tiistai 31. joulukuuta 2013

Joululahjoja


Aatto tuli ja kuusen alta löytyi lahjoja Ässällekkin. Ensimmäinen joululahja on esittelyssä yläkuvassa ja sen mieluisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tarkoituksena oli hankkia Ässälle jokin lämmin ja edullinen neule tai fleecevaate kylmiin halleihin treenien aikana pidettäväksi ja selkäjumeja karkoittavaksi, sekä pahimmilla pakkasilla loimen alle pidettäväksi. Nythän sillä on kaksikin loimea, back on track ja hurtan selästä hieman lyhyt vanhan mallinen loimi, jotka ovat olleet käytössä lenkeillä ja autossa kököttäessään. Haalareita katsellessa löytyi vaikka minkälaisia mittatilausneuleita, hurtan uusia kivanvärisiä fleecehaalareita ja muita, mutta en millään raaskinut investoida niin suuria summia koiran satunnaisesti käytettävään vaatteeseen, kun loimethan sillä jo on pääkäytössä. Pian äkkäsin kuitenkin Hurtan vanhan mallisen vähemmän kauniin (mutta edullisen) fleecehaalarin netistä. Sitä lähdettiin tavoittelemaan ja monen mutkan ja pettymyksen kautta tuollainen antiikkinen haalari löytyikin lopulta sopivan kokoisena Salon mustista ja mirristä juuri ennen aattoa! Kylläpä kävi tuuri.

"Siis tosi kiva lahja.."

Tälläistä se Ässän elämä on tällä hetkellä. Onneksi tuli hankittua fleece eikä villapaita, niin ei pääse kutistumaan kesken kaiken ;)

Ässä ei haalariin rakastunut sitten ollenkaan, vaikka yllättävän hyvin antaakin asetella hieman vaivalloisesti puettavan  haalarin päälleen (nykyisin inhoaa loimien pukemista). Haalaria tarvitsee vielä hieman muokkailla, sillä varsinkin takajalkojen hihat ovat aivan liian pitkät ja saattavat kovassa menossa luiskahtaa jopa tassun alle. Myös etuhihojen suut ovat niin tiukat, että pukeminen on hankalaa. Hieman vaatii totuttelua uudessa vaatteessa kulkeminen, mutta eiköhän se pienillä muokkauksilla ja ajan kanssa ala sujua. Onneksi joulukuusen alta löytyi myös kaksi muuta herkuilla täytettyä pakettia, joiden auki repiminen oli huisisti hauskempaa.

ihmisille sitten omat herkkunsa..

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulun toivotus

Jännitin etukäteen ajomatkaamme Saloon, sillä gerbiileitä tunnetusti eivät muovikopat paljoa pidettele niiden niin halutessa. Eli pienenä jännitysmomenttina gerbiilit olisivat halutessaan voineet karata autoon ja piiloutua ties minne penkkeihin tai jarrupolkimen alle. Muutenkin kylmällä säällä reissaaminen pissatulehduksen saaneen marsun kanssa, pimeä ja myöhäinen ajoaika ja suuri tavarapaljous aiheuttivat omat juttunsa. Matka kuitenkin sujui kunnialla: auto oli marsujen tullessa lämmin, gerpsut pistivät unten maille heti alkumetreillä ja äänikirja viihdytti ajon ajan.

Surkea kuva, mutta vähän näkee tavara ja eläinmäärää. Oma iso reppu, pari muovipussia, koiran ruoat, eläinten tavarakassi, Kille, gerbut, marsut kahdessa laatikossa, Ässä ja turvesäkki. Oli kerrostalon hätätiet huolella tukittu kun lastasin autoa.

Koneella olo on aika minimissä, niin jäivät hienot joulukortit väsäämättä. Ohessa kuitenkin kuva Ässästä poseeramassa meidän hienon joulukuusen kanssa. Eli pidemmittä puheitta haluan toivottaa kaikille


Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta!



torstai 19. joulukuuta 2013

Voihan virtsatietulehdus

Tiistaina marsuaitauksesta kuului outoa piipitystä/huutoa, jota jäin ihmeissäni kuuntelemaan. Huudon lähde jäi epäselväksi ja ajattelin kyseessä olevan jotain marsujen keskistä eripuraa. Myöhemmin illalla sama piipitys ja huuto taas alkoi ja tällöin paikallistin huutelun lähteeksi Mustikin, joka kökki pyyhkeen alla piilossa. Heti ensimmäisenä tuli mieleen pissatulehdus, joten kaappasin marsusen papereilla pehmustettuun laatikkoon tarkkailuun. Ja siinähän se raukka sitten yritti pissiä tippoja kerrallaan samalla särkevästi huutaen. Lopulta sai pissittyä ison lammikon ja olin näkevinäni laatikon reunassa valkoisen pienen kiven, joka siihen koskiessani kuitenkin hajosi. Mysteeriksi jäi, oliko kyseessä joku virtsan mukana tullut sakkauma vai pelkästään marsun koipien mukana tullut purupaakku. Heti seuraavana aamuna varasin Mustikille ajan eläinlääkäriin (ettei sitten vaan joulupyhille jää mitkään taudit kehittymään), vaikka Mustikki pissi tapahtuman jälkeen nyt parin päivän ajan ihan ok ilman huuteluita.

Tänään sitten käytiin Hakametsän eläinlääkärissä, jossa eläinlääkäri kuunteli tarinani ja Mustikki pääsi ultraan. Hampaatkin katsottiin takahampaita myöten. Lappuun kirjoitettiin: "Mustikin rakossa on kiteitä, ei yhtään isompaa kiveä nähtävissä. Rakon limakalvo hieman ärtynyt, tulehtunut. Mustikki saa sulfakuurin. Kontrolli oireiden mukaan. Lisää c-vitamiinia ruokaan 100 mg päivässä 1-2 kk ajan. Vain pieni määrä pellettiruokaa" Ja lääkkeeksi antibiootti Ditrim mikstuuraa, jota 0,5 ml 2 x päivässä 2 viikon ajan rakkotulehduksen hoitoon. Hinta jäi aika edulliseksi, 70 euroa, vaikka mukana oli ultrakin.

