lauantai 31. maaliskuuta 2012

Into on tullut takaisin

Tiistaina oli taas agia, jonne menoa jännitin. Onko Ässä taas haluton, mitä jos se ei suostu tekemään enää mitään? Tavoitteena oli aluksi vain leikkiä ja mennä ehkäpä putki tai pari rimatonta estettä, kunhan Ässällä vain olisi hauskaa. Ohjelmassa oli tehdä pari muutaman esteen radanpätkää, joten päätin kokeilla niitä Ässän kanssa rimattomina. Ensimmäinen radanpätkän yritys menikin sitten ihan metsään, sillä Ässähän ampaisikin yllättävän vauhdikkaasti radalle! Haluttomasta koirasta ei ollut enää tietoakaan, kun Ässä painoi menemään. Niinpä tehtiin kaikki radanpätkät rimattomina ja ilman puomia yms. ilman mitään ongelmia.

Torstaina kävi hieroja, joka totesi Ässän olevan paljon paremmassa kunnossa. Jumia ei juurikaan ollut, jotain pientä vain. Nyt sitten aletaan kokeilemaan agilityssä pikkuhiljaa, mitä Ässän polvet kestävät. Voi olla, että tulevaisuudessa päästään muutamiin kisoihinkin, tai sitten Ässä alkaa oireilemaan jo pienillä hypyillä. Onneksi on olemassa muitakin harrastuksia, joihin voimme Ässän kanssa suunnata, jos agi ei enää passaa.

Ensiviikolla lähdenkin sitten Mikkelin kautta Saloon, joten seuraavat agitreenit jäävät harmiksi välistä.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Viikonloppu Kouvolassa

Torstaina lähdimme Ässän kanssa viikonloppua viettämään Kouvolaan ystäväni ja tämän colliensa Roopen luokse. Matka taittui mukavasti bussilla, sillä yksin ajelu ei houkuttanut. Ässä matkusti bussissa oikein lokoisasti viltillä, ja itse sain käyttää ajan hyvän kirjan lueskeluun. Viikonloppu sujui pitkien hihnalenkkien ja loikoilun merkeissä, mikä näytti passaavan Ässälle juuri hyvin. Pienen jännityselementin reissuun loi Roopen hirveä ripuli, joka onneksi oli sunnuntaihin mennessä lieventynyt. Toivottavasti ei ollut mitään tarttuvaa, ainakaan vielä ei Ässällä ole ollut oireita.

Roopen kanssa oleilu oli Ässästä aluksi taas jännittävää, ja esim. sohvalla ollessa murisi Roopen tullessa lähelle. Ässä myös tunki itsensä välillä sohvan alle, kaipa siellä oli rauhallista olla. Kuitenkin viikonlopun kuluessa se alkoi rentoutua Roopen seurassa. Kokeilin myös pariin otteeseen kahden koiran lenkittämistä, ja sehän sujui aika mukavasti. Kouvolassa ei tosin ollut paljoakaan kävelijöitä koirineen, joten koirien voi antaa mennä aika huolettomasti. Toisinkuin täällä Hervannassa, jossa hihnat kannattaa pitää lyhyenä jatkuvan vastaantuloliikenteen takia.

Sunnuntaina paistoi aurinko, joten nappasin kameran mukaan ulos. Lenkin jälkeen leikitettiin hieman koiria pihalla, josta sain pari räpsyä. Kouvolassa on myös täysi kurakausi jo päällä, jonka voi nähdä Ässän tukista. Tampereella on vielä lumisempaa, vaikka kovin täälläkin lumet sulavat.

Ennen lenkkiä oltiin vielä pääosin valkoisia.


Mutta kura tarttui tehokkaasti mukaan.



Pupujussin saalis.






keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Jumitusta ja löysäilyä

Viimehieronnan jälkeen olen yrittänyt vältellä liukkailla paikoilla liikkumista, kuten ohjeistettiin. Tämäpä on oletettua hankalampaa, sillä kaikki tiet tuntuvat olevan jäässä ja metsän polutkin ovat muuttuneet jääuriksi. Niimpä suurin osa lenkeistä tehdään hihnassa metsästäen mahdollisimman vähäjäisiä teitä. Koska irtipito on jäänyt vähälle, ei kuviakaan ole tullut kauniista ilmasta huolimatta otettua. Tänään teinkin poikkeuksen sääntöön, ja nappasin kameran mukaan hihnalenkille! Kuvauskohteena on pääasiassa Ässän lemppari hihnalenkki-paikka Ahvenisjärvi (Sorsalampi), muista eivät tälle vedä vertoja.. Syykin selviää kuvista.




