lauantai 28. syyskuuta 2013

Tappien syysretkellä

Tänään oltiin Ässän kanssa Tampereen Pikkukoirien kanssa syysretkellä Norojärven laavulla. Paikalle ilmaantui kivasti koirakoita: kääpiösnautserit Luna, Saana ja Minttu, villakoira Rusina sekä bichonin ja mäyriksen risteytys Oliver. Lähes kaikki olivat entuudestaan tuttuja, joten Ässä sujahti joukkoon kivuttomasti. Olinkin reissulla ylpeä, miten hienosti se joukkoon sujahdettuaan osasi välttää ristiriitoja pujahtamalla takavasemmalle joko hajun tai minun perääni. Ei uskoisi spanielista, joka mielellään laukoo tuntemattomille koirille niitä elämän kovia totuuksia. Tutut näköjään ovat asia erikseen. Niimpä reissu korkeissa ja matalissa maastoissa sujui varsin mukavasti, eikä vieraisiin koiriinkaan törmätty. Kuviakin kertyi kansiollinen.



 Ässä ja Luna, takana pilkistää Oliver

 Oliver ja Luna nuorimpina vetivät kunnon painimatseja pitkin lenkkiä, mihin Ässä osallistui haukkumalla ja juoksemalla vieressä. Se ei nuoria haitannut, joten kolmikko veti varsinkin alkumatkassa rinkiä milloin missäkin. Oliver onkin Ässän uusia tuttavuuksia, jonka kanssa se on yllättäen alkanut vetää kahdestaan kunnon haukkurallia. Välillä olen miettinyt pitäisikö Ässän räkytysralli puhaltaa poikki, mutta Oliver on aina ollut ihan messissä jopa välillä ärsyttäen Ässää mukaan juoksemaan. Siinä kärtty-Ässä antaa huutia nuorelle ja Oliver nauttii täysin rinnoin jahtileikistä. Vaan näyttipä "vanhallakin" mukavaa olevan.

"Kakarat, nyt..!"

Ässän riehukaverit, Luna ja Oliver

Nuotiolle päästessämme oli siellä jo joku ystävällinen mies nauttimassa eväitään. Ennenkuin ehdin reagoida asiaan Ässä oli jo laukannut mäen alas yllättäen tulleelle laavulle makkaranetsintään. Tuli kuitenkin kutsusta eikä kuulemma ollut häirinnyt miestä, naureskeli vain jotta Ässä vissiin tietää, missä ne makkarat paistetaan. Juu.. Mukavasti oli nuotiokin meille valmiina, joten ei tarvinnut ruveta arpomaan riittävätkö taidot sytyttelyyn.

Muita ei näkynyt, joten uskallettiin pitää koirat vapaana.

 Reissun paras osuus!

 Meillekkin makkaraa!

Paluumatkalla alkoi ainakin nuoriso olla vähän väsyneempää, vaikka painimatseja vielä jatkettiinkin. Ässä risteili mielellään omia teitään syöden matkalle sattuneita sieniä. Kerran piti ärähtääkkin, kun joku erehtyi saman sienen äärelle. Nuotiopaikalla jalkoihin kertyneet noet onneksi huuhtoutuivat kohtalaisen hyvin pois suossa.

Suossa me mennään vaan
Ja sitten kotiin!


tiistai 24. syyskuuta 2013

Pika pikaa sieneen


Viikonloppu meni vaihteeksi Salossa, tosin tällä kertaa punkattiin eka yö ex-kämppiksellä vanhempien vesivahinkorempan takia. Ässä sai heti uuden ystävän, jota ylimmässä kuvassa kovasti esitteleekin. Matkalla tuli mietittyä miten helppoa Ässän kanssa onkaan reissata: se oli kaverin uudessa kämpässä ensimmäistä kertaa, jäi kiltisti yksin, ei stressannut vieraita, nukkui yönsä hyvin eikä pissannut sisälle (joskus uudessa paikassa se mystinen pidätyskyky voi kadota). Näppärää! Itse olin ikionnellinen kerrostalon viereisestä peltoalueesta, joka oli kuin tehty vapaana tapahtuvalle aamu- tai iltapissatukselle. Ruohoalue jatkuu vielä kuusikon taakse, jossa päättyy aidan takana olevaan junarataan.


