keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Vuosi lähenee loppuaan ja alkaa olla aika perinteiselle vuosikatsaukselle. Olen aina hirveästi tykännyt tehdä vuosikatsausta, sillä on ihana katsoa taaksepäin kaikkea tehtyjä juttuja ja huomata menneensä eteenpäin - vaikkei siltä aina niin tuntuisikaan. Tämä vuosi on ollut hyvin vaiherikasta aikaa muuten kuin koirien osalta, joten niiden osalta on ehkä vähemmän kerrottavaa.

2015


Talvi




- Femma täytti 1 v
- Ässällä oli vielä kuntoutusprojekti vaiheessa. Välillä oli helpompia päiviä ja välillä todella vaikeita. Kipulääkkeellä taidettiin mennä hyvin pitkälti koko talvi ja mielessä kävi olisiko jo aika luovuttaa. 
- Jotain pientä aktivointia Ässälle yritin järjestää mm. muutaman lyhyen kaverilenkin muodossa
- Femman kanssa käytiin ainakin Tappien talviretkellä
- Harrastusrintamalla vietettiin vähän hiljaiseloa pääsykoelukemisen takia, vaikka blogia vielä tässä vaiheessa ehti näköjään päivitellä.
- Samaan aikaan aloitin päättötyöni tekemisen töissä.
- Koiratanssitreeneissä taidettiin käydä ja hyvin harvoin/satunnaisesti aksailemassa.

Kevät




- Pääasiassa koirille varmaan hyvin tylsää aikaa, sillä itse paahdoin pääsykokeisiin
- Ässä "parani" ! Kipulääkkeet lopetettiin kokonaan, eikä niitä siitä eteenpäin ole tarvittu kuin satunnaisia jaksoja. 
- Ässä alkoi lenkkeilemään enemmän ja laihtui vihdoin ihannepainoonsa
- Ässä täytti 7 vuotta
- Femma pääsi tervehtimään kissoja 
- Harrastukset täysin tauolla
- Ässä kävi jälleen selkä ja lonkkakuvissa ennen "parantumistaan"
- Femman autokammoon havahduttiin

Kesä




- Femma aloitti autotreenit, tosin menestystä ei halutunlaisesti saatu
- Femma kävi luustokuvissa loistavin tuloksin (A/A, 0/0 , 0/0 ja selkä ok)
- Femman kanssa oli suunnitteilla mejäkoetta, aksailua ja tanssia, mutta pistettiin viikkotreenit autotreenin takia paussille
- Ehdittiin me kuitenkin muutama jälki ajamaan 
- Mökkeiltiin yksi viikonloppu saaristossa
- Koirat uivat keleistä huolimatta useita kertoja viikossa.
- Femman vapaanaoloa piti tirppojen takia rajoittaa
- Itse olin töissä koko kesän ja sain tiedon opiskelemaan pääsystä
- Ässä oli edelleen loistavassa kunnossa

Syksy





- Muutto Helsinkiin
- Ässä oli pitkän pätkän äidillä hoidossa
- Vietettiin paljon aikaa myös Tampereella ja nautittiin metsälenkkeilystä
- Tutustuttiin uuden kotipaikan lenkkimaastoihin, molemmat koirat kotiutuivat loistavasti
- Femma aloitti viikottaisen aksatreenin ja meillä on ollut joka kerta siellä aivan huippukivaa!
- Käytiin myös tokotreeneissä
- Femman ekat juoksut alkoivat
- Femma matkusti pakon edessä aika paljonkin autolla ja se tuntuu sujuvan aiempaan verrattuna hienosti matkapahoinvointilääkkeen avustuksella.
- Ässällä kävi tassuhaaveri ja huulipoimut oirehtivat
- Itse aloitin opiskelut ja yrittäen samalla kursia päättötyötä kasaan


