sunnuntai 24. elokuuta 2008

Iskän lista

Iskä teki listausta Ässän hyödyllisistä puolista:

- jos lattialle tippuu ruokaa, sitä ei tarvitse korjata
- vanhoille sanomalehdille löytyy käyttöä pissan imeytyksessä
- Ässä on hyvä jalkalämmitin
- Metsästää sisään lentävät kirsikkasääsket (ne pitkäjalkaiset hyttyset) ja syö ne
- saa mut ulkoilemaan säännöllisesti
- repii rikkaruohoja (vaikka joskus pari kukkaakin mennyt)

Ässän haju kyllä välillä ottaa nenään iskän mielestä ja "kutittaa kurkkua". No onneksi se on pysynyt kurissa, kun pestään Ässää suht usein. Ja mehän muutetaankin tästä jo jonkin ajan päästä pois kokonaan. Vähän kyllä huolestuttaa, että toivottavasti ei nyt tule allergiseksi. On sitä kyllä marsujen heinätkin tässä kaksi vuotta nenää kutitellut aina välillä (kun sinne saunaan sattuu eksymään), eikä sen kummempaa. Liekö vaan perinyt yliherkän nenän äidiltään.

Nyt on yksinolot sujunut paremmin! Enää kotia tullessani en joudu jatkuvan huomionhaun kohteeksi, ja muutenkin on Ässä-poika tottunut yksinoloon paremmin. On aina yhtä ihana tulla kotiin, kun on iloinen pötkylä vastaanottamassa häntä/takapää silmittömästi heiluen.

Odottelen kovin ensimmäisiä koulutuskurssia Ässän kanssa :) Hän kun niin sopivasti ehtii täyttämään sen 4 kk ennen ensimmäistä kertaa ja saamaan rokotukset kuntoon. Ensimmäinen kerta on tasan kahden viikon päästä sunnuntaina klo 18. On siitä varmaan aikaisemmin tullut jotai juteltuakin. Ässä pääsee ensimmäistä kertaa tutustumaan moniin koiriin kerralla (siellä kun on se peuhuvartti ennen varsinaisen tunnin alkamista), ja se vähän jännittää.

Sisäsiisteydestä voisi taas sen verran raapustaa, että se tuntuu olevan lähempänä joka päivä. Enää ei kauheasti ilmesty lammikoita lattioille päivän aikana, kun kakara jaksaa pidättääkkin jo jonkinverran. Vaikka siihen täydelliseen sisäsiisteyteen onkin aikaa, odotan innolla sitä ensimmäistä päivää, jolloin ei tarvi pyyhkiä/astua yhtäkään lammikkoa päivän aikana.

Vielä joitain kuvasia Tessun visiitistä!

Pentu potkii päähän!

Kasa. Tessu on kauniin pyöreä.

Nätti

Pojalle on tullu jo sen verran korkeutta ja voimaa lisää, että pääsee Tessunkin ylihyppäämään :) Hölmö.

Pitänee ruveta laittamaan kuvat isompana jatkossa, noidenkaan yksityiskohdista ei kauheasti saa selvää.

maanantai 18. elokuuta 2008

Yksinoloa (taas) ja hihnakävelyä

No nyt on vihdoinkin aikaa taas kirjotella kunnolla! Kotona ei tuu tosiaan oltua enää kauheasti koneella (paitsi tanssimatolla pelattaessa), niin käytän nyt hyväksi lukion hypäreitä. Yleensä nää ajat tulee käytettyä läksyihin ja ylppäreihin lukemiseen, mut läksyt meni jo, ja nyt ei jaksa lukea ylppäreihin. Eli tulin siis tänne.