Vähän jo maanpinta pilkistää


Maisemia on kiva katsella penkiltä, vaikka hyppääminen onkin nyt vähän hankalaa.

Ja kas, siinäpä koko lenkin parasta antia.. Sorsille heiteltyjä leipiä vedessä!

Ja lisää! Kovin on kelju ulkoiluttaja, kun ei päästä kovan etsinnän tuloksista nauttimaan.

Käväistiin myös Hervannan keskustassa, siellä oli jo muutama sula tie.


Ja kotimatka jääteitä pitkin..


Koska irtipito on pannassa, on Ässä saanut hihnalenkeillä nauttia lähes rajattomasti hajujen maailmasta. Lenkit tehdään siis pitkälti Ässän tahdilla, ja Ässä kyllä uppoutuu mielellään sorsille heitettyjen leipien ja syötyjen purkanjämien luomaan hajumaailmaan. Aktivoi siis itse itseään ruokaa etsiessään.. Harmi vain, että etsinnäntuloksista ei pääse nauttimaan.

Agilityssäkin käytiin tiistaina, ja kyllä se selkeästi on vieläkin/taas kipeä. Esteet tehtiin 10 cm korkuisina, mutta niitäkin Ässä meni haluttomasti. Puomia kokeilin kaksi kertaa, joilla kielsi heti. Keinun kyllä suoritti ihan mukavasti. Toisella kierroksilla otettiin rimat pois, mutta eipä Ässä silti entiseen malliin porhaltanut.. Keppejä se kyllä teki yksittäisenä esteenä mukavan innokkaasti, tosin niitäkään ei ruvettu liiaksi jankkaamaan. Seuraavalla kerralla on siis pakko jättää radan suorittaminen kokonaan välistä, ja kokeilla vain leikittää Ässää omalla vuorolla. Ehkäpä siinä muutaman putken tai rimattoman esteen voisi välissä ottaa, sekä treenata erikseen keppejä. On tämä taas tälläistä, onneksi ensiviikolla on taas hieroja.

Tuli nyt viimeiset tekstit väärällä tyylillä, mokoma bloggeri bugittaa..

tiistai 20. maaliskuuta 2012

"Kevät saapuu" kertoo Kille

Killen sisäinen kello on ilmoittanut kevään saapumisesta. Unisen nirsoilijan tilalle on vaihtunut turbovauhtia kulkeva konna, joka syö kuin hevonen. Kille lenkkeileekin ahkerasti terrassaan ympäri, ja tarkkailee aktiivisesti ympäristöä lämpölamppunsa alta. Ruoan loppumisesta se vihjailee vienosti kupissaan makoilemalla ja eilistä paastopäivää protestoitiin ruokakuppiin pissimällä.





Vaihteeksi piti pistää kuulumisia muistakin laumamme jäsenistä. Marsuista olen jo pitkään halunnut laittaa uusia kuvia, mutta niitä ei ole tullut otettua. Rambokin on kasvanut huikeasti, se on kohta jo iso poika! Ässä taas on sitä mieltä, että meidän pitäisi lähteä treeneihin ja lopettaa se turhuuksista bloggaaminen:


Tämä on varsin yleinen näkymä treenipäivinä/ruoka-ajan lähestyessä.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Siivouspäivän vihaaja

Tänään meillä oli kunnon kevätsiivouspäivä. Vietiin matot ulos tampattavaksi, imuroitiin, pestiin lattiat sekä tuuletettiin. Tämän jälkeen oli ihana istahtaa tekemään kouluhommia, kun ympärillä oli siistiä ja hyväntuoksuista.

Kouluhommien jälkeen ajattelin antaa Ässälle iltapalan ja tehdä sen ohessa hieman tokoa. Pohjustukseksi pitänee sanoa, että Ässähän hyvin ahneena koirana odottaa yleensä koko päivän ruokaansa. Nytkin luiden ollessa sulamassa se ponkaisi ylös aina, kun nousin kouluhommieni äärestä, ja juoksi vessan ovelle odottamaan (sulatan luut siellä ja se myös syö ne siellä). Niimpä asetin ruoan lattialle odottamaan, ja aloin harjoittelemaan liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Tämän jälkeen siirryin kaukokäskyihin, jotka sujuivatkin mallikkaasti. Juuri, kun ajattelin tehdä viimeisen maasta istumaan nousun ja päästää koiran syömään, Ässä jumahti. Sen naamalle levisi tuttu hieman epätoivoinen katse, ja se makasi täysin liikkumatta. Yleensähän se on hyvinkin levoton ja vinkuu ja piippaa ruoan ollessa esillä. Nyt se vain makasi liikkumatta, nuoleskeli huuliaan ja tuijotti epätoivoisesti. Juuri kun hoksasin, mistä on kyse, se nousi tärisevin jaloin. Allaan pissalammikko.