Kuluneesta vuodesta erityisesti on jäänyt mieleen Ässän loistavan hyvä vointi keväästä eteenpäin ja Femman hyvät terveystulokset. Myös huono omatunto on ehtinyt vaivaamaan kevään ajanpuutteen, myöhään huomatun Femman matkustuskammon tai kesän rajoittuneen vapaanapidon takia. Ihan tyhmää turhaa murehtimista, mutta siihen tuppaan välillä olemaan taipuvainen. Syksyllä mielessä on ollut paljon muuta (koulua, koulua, Tampere), mutta myös himuisesti iloa esimerkiksi meidän agilityn ryhmäpaikan takia. Hassua miten yksi tunti viikossa voi saada niin paljon iloa aikaan pienessä ihmisessä.

Olihan tässä vuodessa paljon tapahtumaa myös koirille, vaikka toisin ajattelin. Mitähän kaikkea kivaa sitä ensivuodeksi keksisikään?

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joululomalla tanssittaa

Vihdoin alkoi joululoma ja se tietää kosolti ylimääräistä energiaa koirankin kanssa touhuamiseen. Alkulomalla teen tosin vielä pientä sivuprojektia (kröhöm päättötyö), mutta loma onkin niin pitkä että ehtiihän tässä. Alkaneen joululoman kunniaksi ollaan saatu nauttia kivoista metsälenkeistä kavereiden kanssa ja käydä treenaamassa aksaa ja pitkästä aikaa vähän koiratanssiakin.


Speck Linet rivissä, eivät tosin mitään sukua keskenään. Eli Uni ja Femma, alhaalla erikennelin Nessi.


Meillähän olisi valmiiksi suunniteltu koreografia Femmalle, mutta muuton myötä tanssahtelut jäivät pois kuvioista. Nyt olen kuunnellut koko syksyn parin kaverin hehkutusta koiratanssin mahtavuudesta, joten olin ihan innoissani lähdössä kaverin mukaan koiratanssiharkkoihin.

Ollaan nyt kotona vahvisteltu muutamia temppuja. Tarvitsin kuitenkin apusilmäparia ohjelman alkuun, koska se ei vain luonnistu multa. Tehtiin tarvittavat muokkaukset ja innoissani halusin tehdä koko ohjelman osaamiltamme osin läpi välipalkkauksineen. Femma oli aivan liekeissä ja vauhti päällä aksaharjoituksien jäljiltä, joten hieman yliampuvaksi sähläilyksihän se meni. Mutta oli meillä hauskaa!


Mun treenailut ovat kyllä juuri tällaisia, että innostuksen kohde vaihtuu kausittain. Ei ehkä mikään hyvä asia, jos haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti kisaamaan tai edistyä ja kehityä pitkäjänteisesti jossain lajissa. Toisaalta jokaisesta lajista oppii jotain hyödyllistä ja harrastamisen tulee olla hauskaa, joten olkoot. Femman kanssa on niin kiva harrastaa!

torstai 10. joulukuuta 2015

Korpeen päin me ajetaan


Muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltämme Sipoon korpeen, kun kerrankin päästiin jonnekkin valoisalla kameran kanssa. Retkipaikalle mentiin milläkäs muullakaan kuin autolla.

Kirjoittelin Femman autoilusta pitkän tekstin, mutta se jäi hautumaan ja vanhentumaan blogin perukoille. Jotain päivitystä autoilusta olisi kuitenkin kiva kirjoitella, vaikka oikeastaan sen saralla ei ole mitään hirveän merkittävää mullistusta tapahtunut.



Tällä hetkellä Femma matkustaa takakontissa häkissä, sillä sen pitäminen turvavyövaljaissa ei ole turvallista. Nyt matkustus takakontissa on tuntunut sujuvan kohtuullisen hyvin, joskin Femma ei aina halua mennä sinne itse. Jotain pientä apua on lienee ollut postafen-nimisestä matkapahoinvointilääkkeestä, sillä sen myötä Femman läähätys/kuolaaminen automatkoilla on mielestäni lientynyt. Myös Femman olotila on tuntunut olevan ajomatkan jälkeen parempi, eli se ei ole autosta tullessaan enää niin stressaantunut eikä juo 10 litraa vettä siihen päälle läähätettyään koko matkan.