Tolla Ässän yksinololla on ollut omia seurauksiaan. Ässä ei todellakaan tykännyt, että minä rupesin käymään jossain niin turhassa paikassa kuin koulu. Muiden työmenot on ok, niinhin totuttiin jo kesälomalla. Mutta määhän olin aina aamupäivät kotona! On pojalla ollut nyt sitten hiukan sulattelemista tässä uudessa järjestelyssä, ja mieltäkin on osoitettu. Kun saavun kotiin, alkaa lahkeissa roikunta, satunnainen haukahteleminen ja yleinen huomion kerjäys. Hermojahan tuo raastaa, mutta eiköhän poika aikanaan totu. Vapaapäivinäni onkin oma ihana itsensä, ja yleensä koulusta saapumisenkin jälkeen rauhottuu, kun käydään kävelemässä tai muuten puuhataan yhdessä jotain. Ennen kouluun lähtöä poika onkin selvästi huolestunut, ei tänään malttanut ruokaansakkaan syödä, jossen ollut samassa huoneessa. Ihan kuin pelkäisi mun salakavalasti katoavan johonkin (en kyllä ole näin tehnyt ainakaan silloin, kun on yksin jäänyt). Poika nyt varmaan stressailee aikansa, mutta varmaan tottuu tähän kuitenkin.

Pitää vielä vähän hehkuttaa Ässän oppimia juttuja! Hihnakävely sujuu kokoajan paremmin ja paremmin :) Ongelmana on ollut kotiinpäin mentäessä kiskominen, mutta sekin vähentynyt. Muuten myös kiskoo satunnaisesti ja joidenkin koirien ja ihmisten luokse. Tykkään, että poika kävelee sivulla lenkin aikana (tuntuu että koira on paremmin hallinnassa, ja on muutenkin kivempi), ja poika on oppinut siihenkin aika hyvin. Vaikka pääasiassa vierellä liikkuukin, niin annan sen kuitenkin jäädä haistelemaan maata ja sivusuunnassa liikkua puskiin sen verran kun hihna nyt antaa myöten. Vastaantulevia koiria en päästä tervehtimään, että oppii olemaan vetämättä. Vaikka eihän tuo toisia rokotuksiaankaan ole vielä saanut. Ihmisiä saa tervehtiä (jos joku nyt satunnaisesti haluaa tulla rapsuttelemaan), jos ensin istahtaa nätisti. Tällästä nyt meillä, jonku mielestä voi olla liian tiukkaa, mutta en vaan halua Ässästä samanlaista kuin Tessusta. Lenkillä jatkuva veto ja kauhea räyhäys ja kovempi veto päälle jokaista vastaantulevaa koiraa kohti -_-

No mutta että tällästä! Nyt alkaa olla hypärit lopullaan, ja pitää vielä sinne syömäänkin juosta, joten se on moro!

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Pikaiset yksinolo-kuulumiset

Hei hei hei. Tällänen pikapäivitys tällä kertaa! Nyt kun koulut on alkanut, on ollu niin paljon tekemistä, ettei oo oikeen koneelle huvittanukkaan tulla. Täällä kun vierehtää vähän liian nopeasti parikin tuntia, jotka ois voinu käyttää taas kaikkeen muuhun.

Niin, juu tosiaan, koulutkin alkoi! Ja Ässä jäi yksin, tosin vasta tänään ensimmäistä kertaa. Äitillä kun oli maanantaina ja tiistaina loma. Kotiin tullessa tietenkin jännitin, että kuuluuko vinkuna/haukunta/ulvona. Ensin oli hiljasta, mutta sitten se alko (seisoin ulko-ovella): kauhea sydäntä särkevä uuuu uuuuu. Tietenkin odotin, kunnes se loppu, ennenkuin sisään marssin. Myöhemmän testauksen perusteella (käytiin äitin kanssa kaupassa) saatiin selville, ettei se Ässä-poika yksinään oikeasti ulvo. Se vaan on oppinut tunnistamaan mun mopon äänen, kun saavun kotiin. Siitä sitten tietenkin innostu, olihan hän ollut huikeat neljä tuntia yksin.

Nojoo, että sellasta yksinoloa. Paikkoja ja tavaroita ei oltu onneksi turmeltu, kun olin älynny olla jättämättä sanomalehtiä lattialle. Huomenna Ässä ei taaskaan joudu olemaan yksin, kuin äidin kaupassakäynnin ajan. Äiti kun menee vasta yöksi töihin.

