maanantai 30. marraskuuta 2009

Ei se into kadonnutkaan mihinkään!

Voisin vaikka aloittaa tän päivityksen hehkutuksella, kun edellinen päivitys oli paljolti huonojen fiilisten sävyttämä. Elikkä lauantaina oli haku-treenit (Salossa), ja nyt meni niin putkeen että! Pistin vain kaksi ukkoa vaihtelun vuoksi ja "kaiken varalta", jos Ässälle iskee taas selittämätön haluttomuus. Molemmat olivat valmiita, ja Ässähän napsaisi kummatkin todella kivasti. Toinen ukko haukuttikin yllättäen Ässää aika kauan, ja itse ihan yllätyin sen hyvästä haukusta. Se haukkui, kunnes ehdin ukolle (joku 20 kertaa?) ilman yhtäkään selvää taukoa! Olin haljeta ylpeydestä. :) Mutta mikä tärkeintä, Ässän into oli taas ennallaan. Hakupaikalle mentäessä tuo pomppi ja kiskoi oikein olan takaa, ja kerrankin olin iloinen siitä. Jäi todella hyvä fiilis treeneistä, ja saipa samalla kuitattua ne mielen perukoilla syntyneet pelot koiran ilon äkillisestä lopahtamisesta.

Eliminaatiodieettikin on sujunut ihan kohtalaisesti. Ässä on vedellyt pelkkää kalkkunaa kasvismössön kera nyt kaksi viikkoa, mutta kunnolla dieetti on pitänyt vasta viikon.. Vierailin viimeviikonloppuna vanhemmillani, ja isäni ei oikein ymmärtänyt lausetta "koiralle ei saa antaa YHTÄÄN MITÄÄN". Pikkuveljenikin viskoi koiralle kinkkua, ennenkuin itse edes ehdin kunnolla sisälle.. Että se siitä ensimmäisestä viikosta. Nyt seuraavan viikonlopun vierailulla painotinkin asiaa oikein urakalla, ja se onneksi menikin jakeluun. Ässällä meinaan menee ylimääräisten herkkujen takia maha löysälle, kun se ei ole tottunut nyt kuin siihen kalkkunaan. No, tiedänpä ainakin aina, milloin se on vedellyt jotain ylimääräistä..

Ilmat ovat olleet todella huonot kuvaamisen kannalta, joten blogigin on nyt tylsän kuvaton. Ehkäpä ensiviikolla lykästää..?

torstai 26. marraskuuta 2009

Huonot ja hyvät fiilikset

Jos ollaan positiivisia, ja aloitetaan niistä positiivisista:

Sain treenipaikan Pirkanmaan pelastuskoirien pienryhmästä! Oujea, kohta päästään Ässän kanssa taas kunnolla treenaamaan :)

Meillä oli tiistaina vikat jatkokurssin treenit. Tehtiin samaan, kuin erään viikonlopun raunioseminaarissa. Ensimmäisenä tehtiin se jonkinnäköinen miljööbaana, eli kierreltiin jonossa koirien kanssa raunioita pitkin. Tämä meni paljon paremmin, kuin viimekerralla. Ässä yhä välillä haukuskeli muille koirille, mutta paljon vähemmän. Se myös kuunteli paremmin, eikä riekkunut päättömästi samalla lailla. Odottaessa se alkoi kyllä hyöriä ja pyöriä, ja se onkin sille näköjään vaikeaa. Yritin sitä rauhoitella, ja käskin vaikka odottamaan, jolloin se saattoi keskittää huomionsa siihen odottamiseen ja minuun muiden koirien ja häsläämisen sijaan.

Ja nyt siihen negatiiviseen. Tehtiin eräs "testaus", joka esiteltiin myös raunioseminaarissa. Siinä yksi ihminen laitettiin umpinaiseen putkeen, ja muut siihen ympärille hengaamaan. Sitten tuotiin koira paikalle ja katsottiin, kuinka nopeasti se tajusi putkessa olevan ihmisen. No, jokainen koirahan meni lähes välittömästi putkelle pyörimään ja ihmettelemään, mutta Ässäpä ei.. Olin ihan varma, että tämä harjoitus olisi sujunut Ässältä aivan loistavasti, mutta pettymys oli kyllä suuri. Tulimme siis paikalle Ässän kanssa, ja se oli vallan innoissaan. Vetokin kasvoi huomattavasti, kun se huomasi ihmisjoukon. Menin paikalle ja päästin sen irti. Hetken se seisoi siinä vieressäni ihmisiä tuijottaen, joten sanoin sille "men vaa" (käytän yleensä, kun lasken sen irti. Suomeksi siis: mene ja tee mitä tykkäät). Oletin pojan juoksevan ihmisten luokse, mutta sepä paineli suoraan vasemmalle hyörimään ja pyörimään nenä maassa. Siellä se sitten pyöriskeli eestaas siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Siirryin välillä aina pikkuhiljaa muita ihmisiä kohden, mutta Ässäpä vain hyöri edelleen siellä kauempana. Ilmeisesti se haisteli jotain koiranjälkiä, kun siinä juuri oltiin oltu koirien kanssa porukalla.

