maanantai 28. joulukuuta 2009

Vege-tottista

Nonni, nyt on tullut lomailtua niin urakalla, ettei ole koneenkaan äärellä kerennyt kauheasti istuskella. Kaipa sitä silti voisi päivitellä pikkuisen tätäkin, vaikka mitään suurempia ei olekkaan tapahtunut :)

Treenailut sujuivat hyvin, mutta nyt joululomalla olen vain ollut ja lepuuttanut pikkuisesta stressistä kärsineitä hermojani. Treenailu on siis jäänyt vähiin, vaikka tuossa vähän otettiin leppoisaa sisätottista juuri Ässän kanssa kurkun voimin (:D). Allergian takia ei voi makupalana käyttää mitä tahansa, joten siksi kurkku. Ässä kuitenkin oli silti oikein innoissaan pienestäkin hommailusta, kai sitä alkaa tälläinen velttoilu jo pitkästyttää. Siksi kai se kurkkukin meni kurkusta alas kuin parhaimmat sisäfileet, vaikka ainahan Ässällä kaikki syömiskelpoinen menee kurkusta alas. Oli kuitenkin ilo huomata, miten hyvin viimekerran opit ovat jääneet tuon hötkyilijän päähän. Siitä nousikin taas into treenaukseen, joten huomenna taidan mennä ulos taas vähän pyörittelemään patukkaa, ja sisällä voisin hioa liikkeitä (nyt treenataan sivulla seisomaanjäämistä). Kurkku ei kuitenkaan ulkona taida toimia, vaikka sisällä onkin olevinaan oivallinen makupala.

Tuosta pääsenkin allergiajuttuhin, joiden osalta sujuukin tällä kertaa hyvin! Ässän tassukarvat ovat alkaneet valkaistua, eivätkä korvatkaan kutituta koiraa enää. Kaulakarvat tosin vielä punertavat, mutta nekin ovat paljon paremmat kuin ennen. Nyt voidaan siis aloittaa ruoka-aineiden testailu! :) Ekana voisin ottaa kalan, tai sitten possun tai naudan. Helpottuu huomattavasti treeninamienkin teko.

Mutta eivät asiat pelkästään täysin hyvinkään ole. Ässälle on sattunut taas pari vahinkoa sisälle, nyt jopa tänne Saloon, jossa kokoajan rampataan ulkona. Soitin siis eläinlääkärille, ja nyt Ässälle on aika varattuna varjoainekuvauksiin tammikuulle. Ketuttaa, kun tämän asian kanssa pitää vieläkin painia, eikä varjoainekuvausten hinta ainakaan saa suupieliä kääntymään hymyyn, sillä se on parhaimmillaa 500 e luokkaa. Lisäksi vähän pelottaa, että mikä sieltä lopulta löytyykään kaikkien ongelmien aiheuttajaksi.. Olisipa se vaan hoitunutkin sillä helpolla kastraatiolla.

Marsuille ei oikein kuulu mitään uutta. Väinö ja Masi olivat kastraatiossa, ja molemmat ovat parantuneet hyvin. Väinö tosin oli jonkinaikaa hieman tavallista rauhallisempi, ja sen painokin tippui hiljalleen yhteensä 100g, mutta nyt se on taas piristynyt normaaliksi itsekseen, ja paino on alkanut kohota normaaleihin lukemiin. Foorumilla olen törmännyt turhan moneen kastraation jälkeiseen äkkikuolemaan/sairastumiseen,joten ehdin jo huolestua, mutta onneksi Väinön vointi on jo normaali.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Tampereen Pikkujoulunäyttelyt

Täällä Tampereella oli eilen 12.12 PiNa:n järjestämät näyttelyt, joten pitihän sinne lähteä, kun noin lähellä oli. Ilmoitin siis Masi-marsun ja Nallukka-hamsun. Hiiret ilmoitetaan vasta paikan päällä, joten oli siinä pohtimista, kenet ottaisin mukaani. Tiuku oli ainakin varma päätös, sillä se on kädellä aina niin reipas ja muutenkin hyvässä kunnossa. Sen lisäksi päädyin viimein ottamaan mukaan Devikan ja Muikkusen. Niimpä suuntasimme lauantaiaamuna Iidan kanssa bussilla kohti Tampereen toista päätä.

Jospa aloittaisin marsuista. Niitä oli ilmoitettu 35 kpl eli enemmän, kuin viimeksi. Tuomarina tuomi Janiika Toivoniemi, joka on entinen rex-kasvattaja. Niimpä kysäisin häneltä Masia hakiessa, mitä mieltä hän on Masin turkin rodunomaisuudesta (Masihan on teddy, mutta niillä on samanlainen turkki kuin rexeillä). Saatiin siis samalla pikainen rotuarvostelukin ;) Turkki oli kuulemma hyvän pituinen. Se oli hyvän karhea takaa, mutta kyljistä lättänä = päärynän muoto (yleinen virhe ilmeisesti). Tiheys olisi voinut olla parempi, varsinkin niskasta se oli ihan liian harva. Ulkomuotoluokassa on yleensä paljon teddyjä, joten sinne ei kannata lähteä serttiä odottaen, mutta voi toki käydä hakemassa arvostelun Masille. Noh, tälläiset pisteet se sai varsinaisesta arvostelusta:

Yleiskunto 24/25 kaipaa lihaksia, muuten hyvä (eli nyt alkaa marsujen runsaampi juoksutus :)
Turkki 13/15 puhdas, hieman hilseilee, ohut
Korvat 5/5 puhtaat
Silmät 5/5 kauniit, suuret
Kynnet&tassunpohjat 9/10 muutama kynsi leikattu suoneen, pohjat hyvät (taas! miten mä aina onnistunkin leikkaamaan suoneen näyttelyihin valmistautuessa..)
Rasvarauhanen 10/10 puhdas
Hampaat 4/5 hieman epätasaisesti kuluneet (katkesivat vähän aikaa sitten, ilmeisesti eivät ehtineet tasoittua?)
Käsiteltävyys 20/20 Kiltti, juttelee (Aluksi se kyllä enemmänkin huusi.. :D)
Yleisvaikutelma 5/5 todella kaunis väritys

Yhteensä 95/100

Masi voittikin sitten kunniapalkinnon kauniista värityksestään :) Olen oikein ylpeä meidän isosta pojasta! Näyttelypaikallakin se otti suurimman osan ajasta lunkisti hengaillen, eikä stressannut turhia. Masi saa useamminkin lähteä mukaan ;)



Sitten vaikkapa Nallukan arvostelu. Syyrialaisia oli ilmoitettu 7 kpl, joten tuomarit kävivät oikein huolella läpi jokaisen hamsterin. Nallukan arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: Sopiva massa. Voisi olla lihaksikkaampi (Kohta toivottavasti tulee olemaan, kun saa toisen kerroksen häkkiinsä ;)
Turkki: Hieno pituus. Tasainen.
Korvat, silmät, hampaat: Suuret kauniit silmät. Hampaat ok.
Kynnet: Kynnet hieman terävät. Takajaloissa pitkiäkin kynsiä.
Käsiteltävyys: Rento & rauhallinen hurmuri
Yleisvaikutelma: Tosi kaunis eläin

Arvosana: Erinomainen

Nallukka saikin voittikin sitten Rop5 ja namipussukan! Olen todella ylpeä Nallukastakin, että pärjäsi niinkin hienosti. Sekin otti oikein rennosti näyttelyissä.




Seuraavaksi sitten hiiret. Niitä oli ilmoitettu ainakin 20 kpl, eli huikea määrä!

Muikkunen: Muhkea matami, tarkkaile ruokavaliota. Puöreää masua onneksi tasapainottaa vahvat lihakset. Turkki on siisti, niskasta hieman harva. Hännän kärjessä mutka (ei vaikuta arvosteluun). Sievät pienet ruttukorvat. Hieman pitkät kynnet. Mukava luottavainen pet-hiiri.

Devika: Hieno kiiltävä pikkuneiti, joka tietää liiankin hyvin, missä ruokakuppi sijaitsee, tarkkaile siis ruokavaliota. Siisti häntä ja soma häntätippi. Pitkänpuoleiset kynnet, jotka eivät vielä pistele pahasti. Reipas ja utelias.

Tiuku: Hyväkuntoinen nuori neiti, hieno siisti turkki ja häntä. Kynnet pistelee hiukan. Upeat silmät ja hieno lemmikkihiiren luonne. Voitti Rop 5!




Nyt meidän hiirineidot pääseekin dieetille, kun ovat päässeet pulskistumaan. Kohta pitäisi myös vaihtaa ruokamerkkiä, joten ehkäpä sekin auttaa asiaa. Tällä hetkellä neitoset kun syövät jotain eläinkaupan hirvittävää kirkasväristä sekoitusta, mutta pian ruokamerkki vaihtunee Rapunzeliin, kun sitä saadaan jostain hommattua.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Hei sun heiluvilles

En olekkaan aikaisemmin nyt kirjoitellut tästä ongelmasta yhtään, sillä en halunnut ruveta puimaan sitä täällä, ennenkuin siihen löytyi ratkaisu. Ratkaisun löytymisessä ei kyllä pitänyt kestää näin kauan, mutta parempi silti myöhään kuin milloinkaan. :)

Ongelmana oli siis se, että Ässä satunnaisesti pissaili lattioille. Tämä alkoi sen jälkeen, kun tänne muutettiin, joten luulin sen jotenkin protestoivan muuttoa tai sitten se ei vain tajunnut, että tänne ei pissatakkaan. No, siitä olen ehkä jotain joskus kauan sitten kirjoitellutkin. Ongelma kuitenkin häipyi piakkoin joksikin aikaa, mutta nyt se tuli taas takaisin. Elikkä, Ässä satunnaisesti pissasi lattialla hirvittävän ison lätäkön, vaikka edellisestä ulkoilukerrasta olisikin ollut vain 4 tuntia. Mielestäni se ei myöskään protestoinut mitään, sillä siihen ei ikinä liittynyt mitään tiettyä tilannetta/tapahtumaa ja koiran naamastakin näki, että se tiesi kaikin puolin tekevänsä todella väärin.

Tästä seurasi, että epäilin Ässällä olevan pissatulehdus. Varasimmekin ajan lääkäriin, joka totesi pissatulehduksen olevan erittäin epätodennäköistä, ja passitti meidän ultratutkimuksiin mahdollisen virtsateiden rakennevian takia. Lääkärikäynnillä suljettiin kuitenkin pois pissatulehduksen mahdollisuus ja tutkittiin eturauhanen. Pissanäytteestä löytyi paljon tulehdussoluja, mutta viljelys osoitti ne harmittomaksi. Näytteessä oli myös paljon siittiöitä, joka on epänormaalia.

