keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kevät se hiipii tännekkin

Viikonlopun sängyssä maattua tuntuu, kuin lumi olisi yhtäkkiä sulanut pois ja kevät kunnolla alkanut. Tänäänkin aurinko paistoi kunnolla, ja oli tosi lämmintä. Lähdettiin käymään Ässän ja Liisan kanssa kävelyllä, ja ulkoilutin jopa kameraa hieman. Käytiin järven rannalla, ja metsässä oli kyllä vielä lunta. Myös järvi oli jäässä, joskin ranta oli auki. Ässä viihdytti itseään kahlailemalla jään päällä olevassa hötössä ja noukkimalla jääkokkareita, kun me Liisan kanssa hetki paistateltiin päivää.





Ässällä oli myös hieroja tänä aamuna, ja löytyihän sieltä jumeja, taas. Jumit olivat ylläri ylläri selässä, kuten aina ennenkin. Treeneissä kuitenkin hyppi ihan kivasti, vaikka motivaatio olikin vähän hukassa. Ei siitä nyt sen enempää kuin huokaus "taas!", ja toteamus ettei tuskin jumeista johtunut. Välillä vaan unohdan, että se koira tarvitsee enemmän kehua ja palkkaa, kun itse haluaisin vaan paahtaa eteenpäin. Muttajuu, jumeista. Saattanevat johtua vaan taas tottumattomuudesta medihyppyihin, niitähän ei olla aikoihin tehty. Jatketaan niillä, ja katsotaan alkaako jumittaa uudelleen. Jos, niin hierontaa ja pienemmät hypyt. Voi olla, että hypyt ovat vain Ässälle liikaa. Ärsyttävintä tässä hommassa on vain se, että sen selvittäminen vaatii aikaa, hoitoa, tarkastelua ja pohdintaa. Mutta mihinkäs meillä kiire olisikaan.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ihana Influenssa

Täällä on vietetty viikonloppua sairastelun merkeissä, joten Ässä-rukka on joutunut olemaan vähällä tekemisellä. Torstaina tauti iski, ja maanantai oli eka päivä ilman lämpöä. Vielä vähän yskityttää enkä juoksulenkille lähtisi, mutta normi treenailu ja lenkkeily onneksi jo onnistuu!

Ässä sieti yllättävänkin leppoisasti pakkolevon, sillä Villekään ei voinut flunssansa takia tehdä pitkiä lenkkejä. Mulla nousi kuume jopa yli 39 asteen ja olin vähän pihalla. Ässä oli kuitenkin mitä huomaavaisin, ja lepäili rauhallisesti kerjäämättä huomiota. Välillä se hyppäsi sohvalle mua tervehtimään, nuuski naaman kohteliaan etäisyyden päästä ja kävi kerälle kylkeen. Kyllä siinä tulikin parempi mieli, kun toinen tuhisi kainalossa.

Kuumeilusta huolimatta yritin oman jaksamisen mukaan järjestää Ässälle vähän puuhaa. Kerran jaksoin jopa temppuilla, muuten annoin aktivointilelua, ydinluuta tai Ville piilotteli nakinpalasia. Ässä myös järjesti itselleen puuhaa murtautumalla marsujen pellettisäkkiin ja napsimalla sieltä.. Kuten arvata saattaa, tuollainen vilja/heinä/kasvis-pelletti ei pahemmin koiran mahassa sula, ja seurauksena saatiinkin seuraavana yönä rampata kolmeen otteeseen pihalla, tuloksena hevosen lantakasaa muistuttavia jättiläiskekoja :D 

Yhdellä kakatusreissulla saimme sitten Ässän kanssa kimppuumme ties minkä rapun ovella roikkuneen känniläisen. Juoksi mölyten kohti riehumaan, ja nappasi Ässän hihnasta kiinni ja alkoi kiskoa kaikin voimin. Itse tietysti kiskoin ja huusin hulluna, Ässä pyöri siinä välissä. Onneksi joku tämän känniläisen kaveri tuli kiskomaan kaverinsa irti, että päästiin pois siitä. Että niin, Hervannassa on varmasti hyvä sosiaalistaa koiraansa, kun kerran ollaan saatu myös narkkari kimppuumme (keskellä kirkasta päivää), ja sitten kaikenmaailman juopot tulee välillä selittelemään mitä sattuu ja yrittää lääppiä Ässää. Tämä oli kuitenkin tähän mennessä pahin, koska ensimmäistä kertaa pelästyin oikeasti..