Lopulta ohjaaja pyysi minua kutsumaan Ässän lähemmäs, ja kutsuessani se juoksi paikalle ja ohi siitä. Siinä vaiheessa taisin jo pikkaisen kiristellä hampaita, mutta nyt se ainakin alkoi kiinnostua ihmisistä, ja seuraavaksi se juoksikin siihen. Sitten se mielestäni vasta alkoi haistella ja ihmetellä ja ohimennen vielä tavoitteli hyvinkin innoissaan nameja yhdeltä ihmiseltä kunnes lopulta meni putken suulle (joka oli jo avattu puoliksi helpotuksen takia) ja sai sieltä ukolta palkan.

Ketutti suunnattomasti, varsinkin kun kaikilla muilla meni noin puolet vähemmän aikaa ja pari tajusi todella piankin mennä luukun suulle. Ja Ässää on kuitenkin treenattu aktiivisesti puolivuotta, vaikka tässä on nyt taukoa ollutkin. Mielessä kaikuivat myös ruotsalaisten jutut, miten tällä mitattiin koiran kelpoisuutta pelastuskoirahommiin. Ei ollut fiilis siis ihan mahtavin tuon treenin jälkeen, ja kaiken lisäksi en älynny alkaa kyselemään siitä ja purkamaan sitä ohjaajan kanssa, vaan jäin mietiskelemään ja märehtimään yksinäni sitä. Mielessäni pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Eikö se tajunnut, että täällä etsitään yleensä ihmisiä? (ollaan kerran joku 2kk sitten treenattu siellä) Vaikuttiko "men vaa" käskyni niin, että se luuli ettei tekeillä ollut mitään kummempaa? Jos se luuli, niin eikö sen silti olisi pitänyt haistaa putkessa ollut ukko? Jos se haistoi sen, niin miksi se ei kiinnostunut, oliko muiden koirien hajut kiinnostavia? Vai eikö se pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun kaikki vain rupattelivat siinä tavanomaisesti? Onko sillä mennyt ihmisten etsimisestä into, jos sitä ei vain kiinnostakkaan? Onko se minun vikani? Entä jos siitä ei vain ole pelastuskoiraksi sittenkään?

Vähän nyt pelottaa seuraavat treenit, jos sillä onkin tuo into yhtäkkiä kadonnut. Itselläni on koulun takia välillä aikamoista stressiä, ja olenkin alkanut pelätä jotenkin vuodattavani sen koiraan ja pilaavani sen. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa sen positiivisen asenteen, ja uskon toistaiseksi sen olleen joku pöljyyskohtaus Ässältä, kun ollaan kuitenkin niin vähän treenattu viimeaikoina tuota etsintää. Yritän nyt olla ajattelematta testin merkitystä, ja lohduttaudun sillä, ettei ensimmäisestä koirasta kuitenkaan tule koskaan maailmanmestaria, kun ohjaaja kämmää aina jossain. ;)

Tottistelu on nyt jäänyt hiaman taka-alalle, kun en ole jotenkin saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas treeni-into taas nousemassa, mutta toistaiseksi minulla on yksi ongelma: Ässän kaksi lelua ovat eriarvoiset. Leikkiminen sujuisi loistavasti, mutta Ässä tuppaa omimaan toisen patukan. Tähän tulee kuitenkin toivottavasti muutos viikonloppuna, jolloin saan samispatukan. Nyt olen kuitenkin tehnyt ruoalla tottista, mutta siihen ei Ässällä kyllä keskittymiskyky kauan riitä. Tänään tulikin tehtyä pikkuisen liian pitkää reeniä, mutta opinpa nyt koiran kestokyvyn rajan. Se on tosin suoraan verrannollinen Ässän nälkään, joka ei ollut tänään mikään suurensuuri. Hienosti se kuitenkin teki pyydettyjä asioita, ja oli yllättävän hyvin oppinut liikkeestä seisomaan pysähdyksen (itsekkin pysähdyn vielä), kun sitä jankattiin viimeksi. Enpä meinannut poikaa saada istumaan sitten millään :D (tosin sateella lienee myös osuutta asiaan) Kiva kuitenkin huomata, että jotain se on oppinut.