Keskiviikoksi meillä olikin sitten varattu aika Tampereen Veteriin ultraukseen, jossa Ässän virtarakko katsastettiin, ja se todettiin normaaliksi. Ultaraus ei ollut kovinkaan mukavaa, sillä Ässä sai useita sätkykohtauksia sen aikana. Ell otti Ässältä rakosta pissanäytteen varmuuden vuoksi, jonka jälkeen saimme mennä pissattamaan koiraa, jotta se rauhoittuisi stressaavan ultran jälkeen. Eläinlääkäri löysi Ässältä tällä kertaa selkeän pissatulehduksen ja siittiöitä, joista tehtiin johtopäätös seuraavaan (moni lääkinnällinen termi meni ohi ymmärryksen, mutta ymmärsin kokonaisidean): Ässän siittiöt menevät jotenkin jatkuvasti virtsaputkeen, joka aiheuttaa jatkuvia ohimeneviä tulehduksia. Hoitona saatiin antibiootit nykyiseen tulehdukseen ja hormonipiikki estämään ilmeisesti siittiöiden tuotantoa. Sen vaikutus ei tietenkään kestä ikuisesti, joten ainoa hoitokeino on Ässän kastrointi. Sehän ei nyt mullista meidän elämäämme mitenkään, sillä se olisi ollut edessä piilokiveksen takia joka tapauksessa. Helpottavaa tietää, että se on näinkin helposti ratkaistavissa :)

Tähän väliin voisin hehkuttaa, että meillä on vihdoin ollut pari aurinkoistakin lenkkiä, jolloin kamerakin on vihdoin päässyt mukaan! Tällä hetkellä täällä on varsin kaunis pikkupakkas-ilma, jolloin kaikki on kauniisti kuurassa, mukaanlukien Ässän trimmausta kaipaavat turpakarvat :) Tässä hieman lenkin satoa, loput albumissa. Kuvatkin vaalenee sitä mukaan, kun aurinko nousee.









Nyt vähän asiaa marsuistakin, kun silläkin saralla tapahtuu. Aikaisemmin kirjoittelin Masin ja Väinön erottamisesta tappelun vuoksi. Herroista on toisilleen seuraa kaltereiden takaa, mutta olisihan se kivempaa puuhatakkin marsukaverin kanssa.. Niimpä Masi ja Väinökin saavat luopua palleistaan, ja heille on tulossa tyttöseuraa! Eipä ole tappelun pelkoa, ja mulla on joka tapauksessa kolme häkkiä täällä, joten eipä se ole niin nuukaa onko niissä yksi vai kaksi.. :) Häkin koko tietysti hieman kasvaa, mutta se ei ole suurikaan probleema, eikä lisää työmäärää nimeksikään. En enää oikein poikapareihin luota meillä vallinneen huonon onnen takia, joten kun Väinöstä ja Veetistä aika jättää, niin Onniltakin todennäköisesti napsaistaan pallit ja se pääsee tytön kanssa asustelemaan. Unelmana olisi yksi iso tyttölauma, jossa olisi yksi kastraatti jöötä pitämässä. :)

Masin tuleva tyttö on jo tiedossa, ja kyseessä on Iidalta tuleva musta tytsy (kuvassa oikealla). Tavoittelin aluksi ihan toisenlaista marsua tänne, mutta Iidalla käydessä tuo sulatti sydämen.. Nimeksikin päätettiin jo Momo. Väinölle olen tavoitellut vähän karvattomampaa seuralaista, mutta sen suhteen mikään ei ole varmaa. Kirjoittelen siitä sitten lisää tänne, kun saan itse varman tiedon asiasta. Tietoa saa kyllä odotella ehkä joulunkin yli.. Toivotaan parasta :)

Hiiririntamallakin tapahtuu, sillä meille muutti tänään chocolate tan tytsy Fasu lauman jatkoksi. Vallan ihastuttava tyttö, joka parhaillaan saa hurjaa kyyditystä isoimmiltaan. No, eiköhän se pian siitä laannu, kun saavat laumajärjestyksensä taas setvittyä.

Fasu


Koko lauma totutuksen yhteydessä

maanantai 30. marraskuuta 2009

Ei se into kadonnutkaan mihinkään!

Voisin vaikka aloittaa tän päivityksen hehkutuksella, kun edellinen päivitys oli paljolti huonojen fiilisten sävyttämä. Elikkä lauantaina oli haku-treenit (Salossa), ja nyt meni niin putkeen että! Pistin vain kaksi ukkoa vaihtelun vuoksi ja "kaiken varalta", jos Ässälle iskee taas selittämätön haluttomuus. Molemmat olivat valmiita, ja Ässähän napsaisi kummatkin todella kivasti. Toinen ukko haukuttikin yllättäen Ässää aika kauan, ja itse ihan yllätyin sen hyvästä haukusta. Se haukkui, kunnes ehdin ukolle (joku 20 kertaa?) ilman yhtäkään selvää taukoa! Olin haljeta ylpeydestä. :) Mutta mikä tärkeintä, Ässän into oli taas ennallaan. Hakupaikalle mentäessä tuo pomppi ja kiskoi oikein olan takaa, ja kerrankin olin iloinen siitä. Jäi todella hyvä fiilis treeneistä, ja saipa samalla kuitattua ne mielen perukoilla syntyneet pelot koiran ilon äkillisestä lopahtamisesta.

Eliminaatiodieettikin on sujunut ihan kohtalaisesti. Ässä on vedellyt pelkkää kalkkunaa kasvismössön kera nyt kaksi viikkoa, mutta kunnolla dieetti on pitänyt vasta viikon.. Vierailin viimeviikonloppuna vanhemmillani, ja isäni ei oikein ymmärtänyt lausetta "koiralle ei saa antaa YHTÄÄN MITÄÄN". Pikkuveljenikin viskoi koiralle kinkkua, ennenkuin itse edes ehdin kunnolla sisälle.. Että se siitä ensimmäisestä viikosta. Nyt seuraavan viikonlopun vierailulla painotinkin asiaa oikein urakalla, ja se onneksi menikin jakeluun. Ässällä meinaan menee ylimääräisten herkkujen takia maha löysälle, kun se ei ole tottunut nyt kuin siihen kalkkunaan. No, tiedänpä ainakin aina, milloin se on vedellyt jotain ylimääräistä..

Ilmat ovat olleet todella huonot kuvaamisen kannalta, joten blogigin on nyt tylsän kuvaton. Ehkäpä ensiviikolla lykästää..?

torstai 26. marraskuuta 2009

Huonot ja hyvät fiilikset

Jos ollaan positiivisia, ja aloitetaan niistä positiivisista:

Sain treenipaikan Pirkanmaan pelastuskoirien pienryhmästä! Oujea, kohta päästään Ässän kanssa taas kunnolla treenaamaan :)

Meillä oli tiistaina vikat jatkokurssin treenit. Tehtiin samaan, kuin erään viikonlopun raunioseminaarissa. Ensimmäisenä tehtiin se jonkinnäköinen miljööbaana, eli kierreltiin jonossa koirien kanssa raunioita pitkin. Tämä meni paljon paremmin, kuin viimekerralla. Ässä yhä välillä haukuskeli muille koirille, mutta paljon vähemmän. Se myös kuunteli paremmin, eikä riekkunut päättömästi samalla lailla. Odottaessa se alkoi kyllä hyöriä ja pyöriä, ja se onkin sille näköjään vaikeaa. Yritin sitä rauhoitella, ja käskin vaikka odottamaan, jolloin se saattoi keskittää huomionsa siihen odottamiseen ja minuun muiden koirien ja häsläämisen sijaan.

Ja nyt siihen negatiiviseen. Tehtiin eräs "testaus", joka esiteltiin myös raunioseminaarissa. Siinä yksi ihminen laitettiin umpinaiseen putkeen, ja muut siihen ympärille hengaamaan. Sitten tuotiin koira paikalle ja katsottiin, kuinka nopeasti se tajusi putkessa olevan ihmisen. No, jokainen koirahan meni lähes välittömästi putkelle pyörimään ja ihmettelemään, mutta Ässäpä ei.. Olin ihan varma, että tämä harjoitus olisi sujunut Ässältä aivan loistavasti, mutta pettymys oli kyllä suuri. Tulimme siis paikalle Ässän kanssa, ja se oli vallan innoissaan. Vetokin kasvoi huomattavasti, kun se huomasi ihmisjoukon. Menin paikalle ja päästin sen irti. Hetken se seisoi siinä vieressäni ihmisiä tuijottaen, joten sanoin sille "men vaa" (käytän yleensä, kun lasken sen irti. Suomeksi siis: mene ja tee mitä tykkäät). Oletin pojan juoksevan ihmisten luokse, mutta sepä paineli suoraan vasemmalle hyörimään ja pyörimään nenä maassa. Siellä se sitten pyöriskeli eestaas siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Siirryin välillä aina pikkuhiljaa muita ihmisiä kohden, mutta Ässäpä vain hyöri edelleen siellä kauempana. Ilmeisesti se haisteli jotain koiranjälkiä, kun siinä juuri oltiin oltu koirien kanssa porukalla.

Lopulta ohjaaja pyysi minua kutsumaan Ässän lähemmäs, ja kutsuessani se juoksi paikalle ja ohi siitä. Siinä vaiheessa taisin jo pikkaisen kiristellä hampaita, mutta nyt se ainakin alkoi kiinnostua ihmisistä, ja seuraavaksi se juoksikin siihen. Sitten se mielestäni vasta alkoi haistella ja ihmetellä ja ohimennen vielä tavoitteli hyvinkin innoissaan nameja yhdeltä ihmiseltä kunnes lopulta meni putken suulle (joka oli jo avattu puoliksi helpotuksen takia) ja sai sieltä ukolta palkan.