Ässällähän tosiaan on jonkinsorttinen pissavika, mutta se on nyt ollut kauan oireettomana. Itseasiassa sen pidätyskyky on ollut loistava, se ei ole enää rynnännyt pissalle eikä pissaa tuhottoman kauan. Raakaruokinta on parantanut Ässää entisestään, eikä sitä uskoisi pissavikaiseksi ollenkaan. Siksipä teinkin sen ultimaattisen unohduksen, että kiihtyessään se saattaa kusaista alleen, jos viimepissatuksesta on jo aikaa. Tänäänhän se oli käynyt viimeksi aamulla, ja päiväpissatus oli vasta edessä. Onneksi sain Ässän kannettua kylppäriin, ettei tarvinnut koko lattiaa pestä uusiksi. Siinä kyllä menivät niin housut kuin koirakin pesuun.

Onneksi Ässä ei jäänyt murehtimaan tapausta sen enempää, kun ruoka oli odottamassa. Pikapissatuksen jälkeen vedettiin vielä lyhyet kaukot samassa kohtaa, ettei jää mitään ei-haluttuja mielleyhtymiä, ja sitten nälkää näkevä koirarukka pääsi syömään. Nyt on maha täynnä ja elämä taas mallillaan.

Korkeilla paikoilla on kiva nukkua. Tässä Ässä on ominut kaverilta lainaamani taiteltavan vieraspatjan omaan parempaan käyttöönsä.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Rimaton rata

Tiistaina oli agitreenit, jotka suoritettiin ilman A-esteitä, puomia ja rimoja. Tuntui hieman hölmöltä ohittaa puomi ja A ja ohjailla koiraa tyhjien siivekkeiden välistä. Tämä kuitenkin kannatti, sillä radan lopussa Ässä näytti tuttua ihanaa iloista naamaa hypätessään jalkaani vasten palkkiotaan saamaan. Treenit siis sujuivat rauhallisemmissa merkeissä erittäin hyvin!

Tänään oli taas hierontaa, ja jälleen Ässällä oli jumia. Molemmilta puolilta alaselkä jumissa, nyt vasemmalta puolelta myös muu selkä (viimeksi oli oikealta puolelta). Kaikki jumit saatiin onneksi aukenemaan, ja seuraava aika varattiin kahden viikon päähän. Uudenlainen epäily on, että Ässän jumit johtuvat liukkaudesta, jolloin se joutuu löysän polvensa takia jännittämään lihaksiaan enemmän lonksumisen välttämiseksi. Tätä tukee Ässän alaselän jumit sekä suuri varovaisuus liukkaita alustoja kohtaan. Liukkaiden kelien jälkeen nähdään, pitääkö oletus paikkansa. Toivotaan parasta!

Hoidoksi saatiin päivittäin lämmintä kauratyynyä selälle ja back on track selkään yöksi + venyttelyä niin usein, kuin jaksaa (vaikka parikin kertaa päivässä). Agilityssä voidaan ensikerralla tehdä jo mini-korkuisilla tai pienemmillä esteillä. Muuten lenkkeillessä pitää nyt välttää liukkaita paikkoja ja niillä revittelyä. Eli vapautta pitänee rajoittaa, vaikka Ässä osaakin hyvin vapaana varoa riikaa revittelyä.

Mielenkiintoisia pointteja: Ässän ranka on kuvattu terveeksi, joten siinä ei pitäisi olla mitään. Olen kyllä kuullut, että rangasta on jotain ongelmaa löytynyt, vaikka röntgen olisikin ollut puhdas. Yksi vaihtoehto saattaa olla myös nivelrikko, sillä Ässän polviahan ei kuvattu. Vaihtoehtojahan on tietysti muitakin, mutta tuo liukkauteen liittyvä kipuilu näyttää todennäköisimmältä tällähetkellä. Tämähän jatkossa rajoittaa treenailua sitten liukkaiden kelien aikaan, jota ei onneksi vuodessa tuskastuttavia määriä ole. Hieroja myös huomasi Ässän lihasten pienentyneen, joka epäilemättä johtuu kipuilusta ja siitä seuranneesta liikkumisen varomisesta. Lihakset ovat erityisen tärkeitä Ässälle polvien takia, joten niitä pitäisi saada takaisin heti liukkauden ja lihasongelmien jälkeen.