12.12 olen menossa taas jyrsijöiden kanssa näyttelyihin. Kyse on Tampereella järjestettävistä pikkujoulunäyttelyistä, joissa järjestetään kaikille jyrsijöille pet-luokat. Mukaan lähtevät Onni-marsu Nallukka-hamsu ja Sipsi ja Tiuku hiiret. Innolla jo odottelen tätä näyttelyä :) Olisin halunnut ottaa Masin mukaan, mutta se menee näillä näkymin kastroitavaksi,( Siitä lisää myöhemmin..) niin en viitsi sitä rahdata. Olen myös harkinnut 5.12 menoa hamsterien Grand Gaalaan Turkuun, jossa Nallukka pääsisi vihdoin sinne ulkomuotoluokkaan, mutta saa nähdä jaksanko lähteä sinne.

Pitääpi juosta jyrskyjen kanssa näyttelyissä, kun koiran kanssa ei pääse. Niissä on myös se hyvä puoli, ettei huonosta käytöksestä syytetä koskaan omistajaa ;)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Näyttelymarsunen

Kävimme sunnuntaina Veeti-marsun kanssa marsunäyttelyissä Ikaalisissa. Reissua oli suunniteltu jo kauan, ja valmistautumiseenkin oli käytetty paljon aikaa. Niimpä sitten aamulla suuntasimme bussilla kohti Ikaalisia.

Tietämättömille tiedoksi: Marsuilla ja muilla jyrsijöillä järjestetään kahdenlaisia näyttelyitä: Uml eli ulkomuotoluokka ja pet-luokka. Uml:ssa verrataan marsua rotumääritelmäänsä, ja annetaan pisteitä sen mukaan. Marsun pitää olla puhdasrotuinen ja rekisteröity. Sileäkarvaisia ja teddyjä/rexejä pitää trimmata ennen näyttelyitä. Pet-luokassa taas arvostellaan sitä, kuinka hyvin marsu on hoidettu. Siellä marsu saa olla risteytys, eikä sen tarvitse olla rekisteröity tai trimmattu. Näyttelyissä marsut viedään tuomarille näyttelylaudan päällä (pet-luokassa ei pakollinen, mutta suotavaa olisi olla), jolloin tuomari tutkii marsun. Kun marsu on tutkittu, kuulutetaan sen saama pistemäärä, jonka jälkeen sen voi hakea pois. Pet-luokkaa voisi verrata koirien mätsäreihin.

Nämä olivat siis ensimmäiset näyttelymme, ja oli kyllä todella mukavaa! Olin ilmoittanut Veetin pet-luokkaan, jossa osallistujia oli 26. Veeti sai muuten todella hyvät pisteet, mutta tuomari verotti parista suoneen leikatusta kynnestä -3 pistettä, jolloin loppusaldo oli 92 pistettä (maksimi 100p). Ruusuketta emme saaneet mukaan kotiin, mutta hyvän kokemuksen kylläkin. Näissä näyttelyissä taisi näyttelykärpänen vähän puraista, joten jatkossakin tulen käymään näyttelyissä. 12.12 on itseasiassa yhdet näyttelyt täällä Tampereella, jonne taidan ottaa mukaani ainakin Masin ja Nallukka-hamsun ja ehkä hiiren tai parikin.

Veetin arvostelukaavake:

Yleiskunto: 23,5/25 hyvä ikäisekseen
Turkki: 13,5/15 puhdas ja pehmeät
Korvat: 4,5/5 hieman likaa
Silmät 5/5 kauniit
Kynnet & tassunpohjat: 7/10 tassunpohjat hyvät, mutta kynsiä leikattu suoneen
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 näytti hyvin
Käsiteltävyys: 18,5/20 mukava käsitellä, jännittää hieman
Yleisvaikutelma: 5/5 nätti

Yhteensä: 92/100

Olen kyllä ylpeä Veetistä, että ei mennyt näykkäisemään tuomaria. Veeti kun on marsuistani kipakin, joten se olisi ollut ihan oletettavissa.. Taisi kukkakaalilla lahjonta ennen tuomarille viemistä tepsiä! Veetiä en kyllä varmaan enää vie näyttelyihin, ja olisin sen nytkin jättänyt kotiin, mutta mutta.. Väinö ja Masi ottivat juuri yhteen, joten Masi oli hampaaton ja Väinö rupinen. Onni on vielä niin nuori ja ujo, etten sitä viitsinyt ottaa mukaan. Eli jäljelle jäi vain Veeti. Tampereen näyttelyihin otan kyllä Masin mukaan.