Olotila autoilun aikana ja jälkeen kuitenkin vaihtelee lääkityksestä huolimatta, enkä oikein tiedä miksi. Varmasti tähän vaikuttaa moni tekijä, kuten miten on ollut stressiä muista asioista lähiaikoina ja esimerkiksi oma stressini. Tai ehkä edellisen ruokailun ajankohta voisi vaikuttaa? Seuraillaan ja ihmetellään. Pääsääntöisesti matkustus tuntuu kuitenkin olevan ihan siedettävää. Harmiksi matkustelua tulee reilusti, joten kestettävä on.




Ikävän automatkustelun vastapainoksi on kerrottava jotain kivaa meidän aksatreeneistä. Keppitreeni Femman kanssa väheni huomattavasti kerrostaloon muuton jälkeen keppien jäädessä toiselle paikkakunnalle. Nyt kuitenkin kahdessa viimetreenissä ollaan tehty useampi onnistunut suoritus neljällä suorassa linjassa olevalla kepillä! Femma sai myös eilen kehuja hyvästä radan lukemisesta ja irtoavuudestaan. Miellyttävä ohjattava se on tällaisen osaamattomammankin käsissä, menee aika hyvin sinne minne pitääkin, vaikka ohjaukset olisi vähän epämääräisempiä. Syksyllä ollaan saatu treenata paljon erilaisia ohjauskuvioita mistä tykkään erityisesti.

Aksan lisäksi voi aina hömpötellä tokoa, temppuja tai muuta supertärkeää. Kuten jugurtti-purkin pitämistä nokassa! Tehtävää tietysti suoritetaan asiaan kuuluvalla vakavuudella, vaikka omistajan pokka ei ihan pitäisikään.



Kirjaanpa tähän loppuun myös, että Femma kävi tänään ensimmäistä kertaa hierottavana. Hyvältä näytti piski eikä löytynyt mitään ihmeempiä. Tasapainoinen, sopusuhtainen ja joustava lihaksisto, hyvät lähtökohdat siis jatkaa harrastuksia kuten ennenkin. Vasemman takajalan lihaksisto oli tosin oikeaa suurempi/kehittyneempi, mutta koska muuten koira oli niin tasapainoin niin eipä siitä tarvinne huolestua.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Stressitöntä tonttuilua



Viikonloppuna kuvailin joulukortteja varten pihalle ilmestynyttä tonttua sekä herra Tähtisädettä ( oli muuten aikamoinen näky tuo mr. tähtisäde riehuessaan ja haukkuessaan ympäri pihaa kimallukset kaulassa). Samalla tuli vietettyä sellaista ihanaa päivää, jolloin ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Päivä kului hyvän kirjan parissa ja metsälenkillä, ihanaa. Tähtisäteen jäädessä vastalauseita sadatellen jo joululomalle palattiin me Femman kanssa takaisin Helsinkiin vielä viikoksi.

Neiti tonttu yrittää ankarasti vihjata, että nyt vois treenata 2on2off:ia


Helsinkiin palatessa olikin kummallinen olo. Sellainen kevyt. Ei väsyttänyt ja kiirekkin tuntui lievittäneen. En heti muistakkaan, milloin olisin viettänyt päivän ilman askareita, suunniteltuja menoja, töitä tai kouluhommia, mutta hyvää se näytti tekevän. Jostain taas kumpusi kummallinen hinku alkaa treenata Femman kanssa kaikenlaista ja panostaa arkeenkin eri tavoin, kun nyt on menty useampi viikko tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Tästä fiiliksestä tykkään!


