttamattomuus on molempien pahe. Siinä, missä Ässä ei millään malttaisi odottaa paikoillaan ennen suorituksen alkua, itse olen edennyt liian nopeasti Ässän opetuksessa kontakteiden ja renkaan kanssa. Kun eihän sitä nyt malttaisi tahkota, kun muutaman kerran on mennyt jo hyvin! Takapakkiahan siinä tulee.

Vaikka täydellisesti käyttäytyvä koira onkin varmasti monen tavoitteena, niin myönnän kyllä pitäväni Ässän eloisuudesta. Olisi ihan tylsää, jos koira olisi kokoajan rauhallinen ja poissa silmistä. Ässä kun kivasti tunkee mukaan puuhaan kuin puuhaan ja touhottaa menemään. Ja piristäähän se kivasti arkea (ja joskus tuo harmaita hiuksia), kun koira keksii ihastuttavia tempauksia. Ässä ei ole pikkutarkka tai tosikko koira, eikä kyllä mustakaan noita piirteitä pahemmin löydy.

Tämä nyt oli tälläistä agitreenien jälkeistä pohdintaa. Ässän kanssa on kyllä mukava harrastaa, sillä vaikka kentällä esiintyykin pientä sähläilyä ja malttamattomuutta, niin ainakin intoa piisaa. Ja se on omasta mielestäni pääasia. Vielä kertaakaan radan onnistuminen ei ole jäänyt siitä kiinni, etteikö Ässää huvittaisi.

Ehkä koirassa viehättää ne piirteet, jotai itsestä löytyy, ainakin jossain määrin. Meillä on ainakin Ässän kanssa kivaa, kun touhotetaan yhdessä menemään.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Kisaaminen on kivaa!

Mentiin tosiaan eilen pyörimään TAMSK:in epävirallisiin agilitykisoihin, ja tulipa radallakin käytyä kolme kertaa.. Meidän treeniryhmästä oli paikalla myös kaksi muuta, ja oli tosi hauskaa yhdessä seurailla kisoja ja käydä vuoron perään radalla.

Osallistuttiin putkiluokkaan, joka meni ihan ok, vaikka unohdinkin yhden putken. Sitten osallistuttiin ihan mölliluokkaan, ja rata ei ollut hassumpi. Meillä vain alkoi rata huonosti, sillä Ässä karkasi odottamasta (ilmeisesti tein jonkun kädenliikkeen, jonka tulkitsi väärin), ja kun käännyin hämmästyneenä sitä päin, se hämmästyi ja rysäytti päin ensimmäistä estettä. Niinpä loppuradan Ässä meni vähän hyppyjä luimistellen, ja parista mentiin ohi. Otin sitten uusinnan, jossa ei suostunut menemään sitä ensimmäistä hyppyä, jolloin otin sen namilla. Siinä vaiheessa taisin heittää hanskat tiskiin, koska loppurata meni vähän sinne päin minun toheloidessa.. Itse rata ei kyllä niin vaikea ollut, joten vähän harmitti. Mutta uusinta oli hyvä, ettei ainakaan mitään kammoa jäänyt tilanteesta!

Radalla meni odotettua paremmin, Ässä ei ollut kuin puulla päähän lyötynä. Asiaa auttoivat tietysti tuttu halli ja aidattu rata-alue. Putkirata meni kuin treeneissä, mutta nuo muut radat Ässä pikkaisen haahuili. Syynä tosin taisi olla epävarmuus esteen rämähtämisestä ja väsymys, kun eka kerta meni kuitenkin niin hyvin.


Kisoissa oleminen oli myös mainiota treeniä Ässän totuttamiseen hälyä varten. Ensin se oli virtaa täynnä ja haukkui joillekkin koirille. Sitten se kyllästyi/turhautui, ja haukkui kokoajan myös seinille. Lopulta se väsähti, lopetti haukkumisen, ja istahti katselemaan maailman menoa. Kolme tuntia me siellä oltiinkin, kolme rataa juostiin läpi, ja vihdoin se rauhoittui. Eli kyllä se osaa olla kiltistikkin. Nyt vaan lisää tälläisiä! Loppuvaiheessa se sai medi-möllit voittaneelta treeniryhmäkaveriltani luun, jota jäysti mistään piittaamatta loppuhetken, joka siellä oltiin. Ja luu suussa käytiin myös pissalla, käveltiin autoon ja autosta kotiin omaan petiin. Hölmöläisen kisapalkinto <3 Ässä kyllä kovasti himoitsi ykköspalkintona ollutta ruokasäkkiä, jospa se motivoisi sitä parempiin suorituksiin! :D

Lunta on ollut edelleen enemmän ja vähemmän, ja olipa yhtenä päivänä viereinen järvikin saanut jääpeitteen!

Mulla on ollut ongelmia kotikutoisten keppieni kanssa. Nehän ovat oikeasti jotain marjapuskan pidikekeppejä (?), enkä ole niitä oikein saanut maahan juntattua kunnolla, kun ovat niin pitkiäkin. Tänään keksin poikkaista ne, ja iskeä lumeen kiinni. Hyvin pysyi! Eipä se Ässää näyttänyt haittaavan, että kepit olivat vain 60cm pitkiä. Eiköhän se osaa yhdistää ne myös normaaleihin pitkiin agi-keppeihin..? Toivottavasti. Mutta nyt ainakin saadaan vihdoin treenailtua kotona keppejä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Elämä jatkuu

Väkisinkin elämä jatkuu, vaikka joku lähtee. Väinön lopetuksen jälkeen olin loppupäivän maassa, mutta arki jatkuu. Suuresti lohdutti, kun kotona sai paijailla Veetiä ja Ässää. Nyt pitääkin sitten keskittyä tulevaan ja nykyisiin marsuihin, vaikka tietysti Väinö kulkee yhä ajatuksissa.

Lunta on tupruttanyt nyt tännekkin, ja paistoipa yksi päivä aurinkokin. Tietysti kamerasta loppui akku jälleen kesken lenkin, mutta muutaman kuvan sain napsaistua Ässästä ensilumen parissa. Ässä on tietysti lumesta ihan riemuissaan, ja jahtaa potkittuja lumipaakkuja hullun kiilto silmissään.


Vähän nyt kyllä ärsyttää tuo kuvien muokkaaminen, kun muokkausohjelma näyttää kuvat erilaisina kuin täällä bloggerissa.. Muutenkin oli kamerassa vähän väärät asetukset ja kuvista tuli sinertäviä, joten ärsyttää, kun muokkausohjelmassa näyttävät suht normaaleina ja täällä pamahtavat entistä sinisemmiksi.




Perjantaina olisi TAMSK:in järjestämät agiepikset, ja olen kahden vaiheilla menon suhteen. Siellä me ollaan treenattu, mutta porukkaa olisi kuitenkin hirveästi enemmän. Kyllä me sinne varmaan ainakin käppäilemään ja katsomaan mennään, mutta ehkei vielä osallistuta. Jos tuo taas huitelee ihmeissään siellä miten sattuun, en kohta uskalla mennä kisoihin ollenkaan!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Aika mennä

Meidän pikkuisen Väinö-papan oli aika mennä. Musta herra saatettiin viimeiselle matkalle eläinlääkäriin tänään, kun se oli niin sairauden heikentämä. Keväästä asti tosiaan pikkuhiljaa laihtunut, ja nyt kunto ja paino sitten romahtivat, painoa oli ennen lääkäriin lähtöä enää 670g.. Eli todella vähän, kun normaalipaino on siinä 1100g korvilla, ja keväällä ennen laihtumista 1200g. Eläinlääkäri ei löytänyt kasvaimia, ja epäilykset kääntyivätkin mahdolliseen munuaissairauteen tai jonkinlaiseen aineenvaihduntasairauteen. Tätä tukivat hidas kuihtuminen ja veden kulutuksen lisääntyminen. Onneksi vein ajoissa, niin ei ehtinyt todennäköisesti kärsimään vielä kivuista.


Väinö 2kk meille tultuaan


Väinö 5v lähdössä viimeiselle matkalle


Rakkain eläin, jonka olen joutunut viemään viimeiselle matkalle. Herrasmies isolla H:lla. Ihana ensimmäinen marsu. Nyt sen on hyvä olla.

Väinö 12.10.06 - 5.12.11

Cleon tarina

Tästä on nyt raskasta kirjoittaa, kun Cleo ei meille jäänyt. Mutta ehkäpä muutamalla sanalla kerron, miten meillä meni ja miksi lähti takaisin. Päivät menivät niin hujauksessa ja toisiinsa kietotuneena, että kaikki tapahtumat eivät välttämättä ole ihan oikeilla päivillä.

