maanantai 26. marraskuuta 2012

My name is Bond. James Bond.

Tässä maanantai-illan ratoksi Bondia katsoessani voisinkin kirjoitella taas pitkästä aikaa koiratanssijuttuja. Meidän koiratanssibiisi on nyt valittu ja kuten teema jo viittaakin se on James Bond tunnari Mobyn versiona. Valinta ei ollut mikään helppo, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen päädyin kyseiseen biisiin. Ei ehkä odotettavin biisi minulle ja Ässälle, mutta Moby ja Bond fanina tykkään biisistä ja se osuu hyvin Ässänkin liikkeisiin.Pitää vaan lyhennellä biisiä, nyt se kestää kokonaisuudessaan huikeat 3 ja puoli minuuttia.

Meillä oli tehtävänä valita kotona sopivan kuuloisia biisejä muutama, ja sitten tanssitunnilla kuunneltiin biisejä ja annettiin muille palautetta. Mulla oli mukana Abban Take a Change on me, Maroon 5 Moves like jagger ja Mobyn James Bond theme. Abba oli ennakkosuosikkini ja olin jo ottamassa sitä. Se ei kuitenkaan ollutkaan sopiva, ei sopinut Ässän liikkeisiin jne. Suosituin taisi olla Moves like Jagger, mutta Bondikin oli ihan ok. Päädyin sitten Bondiin, sillä Moves like Jagger olisi biisinä vaatinut multa enemmän heittäytymistä ja bailausta. Halusin kuitenkin ensimmäiseksi biisiksi helpomman, jolloin kauheassa jännityksessä kamppaillessani agenttimainen jäykkyys on helpompi istuva.

Viimekertaisella tanssitunnilla suunniteltiin koreografioita liikkeisiin kahdessa porukassa. Niimpä sainkin ohjaajan ja treenikaverin suurella avustuksella (huomaa, että heillä oli tanssista kokemusta, kun ideoita tuli hurjaa tahtia liukuhihnalta) koreografiat ensimmäiseen puoliminuuttiseen. Meidän olisi tarkoitus esittää tanssiryhmän pikkujouluissa jo osa tanssista joten yritän nyt saada tuon puoliminuuttisen valmiiksi siihen mennesä. Pari uutta temppua pitää opetella ja muutenkin homma vaatii paljon paljon treenailua. Tanssiin tulee tällä hetkellä yksi paljon tilaa vaativa homma, jota on vähän vaikea treenailla täällä ahtaassa olohuoneessa. Mutta on ihanaa, kun meillä on nyt musiikki ja voidaan alkaa tekemään ohjelmaa!

Paljon olisi kirjoiteltavaa mm. Ässän riehumisesta treenitilanteessa, vapaanaolosta, irtokoirista.. Ehkä sitten, kun nämä tuhottomat koulukiireet helpottavat. No, joululomalla viimeistään. Tokotreenitkin ovat jääneet ihan rästiin, mutta sitävastoin lenkkeily on ollut ihanaa vastapainoa kirjoitteluun. Tulisi vain jo ne pakkaset takaisin..


 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Popsi popsi porkkanaa

Marsupäivityksiä taas tähän väliin. Mun on pitänyt jo jonkin aikaa räpsiä näistä jokakodin tuholaisista kuvasia tänne blogiin, mutta olen aina odotellut vaan sitä aurinkoista päivää. Noh, sellaista sopivaa päivää ei ole vielä siunaantunut, joten tällä kertaa päätinkin ottaa salamaräpsyjä marsusista päivittäisellä salaatinkerjuullaan (porkkana oli sitten jälkkäriksi).Yllättävän hyvin onnistuivatkin, yleensä kuvat ovat jotain ihan muuta, kuin julkaisukelpoista muistuttavia. Joskus aina onnistaa!

Mitä? Salaattia meille?!