Mutta nyt pitää jo juosta nukkumaan! Yritän taas tulla tänne raportoimaan, jos jotain mielenkiintoista sattuu tapahtumaan.

lauantai 9. elokuuta 2008

Jännä syksy!

Tässä syksyllä sattuu aika paljon kaikkea jännää eteen, nyt elukoitten kannalla. Esimerkiksi koulun alku. Jännitän aika paljon mitenköhän toi koirulainen täällä meinaa pärjätä sen 5-6 tuntia yksin. Yksinoloa ollaan toki harjoiteltu, ei vaan kauhean pitkiä aikoja. Kun meidän perheellä on loma, niin on melkeen kokoajan joku kotona. Minäkin kun luen ylppäreihin, niin on tullut kotona kökittyä. Pisin aika mitä poika on ollut yksin, on neljä tuntia. On kyllä ollut joitain öitä yksin, kun olen jäänyt yöksi jonnekkin. Silloin Ässä on joutunut olemaan koko yön yksin, mutta ne on mennyt kuulemman ihan hyvin.

Toinen mikä jännittää, on alkava pentukoulu. Se alkaa juuri sopivasti syyskuun alussa, kun Ässä on saanut ne rokotukset. Ollaan menossa tassut ry:n yleiskoulutukseen ja jännittää vähän miten siellä menee.

Kolmas, mikä tässä Ässän kohdalla jännittää, on se, että laskeutuuko ne pallit vai ei. Onhan tässä vielä aikaa, mutta mitä enemmän sitä aikaa kuluu, sitä enemmän alkaa jännittämään. Vaikka eihän se maailmaa kaada, näyttelyt on sitten tietty pois suljettu, mutta onpahan sitä kaikkea muutakin harrastettavaa.

Kuitenkin ehkä yksi jännittävimmistä on asia, joka ei liity Ässään ollenkaan. Meidän Kille-poikamme kun olisi tarkoitus laittaa kylmähorrokseen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että herra sujautetaan jääkaappiin talveaan viettämään pariksi kuukaudeksi. Asiaan liittyy tietysti joitain riskejä, joten täytyy olla tarkkana. Jos esim. suoleen jää sulamatonta ruokaa, voi se aiheuttaa konnan menehtymisen. Parina edellisenä vuotena olen Killen talvilevon hoitanut ns. puolittaisella talvilevolla, jossa konna nukkuu talvella terrassaan, ja se herätetään viikon välein lampun alle syömään. Tämä on riskittömämpi vaihtoehto, mutta kylmähorros on parempi vaihtoehto konnalle. Voi tietenkin olla, että kylmähorrokselle laittaminen kaatuu siihen, että äiti ei halua kilpikonnaa jääkaappiinsa. Syinä Killen salmonella (kyllä, kille varmasti kapuaa horroslaatikostaan ulos ja menee kuseskelemaan perunoihin) ja se, että äiti pelkää Killen kupsahtavan sinne. Kille kun ei aikaisemmin meillä ole ollut kylmähorroksessa, niin äiti ajattelee, ettei se osaa horrostaa. Mitenköhän sitten poikanen, joka ensimmäistä kertaa horrostaa, "osaa" horrostaa? Joku eläinlääkäri oli kuulemma ollut äitin kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa, mutta miten hän voi sen tietää, jossei ole erikoistunut matelijoihin? Käsittääkseni ell.lääketieteelliset opinnot ovat aika suppeat matelijoiden osalta, korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Että tälläistä tällä kertaa.

Eikö ole söpö tuo meidän puikula :)

Heh. Tässä sattui hauska juttu, josta kuva todisteena: Ässä-pässi pissasi lattialle. Iskä heitti siihen päälle ensimmäisen lehden, jonka käteensä sai. Sittenpä hän huomasi, että lattiaan liimautunut lehti olikin juuri kesken ollu Ilta-sanoma! Rupesi sitten lattialla kyykkien sitä lukemaan, kun Ässä äkkäsi tilanteen. Innoissaan pyöri hetken jaloissa ja mätkähti keskelle lehteä nukkumaan (jostain syystä pitää olla aina joku alusta, oli se sitten muovikassi tai sanomalehti). Yritä siinä sitten lukea lehteä, kun et raaski nukkuvaa pentua ajaa pois.. :)