Cleo haettiin keskiviikko-iltana, ja Ässä oli mukana. Molemmat takalootassa, Ässä häkissä. Haku ja matka menivät hyvin, kotona olikin sitten aikamoinen hulabaloo. Ässä istui sängyllä ja räkytti Cleolle, Cleo ramppasi hermostuneena eestaas ja pyrki ovelle. Lopulta kyllästyin kokoajan komentamaan Ässää sängyltä pois räkyttämästä, ja varmaan naapureidenkin helpotukseksi mentiin nukkumaan. Yö meni vähän levottomasti, sillä Cleo oli tietysti ihan ihmeissään ja ramppasi ympäriinsä ja vahti vähän ääniä. Kerran myös ottivat yöllä rähinällä yhteen, kun Ässä pimeässä meni liian lähelle.

Torstai meni totutellessa, ja Cleo oli yhä levoton. Kuitenkin se alkoi jo osoittaa rauhoittumisen merkkejä, ja torstai-yö menikin rauhallisesti. Mitä nyt itse jännitin niin kovasti tappeluita, että en saanut oikein nukuttua. Torstaina Cleo alkoi välillä rähähdellä Ässälle takaisin, ja Ässä ei enää pahemmin haukkunut sille. Cleo myös murisi luistaan, jos Ässä tuli lähelle. Ottivat kai pari kertaa yhteen. Yksin Cleo ei halunnut jäädä, vinkui jo kun menin vessaan.

Perjantaina alkoi rähinöitä ilmaantua enemmän, ja huomasin Cleon juoksevan luu suussa Ässää kohti ja rähisevän sen pois tieltä. Hyppäsi myös sängylle luu suussa ja rähähti Ässän pois. Ottivat muutaman kerran rähinällä yhteen, Ässä aina perääntyi, vaikka rähisikin. Keräsin luut pois, ja toivoin rähinöiden loppuvan. Taisi niitä muutama olla sen jälkeenkin. Muuten Cleo kotiutui hyvin, hihnassa käveli nätisti eikä hätkähdellyt ihmisiä, pyöriä tai busseja.

Lauantaina Cleo rähisi Ässälle edelleen välillä, vaikka luita ei ollut. Saattoi ruveta tuijottamaan Ässää ja vaikka Ässä väisteli katsetta, kävi päälle. Ässä oli hyvin varuillaan kokoajan, ja vasta nyt pistin sen kunnolla merkille, vaikka oli se kyllä aikaisemminkin. Ei uskaltanut välttämättä tulla huoneeseen, jos Cleo oli siellä. Tuli kokoajan mun tietokonepöydän alle jalkoihin turvaa hakemaan, tai muuten pyrki aina meidän luo turvaan. Väisteli Cleon katsetta kokoajan ja kulki seinien viertä. Illalla ne sitten ottivat kovemmin yhteen kuin aiemmin, ja Ässä alkoi jo vinkua, kunnes menin väliin. Sen jälkeen se tärisi, eikä uskaltanut hetkeen poistua mun jalkojen takaa. Säikähdettiin, että jotain jo kävi, mutta yhdessäkään rähinässä ei mitään käynyt. Nyt kuitenkin päätin soittaa yhdistykseltä apua.

Meitä neuvottiin puuttumaan asiaan tarkasti, ettei näin pääsisi käymään. Olin tietysti ruvennut puuttumaan tuijotteluihin jo heti, kun ne huomasin, mutta silloin ei ainakaan ollut vielä auttanut. Tietysti piti pitää mielessä, että vasta muutama päivä oli mennyt, mutta oli kyllä todella raskasta olla jatkuvassa valmiustilassa, ja avokki jo vähän pelkäsi Cleon käyvän häneen kiinni (mitä ei kyllä varmasti todellakaan olisi tapahtunut). Niinpä kun soitin sunnuntaina yhdistykselle päätin, että Cleo lähtee. Monet varmasti ovat sitä mieltä, että luovutin helpolla, ja itsekkin olen kyllä sitä mieltä. En vain kestänyt katsoa Ässää sellaisena, se on saanut jo ihan tarpeeksi turpiin muilta koirilta. Eikä sekään ole varmaa, olisivatko Cleon ja Ässän välit koskaan tulleet hyviksi, vaikka koulutuksella hyökkäilyt olisi saatu kuriin.

Jottei nyt tule käsitystä, että Cleo olisi ollut kamala koira, niin kerron millainen se muuten oli. Cleo oli ihana. Rauhallinen ja helppo koira, hihnassa ei vetänyt juurikaan. Ihmisen läheisyyttä rakasti yli kaiken, ja tulikin mielellään sohvalle ihan kylkeen kiinni köllöttämään. Kerrostalo-asumiseen tottui helposti, ei juurikaan reagoinut ääniin ensimmäisen yön jälkeen. Oli todella helppo ja nöyrä ihmistä kohtaan, vähän kuin kielsi niin heti totteli. Yksinolo tosin oli vaikeaa, mutta siinäkin ehdimme hiukan jo edistyä tässä lyhyessä ajassa. Cleosta joku saa aivan ihanan koiran.

Tuntui pahalta viedä mummeli takaisin, mutta toisaalta helpottaa, kun ei tarvitse enää pelätä tappeluita. Ongelmaa ei olisi etukäteen osannut arvata, kun Cleo tulee hyvin kymmenen muun hoitopaikan koiran kanssa toimeen, mutta ne eivät taidakkaan olla samanlaisia "herkkiksiä" kuin Ässä. Ei se siellä kuulemma ole tuollaista ollenkaan tehnyt.

Alhaalla kuva Ässästä ja Cleosta, näin lähekkäin ne jopa olivat muistaakseni torstaina? Ässä tietysti seinässä kiinni, ettei kukaan pääse sieltä yllättämään.



Teksti taas näköjään venähti, vaikka ajattelin ensin vain muutamalla sanalla kirjoittavani.. Jotenkin kuitenkin helpottavaa purkaa tämä asia jonnekkin.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Pikkupakkaset

Nyt on se pakkanen tullut vihdoin tännekkin. Itse saa ruveta vetämään enemmän vaatetta niskaan, ja Ässäkin saa loimen yllensä ainakin hihnalenkeille. Ässä on ihan hulluna jäätyneisiin lammikoihin, jäätä on niin kiva rikkoa ja pureskella. Lunta odotessa, sen jahtaamisesta se vasta riemastuukin.. Varsinkin nyt, kun lehdet ovat jäätyneet tylsästi maahan kiinni.



Vein tänään Ässän pissanäytteen eläinlääkärille, joka soitti iltasella tietoja. Ph-arvot ovat kuulemma normaalit, joka ehkäisee kiteiden muodostumista. Mitään poikkeavaa ei ollut, paitsi että ihan vähän oli sellaista sakkaa, kiteiden alkua. Tilannetta pitää nyt seurailla, josko menee pahemmaksi. Eräästä blogista sain idean syöttää C-vitamiinia, josta kysyin eläinlääkäriltä. Hän sanoi, että Ässän tapauksessa siitä ei liene apua, koska sen tarkoitus on happamoittaa virtsaa ja Ässällä se on jo hapan. Eipä siitä kuitenkaan haittaakaan ole, joten suositteli kokeilemaan, meillä kun on noita marsujen C-vitamiini jauheita. Voisin myös ruveta loimittamaan Ässää jo pienemmillä pakkasilla, kun nämä pissajutut tuntuvat aina kasaantuvan näihin kylmiin aikoihin.. Mielessä on myös pyörinyt raakaruokinnan aloitus, koska ruokahan vaikuttaa kiteiden syntyyn. Sillä saisi sitten paremmin kontrolloitua tuon syömisiä, joten ehkäpä siitä olisi meille apua.



Cleon hakupäivä on nyt sovittu, se on 30pv. tätä kuuta. Ostin juuri huuto.netistä koirien makuupedin halvalla Cleoa ajatelle (tämän tyylinen), siihen voi sitten laittaa vanhoja Ässällä olevia tyynyjä. Salosta ajattelin käydessäni tuoda pari ylimääräistä koirankuppia, uusia voi sitten ostella myöhemmin, kun löytää kivoja. Onhan Salossakin nyt jokunen kuppi kuitenkin oltava. Pantaa tai valjaita en ole vielä ostanut, ne on helpompi sitten sovittamalla katsoa. Ennen Cleon tuloa pitää vielä siirtää marsut aitauksista häkkeihin ja kyhätä verkkokansi tuohon Killen terraarioon, että on muutkin asukit sitten turvattu. Jonkun verran on tullut myös yhdistyksen yhdyshenkilön ja Cleon hoitajan kanssa juteltua Cleon tulosta ja kaikesta siihen liittyvästä, esim. yksinoloon totuttamisest. On tämä odotuksen aika vaan aika jännää :)



Jokunen sanaen myös meidän perheen pienimmistä pitkästä aikaa. Kille-herra-kilpikonna laitettiin puolittaiselle talvihorrokselle, mutta hänpä ei moiseen suostunut. Viikon verran nousi sitkeästi sätkyttelemään lampun alle, kunnes annoin periksi levon suhteen. Koitetaan uudestaan pakkasten kunnolla tultua, kun kämpän lämpö on alhaisempi.