Ketutti suunnattomasti, varsinkin kun kaikilla muilla meni noin puolet vähemmän aikaa ja pari tajusi todella piankin mennä luukun suulle. Ja Ässää on kuitenkin treenattu aktiivisesti puolivuotta, vaikka tässä on nyt taukoa ollutkin. Mielessä kaikuivat myös ruotsalaisten jutut, miten tällä mitattiin koiran kelpoisuutta pelastuskoirahommiin. Ei ollut fiilis siis ihan mahtavin tuon treenin jälkeen, ja kaiken lisäksi en älynny alkaa kyselemään siitä ja purkamaan sitä ohjaajan kanssa, vaan jäin mietiskelemään ja märehtimään yksinäni sitä. Mielessäni pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Eikö se tajunnut, että täällä etsitään yleensä ihmisiä? (ollaan kerran joku 2kk sitten treenattu siellä) Vaikuttiko "men vaa" käskyni niin, että se luuli ettei tekeillä ollut mitään kummempaa? Jos se luuli, niin eikö sen silti olisi pitänyt haistaa putkessa ollut ukko? Jos se haistoi sen, niin miksi se ei kiinnostunut, oliko muiden koirien hajut kiinnostavia? Vai eikö se pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun kaikki vain rupattelivat siinä tavanomaisesti? Onko sillä mennyt ihmisten etsimisestä into, jos sitä ei vain kiinnostakkaan? Onko se minun vikani? Entä jos siitä ei vain ole pelastuskoiraksi sittenkään?

Vähän nyt pelottaa seuraavat treenit, jos sillä onkin tuo into yhtäkkiä kadonnut. Itselläni on koulun takia välillä aikamoista stressiä, ja olenkin alkanut pelätä jotenkin vuodattavani sen koiraan ja pilaavani sen. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa sen positiivisen asenteen, ja uskon toistaiseksi sen olleen joku pöljyyskohtaus Ässältä, kun ollaan kuitenkin niin vähän treenattu viimeaikoina tuota etsintää. Yritän nyt olla ajattelematta testin merkitystä, ja lohduttaudun sillä, ettei ensimmäisestä koirasta kuitenkaan tule koskaan maailmanmestaria, kun ohjaaja kämmää aina jossain. ;)

Tottistelu on nyt jäänyt hiaman taka-alalle, kun en ole jotenkin saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas treeni-into taas nousemassa, mutta toistaiseksi minulla on yksi ongelma: Ässän kaksi lelua ovat eriarvoiset. Leikkiminen sujuisi loistavasti, mutta Ässä tuppaa omimaan toisen patukan. Tähän tulee kuitenkin toivottavasti muutos viikonloppuna, jolloin saan samispatukan. Nyt olen kuitenkin tehnyt ruoalla tottista, mutta siihen ei Ässällä kyllä keskittymiskyky kauan riitä. Tänään tulikin tehtyä pikkuisen liian pitkää reeniä, mutta opinpa nyt koiran kestokyvyn rajan. Se on tosin suoraan verrannollinen Ässän nälkään, joka ei ollut tänään mikään suurensuuri. Hienosti se kuitenkin teki pyydettyjä asioita, ja oli yllättävän hyvin oppinut liikkeestä seisomaan pysähdyksen (itsekkin pysähdyn vielä), kun sitä jankattiin viimeksi. Enpä meinannut poikaa saada istumaan sitten millään :D (tosin sateella lienee myös osuutta asiaan) Kiva kuitenkin huomata, että jotain se on oppinut.

12.12 olen menossa taas jyrsijöiden kanssa näyttelyihin. Kyse on Tampereella järjestettävistä pikkujoulunäyttelyistä, joissa järjestetään kaikille jyrsijöille pet-luokat. Mukaan lähtevät Onni-marsu Nallukka-hamsu ja Sipsi ja Tiuku hiiret. Innolla jo odottelen tätä näyttelyä :) Olisin halunnut ottaa Masin mukaan, mutta se menee näillä näkymin kastroitavaksi,( Siitä lisää myöhemmin..) niin en viitsi sitä rahdata. Olen myös harkinnut 5.12 menoa hamsterien Grand Gaalaan Turkuun, jossa Nallukka pääsisi vihdoin sinne ulkomuotoluokkaan, mutta saa nähdä jaksanko lähteä sinne.

Pitääpi juosta jyrskyjen kanssa näyttelyissä, kun koiran kanssa ei pääse. Niissä on myös se hyvä puoli, ettei huonosta käytöksestä syytetä koskaan omistajaa ;)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Näyttelymarsunen

Kävimme sunnuntaina Veeti-marsun kanssa marsunäyttelyissä Ikaalisissa. Reissua oli suunniteltu jo kauan, ja valmistautumiseenkin oli käytetty paljon aikaa. Niimpä sitten aamulla suuntasimme bussilla kohti Ikaalisia.

Tietämättömille tiedoksi: Marsuilla ja muilla jyrsijöillä järjestetään kahdenlaisia näyttelyitä: Uml eli ulkomuotoluokka ja pet-luokka. Uml:ssa verrataan marsua rotumääritelmäänsä, ja annetaan pisteitä sen mukaan. Marsun pitää olla puhdasrotuinen ja rekisteröity. Sileäkarvaisia ja teddyjä/rexejä pitää trimmata ennen näyttelyitä. Pet-luokassa taas arvostellaan sitä, kuinka hyvin marsu on hoidettu. Siellä marsu saa olla risteytys, eikä sen tarvitse olla rekisteröity tai trimmattu. Näyttelyissä marsut viedään tuomarille näyttelylaudan päällä (pet-luokassa ei pakollinen, mutta suotavaa olisi olla), jolloin tuomari tutkii marsun. Kun marsu on tutkittu, kuulutetaan sen saama pistemäärä, jonka jälkeen sen voi hakea pois. Pet-luokkaa voisi verrata koirien mätsäreihin.

Nämä olivat siis ensimmäiset näyttelymme, ja oli kyllä todella mukavaa! Olin ilmoittanut Veetin pet-luokkaan, jossa osallistujia oli 26. Veeti sai muuten todella hyvät pisteet, mutta tuomari verotti parista suoneen leikatusta kynnestä -3 pistettä, jolloin loppusaldo oli 92 pistettä (maksimi 100p). Ruusuketta emme saaneet mukaan kotiin, mutta hyvän kokemuksen kylläkin. Näissä näyttelyissä taisi näyttelykärpänen vähän puraista, joten jatkossakin tulen käymään näyttelyissä. 12.12 on itseasiassa yhdet näyttelyt täällä Tampereella, jonne taidan ottaa mukaani ainakin Masin ja Nallukka-hamsun ja ehkä hiiren tai parikin.

Veetin arvostelukaavake:

Yleiskunto: 23,5/25 hyvä ikäisekseen
Turkki: 13,5/15 puhdas ja pehmeät
Korvat: 4,5/5 hieman likaa
Silmät 5/5 kauniit
Kynnet & tassunpohjat: 7/10 tassunpohjat hyvät, mutta kynsiä leikattu suoneen
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 näytti hyvin
Käsiteltävyys: 18,5/20 mukava käsitellä, jännittää hieman
Yleisvaikutelma: 5/5 nätti

Yhteensä: 92/100

Olen kyllä ylpeä Veetistä, että ei mennyt näykkäisemään tuomaria. Veeti kun on marsuistani kipakin, joten se olisi ollut ihan oletettavissa.. Taisi kukkakaalilla lahjonta ennen tuomarille viemistä tepsiä! Veetiä en kyllä varmaan enää vie näyttelyihin, ja olisin sen nytkin jättänyt kotiin, mutta mutta.. Väinö ja Masi ottivat juuri yhteen, joten Masi oli hampaaton ja Väinö rupinen. Onni on vielä niin nuori ja ujo, etten sitä viitsinyt ottaa mukaan. Eli jäljelle jäi vain Veeti. Tampereen näyttelyihin otan kyllä Masin mukaan.

Näyttelytähti Veeti ja jo aika iso Onni-poika

Voisin kai samalla kertoa tässä muitakin kuulumisia marsuista. Väinö ja Masi ottivat siis yhteen, joten ne erotettiin. He muuttavat olohuoneeseen asumaan aitauksiin vierekkäin, jolloin kerroshäkin alakertaan pääsee hamsteri dunansa kera. Onni ja Veeti asuvat ainakin toistaiseksi hyvinkin sopuisasti, mutta nyt monen erotuksen jälkeen mua kyllä pelottaa sen kaveruuden kestävyys. Onni on kyllä aika ujo poika, joten toivottavasti se nyt alistuu Veetin pompoteltavaksi. Saa nähdä miten käy, kun Onni tulee uhitteluikään..

Kuvanen marsulasta, kun kaikki vielä elivät sopuisasti.

Meille muutti myös uusivanha asukas, eli Kille. Kille-kilpparimme jäi asumaan muuttaessani äidilleni, mutta meillä tuli hieman erimielisyyksiä sen hoidosta, joten se muutti nyt sitten kuitenkin tänne. Rakentelin Killelle tilavan aitauksen huoneeseeni, josta se myös pääsee ajoittain jaloittelemaan. Poika on vallan onnessaan näin isosta aitauksesta, ja käyttääkin sitä hyvin hyödykseen. Idean aitaukseen sain Iidalta, jolle myös on tullut kilppari. Sitä ennen en Killeä tänne osannut ottaa, kun en oikein keksinyt paikkaa parimetriselle terraariolle. Aitaus onkin hyvä, koska sen voi laittaa lattialle ja muotoilla sen kokoseksi kuin on tarvis.

Killen asuntola

En muista, olenko jo jutellut noista hiiristä, mutta niitäkin täällä majailee nykyisin pari. Kämppis otti niitä aikomuksenaan kasvattaa niistä ruokaa käärmeelleen, joten pitihän minunkin sitten saada pari.. Nyt niitä asuukin huoneessani dunallinen. Hiiret ovat oikein mukavia lemmikkejä: helppohoitoisia, helposti kesyyntyviä, uteliaita, kivoja katsella ja ne eivät tarvitse isoja tilojakaan. Usein iltaisin otankin niitä pari kiipeilemään hihoihini, ja siitähän ne tykkäävät. Tällä hetkellä dunassa asustaa 5 hiirityttöä, jotka voisinkin tässä esitellä.

Mimsa ja Tiuku


Sipsi ja Muikku

Devika

Tänne loppuun voisinkin laittaa myös kuvasen Nallukasta, kun sitäkin tuli vihdoin valoisuuden salliessa kuvailtua. Nallukasta on kyllä kasvanut komea poika, ja aionkin sen kanssa osallistua heti mahdollisuuden tullen ulkomuotoluokkaan.