Loput viikonlopusta vietettiin sitten vanhemmillani rempan keskellä. Hyvin Ässä sinnekkin sopeutui tavarapaljouden, pahvin ja jatkuvan rakennekuivattimen hurinan sekaan. Nukkui yönsä varmaan paremmin kuin minä! Sieneenkin mentiin tottakai ja saalistakin tuli kelvollisesti. Ässä oli ihan täpinöissään reissusta, vouhkasi ja vikisi ennen irtipääsyä ihan kuin olisi johonkin etsintähommaan menossa. Sen jälkeen se painoi sen parituntia jatkuvalla ryminällä ympäri metsää hajujen perässä. Malttoi se kuitenkin etsiä (ja syödä) muutamat sienet meidän harmiksi ja iloksi.




keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Syyskuvia


 pics plz

Koska viimeaikoina on ollut niin monta tekstipainotteista päivitystä, on nyt kuvien vuoro. Kesä sujui aika laiskasti kuvailun saralla, joten oli kiva tarttua taas kameraan lenkille lähtiessä. Kuten tilanteeseen kuului, akku loppui jo alkumatkassa. Onneksi näihin muutamiin otoksiin mahtui myös pari julkaisukelpoista, joten perustin kuvat.fi-palveluun uuden syyskansion. Kai se on myönnettävä, että syksy on vihdoin tullut..


 Heitä jo se keppi!

 


Tämä viikko on mennyt laiskotellen kisojen jäljiltä. Ei olla tehty mitään muuta kuin lenkkeilty yksin ja vähän seurassa, sekä makoiltu kotona. Ässä on tullut katselemaan välillä sen näköisenä, josko jotain hommaa saisi. Huomenna mennäänkin taas Tappien tokotreeneihin hulluttelemaan, niin saa spanieli tekemistä. Tänään se aktivoi kuitenkin itse itseään kaivamalla jemmasta vaatekaapin laatikosta itselleen koirien dentastix puruluun. Itse en tätä huomannut, ennenkuin karvamakkara tuli tuuppimaan tietokoneella istunutta omistajaansa: "Saiskos luvan syödä tän?". No saihan se, kun hetken olin ihmetellyt ja naureskellut kekseliästä luppakorvaa, jolla ilmeisesti sittenkin on käytöstapoja.

Ässä chihu-tyttöjen kanssa lenkillä. Kuva Liisa-Ida Sorsa

Seuraava kuvasarja voi järkyttää lurppahuulettomien koirien omistajia. En minäkään Ässässä tälläistä tosin kauhean usein ole huomannut. Kuvanottopäivänä oli kuitenkin hieman kuuma, joten tottakai se kieli roikkuu suusta. Ja tottakai sen kielen mukana tulee myös kuolaa..

On lämmintä!

 Liian lämmintä..

  
 läääääh

No annettakoon nyt anteeksi tämän kerran, oli niin lämmintäkin ja kaikkea. Eihän tuo muuten.. (Olen todistettavasti nähnyt, kun Ässä ravistellessaan on heittänyt kuolaklimpit kaverin seinään ja pyyhkinyt sen jälkeen kuolat tämän housuihin) Se kyllä harmittaa, kun en saanut kuvaa Ässästä, kun klimpistä roikkui vielä kolme isoa lehteä. Saavutus se on sekin.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vihdoin Virallisissa koiratanssikisoissa

Lauantaina oli se päivä, kun me Ässän kanssa vihdoin korkattiin ekat viralliset koiratanssikisat. Oikeastaan nämä olivat peräti ekat viralliset kisat mistään lajista! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ehkä ensivuonna nähdään ensiesiintymisiä muidenkin lajien kokeissa ja kisoissa..

Mutta itse tanssikisoihin. Kisat pidettiin tutussa paikassa, eli Tamskin Tallilla Lempäälässä. Osallistuimme Ässän kanssa freestylen alokasluokkaan, jossa oli osallistujia yhteensä 9 (kisat olivat ihan täynnä). Mentiin paikalle jo ennen kisojen alkua talkoilemaan ja kokoamaan rataa. Kisat alkoivat muistaakseni kymmeneltä ja ensimmäisenä oli HTM (seuraaminen musiikin tahtiin), joten meidän luokan arvioitu alkamisaika oli kahden maissa. Odotteluaikaa siis oli, mutta aika kului nopeasti muita kannustaessa ja hienoja suorituksia seuratessa.