Marsusille taas ei mitään uutta tai ihmeellistä (meillähän on nykyisin enää kolme marsua, kun Masi ja Momo muuttivat pois). Väinö on laihtunut aika luiseksi, mutta vielä se jaksaa painaa menemään. Seuraillaan papan tilannetta, jos laihtuu liiaksi pitää tehdä ratkaisuja, mutta toistaiseksi ainakin jaksaa vielä ihan hyvin. Häkkikaverilla Kanasella on ollut muutama silmätulehdus, mutta muuten neiti voi ihan hyvin. Veeti-veli taas on myös hieman rauhoittunut, mutta on yhä pulska itsensä. Mietinnän alla on, mitä tapahtuu Väinön mentyä. En haluaisi Kanaa pitää yksin, enkä Veetiä ainoana marsuna, joten jotain päätöksiä on silloin tehtävä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pissajuttuja

Nyt ne vissiin taas iski, Ässän pissaongelmat. Luulin (toivoin), että se lauantainen olisi ollut ainoa laatuaan, mutta keskiviikkona pissa yllätti. Tiistain treenit kun on illalla 21-22, niin Ässä ei saa sitä kaikkea treenien aikana/jälkeen latkittua vettä poistettua tarpeeksi.. Ja aamulla se on kauheassa hädässä odottamassa ulospääsyä. Sen hädän onneksi näkee koirasta, joten laitoin sen vessaan ja odottelin hetken, niin poika alkoi lorottelemaan maatessaan. Haluaisin sen nyt oppivan, että vessaan voi hädän tullen tehdä tarpeensa, joten kehuin sitä rauhallisesti. Ja Ässä näytti siltä, kuin seisoisin nyrkki ojossa sen edessä, mutta nousi kuitenkin varovaisesti kyykkyyn. Siitä se sitten meni seiniä myöten, kun oli niin syvästi hämillään. Villekin oli siinä sitten hereillä, ja pyysin häntäkin kehumaan Ässää, jolloin se selkeästi reipastui, kun molemmat kehuivat. Vähän oli päässyt myös eteisen matolle, mitä ihmettelin, koska yleensä kaikki tulee kerralla. Mutta ehkäpä se nyt oppisi sinne vessaan, niin ei tarvitsisi ainakaan mattoja pestä jatkuvasti..

Tälläinen pissa-äksidentti itseasiassa sattui jo viimeviikolla keskiviikkoaamuna, mutta toiveikkaasti sivuutin sen vain hetken häiriönä. Silloin se itseasiassa herätti mut tosi aikasin aamulla piippaamalla ulos, mutta pissasikin lopulta matolle. Että silloin se ilmeisesti taas alkoi. Sitä ennen on kestänyt ihan hyvin nuo myöhäisten treenien aiheuttamat nesteytykset ilman ongelmia. Ihmetyttää, miten nämä pissajutut tulivatkin näin yht'äkkiä taas. Pitänee käyttää se lääkärillä, jos sillä on taas virtsakiteitä, kuten viimeksi. Ne eivät kyllä varmasti ole Ässän pissaongelmien ainoa syy, koska niitä ei aina ongelmien tullessa löydy, ja viimeksi lääkekuurin jälkeenkin vielä pissaili jonkin aikaa sisälle.

Olisi kyllä kiva tietää perimmäinen syy näille pissaongelmille ihan tarkalleen. Miten ne voivat noin vain kadota moneksi kuukaudeksi ja sitten palata yht'äkkiä. Sen olen huomannut, että rutiinit auttavat tähänkin, kun pääsee tiettyihin aikoihin pissalle. Meillä vain ei hirveän rutinoitunutta ole tämä elämä, koska koulua on vähän miten sattuu. Kuitenkin pissatukset olen pyrkinyt aina tekemään suunnilleen tiettyihin aikoihin, aamuisin n. 8-10, iltapäivisin 16-18 ja iltaisin 21-23, ja se jo tuntuu helpottavan asioita. Jatketaan siis näin ja katsotaan mitä tapahtuu.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Rankka viikonloppu

Rankka viikonloppu takana. Perjantaina oli tosiaan kisat ja Cleon tapaaminen, lauantaina kävin pyörähtämässä lemmikkimessuilla ja tänään vietin päivän talkoilemassa toko-kisoissa. Juuri pääsin kotiin lenkiltä koiran kanssa, jonne painuin heti talkoista. Ja nyt väsyttää.

Lauantaina lemmikkimessuilla oli taas kaikenlaista nähtävää. Oli kivoja kilpikonnia ja käärmeitä, koiratanssi-show (määkin tahdon!), ilmaisnäytteitä, hirvittävän kokoisia lehmiä (vieressä oli maatilaneläin-messut), marsuja, ihania koiratarvikkeita ja pantoja, ihmeellisen näköisiä kissoja sun muuta. Mieleen jäi erityisesti kyllä paimenkoira-show, joka oli maatilapuolella. Siellä pari bordercollieta ohjaajineen kuljetti lampaita, erotteli niitä, häkitti ja ajoi portista. Mahtavan näköistä katsoa niiden työskentelyä. Upeaa, että niitä käytetään Suomessa joillain tiloilla työkäytössä.

Lemmikkimessuilta tarttui yllättävän vähän tavaraa mukaan, vaikka sinne mennessäni annoin itselleni luvan ostaa tulevalle koira-asukille kaikkenlaista tarpeellista. Valikoimaa oli kuitenkin yllättävän vähän, enkä sitten lopulta uskaltanut ostaa pantaakaan, jossei se sovikkaan. Vaikka siellä olikin aivan ihania pehmoisia käsintehtyjä pantoja.. Ostin sitten lopulta kuitenkin possunkorvia ja pari pehmolelua. Cleo kun tykkää pehmoleluista, ja pitihän Ässällekkin sitten oma ostaa. Yleensä olen ne ostanut kirppikseltä, mutta nuo olivat suloisia ja hyvän hintaisia.


Tänään olin toko-kokeissa talkoilemassa, ja olikin jännä nähdä erikoisvoittajaluokan ja voittajaluokan koirakkoja. Jotenkin tuli niitä katsellessa ja muiden kanssa jutellessa semmoinen olo, että ehkä me sitten voitaisiin sinne alokas-luokkaan mennä! Olin jotenkin kuvitellut siellä olevan hirveän tiukka arvostelu esim. seuraamisessa katsekontaktin tippuessa kerran pari menee nollille. Nyt alkaa toko-himot heräämään uudelleen..

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieli harrastaa vähän kaikkea. Tokoa tekisi mieli alkaa taas tahkota, ja koiratanssikin kiinnostaisi hirveästi. Myös mejään olisi kiva tutustua paremmin, ja agilityyn panostaa entistä enemmän. Tamskilla pyörisi tällä hetkellä koiratanssikurssi, mutta ne ovat tietenkin samaan aikaan meidän agiryhmän kanssa.. Ajattelin kuitenkin, että jos sitä yhden kerran skippaisi agin ja menisi tanssahtelua kokeilemaan. Sitten voisi kotona harjoitella, jos sieltä saisi eväät alkuun. Tokoakin voisi alkaa kotona nyt vääntämään, ja fiiliksen mukaan sitten mennä mahdollisesti taas johonkin ryhmään. Mejä-kurssille ajattelin myös ehdottomasti mennä sitten keväällä/kesällä, kun niitä taas järjestetään. On tuo sen verran nenä-koira, että jotain sen sortin aktiviteettiä on ainakin silloin tällöin saatava..

Loppuun myös pitkästäaikaa pissapäivityksiä.. Ässä on ollut nyt keväästä saakka ilman mitään pissaongelmia, mutta eilen tuli siihen stoppi. Oli ollut ilmeisesti jotenkin levoton, ja lopulta sängyllä maatessaan pissasi siihen. Ilmeisesti oli myös yrittänyt taas pissan tullessa nousta ja lähteä siitä, jolloin sitä oli roiskunut muuallekkin. Että näin. Itse en ollut paikalla, mutta en sen usko olevan protestointia, vaan samaa vanhaa pissaongelmaa. Huoh. Sen jälkeen Ässä on kyllä ollut ihan ok, eikä mitenkään liian hätäinen tai levoton ulos mennessä, paitsi la illalla. Ehkä tämä kostea kylmyys voisi jotenkin aiheuttaa sitä? Kun talvet/syksyt ovat tuntuneet olevan pahinta aikaa.. Katsotaan, mitä tulevan pitää.