Pienillä tuhoeläimillä on ollut lokoisat päivät, sillä kotona kirjoitellessa voin pitää niiden häkin ovea auki melkein päivät läpeensä. Nyt mokomat ovatkin vähän laiskistuneet, eivätkä jaksa innostua vapaudesta kuten ennen. Usein käyvät vetämässä äänekkään rallin olkkarissa, ja palaavat sen jälkeen nukkumaan aitaukseensa. Ruokaa muistuttavat äänet, kuten säkkituolin rahahdus tai pellettilaatikon potkaisu saa jyrsimet heräämään huutokuoroon.

Tänään sain kuulla lisää yllättäviä ilouutisia. Myös toinen Rambo-pentue on syntynyt! Poikue oli taas isohko, neljän poikasen kokoinen. Yksi musta ja kolme mustavalkoista, joista yksi oli poika ja loput tyttöjä. Edellisen poikueen toinen tyttö kuoli, kun olivat niin pienikokoisia, joten sen poikueen ainoa tyttö jäänee kasvattajalle. Mukavaa siis, että tähän poikueeseen tuli niin paljon tyttöjä! Yksi niistä siis tullee meille :) Vielä tosin haaveilen neljännestä marsusta tähän laumaan, katsotaan toteutuuko koskaan. Sen on kyllä sitten oltava sileäkarvainen ja joku ihana ruskeanvaalea!

Tässä muuten linkki ihan ensimmäiseen Rambon pentueeseen. Rambon pojat todennäköisesti etsivät sitten uutta kotia, vinkkinä jos jotakuta kiinnostaa ;) Tässä voisin myös mainostaa Rambon kasvattajan blogia, eli Marsumaailma-blogia. Jos joku on kiinnostunut seuraamaan marsukasvatusta abyjen parissa (menossa suklaaprojekti ja lilacikin vilahtelee) sekä juuri tulleiden himmyjen parissa, niin kannattaa pistää korvan taakse! Parhaillaan siellä on menossa jouluarvonta, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ;)

Kuvista muuten näkee marsujen asustelevan tällä hetkellä puupelletti-alustalla. Se on tällä erää kokeilussa, jos kestäisi kauemmin puhtaana noiden sottapyttyjen kanssa eikä leviäisi lattialle yhtä paljon kuin puru. Tällä hetkellä on täyttänyt tehtävänsä paremmin kuin hyvin, mutta siivous on hieman hakusessa. Ajatuksena kun olisi siivilöidä papanat ja murentuneet pelletit puhtaista.. Katsotaan miten jatkossa.

 Nytkö sitä luvattua porkkanaa?

Myös herra Maailmanomistaja on siunannut meitä läsnäolollaan pitkästä aikaa. Kille siis päätti itsenäisesti lopettaa nukkumisen vihdoin ja viimein, ja hölkkää nyt terraariota ympäri kuninkaallisen elkein. Vieläkään mulle ei selvinnyt, oliko kyseessä talvilepo vai kesänukustelu, pituuden puolesta veikkaisin ensimmäistä. Minä kun niin mielelläni päättäisin itse herran lepoaikojen pituudet ja ajankohdat, mutta Kille haluaa itsepäisesti pitää niistä huolen itse. Mennään siis Killen sisäisen kellon mukaan.



Välillä on syytä tehdä maastoutumisharjoituksia.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

On mulla luu

Käytiin hakemassa Ässälle tässä toissapäivänä taas kunnon satsi lihaisia luita. Pitkän aikaa jouduttiin elämään Mustin ja Mirrin varassa, kun talvirenkaattomalla autolla ei huvittanut turhia ajella, vaikka on tässä näitä plussapäiviä ollutkin. Nyt kuitenkin saatiin renkaat alle ja luutkin olivat sopivasti lopussa, joten ajeltiin Onnen Lemmikeihin, meidän lemppari raakaruoan ostopaikkaan! Tuolla on tosi hyvä valikoima erilaisia lihoja ja luita ja ainakin yksi myyjistä on tosi perehtynyt raakaruokintaan. Voin suositella lämpimästi. Tosin Barffinetillä on paljon laajempi valikoima lihojen ja luiden suhteen ,onhan se siihen varta vasten erikoistunutkin, mutta sinne ajaa Hervannasta ainakin 20 minuuttia. Kamalaa, kun entisenä Salolaisena on tottunut pääsevänsä kymmenessä minuutissa kaupungin päästä päähän. Suur-Salo sitten asia erikseen.