Näyttelytähti Veeti ja jo aika iso Onni-poika

Voisin kai samalla kertoa tässä muitakin kuulumisia marsuista. Väinö ja Masi ottivat siis yhteen, joten ne erotettiin. He muuttavat olohuoneeseen asumaan aitauksiin vierekkäin, jolloin kerroshäkin alakertaan pääsee hamsteri dunansa kera. Onni ja Veeti asuvat ainakin toistaiseksi hyvinkin sopuisasti, mutta nyt monen erotuksen jälkeen mua kyllä pelottaa sen kaveruuden kestävyys. Onni on kyllä aika ujo poika, joten toivottavasti se nyt alistuu Veetin pompoteltavaksi. Saa nähdä miten käy, kun Onni tulee uhitteluikään..

Kuvanen marsulasta, kun kaikki vielä elivät sopuisasti.

Meille muutti myös uusivanha asukas, eli Kille. Kille-kilpparimme jäi asumaan muuttaessani äidilleni, mutta meillä tuli hieman erimielisyyksiä sen hoidosta, joten se muutti nyt sitten kuitenkin tänne. Rakentelin Killelle tilavan aitauksen huoneeseeni, josta se myös pääsee ajoittain jaloittelemaan. Poika on vallan onnessaan näin isosta aitauksesta, ja käyttääkin sitä hyvin hyödykseen. Idean aitaukseen sain Iidalta, jolle myös on tullut kilppari. Sitä ennen en Killeä tänne osannut ottaa, kun en oikein keksinyt paikkaa parimetriselle terraariolle. Aitaus onkin hyvä, koska sen voi laittaa lattialle ja muotoilla sen kokoseksi kuin on tarvis.

Killen asuntola

En muista, olenko jo jutellut noista hiiristä, mutta niitäkin täällä majailee nykyisin pari. Kämppis otti niitä aikomuksenaan kasvattaa niistä ruokaa käärmeelleen, joten pitihän minunkin sitten saada pari.. Nyt niitä asuukin huoneessani dunallinen. Hiiret ovat oikein mukavia lemmikkejä: helppohoitoisia, helposti kesyyntyviä, uteliaita, kivoja katsella ja ne eivät tarvitse isoja tilojakaan. Usein iltaisin otankin niitä pari kiipeilemään hihoihini, ja siitähän ne tykkäävät. Tällä hetkellä dunassa asustaa 5 hiirityttöä, jotka voisinkin tässä esitellä.

Mimsa ja Tiuku


Sipsi ja Muikku

Devika

Tänne loppuun voisinkin laittaa myös kuvasen Nallukasta, kun sitäkin tuli vihdoin valoisuuden salliessa kuvailtua. Nallukasta on kyllä kasvanut komea poika, ja aionkin sen kanssa osallistua heti mahdollisuuden tullen ulkomuotoluokkaan.

Nallukka

torstai 12. marraskuuta 2009

Löydä ongelma niin löydät myös ratkaisun

Paljon olisi taas juttua, mutta jospa vaan aloitan siitä tottiksesta. Elikkä, mä en edennyt Ässän kanssa paljon ollenkaan, enkä tajunnut ongelmaamme. Siitähän se tottisketutuskin varmaan johtui. No, pari päivää sitten tajusin puutteen. Ässä tykkää jahdata, mutta taistelu ei ole suurimpia huveja. Se tuntuu olevan sitä innostuneempi, mitä enemmän/helpommin se voittaa. Voittamisessa vain oli yksi ongelma: jos päästin patukan päässä olevaa narua löysemmälle, ei se oikein riittänyt Ässälle voitoksi. Jos taas päästin patukasta kokonaan irti antaen sen Ässän vietäväksi, se vei sen johonkin eikä oikein suostunut tuomaan sitä takaisin. Elikkä lyhyesti: jos et päästä irti patukasta, se kyllääntyy hyvin äkkiä sen repimiseen, mutta irtipäästettyäsi se vie sen muualle, leikkii hetken ja kyllääntyy/tuo sen takaisin. Kummastakin oli tuloksena vietin ja sitä myöden innokkuuden lasku. Mikäpä siis neuvoksi?