Lenkkeilyä sumusäässä

perjantai 11. marraskuuta 2011

SUCCESS Koirien tapaaminen

Kirjoitin nyt nämä kaksi päivitystä erikseen, ettei tule yhtä massiivi-päivitystä. Käytiin tänään myös katsomassa mahdollista toista koiraa, ja tapaamisen perusteella päätettiin se ottaa. Kyseessä on siis Cleo, Pelastetaan Koirat RY:n kautta Romaniasta tullut vanha narttu. Ohessa olevan kuvan otin Pelastetaan Koirat RY:n sivuilta:


Cleo on tuo oikeanpuoleinen.

Cleoon päädyttiin, kun aluksi halusin toisen koiran. Ässän takia halusin vanhemman nartun, koska ajattelin toimeentulemisen olevan helpompaa. Lisäksi en halunnut toista "kakaraa", vaan rauhallisemman koira. Harkitsin myös suomalaista koditonta koiraa, mutta en löytänyt kriteereihini sopivaa + olen sen verran epäileväinen, että olen varma jokaisen vanhan koiran olevan kuolettavan sairas, kalliilla lääkityksellä tai nuoremman kohdalla muutenvain käytöshäiriöinen, joka jää entiseltä omistajalta "vahingossa" mainitsematta. Kukapa luopuisi vanhasta kiltistä koirastaan syyttä? Paitsi jos on oikeasti se allergia tai muu ongelma.

Tietysti Cleonkin kanssa hyvinkin varmasti voi tulla omia ongelmiansa, mutta niihin ainakin olen valmistautunut. Lisäksi se tulee ensiksi koeajalle, joten jos Ässän kanssa syttyy ilmiriita tai Cleo ei millään sopeudu kerrostaloelämään, niin emme ole hirveässä pulassa. Tietysti haluaisin hirveästi, että se sopeutuu, ja esim. yksinolon totuttamiseen olen varautunut mielestäni hyvin, mutta ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.

No mutta, asiaan. Tänään ajeltiin Cleoa tapaamaan, ja jo pihan eteen ajaessamme ja Cleon portille jolkutellessa olin myyty - ihanampi kuin kuvissa! Se tosiaan on n. 47 cm ja 17kg, mutta jotenkin olin kuvitellut sitä hieman isommaksi. Aikalailla Ässän kokoinen se on, vaikkakin vankempi. Vanha Rouva päästettiin meitä tervehtimään, ja kiltin rauhallisesti se tuli nuuhkimaan meidät läpi. Neitiä sai silitellä miten halusi, se ei yhtään arastellut. Villen mielestä käyttäytyi paremmin kuin Ässä, joka suunnattomalla innolla syöksee ihmisiä päin. :D Muutenkin oli vaikea uskoa, että tämä koira on joskus ollut katukoira ja viettänyt 5 vuotta tarhalla.. Hampaat tosin olivat surkean näköiset, häkin kalvamisesta lienee menneet. Ja korvassa oli reikä, koska tarhalla steriloidut koirat merkitään muovisella korvalapulla. Silti olin ihan myyty, ja kuulemma koko tapaamisen ajan kyttäsin Cleoa jäätävä virne kasvoillani.

Koirien tutustuttaminen aloitettiin hihnalenkillä. Kun avasin takakontin, Cleo hyppäsi into piukeana takalootaan, ja Ässähän veti hirveät rähinät "minun auto perkule!". Cleo lähti menemään, ja me Ässän kanssa kuljettiin perässä. Aluksi Ässä haukahteli ja meni hirveää vetoa Cleon perässä. Kyllä se siitä sitten kävellessä rauhoittui, ja hakeutui ojanpenkkoja haistelemaan. Sitten käännyttiin takaisin, jolloin käveltiin jo rintarinnan. Cleoa ei päästetty Ässän luo (ei kyllä hirveästi yrittänytkään), ja Ässäkin oli aika neutraalina. Välillä vilkaisi Cleoa ja yritti ottaa jonkun hermostuneen juoksupyrähdyksen.

Pihalle päästyämme alkoi hihnassa haistelu. Ässä haisteli ensin ihan kiltisti, ja veti sitten hirveet rähinät, johon Cleo kyllä vastasi. Vetäisin Ässän pois, ja rauhoittui. Aika usein tekee noin, että ensin haistelee kiltisti ja sitten rähähtää, kun on niin epävarma olo. Kun mitään ei tapahtunutkaan, niin Ässä ei enää rähissyt. Välillä haukkui, mutta sävy ei ollut enää niin paha. Cleoa ei päästetty Ässää hirveästi haistelemaan, ettei Ässä hermostuisi. Muutenkin Cleo suhtautui Ässään aika rauhallisesti ja kohteliaasti, ja antoi Ässän olla.

Tämän jälkeen päästettiin koirat pihalle vapaaksi, ja Ässä lähti vain hajujen perään. Eivät juurikaan kiinnittäneet enää toisiinsa huomiota, välillä vähän kävivät haistelemassa. Ässä kyllä rähähti vähän, jos Cleo tuli liian lähelle vahingossa. Lopussa Ässä jo kulki aika läheltä Cleoa, joten selkeästi luotti paremmin, ettei toinen yhtäkkiä hyppää päälle. Saatiin siis ihan hyvä alku yhteiselolle, mutta asia on tietysti eri, kun Cleo tulee meille kotiin.. On Ässä ennenkin kyllä sietänyt muita tuttuja koiria kämpässään, joten luulisin sen menevän ihan hyvin ja luottamuksen saavutettua varmaan kaverustuisivatkin. Mutta sen näkee sitten. Cleon otto mennee marraskuun lopulle, joten hetki on aikaa vielä valmistautua uuteen asukkaaseen.

Nähtiin Cleon kotona myös kaukasianpaimenkoira tarhassaan. Kunnioitettavan oloinen koira, vaikka jo tosi vanha olikin. Rescue-tapaus myöskin, kuulemma niin pahasti kohdeltu ettei vieraita siedä ainakaan heti. Siellä se tarkasti vartioikin, erityisesti Ässää. Jännä huomata, miten Ässä suhtautui tähän koiraan. Yleensä se menisi räyhäämään moiselle aidan takana kyttäävälle, joskus jopa kiinni aitaan, jos on pelottava niin kauemmas. Nytpä ei vartijakoiralle monta sanaa herunut, ja välimatkakin oli päälle 5 m. Ei siinä, ei itsellekkään tullut mieleen mennä lähemmäs katsomaan. Mutta mielenkiintoista oli kuulla enemmän vartijakoirista ja nähdä niitä, ovat ne vaan niin eriliaisia siitä, mihin on tottunut.

Mutta ei enempää tällä erää, huomenna lähdemme kaverin kanssa lemmikkimessuille turistiksi! Saapa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan uutta asukasta varten, vanhoja tietenkään unohtamatta.


FAIL kisat

Jooh, juuri tultiin kisoista kotiin, ja aika penkin allehan ne meni. No opinpa jotain: Koira pitää totuttaa kisahälinään ja tilanteeseen ENNEN kisoja. Tai kyllähän mä sen tiesin, mutta jotenkin pääsi unohtumaan..

Ainahan se on tosiaan helppo sanoa, että kyllä se kotona osaa. Eli pitänee ruveta käymään kisoissa totuttelemassa hälyyn ja semmoiseen. Ässä oli aika hermona siellä, läähätteli, pälyili ympärilleen ja niin. Suorituksen aikana meni hitaampaa kuin yleensä, pälyili muualle, keskittyminen ei pelannut.. Eipä munkaan ohjaus täydellistä ollut, mutta jos koira katsoo muualle niin on vaikea ohjata. Olen kuitenkin ylpeä, etten hermostunut kisatilanteessa koiralle, eihän siltä voi vaatia täydellistä suoritusta ihan uudessa ja ihmeellisessä tilanteessa. Jotain olisin varmaan voinut toisinkin tehdä, mutta tehty mikä tehty. Uusintaan olisin halunnut, mutta olin liian hidas ja se meni sivu suun. Noh, kisat olivat hyvää treeniä, ei pidä lannistua, tästä mennään nyt eteenpäin! Laitoin loppuun vielä videon suorituksesta, vaikka vähän nolottaakkin laittaa näin huonoa suoritusta esille.

Plussat ja miinukset vielä:
+ kontakti meni nappiin! Videossa näyttää siltä kuin palkkaisin, en kyllä edes mielestäni koskenut koiraan? Nameja ei ollut mukana.
+ silloin kun keskittyminen pelasi, niin meni ylipäätään ihan kivasti. Ei rata kyllä mielestäni vaikea ollutkaan, mutta silti.
+ jännitin itse etukäteen hulluna, joten plussat selviytymisestä
+ hyvää harjoitusta tämäkin
++ En ollut pökkelö!