Meidän Mustikilla on selvästi jokin kuudes aisti, jolla se tietää tulevan reissun lähestyvän (lähdetään siis huomenna koko eläinlauma Saloon joulua viettämään). Viimeksihän se keksi tökätä silmänsä heinään ja hankkia silmätulehduksen, kun vein sen vanhemmilleni reissuni ajaksi hoitoon. Toivottavasti tyytyisi tällä kertaa vain tähän pissitulehdukseen ;)

Mustikin pahimmat aavistukset käyvät toteen: Salon reissu taas edessä!

Tirrillä taas sieni levisi hieman laajemmalle ja silmien ympärillä alkoi näkyä hilsettä. Eilen pesin häkin siivouksen yhteydessä Tirrin lääkeshampoolla ja annan nyt jonkin aikaa sienilääkettä ja pesen muutaman kerran joululomalla lääkeshampoolla. Jos tämä sieni ahkeralla pesemisellä ja lääkkeellä lähtisi lopullisesti, vielä en halunnut mennä lääkärin pakeille hakemaan suun kautta otettavaa lääkettä (on kuulemma ainakin maksalle tosi raskasta tavaraa). Joululoman jälkeen on varmaan pakko, jos sieni on tullakseen takaisin.

Tirriäinen ottaa ihan lunkisti Saloon lähtemisen, saahan se matkustaa Rambon kanssa!

ps. on aika kiva syöttää Mustikki-possulle antibioottia, se kun pitää sitä mitä parhaimpana herkkuna ja kerjää jopa lisää!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Viikonlopun humputtelut


Pitkästä aikaa taas enempi kuvia, on tullut lähiaikoina vain pölistyä ja unohdettua kuvitus konsanaan. Kuvat ovat perjantaiselta aamulenksulta, jossa Ässä pääsi vähän hömpöttelemään vapaana. Kamera kädessä lenkille tuli aika lyhyenlaisesti mittaa, vaikka vähän päälle tunti ulkona rilluteltiinkin. Illaksi lähdin kouluttamaan koiratanssilaisia ja siitä suoraan Tappien pikkujouluja viettämään. Ässä jostain kumman syystä tiesi minun menevän Tallille, vaikka vaatetus olikin normaalista poikkeava. Se oli kuulemma kotiin jäätyään murjottanut eli maannut eteisessä ulko-ovelle tuijotellen. Jos Ville sattui paikalle haukkui Ässä hälle moittivaan sävyyn. Kun Ville-parka luuli Ässällä olevan hätä ja vei sen ulos, alkoi Ässä kuulemma kyttäilemään kaikkia vastaantulijoita minua etsien. Sisälle ei olisi suostunut tulemaan ollenkaan, mutta linnottautui sitten taas eteiseen ja jatkoi Villen sättimistä. Illalla vastaanottokomitea olikin tavallista riemukkaampi..


 
 

Tänään (tai siis lauantaina) spanielilla onkin sitten ollut ohjelmaa. Aamulla treenattiin hieman koiratanssiin etupositioita ennen kuin lähdettiin kolmen tunnin (10 km) lenkille chihu-tyttöjen kanssa. Lenkillä taas sattui ja tapahtui, tällä kertaa vastaan tuli pihaansa vahtiva iso karvainen musta koira. Onneksi meitä oli kaksi, joten kaveri pystyi pitämään koiria minun ottaessani ison koiran kiinni ja syötellessä sille nameja. Hiukanko olin itsestäni ylpeä, kun sain taas säästettyä Ässän yhdeltä isolta järkytykseltä. Kotiin päästyämme treenailtiin vielä mm. noutokapulan pitoa, joka oli aikamoista sählinkiä. Ässä vetää tällä hetkellä koko hommasta sellaiset kierrokset, että kapula suussa rauhoittuminen on haave vain, istumisesta puhumattakaan. Homma menee sähläämiseksi ja piippaamiseksi. Pitää vähän miettiä miten lähden työstämään tätä hommaa.. Iltalenkille lähtiessä spanieli oli vissiin saanut päivälle jo tarpeeksi aktiviteettia, sillä se ehdotti aika pikaiseen kotiinpäin kääntymistä.

Torstaina muuten lenkkeillessämme vähän isommalla koiraporukalla (2 chihua ja 3 mäykkyä), Ässälle kävi pieni äksidentti. Se oli ihan täpinöissään lähdössä metsälenkille kavereiden kanssa ja irtipäästyään tietty lähti juoksentelemaan. Takaisinpäin juostessaan se yhtäkkiä menikin kolmelle jalalle ja muuttui ihan raukaksi. Sillä oli lähtenyt oikea polvi pois paikaltaan. Nappasin Ässän äkkiä kiinni, sillä halusin varmistaa tilanteen. Yleensähän se ravistelee itsensä ja heittää polven itse takaisin paikalleen, joten tilanteet voivat mennä jopa huomaamatta ohi. Nyt polven paikoiltaan lähteminen oli ihan selvää ja Liisa-Ida auttoi sen takaisin paikoilleen. Ässä jatkoi kuitenkin loppulenkin ihan omana itsenään haastaen mäykkyjä leikkiin ja riekkuen, joten ilmeisesti sitä ei tehnyt kipeää. Onneksi näitä ei tapahtu kovinkaan usein, mutta pitää nyt jatkossa vähän seurata noita polvia..



torstai 12. joulukuuta 2013

Possujen syntymäpäivät

Kaikki marsut ovat syntyneet syksyn aikana ja tänään synttärirumba päättyi Mustikkiin, joka täytti  komeasti 3 vuotta! Ensimmäisenä kolmikosta vuosia täytti Rambo, joka 21.10 täytti jo kaksi vuotta. Tyttärensä Tirri täytti 16.11 1 vuotta, ensimmäinen vuosi siis jo takana! Äkkiä se aika meneekin.. Synttäreiden kunniaksi otettiin synttärisankareista kuvat:

Mustikki 3 v.

 Rambo 2 v.

Tirri 1 v.