Nallukka

torstai 12. marraskuuta 2009

Löydä ongelma niin löydät myös ratkaisun

Paljon olisi taas juttua, mutta jospa vaan aloitan siitä tottiksesta. Elikkä, mä en edennyt Ässän kanssa paljon ollenkaan, enkä tajunnut ongelmaamme. Siitähän se tottisketutuskin varmaan johtui. No, pari päivää sitten tajusin puutteen. Ässä tykkää jahdata, mutta taistelu ei ole suurimpia huveja. Se tuntuu olevan sitä innostuneempi, mitä enemmän/helpommin se voittaa. Voittamisessa vain oli yksi ongelma: jos päästin patukan päässä olevaa narua löysemmälle, ei se oikein riittänyt Ässälle voitoksi. Jos taas päästin patukasta kokonaan irti antaen sen Ässän vietäväksi, se vei sen johonkin eikä oikein suostunut tuomaan sitä takaisin. Elikkä lyhyesti: jos et päästä irti patukasta, se kyllääntyy hyvin äkkiä sen repimiseen, mutta irtipäästettyäsi se vie sen muualle, leikkii hetken ja kyllääntyy/tuo sen takaisin. Kummastakin oli tuloksena vietin ja sitä myöden innokkuuden lasku. Mikäpä siis neuvoksi?

Tämän kysymyksen esitin tiistaina treeneissä, jossa ohjaajamme Kirsi ystävällisesti neuvoi minua. Hän ehdotti kahden patukan käyttöä, ja demonstroi vielä omalla koirallaan. Sen jälkeen hän kysyi jaksaisinko vielä näyttää minun ja Ässän leikkiä (ja minähän olin revetä liitoksistani, kun joku osaava ihminen tarjoutui katsomaan ja neuvomaan minua!), joten toin Ässän näytille. Siinä sitten leikittiin ensin perinteisesti, jolloin Ässä alkoi aika nopeasti hyytymään ja nokka alkoi vetämään herkkuhajuihin päin. Sitten testattiin tätä kaksoispatukka-leikkiä, ja homma sujui välittömästi paremmin! Ideana siis oli se, että Ässä metsästää ensin patukka ykkösen, jonka se voittaa lähes heti. Sitten sen lähtiessä kunniakierrokselle minä vetäisenkin hihastani patukka kakkosen, joka lähtee taas karkuun. Sitten sen metsästäessä patukka kakkosen, kiskaisenkin maahan jääneen patukka ykkösen, ja jahti jatkuu. Leikki sujui tosiaan paljon paremmin, vaikka Ässä ihmettelikin toisen patukan käyttöä.

Eilen sitten testattiin kaksoispatukkaa keskenämme, ja homma sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Ässä hokasi, että nyt sieltä tulee aina se toinen patukka, joten se ei edes yrittänyt lähteä haahuilemaan metsästämänsä patukan kanssa. Leikki oli paljon jatkuvampaa ja intensiivisempää kuin ennen, joten omakin fiilis oli aivan katossa.

Kirsi ehdotti myös, että kokeilisin Ässän kanssa kaksoispatukkajuttua kahdella pallolla, kun Ässä ei tuohon lelun riepotukseen niinkään lämpiä. Homma tuntuu mielessäni vaikeammalta kahden tennispallon kanssa, mutta aion kyllä silti koittaa. Ties kuinka hyvin se toimii. Eihän se koira kokeilusta ainakaan rikki mene ;)

Viime postauksessa lörpöttelin myös tuosta ruoan käytöstä treenatessa. Olen nyt käyttänyt ruokaa Ässällä tuolla kettistreenauksessa ja ryhmätreeneissä(=kaikilla koirat ja kierretään toisiamme yms.). Se on vain niin paljon helpompi, kun sitä voi äkkiä vain sujauttaa koiran nassuun pitkän leikin sijaan. Lisäksi Ässän leikki ei ole vielä niin varmaa, että se todella antautuisi siihen muiden koirien keskellä. Ruokaan se sen sijaan antautuu, ja se on muutenkin toiminut nyt yllättävänkin hyvin palkkauksena. Niimpä olenkin nyt tehnyt sen kanssa tottista myös ruoalla, ja se on pelittänyt mielestäni todella hyvin. Tänäänkin otettiin tottista tuossa parkkipaikalla, ja sen keskittymiskyky ei herpaantunut muualle juuri ollenkaan, vaan se teki hommia innokkaasti ja tuntui jopa nauttivan tekemisestämme! Siitä tuli kyllä aivan sairaan hyvä mieli, joten aion sitä käyttää jatkossakin, jos se vielä vaan kelpaa myöhemminkin. Namien vaihtelevuus on tosin aika nollassa tämän dieetin takia, joten katsotaan milloin poika kyllästyy paistettuun kalkkunaan. Musta nyt sitten näköjään tulee joku palkkauksen sekakäyttäjä.

Sain mutten eilen kamerankin kanssamme ulkoilemaan, joskin pimeys yllätti meidät ihan liian nopeasti. Tässä nyt kuitenkin pari talvista kuvaa tänne ulkoasua piristämään :)

Lumiturpa


tiistai 10. marraskuuta 2009

Tyttöjen pauloissa

Viikonloppuna oltiin Ässän kanssa Salossa, ja vierailtiin taas vanhassa treeniryhmässä. Mukana oli myös Kia ja Frida, joka matkusti Ässän kanssa takakontissa. Ässälle piti ottaa kolme ukkoa, mutta poika oli varsin omituinen autosta otettaessa. Nuuskutteli maata, eikä oikein ollut innostunut. Käveli jopa rauhallisesti treenipaikalle, vaikka tiesi edessä olevan hommia. Ensimmäinen ukko haukuttikin Ässää paljon normaalia enemmän, koska se oli niin rauhallinen. Eihän se rauhallisuus todellakaan pahasta ole, mutta se ei oikeastaan kuulu Ässän normaaliin treenikäytökseen, joten ajattelin jonkin olevan pielessä. Toisella ukolla se alkoi ennen ukolle juoksua (ukkoon kokoajan katsekontakti) kakata! Sen jälkeen se pyöri ympyrää, ennenkuin meni ukolle. Olin ihan ihmeissäni, ja jätettiin sitten kolmas ukko hakematta. Mielessäni pyörittelin pissatulehduksia sun muita, sillä Ässällä kävi omituinen pidätysvahinko edeltävänä päivänä. Syy kuitenkin selvisi, kun vein Ässän autolle. Sinne se pomppasi omituisen innokkaasti, ja aloitti heti Frida-raukan nylkytyksen! Pojalla ovat ilmeisesti hormonit alkaneet hyrrätä.. Treenien jälkeen otettiin vielä yksi iloinen peräänlähtö, ja poika oli taas oma itsensä riekkuessaan autosta otettaessa. Liekö parin tunnin höyrynpäästelyjen jälkeen sillä oli taas aikaa keskittyä hommiin..
Frida kuitenkin hoiti hommansa hyvin huolimatta innokkaasta ahdistelijastaan. :)

Tein nyt myös päätöksen Ässän ruokinnasta. 3,5 viikkoa oli ehkä turhan lyhyt aika, jotta voisi varmuudella sanoa dieetin tehottomaksi. Nyt aloitankin uuden dieetin, mutta kalkkunalla (sitä se ei ole saanut nyt hyvin pitkään aikaan) ihan varmuuden vuoksi. Lisäksi taidan ostaa jotain jotain yleisvitamiinitabletteja, joita voin sitten lisäillä tuon ruokaan. Ärsyttää kyllä tämä allergisonti..

Vielä olisi paljon juttua tottiksesta (sain taas uusia neuvoja ja päätin ottaa myös ruokapalkkauksen osaksi treeniä! Vaikka tuo allergisointi ei kyllä helpota sitä nyt yhtään..) ja tämän päivän treeneistä, mutta nyt taitaa kyllä nukkumatti kutsua.. Ehkäpä huomenna lisäilen taas kuulumisia jopa kuvienkin kera, jos sää sen sallii! Täällä kun on oikein mukavasti jo luntakin, joten kauheasti himottaisi tarttua kameraan :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Ruokintaa pohtimassa

Ässän kanssa on nyt oltu tällä kavennetulla ruokavaliolla kolme viikkoa, mutta eipä näytä muutosta parempaan tapahtuneen.. Korvissa ei tosin enää ole töhnää, mutta sitä ei ennenkään pahemmin ollut. Korvat kuitenkin kutiavat edelleen, ja kaula- ja tassukarvat kasvavat juuresta edelleen punaisena. Turhauttaa, kun nämä oireet eivät katoa mihinkään, ja näin suppeaa ruokavaliota en kauempaa uskalla syöttää ilman purkista annettavia lisävitamiineja. Olenkin alkanut miettiä, josko siirtäisin Ässän takaisin nappularuoalle, sillä Orijenia annettaessa sillä ei ollut oireita. Siihen olisi sitten helppo alkaa oireiden kadottua lisäilemään lihoja. Toisaalta kuitenkin nappularuoan syöttäminen inhottaa.. Eikä sitäkään tiedä, jos se onkin nyt herkistynyt kalalle, jota orijenissakin on. En kuitenkaan haluaisi mielelläni alkaa säätämään lisävitamiinien kanssa, koska silloin stressaisin jatkuvasti saako se tarpeeksi/liikaa kaikkea. En myöskään oikein tiedä, mitä lihaa sille alkaisin seuraavaksi syöttämään, sillä se on kuitenkin syönyt kokoajan melkein kaikkea kaupasta saatavaa. Ääh.. Allergiat ovat todella raivostuttavia..

Mutta jotain iloistakin! Täällä satoi eilen ensilumi, ja se on maassa edelleen. Lunta on kylläkin todella vähän, mutta ompa kuitenkin. Piristää kummasti näin pimeyden ja allergiaongelmien keskellä..

perjantai 30. lokakuuta 2009

Kettistä ja turhaa hutkimista

Oltiin Ässän kanssa tiistaina kettistelemässä täällä Tampereella, ja meillä molemmilla oli kivaa. Tein kettistelyt namilla, jota Ässä rohmusikin into piukassa, mutta hävisi myös vähän turhan helposti hajujen pauloihin.. Suurin syy miksi meillä tottistellaan lelulla. No, kettis meni ihan kivasti, ja Ässä meni tikapuitakin hienosti, vaikka vähän ne jännittivätkin. Ässälle opetettiin myös pituushyppyä niin, että yksi porukasta meni toiselle puolelle houkuttelemaan. Tämän Ässä käsitti pariin kertaan väärin, sillä se juoksi esteen ohittaen "ukon" eteen haukkumaan. No, kyllä se parin kerran jälkeen tajusi, mitä tässä haettiin takaa. Poika oli ihan innoissaan, kun ihmiset jakelivat namuja ja kehuivat.. :) Harjoiteltiin vähän kanniskeluakin, ja poika ei siitä ollut moksiskaan, mitä nyt vähän innostui hytkymään, jos kanto-ote oli huono. Muuten oli kannossa yllättävänkin rauhallisesti.