- koira haahuili, pyöri, ihmetteli
- ainakin yhdessä kohdassa olin katsovinani, että ohjasin kehnosti (toinen esteen ohimeno)
- mua kyllä vähän nolotti, oli varmaan huonoin suoritus :D Muiden suoritukset meni kyllä suurimmaksi osaksi ohi..
- alussa meinasi varastaa, vaikka yleensä pysyy hyvin.
- meni mielestäni paljon hitaammin, kuin yleensä. Mulle ei edes tullut kiire, vaan putkenkin kohdalla sain odotella??






Nyt naurattaa, kun katson videota. Ässä näyttää välillä siltä, kuin olisi jossain sunnuntai kävelyllä. Häntä heiluen haahuilee edestakaisin: "kato tuolla on tollanen, tiitidii, ai sulla oli jotain asiaa, hm kato kiva ukkeli" jne. Ja itse seison siellä kädet lanteilla silleen, mitäs hittoa, eihän tän näin pitänyt mennä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Vika treeni ennen kisoja

Ja ne menikin sitten joltain osin aika metsään. Jos kirjoitan tällä kertaa vain lyhyesti ranskalaisilla viivoilla, ettei tule kauheaa jaaritusta :D

+ kontaktit meni jotakuinki nappiin
+ harjoiteltiin putkelle lähettämistä sen takaa, niin ettei nähnyt aukkoa. Meni ihan hyvin.
+ suurimmaksi osaksi Ässä kulki hienosti vierellä ja seurasi mua

- toinen koira pääsi karkaamaan ässän luokse -> Ässä vetää hullut räyhyt päälle
- ilmeisesti tästä johtuen ässä pitkästä aikaa lähti räyhäämään kaksi kertaa muille koirille, ennenkuin sain sen kunnolla seuraamaan mua (eli siis aina ennen suoritusta, ei sen aikana)
- kyttäsi muutenkin enemmän muita koiria ja yritti mölytä
- mulla meni pasmat sekasin räyhystä ja ohjasin harjoiteltavan radan kuin palikka -> ei kauheesti kohota kisaintoa.. :D
+ lopuksi sain onneksi itseni kondikseen, ja loppuradan suoritettua nappiin.

+++ koira kyllä osaa ihan mainiosti, jos itsellä vaan nuo ohjaukset menisi aina hyvin!
--- itsellä ohjaustaito toimii ilmeisesti tuulella, kun joskus menee ihan nappiin ja joskus ei vaan onnistu.

Olisin toivonut tästä kerrasta sellaista onnistumista, että olisi voinut hyvillä mielin mennä kisoihin. Noh, ainakin ne paljon harjoitellut kontaktit toimii nyt, kun tarpeeksi varmistaen ne tekee. Täytyneekin nyt ottaa sellainen asenne, että otetaan opiksi kisoja varten! Eli kisoissa pitää ennen kaikkea panostaa siihen kunnon ohjaamiseen ja vaikka liioitella reilusti. Ei mitään epämääräisiä kädenheilautuksia. Nyt fokus siihen niin saattanee mennä ihan putkeenkin!

Perjantai lähestyy...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Hullutuksia

Ehkäpä mä täälläkin nyt uskallan vähän jutella, vaikka mikään ei vielä olekkaan varmaa.. Mennään perjantaina katsomaan meille mahdollisesti muuttavaa koiraa! Ja ei, kyse ei ole pennusta vaan vähän vanhemmasta nartusta. Pitäkää mua hulluna, mutta en halua pentua. Mulla on kuitenkin tuollainen hullu sätkyttelvä sählä, jonka kanssa voi harrastaa kaikkea kivaa, joten vasta, kun olen seuraavaa harrastekoiraa vailla, otan sen pennun.

Perjantaina pakkaan siis Villen ja Ässän autoon, ja mennään katsomaan, mitä koiruli meistä tykkää! Pitäkää peukkuja!

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kuntoilua!

Nyt on alettu meilla kohottaa kuntoa, tällä kertaa lähinnä koiran. Keinoina on näin syksyllä koiran kanssa juokseminen ja pyöräily, talvella saa sitten jumpata kinoksissa. Agilityä varten lähinnä aloitellaan tuota kuntoilua, mutta onhan se muutenkin hyväksi.

Juoksua kokeilin taas pitkästä aikaa keskiviikkona, ja oma kunto oli ainakin tippunut hurjasti. Mulla myös lonkka alkaa herjata helposti pitkästä juoksusta, ja sitä pitäisi totutella vähitellen (en varmaan osaa juosta oikeaoppisesti, vaikka kuinka yritän). Tällä kertaa jaksoin juosta vain puolituntia (hidasta vauhtia, jolloin Ässä ravaa), jonka jälkeen päästin Ässän vielä kirmaamaan metsään. Ei tuntunut lenkki rasittavan koiraa läheskään yhtä paljon kuin mua, loppusuoralla se vielä yritti kiskoa mua kovempaan vauhtiin.

Pyöräilemästä tulin juuri äsken, ja se tuntui olevan jo koirallekkin rasittavampi lenkki. Aluksi mentiin ihan ravia, joka on aika hidas vauhti Ässän kanssa. Sitten otettiin pari laukkaspurttia väliin, ja lopuksi kunnon kilpajuoksu suoralla. Ässä on aina ihan liekeissä, kun pääsee spurttailemaan, eikä se enää malttaisi ravata rauhallisesti sivulla sen jälkeen. Tämän jälkeen pysähdyimme metsälle, jossa tehtiin lenkki Ässän ollessa irti. Siellä se sitten sinkoilikin paljon normaalia enemmän pyöräilyn innostamana. Lopuksi sitten pyörällä kotiin, jolloin tehtiin enää yksi kisailu ja loppumatka ravailtiin. Varmuudeksi vielä kävelytin hihnassa ennen ja jälkeen.

Tässä lähellä on hyvä pyöräillä ja juosta, kun on tuota hiekkatietä ja aika nätisti tuo pyörän vierellä penkereelläkin juoksee. Tällä kertaa älysin pyöräillessä myös kiinnittää hihnan penkin tankoon kädessäpitämisen sijaan, jolloin pyöräilyyn sai keskittyä paremmin. Koira myös pysyi paremmin pyörän sivulla ja pienet nykäykset eivät haitanneet pyöräilyä yhtä paljon. Pitänee tosin ostaa joustava hihna, se palvelisi tarkoitusta paljon paremmin.

Kyllä juoksun ja pyöräilyn välillä valitessa tuo pyöräily tuntuu mukavemmalta. Sillä pääsee pidempiä matkoja, jolloin voi mennä jonnekkin kauempana oleviin metsiin. Lisäksi siinä voi oikeasti kohottaa tuota koiran kuntoa, kun ensimmäinen väsähtäjä en ole aina minä (eikä lonkkakaan kipeydy ylisuorittamisesta). Vaikka eipä ohjaajankaan kunnon nouseminen pahasta olisi..

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Back on Track



Nyt on meidänkin Ässällä sitten Back on Track- loimi! Moni on sitä kehunut, ja tulipa sitten meillekkin hankittua sellainen. Muutenkaan meillä ei ole oikein hyvää talviloimea ollut, kun edelliset (joista toinen kyllä liian pieni) jättävät ikävästi persuksen ja reidet kylmälle ilmalle alttiiksi. Tämä tulee siis käyttöön lähinnä ennen/jälkeen agitreenien ja odottelussa sekä kovilla pakkasilla ulkona, jolloin tarvitsee jotain lisälämpöä. Jos joku ei tiedä, mikä back on track-loimi on, tässä on lyhyt kuvaus, jonka löysin jostain nettikaupasta:

"Loimet ovat polyesteriä jonka kuituihin on lisätty keramiikkajauhetta. Keraaminen osa heijastaa kehonlämpöä takaisin infrapunan aallonpituudella. Infrapunasäteilyllä on todettu kipua lievittävä vaikutus. lämpö vähentää lihasjännityksiä ja parantaa verenkiertoa. Jännittyneet lihakset rentoutuvat ja paranemisprosessit nopeutuvat nivelissä ja lihaksissa. "

Tulee loimelle nyt tarvetta, kun ilmoitin meidät agilityn epävirallisiin kisoihin ensiviikon perjantaiksi! Jänskättää ja innostuttaa. Mietityttää kyllä, uskallanko vielä mennä, sillä kontaktit on nyt vähän vaiheessa.. Mutta mulla on kauhea into mennä, ja hyvää harjoitteluahan se on tulevaa varten? Pelataan siellä sitten vaikka varman päälle..