Mustikki oli vaihteeksi taas kolmikon kuvauksellisin. Kuten kuvasta näkee, on Tirrikin on parantunut rupisuudestaan, josta aiemmin kirjottelin. Antibioottikuuri ei auttanut Tirrin oireisiin ollenkaan, joten lähdimme marsuihin erikoistuneelle lääkärille, joka totesi Tirrillä olevan sienitartunta. Niinpä saatiin Tirrille kahden viikon canofite vet korvatippoja levitettäväksi korviin, silmien ympäri ja nenään. Lisäksi saatiin määräys pestä Malaseb vet shamppoolla Tirri kolme kertaa ja kerran koko kööri. Kuuri auttoi ja Tirrin oireet hävisivät! Korvat tosin ovat vieläkin hieman "nahistuneen" näköiset, ja tänään  huomasin sen reunassa pientä kuivunutta kökköä. Eli ihan täysin ei olla sienestä vielä päästy. Pitääkin jossain vaiheessa pestä taas ainakin Tirri shampoolla ja laittaa muutama päivä tippoja, jos sieni sillä pysyisi kurissa. Tammikuussa olisi marsunäyttelyt, joihin haluaisin osallistua Mustikin kanssa ulkomuotoluokkaan viimeiseen sertin metsästykseen, mutta katsotaan uskallanko ilmoittautua tämän sienen takia. Ettei vain leviä kanssanäyttelijöihin.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kylmästä lämpimään


Ässä kävi tänään meidän luottohierojalla ja sieltähän ne selkäjumit taas löytyivät. Liukkaiden aikoihin Ässä tuntui jumiutuvan, jolloin jopa minä tunsin sen selässä kovat patit. Nyt sen selkä ei ole omiin sormiinu tuntunut enää pahalta, mutta eipä noita syvällä olevia jumeja kuulemma omin sormin helposti tunnekkaan. Vasemman puolen jumit saatiin hyvin auki, mutta oikea puoli oli kovassa juntturassa eikä auennut kokonaan. Onneksi seuraava aika on varattu jo 7.1 tiistaille, joten Ässä pääsee pian uusintakäsittelyyn.

Kovien jumien takia ei hierojankaan suosituksesta viitsitä käydä kylmässä hallissa treeneissä ennen seuraavaa hierontaa, koska kylmässä odottelu pistää Ässän selän ihan juntturaan. Jo aiemmin syksyllähän se oireili treenien jälkeisinä päivinä. Näin ollen valkkuryhmän tanssitreenit jää meidän osalta jo nyt joulutauolle, jatketaan sitten ensivuoden puolella taas toivottavasti paremmassa kuosissa! Onneksi kotonakin voi treenata mitä lystää ja meillä on vielä muutama kerta tokoa lämmitetyssä hallissa, joten joihinkin treeneihin sentäs päästään. Ei taida tämä talviharrastaminen olla ihan Ässän juttu!


Olisiko kellään muuten vinkkejä edullisen fleece-haalarin tai villapaidan ostopaikoista?

Jouluaattoa odotellessa..


tiistai 10. joulukuuta 2013

Ruhot ulkona ja sisällä

Vähän aikaa sitten kirjoittelin Ässän ruokailuista ja mietiskelin edullisempia lihanhankintapaikkoja. Kennelrehulle lähti tilaus vetämään ja nyt on sapuskat haettu kotiin ja jonkin aikaa jo testailtukkin. Tilaukseen lähti tämänmoinen satsi:

Tuote Tuotekoodi Lukumäärä Välisumma
Rustoluut Musch 5 kg 153 1 10,00 €
Possu paisti 5 kg 131 1 18,00 €
Kalkkuna raaka 5 kg 141 1 14,00 €
Lohiöljy, K-R:n oma 0,9 kg 236 1 7,00 €
summa 49,00 €



Enempää en uskaltanut tilata ja hyvä niin, mahtuivat meinaan juuri ja juuri pakkaseen (meillä on pieni päältä täytettävä pakastin pelkästään koiranruoille ja muitakin lihoja vielä oli..). Omat kokemukset näistä tuotteista ja hankintapaikasta ovat pelkästään positiivisa, tilaaminen onnistui vaivattomasti netissä ja toimituspaikka sattui olemaan meitä erittäin lähellä, joten hakumatka oli lyhyempi kuin kauempana oleviin eläinkauppoihin. Itse tuotteetkin ovat olleet mielestäni hyviä. Kalkkuna on vähemmän vetistä ja jotenkin tummempaa tai punaisempaa, kuin Maukkaan vastaava. Possu paisti on sellaista nyrkin kokoista possun lihapalaa muoviin pakattuna, toimii hyvin keitettynä ja pilkottuna namina. Niitä voisi melkein syödä itsekkin.. Rustoluut ovat aika vaihtelevan kokoisia, mukaan sattui myös muutama isompi 400g köntsä, mutta muuten ovat olleet ihan hyviä Ässän kokoiselle koiralle. Lohiöljyäkin otin nyt kokeiluu, koska Ässä syö tällä hetkellä kalaruokanaan pääsääntöisesti vähärasvaista haukea eikä D-vitamiinilisä ole koskaan pahitteeksi. Lohiöljy tuli pienessä kannellisessa "muoviämpärissä", josta sitä on helppo kuopia lusikalla.




Viimepostauksessa oli myös puhetta Ässän ruokamäärästä, joihin on tullut sen jälkeen suuri muutos. Katselin Ässän rimpulakoipia ja mietin mikseivät sen lihakset kasva liikkumisesta huolimatta. Eräänä iltana surffailin erinäisillä koiran ruokintaan liittyvillä sivuilla päivittämässä tietojani ja päätin lisätä kokeilun vuoksi Ässän lihamäärää entisestään. Nyt Ässä saakin suunnilleen 200g lihaa päivässä + luun ja luuttomina päivinä lihan määrää kasvatetaan entisestään. Olen aina ollut todella tarkka Ässän lihomisesta Ässän kastraation ja polvien takia, ehkä liiankin. Tällä ruoan määrällä on menty jo pidemmän aikaa, eikä lihomisesta ole tietoakaan. Päinvastoin Ässä jopa tuntuu olevan energisempi kuin ennen! Raukka ollut liian vähällä ruoalla..

Paremmin syöneenä jaksaa..