Monelle taitaa tämä joulunalusaika olla aika stressaavaa, kun pitää saada työt/koulu pakettiin ennen joululomaa (jos nyt edes on lomaa), ja sitä jouluakin varten pitää tehdä vaikka ja mitä järjestelyjä. Liiallinen stressi alkaa väjäämättä aiheuttaa mitä kummallisempia terveysoireita ja -ongelmia, sen sain minäkin yllätyksekseni huomata (enkä edes tajunnut olevani niin stressaantunut!) Välillä on pakko vaan höllätä. Liian usein ainakin itse hoen, että onneksi kohta on viikonloppu/joululoma, silloin sitten ehtii levätä, mutta niitä rentoja hetkiä olisi ihan hyvä saada sinne arkeenkin mahdutettua.

Ensivuotena lupaan ottaa rennommin! Sitä voisin toteuttaa viettämällä vaikkapa vihdoin viimein ensimmäisen viikonloppuni Helsingissä ainaisen reissaamisen sijaan.

torstai 19. marraskuuta 2015

Ässä Helsingissä


Vanhempieni lomamatka lähestyessä minua jännitti. Miten se Ässä pärjää täällä suur-cityssä, vilinässä ja vilskeessä, ilman päivittäisiä metsälenkkejä ja jälleen kerrostalon asukkaana? Kuinka solmussa hihnat ovat taas kahden väkkärän kanssa ja onko Ässällä jäljellä mitään käytöstapoja kaupungissa asumiseen? Ja ennen kaikkea, stressaisiko raukka muutosta tai kipeytyisikö täällä ollessaan.


Äitini sanoi, ettei ollut nähnyt Ässän hymyilevän hetkeen niin, kuin se olemuksellaan hymyili päästessäni mukaani Helsinkiin. Kai se vaan kuvittelee vieläkin olevansa minun koira, jos koirat nyt osaavat sellaisia ajatella. Salaa olin iloinen, ja onhan meillä kolmella ollut kivaa. Ässä tuo tähän laumaan oman Ässämäisen mausteensa huumorilla höystettynä. 


Mutta koska Ässä on Ässä, eli huonon karman kohde ja altis sattumuksille, se meni repimään kyntensä irti metsälenkillä. Niinpä se kotiuitui Helsinkiin tassu paketissa, mukavasti kipulääkittynä ja pönttö päässä. Ensimmäinen ilta sillä meni sählätessä ja asuntoon kantautuvia ääniä ihmetellessä, mutta sen jälkeen alkoi arjen opettelu kaikille. Ensimmäinen viikko meni itsellä totutellessa kahteen koiraan, sen jälkeen elämä on ollut varsin mukavaa. Nyt tuntuu taas siltä, että täällähän se on ollut aina. 





Ässän tulo on tarkoittanut myös auton tuloa Helsinkiin, sillä vietämme viikonloput pääsääntöisesti Tampereella. Femman ja autoilun suhde on kehittynyt johonkin suuntaan, ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Auton myötä kunnon metsälenkkejä on kuitenkin mahdollista tehdä viikonlopun lisäksi myös viikolla, vaikka ihan hetkessä tästä ei metsään hurautakaan. Metsälenkkien vähentymisestä huolimatta Ässän vointi on ollut erinomainen, ja satunnaisiin kangisteluihin kotikutoinen hieronta tuntuu tehoavan ihan hyvin. Ässä myös on yllättävän nopeasti sopeutunut kaupunkielämään ja hihnalenkitkin sujuvat hienosti. Oi onnea omistaa kaksi täyspäistä eläintä! 