Harmikseni sairastelun takia meiltä jäi Ässän kanssa välistä haku-kurssin ensimmäinen kerta ja kaksi kertaa kestäneen tanssikurssin viimeinen kerta, höh! Onneksi päästii maanantaina tokoon ja kohta painutaan agiin. Tokosta Ässä saikin itselleen uuden ihanan tuttavuuden samanvärisestä tyttöcockeri-Adasta! Ada oli niiin ihana tyttö, ja ei edes välittänyt Ässän turhanpäiväisestä rähähtelystä. Ässäkin näytti tykkäävän Adasta, ja olivathan ne suloinen parivaljakko. Ehkäpä joskus päästään juoksuttamaan näitä yhdessä.

Ässän kanssa on muutenkin mukava lökötellä sohvalla 

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen Salossa

Nyt taas väliin vähän kevyempää ja kuvatäytteisempää päivitystä. Osan pääsiäislomasta vietimme tosiaan Salossa, ja Ässällä oli taas mukavaa. Parhaimmillaan sai tuplalenkit, kun äitikin kävi, ja pääsi koirakavereiden Roopen ja Viken kanssa lenkkeilemään. Viimeisenä päivänä Ässä oikein ryntäsi pihalle sen oloisena "josko siellä olisi taas koirakaveri odottamassa", mutta mentiinkin lenkille vain keskenämme. Hienosti Ässä käyttäytyi taas Vikenkin kanssa, joka on vähän uudempi tuttavuus. Pihalla hieman rähähti, mutta sen jälkeen otti taas kohteliaan roolinsa Viken kanssa ja pariin otteeseen yritti hieman leikkiä. Hienoa Ässä!

Kaunis Vikke




Elegantti kielimestari




Roopen kanssa kotia kohti


torstai 12. huhtikuuta 2012

Projekti sosiaalinen Ässä

Ensiksi meinasin liittää tämän edellisen postauksen jatkoon, kun on kuitenkin koulutuseen sidonnainen. Hommasta tuli kuitenkin niin pitkä, että päätin laittaa sen ihan omaan postaukseensa. Loin myös uuden tagin, epäsosiaalisuus. Siitä on tullut niin paljon kirjoitettua Ässän kanssa, ja varmaan jatkossakin on blogissa esillä. Pitää joku päivä käydä vanhoja postauksia läpi ja päivitellä tageja fiksummiksi.

Projekti Sosiaalinen Ässä on enemmän tai vähemmän ollut jatkuvasti työn alla saatuani päähän, että Ässä voisi saada totuttamalla sosiaalisemmaksi. Hommaan kuuluu kaksi osaa, joista ensimmäinen ja ehdottomasti helpompi on remmirähjäyksestä pois opetteluna makupaloin, ja homma on jo aika hyvin hanskassa. En yritä opettaa Ässää ohittamaan koiria kontaktissa (vaikka se usein kontaktissa onkin), vaan pääpaino rauhallisella mielentilalla ja välinpitämättömyydellä toisia koiria kohtaan. Sellaista käytöstä siis vahvistetaan. Toinen ja vaikeampi homma onkin saada Ässä suhtautumaan muihin koiriin muutenkin rauhallisesti ja välinpitämättömästi. Olen siis esim. treenitilanteissa ja muissa tilanteissa, jossa on muita koiria, palkannut Ässää rauhallisesta käytöksestä ja vaikkapa rauhallisesta katseesta toiseen koiraan. Rauhallinen toisen koiran nuuskaisu on yleensä jo lottovoitto. Tämä projekti vain etenee äärettömän hitaasti, mutta joitain pientä edistystä on lienee parantunut. Esimerkiksi viimetreeneissä Ässä sieti treenikaverin vilistä lähempänä kuin koskaan ennen. Vilis tosin uskaltautui pyytämään Ässää leikkiin, jolloin sillä kolahti herneet ja veti pienet räyhyt. Yhdellä kerralla Ässä myös nuuhki ohjaajamme rauhallista ja välinpitämätöntä shelttiä rauhallisesti ilman räyhyä!