Kumma kyllä en ollut etukäteen ihan hirveästi jännittänyt, joten tällä kertaa en tehnyt rentoutus/mielikuvaharjoituksiakaan. Ehkä olisi pitänyt, sillä lauantaina iski sellainen adrenaliini ja keskittymiskyvyttömyys, että palelin ja vaeltelin levottamana ympäriinsä ja taisin höpötelläkkin mitä sattuu. Ei kuitenkaan tullut sellaista paniikkia ja kauhua omaa suoritusta kohtaan, vaan ennemminkin toivoin sen tulevan pian, jotta olisi ohikin nopeasti.

Ässän kanssa käytiin kahteen kertaan hallissa luetuttamassa mikrosiru ja hieman lämmittelemässä ennen kisojen alkua. Ässä oli aika täpäkällä tuulella eikä tuntunut jännittävän. Helposti tosin alkoi kommentoimaan muita koiria, jossei tehty jotain. Olin siis ihan hyvillä fiiliksillä.

Koska HTM-luokka menikin odotettua nopeammin läpi, päätettiin freestyle-luokka aikaistaa, eli aloitettiin heti kun porukka oli paikalla ja valmiina. Me oltiin Ässän kanssa suoritusvuorossa viidensinä, joten ajattelin ottaa sen hyvissä ajoin vielä vähän lämmittelemään. Halusin tehdä Ässän kanssa vielä parit aseenkierrot, koska siinä liikkeessä on ollut nyt ongelmia. Reppua kaivellessa asetta ei sitten löytynytkään mistään, ja luokka oli kohta alkamassa! Onneksi asutaan suhteellisen lähellä, joten lähdin kaahaamaan kotiin etsiäkseni aseen. Sieltä se lopulta löytyikin, väärän repun pohjalta. Ehdin ajoissa takaisin, mutta missasin kehääntutustumisen enkä viitsinyt enää ottaa Ässää lämmittelemään, koska alokas-luokka alkoi. Vaihdoin siis vaatteet ja odottelin meidän vuoroamme. Tässä vaiheessa olotila oli kiireellisestä ajosta johtuen kuin olisin ollut valmistautumassa johonkin pikajuoksuun tai kaksintaisteluun, ei siis ehkä otollisin tanssia ajatellen.

Edellisen koiran mennessä kehään hain Ässän autosta ajatukset hajallaan, tarkoituksena lämpätä sitä vielä ennen vuoroamme. Ässä oli kuitenkin aika kuutamolla, ei hermostuneen oloisesti, vaan ei ollut vaan kartalla mitä pitäisi tehdä. Yritin epätoivoisesti koota omia ajatuksia ja lämmitellä Ässää. Lopulta meidät kuulutettiin, joten harpottiin areenalle. 


Liisa-idalle kiitos taas videon kuvauksesta ja editoinnista. Kuten alusta näkyy, ollaan molemmat vähän kuutamolla. Alussa Ässä jäi vain makaamaan eikä kiertänyt minua, aseenkierto ei onnistunut, pujottelu tökkäsi ja jalkojen ylihypyt jäivät kokonaan pois Ässän vaan pujotellessa onnellisena. Näin ollen mulla meni pasmat sekaisin, ja vaikka Ässä palasi tilanteen tasalle niin itse kiiruhdin loppuohjelman ollen joissain kohdissa musiikkia edellä. Heti suorituksen jälkeen vähän harmitti moinen pööpöily, kun en saanut itseäni paremmin skarppaamaan, lämmittelemään koiraa ja pitämään hermoja kasassa ohjelmassa. 

Ensimmäisenä näkee vain virheensä, mutta olen oikeasti onnellinen selviytymisestämme ensimmäisissä virallisissa kisoissa! Moni kohta meni kuitenkin hyvin ja jostain syystä olen erityisen onnellinen hienosta kehäänmenosta ja poistumisesta. Ja Ässää ei heiluvasta hännästä päätellen potuttanut ollenkaan, vaikka ohjaaja olikin vähän kuutamolla. 