.. juoksennella tänään metsässä pupunjälkien perässä ja ulkoilla päälle 1,5 tuntia

..olla lauantaina ensin hakutreeneissa ja tehdä sitten 2,5 tunnin lumitaivalluksen

 ..seurata kotona ruoanlaittoa täydestä mahasta, lenkkiväsymyksestä ja silmien lupsumisesta huolimatta

Pari linkkiä:

Näillä tiedoilla rakensin pitkälti Ässän ensimmäisen raakaruokavalion. Alkuperäiset sivut eivät ole enää käytössä, mutta löysin tiedot tallennettuina toisille sivuille! Hyvää perustietoa vähän kaikesta raakaruokintaan liittyvästä:


Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin glukosamiinista ja sen vaikutuksesta nivelrikkoon. Käsittelee myös laajasti kaikkia nivelaineita, suosittelen lukemaan:



Lopuksi niistä ruhoista ulkona. Metsässä ulkoillessa voi törmätä mihin tahansa, kuten polulla odottavaan veriseen taistelutantereeseen. Oltiin sunnuntaina chihu-tyttöjen kanssa metsäretkellä, kun polulla tuli vastaan tämänkaltainen näkymä:

Kuvan ottanut Liisa-Ida

Siinä hetki ihmeteltiin ja mielessä kävi ties mitä teurastuksesta koiratappeluu. Kuvasta näkyy oikealle lähtevä verijana, jota Liisa-Ida lähti tarkistamaan minun pidellessä koiria ja ihmetellessä. Janan päästä löytyi iso kasa suolia, jolloin tapahtumien kulku valkeni meillekkin. Hirvimiehethän ne olivat aamulla käyneet kaatamassa hirven (veri ei ollut vielä jäätynytkään), suolistaneet sen siihen paikkaan ja raahanneet polkua pitkin metsäautotielle (jonne etääntyvä verivana johtaa). Uteliaina lähdettiin sitten koirienkin kanssa katsastamaan suolikekoa, jossa riittikin koirilla ja meillä ihmeteltävää. Suolien seasta löytyi myös pieni kymmensenttinen hirven sikiö, joka näytti kovin hauraalta siinä lumella maatessaan. Ässä eteni suolikasaa kohti erittäin varovasti ja tarkasti nuuskien ja kierrellen kekoa. Seuraavana silmänräpäyksenä tämä syöttöporsas yrittikin syödä paikalle jätettyjä hirvenkeuhkoja. Kauemmaksi siirryttyä ja silmän taas välttäessä suussa oli seuraavaksi hirven vatsakalvot. Että näin, pitäisikö sitä ruoka-annosta nostaa entisestään?

En viitsi laittaa kuvaa tähän kaiken kansan nähtäville, mutta oheisesta linkistä voi käydä katsomassa kuvaa Ässästä tutustumassa suolikasaan (ja ilmeisesti syömässä sitä keuhkoa). Kaveri kuvasi myös surullisen hirven sikiön, siitä kuva tässä.

Eivätkä sen lenkin ruhot siihen loppuneet, sillä takaisintulomatkalla törmättiin vielä Ässää ja Hilla-chihua kovasti kiinnostaneisiin ilmeisesti oravan ruhon jäännöksii.. Siitäkin kummasti joku palanen eksyi Ässän suuhun, mutta ei mennyt sentään kurkusta alas.

Kuva Liisa-Ida

perjantai 6. joulukuuta 2013

Möllitoko

Tänään lähdettiin Ässän kanssa kokeilemaan miten tokoilu taipuu koirakoutsin kisanomaisissa treeneissä. Alun perin suunnitelmana oli tehdä kaikki liikkeet täysin kisanomaisesti ja palkata jokaisen liikkeen välissä. Kisaohjelman tullessa mailiin selvisikin, ettei kehässä palkkaamista sallittaisi. Liikkeet siis pitäisi tehdä yhdellä välipalkkaamisella kisakehän ulkopuolella tai jättää osa liikkeistä pois. Pähkäilin aikani ja päätin lopulta jättää toisen seuraamisen ja liikkeestä seisomisen pois, ettei Ässän inhoamaa seuraamista tulisi niin paljon ja saataisiin yhtenäinen kisamainen suoritus. Näillä ajatuksilla lähdettiin siis ajelemaan kokeeseen.

Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin katsomaan rally-toko kisoja, jotka järjestettiin samanaikaisesti koirakoutsin tiloissa. Halleja oli kaksi ja ne olivat täynnä koiria, katsojia ja hälinää. Mietin jo, että saa nähdä mitä tokoilusta tulee tällaisessa häiriössä. Juttelin aikani tuttujen kanssa, katselin kisoja ja sitten käytiin porukalla pieni kävelylenkki. Sitten roudasin häkin toko-halliin ja jäin odottelemaan Ässän kanssa tokoilun alkamista. Rally-tokoilu siirtyi kehän loputtua kokonaan toiseen halliin ja niiden välinen ovi pistettiin kiinni. Paikalle ei jäänyt kuin suorittavat koirakot, joita oli vain muutama. Tunnelma oli siis aika rauhallinen. Odoteltiin EVL ja VOI -luokkien koirakoiden vuorot, jonka aikana pelailin kännyllä ja palkkailin Ässää rauhallisuudesta. Sitten olikin meidän alokkaiden vuoro.

Videota ei harmi kyllä tullut jälkipolville, olisin itsekkin erittäin mielelläni halunnut nähdä tämän setin videolta.




Ensin tuomari kävi kisakehän ulkopuolella koirat läpi, että hyväksyvät kosketuksen. Sitten mentiin joukolla kehään luoksepäästävyyttä varten. Ässä oli numeroltaan ensimmäinen, joten meille tehtiin luoksepäästävyys ekana. Odottelu hallissa ja Ässän rauhoittumisesta palkkailun tuloksena mulla oli käsissäni keskittynyt ja rauhallinen Ässä, eli mielentila oli erinomainen tokoilua ajatellen. Tuomarin lähestyessä meitä luoksepäästävyystestissä Ässä taas tapansa mukaisesti tärisi innosta, mutta malttoi hienosti istua vieressäni. Tuomarin tullessa nousi kyllä seisomaan ja moikkasi tuomaria, mutta erittäin hillitysti. Tavoitteenahan on luoksepäästävä koira (ei saa väistää eikä peruutella), joka pysyy hillitysti paikallaan. Eli aika toivotunlaisesti meni tämä suoritus, pelkäsin kovempaa riemusta repeämistä tuomarin tullessa luokse. Kommentti "hyvin luoksepäästävä" ja saatiin pisteiksi 10.