keskiviikko 6. elokuuta 2008

Poika lääkärissä

Eläinlääkärireissu sitten tuli ja meni. Mukaan saatiin Ässälle korvatippoja, kun sillä on jotai hiivaa korvassa. Jännitin aluksi lääkärireissua, mutta hyvinhän se meni. Ässä vähän vinkuili vieraassa paikassa, kun kukaan ei tullut edes silittelemään. Hölmö. Eläinlääkäriä Ässä-poika pusutteli tavanomaisen innokkaasti, ihastuksissaan siitä, kun joku vihdoin huomioi. Piikkiä ei edes huomannut, kun lääkäri nappasi pari kissanruoka nappulaa pojan naama neteen. Poika myös punnittiin, ja hän oli huikeat 5,5 kg. Isopoika jo ^^

Tuntuu, että Ässä tässä Oulusta tulon jälkeen olisi jotenkin kummasti rauhottunut. On ruvennut uskomaan paremmin eitä, ja lahkeissa riekkuu enää harvoin. Johtuisikohan siitä, että opetin poikaa väistämään? Eli aina kun sanon hus, niin poika väistää. Noh, enpä tiedä, mutta ainakin rauhoittuminen on tapahtunut (mielestäni) suht äkkiä sen jälkeen. Noh, ota ja tiedä mitä tuonkin päässä liikkuu.

Isi on muuten ihan ihastuksissaan nyt, kun Ässä osaa jotain "temppujakin" (istu). Istuttaa aina Ässää, ja osaa käyttää vapaa-käskyäkin (vapauttaa Ässän istumisesta). Rupesi jopa opettamaan Ässälle pidempiaikaista istumista niin, että istuttaa pojan ja laskee hitaasti makupalan lattialle ja sitten vapauttaa. Minusta on hauskaa, että iskä tykkää puuhailla Ässän kanssa. Kiva katella kun toinen ihan tosissaan kouluttaa :D Hän tosin väitti Ässää kovapäiseksi (leikkimielellä), kun vasta kolmannella kerralla tajusi mitä iskä halusi. Minusta Ässä oppii ainakin tosi nopeasti asiat (ainakin verrattuna Tessuun), ja tekee mielellään mitä pyydetään. Ässälle on kiva opettaa uusia asioita, kun se selvästi tykkää siitä :) Minulle hän ainakin on se kaunein ja viisain, mutta kelleppä oma koira ei olisi se paras ;)

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Korvajuttuja

Hitsi, Ässän korva on alkanu punertaa. Oiskohan sillä nyt se korvatulehdus, kun alussa pelkäsin. Kun Ässä tuli, niin toisesta korvasta tuli vaikkua ja tuo raaputteli sitä. Sillon ei mielestäni punertanut. Kasvattajan ohjeen mukaan laiteltiin korvaan puhdistavaa ainetta (en nyt muista nimeä, joku v:llä alkava) päivittäin, kun noilla on kuulemma pentuna vähän ahtaat korvakäytävät. Siitä se korva taiskin sitten vähän rauhottua, ja vaikkua ei tullut enää paljoa. Lopetin sitten sen aineen käyttämisen, mutta Oulussa alkoi vaikkua taas tulla, ja punertamaankin alkoi. Kipeältä ei kyllä vaikuta, mutta hyvin kutiavalta. Onneksi huomenna on se eläinlääkäri, niin saadaan sekin tsekattua. Samalla voidaan kysästä siitä, kun ton koiran mahaan on nyt aina välillä kerääntynyt ilmaa niin, että se on hieman turvoksissa (ei kuitankaan niin paljon, kun sillon kuin söi niitä herneitä), että onkos nyt ihan normi juttu.