Ässä oli oikein tyytyväinen, kun sai vihdoin muitakin luita kuin broilerin siipiä. Vaikka olihan mulla vielä puolikas pötkö hienonnettua kalkkunaakin, mutta mielummin sitä syöttää noita kokonaisia luita. Saa koiran pääkoppa samalla tekemistä. Itse en tykkää oikein noita broilerin siipiä syöttää, kun niissä on kuulemani mukaan aika vähän kalkkia, toisinkuin vaikkapa kalkkunan kauloissa ja eläinten kylkiluissa. Mustilla ja Mirrillä on yleensä ollut myös ainakin naudan rustoluita, mutta nyt siellä on jotenkin ollut parina viimekertana vähän huonompi luuvalikoima. On se kuitenkin hyvä, että luita ja lihoja saa nykyään sieltäkin, niin ei aina tarvitse lähteä autolla hakureissuun.

Tässä muuten teemaan sopiva linkkivinkki eri vitamiineista ja mistä niitä saa. Näkyipä siellä olevan muitakin kirjoituksia raakaruokintaan liittyen, kuten virtsakiviin taipuvaisen koiran ruokinnasta (tämä tarvitseekin lukea!) ja luiden määrästä (lukaisin, ja siellä mentiin taas meiningillä "luita 60% tai enemmän", jota itse kyseenalaistan ainakin absoluuttisena totuutena kaikkien koirien kohdalla). Muchin kotisivuilta bongattu, joten teksteissä oletettavasti painotetaan raakaruokintaa ja luiden syöttämistä. Vielä en kerennyt kaikkia lukea, mutta B-vitamiinien osio oli ainakin yleishyvä!



Tänään käytiin myös märästä ja harmaasta kelistä sekä pikkuflunssasta huolimatta Hilla ja Naava -chihujen, Ada-cockerin ja omistajiensa kanssa pitkällä märällä metsälenkillä. Hillalla ja Naavalla oli juoksut oikein parhaimmillaan, mutta Ässä ei hirveämmin näyttänyt olevan kiinnostunut. Muuten se oli kyllä kavereista innoissaan, ja veti taas haukkurallia ympäri metsiä. Tehtiin myös lenkki niin, että jouduimme kiipeämään jyrkän kalliokohdan kotiinpaluu matkalla, joten Ässä sai hyvin jumpattua siinä lihaksiaan. Yhdestä kohdasta piti auttaa koirat ylös, kun oli niin jyrkkää. Sakki oli kuitenkin ihan innoissaan kiipeilyreitistä, ja ne hyppelivät vuorikauriina kiveltä toiselle. Mukava lenkki ilmasta huolimatta!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Huligaanimarsuja ja huutotanssia

Auringon jälkeen koitti harmaus. Flunssakin koittaa tehdä tuloaan. Kandia pitäisi tehdä. Mutta! Tänään sain iloisia uutisia, että Maailman marsulassa on syntynyt Rambon poikaset! Viisi kappaletta mustia söpöläisiä, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Aika monta siis, on mahtanut olla iso maha. Poikue ja emo voivat kuuleman mukaan hyvin.



Väliin vähän Ässä-asiaa. Perjantaina oli tanssitreenit, mutta tän päivän toko oli peruttu. Aika monet tokotreenit on nyt jääneet välistä. Näin ollen meillä ei Ässän kanssa ole muuta harrastelua ollut, kuin  tanssi. Sitä sitten kotonakin treenaillaan, tosin hieman vähäisesti. Nyt ei olla lenkkeiltykään erikoisesti, vaikka on Ässä käynyt juoksulenkeillä. Tuntuu raukka olevan hieman tylsistynyt. Noh, keskiviikkona mahdollisesti mennään chihu-tyttöjen Hillan ja Naavan kanssa lenkkeilemään ja perjantaina on taas tanssitreenit, joten onpa loppuviikoksi edes jotain kivaa ohjelmaa. Pitää myös skarpata tuon kotonatreenailun kanssa.