Tottis on vähän niin ja näin. Itselleni iski pieni kyllääntyminen/turhautuminen, kun tuntui, että junnaamme vieläkin vain tässä samassa etenemättä. Se vaikutti taas siihen, että tein tottista liian "ilottomassa" tilassa, ja se välittyi heti koiraan. Ei siis ihmekkään, jos leikki ei ollut niin hienoa ja iloista.. Kaiken kukkuraksi patukan toisessa päässä ollut naru läimähti Ässää oikein kunnolla turpaan, kun vedin sitä Ässän editse. Ei ollenkaan hyvä.. Sen jälkeen se oli leikissä vähän pidättyväisempi, mutta unohti moisen onneksi pian. Huh. Eli selvittiin säikähdyksellä. Lienee turha sanoa, että leikkasin sen narun heti irti sieltä toisesta päästä, niinkuin minun olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Kuvastaisikohan tämä kuva hyvin mielialaani?
(Ässä siinä avuliasti toimii pipon pidon verran mallina kaverini tulevaa blogia varten.. Hyvin tyytyväisenä kuten naamasta näkee :)


Nyt olen pitänyt parin päivän taukoa tottistelusta, mutta olen kyllä huvikseni leikkinyt Ässän kanssa, ja silloin sen fiilis on ollut todella hyvä! Eli kyllä sillä se fiilis tuntuu siellä olevan, kunhan en itse pilaa sitä ilottomuuksilla tai tyhmyyksillä. Eilen sitten vähän tottisteltiin ja pelkästään leikittiin hyvällä fiiliksellä, ja kummallakin oli ihan kivaa!

Lenkeiltä on taas kerynyt pari kuvasta. Viimeyönä oli sen verran pakkasta, että läheinen järvikin sai pienen jääpeitteen! Tänään myös satoi lunta, joka jopa jonkin aikaa pysyi maassa.


Jäässä koko järvi

Aikaisemmalta lenkiltä

maanantai 26. lokakuuta 2009

Viikonlopun raunioseminaari

Tampereella järjestettiin raunioseminaati 23-25.10. Luennoitsijoina olivat ruotsista tulleet Ritva ja Leif Sundberg. Kielimuuria ei kuitankaan tarvinnut pelätä, sillä Ritva entisenä suomalaisena suomensi Leifin opetukset myös ruotsinkieltä taitamattomille. Luentojen ja käytännön harjoitusten aiheena oli heidän tapansa kouluttaa koirakkoja kansainväliseen pelastustyöhön.

Perjantaina 23.10 aloitimme teorian läpikäynnin kuuden maissa kivirannassa Tampereella. Kävimme läpi heidän koulutusohjelmaansa, jolla he valmentavat koirakkoja pelastustehtäviin. Lyhyesti kerrottuna heillä homma meni niin, että ensin sopivat koirakot valittiin soveltuvaisuuskokeella. Sitten alle kuuden kuukauden harjoitusten jälkeen oli ensimmäinen osakoe. Sen jälkeen oli toinen osakoe 12-15 kk harjoitusten jälkeen. Lopuksi oli vielä loppukoe ennenkuin 18 kk harjoitteluaika tuli täyteen. Tämän jälkeen ohjaaja joutui jos jonkinlaisille kursseille, ennenkuin koirakko oli valmis tositoimiin. Koirakon jatkuvaa toimintakykyä kontrolloitiin aina kerran vuodessa erilaisilla testeillä. Lisäksi katsoimme videoita eritavoin ilmaisevista koirista.

Lauantaina 24.10 aloitimme raunioradalla klo 9 aikoihin. Joukostamme valittiin kolme koirakkoa, joiden avulla havainnollistettiin mm. eilen läpikäytyä soveltuvaisuuskoetta. Jokaisen koirankon suoritukset käytiin aina tämän jälkeen läpi. Testeissä testattiin lähinnä koiran innokkuutta maalimiehelle, jota Sundbergit kovasti painostivatkin. Lopuksi otettiin vielä kaikki koirat raunioille, ja tehtiin ennestään tuttua "miljööbaanaa" (en kyllä muista käyttivätkö he siitä jotain toista nimeä, mutta tätä samaa me tehtiin paimion leirillä). Miljööbaanassa siis käveltiin jonossa pitkin raunioita erilaislla alustoilla kiipeilten, ja lopussa nostettiin koira korkealta alas. Sitten tehtiin harjoitus, jossa koirat menivät kahteen riviin niin, että väliin jäi kuja. Siinä vietiin vuorotellen oma koira kujan alkuun, ja kutsuttiin se kujan läpi luokse.

Miljööbaana-mikälie


Koirakuja


Leif näyttää hyvää nostotekniikkaa (mahan alta sekä pannasta kii ja menoks!)

Lauantaina huomasin kyllä hyvin, että Ässän käytöstavat olivat aika retuperällä. Se tempoili ja räksytteli muille koirille minkä kerkesi. Hävetti. Ensin en edes yrittänyt sitä pyytää liki (vierelle), kun ajattelin ettei kuitenkaan tottele siellä. Sitten paloi naama, ja käskytin sen siihen ja sehän tuli hienosti! Sen jälkeen poika olikin hienommin, kun sain pidettyä sen huomion paremmin itsessäni. Tuolla koirakujalla se oli muuten nätisti, mutta hinkui aina räksyttelemään ohi juokseville koirille. Ihan hyvin sekin alkoi sujumaan, kun namilla pidin sitä siinä vierellä. Eli siinä ainakin on parantamisen varaa.

Kuvatodiste, että kyllä se nätistikki oli!


Lauantaina oli illalla taas teoriaa, jossa käytiin läpi mm. koiralta toivottavia ominaisuuksia, erilaisia ympäristöjä, joihin rauniokoira kansainvälisissä hommissa törmää, koiran opettamista itsenäiseen työskentelyyn.. Ja tietysti painotettiin taas moneen kertaan sääntöä numero yksi: Koiralla pitää olla hauskaa! Se koko leiristä jäikin päällimmäisenä mieleeni. :)

Sunnuntaina 25.10 käytiin aamulla lyhyesti raunioilla, jolloin esimerkkikoirilla tehtiin taas pari havainnollistamista. Sitten joukko jaettiin neljään pikkuporukkaan, joissa treenasimme jokaisten koirat. Tässä saatiinkin treenattua tosi hyvin Ässän alustajännitystä, sillä Leif tuli neuvomaan treeniämme.

Raunioilla oli pieni talo, jonne vei ylös metalliset ristikkorappuset. Ylös heitettiin koko pikkuporukkamme, ja sinne lähetin Ässän. Siellä sitä kehuttiin ja syöteltiin, ja kyllähän se siellä iloisesti juoksentelikin, ristikkoalustasta piittaamatta. Itsekkin kiipesin sinne, ja sitten koitti alastulon hetki. Suunnitelman mukaan porukan piti tulla alas Ässä mukanaan, mutta Ässä oli asiasta eri mieltä. Sinne se jäi ylös katselemaan ja tärisemään ja ihmettelemään (Ässällehän tuo alastulo on nyt ollut vähän vaikeaa ennenkin). Sitten Leif käskytti minut sinne ylös laittamaan koiran naruun, ja tulemaan sen kanssa alas kuin en huomaisikaan sen jännitystä, kuin olisin päivälenkille menossa. Kyllähän se sieltä sitten alas tulikin - vetämällä. Harjoituksessa nyt siis näytettiin koiralle, että tässä asiassa ei ole mitään ihmeellistä eikä jännittävää. Ei siis houkutteluja tai muuta häsläämistä. Ja nyt voin kyllä sanoa, että se todella auttoi! Eilen kävin treenien jälkeen testailemassa taas rappusia Ässän kanssa, ja koira tuli kiltisti hihnassa perässäni alas, vaikka vielä vähän jännittikin. Oli kyllä hyvä mieli kotiinpäin ajaessa :)

Alaspäin-hinausta

Olipa hyvä leiri, kun tuli taas opittua uutta. Samalla myös huomasi pari muuta asiaa, joihin osaa taas panostaa (kuten nämä kadonneet käytöstavat). Seurakin oli mitä parhain, kuten myös valokuvaaja ( Timolle kiitokset kaikista kuvista!). Kyllä meidänkin pikku-spanielista vielä jotain tulee, kunhan vain muistetaan sääntö nmr. 1 : PIDETÄÄN HAUSKAA! ;)

Lisää Timon ottamia kuvia voi katsella albumista.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Pari treeniä Salossa

Vietettiin Ässän kanssa tämä viikonloppu Salossa. Aika meni leppoisasti lenkkeillen, sienestäen ja treeneissä visitoiden. Sieniä ei enää ollut enää paljoa visitoimassamme paikassa, mutta kyllä se rämpiminen silti kivaa oli. Lenkeille saimme myös seuraa Katista ja Roope-koirasta.

Pojat tuoksujen äärellä


Treeneissä visitoimme sunnuntaina ja maanantain, eli haussa ja raunioilla. Haussa Ässälle iskettiin kolme ukkoa, joista kaksi ekaa otettiin valmiina ja vika taputuksilla. Kahdella ekalla Ässä teki hienot pistot, ja löysi ukot hienosti. Haukutkin meni mielestäni putkeen. Vika taas meni hassusti, sillä taputuksista huolimatta Ässä alkoi jäljestää tallaamiamme jälkiä, ja suoraan etenemisen sijaan se kaarsi kauas oikealle, ja lopulta kiersi taaksemme. Hienostihan se jäljesti, mistä lie oppinut? Pitäisiköhän taas alkaa sitäkin treenaamaan.. Muutkin koirat kyllä tuppasivat vähän menemään jälkiä pitkin, taisi siis olla aivan ihanteellinen jäljestys-ilma. No, kyllä se Ässä toisella lähetyksellä sitten pääsi sinne ukolle asti, vaikka pikkaisen ensiksi jatkoikin jälkiä pitkin. Haukku tuli sielläkin hienosti. Haukkuja pyydettiin joku kymmenen.