Koska oltiin ekana vuorossa, kävin äkkiä kehän ulkopuolella palkkaamassa Ässän, jonka jälkeen rynnättiin takaisin. Heti kehään päästyäni ilmoitin haluavani tehdä vain osan liikkeistä, johon tuomari kysyi "miksi?". Selitin tämän olevan ensimmäinen kisanomainen treenimme tokossa, joten en halua ottaa turhia "riskejä". Tuomari ehdotti, että katson miten alkuosuus menee ja sen mukaan sitten joko jättäisin loput pois, kävisin palkkaamassa välissä tai jatkaisin suoriltaan. Suostuin tähän.

Ekana taisi olla hihnassa seuraaminen. Sitä ollaan tehty lähiaikoina (TAAS) liikaa, joten jännäsin hiukan kyllästyisikö Ässä kesken kaiken. Ässähän ei todellakaan tapita minua seuraamisessa jatkuvasti ja olen ajat sitten luopunut sen vaatimisesta. Kontaktia pitää kyllä. Seuruu meni kuitenkin tosi hyvin, Ässä pysyi hyvin oikeassa paikassa ja into jopa tuntui kasvavan loppua kohden (eli jopa paremmin kuin treeneissä!). Tuomari kommentoi (saatiin jälkeenpäin kommentit lapulla, en muista koetilanteen kommenteista juurikaan) "nättiä seuruuta, koira pitää paikkansa, hyvät käännökset". Ja tällä arvosana 9.

Seuraavana taisi olla liikkeestä maahan, joka Ässällä on aika vahva. Se menikin aivan kuten treeneissä. Kommenttina "intoa ja iloisuutta, hyvä alasmeno. Ujo ylösnousu lopussa". Ollaan tietenkin treenattu tätä niin, etten ikinä pyydä Ässää maasta sivulle, ettei rupeaisi ennakoimaan. Tämän ongelman huomasin itsekkin joissain treeneissä tuota kerran kokeiltuani, pitää ottaa nyt tehotreeniin. Arvosana 9,5.

Seuraavan luoksetulo, jonka Ässä suoritti iloisesti ja myöskin paremmin kuin treeneissä (vissiin pitäisi ottaa treeneihin taas lisää sitä paljon puhuttua vaihtelevuutta..) Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10.

Tässä välissä olisin voinut keskeyttää homman ja jättää loput tekemättä, mutta Ässällä oli nyt meno kohdillaan. Päätin käydä palkkaamassa Ässän kehän ulkopuolella välissä. Tähän tuomari kommentoi, että aivan turhaan käyn sitä koiraa välissä palkkaamassa ja oikeassahan hän oli. Ässä olisi innokkaana ollut valmis jatkamaan samoin tein, mutta kävin kuitenkin palkkaamassa oman mielenterveyteni tähden.

 

 Laitan tähän nyt meidän (ensimmäisen ja ainoan!) seuruuvideon treeneistä. Ässän keskittymiskyky ei tässä ole ihan parhaimmillaan, mutta näkeepä vähän meidän tekemisiä. Ei tämä mitään vietikkään pk-koiran seuraamista ole, mutta meille tuollaista ihan perushyvää. Ehdottomasti enemmän pitäisi kuvata treeneissä ja joka paikassa tuota tekemistä, sillä itse tuossa ollessaan näkee loppujen lopuksi  aika vähän. Ja olisi sitten tännekkin ehkä jotain edukasta laitettavaa ;) Olisi ollut mielenkiintoista verrata tän päivän seuruuta tähän.

Seuraavana oli liikkeestä seisominen, joka sekin Ässällä on aika vahva. Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Sitten tuli se pelätty toinen pitkä seuraamispätkä, huh.. Hihnatta seuruu siis. Siinä Ässä tuntui jo hieman väsähtävän tai kyllästyvän ja paikka väljähti hieman käännösten ollessa myös kökömmät. Ässä myös alkoi edistämään, mitä ihmettelin suuresti, yleensä se ennemmin jätättää?? No, kommenttina "lähtee hyvin, pientä väljyyttä, edistää" ja arvosanana 8,5.

Sitten olikin jäljellä enää hyppy, joka meni ihan putkeen, kommenttina taas "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Kokonaisvaikutelmasta saatiin myös 10.

Sitten saatiin palautetta tuomarilta. Hänen mielestään välipalkka oli ihan turha, koira oli kuulemma oikein motivoitunut ja iloinen, vaikka ohjaaja oli kuin seipään niellyt (ehheh). Tosin sanoi näin iloisen, hössön ja menevän koiran ehkä tarvitsevankin sellaista ohjausta. Siitä en tiedä, mutta näköjään mulle tulee helposti tuollainen seipään niellyt -moodi päälle koemaisessa suorituksessa. Enkä edes itse tajunnut, kuvittelin olevani reippaasti etenevä ja liikkeiden välissä kehuin kuitenkin mielestäni tositosi iloisesti (ei kuitenkaan tuomarin mielestä liikaa, eli ehkä en ollutkaan niin yliampuva kuin kuvittelin). Enkä edes mitenkään suuresti jännittänyt etukäteen! Kummallista. Tuomari sanoi meidän olevan tämän suorituksen perusteella ihan valmiita kokeisiin, ehkä sitä siis uskaltaisi nyt katsella sitä virallistakin koekalenteria..



Suorituksemme jälkeen juoksin iloisena Ässän häkille ja palkkasin sen lihaköntsällä ja ihanalla puruluulla, jota Ässä jäysti onnessaan kopassaan. Kaikkien suoritusten jälkeen oli vielä yhteinen paikkamakuu, jossa Ässä oli jo vähän sitä mieltä että "mä oon jo hommani kyllä hoitanu!". Ollessamme ekana päästiin rivin reunaan bernin vierelle. Vieressä pönöttäessä ennen liikkeen aloitusta Ässä meni raskaasti huokaisten maahan pitkälleen makaamaan ihan sen näköisenä, että "joojoo, tää on taas tätä tylsää makoilua, huoh". Koetoimitsijaa taisi vähän naurattaa. Siinä sitten vielä oijoin Ässän sivulle ja liike pääsi alkamaan. Maahan käskystä paneutui hitaasti maahan, mutta siellä pysyi erinomaisesti seuraten rauhallisesti minua (ja maiskutellen huuliaan välillä, kuvitteli varmaan mielessään siankorva-palkkaansa). Kaikki muutkin koira pysyivät hyvin maassa, vaikka vieressä oleva berni hieman katseli Ässää ja minä jännitin. Vihoviimeisin juttu olisi, että joku karkaisi maahanmenosta Ässän luokse.. Kaikki meni kuitenkin hyvin loppuun asti. Lopun sivullekäskystä Ässä nousi suurella viiveellä maasta istumaan, eli todellakin tehotreeniin tämä. Kommentteina oli "hidas alasmeno" ja arvosanana 9,5. Ja siinä meidän koe sitten oli.