Viimeperjantain tanssi oli taas tosi kivaa Ässästäkin, varsinkin kun viimeisestä pikkupujottelusta sai taskusta ylläripalkkana broilerinsiiven. Treeneissä oli aiheena eri "liiketasot" eli liikkuminen eri tasoissa, kyykyssä, varpaillaan, maassa. Tehtiin erilaisia kontaktissa kulkemisia ja opeteltiin käyttämään koko kenttää. Ässä oli ihan hämillään minun kävellessäni kyykyssä tai hyppiessäni, mutta tuli kuitenkin mukana ja oli innostunut. Sitten ohjaaja näytti erilaisia lattiatasossa tehtäviä temppuja, joista aloin opettamaan Ässälle käsien välistä pujottelua. Hyvin se hokasi tempun jo tunnilla, mutta sehän osaa jo jalkojen välistä pujottelun.

Ässä oli taas tunnilla kyttä. Se herkästi ärjyi muille koirille niitä katsoessaan, mutta tarjosi kyllä innolla mulle kontaktia jatkuvasti. Joskus olen opettanut, että älä katso muita, katso minua. Mutta eipä ole sekään hyvä, sillä jos joku tilanne tulee äkisti eteen niin menee Ässällä koko pakka sekaisin. Se on ilmeisesti niin kierroksilla tuolla treeneissä, että on sen takia niin herkästi laukomassa ärräpäitä muille. Olenkin yrittänyt saada sitä rauhoittumaan ja palkannut sitä, kun kykenee katsomaan muita rauhallisessa mielentilassa. Eipä vain ole helppo saada näitä tilanteita, ja viimeksi tämä onnistui vasta tunnin loppupuolella.. Sitä ennen se oli karannut kiukkuamaan inhokkikoiransa luokse kummallisia kävelyitä tehdessämme, sillä ei hämillään ollessaan oikein osannut muakaan katsoa. Onneksi se tilanne oli äkkiä ohi, kun sain häädettyä Ässän pois toisen koiran luota. Lopputunnista Ässä oli rauhoittuneempi, ja suht lähellä ollessaan katsoi tätä inhokkikoiraa rauhallisesti ja heilutti häntää. Siitä annoinkin sitten rauhallisesti kehuen hyvät palkat. Jospa se siitä oppisi.. Ärsyttävää treenata jatkuva pelko persiissä, että milloin se lähtee riehumaan muiden luokse.

Ässällä kävi myös äksidentti. Makoilin illalla telkkaria katsellen sohvalla, ja Ässä makoili jalkopäässä. Pyysin sen mahani päälle makoilemaan, ja se tulikin siihen suloisesti tuhisemaan. Makoiltiin siinä ja rapsuttelin kaikessa rauhassa Ässän turpaa, kun se yhtäkkiä vinkaisi ja oli nousemassa. En heti päästänyt sitä menemään, sillä ajattelin huulessa olevan jotain. Sitä rapsutellessahan se vinkaisi. Ei reagoinut sen koskemiseen enää mitenkään ja halusi vain pois, eikä huulessa näkynytkään mitään. Ässän hypätessä lattialle se sitten menikin kolmella jalalla, oikea takajalka oli poissa pelistä.. Ei astunut sille ollenkaan, eli polvi meni ilmeisesti pois paikoiltaan. Sitten ravisteli itsensä, ja alkoi taas mennä normaalisti, eli sai jalan kuitenkin takaisin paikoilleen. Että silleen, jalka meni siis pois paikoiltaan makoillessa.. Ollaan jo ennestään varottu Ässän nostamista väärin ja ettei esim takaluukusta hyppäisi jäiselle maalle eikä muutenkaan liukastelisi. Mutta näköjään voi mennä näinkin "helposti" pois paikoiltaan. Toivotaan, ettei nyt ota ihan tavaksi tuota polvien poismuljauttelua.. Vähän kyllä huolestuttaa.
 