Maanantaina treenailtiin raunioita, ja siellä tulikin vähän toheloitua! No, opinpa taas tärkeitä oppeja, kun ovelat reenikaverit pistivät ukon jännään paikkaan piiloon. Halusin siis treenata Ässälle sellaisia piiloja, joissa se ei pääse maalimiehen luokse. Ukkoja oli kolme.

Opetus numero yksi: Älä lähetä koiraa väkisin eri suuntaan, mihin sen nenä näyttää. Alussa ihmettelin, että miksi se ei asettunut suoraan vaan sinkosi aina poikittain, kun yritin lähettää sitä. Nina asiasta huomautti, ja niinpä lähetin koiran sitten sen nenän näyttämään suuntaan. Ja jo nousi ukko! Ekan ukon jälkeen koira sinkosikin taas nenänsä mukana ihan eri suuntaan, kun olin ajatellut edetä. Nyt kuitenkin seurasin kiltisti koiran nenää, ja ajattelin tutkia tuon alueen sitten myöhemmin. No, ukko löytyi jälleen. Sen jälkeen tutkin loput alueet, eikä koira oikein vetänyt mihinkään. Pyysin opastusta, ja minulta kysyttiin, että tutkinko jo kaiken. Iloisena vastasin, että joo. Väärin! Raunioiden takainen rinne jäi tutkimatta!

Opetus numero kaksi:
älä oleta mitään! Nyt oletin, että rinteessä ei ole ukkoja, koska ei ole koskaan ennenkään ollut. Sinne siis suuntasin, ja johan koira jo osoitti merkkejä hajun saamisesta. Siellä se pyöri ympäriinsä, eikä oikein osannut edetä. Rinteen allahan oli sellainen tähystystorni-hökötys, jossa joutuu pari porrasta nousemaan päästäkseen sen alatason päälle. Siellä sitten oli laatikko, jossa ukko odotteli. Ässä vain ei oikein osannut itse hakeutua sinne, vaan lähti kauemmaksi hakemaan hajun lähdettä. Niimpä opastin sen sinne, ja kyllähän se ukko sitten löytyi.

Rauniotreenit olivat todella hyvät, sekä koiraa että minua ajatellen. Koira sai harjoitella umppareita, ja minä koiran ohjaamista. Muistutettiinpa taas siitäkin, miten omalla liikkeellään voi ohjata koiran kulkua. Sitä yritinkin nyt harrastaa, ja onnistuinkin kai ihan ookoosti. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Tottistakin jonkin verran tein, niin että joku katsoi ja kommentoi. Ässän leikki on kuulemma parantunut paljon, ja nyt siltä voi alkaa pikkuhiljaa vaatimaankin asioita. Pari juttua jäi jopa mieleen ohjeistuksesta:

1. Leikki ei saa mennä tylsäksi, jos menee, niin pikainen fiiliksen kohotus ja siihen lopetus.
2. Ei liikaa vaatimuksia uudessa paikassa, vaan sitä leikkiä.
3. Parempi edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti, mutta aina voi kokeilla!

Siinäpä se. Ihan hyvä välillä tehdä tänne itselleen muistilistaa, vaikka noita ohjeistuksia on ennenkin tullut. Ehkä tohon treenaamiseen saa enemmän järkeä, kun kirjoittaa tarkat ohjeet istselleen näkyviin ylös. :)

tiistai 13. lokakuuta 2009

Ihana allergia

Tällä hetkellä meillä on kova tappelu tuon Ässän allergian takia. Pari viikkoa sitten huomasin Ässän korvien kutisevan, ja lisäksi sen tassukarvat alkoivat punertaa. Lääkäriin mentiin, ja siellä oli pieni keskikorvan tulehdus, joka oli aika varmasti allergian aiheuttama. Ässälle tehtiin korvahuuhtelu, ja iskettiin korvalääkitykseen ja tuleheduslääkitykseen. Lisäksi Ässän ruokavaliota yksinkertaistettiin, mutta vaiva tuli takaisin. Nyt ruokavaliota siis pelkistettiin lisää, ja tällä hetkellä Ässä ei saa syödä muuta lihaa kuin lammasta, peuraa, poroa ja hevosta. Nyt siis odotellaan, josko tämä auttaisi.. Vahvoina epäilyksinä mulla on epämääräiset nappulanamit ja nauta. Voi se tietysti olla joku muukin, mutta sen näkee sitten.. Kanaa Ässä ei ole saanut ollenkaan, sillä sillehän se ilmeisesti on jo ennestään allerginen. Tällä hetkellä Ässällä on oireina kaulan punerrus, tassunpohja karvojen punaisuus ja tuo korvatulehdus. Lisäksi silmät vuotavat ehkä hitusen normaalia enemmän. Toivonpa vain, että täästä päästäisiin äkkiä eroon, ja saataisiin se aiheuttajakin selville!

Kävimme muuten 3.10 helvetinjärvellä patikoimassa Kian ja Mian sekä noutajaneitien ja Ässän kera. Oli aivan mahtireissu, kilometreja kertyi n. 14 ja maisematkin olivat ihan mukavat. Seurakin oli mitä mahtavinta, ja tällä kertaa Ässäkin oli samaa mieltä. Joskushan se tuota Dorista ujosteli, mutta nyt ne juoksivat siellä keskenään ja pientä leikinpoikastakin oli näkyvissä. Paluumatkaksi Ässä suostuikin vastustelematta neitien kanssa takakonttiin, joskin änkesi itsensä sieltä pois, kun kukaan ei ollut enää takapenkillä estelemässä.. Hemmoteltu nulikka.

Kuviakin löytyy Mian galleriasta sekä omastani.






Tottisteltiin tänään taas Ässän kanssa, ja pyysin kämppikseni häiriöksi. Leikiskeltiin Ässän kanssa ensin niin, että kämppis seisoskeli jonkin matkan päässä. Sitten mentiin siihen viereen leikkimään, ja lopuksi pyysin häntä kävelemään ympärillämme (on ihanaa, kun on näin avulias kämppis!;). Homma meni todella hyvin, Ässä ei kiinnittänyt kämppikseen huomiota ollenkaan! Se on ihan innoissaan tuosta lelusta, ja siltä voi alkaa pikkuhiljaa tosiaan vaatimaankin jotain. Tänään tein vain tuon yhden treenin, enkä siinä vaatinut kuin pikaisen katsekontaktin lelun päästessä Ässältä irti. Olen nyt yrittänyt tehdä treeniä erilaisissa paikoissa, ja paikan vaikeuden mukaan pyytänyt pieniä tekemään pieniä juttuja. Tähän on kyllä nyt kehkeytynyt yksi ongelma, jota yritän pikkaisen karsia pois. Annoin Ässän alussa haukkua ennen leikkiä, kun se tuntui innostuvan siitä. Nyt siitä on tullut tapa, että kun sanon "tottista" niin toinen haukahtaa pari kertaa. Eikai se pahemmin haittaakkaan, mutta nyt tuo yrittää tarjota sitä haukkumista muutenkin. No, eiköhän siitä päästä, kun en palkkaa sitä siitä. Hyvähän se kai on, että se rupee itse tarjoilemaan jotain saadakseen lelun takaisin. Saa nähdä, toivottavasti en nyt mokaa tuon koiran kanssa mitään kovin pahasti!

Käytiin nyt muuten viikonloppuna taas Salossa, ja oltiin sienestämässäkin. Ässä on nyt oppinut, että suppilovahverot ovat huisin hyviä, joten siellä saa olla silmä tarkkana, että saa itselleenkin jotain poimittua. Kyllä niitä siitä huolimatta tuli ihan kivasti, joten nyt täällä nautiskellaan sieniherkuista! :)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Koirapuistoilua

Kyllä on taas kiirettä pukannut! Ollaan käyty Ässän kanssa tapaamassa koirakavereita, mutta treeneihin päästään vasta ensviikon tiistaina. Nyt viikonloppuna on sitten aikaa rauhoittua, kun vietämmekin sen rauhaksiin Tampereella.

Tottistelu on lähtenyt nyt hyvin sujumaan patukalla, vaikka Ässä aluksi ei meinannut kunnolla tarttua moiseen. Nyt sillä alkaa olemaan aika hyvä innostus sen kanssa leikkimiseen, ja olen vaatinutkin siltä jo pieniä katsekontakteja, jotka ovat sujuneet hyvin kiinnostuksen säilyessä. Toistaiseksi en ole lelupalkalla enempää vaatinut, koska Ässän kiinnostus herpaantuu vielä helposti hajuihin, jos palkan saanti kestää tai vaikeutuu liikaa liian nopeasti. Tässä pitää nyt edetä hitaasti ja kärsivällisesti (tuottaa välillä tuskaa, kun haluaisi vain rynniä eteenpäin), mutta on kyllä kiva huomata, että se on oikeasti edistynytkin. Vaikkakin sitten vain vähäsen. Olen nyt ottanut lelun aina pitkälle lenkille mukaan, jossa sitten olen leikkinyt sen kanssa lyhyesti useampaankin otteeseen. Se on nyt mielestäni nostanut Ässän innostusta leluun aika paljon lyhyen ajan sisällä.

Treeneistä puheenollen, oltiinkin taas pitkästä aikaa visitoimassa Salossa vanhassa treeniporukassa sunnuntaina! Treenailtiin siis hakua suomusjärvellä. Pistettiin Ässälle kokeilun vuoksi kaksi ekaa valmiina, ja ne se löysikin todella hyvin ja ilmaisikin hienosti. Viimeinen otettiin sitten taputuksilla, ettei tauon jälkeen olisi tullut heti liian raskasta treeniä. Oli kyllä tosi kiva nähdä vanhaa treeniporukkaa, ja koirallakin oli suu korvissa haun jälkeen. Nyt vaan innolla odottelen ensviikon tiistaita, jolloin päästään täällä ekaa kertaa treenaamaan joko raunioita tai tottista.