Kokonaisuudessaan pisteet siis olivat seuraavat:

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 9,5
Seuruu hihnassa 9
Seuruu ilman hihnaa 8,5
Liikkeestä maahan 9,5
Luoksetulo 10
Liikkeestä seiso 10
Hyppy 10
Kokonaisvaikutelma 10

Eli kertoiminaan oltaisiin saatu kokonaismääräksi (omien laskelmieni mukaan) 189,5 pistettä, jolla olisi saanut sen ykköstuloksen :O Harmittaa suuresti, kun ei saatu meidän kaikkien aikojen (tähänastisista) hienointa tokosuoritusta nauhalle.

Hienointa kokeessa oli se tunne, kun tekee koiran kanssa ilman palkkaa ja näkee sen tekevän innolla ja juuri kuten on opetettu. Tuli sellainen luottamuksen tunne, että jumantsuikka sehän osaa vaikka mitä ja sehän on ihan hitsin hyvä! Milloinkohan oppisin olemaan aliarvioimatta tuota spanielia?

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pihakyttä

"Siis sä kyttäsit mua ensiks!"

Karma is a bitch vai miten se nyt menikään. Heti viimepostauksessa edistystämme kehuttuani tuli muutamia mutkia matkaan. Ensimmäinen niistä oli Ässän ja äitin yhteinen lenkki, kun itse en ehtinyt leivontapuuhiltani mukaan. Tällä tunnin perus hihnalenkillä oli tietysti tullut vastaan kaikki kulmakunnan mustit (ainakin 7 kappaletta), jotka Ässä oli perusteellisesti haukkunut maan rakoon. Onneksi kuitenkin seuraavina päivinä yhdessä tehdyillä lenkeillä Ässä taas käyttäytyi aikalailla entiseen tapaan, joten suuremmilta vahingoilta toivottavasti vältyttiin (ei siis huolta Äiti!).


 
 Mutta kakku onnistui, nam!

Toinen mutka matkaan on Ässälle tulleet selkäjumit, jotka ovat esiintyneet lievänä ajoittaisena äreytenä (esim pihamme varikset saivat yhtenä päivänä kyytiä pelkästä olemisesta), kyttäämisenä ja raivokkaana reagoimisena takapään nostoon. Hieronta-aika on varattu, mutta ensiviikkoon saa vielä odotella. Liukkaat ilmeisesti ovat pistäneet taas lötkö-polvet koville. Harmikseni jouduttiin jättämään tanssitreenitkin välistä, sillä kylmässä autossa istumista olisi tullut päälle kaksi tuntia, ehkä jopa kolme, enkä halunnut kipeyttää Ässän selkää yhtään enempää. Onneksi tälle viikolle on paljon muutakin ohjelmaa.

 Tästä kuvasta muuten näkee ainakin toisen polven ulospäin sojottavan asennon ja takajalkojen varpaiden uloskääntymisen hyvin.


Ässä on myös alkanut kyttäilemään melkein kaikilla lenkeillä normaalia enemmän kaikkea, enkä ihan osaa sanoa mistä se johtuu. Pelkään, että olen palkannut sitä väärin. Kun palkan pitäisi tulla näin: Ässä näkee koiran -> palkka, jolloin Ässä ajattelee koira = palkka, niin olen hyvin voinut olla liian hidas palkaten näin: Ässä näkee koiran -> jäykistyy -> palkka, jolloin Ässä ajattelee jäykistyminen/kyttäys->palkka. Pitää olla jatkossa tämän suhteen entistä tarkempi, vaikka luulenpa selkäkivullakin olevan osuutensa asiaan. En jaksa kuitenkaan liiaksi stressata tämän kanssa, hoidetaan nyt selkä taas ensin kuntoon ja jatketaan koulutusta, eiköhän tämä homma saada taas kasaan kun se on kerran ennenkin onnistunut! Kyttäilystä huolimatta meille menee edelleen ihan hyvin eikä Ässä ole minun kanssani päässyt rääkymään vieraille koirille.

Fleksilenkkeilyä lähimetsissä, Ässä kävi kokeilemassa jäätä. Nykyisin kännykässäni on kamera, jee!

torstai 28. marraskuuta 2013

Collikan kanssa saa räyhätä

Hullu juoksee taustalla

Viikonloppu vierähti Salossa, niinkuin tulee seuraavakin viikonloppukin kulumaan. Räyhäämättä paras -projekti on ottanut tuulta siipiensä alle ja hihnassa koiraohitukset ovat sujuneet aika näppärästi Ässän tuijottaessa leuka väpättäen lihapurkkia. Vielä ei itsenäisesti ota kontaktia koiran näkemisestä enkä sitä ihan hetkeen odotakkaan. Hihnalenkeillä Ässä mielestäni kulkee jo rennommin ja toisen koiran nähtyään (jos en ehdi palkkaamaan) säilyy usein rauhallisena menemättä täpäkkään kyttäysmoodiin tai reagoimatta. Edistystä siis! Mokauksilta ollaan aika huolella säästytty ja jos joku reaktio on jonnekkin päässyt tulemaankin, ollaan siitä aina selvitty hyvin eteenpäin.

Vaan vapaana räyhäämättömyys onkin hankalampi homma. Olen treenannut tätä liikkumalla näillä koirarikkaammilla metsäpoluilla Ässä fleksissä, mutta aika huonosti siellä on vastaantulijoita ollut (tietysti heti muut koirat kaikkoaa, kun niitä tarvitsisi!). Ässä on tässä metsässä ollut hyvin kyttäileväinen ja täpäkän oloinen, ilmeisesti tästä tulisi nyt päätellä näiden metsien olevan jatkossa sopimattomia koiran vapaanaulkoilutus alueita, kun se menee tuohon mielentilaan jo siellä kulkiessaan. Eli siellä ne huonot kohtaamiset juuri ovat olleet, kun pitää kytätä kuin mielipuoli. Sinänsä harmi, kun on niin mukava ulkoilualue ihan pikkukävelyn päässä, mutta silläpä sinne eksyvät kaikki muutkin..