Pisteitä saimme kolmelta tuomarilta keskiarvona 159,33 ja sijoituttiin neljänsiksi. KuMa jäi nyt uupumaan, mutta onpahan jotain tavoiteltavaa ensikisoissakin. Tuomarit olivat ilmeisesti suhteellisen tiukkoja, joten myös siihen nähden saatiin hyvät pisteet. Maksimipistemäärä on 200 pistettä. Pisteet koostuvat teknisistä (liikkeiden määrä, laatu) ja taiteellisista (yhteistyö ja kumppanuus, koreografia), joista kummastakin voi saada max 100p, kunniamainintaan vaaditaan 80 p. per osio.

Tällaisia arvosteluja saatiin:

"Hyviä liikkeitä ja ohjaajalta kaunista ohjaamista. Alku hieman kangerteli, mutta loppua kohti ohjelma parani. Koiralla ihana kontakti ohjaajaan. Ehkä vielä kaipaisi jonkun vauhdikkaammankin osion koreografiaan" Tekniset pisteet 78, Taiteelliset 79, kokonaispisteet 157.

"Kehää pitäisi käyttää laajemmin hyväksi" Tekniset pisteet 80 ja taiteelliset pisteet 78, kokonaispisteet 158

"Alussa muutama näkyvä kielto, mutta sitten homma lähti "pelittämään". Hyvä kontakti ja ihana iloinen koira." Tekniset pisteet 80, taiteelliset 83, kokonaispisteet 163.

Tamskille valittiin myös uusi koiratanssi valmennusryhmä, jonne me Ässän kanssa päästiin! Nyt onkin hyvä aika ruveta rakentelemaan uutta ohjelmaa, sillä seuraavat kisat ovat vasta keväällä.

torstai 12. syyskuuta 2013

Pentusuunnitelmat siirtyy

Niin siinä vain kävi, että vaikka neljä tulevaa pentuetta oli tähtäimessä jäin ilman pentua. Yhdestä ainoasta syntyneestä pentueesta kaikki olivat jo valmiiksi varattuja, kaksi narttua jäi tyhjäksi ja yhden juoksut menivät ohi. Hyvää tuuria vai mitä? Hieman se tietysi harmittaa, kun nyt vihdoin haluaisi pennun ja sitä ei vielä sitten saakkaan. Rahat oli säästetty ja aikaa opiskelujen takia olisi pennun kanssa touhuta enemmän kuin tarpeeksi. Mutta minkäs teet.

 Ainakin tämä syksy joudutaan olemaan vielä ilman pentua


Onneksi kevääksi on taas tulossa vallan mielenkiintoisia pentueita, joten innolla suuntaan katseet tulevaan! Alustavasti olen katsellut ainakin neljän nartun pentusuunnitelmia sillä silmällä, toivottavasti jostain tärppää ja meille sopiva pentu löytyisi.Ehtiipähän keskittyä vielä talven täysillä Ässän kanssa harrasteluun, ties mitä tässä vielä keksiikään.

Naskalihammasta odotellessa

maanantai 9. syyskuuta 2013

Just what we needed


 Eräänä kuumana päivänä lenkillä mäkihyppyrinteellä (kuvat Liisan ottamia).

Ollaan kisojen takia treenattu aivan liikaa koko pitkää ohjelmaa ja unohtaen ne yksittäiset liikkeet. Tämä tuntui näkyvän Ässälläkin jo nopeana väsähtämisenä treeneissä sekä yksittäisten liikkeiden varmuuden katoamisessa, kun niitä tehtiin vain osana ohjelmaa. Niimpä päätinkin treenata nyt niitä oikeita kisoja varten lähinnä pelkkiä liikkeitä varmemmaksi, jolloin tiistain koiratanssitreenit tulivatkin oikein tarpeeseen!

Teemana oli palkata satunnaisesti joistain määrästä liikkeitä maksimimäärän ollessa 7. Eli esim. 3-1-5 sarja, jossa ensin palkka tulee kolmesta ekasta liikkeesta, sitten yhdestä seuraavasta, ja sitten teet 5 seuraavaa joista palkka. Tähän ohjaaja tuli vielä muistuttamaan sivulle tulosta ja muista tavis-liikkeistä, että nekin lasketaaan liikkeiksi. Usein niitä vain pyytää itsestäänselvyytenä, ja palkka tulee jostain ihan muusta. Lisäksi näissä treeneissä pidettiin huolta siitä, että koiran ollessa treenikentällä ei tullut yhtään "kuollutta hetkeä" eli koira haistelisi tai haahuilisi jossain. Kaikki siis mietittiin tarkkaan etukäteen, ja koira pistettiin treenin jälkeen välittömästi takaisin boksiin odottelemaan. Ja tämähän oli juuri sellaista treeniä, mitä me Ässän kanssa ollaan nyt kaivattu!


