sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi


Ensilumi satoi meillekin, joten heti mahdollisuuden ilmaantuessa kipitettiin valoisalla lumiseen metsään kuvailemaan. Lämpöä oli kivasti se -1 C , jolloin ensilumi tarttui Femmankin lyhyeeseen karvaan. Siitä huolimatta hupia riitti ja Femman ilmeistä näkeekin, että ensilumi oli aika kiva juttu. Tänään metsässä oli huomattavasti märempi meininki, kun lähes kaikki lumi on jo sulanut sateiden myötä.





Pienen hetken jaksoi poseerata, kielikin melkein suussa



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mejä-kokeissa


Aiemmin kesällä Femma teki harkkajäljellä niin hienoa työtä, että päätin vihdoin lähteä sen kanssa kokeilemaan verijäljestystä kokeisiin asti. Niinpä suunnattiin tänä viikonloppuna Espooseen Suur-Helsingin spanielikerhon kokeisiin, jotka olivat meille ihan ensimmäiset laatuaan.

Mejä-kokeissa jäljet tehdään valmiiksi edeltävänä päivänä, joten pääsin jo lauantaina tutustumaan alueeseen omaa jälkeä tehdessä (jonka sitten opastin toiselle koirakolle). Kyseessä oli Oittaan retkeilyalue, joten polkuja, maastopyöräilijöitä ja sienestäjiä riitti sateesta huolimatta. Tekemälläni jäljellä kulki myös ratsastuspolku, mutta siinä ei sillä hetkellä kulkenut yhtään hevosta. Ei siis tullut valittua sitä helpointa mahdollista maastoa ensimmäisiksi kokeiksi, sillä polut saattavat hämätä koiraa, kävelijät talloa jälkeä ja itse jäjestäessä vastaan voi tulla ketä vaan.

Sunnuntaina satoi onneksi koko päivän, mikä vähensi ihmisvilinää. Olimme Femman kanssa vuorossa viimeisenä, eikä meidän jälkialue tainnut olla niin liikennöity, kuin mihin itse tein opastamani jäljen. Femma lähti jäljelle tyypillisesti aivan täysiä, joten yritin lähinnä jarrutella menoa jotta tuomari ja jäljen tehnyt opaskin pysyisivät perässä. Alun kovan painatuksen jälkeen tuli kohta, jossa Femma pyöri niin kauan, että siitä tuli ensimmäinen hukka. Tämänkin jälkeen pyörimistä tuli, mutta Femma löysi aina takaisin jäljelle.

Jälki päästiin loppuun asti ja Femma oli aivan liekeissä kaadosta - edes tarjoamani palkka ei kelvannut, kun kaato oli vaan ihan parasta. Palkinnoksi Femma sai kantaa kaadon (eli peuran sorkan) autolle, jossa vaihdoin sorkan herkkupalkkaan. Tyypillä oli vähän kivaa jäljellä rallatellessa.

Rallattelu on aina parasta

Arvostelu:

Jäljestämishalukkuus (0-6) 6 p.
Jäljestämisvarmuus (0-12) 8 p.
Työskentelyn etenevyys (0-10) 7p.
Lähdön, kulmauksien, makauksen ja kaadon selvittämiskyky (0-14) 10p.
Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3p.
Yleisvaikutelma (0-5) 4 p.

Tuloksena AVO2

"Erittäin hosuva lähtö. Koira jäljestää todella innokkaasti ja välillä unohtaa tehtävänsä ja etsii vain etsimisen ilosta, vaikkei tiedä mitä.
Jäljen matkalla koira juoksi varmaan 10 km (ja minä juoksin siellä perässä, kaikki ojat, puskat, kalliot ylös ja alas), mutta jälki eteni reipasta vauhtia, koska haku oli jäljen tuntumassa tapahtuvaa. Kulmista 1. osoittaa takakautta, toisen kiertää. Kaadolle tuli mutkan kautta ja se kiinnosti.
Lupaava jäljestäjä, jonka into tulee kohdistaa jälkeen eikä kaikkeen muuhun."

Tuomari tuntui ihan tykkäävän Femmasta, ainakin sitä oli viihdyttävää seurata. Sain hyviä neuvoja jarruttaa Femman menoa vielä enemmän, jolloin se ei pääse hösäämään niin paljon kaikkea muuta. Lisäksi hihna kannattaisi pitää Femman kanssa kokoajan kireänä, mikä myös vähentää ylimääräistä kiertelyä ja kaartelua. Samanlaisia vinkkejä sain myös kokeen voittajaluokassa olleelta cockerin ohjaajalta, joten näitä ohjeita kokeillaan ensikerralla.

Femma tuli näillä pisteillä luokkansa ykköseksi (neljä osallistujaa)

Kyllähän se mejä-kärpänen taisi päästä puraisemaan. Ensikevään kokeita odotellessa!