Hokasin vihdoin, että ei tuo koira ymmärrä yhtään mitä siltä haluan kontakteilla. Joten nyt kontaktit on teho-opettelussa kotona. Ässä on hokannut, että etutassut lämätään maahan, mutta takapuoli sillä menee missä sattuu, ei älyä sen käyttöä ollenkaan. Kun pointtina nimenomaan on se, että ne takajalat jäisivät kontaktille! Sain Miran blogista idean opettaa Ässä peruuttamaan kontaktille, jospa se sitten älyäisi takajalkojensa roolin. Jo tänä päivänä tulokset olivat lupaavia, sillä Ässä ei enää pomppinut eestaas ja haukahdellut turhautumistaan. Nyt se alkoi keskittymään ja siitä oikein näki, kuinka kaksi hernettä paukahteli päässä vauhdilla yhteen. Tätä siis lisää!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Ässän hemmotteluloma

Olin tässä juuri viikon reissussa ulkomailla, jolloin Ässä oli hoidossa vanhempieni luona. Reissu meni kutakuinkin hyvin, ja Ässäkin oli viihtynyt hyvin vanhemmillani. Kyllä on aina mukavampi lähteä reissuun, kun tietää koiran olevan tutussa, luotettavassa ja viihtyisässä paikassa! Onhan se siellä ensimmäisen elinvuotensa kanssani asunutkin. Äidilleni sattui juuri monta yövuoroa sisältävä viikko, jolloin myös isä joutui koiraa lenkittämään. Noh, hän oli sen ottanut pyörälenkille mukaan, ja pariin otteeseen pitkälle reissullle korpeen marjaan, jossa se sai riehua irti. Kyllä Ässän kelpasi! Oli jotain jopa puhellut, jos se jäisi pidemmäksi aikaa tai jos äiti ottaisi itselleen koiran.. Oli Ässä hyvästä huolenpidosta huolimatta kuitenkin ilahtuneen oloinen, kun kotiin saavuin, ja huolestuneena kyttäsi matkalaukkuni pakkaamista ja menemisiäni. Vaikea pakata/purkaa laukkua, kun koira tunkee sinne sisään kokoajan. Tampereelle takaisinkin Ässä lähti oikein mielellään, ja Villen autosta nähdessään pisti haukkukonsertin pystyyn. Home sweet home.

Tätä mieltä Ässä oli mun matkatavaroiden pakkaamisesta, olisi vissiin halunnut mukaan.

Mulla jyllää taas kamala koirakuume. Tai ainahan se enemmän tai vähemmän, nyt vaan oikeasti harkitsenkin toisen koiran ottamista.. Mutta en kyllä tiedä, jaksaisinko aktiivisesti harrastaa useammalla koiralla, kun mielummin keskittyisin vain yhteen. Mitä nyt ehkä jotain kerran viikossa jollain kurssilla ja kotona huviksi jotain pientä. Se vaikuttaisikin sitten heti valintakriteereihin, kun Ässä saa olla mun ykkösharrastuskoira niin kauan kuin jaksaa.

Loppuun pari syksykuvaa Ässästä, joita ennen matkaa juuri räpsin.




torstai 13. lokakuuta 2011

Naksuttelua ja iloista tekemistä

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, on meille ostettu naksutin. Agitreeneissä huomasin treenikaverin opettavan koiralleen kontakteja naksuttimen avulla, joten nappasin idean ja hankin oman. Onhan sitä naksuttelua joskus aikaisemmin hieman kokeiltu, mutta se on jäänyt vaikean tuntuisena aina pois. Nyt tämä kuitenkin on tuntunut ihan kätevältä peliltä juurikin noihin kontakteihin, ja miksei muihinkin juttuihin. Sillä on niin helppo poimia ne pienet hyvät asiat. Nyt, kun Ässä on ruvennut availemaan sanaista arkkuaan vähän liiaksi reeneissä, olen naksutellut myös sen hiljaisuudesta. Eiköhän se sillä mene, ja onhan mulla tuo suihkutinpanta sitten järeämpänä kalusteena, jossei naksuttelu tepsi.

Viimeksi myös valittelin agitreeneistä kirjoittaessani, kuinka Ässä on tuntunut vähän lattealta tiistain treeneissä. Noh, syykin saatiin sitten varmistettua, kun muistin taas kuinka kivaa agility on. Mentiin siis oikealla iloisella asenteella reeneihin, ja taas oli molemmilla kivaa. Ässä kuunteli ja seurasi ohjausta paremmin, kun nyt ohjasinkin paremmin. Ainoastaan tuo tyhjänpäiväinen räkytys pistää välillä kiehumaan, kyllä se voikin ärsyttää..! Mutta eiköhän se ajallaan.

Kuvia on tullut muutama taas räpsittyä, lisäilin niitä albumiin ja tänne muutaman. Välillä ne kelitkin suosii, vaikka tuntuukin, että joka päivä vaan satelee ja on pilvistä.






keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Lonkka- ja kyynärlausunnot

Juuri tuli mailiin tulokset Ässän lonkka, ja kyynärkuvauksista. Kyynärät olivat täysin terveet, niinkuin odotinkin (cockereilla nyt harvoin on niissä mitään). Lonkista taas tuli tulokseksi B/B, eli ovat lähes normaalit/rajatapaukset. Lonkissahan A on täysin terve, ja E sitten vaikea. Ihan hyvä tulos, kun en osannut yhtään odottaa mitään. Eläinlääkäri ei antanut tosiaan lonkista mitään lausuntoa, vaikka sanoikin etteivät ne pahalta näyttäneet. Mukava tietää, että vaikka polvissa onkin pientä häikkää ja lonkatkaan eivät ihan priimat ole, on Ässällä silti ihan pelittävä ranka! Nyt voi huoletta painella menemään täysiä jatkossakin.

torstai 6. lokakuuta 2011

Helvetinjärvellä

Perjantaina tehtiin porukalla reissu Helvetinjärvelle kansallispuistoon Helvetinkolua katsomaan. Hyvä reissu, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Ässä oli tietysti mukana, ja kameraakin ulkoilutin jonkin verran. Aika vain loppui valitettavasti kesken, ja autollekkin kerkesimme vasta nipin napin ennen säkkipimeää.

Lähdimme reissuun ilman gps:ää, pelkän kirjoitetun lappusen turvin. Itse olen työasioissa tuolla päin ajellut, mutten helvetinjärvelle asti koskaan. Niimpä vain seurasimme kylttejä, ja lopulta löysimme perille muita autoja seuraten ja kännykän gps-paikannintimen avulla. Perillä huomasimme olevamme eri puolella kansallispuistoa, kuin Helvetinkolu. Kolulle oli matkaa 5km, joten lähdimme kiireesti tarpomaan, sillä meillä oli vain n. 3 tuntia aikaa ennen pimeän tuloa. Puolessa välissä huomasimme, ettei aika mitenkään riitä, joten leiriydyimme pysähdyspaikalle syömään eväitä ja katselemaan maisemia. Lopulta lähdimme takaisinpäin juuri ja juuri ajoissa, sillä loppumatkalla oli jo aika pimeää. Päästiin kuitenkin metsästä ajoissa ulos, vaikka Helvetinkolu jäikin näkemättä.



Kalastajan apuri

Minulta oli siinä mielessä vikatikki lähteä reissuun, että kotona flunssa iski täydellä teholla takaisin. Päivän lämpimyydestä riemastuneena olin ottanut liian vähän vaatetta mukaan, joten kylmähän siellä oli tullut. Illan ja seuraavan päivän sitten vietin leppoisasti lämmöstä tointuen, ja nyt alkaa koko flunssa (tai lähinnä yskä) olla jo kokonaan ohitse. Onneksi ei sentään treenejä jäänyt välistä.



Agilitytreenit ovat nekin sujuneet ihan hyvin. Viimeksi ihmettelin Ässän latteutta tiistain treeneistä, ja nytpä se taisikin selvitä. Maanantain treenejä ei ollut tällä viikolla, joten ne eivät voineet vaikuttaa tiistain treeneihin. Sen sijaan huomasin, etten itse ollut niin innostava/innostunut, kuin tiistaisin. Siitä sitten seuraa myös se, etten ohjaa koiraa kunnolla. Ilmeisesti ajattelen, että kyllä se jo jotain osaa ja sen pitäisi osata tulla ja mennä näin ja ilmeisesti lukea myös mun ajatuksiakin. Ei ihmekkään, ettei nopeutta ole niin paljon, kun ohjaus on epämääräisempää ja innottomampaa. Tämän viikon treenien alussa ohjasin kuin ennenkin, ja Ässä jo alkoi jo menemäänkin vain "vähän sinne päin", kun en ohjannut. Lopussa paransin omaa intoani (ja sitä myöten ohjausta), ja eron huomasi heti. Ässä alkoi olemaan enemmän mukana juonessa ja intokin parani. Katsotaan, miten mennään sitten ensiviikolla.