Tämän kysymyksen esitin tiistaina treeneissä, jossa ohjaajamme Kirsi ystävällisesti neuvoi minua. Hän ehdotti kahden patukan käyttöä, ja demonstroi vielä omalla koirallaan. Sen jälkeen hän kysyi jaksaisinko vielä näyttää minun ja Ässän leikkiä (ja minähän olin revetä liitoksistani, kun joku osaava ihminen tarjoutui katsomaan ja neuvomaan minua!), joten toin Ässän näytille. Siinä sitten leikittiin ensin perinteisesti, jolloin Ässä alkoi aika nopeasti hyytymään ja nokka alkoi vetämään herkkuhajuihin päin. Sitten testattiin tätä kaksoispatukka-leikkiä, ja homma sujui välittömästi paremmin! Ideana siis oli se, että Ässä metsästää ensin patukka ykkösen, jonka se voittaa lähes heti. Sitten sen lähtiessä kunniakierrokselle minä vetäisenkin hihastani patukka kakkosen, joka lähtee taas karkuun. Sitten sen metsästäessä patukka kakkosen, kiskaisenkin maahan jääneen patukka ykkösen, ja jahti jatkuu. Leikki sujui tosiaan paljon paremmin, vaikka Ässä ihmettelikin toisen patukan käyttöä.

Eilen sitten testattiin kaksoispatukkaa keskenämme, ja homma sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Ässä hokasi, että nyt sieltä tulee aina se toinen patukka, joten se ei edes yrittänyt lähteä haahuilemaan metsästämänsä patukan kanssa. Leikki oli paljon jatkuvampaa ja intensiivisempää kuin ennen, joten omakin fiilis oli aivan katossa.

Kirsi ehdotti myös, että kokeilisin Ässän kanssa kaksoispatukkajuttua kahdella pallolla, kun Ässä ei tuohon lelun riepotukseen niinkään lämpiä. Homma tuntuu mielessäni vaikeammalta kahden tennispallon kanssa, mutta aion kyllä silti koittaa. Ties kuinka hyvin se toimii. Eihän se koira kokeilusta ainakaan rikki mene ;)

Viime postauksessa lörpöttelin myös tuosta ruoan käytöstä treenatessa. Olen nyt käyttänyt ruokaa Ässällä tuolla kettistreenauksessa ja ryhmätreeneissä(=kaikilla koirat ja kierretään toisiamme yms.). Se on vain niin paljon helpompi, kun sitä voi äkkiä vain sujauttaa koiran nassuun pitkän leikin sijaan. Lisäksi Ässän leikki ei ole vielä niin varmaa, että se todella antautuisi siihen muiden koirien keskellä. Ruokaan se sen sijaan antautuu, ja se on muutenkin toiminut nyt yllättävänkin hyvin palkkauksena. Niimpä olenkin nyt tehnyt sen kanssa tottista myös ruoalla, ja se on pelittänyt mielestäni todella hyvin. Tänäänkin otettiin tottista tuossa parkkipaikalla, ja sen keskittymiskyky ei herpaantunut muualle juuri ollenkaan, vaan se teki hommia innokkaasti ja tuntui jopa nauttivan tekemisestämme! Siitä tuli kyllä aivan sairaan hyvä mieli, joten aion sitä käyttää jatkossakin, jos se vielä vaan kelpaa myöhemminkin. Namien vaihtelevuus on tosin aika nollassa tämän dieetin takia, joten katsotaan milloin poika kyllästyy paistettuun kalkkunaan. Musta nyt sitten näköjään tulee joku palkkauksen sekakäyttäjä.