Välillä kyllä tuntuu, jotta onkohan tämä Ässän "jälkisosiaalistaminen" ikuisuusprojekti.. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole ihan mahdottomat, Ässän ei tarvitse rakastaa kaikkia koiria, mutta sietämään sen tulisi oppia ainakin useampia. Tavoitteena olisi, että se lopettaisi sellaiset turhat puolustusräyhyt. Pohjimmiltaan Ässä kuitenkin tuntuu välillä jopa haluavan muiden koirien seuraan, se vain kokee monet koirat ja tilanteet ahdistaviksi. Itseppä olen Ässän ongelmiin syypää, joten saan niitä nyt sitten loppuelämä korjaillakkin. Eipä tule liian helppoa tai tylsää!

Yksi jännä esimerkkitarina vielä meidän lenkiltä. Kerran kokeilin, minne Ässä menisi lenkillä, jos saisi päättää. Ässä bongasi rauhallisen saksanpaimenkoiran, jota lähdimme seurailemaan. Käyskentelimme heidän perässään, ja Ässä kokoajan rauhallisen kiinnostuneesti tarkkaili koiraa. Kun koira sitten huomasi meidät ja kääntyi rauhallisesti katsomaan, meni Ässällä vähän pasmat sekaisin. Ei se haukkumaan alkanut, mutta selkeästi hieman hermostui, pysähtyi ja katseli minne sattuu. Jos koira olisi jatkanut katsomista, Ässä olisi saattanut haukahtaa, mutta koirakko jatkoi matkaa. Tämänkin jälkeen Ässä olisi halunnut jatkaa seuraamista, mutta minulla oli sitten muita suunnitelmia.

Ja pakko vielä loppuun sanoa, että eihän Ässä mikään mahdottomuus muiden koirien kanssa ole. Ongelma on lähinnä alussa, jossa se on kiihtynyt. Kun odottaa rauhoittumista ennen irtipäästöä, niin säästyy alun tohinalta. Ässä myös usein mielellään vetäytyy tämän jälkeen omaan rauhaansa hajujen pariin ja seurailee muita koiria vaivihkaa. Kyllä se joidenkin kanssa intoutuu myös leikkiin, joskin saattaa siinä helposti kiihtyä liikaa. Jos toinen koira/toiset koirat eivät anna sen olla rauhassa ja ovat liian innokkaita/tulevat iholle, Ässä alkaa helposti räyhäämään. Kuitenkin, jos toinen käy tosissaan vastaan, Ässä alkaa kiljumaan. Koirapuisto on näistä syistä mahdoton, koska siellä helposti joku iso innokas koira ottaa Ässän silmätikuksi ja karkuun ei pääse. Lenkillä kuitenkin ollaan tuttujen koirien kanssa käyty, ja siellä homma on pelittänyt ihan hyvin. Joihinkin nuoriin uroksiin se on suhtautunut haistelun jälkeen hyvin epäluuloisesti, mutta esim. kaverini nuoren havane-tyttökoiran kanssa Ässä on ollut esimerkillisen välinpitämätön ja kohtelias. Ässä ei myös helposti anna anteeksi, jos joku koira heti alussa käyttäytyy Ässän mielestä epäluuloisesti (räyhää, on liian innokas, vetää Ässää kohti), tai jos se myöhemmin vaikka jyrää Ässän tai käy päälle.