Ässästä oikein huomasi, miten sen into kasvoi näissä treeneissä! Eka treenikerta oli vähän sähläys-haahuilu-settiä kummankin osalta, mutta kun (molemmat) tajuttiin se jutun juju seuraavalla sessiolla, Ässän silmiin palasi se tuttu palo ja into: tehään hei jee! Ei ollut haahuilua, ei ollut innon puutetta, oli vaan täpinöissään oleva koira ja asiat valmiiksi ajatellut ohjaaja. Teeman mukaisesti intouduin yllätysmomenttina käyttämään palloa palkkana treeneissä piiiitkästä aikaa, ja se toimikin yllättävän hyvin. Aivan mahtavat treenit!

Kurvailua tällä kertaa kepin perässä

Keskusteltiin myös Ässän "Laamailusta" viime kisoissa. No ohjaajan mielestä se ei ollut laama (eihän se ollutkaan oikeasti), mutta ekaan hallissakäyntiin verrattuna se oli jotenkin haahuileva ja poissaoleva. Tultiin siihen tulokseen, ettei tällaisia asioita voi oikein taas tietää kuin kokeilemalla kisoissa, millaiset alkurutiinit toimivat omalle koiralle. Ohjaajamme mielestä Ässän "laamailu" ei toisaalta ollut välttämättä ollenkaan paha asia, sillä jännittävässä tilanteessa yli-innokkuuden puolelle menevällä tättähäärä-moodilla (maaliskuun kisoissa) Ässä tekee välillä asioita kaksi yhden sijaan ja ennakoi juttuja. Laamailija-Ässää on helpompi ohajata, jos keskittyminen vaan pelaa. Ainakin osaksi laamailu johtuu varmasti jännittämisestä, joten eiköhän se helpota joskus jossain vaiheessa, jos jonkinlainen kisarutiini saadaan luotua.

 "Itse olet Laama"

Vielä on pakko venyttää päivitystä hieman hehkuttamalla meidän torstaisista toko-treeneistä. Minulla sattui olemaan pallo mukana tiistain koiratanssista, ja sillä tuli palkkailtua joissain kohtaa Ässän tekemisiä. Sitten sainkin heiton, että miksen kokeilisi sitä Ässän seuraamisen innostamiseen? Patukkaa ollaan joskus käytetty tässä hommassa, mutta se ei tunnu oikein toimivan. Ässä kyllä repii patukkaa, mutta tuntuu jotenkin paineistuvan siitä, jolloin homma ei ole enää kivaa. Palloa ei tarvitse kuin iloisesti jahdata. Pallo-palkkaa olen viimeksi kokeillut käyttää joskus talvella, mutta eihän se silloin toiminut. Nyt tajusin, että todennäköisin syy tälle lienee ne Ässän talvella pahana olleet selkäkivut, eihän silloin tee mieli riekkua. Tällä kokeilukerralla tulokset vaikuttivatkin varsin hyviltä, sillä en muista milloin Ässä olisi viimeksi seurannut noin innokkaasti noin montaa sessiota putkeen. Lisäksi into palloa kohtaan tuntui kasvavan treenien edetessä. Olemmeko lähestymässä toko-uramme käännekohtaa?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Koiratanssin möllikisoissa jännittämässä

Ja niin koitti viimein aika noiden "pelättyjen" kisojen, eli TamSK:in järjestämä koiratanssien möllikisa, tuomarina Johanna Saariluoma. (Viimeksi oltiin keväällä). Tämän viikon valmistautuminen hoidettiin tiistain harkkojen jälkeen vain ruoan annon yhteydessä ja muutamalla toistolla, ja Ässä tykkäsi. Itse treenailin ohjelmaa läpi yksikseni, sillä tiistaina oli tullut vielä muutama pieni muutos ohjelmaan. Tämä tuntui olevan erittäin hyvä päätös, sillä Ässällä tuntui intoa riittävän perjantaina ja muutenkin se tuli aina ohjelmaa yksin tehdessäni hyörimään yrittäen osallistua esim. tassulla lätkimällä. Höpsö.