Hauska oli muuten verrata kaverin chihuja Ässään lenkillä. Vahti-chihut huomaavat paljon herkemmin kaikki ympäristön tapahtumat tuohon spanielin mentaliteetillä nenän perässä köpöttävään Ässään verrattuna. Ässä voi reagoida voimakkaasti asioita nähdessään ja kyllä se tosiaan välillä kulkee kaikkea kyttäillen, mutta se on lähtökohtaisesti enemmän "pihalla" tapahtumista. Helpompaa siis vahvistaa sitä omassa kuplassa kulkemista ja muiden ignoraamista. Toki Ässä uljaana lauman Uroksena reagoi chihu-tyttöjen reagoimiin asioihin, liekö jopa mielessään puolustaa tyttöjä?

Roope ei huutele vieraille

Välillä saa luvan kanssa räyhätä
 
"Jos vähän hymyilen, niin heitätkö kepin?"

Laiskasti on kameraa tullut nyt ulkoilutettua, mutta sain napattua sen mukaan lähtiessämme Roope-collien kanssa lenkille. Runkoon jäi kiinni lyhyt kittiputki, ja ai että kirosin sen taas alimpaan maan rakoon kuvia ottaessa ja nyt uudestaan kuvia koneella katsellessani. Putki on suunnilleen halvin mahdollinen mitä kameran mukana voi saada ja sen kyllä huomaa. Muistui taas mieleen miksen suunnilleen ikinä käytä kyseistä kakkulaa, ellei sen polttoväli ole ihan ehdoton. Mutta sainpa pitkästä aikaa muutaman kuvan vanhaherra Roopesta!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ässän Movember

Saatiin Miralta Movember-haaste! Ässä lähtee tapahtumaan mukaan vähän huonoin eväin, sillä sen turpavärkin ajelusta ei ole pitkä aika. Kovin se tällä(kin) hetkellä viiksiään kasvattelee muun turkin mukana. Ehkäpä tähän haasteeseen osallistutaankin tavoitekuvalla, eli mikä on Ässän tavoite viiksien kasvattelussa.

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.


 2010 Ässän kuuraparta

Marsutkin halusivat osallistua Mustikin viiksiparilla

Haastan mukaan


ja bonuksena meidän marsukasvattajan, sillä mieleni tekee nähdä myös marsuviiksiä ;)


perjantai 22. marraskuuta 2013

Villi luminen luonto


Eilen tuli Tampereellakin ensilumi, jonka myötä innostuin lähtemään rämpimislenkille vähän kauemmas. Tavallinen reitti on hieman tylsä, joten päätin maustaa sitä lähtemällä rämpimään umpimähkää metikköön. Maasto ei ollut sitä miellyttävintä lenkkimaastoa, mutta ihan hyvin siellä menomatkalla pärjäsi kivoimpia reittejä kulkien. Matkalla näin vaalean jäniksen, kahdet hirven jäljet sekä ison koiraeläimen jäljet. Ihmisjälkiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla (epäilemättä ei ole suosituinta lenkkeilymaastoa), joten liekö asialla susi vai yksinään kuljeskellut maatalon musti tai jonkin sortin hirvikoira. Jäljet eivät voineet olla tuntia vanhempia, sillä päällä ollut lumisade oli vain kevyesti ehtinyt jäljet peittää.

Koiraeläimen jäljistä ilahtuneena käännyttiin kotimatkalle, mutta ei omia jälkiä pitkin tietenkään. Niinpä kohta sain huomata olevani hieman hukassa rämpiessäni vattutiheikössä. Erinomaisella suuntavaistollani otin suunnan ja rämmin suoraan eteenpäin kaikkien tiheiden kuusikoiden ja koivikoiden, kallioiden, vattupöhiköiden, karsittujen metsäalueiden ja hakkuualueiden läpi. Lopulta löysin itseni tuntemalleni yksityistielle (joka oli ihan eri suunnassa, mihin luulin kulkeneeni), joten kotimatka sai vihdoin alkaa. Reissussa ei vierähtänyt kuin kaksi tuntia harhailusta huolimatta, mutta olo oli täysin läpimärkä ja uuvahtanut, kun aamupalakin oli unohtunut reissuun lähtiessä. Ässäkin otti aika tyytyväisenä suunnan kohti autoa. Mutta sainpa ainakin pari kuvaa Ässästä uuden lumen keskellä!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Räyhäämättä paras

Räyhääminen, tuo ikuisaihe Ässän kanssa eläessä. Viimetalvella kirjoittelin oikein urakalla Ässän räyhäämisestä, joka saatiin lopulta laantumaan osteopatian ja koulutuksen avulla. Silloin räyhääminen oli pahimmillaan. Kipujen kadottua hoitojen myötä ja ahkeralla vastaehdollistamisella Ässä ei karannut enää räyhäämään muille koirille, vaan tuli syömään nameja koiran kohdatessaan. Lenkeillä muut ohitettiin hihnassa mahdollisimman välinpitämättömästi maata nuuskien. Joskus räyhättiin jollekkin yleensä ihan aiheesta, mutta kaikki oli kunnossa.

 "Tällä lenkillä en räyhänny kellekkään!"

Nyt tuo räyhääminen on hiipinyt salakavalasti takaisin elämäämme. Tässä muutamia syitä miksi.

1) Ne ikävät koirakohtaamiset. Siinä ei paljon auta vaikka oma koira tottelisikin, jos toinen tuntematon irtokoira juoksee sen kiinni ja yli. Ässän räyhäys perustuu epävarmuuteen, joita nuo kohtaamiset lisäävät aina merkittävästi. Ikävään koirakohtaamiseen ei vaadita edes fyysistä kontaktia vaan riittää, että uhka toisen koiran luokse tulemisesta on. Sekin riittää, jos omistaja hermostuu tarpeeksi tilanteessa. Epävarmuuden kasvaessa reagoidaan aina vaan helpommin koiriin, jotka eivät edes ole uhka.

2) Se mielentila. Rauhallisella mielentilalla ollessaan Ässä reagoi huomattavasti rauhallisemmin ja voi vaikka ruveta haistelemaan rauhallisesti maata toisen tullessa vastaan. Kiihkeämmässä mielentilassa, esimerkiksi innostuttuaan kavereista, uudesta lenkkeilymaastosta tai kohdattuaan jonkun epäilyttävän koirakon, ovat reaktiot huomattavasti voimakkaampia.

