torstai 28. marraskuuta 2013

Collikan kanssa saa räyhätä

Hullu juoksee taustalla

Viikonloppu vierähti Salossa, niinkuin tulee seuraavakin viikonloppukin kulumaan. Räyhäämättä paras -projekti on ottanut tuulta siipiensä alle ja hihnassa koiraohitukset ovat sujuneet aika näppärästi Ässän tuijottaessa leuka väpättäen lihapurkkia. Vielä ei itsenäisesti ota kontaktia koiran näkemisestä enkä sitä ihan hetkeen odotakkaan. Hihnalenkeillä Ässä mielestäni kulkee jo rennommin ja toisen koiran nähtyään (jos en ehdi palkkaamaan) säilyy usein rauhallisena menemättä täpäkkään kyttäysmoodiin tai reagoimatta. Edistystä siis! Mokauksilta ollaan aika huolella säästytty ja jos joku reaktio on jonnekkin päässyt tulemaankin, ollaan siitä aina selvitty hyvin eteenpäin.

Vaan vapaana räyhäämättömyys onkin hankalampi homma. Olen treenannut tätä liikkumalla näillä koirarikkaammilla metsäpoluilla Ässä fleksissä, mutta aika huonosti siellä on vastaantulijoita ollut (tietysti heti muut koirat kaikkoaa, kun niitä tarvitsisi!). Ässä on tässä metsässä ollut hyvin kyttäileväinen ja täpäkän oloinen, ilmeisesti tästä tulisi nyt päätellä näiden metsien olevan jatkossa sopimattomia koiran vapaanaulkoilutus alueita, kun se menee tuohon mielentilaan jo siellä kulkiessaan. Eli siellä ne huonot kohtaamiset juuri ovat olleet, kun pitää kytätä kuin mielipuoli. Sinänsä harmi, kun on niin mukava ulkoilualue ihan pikkukävelyn päässä, mutta silläpä sinne eksyvät kaikki muutkin..

Hauska oli muuten verrata kaverin chihuja Ässään lenkillä. Vahti-chihut huomaavat paljon herkemmin kaikki ympäristön tapahtumat tuohon spanielin mentaliteetillä nenän perässä köpöttävään Ässään verrattuna. Ässä voi reagoida voimakkaasti asioita nähdessään ja kyllä se tosiaan välillä kulkee kaikkea kyttäillen, mutta se on lähtökohtaisesti enemmän "pihalla" tapahtumista. Helpompaa siis vahvistaa sitä omassa kuplassa kulkemista ja muiden ignoraamista. Toki Ässä uljaana lauman Uroksena reagoi chihu-tyttöjen reagoimiin asioihin, liekö jopa mielessään puolustaa tyttöjä?

Roope ei huutele vieraille

Välillä saa luvan kanssa räyhätä
 
"Jos vähän hymyilen, niin heitätkö kepin?"

Laiskasti on kameraa tullut nyt ulkoilutettua, mutta sain napattua sen mukaan lähtiessämme Roope-collien kanssa lenkille. Runkoon jäi kiinni lyhyt kittiputki, ja ai että kirosin sen taas alimpaan maan rakoon kuvia ottaessa ja nyt uudestaan kuvia koneella katsellessani. Putki on suunnilleen halvin mahdollinen mitä kameran mukana voi saada ja sen kyllä huomaa. Muistui taas mieleen miksen suunnilleen ikinä käytä kyseistä kakkulaa, ellei sen polttoväli ole ihan ehdoton. Mutta sainpa pitkästä aikaa muutaman kuvan vanhaherra Roopesta!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ässän Movember

Saatiin Miralta Movember-haaste! Ässä lähtee tapahtumaan mukaan vähän huonoin eväin, sillä sen turpavärkin ajelusta ei ole pitkä aika. Kovin se tällä(kin) hetkellä viiksiään kasvattelee muun turkin mukana. Ehkäpä tähän haasteeseen osallistutaankin tavoitekuvalla, eli mikä on Ässän tavoite viiksien kasvattelussa.