Tiistain agiryhmän ohjaaja onkin huomauttanut mua nyt monesti huonosta ohjauksesta. Näin ei alussa ollut.. Lisäksi alussa meillä menikin radat paljon paremmin, nyt vain ihan ok. No, nyt on vihdoin otettu neuvosta vaari, eiköhän se siitä. Aloinkin jo suunnittelemaan, että kun Sportdogparkilla on seuraavat epäviralliset kisat, niin voitaisiin mennä Ässän kanssa sinne. Siellä kun ei ole keppejä, rengasta, pussia ja keinua, ja radan saa uusia ja palkatakkin saa, vaikkakin siitä seuraa hylky. Jostainhan se on lähdettävä :)


tiistai 27. syyskuuta 2011

Juoksee, ei juokse

Eilen oli viimeinen kerta Piskien maanantain agikurssilla, eli nyt treenataan vain kerran viikossa. Totuin jo niin kovin kahteen viikkokertaan, että yksi kerta tuntuu niiin vähältä. Katsotaan nyt mennäänkö näin, vai yritetäänkö päästä jonnekkin treenaamaan lisää. Kyllähän kotonakin voi jotain pikkujuttuja opetella, mutta silti.

Maanantaina tehtiin pitkää rataa ensin osissa, sitten kokonaan. Ei ollut ihan mikään perushelppo rata, mutta ei mikään liian vaikeakaan. Ässä pinkoi niin kovaa radalla, että sain oikeasti tehdä töitä pysyäkseni vauhdissa. Ja mä vielä pysäytin sen kerran välissä, kun halusin mennä renkaan varmasti.. Ehkäpä se lisää vauhtia, kun osaa paremmin? Kuka tietää.

Tänään Tamskin agissa se ei kuitenkaan mennytkään niin nopeasti! Minä porhalsin rataa tehdessä jo vähän liiankin edessä sähläten, joten hukkasin koiran taakseni. Viime tiistainakin mulla oli sellainen olo, että Ässä ei mennyt ihan niin kovaa, kuin maanantain treeneissä tai tiistain treeneissä aiemmin. Missä vika? Onpahan helpompi ohjailla koiraa, mutta ihmetyttää vaan. Piskien treenit oli ulkona hiekkakentällä, Tamskin treenit hallissa matolla. Ehkä se on paikka, tai sitten lihakset ovat jähmeät maanantain treeneistä? Tai ei ole niin paljon intoa, kun tehdään kaksi päivää peräkkäin? Pitänee odottaa ensiviikkoon, ja katsoa mitä tapahtuu.

Musta jotenkin tuntuu tällä hetkellä agissa, että koira kyllä oppii monenmoista, mutta mun ohjailu ei kehity (tarpeeksi). Ohjaan radan ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että tuli tehtyä monia virheitä. Tietysti, jos nopeus kasvaa, niin pitäisi reagoidakkin nopeammin, mutta eikai se siitä ainakaan pelkästään johdu. Tuntuu, etten ole tarpeeksi skarppi, vaan liikun liian jähmeästi, veltosti ja en ohjaa tarpeeksi. Är! No, kyllähän se nyt on huomattu, että koira oppii nopeammin kuin ohjaajansa.. Pitänee kaivaa tanssimatto taas sängyn alta ja alkaa harjoitella reaktiokykyä ja nopeutta.

Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä jonnekkin MeJä-kurssille, mutten sellaista mistään tästä lähistöltä enää löytänyt. Nyt alkaa syksy ollakkin jo niin pitkältä, että ehkeivät yhdistykset sellaisia enää pahemmin järjestele. MeJä olisi hyvää vastapainoa agille, ja Ässä kyllä tykkäisi siitä touhusta. Ostin veretkin jo pakastimeen, katsotaan saanko aikaiseksi mennä jälkeä omin päin tekemään. Mejässä tosin on kokeet rajattu, koska Ässällä ei näyttelytulosta ole, mikä kyllä vähän ärsyttää. Vaikka ei me välttämättä edes kokeisiin asti ikinä päästäisi, niin silti.

Ässällä on muuten torstaina röntgeni, iiks! Saa nähdä, paljastuuko sieltä jotain jännää. Loppuun muuten vielä pari kuvaa kännykän uumenista. Tänään olisi ollut ihanan nätti ilma kuvailla, mutta kamerasta oli tietysti akku loppu, eikä se sitten ehtinyt latautua. Ehkäpä huomenna kävisi tuuri.

Juuri löytämäni uusi hieno lenkkipolku. Se on talvisin hiihtopolku, ja siellä kyllä törmää erittäin harvoin kehenkään.


Käytiin puistossa heittelemässä Villen kanssa frisbeetä, ja Ässä pääsi mukaan. Fleksinsä rajoissa se juoksi hulluna frisbeen perässä. Tämä on keväällä otettu.


Tämäkin lienee keväältä, oltiin Ässän kanssa vanhemmilla kylässä. Siinä istun isän sylissä, kuten isin pikkutytön kuuluukin, ja tottakai Ässä-kakara sitten on minun sylissä. Ja iskä vain näyttää kärttyisältä, oikeasti sillä on ihan hauskaa.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Terveystutkimuksia ja sadesäätä

Käytiin Ässän kanssa terveystutkimuksissa viimeviikon torstaina, jolloin Ässältä tutkittiin silmät ja polvet. Silmät todettiin terveiksi (JES!!!), mutta polvet eivät odotetusti olleet ihan kunnossa. Ässän molemmissa polvissa todettiin lievää luksaatiota, eli ykkönen tuli papereihin ( 0 on täysin terve). Polvet eivät kuitenkaan lähde helpolla pois paikoiltaan, vain ihan ääriasennossa. Ainakin kerran olen nähnyt Ässän polven menevän sijoiltaan kesken juoksun ja hyppelyn, jolloin se itse potkaisi kovasti taakse ja polvi loksahti paikoilleen. Ässä itse ei ollut moksiskaan. Agilityä meiltä ei kuitenkaan onneksi kielletty, sillä vaiva on niin lievä ja hyvä tukilihaksisto on tärkeää huononiveliselle. Tietysti tätä pitää seurata, sillä jossain vaiheessa se saattaa ruveta vaivaamaan. Noh, nyt vaan kasvattelemaan lihaksia, ja odotellaan jännityksellä ensiviikon röntgeneitä!


Muutin hieman blogin ulkoasua, sillä tämä tausta sopii mielestäni huomattavasti paremmin vallitsevaan vuodenaikaan ja ilmaan. Tänään treeneissä satoi oikein kunnolla, ja Ässä-raukka kastui läpimäräksi. Seurauksena oli vilusta johtuvaa sinkoilua ja yliaktiivisuutta, jolloin se touhotti kokoajan kaikenlaista. Rataakin juoksi vimmattua vauhtia, ja kiihdytti jopa ekaa kertaa mun edelle kunnolla. Siinä oli itsellä enemmän työtä pysyä kärryillä, mutta suoritukset olivat silti ihan hyvät, kun ei tuolta keskittyminen mihinkään kadonnut. Ensiviikolla onkin muistaakseni (?) kurssin viimeinen kerta, joten ulkona treenailut loppuu siihen. Alkaa tuo valokin olemaan vähissä kahdeksan aikoihin, joten ihan mukava jättää ulkotreenit kevättä odottelemaan.

Viikonloppu menikin sitten taas Salossa vanhempien luona, josta kuvatkin ovat. Käytiin mm. Roope-collien ja kaverin kanssa lenkillä, sekä isän löytämillä sieniapajilla sienestämässä. Nyt sain vihdoinkin pakastimen täytteeksi sieniä!





Ässä tykkäsi rymytä lenkillä mutaojat läpi..

torstai 8. syyskuuta 2011

Ensimmäinen kisailu

Kai se syksy alkaa jo olla, kohta pitää varmaa blogin ulkoasukin muuttaa..


Kisat olivat siis keskiviikkona, ja kyllähän niitä jo etukäteen vähän jännättiinkin. Olivat siis piskien järjestämät epäviralliset kisat, joissa kisasivat kaikki alkeiskurssilta edistyneisiin asti. Kaikki osallistujat suorittivat saman radan, mutta ihanneaika oli kaikilla eri, ja alkeis- ja alkeisjatkokurssilaiset saivat palkita koiraa välissä, ja kepeiltä ja renkaalta ei tullut virhepisteitä. Rata oli näin aloittelijoille suht hankala, hankalin mitä Ässän kanssa ollaan ikinä tehty. Rata oli pitempi, mitä kurssilla oli totuttu, ja siinä mm. hyppyesteet eivät olleetkaan suoraan siinä kulmassa, minne oltiin menossa. Lähes koko kisan kestävä sade kruunasi tilanteen.

Meidän suoritus
meni kuitenkin todella hyvin ja olin erittäin tyytyväinen Ässään. Kaikki esteet mentiin, eikä virhepisteitä tullut kuin ajan ylittämisestä ja yhden aidan ohituksesta. Yllättävän helppo tuota Ässää on ohjailla, vaikka välillä ohjaamiseni tuntuukin enemmän sohimiselta, kuin loogiselta ja selkeältä näyttämiseltä. Ainakaan vielä Ässä ei juokse niin kovaa, että pinkoisi mun edellä radalla, joten pysyn hyvin vauhdissa mukana. Vaikka meneehän se toki ihan reippaasti ja vauhdikkaasti esteet.