Näillä mennään ja seurataan tilannetta. Tokoilukin on ollut molemmista varsin hauskaa viimeaikoina, ja kotonakin on kiva temppuilla. Ässä nauttii uusien asioiden opettelemisesta, kunhan vain osaan opettaa. :) Myös hupitemppuja ollaan opeteltu, joista Ässän uusi lemppari on "pum", eli "kuolleen" esittäminen. Tosin Ässän tapauksessa selällään/kyljellään sätkivä hylje olisi todenmukaisempi, kun temppu on niin vallan ihana! Ja mikäs sen parempaa, jos sillä saa ihmiset nauramaan. Sitä on myös kiva tarjota muissa asiayhteyksissä tokossa, jos pieni spanieli ei jaksa enää keskittyä liian yksityiskohtaiseen treenaamiseen tai ei ymmärrä vaadittua asiaa. Sillä kun ainakin saa ohjaajan nauramaan ja unohtamaan turhat pikkuseikat. Olen muutenkin miettinyt, ettei välttämättä ikinä mennä kokeisiin asti, kun toko on ihan kivaa näin puuhastelutasollakin.. Tai mikä ettei, jos joskus 3 vuoden päästä oltaisiin valmiita.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Polvet lonksuu

Tänään sain vastauksen taannoin esitettyyn kysymykseen "Mikä on, kun homma ei kulje?", ja vastaus oli se kamalin, d). Eli kyse ei ollut Ässän innon puutteesta, ei vanhoista jumeista eikä ikävistä mielikuvista. Kyseessä olivat ne tutkimuksista asti pelätyt polvet, jotka ovat alkaneet herjaamaan.

Hieronnasta löytyi: Oikealta puolelta jumissa oleva selkä, joka oli tiukemmin jumissa kuin viimeksi. Molemmat polvet myös kipuilivat ääriasennoissa, oikea koukussa ja vasen ojennettuna.

Hoitona: Lisää hierontaa, agilityssä mini-esteet tai esteet kokonaan rimattomaksi ja puomi sekä A-este pois. Kotona venyttelyä, back on trackia ja kauratyynyä selälle. Lisäksi hieroja suositteli meille Yumegan Yumove ravintolisää nivelten hyvinvoinnin edistämiseksi, mikä on kuulemma monia koiria auttanut vaivoissa.

Lasken tällä hetkellä toivoni Yumegaan. Tuo ravintolisä on kuulemma auttanut joitakin koiria suurestikkin, toivottavasti siitä olisi apua Ässälle. Ainakin se ehkäisee jokatapauksessa nivelrikkoa, jota saattaa normaalia helpommin esiintyä noiden polvien kanssa. Talvi on myös vuodenaikana pahempi, eli kesäisin harrastamaan saattaa pystyä ihan normaalisti.

Tulevaisuus agilityn parissa näyttää kuitenkin hämärältä. Kisat ovat kai aika todennäköisesti pois suljettu vaihtoehto, ja muutenkin agilityn harrastamisen tulevaisuuden näkymät ovat epäselvät. Ajan kanssa selviää, kuinka paljon Ässä pystyy polviensa kanssa tekemään.

Vihdoin löysin lajin, josta todella pidän ja tahtoisin kisaamaan, niin sattuu jotain tälläistä. Kyllähän sitä voi huvinvuoksi harrastaa jonkintasoisesti ja onhan niitä myös monia muita lajeja, mutta ei se ole sama asia. Voinhan toki ottaa toisen koiran tähän rinnalle (niinkuin olin suunnitellutkin jossain vaiheessa tekeväni) ja harrastaa sen kanssa agilityä, mutta ei sekään ole sama. Halusin niin kovasti päästä valloittamaan kisakenttiä juuri Ässän kanssa, koska tähänkin asti ollaan niin monta asiaa tehty yhdessä. Ja nyt näyttää siltä, ettei unelmani koskaan toteudukkaan.

Seurataan nyt kuitenkin tilannetta, ja katsotaan miten homma kehittyy. Pääasia on, että ongelma ei arkielämää haittaa tällä hetkellä mitenkään, ja Ässällä ei ole kipuja. Hommia tehdään sen verran, kun Ässästä on kivaa. Onneksi se näyttää kipunsa helposti, joten ei tule kuormitettua sitä liikaa. Ei toivo menetetty ole, vaikka tämä kirjoitus onkin vähän toivottomaan sävyyn kirjoitettu.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Pohdintoja aiheuttaneet koiratreffit






Tänään käytiin agilitykaverin ja hänen pitkäkarvaisen colliensa Ipsun kanssa lenkillä. Oli huisin paljon kivempi lenkkeillä seurassa kuin yksin, ja tekeehän se tuolle "epäsosiaaliselle" kakarallekkin hyvää. Kaiken lisäksi sää oli mitä mahtavin, joten kuviakin tuli napsittua. Ipsu on minusta kaunis collie, ja ainahan se on kiva kuvailla vaihteeksi muitakin kuin omaa koiraa.