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.


 2010 Ässän kuuraparta

Marsutkin halusivat osallistua Mustikin viiksiparilla

Haastan mukaan


ja bonuksena meidän marsukasvattajan, sillä mieleni tekee nähdä myös marsuviiksiä ;)


perjantai 22. marraskuuta 2013

Villi luminen luonto


Eilen tuli Tampereellakin ensilumi, jonka myötä innostuin lähtemään rämpimislenkille vähän kauemmas. Tavallinen reitti on hieman tylsä, joten päätin maustaa sitä lähtemällä rämpimään umpimähkää metikköön. Maasto ei ollut sitä miellyttävintä lenkkimaastoa, mutta ihan hyvin siellä menomatkalla pärjäsi kivoimpia reittejä kulkien. Matkalla näin vaalean jäniksen, kahdet hirven jäljet sekä ison koiraeläimen jäljet. Ihmisjälkiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla (epäilemättä ei ole suosituinta lenkkeilymaastoa), joten liekö asialla susi vai yksinään kuljeskellut maatalon musti tai jonkin sortin hirvikoira. Jäljet eivät voineet olla tuntia vanhempia, sillä päällä ollut lumisade oli vain kevyesti ehtinyt jäljet peittää.

Koiraeläimen jäljistä ilahtuneena käännyttiin kotimatkalle, mutta ei omia jälkiä pitkin tietenkään. Niinpä kohta sain huomata olevani hieman hukassa rämpiessäni vattutiheikössä. Erinomaisella suuntavaistollani otin suunnan ja rämmin suoraan eteenpäin kaikkien tiheiden kuusikoiden ja koivikoiden, kallioiden, vattupöhiköiden, karsittujen metsäalueiden ja hakkuualueiden läpi. Lopulta löysin itseni tuntemalleni yksityistielle (joka oli ihan eri suunnassa, mihin luulin kulkeneeni), joten kotimatka sai vihdoin alkaa. Reissussa ei vierähtänyt kuin kaksi tuntia harhailusta huolimatta, mutta olo oli täysin läpimärkä ja uuvahtanut, kun aamupalakin oli unohtunut reissuun lähtiessä. Ässäkin otti aika tyytyväisenä suunnan kohti autoa. Mutta sainpa ainakin pari kuvaa Ässästä uuden lumen keskellä!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Räyhäämättä paras

Räyhääminen, tuo ikuisaihe Ässän kanssa eläessä. Viimetalvella kirjoittelin oikein urakalla Ässän räyhäämisestä, joka saatiin lopulta laantumaan osteopatian ja koulutuksen avulla. Silloin räyhääminen oli pahimmillaan. Kipujen kadottua hoitojen myötä ja ahkeralla vastaehdollistamisella Ässä ei karannut enää räyhäämään muille koirille, vaan tuli syömään nameja koiran kohdatessaan. Lenkeillä muut ohitettiin hihnassa mahdollisimman välinpitämättömästi maata nuuskien. Joskus räyhättiin jollekkin yleensä ihan aiheesta, mutta kaikki oli kunnossa.

 "Tällä lenkillä en räyhänny kellekkään!"

Nyt tuo räyhääminen on hiipinyt salakavalasti takaisin elämäämme. Tässä muutamia syitä miksi.

1) Ne ikävät koirakohtaamiset. Siinä ei paljon auta vaikka oma koira tottelisikin, jos toinen tuntematon irtokoira juoksee sen kiinni ja yli. Ässän räyhäys perustuu epävarmuuteen, joita nuo kohtaamiset lisäävät aina merkittävästi. Ikävään koirakohtaamiseen ei vaadita edes fyysistä kontaktia vaan riittää, että uhka toisen koiran luokse tulemisesta on. Sekin riittää, jos omistaja hermostuu tarpeeksi tilanteessa. Epävarmuuden kasvaessa reagoidaan aina vaan helpommin koiriin, jotka eivät edes ole uhka.