Virheistä: Aidan ohitus ei ollut mikään ihme, sillä olin aika varma, että se ei onnistu. Siinä mielessä tein typerästi, sillä se olisi pitänyt ottaa vielä enemmän varman päälle. Ohjauskuvio oli sellainen, mitä ei olla vielä harjoiteltu: aita oli suoraan siinä kulmassa, mistä sinne juostiin, mutta se olisikin pitänyt suorittaa takaapäin! Eli Ässän siis olisi pitänyt kiertää aidan taakse ja hypätä se siltä puolelta. Minähän en ole koko kiertämistä edes opettanut Ässälle, joten yritin vain sohia sen siitä ylitse, tuloksetta. Toisella yrityksellä kuitenkin meni nappiin. Myös rengasta ei mennyt oikein ekalla suorituksella, vaikka pysäytin sen sitä ennen, ja menin renkaan toiselle puolelle. Siitähän ei kuitenkaan tullut virheitä aloittelijoille, ja toiselle yrityksellä se sitten menikin sen. Kepit mentiin vaan namilla houkuttelemalla.

Ainiin, ja me tultiin kilpailijoista seitsemänneksi! Luokkia ei ollut erikseen, vaan kaikki samassa, ja yhteensä kilpailijoita oli n. 30, eli olen ihan tyytyväinen :)



Ässällä kävi myös hieroja, ja mitään hirveitä jumeja ei löytynyt. Pari jännää faktaa kuitenkin: Ässällä on hyvin vapaasti liikkuvat nivelet, löysä lihastyyppi (ei ainakaan jumiudu helposti) ja lihasmäärää saisi kasvattaa enemmän agilityä ajatellen. Pitääkin lisätä enemmän vapaana lenkkeilyä, se on jostain syystä jäänyt nyt vähän vähemmälle (osittain ainakin räyhäämisen takia, mutta siitä ei ole enää ollut riesaa. Pitäisi varmaan siitäkin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän..) Hieroja myös suositteli kyynärien ja selän kuvausta agin takia, ja ne nyt varmaan kuvailen tuossa samalla lonkkien yhteydessä. Sain myös ohjeita Ässän jalkojen venyttelyyn, mitä suositteli tehtäväksi aina treenien jälkeen.

Lomassa kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä. Muutama lisää albumissa.




tiistai 6. syyskuuta 2011

"UusiVanha" asukas Kille



Eli Kille-Killukka muutti takaisin. Blogissa olen jonkin verran kirjoitellut Killestäkin, vaikka tämä pääsääntöisesti Ässän blogi onkin. Se oleellinen tieto kuitenkin on tainnut jäädä kertomatta, että Killu muutti vaiheessa äitini luokse takaisin tilanpuutteen takia. Yllättävän paljon tuollainen 10cm pieni eläin meinaan tarvitseekin tilaa. Killun piti muuttaa takaisin vasta marsujen vähennyttyä ja uuden kämpän löydyttyä, mutta asiat menivätkin nyt toisin.

Lyhyesti Killestä: Kille on n. 22v. (epävarma tieto) paperiton nelivarvaskilpikonna uros, todennäköisesti maahan laittomasti tuotu. Se on asunut meidän perheessä nyt 12v. Kille on rakas lemmikki koko perheelle, ja jopa pikkuveljeni on joskus ulkoiluttanut Killeä sen asuessa vanhemmillani. Killen perushoito ei ole vaativaa, mutta olosuhteiden ja ruokinnan järjestäminen vaatii paljon tietoa ja sen jatkuvaa kartuttamista. Aluksi meille muuttaessaan se asuikin muovilaatikossa sanomalehdillä, mutta sai sentään kasviksia ruoaksi ja lämpölampun, jonka alla lämmitellä. Vuosia myöhemmin Killelle ostettiin myös UV-valo, vitamiineja ja pohjaksi turvetta. Kille myös siirtyi hieman isompaan asuntoon (75c, pitkä terra). Talvilepoa ei sille pidetty kuin kerran kun asui täällä, joskin se aina itse vetäytyi talvisin enemmän nukkumaan.

Nykyisin: Kille on mitoiltaan 11,5 cm pitkä, ja painaa nyt 316g, on siis vähän laiha. Kille on aina ollut nirso, ja nyt se on nirsoillut tavallista enemmän, kun olen ripotellut sen ruokaan kalkkia ja uusia kasveja. Kohta sille pitäisi alkaa syöttämään pellettiä, katsotaan millainen tappelu siitä tulee.. Killellä on tuo nokka hieman liian pitkä, pitää lyhentää se heti, kun saan ostettua pihdit. Terrasta puuttuu vesikuppi (ei ole paikallaan) ja UV lamppu on hieman liian lyhyt, pidempi on tulossa postissa. Terrassa tosiaan kasvaa oikeita, myrkyttömiä kasveja :D




Jos tähän loppuun vähän Ässänkin kuulumisia. Agility maittaa, ja siinä ollaan aika hyvin edettykkin. Ollaan käyty Tamskin ja Piskin treeneissä, ja tykkään kummastakin porukasta! Keskiviikkona on ekat "kisat", eli siis ihan Piskien meille kurssilaisille järjestämät leikkimieliset kisat. Itse siellä kootaan radat ja niin pois päin :) Se on tietysti helpotettu, eli meille ei tule todennäköisesti keinua ja kepeistä ja renkaasta ei tule virhepisteitä. On kuulemma samankaltainen rata, kuin treeneissä, eli ei pitäisi liian vaikea olla. Hyvää harjoittelua tulevaisuuden koitoksia varten!


Tilasin Ässälle hierojan torstaille, jotta nähdään, onko Ässälle tullut jumia tai vastaavaa. Itse en osaa tosta koirasta niin sanoa, niin paras katella ammattilaisen kanssa. Kuulin jo kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea koiralle voi agia harrastaessa tulla, joten ihan hyvä katsastuttaa, jos jotain on jäänyt huomaamatta. Myös polvi- ja silmäkuvaukset lähestyvät, toivottavasti sieltä ei paljastu mitään ihmeellisyyksiä. Hyvä katsastuttaa koira kaikin puolin, niin ei tule ikäviä yllätyksiä!

lauantai 27. elokuuta 2011

Syöttöporsas ja uusi ystävä

Aamulla herätessäni ihmettelin, kun Ässä juoksi ensimmäisenä suoraan juomakupille, ja lähes tyhjensi sen. Sen jälkeen rupesin kiinnittämään huomiota sen turpeaan olemukseen. Mietiskelin jo mielessäni suolitukoksia ja ties mitä, mutta Ässä vaikuttikin omituisen tyytyväiseltä. Makoili vain tyytyväisenä. Ruokaa ei myöskään kärttänyt ollenkaan, vaikka yleensä se on aina ja varsinkin ruoka-aikoihin keittiössä kytiksellä.

Sitten tajusin juuri tuomani ruokasäkin, jonka olin jättänyt kenties huonoon paikkaan huonosti suljettuna.. Ja kyllä, sinnehän oli kaivettu sellainen turvan mentävä aukko, josta Ässä sitten oli kätevästi ammentanut itseensä nappulaa. Noh, nostin ruoat hyllylle turvaan, ja hetken päästä kuulinkin, kun Ässä rapisteli samassa huoneessa lisää ruokaa etsien.. Mokama syöttiläs! Kostoksi laitoimme Ässän tälläiseen:

Syöttöporsas terraariossa

Noh, tässä vaiheessa voisin tietysti paljastaa, että tietenkään en laittanut Ässää kostoksi terraarioon, tämä kuva on itseasiassa sitä ennen napattu. Laitoin Ässän sisälle vertailun vuoksi, jotta oikea koko välittyisi kuvasta. Saanko siis esitellä uusimman hankintani, joka suinkaan ei ole Ässälle, vaan tulevalle uudelle-vanhalle asukkaalle. Joku ehkä arvaakin kestä on kyse, mutta palataan asiaan sitten, kun kyseinen asukas muuttaa tänne. Terralla on muuten aika huikeat mitat, 140 cm x 75 cm x 60 cm (pituus, leveys, korkeus). Painoa löytyy joku 120 kg, mutta onneksi ystävä on puuseppä, joten alustan teettäminen ei tule kalliiksi..

Lisäksi voisin loppuun esitellä Ässän uuden ystävän. Vanha ystävä, alias Muumi, lensi roskakoriin liiallisen suolistuksen jälkeen. Onneksi löysin Ässälle kirpparilta uuden kaverin, Rulliksen.