Nämä asiat ovat yksi syy, miksi haluaisin toista koiraa. Ässän on niin vaikea luottaa vieraisiin, eikä meillä ole ketään turvallista tuttua koirakaveria jota nähtäisiin säännöllisesti edes kerran kuussa. Tai no Ipsua nähdään aina kerran viikossa treeneissä, jonka jälkeen kävellään jäähdyttelylenkki yhdessä. Tämäkin on ollut jo erittäin hyvä, mutta lenkit tehdään aina hihnassa. Oma lauma on kuitenkin ihan eri asia, ja uskoisin Ässän loppujen lopuksi nauttivan koirakaverista, vaikka alku varmasti olisikin hankala. Monestakin syystä toinen karvakaveri ei kuitenkaan tunnu juuri nyt ajankohtaiselta, vaikka hinku olisikin kova. Ties jos vaikka jo ensisyksynä aika olisi sopiva, vaikka luultavammin pentu tulee aikaisintaan ensivuoden puolella.

Treenihörinää

Ennenkuin jaksan kirjoitella pääsiäisestä Salossa, höpisen vähän yleisellä tasolla nykyisistä treeneistä. Treenien suhteen puhaltaa hyvät tuulet, Ässän kunto agilityn suhteen on mennyt parempaan suuntaan, tokossa suunnittelen ensimmäisiin möllikokeisiin menoa ja kohta alkaa pari uutta kurssiakin.

Agilityssä olemme selkeästi siirtyneet viikottaisissa treeneissä nyt astetta vaikeampiin ohjauskuvioihin. Ennen teimme helpohkoja kokonaisia ratoja, mutta nyt keskitymme pieniin pätkiin ja hankalempiin ohjauskuvioihin. Itse olen hieman hidas oppimaan ja taipumaan noihin monimutkaisempiin ohauksiin, joten se vaatii Ässältä jaksamista useampaan toistoon. Tämän viikon tiistaina Ässällä alkoi jo motivaatio pudota, mutta voinen vedota ainakin osittain touhuntäytteiseen viikkoon. Reissasimme kuitenkin Mikkelin kautta Saloon ja sunnuntaina kipaisimme luonnetestiin ja maanantaina oli toko-treenit.Ohjaaja oli kuitenkin ihan oikeassa sanoessaan, että mun pitäisi palkata koiraa enemmän myös niistä epäonnistuineista suorituksista - ne kun ovat pääasiassa omaa syytäni.

Koska Ässä on voinut nyt huomattavasti paremmin ja tiistain treeneissä uskaltauduimme menemään radan mini-korkeuksilla puomeineen ilman ongelmia, olen taas alkanut panostaa keppi/kontakti-treeneihin kotona. Kepit alkavat mennä jo ihan kivasti itsenäisesti, mutta ei niitä vielä osana rataa kykene suorittamaan. Kontaktien saama takapakki johtui ilmeisesti osittain myös lihasjumeista, sillä tiistaina ne menivät treeneissä osana rataa taas mahtavasti. Ässä ei kuitenkaan kestä liiallista etenemistäni, vaan mun pitää pysähtyä kontaktin viereen. Tähän lisää koti-treenausta, ja myös namialustaa voisi kokeilla. Kisojen kannalta keinu on nyt ehdottomasti haastavin, sillä sen kanssa Ässän on yhä epävarma.. Treeneissä sitä on vaikea muistaa aina treenata, joten pitänee harkita jotain kotikyhäelmää? Myös kotitekoinen rengas on ehdottomasti saatava.