Sain mutten eilen kamerankin kanssamme ulkoilemaan, joskin pimeys yllätti meidät ihan liian nopeasti. Tässä nyt kuitenkin pari talvista kuvaa tänne ulkoasua piristämään :)

Lumiturpa


tiistai 10. marraskuuta 2009

Tyttöjen pauloissa

Viikonloppuna oltiin Ässän kanssa Salossa, ja vierailtiin taas vanhassa treeniryhmässä. Mukana oli myös Kia ja Frida, joka matkusti Ässän kanssa takakontissa. Ässälle piti ottaa kolme ukkoa, mutta poika oli varsin omituinen autosta otettaessa. Nuuskutteli maata, eikä oikein ollut innostunut. Käveli jopa rauhallisesti treenipaikalle, vaikka tiesi edessä olevan hommia. Ensimmäinen ukko haukuttikin Ässää paljon normaalia enemmän, koska se oli niin rauhallinen. Eihän se rauhallisuus todellakaan pahasta ole, mutta se ei oikeastaan kuulu Ässän normaaliin treenikäytökseen, joten ajattelin jonkin olevan pielessä. Toisella ukolla se alkoi ennen ukolle juoksua (ukkoon kokoajan katsekontakti) kakata! Sen jälkeen se pyöri ympyrää, ennenkuin meni ukolle. Olin ihan ihmeissäni, ja jätettiin sitten kolmas ukko hakematta. Mielessäni pyörittelin pissatulehduksia sun muita, sillä Ässällä kävi omituinen pidätysvahinko edeltävänä päivänä. Syy kuitenkin selvisi, kun vein Ässän autolle. Sinne se pomppasi omituisen innokkaasti, ja aloitti heti Frida-raukan nylkytyksen! Pojalla ovat ilmeisesti hormonit alkaneet hyrrätä.. Treenien jälkeen otettiin vielä yksi iloinen peräänlähtö, ja poika oli taas oma itsensä riekkuessaan autosta otettaessa. Liekö parin tunnin höyrynpäästelyjen jälkeen sillä oli taas aikaa keskittyä hommiin..
Frida kuitenkin hoiti hommansa hyvin huolimatta innokkaasta ahdistelijastaan. :)

Tein nyt myös päätöksen Ässän ruokinnasta. 3,5 viikkoa oli ehkä turhan lyhyt aika, jotta voisi varmuudella sanoa dieetin tehottomaksi. Nyt aloitankin uuden dieetin, mutta kalkkunalla (sitä se ei ole saanut nyt hyvin pitkään aikaan) ihan varmuuden vuoksi. Lisäksi taidan ostaa jotain jotain yleisvitamiinitabletteja, joita voin sitten lisäillä tuon ruokaan. Ärsyttää kyllä tämä allergisonti..

Vielä olisi paljon juttua tottiksesta (sain taas uusia neuvoja ja päätin ottaa myös ruokapalkkauksen osaksi treeniä! Vaikka tuo allergisointi ei kyllä helpota sitä nyt yhtään..) ja tämän päivän treeneistä, mutta nyt taitaa kyllä nukkumatti kutsua.. Ehkäpä huomenna lisäilen taas kuulumisia jopa kuvienkin kera, jos sää sen sallii! Täällä kun on oikein mukavasti jo luntakin, joten kauheasti himottaisi tarttua kameraan :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Ruokintaa pohtimassa

Ässän kanssa on nyt oltu tällä kavennetulla ruokavaliolla kolme viikkoa, mutta eipä näytä muutosta parempaan tapahtuneen.. Korvissa ei tosin enää ole töhnää, mutta sitä ei ennenkään pahemmin ollut. Korvat kuitenkin kutiavat edelleen, ja kaula- ja tassukarvat kasvavat juuresta edelleen punaisena. Turhauttaa, kun nämä oireet eivät katoa mihinkään, ja näin suppeaa ruokavaliota en kauempaa uskalla syöttää ilman purkista annettavia lisävitamiineja. Olenkin alkanut miettiä, josko siirtäisin Ässän takaisin nappularuoalle, sillä Orijenia annettaessa sillä ei ollut oireita. Siihen olisi sitten helppo alkaa oireiden kadottua lisäilemään lihoja. Toisaalta kuitenkin nappularuoan syöttäminen inhottaa.. Eikä sitäkään tiedä, jos se onkin nyt herkistynyt kalalle, jota orijenissakin on. En kuitenkaan haluaisi mielelläni alkaa säätämään lisävitamiinien kanssa, koska silloin stressaisin jatkuvasti saako se tarpeeksi/liikaa kaikkea. En myöskään oikein tiedä, mitä lihaa sille alkaisin seuraavaksi syöttämään, sillä se on kuitenkin syönyt kokoajan melkein kaikkea kaupasta saatavaa. Ääh.. Allergiat ovat todella raivostuttavia..

Mutta jotain iloistakin! Täällä satoi eilen ensilumi, ja se on maassa edelleen. Lunta on kylläkin todella vähän, mutta ompa kuitenkin. Piristää kummasti näin pimeyden ja allergiaongelmien keskellä..