Loppuun vielä marsuasiaa. Rambo on ollut lähipäivinä oikea riiviö!  Nyt marsulapsien synnyttyä ajattelin täällä jo kauhulla, mitä kaikkea Rambo mahdollisesti keksisi tyttönsä kanssa (jos meille nyt sieltä sellainen siunaantuu), jos se on yhtään isäänsä tullut. Tuo villitsee Mustikkiakin täällä tekemään kaikenlaisia jäyniä. Tänäänkin riehuivat tuolla häkissä, joten päästin mokomat lattialle riehumaan. Rambo juoksi hulluna lattialle, ja väkisin oli päästävä sohvan alle kaikkien aitojen läpi. Viikottain se keksii/tekeekin jonkun porsaanreiän, ja pääsee sinne. Kumma kyllä tulee pois, kun käsken, että "Pois, Rambo, Pois!". Kuulianen sentään. Nykyisin se ei enää pelkää jalkaakaan kuten ennen, pitää olla tarkkana ettei jää alle. Eilen iltajuoksuillaan kuuli meidän syövän keittiössä, jolloin juoksi suorilta jääkaapille kerjäämään herkkuja. Ihme epeli. Rambon lapsien mukana olisikin hyvä laittaa jotkut varoituslappuset, että omistajarukat tietävät mihin ovat ryhtyneet. ;)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Auringon loisteessa keppikin lentää

Vaikka juuri kirjoitinkin viihtyväni tällä hetkellä paljon vähemmän koneella kuin yleensä, niin nyt on ihan pakko tulla laittamaan tänne kuvia minun ja Ässän aamuiselta leikki-riekku-lenkiltä. Kun aurinko aamulla herätti, päätin samantien tehdä lyhyen aamulenkin metsään kameran kera. Nyt en ole hetkeen päässytkään kuvailemaan huonojen ilmojen, pimeyden ja ajanpuutteen takia, joten piti ottaa ilo irti tästä lyhyestäkin lenkistä.  Voisiko aamu enää paremmin alkaa?



Lenkki jäi matkallisesti lyhyeksi ajan ja kameran takia. Yritäppä siinä edetä, kun pitäisi kokoajan olla räpsimässä.. Ässällä oli kuitenkin oikein mukavaa, sillä heittelin sille kaikenmaailman keppejä ja käpyjä haettavaksi ja purtavaksi. Keppien jahtaus, risteily metsässä niitä nenällä etsien ja sitten totaalinen tuhoaminen jyrsimällä ovat Ässän mieleen. Varsinkin nyt, kun fyssarin jälkeen se joutui olemaan pari päivää levolla ja hihnalenkeillä, tuo vapaana juoksentelu ja riekkuminen teki oikein kutaa. Joten eipä se määrä, vaan se laatu ;)





Tänään on illalla myös koiratanssitreenit, joten päästään Ässylin kanssa taas reenaamaan ryhmässä. Kotona ollaan opeteltu takaperin-kasia ja itsensä ympäri pyörähtämistä sivulla ollessa. Myös musiikin parissa ollaan humppailtu, ja olen yrittänyt pohtia meille sopivaa musiikkia ryhmässä tehtävää tanssiohjelmaa varten. Olisi nyt hyvä kekkaista se musa äkkiä ja alkaa sitten rakentaa siihen jotain ohjelmaa, sillä nyt treenaaminen on vähän "sitä sun tätä", kun ei oikein tiedä mitä siinä ohjelmassaan sitten käyttäisi. Monesta liikkeestä olen opettanut alkeet, että Ässä on päässyt jyvälle, mutta se toistoja vaativa takaraivoon upottaminen puuttuu monesta. Toko onkin jäänyt nyt salakavalasti paussille osittain oman ja Ässän motivaation lopahtamisen takia (ts. ongelmana Ässän motivaatio -> en oikein osaa auttaa -> oma motivaatio lopahtaa, kun ei tiedä mitä tehdä). Eipä tuo oikeastaan juurikaan haittaa, sillä tällä hetkellä keskityn ihan mielelläni Ässän kanssa tanssahteluun.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Muskelit lukossa