Tokossa olen tosiaan suunnitellut ensimmäisiin möllikokeisiin osallistumista. Siitä voisi saada parempaa draivia treenaukseen kisoja varten, sillä nyt edistymme aika hitaanlaisesti. Monet hommat jo periaatteessa osataan, mutta kisamaisia suorituksia pitäisi nyt alkaa treenaamaan. Myös seuraaminen on jostain syystä nyt ottanut takapakkia, sillä Ässä on alkanut jätättää?? En tiedä, miten olen onnistunut sitä vahvistamaan, vai onko into taas lopahtanut. Kontakti on kuitenkin muuten ihan ok, mutta jää vain turhan taakse. Jos kiihdytän vauhtia, niin Ässä vain jää taakse ihmettelemään. Nyt olenkin siirtänyt palkan oikeaan käteen ja alkanut treenaamaan ympyrän pyörimistä niin, että Ässä on ulkopuolella. Palkka on keskellä, ja sen saa etukautta kiertämällä. Tänään treenailtiin näissä meiningeissä, ja seuruu tuntui heti parantuvan!

Koiratanssi & Haku alkavat tosiaan kohta. Koiratanssia on kaksi kertaa, joista ensimmäinen sunnuntaina. Haku alkaa vasta ensiviikolla, mutta sitä on sitten kuusi kertaa. En malta odottaa!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen Mikkelissä

Mikkeli-reissusta on jo vähän aikaa pitänyt tehdä postaus, mutta se on jäänyt.. Siellä otetut kuvat kun eivät laadukkuudellaan päätä huimaa. Ekana iltana oli jo pimeää meidän rellestäessämme jäällä, ja seuraavana päivänä kuvia on räpsinyt yksi jos toinenkin ties millä asetuksilla. Reissu mummolaan oli kuitenkin taas niin mahtavan mukava sekä mulle että Ässälle, että pakko siitä on kuvasin täällä kertoa! Kohteena kun oli mummolan mökki, jossa hihnalla sai jälleen heittää vesilintua ja Ässä pääsi yksinkin ulkoilemaan.

Ensimmäinen ilta aloitettiin heittelemällä Ässän haettavaksi keppejä, kun toinen oli istunut pitkän matkan autossa.


Sitten kuvioihin tuli mukaan tiskiharja..

Frisbee..

ja pallo!

ja Ässä odotti innolla heittoa.


Sukulaisilla oli myös edelleen vanha kissa-herra Japrin, joka oli jo muistaakseni 8 vuoden ikään ehtinyt. Vanhuuden huomasi jo kissa-herrasta, kun kävin häntä katsomassa. Japrin vietti reissumme ajan aikansa arvokkaasti alakerrassa, jonne Ässällä ei ollut asiaa.


Seuraavanakin päivänä vietimme aikaamme ulkona lenkkeillen ja touhuten. Ässä oli tietysti puuhassa kuin puuhassa mukana ojentamassa auttavaa tassuaan ja turpaansa. Myös lenkille lähdimme koko suvun voimin, ja Ässästähän oli ihanaa lenkkeillä isona laumana! Vähän vain kummastutti, kun joku joskus katosi suksineen horisonttiin..



Ukki 80v. vieläkin jaksaa suksilla painaa


Jäällä taittui pyöräilykin



Avannon aukaisuun auttava tassu



Lenkin lopuksi vielä frisbeen heittoa


Tämä postaus on kyllä pahimmanlaatuinen kuvahässäkkä, mutta antaa mennä! Isovanhempani ja enoni olivat taasen aivan rakastuneita Ässä-hässäkkään. Ja ihmekkös tuo, kun on niin elegantti koira!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ässän luonnetesti

Ässä oli tänään Huittisten seudun koirayhdistyksen järjestämässä luonnetestissaä ja yllätti minut positiivisesti saamillaan pistemäärillä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Eli yhteensä 142 pistettä.

Ohessa Ässän luonnetesti videoina. Pois jäivät räminätynnyri (kameran paristot loppuivat) ja pimeä huone, jota ei voinut kuvata. Kamera vähän ylivalotti osan videoista, mutta eiköhän niistä selvää saa.