2) Se mielentila. Rauhallisella mielentilalla ollessaan Ässä reagoi huomattavasti rauhallisemmin ja voi vaikka ruveta haistelemaan rauhallisesti maata toisen tullessa vastaan. Kiihkeämmässä mielentilassa, esimerkiksi innostuttuaan kavereista, uudesta lenkkeilymaastosta tai kohdattuaan jonkun epäilyttävän koirakon, ovat reaktiot huomattavasti voimakkaampia.

3) Vahvistamisen hiipuminen. Ässän käyttäydyttyä jonkin aikaa hyvin, se jatkuva toivotun toiminnon vahvistaminen jäi taka-alalle. Ikävien kohtaamisien jälkeen olisi pitänyt välittömästi terästäytyä ja ottaa homma tehotreeniin, mitä en näköjään tehnyt riittävästi.

4) Muut syyt. Näitä voisivat olla pimeä (pimeässä kaikki on epäilyttävämpää) ja kipu, jota en Ässällä usko tällä hetkellä suuremmin olevan.

Ei Ässä tällä hetkellä mikään mahdoton ole ainakaan viimetalveen verrattuna. Jos se t ekee jotain, niin useimmiten se vain vapaana ollessaan ärjyy hetken toiselle koiralle ja tulee vasta sitten luokse. Joskus se on "uhkaavassa" tilanteessa saattanut mennyt hieman koiraa kohti samalla huutaen, ja tullut sitten luokse todettuaan tilanteen olevan hallinnassa. Jos toinenkin on irti ja riehuu/tulee luokse niin silloin tuo yleensä lähtee juoksemaan sen luokse huudon kera. Enkä kuollaksenikaan voi sietää tätä sen käytöstä. Kaiken lisäksi se on alkanut hihnalenkeilläkin taas huudella muille ja on ottanut yhden tokon treenikaverin silmätikukseen. Syvä huokaus. Onneksi ei kuitenkaan ikimaailmassa tee kenellekkään mitään.


"Tällä lenkillä ei tarvinnu kommentoida kuin kahta hihnassa ollutta noutajaa. Eipä niissä sitten ollutkaan ihmeempiä."

Ärsyttävintä hommassa on se, että minä en yksinkertaisesti voi noille ikäville koirakokemuksille mitään. Niitä tulee väkisinkin, kun asuu kaupungissa ja ihmisiä on joka paikassa. Koiran ollessa irti väliin ei aina ehdi ajoissa. Ja joitakin koiran omistajia ei vain kiinnosta. Ei auta, kun alkaa koulutus taas alusta, vaan miten monta kertaa tuolle koiralle saa vakuutettua kaiken olevan ok, kun kohta joku taas tulee jostain puskista niskaan?

Niin kovasti toivon, ettei pentu opi samoille tavoille. Tiedän ainakin välttää niitä virheitä, joita Ässän kanssa tein, mutta kovasti pelkään Ässän jollain konstilla tartuttavan tuon pennulle.

Onko kohtalotovereita? Kaikki niksit ja naksut otetaan vastaan!


maanantai 18. marraskuuta 2013

Koiraksi leimattu


Olen jonkin aikaa pohtinut tuota vesileiman käyttöä. Aiemmin en edes harkinnut vesileimamista, enhän kuvaile kuin lähinnä omaa koiraa lenkeillä eivätkä kuvat ole mitään taiteellisuuden huipentumia. Lähiaikoina olen kuitenkin kuullut sen verran ikäviä tarinoita kuvien pöllimiseen ja levittämiseen suhteen ties missä yhteyksissä, ettei se vesileima tuntunut enää yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi lisätä kuvat.fi:n asetuksiin itselleni vesileiman, josta se meni näppärästi kerralla kaikkiin kuviin. Fontin valkkasin vähän summamutikassa, mutta koon kanssa vekslailuun menikin hetki, ettei osoite hyppää kuvasta osittain pois pystykuvien kohdalla. No, siinä se nyt enempiä miettimättä on. Ehkä tunnen tulevaisuudessa tarvetta sen muokkaukseen ja kaunisteluun, mutta nyt mennään näillä. Ai miten niin suurpiirteinen?