Tänään oli taas Ässän fyssariaika, joten nyt tiedetään missä mennään. Fyssariin jouduin lähtemään keskenkaiken tärkeiden koko päivän kestävien kouluharjoitusten, joten kiirettä piti. Taivaalta tietysti satoi lunta, mutta onneksi lämpö oli plussan puolella ja tiet sulia. Nimimerkillä talvirenkaat 150 kilometrin päässä.. En kuitenkaan halunnut perua pitkään odottamaani aikaa Elina Karhumäelle, joten lähdettiin sitten rauhaksiin huristelemaan paikalle.

Paikka oli Ässälle ennestään tuttu ja se olikin aika mallikelpoinen käsiteltävä, mitä nyt välillä yritti varsinkin inhottavia kohtia käsitellessä kammeta pystyyn. Turvasta kevyesti piteleminen kuitenkin rauhoitti poikaa, joten hoidot saatiin hyvin tehtyä. Tilanne oli onneksi viimekertaa parempi, ja Ässän lihaskunto oli myös fyssarin mielestä kohentunut. Vielä tosin saisi panostaa erityisesti vatsa ja selkälihaksiin. Treeniohjelma ja sen noudatus oli siis varsin onnistunut! Nyt vain jatketaan edelleen lihaskunnon ylläpitoa, etteivät pääse mokomat katoamaan.

Jumia Ässällä oli taas monenmoista, varsinkin alaselän alueella noiden lonksupolvien takia. Ässän heikompi vasen polvi aiheuttaa myös sen, että Ässä hieman keventää ravatessaan, jolloin oikean etujalan ojentajat olivat myös ihan jumissa. Vasemmalla puolella etujalan ojentajissa ei ollut jumin häivääkään. Myös niskasta löytyi jotain jumia, ja takareidet olivat juntturassa. Mulla jäikin Ässän kanssa nuo venyttelyt tekemättä, joten se kostautui nyt selkäjumeilla.. Nyt pitääkin panostaa Ässän selän venyttelyyn, ja saatiin ohjeet uudentyyppiseen makuulta tehtävään rangan venytykseen. Siinä koira on rauhassa makuulla kyljellään, jolloin käsi pujotetaan koiran alle vyötärön kohdalta niin, että selkä menee hieman mutkalle. Myös noita koipia olisi hyvä jatkossa venytellä, kun näyttävät jumiutuvan. Sain myös hierontaohjeita, joten voin yrittää ehkäistä Ässän jumia itse hieromalla.



Olimme myös edeltävänä viikonloppuna Kouvolassa kaverini luona. Reissusta ei ole muuta mainittavaa asiaa, kuin että Ässä pissasi taas lattialle ! Laitoin asian uuden ympäristön piikkiin, mutta Ässäpä teki tänään samat temput.. Hirveässä hädässä odotti ulko-oven edessä ja juuri kun yritin laittaa pantaa kaulaan se lirautti matolle. Tänään on toki ollut ulkoilujen suhteen hieman epätyypillinen päivä, mutta hieman aloin taas pelätä pissavaivojen paluuta. Niin kauan ilman niitä ollaankin jo saatu elää!

Olen tällä hetkellä todella innostunut eräästä piiiitkästä kirjasarjasta, joten koneella olo on hieman vähentynyt (jes! Ihanaa olla vaihteeksi poissa koneen riiputtavasta vaikutusalueesta!). Myös kouluhommien kanssa pitää kiirettä, joten turhat koneella notkumiset ovat vähentyneet. Kun ensin kirjottaa koko päivän kandia koneella, ei kauheasti huvita viettää enää iltaansa sen äärellä.. Näin ollen blogin päivittely saattanee jäädä hieman hunginnolle joksikin aikaa.