Ässän pisteet yllättivät positiivisesti, enkä ollut uskonut niitä kertyvän niin paljon. Muuten se käyttäytyi jotakuinkin niinkuin kuvittelinkin, vaikka parista kohdasta yllätyinkin.

Ensimmäisenä testattiin luoksepäästävyys, jossa Ässä toimi ihan oletetulla asenteella, ja hyppäsi tuomaria vasten iloisena. Yllätyksekseni tuomari kuitenkin sanoi Ässän ensin vilkaisevan häntä kulmiensa alta paikalle tullessamme, ja hän odotti hieman toisenlaista suhtautumista. Hervannassa valtoimenaan olevat juopot/putsarit/narkkarit/muut ihmeelliset hyypiöt ovat ilmeisesti saaneet Ässän hieman varpailleen, sillä muutama juoppo on tullut yllättäen ahdistelemaan minua ja Ässää keskellä kirkasta päivää, ja kummallekkaan se ei ole ollut mukava tilanne.. Tiedä häntä.

Leikkimisestä tuomari kyselin ja kerroin, ettei se Ässää niin kiinnosta.. Joopa joo. Kyllähän se kanssamme leikkii iloisesti ja lenkillä leikki toimii hyvin palkkanakin, mutta en odottanut sen yhtään siinä tilanteessa lähtevän leikkimään tuomarin kanssa. Ässä kuitenkin puri keppiin kunnolla taistellen hyvin ja tuomari vain naureskeli: "Vai ei muka leiki!" Treeneissä nakki vaan vie aina voiton ja tuomari sanoikin sen olevan mahdollisesti parempi palkka tuolla vilkkauden määrällä.. :D Tosin tokoon leikki voisi tuoda eloa lisää. Taistelutahto itsessään ei niin suurena yllärinä tullut, kyllähän siinä tiettyä sitkeyttä on ainakin nenähommien äärellä.

Kelkka meni myös yllättävästi, sillä Ässä ei uskaltautunut ollenkaan kunnolla sen luokse, vaikka kuinka houkuttelin. Tuomari taisi ainakin osittain laittaa sen mun jännittämisen piikkiin ja ehkäpä siinä oli ihan perää. Kyllähän se yleensä melkein mitä vain tulee katsomaan, kun tarpeeksi houkuttelee.. Kelkan reagoinnin jälkeen myöhemmin tullut haalariin reagointi oli yllättävä, sillä toista kertaa sitä ohittaessamme Ässä käveli sen päältä sitä huomioimatta. Olin varma, että olisi väistänyt..

Hyökkäys meni odotetusti, eli Ässä riehuu sivulla, mutta menee lopulta taakse. Tuomarin mukaan halua puolustaa on jonkun verran, mutta Ässä ei osaa viedä sitä haukkumista pidemmälle. Seinällä ollessaan alkoi seurata tuomaria aikaisessa vaiheessa, ja oli kuulemman antanut murinatkin tuomarin ollessa lähellä. Vakuuttavuutta tosin söi heiluva häntä.. Olin ihan varma, että Ässä olisi saanut terävyydestä +1 pieni ja muutenkin sen käytös yksin ollessa yllätti hieman.

Laukauksia Ässä on kuullut ennenkin, ja eivätpä ne nytkään sitä hetkauttaneet. Hermorakenteen pelkäsin menevän -1 vähän hermostuneen puolelle, toimintakyvyn -1 pieni tai tempperamentin -1a häiritsevän vilkas (ei ollut niin käsitystä arvosteluasteikosta). Ässä ei kuitenkaan vaikuttanut hermostuneelta, ja leikkikin testin jälkeen ihan innolla villen kanssa. Vilkkaudesta tuomari sanoi, että pystyy siitä huolimatta keskittymään tehtäviin, jolloin jää erittäin vilkkaaksi.