Kaikenlaista ollaan taas touhuttu, vaikka tänne ei ehdikkään kaikkea raapustella. Innostuin taas juoksemaan, ja ollaankin Ässän kanssa käyty jo huikeat neljä kertaa juoksulenkillä. Erinomaista liikuntaa itselle ja koiran takalihaksille. Kunhan vielä maltettaisiin tulevaisuudessakin jatkaa tätä "harrastusta" enempi tai edes vähempi. Monesti tuo metsissä köpöttely vaan on vienyt voiton pururadan kierrosta.

Lauantaina oltiin Ässän kanssa Dream Team-Areenalla koiratanssin koreografiaworkshopissa, joka tuli todella tarpeeseen. Olen yrittänyt kehitellä meille ohjelmaan uuteen biisiimme yksin ja ryhmässäkin, mutta en ole jotenkin saanut tästä biisistä otetta, vaikka tuttu onkin. Nyt saatiin tehtyä ohjelmaa ekat 45 sekkaa kertosäkeeseen asti, mistä mulla olikin jo jonkinlainen visio. Myös loppuliikkeeseen saatiin niin hyvä idea, että varmana käytän. Tästäpä tämä ohjelma lähtee kehittymään ja muokkaantumaan, nyt on helpompi jatkaa alun selkiinnyttyä. Tämän päivän treeneissä testaillaan ohjelman alkua yksin ja koiran kanssa, ja katsotaan miltä näyttää. Ollaan niin paljon keskitytty uusien liikkeiden opetteluun, että mukava vaihteeksi tehdä ihan musiikin kanssa ;)


Tokossa saatiin ahdettua itsemme itsenäisyyspäiväksi kisamaisiin treeneihin. Kokoajan siis mennään lähemmäs ihan oikeita kokeita.. Vielä en tiedä, miten kisamaiset treenit käytännössä vedetään läpi, sen näkee paikan päällä. Hyvään saumaan kuitenkin tulivat, sillä keskiviikon tokotreenit alkavat olla tältä vuodelta loppusuoralla, viimeinen kerta on ensiviikolla. Ainakin tämän vuoden loppuun treenaillaan siis ihan kotosalla mahdollisuuksien mukaan kisamaisiin treeneihin ja möllikokeisiin änkien. Josko ensivuonna uskaltautuisi ihan oikeisiin kokeisiin?


ps. Kylläpäs kuvat nyt näyttää heti paljon "ammattimaisemmilta", kun niissä on vesileimat ja kaikkee!

pps. Tää pentujännitys tekee mun ihan hulluksi..

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lihaton lokakuu

Moni varmaan on kuullut lihattomasta lokakuusta, tempauksesta jossa lihansyönti piti lopettaa tai merkittävästi vähentää lokakuun ajaksi. Täälläkin kokeiltiin lihattomampaa elämää valmistamalla kotona pelkkiä kasvisruokia, koulussa sitten syötiin vähän tilanteen mukaan (voiko kasvispihvi olla kovin ravitsevaa, jos pääraaka-aineet ovat peruna, porkkana ja maissi?) eli siellä kuitenkin pääsääntöisesti liharuokia. Pääasia itselläni oli kuitenkin vain liharuokien vähentäminen ja kasvisruokareseptien kokeilu ja olihan siinä soijan maustamisessa ja seitanin tekemisessä aluksi ihmettelemistä. Nyt olen ihan rakastunut soijaan, tomaatti-papu-tuorejuusto kastikkeeseen ja fetapinaattipiirakkaan. Ja mikä parasta, soija säilyy kaapissa ties kuinka kauan ja maksaa vain murto-osan lihan hinnasta - lisää rahaa säästöön pentua varten!

Seitanin keittelyä, kulhossa taikina. Ässä oli ihan rakastuksissaan keitoksen hajuista.