Eilen oltiin Ässän kanssa myös moikkailemassa koirapuistossa koirakavereita, eli leonbergi Wandaa ja australiankelpie Tupua, sekä tietenkin heidän omistajiaan Iidaa ja Miraa. Ässä ei aluksi kauheasti innostunut leikkimään, kun koiria oli niin paljon. Kun porukka väheni, innostui Ässäkin kirmailemaan Tupun kanssa ympäriinsä. Koirapuistossa kävi myös (monien muiden lisäksi) yksi cockeri ja walesinspringerspanieli. Cockeriä Ässä vaan jännitti, eikä se sitä pahemmin nuuskinut, mutta sprigeri olikin sitten ihan kiva, ja sitä piti seurailla nenä toisessa kiinni. Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia eleitä Ässällä oli muiden spanielien kanssa, varsinkin tietty cockerin. Ainakin kaikilla yhteistä oli jatkuvasti heiluva häntä ja pieni hössötys. Ja mahtavan ihana ulkonäkö myös ;) Ässä tosin oli koirapuistossa lähinnä nenä maassa ja omissa oloissaan, koska se ei pahemmin välitä olla suurissa koiralaumoissa. Välillä se tosin leikki jonkun mäyräkoiran ja Tupun kanssa, kun porukkaa oli vähemmän. Oli kyllä kiva päivä, kun sai jutustella ummet ja lammet marsuista, hiiristä, koirista ja vähän muustakin siinä sivussa. Lopuksi vielä käytiin ihailmessa Iidan marsuja ja siimahäntiä! (sivuilta löytyy myös Wanda). Oli kyllä kiva päivä, ja otetaan varmaan joskus taas uusiksi! :)

Mulle on nyt vihdoinkin kertynyt taas kuvia Ässästä! Viime viikonloppuna Salossa ollessa käytiin sienessä, ja kun oli hyvä ilma niin otin kamerankin mukaan. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva kuvailla, pitäisipä joku kerta täälläkin tarttua kameraan. Tässä nyt pari "posetuskuvaa" Ässästä, loput löytyy albumista. Ei nyt tullut mitään huikeanhyviä tällä kertaa..





Aivan, unohdin ihan kirjoitella vielä parista viimekerralla mainitsemastani asiasta! Eli ainakin tuosta Ässän stressaamisesta mun poissaoloni takia. Olen nyt tehnyt niin, että heitän Ässälle huoneeseeni pari namia aina ennen lähtöä, joten nykyisin lähtö ei ole ollenkaan kamala. Lisäksi meille on nyt tullut tämä tietty päivärutiini, joten se on ihan tyyni, vaikka tietääkin minun kohta lähtevän. Enää se ei siis kuljeskele perässäni eikä hauku ihmisten lähtiessä. Ihanan sopeutuvainen koira!

Vielä tähän perään pikkaisen juttua tottistelusta. Tuossa pihalla käydessämme tänään taas tottisteltiin (leikittiin) hiukan, ja vaadin istumisen. Napakasti istahti, eikä keskittyminen herpaantunut muualle. Lelun vaihto rättinarusta tähän patukkaan on osoittautunut myös aika hyväksi, sillä tämän kanssa pystyn paremmin "taistelemaan" Ässän kanssa, eli otan molemmilta puolilta kiinni sen riepotellessa keskeltä. Tämä taas tuntuu olevan oikein kovasti Ässän mieleen. Nyt ollaan Ässän kanssa tottisteltu monessa paikkaan, mutta lähinnä rauhallisissa paikoissa mm. metsässä, sillä Ässä ei vielä kestä ihmisten ohittelua liian läheltä. Tänäänkin se herpaantui hetkeksi ihmisen kävellessä kauempaa ohi, mutta onneksi jatkoi lähes samantein leikkiä, eikä jäänyt haahuilemaan. Ihanaa ihanaa, oma motivaatio kasvaa tässä samalla koiran innon kanssa!

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Tampereella

Nyt onkin ollut kunnon päivitystauko, kun meillä on ollut netin kanssa vähän ongelmia. Nyt sen kuitenkin pitäisi toimia joten kuten, joten pääsin vähän blogiakin vihdoin päivittelemään :) Parissa viikossa on kyllä tapahtunut hirveästi kaikkea, joten en mitenkään muista/jaksa kirjoittaa tähän yhteen päivitykseen kaikkea kerralla. Jos vähän yrittäisin ryhmitellä asioita, ja kertoilla niistä sen mitä muistan..

Ässän sopeutuminen
Tampereella asumiseen on sujunut oikein mallikkaasti. Vähän poikaa hämmästytti ja stressasi alussa lauman pieneneminen, mutta hienosti se on nyt ottanut Liisan (kämppikseni) laumansa jäseneksi. Poikaa on myös alkanut hieman stressaamaan poissaoloni, mutta sekin on nyt helpottanut. Lähinnä stressaaminen on ilmentynyt minun jatkuvalla seuraamisellani kotona ollessani. Joskus Ässä on myös alkanut ulista minun lähdettyäni, mutta on yleensä lopettanut sen pian.

Katukuvaan sopeutumisessakin oli aluksi joitain ongelmia. Vastaantulevia ihmisiä ja pyöräilijöitä piti pällistellä ja tien reunassa kävely oli vähän hakusessa. Uuden paikan jännitys lisäsi myös hihnassa vetämistä. Niimpä ensimmäisillä lenkeillä Ässä risteili tien laidasta laitaan jatkuvasti vetäen. Nyt poika on kuitenkin oppinut kävelemään reunassa, mitä nyt joskus pitää jonkun ihmisen perään tulla keskelle tietä kyttäämään. Vetäminen on myös vähentynyt harjoittelun myötä ja jännityksen vähennettyä.

Treenauksen
puute on aiheuttanut sen, että Ässä välillä tulee luokseni seisoskelemaan ja katselemaan sen näköisenä, että annas jotain hommia. Se on myös hakenut itselleen puuhaa lenkeiltä, jolloin se kulkee entistä enemmän nenä maassa. Meidät onneksi hyväksyttiin nyt Pirkanmaan Pelastuskoiriin treenaamaan, joten ensi viikolla on taas luvassa äksöniä. Johan sitä rupesi itsekkin kaipaamaan..

Matkustaminen
busseilla ja junissa on alkukankeuden jälkeen sujunut aika mallikkaasti. Ensimmäisellä junareissullaan Ässä inisi ja ulisi, eikä oikein suostunut rauhoittumaan. Bussissa se myös mekkaloi aina, kun joku nousi kyydistä pois. Toisella kertaa se oli jo junassa paljon rauhallisempi, mitä nyt välillä haukahti muille koirille ja ynisi matkan loppuvaiheessa. Bussissa se osaa jo rentoutua kunnolla, ja makoilee vain rauhallisesti lattialla.

Ulkoilumaastot ovat oikein mukavat täällä Hervannassa. Metsää on paljon vieressä, ja vaikka suuren alan siitä vievätkin kuntoilupolut, niin on siellä tilaa myös pitää koiraa irti. Ässä onkin aina ihan innoissaan, kun se pääsee metsään vapaana kirmaamaan. Monet kerrat olen siellä jo vähän eksynytkin, mutta aina olen kuntopolulta löytätänyt jonkun ystävällisen ihmisen suuntaa neuvomaan. Joka päivä en kuitenkaan metsään jaksa lähteä tarpomaan, mutta onneksi tässä vieressä on kaunis Ahvenisjärvi, jonka ympäri menee polku. Siellä sitten teemme hihnelenkkejä, jolloin Ässä saa tilaisuuden kyttäillä lammen sorsia. Koirapuistokin on ihan vieressä, ja siellä Ässä tykkää käydä nuuskimassa muiden hajuja. Joskus olemme menneet myös muiden koirien kanssa samaan aikaan, ja onpa tuo pari kertaa leikkimäänkin innostunut. Hajut kuitenkin vievät yleensä lopulta voiton kaikesta.

Marsujen
kerroshäkkikin on viimein valmis! Ja siitä tulikin todella hieno, vaikka itse sanonkin. Marsut ovat myös sopeutuneet uusiin asuntoihinsa vaivatta, ja minusta on ihanaa, että ne asuvat huoneessani. Aluksi ne tosin valvottivat öisin konserteillaan, mutta nyt saan nukkua yöni jo ilman korvatulppia. Olen myös kiintynyt marsuihin taas huimasti enemmän, kun ne ovat tuossa vieressä kokoajan puuhailemassa ja pulisemassa. Onnista en olekkaan ennen jostain syystä jutellut tänne mitään (kai?), mutta Onni on siis pieni trikkipoika, ja hän tuli tänne Veetin kaveriksi. Onni oli todella piskuinen tullessaan, mutta nyt se on kasvanut ihan hyvin. Voisinkin laittaa tähän kuvan Onnista ja Veetistä Onnin tulopäivänä (oli silloin 5vk). Nykyisinhän se on jo isompi.

lauantai 29. elokuuta 2009

Uusia vinkkejä tottikseen, mutta hyvin edetään!

No nyt on tänään muutto edessä netittömään kämppään, joten seuraavaan päivitykseen voi olla aikaa. Nytpä siis päivittelen pikaisesti kuulumisia viimeisimmistä tottistreeneistä sun muusta.

Torstaina oli tottista, ja meillä oli vieras neuvomassa tottistelun saloja. Itse sain paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa leikkimiseen. Leikin kuulemma ihan hyvin (jes!), mutta olin itse liian aktiivinen leikissä. Sain myös pari vinkkiä itse leikittämiseen ja neuvon lyhentää leikkejä, ettei niistä vain mene maku. Lisäksi minua neuvottiin kokeilemaan palkkana patukkaa, jossa naru. Saa nähdä, miten se pelittää Ässällä. Kehua tuli Ässän innosta ja kyvystä oppia, eli kyllä siitä pitäisi ihan hyvä tottiskoira saada, jossen nyt itse vain mokaa mitään :D

Muutto siis edessä! Ketuttaa netittömyys, sillä muutosta olisi varmaan paljon kirjoiteltavaa.. Mutta enköhän välillä pääse kirjastossa tai jossain koneella sen verran käymään, että saan pienen pätkän tännekkin ehkä kirjoiteltua. Toivottavasti ne nyt saa sen netin pian laitettua, tai vaihdetaan muuten toiseen paikkaan, joka pitää kiinni annetuista päivämääristä!

tiistai 25. elokuuta 2009

Leiki Leiki Leiki

Onpas taas jäänyt päivittelyt vähiin, kyllä se muuttaminen ehkä sittenkin vaatii veronsa! Tampereella on nyt rampattua useasti milloin mitäkin hommaa tekemässä ja tavaraa viemässä. Konekkin oli viikon kiinni, kun tietsikkapöytä lähti Tampereelle enkä keksinyt kunnon sijoituspaikkaa tälle. Nyt sitten datailen keittiönpöydän ääressä vielä viikon, ja mikäs sen parempaa, kun on jääkaappikin ihan vieressä ;)

On sitä tietty ahkerasti treenailtukkin, ja tottiksessa on jo edistystä tapahtunut! Ollaan pyritty siis päivittäin leikkimään rätillä, ja Ässä selkeästi leikkii nyt innokkaammin kuin ennen. Nyt ollaan ruvettu sitä leikitystä tekemään pikkuhiljaa muuallakin kuin kotipihalla. Mm. eilen vedettiin kahdet leikkisessiot lähellä olevalla metsäaukiolla. Nämä leikit eivät sujuneet niin hyvin, sillä hajutkin olisivat kiinnostaneet Ässää, jolloin se ei ollut leikissä mukana täysillä. Ekalla kerralle se jätti lelun kerran jonkun hajun takia, mutta jatkoi lopulta leikkiä. Toisella kerralla se oli enemmän mukana, eikä tiputtanut lelua ollenkaan. Silti leikkimisessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana. Toisaalta taas leikkimme toisessa metsässä yksien hakutreenien jälkeen oli todella innokasta, joten on tässä edistystä tapahtunut. Veitakkalan tottiskentälläkin se leikkii jo intensiivisemmin, eikä lähde haahuilemaan.