3) Vahvistamisen hiipuminen. Ässän käyttäydyttyä jonkin aikaa hyvin, se jatkuva toivotun toiminnon vahvistaminen jäi taka-alalle. Ikävien kohtaamisien jälkeen olisi pitänyt välittömästi terästäytyä ja ottaa homma tehotreeniin, mitä en näköjään tehnyt riittävästi.

4) Muut syyt. Näitä voisivat olla pimeä (pimeässä kaikki on epäilyttävämpää) ja kipu, jota en Ässällä usko tällä hetkellä suuremmin olevan.

Ei Ässä tällä hetkellä mikään mahdoton ole ainakaan viimetalveen verrattuna. Jos se t ekee jotain, niin useimmiten se vain vapaana ollessaan ärjyy hetken toiselle koiralle ja tulee vasta sitten luokse. Joskus se on "uhkaavassa" tilanteessa saattanut mennyt hieman koiraa kohti samalla huutaen, ja tullut sitten luokse todettuaan tilanteen olevan hallinnassa. Jos toinenkin on irti ja riehuu/tulee luokse niin silloin tuo yleensä lähtee juoksemaan sen luokse huudon kera. Enkä kuollaksenikaan voi sietää tätä sen käytöstä. Kaiken lisäksi se on alkanut hihnalenkeilläkin taas huudella muille ja on ottanut yhden tokon treenikaverin silmätikukseen. Syvä huokaus. Onneksi ei kuitenkaan ikimaailmassa tee kenellekkään mitään.


"Tällä lenkillä ei tarvinnu kommentoida kuin kahta hihnassa ollutta noutajaa. Eipä niissä sitten ollutkaan ihmeempiä."

Ärsyttävintä hommassa on se, että minä en yksinkertaisesti voi noille ikäville koirakokemuksille mitään. Niitä tulee väkisinkin, kun asuu kaupungissa ja ihmisiä on joka paikassa. Koiran ollessa irti väliin ei aina ehdi ajoissa. Ja joitakin koiran omistajia ei vain kiinnosta. Ei auta, kun alkaa koulutus taas alusta, vaan miten monta kertaa tuolle koiralle saa vakuutettua kaiken olevan ok, kun kohta joku taas tulee jostain puskista niskaan?

Niin kovasti toivon, ettei pentu opi samoille tavoille. Tiedän ainakin välttää niitä virheitä, joita Ässän kanssa tein, mutta kovasti pelkään Ässän jollain konstilla tartuttavan tuon pennulle.

Onko kohtalotovereita? Kaikki niksit ja naksut otetaan vastaan!


maanantai 18. marraskuuta 2013

Koiraksi leimattu


Olen jonkin aikaa pohtinut tuota vesileiman käyttöä. Aiemmin en edes harkinnut vesileimamista, enhän kuvaile kuin lähinnä omaa koiraa lenkeillä eivätkä kuvat ole mitään taiteellisuuden huipentumia. Lähiaikoina olen kuitenkin kuullut sen verran ikäviä tarinoita kuvien pöllimiseen ja levittämiseen suhteen ties missä yhteyksissä, ettei se vesileima tuntunut enää yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi lisätä kuvat.fi:n asetuksiin itselleni vesileiman, josta se meni näppärästi kerralla kaikkiin kuviin. Fontin valkkasin vähän summamutikassa, mutta koon kanssa vekslailuun menikin hetki, ettei osoite hyppää kuvasta osittain pois pystykuvien kohdalla. No, siinä se nyt enempiä miettimättä on. Ehkä tunnen tulevaisuudessa tarvetta sen muokkaukseen ja kaunisteluun, mutta nyt mennään näillä. Ai miten niin suurpiirteinen?



Kaikenlaista ollaan taas touhuttu, vaikka tänne ei ehdikkään kaikkea raapustella. Innostuin taas juoksemaan, ja ollaankin Ässän kanssa käyty jo huikeat neljä kertaa juoksulenkillä. Erinomaista liikuntaa itselle ja koiran takalihaksille. Kunhan vielä maltettaisiin tulevaisuudessakin jatkaa tätä "harrastusta" enempi tai edes vähempi. Monesti tuo metsissä köpöttely vaan on vienyt voiton pururadan kierrosta.

Lauantaina oltiin Ässän kanssa Dream Team-Areenalla koiratanssin koreografiaworkshopissa, joka tuli todella tarpeeseen. Olen yrittänyt kehitellä meille ohjelmaan uuteen biisiimme yksin ja ryhmässäkin, mutta en ole jotenkin saanut tästä biisistä otetta, vaikka tuttu onkin. Nyt saatiin tehtyä ohjelmaa ekat 45 sekkaa kertosäkeeseen asti, mistä mulla olikin jo jonkinlainen visio. Myös loppuliikkeeseen saatiin niin hyvä idea, että varmana käytän. Tästäpä tämä ohjelma lähtee kehittymään ja muokkaantumaan, nyt on helpompi jatkaa alun selkiinnyttyä. Tämän päivän treeneissä testaillaan ohjelman alkua yksin ja koiran kanssa, ja katsotaan miltä näyttää. Ollaan niin paljon keskitytty uusien liikkeiden opetteluun, että mukava vaihteeksi tehdä ihan musiikin kanssa ;)


Tokossa saatiin ahdettua itsemme itsenäisyyspäiväksi kisamaisiin treeneihin. Kokoajan siis mennään lähemmäs ihan oikeita kokeita.. Vielä en tiedä, miten kisamaiset treenit käytännössä vedetään läpi, sen näkee paikan päällä. Hyvään saumaan kuitenkin tulivat, sillä keskiviikon tokotreenit alkavat olla tältä vuodelta loppusuoralla, viimeinen kerta on ensiviikolla. Ainakin tämän vuoden loppuun treenaillaan siis ihan kotosalla mahdollisuuksien mukaan kisamaisiin treeneihin ja möllikokeisiin änkien. Josko ensivuonna uskaltautuisi ihan oikeisiin kokeisiin?


ps. Kylläpäs kuvat nyt näyttää heti paljon "ammattimaisemmilta", kun niissä on vesileimat ja kaikkee!

pps. Tää pentujännitys tekee mun ihan hulluksi..