Tosin tassun parannuttua Ässä kehitti itselleen huulipoimutulehduksen, jota nyt parannellaan. Oppiipa arvostamaan Femman (ainakin toistaiseksi) vaivatonta eloa.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Syysretkeilyä

Syksy on hemmotellut poikkeuksellisen hyvillä keleillä. Lauantaina suunnattiin Femman kanssa järkkäämälleni Tappien yhteislenkille, jonne saatiin kaveriksi espanjanvesikoira Nesi ja lagotto Sumi, kääpiövillakoira ja valkoinen länsiylämaanterrieri omistajineen. Femma ei ollut tavannut tästä sakista ketään ennestään, vaikka minulle oli (ja Ässälle olisi ollut) tuttuja karvakuonoja mukana. Hienosti porukka meni keskenään, vaikka Femma keskittyikin mieluiten omiin juttuihinsa huolimatta Nesin tarjoamasta juoksukaveri-mahdollisuudesta.

Kerrankin tuli kannettua kameraa mukana, joten vaihteeksi muitakin kuin spanieleita ja muullakin kuin kännykkälaadulla kuvattuna.






perjantai 23. lokakuuta 2015

Super-Ässä



Ässä on edelleen viettänyt tyytyväisenä "eläkepäiviään" vanhemmillani. Kuuleman mukaan päiviin on kuulunut paljon marjareissuja ja muutakin metsässä menoa. Välillä on vietetty rennompia lepopäiviä isän kanssa äitini potiessa työkiireitä. Lähes päivittäin saan siitä kuvia metsämaisemissa lenkkeillessä ja säkkituolissa rötköttäessä. Viikonloppuna käytiin Femman kanssa visiitillä katsomassa, miltä arki näyttää entisen polvivaivaisen ja nykyisen ilmeisesti innokkaan metsäreissarin kanssa.



Vanhemmilleni saapuessani kävin heti ensimmäisenä Ässän läpi hieroen ja kokeillen venytysten sujuvuutta. Välillä pitkienkin metsälenkkien takia pelkäsin sen olevan salaa aivan jökkiytynyt. Yllättäen venyttelyt sujuivat suhteellisen hyvin ja Ässä muutenkin oli iloisen ja pirteän oloinen. Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa, kun en ole jatkuvasti seuraamassa Ässän vointia ja venyttelemässä ja hieroskelemassa sitä. Oli huojentavaa huomata, että kyllä ne muutkin osaa (kiitos Äiti!) ja Ässä oli ihanan hyvässä kunnossa.

Viikonlopun aikana testailtiin Ässän kuntoa mm. kolmen tunnin marjareissulla suolla. Upottava maasto oli raskas ja kaiken lisäksi siellä oli vielä vähän märkää ja vilpoistakin. No, ainakin marjastuksessa Ässä sai liikkua juuri niin paljon kuin sitä huvitti, ja kyllähän se liikkuikin pitäen tuttuun tapaan huolta, etteivät lauman jäsenet eksy toisistaan. En lähtisi sitä roudaamaan tuollaisille reissuille mitenkään säännöllisesti ja meilläkin reissun aika triplaantui aiotusta (hups), mutta illan kankeutta lukuunottamatta Ässä selvisi reissusta hienosti. Enpä olisi puoltakaan vuotta sitten uskonut, että tällainen olisi vielä mahdollista! Hieno pieni Super-Ässä.






Saloon kotiuduttuani sain kuitenkin muistella, millaista onkaan elellä Ässän kanssa, kun eläinlääkärikäyntejä tulee vähintään parin kuukauden välein. Femman kanssa ei ole pahemmin tarvinnut lääkärissä rampata (kopkop), joten ei ole moisesta huvista tarvinnut hetkeen nautiskella. Onneksi kyseessä oli ilmeisesti "vain" roska silmässä ja Ässä sai mukaansa silmätippakuurin. Helpolla selvittiin.