Tämän lisäksi virittelin hermojani oikeanlaiseen moodiin mielikuva- ja rentoutusharjoituksilla, joita tein jo viimeviikolla. Ja kyllähän ne toimikin - kunnon jännitys iski vasta perjantai-iltana, jonka sain vielä jotenkin kurii. Aamuyöstä aloin tosin heräilemään jännityksen iskiessä, onneksi olin menossa jo yhdeksäksi talkoilemaan, joten kotona ei tarvinnut pyöriä ja ihmetellä kovin kauaa. Autoon istuessani tein vielä viimeisen kerran rentoutumisharjoituksen ennen auton starttaamista.

Aamu sujui mukavasti talkoillessa ja itse kisat alkoivat 10.30 HTM ohjelmilla. 11.15 oli Freestylen kilpailevien vuoro ja vasta 12.10 alkoivat Freestylen mölli- ja starttiluokka. Me oltiin Ässän kanssa vielä starttiluokassa, sillä kumpikaan ei ole virallisesti kisannut koiratanssin parissa aiemmin. Osallistujia tähän luokkaan oli yhteensä 5, mutta muuten kisat olivat aika pienet.

Jännitys alkoi iskeä siinä HTM:n loppusuoralla, kun suunnittelin Ässän hakemista. Rauhoittelin itseni ja hain Ässän halliin lämppäämään. Ässä oli todella vauhdikkaalla tuulella, lensin kerran jopa persiilleni pujottelussa yrittäessäni pysyä perässä. Tästä olin onnellinen, sillä tiistainahan Ässä vähän laamaili treeneissä. Keskittyminen taisi olla ihan ok, mitä nyt hieman ihmetteli. Vein Ässän aika pian autoon takaisin ja suunnittelin rauhoittumistreenejä.

Seuraavaksi hain Ässän noin tunnin päästä autosta, kun oli kehääntutustumisen vuoro. Nyt Ässä oli jostain syystä paaaljon rauhallisempi, vähän poissaoleva ja ehkä rauhoitteleva? En saanut sitä oikein keskittymään ja esim. pujottelussa se lähti aika herkästi kesken kaiken haahuilemaan muualle. Palkkailin sitä reippaasti oma-aloitteisesta kontaktista ja mentiin hetkeksi makoilemaan, rauhoittumaan ja katselemaan hallin menoa namien voimalla. Sitten autoon.

Viimeisen kerran hain Ässän juuri ennen meidän vuoroa. Hetki makoiltiin lämppä kehän vieressä ja palkkailin Ässää rauhallisuudesta ja minuun katsomisesta. Sitten mentiin lämppäkehään ja yritin kaikin tavoin viritellä Ässää innostuneempaan moodiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Se pysyi kevyesti läähättävä, rauhallisena ja hieman poissaolevana. Keskittyminen kuitenkin parani, eikä se lähtenyt haahuilemaan juurikaan. Sitten pitikin jo mennä kehään ja muistan vain ajatelleeni, että nyt se haahuilee ja pitää käskyttää selkeästi.

Tältä se meno sitten näytti.

Anne ja Ässä koiratanssin möllikisoissa 31.8.2013

Ohjelman jälkeen moni tuli kehumaan miten hyvin meillä meni. Itse olin vähän puulla päähän lyötynä, mitäs siellä nyt tapahtuikaan? Kuulemma olin käskyttänyt selkeästi enkä näyttänyt jännittyneeltä (jes!) ja Ässäkin näytti iloiselta eikä laamalta. Eihän se mikään laama ollutkaan, mutta mielestäni se olisi voinut olla vähän skarpimpi ja täpäkämpi, mitä normaalisti onkin.