Tuntuupas vähän avuttomalta ja jotenkin herkästi hermostuvalta, mutta kai se vähän kuuluu asiaan ensimmäisen oman pennun kanssa. Hölmöä. Ollappa vanha ja viisas..

lauantai 2. elokuuta 2008

Oulusta kotiin

No nyt on sitten sekin reissu tehty. Pelkäsin etukäteen vähän autoreissuja, mutta hyvin poika jaksoi kummatkin 8 tunnin reissut. Energiaa tosin piisasi automatkojen jälkeen niin perkuleesti. Kun Ouluun saavuttiin, niin mentiin aikapian väsyneinä nukkumaan, kun kellokin oli jo ties mitä. Ässääpä ei nukuttanut lainkaan joten sain kuulla vankan mielipiteen siitä, että olen ihan tylsä vanhus. Kyllähän sekin sitten nukkumaan rauhoittui, kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Mummolassa oli kiva olla, kun siellä maalla kykeni pitämään Ässää jatkuvasti vapaana. Hyttyset kyllä hieman rajoittivat ulkona olemista, niitä kun parveili siinä aurinkoisena säänäkin. Yh. Päivät menivätkin lokoisasti, tiistaina käytiin Oulun keskustassa. Oli kyllä tavattoman jännittävää Ässä pojalle, mutta selvittiin siitäkin. Keskiviikkona kakara sai harjoitella yksinoloa, kun käytiin iskän siskon luona Haukiputaalla kylässä. Hyvinhän sekin meni.

Mitäs muuta erikoista? Matkalla sain inspiraation ruveta opettamaan Ässälle maahan menoa. Ja hyvinhän se onkin tässä sujunut. Nyt mennään suoraan seisoaltaan maahan, jos pidän namia kädessä lattialla. Hyvin oppii poika. Lisäksi ollaan tota hihnakävelyä ruvettu harjottelemaan niin, että käydään joka päivä tossa parin talon ympäri pyörähtämässä (ellei sitten käydä metsässä tai jossain muualla jännässä paikassa). Ässällä kun on taipumista vetää kotiin päin mentäessä, ja siitä pitäisi oppia pois. Lisäksi yritän opettaa häntä kulkemaan hihnassa vierellä, eikä edessä metrin päässä.

Ainiin! Sattui matkalla yksi ärsyttäväkin tapahtuma. Menomatkalla pysähdyttiin yhelle huoltsikalle tankkaamaan. Otin Ässän autosta juomaan ja pisslle. Pienen matkan päässä oli joku rouvashenkilö pienen ruskean koiran kanssa. Hän sitten huomasi Ässän ja alkoi jo tulla koiransa kanssa kohden. Alan huutelemaan että:"Ei ei ei älä tule koiras kanssa tänne, kun tällä ei ole vielä rokotuksia!" ja huidon siinä kädellä. Ällistyksekseni nainen ei reagoinut puheisiini kuin hymyilemällä ja tunki koiransa kanssa siihen viereen. Sitten tajusin, että eihän toinen suomea ollenkaan osannut, osoitti vaan Ässää ja kysyi: "Cockerspaniel?", johon nyäkkäsin. Että näin Ässä sitten pääsi kontaktiin jonkun ulkomaalaisen tuntemattoman koiran kanssa, hienoa! Siinä pari seuraavaa päivää silmä kovana seurattiin Ässää, että tuleeko mitään oireenpoikasta. No eipä tullut. Harmittaa kuitenkin, kun itse meni siinä tilanteessa jotenkin lukkoon. Olisi pitänyt nostaa Ässä syliin ja telkeytyä autoon karkuun. Onneksi täällä kaikki on uskonut (ja ymmärtänyt), jos on ihan siististi ilmoittanut, että koiralle ei ole rokotuksia, pysyisittekö kauempana.

Noh, että sellanen reissu.

Oulun keskustassa

Ainiin! Käytiin merenrannassakin. Oli Ässällä siinä veden määrässä ihmettelemistä! :D Aaltoja yritti suuhunsa pyydystää, höpsö.

Palloleikkejä! Ässä osaa jotenkuten noutaa palloa, kun ensin sanon "hae" ja sitten hoen "tuo tuo tuo!"

Poika riehuilee pallon perässä!


Palloleikit väsyttää.

Kotimatkalla pysähdyttiin Suomen suurimmalla tekojärvellä. Ei nyt muistu nimeä mieleen.