Femmalle oli pieni järkytys jakaa omistajansa taas toisen kanssa. Kuin huomaamatta se pieni hölmöläinen onkin hitsautunut entisestään minuun kiinni Helsingissä keskenämme asuessamme. Onneksi ovat sen verran helppoja spanielimaisia myötäeläjiä, ettei jakamisen vaikeudesta tarvinnut edes keskustella. Femma tyytyikin seuraamaan hellittelyhetkiä vierestä niiin surkeana, vaikka sai toki myös osansa. Reissu siis sujui hyvin ja Ässä oli riemuissaan Femmaseurasta ja lisärapsuista, ja Femma puolestaan pitkistä metsäretkistä.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Femman mh-luonnekuvaus


Femma kävi kaikessa blogi-hiljaisuudessa mh-luonnekuvauksessa 5.9 Lapualla. Paikalle saatiin koko sisaruskatras, mikä oli aivan huippua! Ihana nähdä siskoksia, paljon niissä on samaa, vaikka erojakin löytyy. Femma tuntuu olevan aikalailla vauhdikkaimmasta/vilkkaimmasta päästä pentuetta ja vauhtia sillä oli kuvauksessakin.

Kuvaus oli Femman mielestä fantsukiva juttu, pääsi sinkoilemaan vapaana ympäriinsä, vaikka välillä yritettiin säikytellä. Kävipä se testin aikana myös uimassa sekä hätyytti lintuparven rannalta lentoon. Kaikkialle se ehtii lyhyessä ajassa..

Femma oli mielestäni aikalailla oma itsensä kuvauksissa. Testin ohjaajaan se suhtautui ystävällisesti, vaikka onkin mielestäni hieman välinpitämättömämpi/korrektimpi ihmisten kanssa kuin esim. Ässä. Leikkimistä se katsoi hetken ja kun ohjeita ei kuulunut, niin totesi ympäriinsä juoksentelun paljon kivemmaksi. Takaa-ajot kiinnostivat, mutta kun se ei ollutkaan se ihana jänis, niin toisella kertaa ei kiinnostanut enää ottaa elotonta rättiä suuhun. Aktiviteettitasoa tarkkailtaessa eli meidän seisoskellessamme keskenämme Femma osasi rauhoittua yllättävän nätisti, sillä se meni peräti oma-alotteisesti maahan makaamaan. Tyypilliseen Femma-tyyliin kuitenkin piippaili ja kiekui tarkkaillessaan toimintavalmiudessa ympäristöä.

Etäleikin aikana Femma suoritti uimisen viereisessä rannassa, kävi katsomassa leikkijää, totesi sen tylsäksi ja ampui rannalle ajamaan lintuja. Sen jälkeen se sinkoili innoissaan ympäri puskia, kunnes piti palata takaisin hihnaan. Kun sitä säikyteltiin haalarilla, se totesi aika äkkiä haalarin olevan ihan okei ja ampaisi taas puskiin pyörimään haalarista enää kiinnostumatta. Räminälaitteellakaan ei ollut ihmeempiä, meni heti itse katsomaan ja homma oli sillä selvä. Myös ampuminen oli ihan ok, tulipa nyt sekin testattua. Aaveista en oikein muista muuta, kuin että yllättävän kauan se vaan hengaili ennenkuin viitsi reagoida moisiin kummajaisiin.

Kaikilla siskoilla testi meni aika kivasti, kellekkään ei jäänyt mörköjä mistään ja selvisivät näin ollen hienosti läpi. Kasvattaja on tehnyt hienon taulukon koko pentueen mh-kuvauksen tuloksista, löytyy täältä. Tykkäsin kyllä paristakin siskosta niin paljon, etten pitäisi niiden pentua yhtään hullumapana ajatuksena (jos sitä vielä cockeriin haksahtaa). Ihanaa oli myös nähdä, ettei kaikilla siskoilla ollut tuota kiekumista ja piippausta, mikä Femmalla tulee herkästi monessa kiihdyttävässä tilanteessa.