Ässä ja Ipsu ovat ennestään tuttuja, sillä agilitytreenien jälkeen kävelemme usein koirien kanssa yhdessä lenkin. Ässä on epävarma muiden koirien suhteen, ja siten vaikuttaa ehkä vähän kärkkäältä haukkunsa kanssa. Ipsukin ihmetteli, miten tälläisen kanssa nyt pitäisi olla ja leikkiä, kun ei toisesta ihan ota selvää. Kyllä ne siinä jonkin verran juoksentelivat, ja sitten rauhoittuivat nuuskuttelemaan, jolloin Ässäkin rauhoittui. Vaikka Ässä ei aina osaa muiden kanssa leikkiä (ainakaan menemättä ihan kierroksille), niin tuollaisesta yhdessä nuuskuttelusta se selvästi nauttii. Uskon Ässän pohjimmiltaan kaipaavan koiraseuraa, vaikka se onkin tuollainen hermoilija. Ipsu on erinomaista seuraa Ässälle pitkän pinnansa kanssa, sillä varmasti joku toinen koira menettäisi helposti hermonsa Ässän kanssa.

Olen huomannut myös erittäin mielenkiintoisen jutun! Ipsun ollessa kävelyllä mukana, Ässällä ei ole mitään intoa räyhätä muille koirille, vaikka tänäänkin kaksi koiraa tulivat viereen hihnassa räyhäämään. Lauma antaa turvaa ja Ässä luottaa, että Ipsu hoitaa.

Tämä luonnollisesti on herättänyt päässäni kysymyksiä: Enkö minä ole Ässän silmissä tarpeeksi luotettava, kun se rähisee muille koirille? Vai onko tämä jokin tälläinen asia, missä vain toinen koira voi antaa sen turvan? Kyllähän Ässän helpohkosti saa menemään nätisti ohi namilla opettaen, ja se on sen taidon kyllä osannut. Erittäin mieluusti se antaa minun viedä sen pois siitä tilanteesta. Nyt vain muuton jälkeen alkoi ilmeisesti stressin myötä taas rähisemään, ja sitä koulutetaan pois.

Koska toisen koiran hankinta tulee viimeistään parin vuoden sisällä ajankohtaiseksi, olen myös pohtinut tämän remmirähjäys-taipumuksen vaikutusta siihen toiseen koiraan. Ensimmäisenä on ollut mielessä, että sekin saattaa helposti oppia räyhäämään Ässän mukana. Mutta entäpäs, jos seuraava koira onkin itsevarmempi. Saisiko Ässä siitä turvaa niin, ettei haluaisikaan enää räyhätä? Entä saisiko se siitä tukea myös muiden koirien kanssa olemiseen? Tämähän olisi aivan ideaalitilanne. Tietysti voi myös käydä surkea säkä, jolloin mulla on kaksi epävarmaa koiraa, tiedä millainen tilanne sitten olisi.. Saisivatko tukea toisiltaan, vai olisivatko entistä hullumpia ruokkiessaan toistensa epävarmuutta, jossen heti alussa puuttuisi tähän?

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Elämän pienet ilot










Kuvia vähän tänpäiväiseltä lenkiltä, lämmintä oli ja lumi suli! Metsässä ei onneksi vielä ollut loskaista, mutta kadut olivat loskan peitossa. Kurakelejä odotellessa..

Tänpäiväinen pieni ilo koskee Ässän keppiharjoittelua. Keppejä olemme aika vähän näin talvella kotosalla harjoitelleet, sillä keppini ovat maahan iskettäviä marjapensaan tukikeppejä. Pakkasella eivät maahan uppoa, ja pöllyävä pakkaslumikaan ei pidä niitä pystyssä. Näin lämpimällä kepit saa kuitenkin hyvin juntattua lumeen. Olemme opetelleet keppejä hihnan avulla ohjaten, ja tänään Ässä teki ensimmäisen onnistuneen suorituksensa ilman hihnaa! Eiköhän me kohta toimivat kepit saada, jos kelit jatkuu tälläisenä, että päästään jatkossakin treenailemaan.