Kaikenkaikkiaan testistä jäi tosi hyvä fiilis. Tuomari kehaisi Ässää, että varmasti innokas harrastuskoira, joskin suojelu pitää jättää muille. Täytyykin myöntää, että Ässässä taitaakin olla enemmän potenttiaalia, kuin olen uskonutkaan. Ehkäpä olen välillä jopa aliarvioinut sitä? No, nyt ei ainakaan helpolla voida syyttää virheistä koiraa, vaan pitänee jopa katsoa peiliin ;) Kaikenkaikkiaan olen hyvin ylpeä Ässän suorituksesta!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ta-ta-ta-takatalvi

Kunnon takatalvi iski tänään tänne Tampereelle. Lunta tulee, katuja ei ole keritty raivaamaan, ihmiset kolaroi ja kapungissa on hirveät ruuhkat. Siitä huolimatta lähdettiin Ässän kanssa metsään lenkkeilemään, mutta lenkki jäi lyhyehköksi jo etenemisvauhdinkin takia. Lunta oli kokoajan vähintään puoleen sääreen, mutta onneksi joku oli meitä ennen kulkenut melkein joka kohdassa. Ei tarvinnut ihan umpihangessa tuhottoman kauan kulkea, se olisi voinut ottaa jo Ässän polvienkin päälle. Kauhulla odottelen, millaiset jääkelit tästä seuraakaan..

Perään nyt pari surkeeakin surkeampaa kännykkäräpsyä ulkoiluolosuhteista. Jos näitä vertaa edellisen postauksen kuviin niin aika kivasti on lunta tullut lisää!



Tänään sain varmistuksen kahdesta kivasta aktiviteetistä! Ensinnäkin, pääsemme Ässän kanssa taas pitkästä aikaa harjoittelemaan hakuilua, sillä sain meidän ilmoitettua Tappien hakukurssille. Kurssiin kuuluu kuusi kertaa, ja odotan jo innolla hakumetsään pääsyä. Hakuilu taitaa kuitenkin olla Ässälle se ihanin laji.. Siinä kun yhdistyy kaksi vallan ihanaa asiaa: ihmiset ja nenätyöskentely ;) Ilmoitin meidät myös kahden kerran koiratanssin esittelykurssille, katsotaa josko vielä pääsemme mukaan. Pääsimme myös peruutuspaikalta sunnuntaina Vammalassa pidettävään luonnetestiin! Olen jo kauan odottanut, päästäänkö kyseiseen testiin mukaan. Onneksi lykästi. Sittenpä nähdään, tajuanko tuon koiran päälle ollenkaan.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kurakenttien kauhu

Hieronnan jälkeen Ässä on ollut kuin uudestisyntynyt, ja siitä huomaa paikkojen olevan nyt kunnossa. Lenkillä se juoksentelee enemmän ja tulee kyttäämään leikkiä. Niimpä lähdettiin sen kunniaksi eilen ja tänään autolla kauemmas lenkille ja Ässä on tykännyt. Tänään mentiin Ässälle ihan uuteen paikkaan, golfkentälle. Siellä se oli innoissaan, mutta eipä se itsekseen ihan hirveästi juoksentele. Intoa olisi selkeästi piisannut riekkumiseen, joten viihdytin sitä perinteisellä leikillä, lumen potkinnalla. Ässä kyllä tykkäisi varmasti hirveästi riehua koirakaverin kanssa, mutta epävarmana sillä on aina omat ongelmansa, ja tutustumiseen menee aikaa. Ehkäpä meilläkin jonain päivänä on se toinen koira, joskopa Ässä siitä saisi riehuntaseuraa..

Muutaman kuvankin räpsäisin päivältä, tässä nyt muutama. Loput taas albumissa. Ässällä on nyt taas uusi trimmi, siksi sillä on rimpulakoivet. Vielä kun kerkeisin joku päivä ajelemaan sen partajouhet ja mahanalusen..








"Näitä lisää!" sanoo Ässä.