Testin jälkeen käytiin vielä sisaruskatraan kanssa uimassa läheisellä kuopalla. Blue roan -vilinästä huolimatta omansa yleensä tunnisti, se kun oli pääsääntöisesti se kauimmaisena ja koviten viipottava otus tästä sakista. Koulutuskysymyksiä jne. mutta tuntuu tuo kyllä saaneen jonkun super-riistaferrarin geenin itselleen. Vauhtia ja vilskettä piisasi toki muissakin ja olikin kiva kuulla siskojen harrastuselämästä: yksi Femman lisäksi harrastaa aksailua, toinen pelastuskoirailua ja kolmas oli debytoinut jo rally-kisoissa. Lähes kaikki myös touhusivat metsästysjuttuja ja muutama oli käynyt näyttelyissäkin. Aktiivista sakkia siis.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Muutto Helsinkiin

Muutto suoritettiin melkein kuukausi sitten (hui kun siitä on jo kauan!) ja "uusi elämä" on pyörähtänyt käyntiin täydellä teholla. Taakse jäi kuuden vuoden aikana kodiksi muodostunut Tampere, harrastuspiirit ja kaverit, vaikka jokainen viikonloppu on vietetty siellä osittain töidenkin takia. Tilanne on aika samanlainen, kuin kuusi vuotta sitten Tampereelle muuttaessani: paikat on vieraita, ihmiset on vieraita ja kaikki muukin tuntuu vähän vieraalta. Nyt muutokseen osaa onneksi suhtautua paljon rennommin, kuin silloin aikoinaan. Joten opiskelijaelämä kutsuu jälleen ja unelma-ammatti on taas yhden askeleen lähempänä :)


Pieni opiskelu-apuri

Etukäteen jännitin kovastikin Femman sopeutumista helsinkiläisyyteen. Asuinpaikkamme lähellä ei oikein ole metsää, jossa pieni lintukoira pääsisi juoksentelemaan vapaana ja toteuttamaan itseään. Sen sijaan lenkkimme suuntautuvat puistoihin ja muille viheralueille sekä koirapuistoihin. Rajasaaren koirapuisto oli kiva! Myös reissaamista tulee viikottain junalla sekä bussilla ihan kiitettävästi, joten maisemat vaihtuvat tiuhaan. Pikkulikka osoitti kuitenkin pelkoni turhiksi ja on ollut mahtava kaveri kaiken muutoksen keskellä.



Ei hullumpi koirapuisto (vasempi kuva, Rajasaari), aika omassa rauhassa sai olla. Oikealla Femma turistina.

Autoahan meillä ei tällä hetkellä pääsääntöisesti ole käytössä, joten Femman autotreenit ovat saaneet jäädä. Pieniä automatkoja lähinnä juna-asemalta kotiin minun sylissäni on tullut ja kuinka ollakkaan autopelko on ehkä aavistuksen lientynyt. Lyhyehkö kaupunkinopeuksilla sylissä suoritettu matka ei enää välttämättä aiheuta tärinöitä ja läähättelyitä, vaikka jännittääkin. Täällä päästiin tutustumaan myös raitsikalla ajeluun, mikä oli yhden matkan perusteella Femman mielestä vähintäänkin yhtä kamalaa, kuin motarilla auton kyydissä oleminen. Sen sijaan bussilla ja junalla kulku on ok ja niillähän täällä pääsee oikein näppärästi kulkemaan.

Uusia lenkkeilymaisemia, ei valittamista:


Taustalla luonnonsuojelualue, koirilta pääsy kielletty





Ja mikä parasta, sain napattua meille agilityn ryhmäpaikan bussiyhteyksien varrelta! Ilmoittaudutttiin myös tokoryhmään, jonne kulku onnistuu kävellen ja bussilla. Josko meidän treenikuviotkin saisivat vihdoin eloa uusien tuulien myötä.

Ässä taas on toistaiseksi edelleen majailemassa vanhemmillani. Mikäs sen siellä on ollessa, saa päivittäin juosta metsässä vapaana, olla mukana marjassa ja monessa muussa menossa. Joka päivä minulla on hirmuinen ikävä sitä, mutta sen tuominen tänne tuntuu vaikealta ajatukselta. Onneksi Ässän vointi on ollut ainakin toistaiseksi erinomainen ja hauskaakin sillä näyttää olevan.