torstai 13. lokakuuta 2011

Naksuttelua ja iloista tekemistä

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, on meille ostettu naksutin. Agitreeneissä huomasin treenikaverin opettavan koiralleen kontakteja naksuttimen avulla, joten nappasin idean ja hankin oman. Onhan sitä naksuttelua joskus aikaisemmin hieman kokeiltu, mutta se on jäänyt vaikean tuntuisena aina pois. Nyt tämä kuitenkin on tuntunut ihan kätevältä peliltä juurikin noihin kontakteihin, ja miksei muihinkin juttuihin. Sillä on niin helppo poimia ne pienet hyvät asiat. Nyt, kun Ässä on ruvennut availemaan sanaista arkkuaan vähän liiaksi reeneissä, olen naksutellut myös sen hiljaisuudesta. Eiköhän se sillä mene, ja onhan mulla tuo suihkutinpanta sitten järeämpänä kalusteena, jossei naksuttelu tepsi.

Viimeksi myös valittelin agitreeneistä kirjoittaessani, kuinka Ässä on tuntunut vähän lattealta tiistain treeneissä. Noh, syykin saatiin sitten varmistettua, kun muistin taas kuinka kivaa agility on. Mentiin siis oikealla iloisella asenteella reeneihin, ja taas oli molemmilla kivaa. Ässä kuunteli ja seurasi ohjausta paremmin, kun nyt ohjasinkin paremmin. Ainoastaan tuo tyhjänpäiväinen räkytys pistää välillä kiehumaan, kyllä se voikin ärsyttää..! Mutta eiköhän se ajallaan.

Kuvia on tullut muutama taas räpsittyä, lisäilin niitä albumiin ja tänne muutaman. Välillä ne kelitkin suosii, vaikka tuntuukin, että joka päivä vaan satelee ja on pilvistä.






keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Lonkka- ja kyynärlausunnot

Juuri tuli mailiin tulokset Ässän lonkka, ja kyynärkuvauksista. Kyynärät olivat täysin terveet, niinkuin odotinkin (cockereilla nyt harvoin on niissä mitään). Lonkista taas tuli tulokseksi B/B, eli ovat lähes normaalit/rajatapaukset. Lonkissahan A on täysin terve, ja E sitten vaikea. Ihan hyvä tulos, kun en osannut yhtään odottaa mitään. Eläinlääkäri ei antanut tosiaan lonkista mitään lausuntoa, vaikka sanoikin etteivät ne pahalta näyttäneet. Mukava tietää, että vaikka polvissa onkin pientä häikkää ja lonkatkaan eivät ihan priimat ole, on Ässällä silti ihan pelittävä ranka! Nyt voi huoletta painella menemään täysiä jatkossakin.

torstai 6. lokakuuta 2011

Helvetinjärvellä

Perjantaina tehtiin porukalla reissu Helvetinjärvelle kansallispuistoon Helvetinkolua katsomaan. Hyvä reissu, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Ässä oli tietysti mukana, ja kameraakin ulkoilutin jonkin verran. Aika vain loppui valitettavasti kesken, ja autollekkin kerkesimme vasta nipin napin ennen säkkipimeää.

Lähdimme reissuun ilman gps:ää, pelkän kirjoitetun lappusen turvin. Itse olen työasioissa tuolla päin ajellut, mutten helvetinjärvelle asti koskaan. Niimpä vain seurasimme kylttejä, ja lopulta löysimme perille muita autoja seuraten ja kännykän gps-paikannintimen avulla. Perillä huomasimme olevamme eri puolella kansallispuistoa, kuin Helvetinkolu. Kolulle oli matkaa 5km, joten lähdimme kiireesti tarpomaan, sillä meillä oli vain n. 3 tuntia aikaa ennen pimeän tuloa. Puolessa välissä huomasimme, ettei aika mitenkään riitä, joten leiriydyimme pysähdyspaikalle syömään eväitä ja katselemaan maisemia. Lopulta lähdimme takaisinpäin juuri ja juuri ajoissa, sillä loppumatkalla oli jo aika pimeää. Päästiin kuitenkin metsästä ajoissa ulos, vaikka Helvetinkolu jäikin näkemättä.



Kalastajan apuri

Minulta oli siinä mielessä vikatikki lähteä reissuun, että kotona flunssa iski täydellä teholla takaisin. Päivän lämpimyydestä riemastuneena olin ottanut liian vähän vaatetta mukaan, joten kylmähän siellä oli tullut. Illan ja seuraavan päivän sitten vietin leppoisasti lämmöstä tointuen, ja nyt alkaa koko flunssa (tai lähinnä yskä) olla jo kokonaan ohitse. Onneksi ei sentään treenejä jäänyt välistä.



Agilitytreenit ovat nekin sujuneet ihan hyvin. Viimeksi ihmettelin Ässän latteutta tiistain treeneistä, ja nytpä se taisikin selvitä. Maanantain treenejä ei ollut tällä viikolla, joten ne eivät voineet vaikuttaa tiistain treeneihin. Sen sijaan huomasin, etten itse ollut niin innostava/innostunut, kuin tiistaisin. Siitä sitten seuraa myös se, etten ohjaa koiraa kunnolla. Ilmeisesti ajattelen, että kyllä se jo jotain osaa ja sen pitäisi osata tulla ja mennä näin ja ilmeisesti lukea myös mun ajatuksiakin. Ei ihmekkään, ettei nopeutta ole niin paljon, kun ohjaus on epämääräisempää ja innottomampaa. Tämän viikon treenien alussa ohjasin kuin ennenkin, ja Ässä jo alkoi jo menemäänkin vain "vähän sinne päin", kun en ohjannut. Lopussa paransin omaa intoani (ja sitä myöten ohjausta), ja eron huomasi heti. Ässä alkoi olemaan enemmän mukana juonessa ja intokin parani. Katsotaan, miten mennään sitten ensiviikolla.

Tiistain agiryhmän ohjaaja onkin huomauttanut mua nyt monesti huonosta ohjauksesta. Näin ei alussa ollut.. Lisäksi alussa meillä menikin radat paljon paremmin, nyt vain ihan ok. No, nyt on vihdoin otettu neuvosta vaari, eiköhän se siitä. Aloinkin jo suunnittelemaan, että kun Sportdogparkilla on seuraavat epäviralliset kisat, niin voitaisiin mennä Ässän kanssa sinne. Siellä kun ei ole keppejä, rengasta, pussia ja keinua, ja radan saa uusia ja palkatakkin saa, vaikkakin siitä seuraa hylky. Jostainhan se on lähdettävä :)