Koska omaa syömistä on nyt tullut pohdiskeltua tavallista enemmän, on Ässänkin ruokinta ollut tarkastelun alla. Ässä elelee raakaruoalla edelleen tyytyväisenä ja osallistuikin lihattomaan lokakuuhun syömällä entistä enemmän lihaa. Annoskoot ovat olleet tarkastelun alla, sillä Ässä on aika solakassa kunnossa ja liikkuukin nykyään entistä enemmän (varsinkin kun vertaa viimetalven kipuilun rajoittamaan lenkkeilyyn). Lihaa se saa nykyisin päivittäin n. 130g (ennen 100g), vähän kasvissosetta sivuun ja iltapalaksi lihaisan luun (arviolta sen 150 g per pv, joskus enemmän joskus vähemmän). Varsinkin rankempana päivänä kuppiin saattaa lentää extralihaa ja saahan tuo mokoma myös herkkuluita ja kotiruoan rippeitä silloin tällöin. Netistä löysin Maukaan raakaruokalaskurin, joka arvioi koiran ruoan määrän liikunnan ja painon mukaan. Meillä arvio osui aika nappiin, vaikka luuta saattaakin saada hieman vähemmän.

Perus aamuruoka: Kalkkunaa ja kananmuna, kasvismössöä, nivellääke ja nyt kuurina kuivattua merilevää plakin irrotukseen.

Kaksi iltaruokaa, vasemmalla kanan selkä, oikealla poron aika vähälihaisia luita ja kalkkunan lihaa.

Tein myös hintavertailua eri ostopaikkojen suhteen netistä, jotta saisi vähän karsittua näitä ruokinnan kustannuksia. Vertailun lähtökohtana käytin Mustin ja Mirrin nettisivuilla olleita hintoja, koska sieltä lähinnä ostan Ässän ruoat. Nettikauppa Lempimuonaan vertaillessa Mushin ruokien hinnat saattoivat vaihdella kummasti niin, että joku ruoka oli kalliimpaa ja toinen taas halvempaa kuin M&M liikkeessä. Siellä selvästi halvimpia olivat ison satsin lihatuotteet. Nettikauppa Kennelrehulla kaikki tuotteet olivat selvästi Mustin ja Mirrin hintoja halvempia, mutta sekin edellyttäisi isojen satsien tilausta, minimissään 5 kg. Mutta kilohinta oli todella huokea, jopa Lempimuonan vastaavia huokeampi. Ohessa vertailtuna muutaman tuotteen kilohintoja, Kennelrehun tuotteiden perään on kirjoitettu pienin pakkauskoko. Myös kuivatut herkut olivat puolta halvempia Kennelrehulla Mustiin ja Mirriin verrattuna..


M&M Kennelrehu

e/kg e/kg
Lohi                         3,25                   1,80   5 kg pakkaus
Kalkkuna                         4,58                   2,80   5kg pakkaus
Kasvissose                         4,58                   3,17   6kg pakkaus
Nauta                         3,78                   2,40   5 kg pakkaus
Br siivet                         5,46                   2,94   8,5kg pakkaus
Naudan rusto                         3,19                   2,00   5kg pakkaus

Isot pakkauskoot tietysti vaativat ison pakkasen eikä Ässäkään syö kuin sen 4kg lihaa kuukaudessa + luut. Kuukaudessa säästö siis saattaisi olla 10 euron luokkaa, jos Ässä söisi pelkästään kennelrehun ruokia. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu, koska meidän pakkaseen ei saisi kennelrehun jättilaatikoista koottua kovin monipuolista valikoimaa tilan ahtauden takia. Ajattelin kuitenkin kokeilla ja hakea seuraavalta kierrokselta kaksi 5kg lihalaatikkoa ja kaksi luulattikkoa. Sisäelimet ja muut lihavaihtelut voi sitten hakea läheiseltä Mustilta ja Mirriltä. Kahden koiran taloudessa tässä touhussa olisi enemmän järkeä, joten ehkä otan tämän harjoitteluna tulevaa varten..

ps. Toivottavasti tulevalla äitikoiralla alkoi juuri juoksut, nyt kaikki pitämään peukkuja!