Omat ajatukset videosta olivat seuraavat:

- Unohdin ottaa siltä valjaat pois! Ääk! (Jäi muuten myös omat kengät vaihtamatta pehmeisiin tossuihin)
- Kehään meno meni nätisti
- Alku meni hyvin (älysin tällä kertaa odottaa, että katsoo minuun, ja vasta sitten pyytää musiikkia!)
- Aseen kierto meni ketuiksi, eihän se katsonut minuun päinkään tuolloin. Tämä harmittaa, koska tykkäään siitä liikkeestä ja se olisi saanut onnistua!
- Hypyt näytti paremmalta kuin viimeksi!
- Ympärikierto meni hyvin siihen asti, kunnes nousin. Tää on ollut treeneissäkin nahkeaa, pitää siihen kehitellä jotain.
- Tuo Ässän hännän heilutus on niin höpsöä :D Ainakin on kivaa!
- Käsien välistä pujottelut meni hyvin, ei edes yrittänyt nuolla naamaani
- Sen jälkeen tosin olisi pitänyt mennä jalan ali taakse, mutta kokeilikin päin hyppyä. Siitä vähän ehkä rumasti tönäisin sitten alas..
- Ässä ei ennakoinut seuraavaa pyörähdystä, mitä on tehnyt treeneissä. Jes!
- Kohta, missä Ässä nousee kädelleni, käännähdän, nousen Ässän tehdessä voltin ja sitten se tulee jalkojen väliin, meni hyvin! Sitä on nyt treenattu, se on ollut lähinnä ohjaajalle ongelmallinen..
- Jalkojen pujottelussa hidastui ihan totaalisesti, vaikka ekalla lämppäkerralla veti niitä niin, etten perässä pysynyt! Tuon liikkeen kanssa se on treeneissäkin välillä himmaillut. Olenkohan huitaissut sitä jossain välissä jalalla vai mistä kiikastaa..
- Tämän takia jäätiin sitten liian taakse, joten yritin hivuttautua edemmäs Ässä jalkojen välissä ennen loppukuvioita
- Loppukuviot menivät putkeen, jes jes! Ässä usein ennakoi tuon lopun jalalle hyppäyksen (kuten viimekerralla mölleissä), mutta nyt meni näppärästi kuten pitikin.
- Tuo lopun into, kun hyppää sitten siihen jalalle :D

Hyvin siis selvittiin kaikesta jännityksestä huolimatta. Itse en tällä kertaa tuntenut itseäni niin jännittyneeksi kuin viimeksi, tai ainakin aivot tuntuivat toimivan paljon paremmin. Silti oman suorituksen jälkeen en hetkeen tajunnut oikein mitään mistään ja seuraavaksi olleen treenikaverin esitys meni multa ihan ohi, vaikka yritin sitä katsella. Saamani kommentit ohjelmasta yritin kovasti painaa mieleeni, joten niistä ainakin osan muistin.

Tällä suorituksella päästiin omaksi yllätyksekseni ykköspallille, ohhoh! Muiden samassa luokassa olleiden ohjelmista en nähnyt kuin pätkiä tai sitten en jännitykseltä niihin pystynyt keskittymään, joten mitään hajua sijoituksesta ei ollut etukäteen. Kuvasta kiitos Liisa-Idalle.

Me keskellä. Vasemmalla toiseksi tullut, joilla oli kivan oloinen barokkityylinen ohjelma, oikealla kolmanneksi tullut ryhmäläisemme, joilla oli svengaava 50-luvun hitti musiikkina (esitys meni minulta ohi).

Saatiin me arvostelukin:

"Hyvää yhteistyötä! Tasainen suoritus jo osaavalta parilta. Koira hieman hitaalla loppupuolen pujottelussa. Kehän etulaitaa voisi käyttää enemmän. Aivan kisavalmis kokonaisuus!"

Pisteitä annettiin myös:


Esittäminen ja tarkkuus: 9,5 p.
Vaikeusaste ja sisältö, tekninen osaaminen: 8,8 p.
Musiikki ja tulkinta: 8,7 p.

Eli yhteensä 27/30 p

Kisoista jäi se fiilis, että nyt pitää treenata niitä yksittäisiä liikkeitä. Pitää myös miettiä noita rutiineita ennen kisakehää, sillä viimeksi Ässä oli hyvässä vireessä, mutta tänään hieman hitaalla.  Vaan hyvä tietää, että onnistuu se ohjelma hitaammallakin, pitää vain silloin ottaa eri asioita huomioon. Hitaudessa on ainakin se hyvä puoli, että se ei kerkeä tehdä omia juttuja väliin.

Näillä eväillä sitten kahden viikon päästä virallisiin kisoihin.