Haku- ja rauniotreenitkin ovat sujuneet aika hyvin. Raunioilla Ässällä on nyt ollut ekat umpipiilot, jotka se suoritti hyvin! Eilisissä treeneissä se joutui tekemään aikalailla hommia löytääkseen toisen umpparin, sillä hajun paikallistaminen oli hankalaa. Kyllä se sen sitten lopulta paikansi, ja ilmaisikin ulkoa käsin hetken ihmettelyn jälkeen. Olin todella ylpeä pojasta, kun se jaksoi tehdä kovasti hommia lannistumatta :)

Haussa Ässällä oli sunnuntaina ekaa kertaa ukko verkon alla naama kuitenkin näkyvissä, mutta se ei sitä onneksi pahemmin ihmetyttänyt. Vähän se kävi nokalla tökkimässä, mutta ilmaisi sitten hienosti. Nykyisin sillä on ilmaisu muutenkin parantunut, ja se jaksaa haukkua pidempään kuin ennen. Ärsyttää kyllä vielä se järjetön vetäminen treenipaikalle kävellessä. Se kyllä osaa liki-käskyn, mutta treeneissä sillä on järjetön into etsimään, joten se vaan sinkoaa hulluna eteen. Eiköhän tämäkin tästä, sitten kun saadaan se tottis kasaan.. Siihen mulla nyt onkin eniten panostettavaa.

Ruokinnastakin voisin jotain pulista. Nyt meillä oli kokeilussa se kana, josta pelkäsin Ässän saavan oireita. Silmät eivät ole vuotaneet, kuten sen nappularuoan kanssa (kts. vaikka kuva), ja rapsuttelukaan ei ole lisääntynyt. Ainoa, mitä olen nyt huomannut, on tassunpohjakarvojen punertuminen! Tätä samaahan oli silloin nappuloidenkin kanssa, mutta sitten se hävisi toiseen merkkiin siirryttäessä. Tassut eivät kuitenkaan näytä kutisuttavan koiraa. Pitänee kokeilla kanan jättäminen taas pois, ja katsoa valkaistuvatku tassunpohjakarvat uudelleen. Sitten voisin kokeilla, alkavatko karvat punertua satunnaisesta kanasta, sillä nythän se on jo pari viikkoa syönyt luuateriana pelkkää kanaa.

Nyt ei ole tullut taas kuvailtua, kun sain muistikortin vasta pari päivää sitten takaisin. Tässä nyt ois kuitenkin jotain Timon vauhdikkaita kuvailuja parin viikon takaa!





sunnuntai 9. elokuuta 2009

Ohjaajankin pitäisi osata leikkiä

Nyt olen kunnolla innostunut taas tottiksesta, kun tajusin mitä meidän pitäisi tehdä. Rättilelusta ei ole vielä tullut tarpeeksi hyvä palkka, vaikka se meneekin ylitse muiden lelujen. Nytpä siitä siis tehdään sitä ylitsevoimaisen ihanaa lelua, jonka eteen tehdään mitä vain. Tottistreenimme Ässän kanssa ovatkin siis lähinnä leikkimistä lyhyissä pätkissä. Tätä yritän tehdä lähes päivittäin, ja miksei pariinkin otteeseen.

Torstain tottiksessa huomasin taas, kuinka suuri hyöty porukassa treenaamisessa on. Sain paljon kommenttia tavastani leikkiä, joten nyt osaan (toivottavasti) paremmin innostaa Ässää leikkiin mukaan. Jahtileikissähän ei ongelmaa ole, mutta vetämissä Ässältä katoaa nopeasti into. Olin mm. nyppinyt lelua enkä ollut antanut koiran voittaa tarpeeksi, mutta nyt yritän kiinnittää huomiota näihin(kin). Eilen Ässä ainakin oli huomattavasti innostuneempi leikistä, ja se ravisti lelua moneen otteeseen. Vieläkään se ei kauheasti vedellyt, mutta ainakin sillä näytti olevan nyt hauskempaa. Ehkäpä se tästä :)

Eilen tein Ässälle pikkuisen jäljenkin metsään, ja että se olikin siitä oikein innoissaan! Kun lätkäisin sille jäljestusvaljaat päälle, se alkoi samantien kulkea nokka maassa häntä heiluen. Jäljen se suoritti nopeasti ja osasi hakeutua hienosti takaisin jäljelle mennessään hieman hakoteille. Loppu oli hieman hankala, koska olin poistuessani kävellyt liian läheltä jälkeä ja Ässä suunnisti niille jäljille. Mutta onhan sekin hieno juttu, että se ylipäätään huomasi poistumisjälkeni. Minun silmääni se näytti käyttelevän nenäänsä tarkemmin kuin ennen taukoa, ja se ei hätiköinyt niin paljon kuin joskus. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ässän suoritukseen :) Vielä en kävellyt jälkeä ihan normaalilla askelpituudella, mutta sitäkin voisi kokeilla piakkoin, kun eilinen jälki meni noin hyvin..

Ruokintakin on sujunut hyvin, ja uskalsin vihdoin ottaa myös kanan mukaan ruokalistalle. Toivoisin kovasti, että sen kanssa ei tulisi mitään ongelmia, koska sen saatavuus on paras muihin luihin verrattaessa. Ja onhan se helpompaakin, kun kaikki liha käy. Nyt siis tarkkailen tuota koiraa, että alkaako silmät vuotamaan tai korvat töhnimään. Ainakaan Ässälle ei ole pienestä määrästä tullut mitään oireita, joten siinä voi mennä hetki, että oireet ilmaantuvat. Pidetään sormet ristissä..

Käytiin muuten Ässän kanssa uusimassa rokotuksetkin, ja tämä herranen huusi kurkku suorana piikkiä annettaessa :D Viimeksi pikkukakarana se ei edes noteeranut piikkiä, vaan rohmusi annettua kissanruokaa turpaansa. Nytkin se veteli ruokaa, mutta alkoi silti huutamaan piikkiä annettaessa. Menikö lienee huonoon kohtaan? Piikin jälkeen se veteli kyllä loputkin nappulat eikä ollut enää millänsäkkään. Pöhkö.

Harmittaa, kun ei ole tullut lisäiltyä pahemmin kunnon kuvia Ässästä vähään aikaan. Kova hinku olisi kuvata, mutta muistikortti on ollut jo kauan Timolla (hän yrittää pelastaa sieltä kadonneita Mikkelikuvia). Pitänee sitten ostaa toinen, kun se tulisi muutenkin tarpeeseen..

tiistai 4. elokuuta 2009

Leireilyä

Viikonloppuna (la-su) meillä oli treeniporukan yhteinen "leiri". Lauantai meni aamukymmenestä iltaseitsemään hakua treenatessa, ja sen kyllä tunsi jaloissaankin. Sunnuntaina otettiin vielä pienet palauttavat treenit.

Lauantaina treenattiin ihan perinteisesti hakua, ja jokainen otti koiransa kaksi kertaa. Välillä käytiin syömässä eväitä, ja sitten jatkettiin. Tuulta ei ollut ollenkaan, joten oli pakko ottaa ukot taputuksin. Samalla saatiin treenattua pistoihin lisää syvyyttä. Tätä tehtiin kumpanakin treenikertana, ja kummallakin kerralla otettiin neljä ukkoa. Ässä joutui viettämään koko päivän häkissä treenejä lukuunottamatta, mutta luulin sen olevan illalla väsynyt tavallista raskaamman treenin jälkeen. Kuitenkin illalla mennessämme pienelle lenkille se sinkoili kuin päätön kana osoittamatta merkkiäkään väsymyksestä. Nukkumaan se pääsi sisälle, ja sielläkin se oli vähän levoton ja yritti hyppiä sänkyynkin pari kertaa yön aikana.

Sunnuntaina Ässä ei vaikuttanut aamulenkillä enää ylienergiseltä, joten eipä tainnut raukka saada nukutuksi yhtä hyvin kuin kotona. Autossakaan se ei räksytellyt enää turhia, vaan makoili rauhallisesti, muttei mielestäni kuitenkaan väsyneesti. Sunnuntaina otettiin vielä yhdet samanlaiset treenit kuin lauantaina, ja yhdet haukkutreenit neljällä ukolla. Kotiin päästiin jo iltapäivällä. Kotona Ässä oli oikein väsähtänyt, ja pienellä iltalenkillä käydessämme se lähinnä jolkotteli perässäni. Kerrankin pässilä oli oikein kunnolla väsähtänyt ;)

Tälläiset rankemmat treenaukset ovat välillä hyviä, sillä niissä oppii nopeasti uusia asioita toiston avulla ja oppii kestämään rankempaakin treeniä. Ihanaa oli myös huomata, että Ässän into hommaan ei hiipunut rankemmankaan treenin takia. Itse olin tosin jo lauantain jälkeen aika naatti, ja sunnuntain treenien jälkeen oli jalat kipeänä ja väsytti tajuttomasti. Ässäkin vain rötkötti koko sunnuntai-illan. Treenaus teki siis hyvää molemmille :)

Ässä oli tänään jo taas normaali itsensä, ja mustikassa ollessamme se sinkoili taas entiseen malliin maastossa. Emme kuitenkaan tehneet tänään mitään lenkkeilyä kummempaa, vaan pidimme ihan vapaapäivän kaikesta uuden opettelusta (tai siis Ässä piti, minä menin suunnistamaan ja opin käyttämään kompassia!).

Mustikassa. Ässäkin tunki turpansa kuvaan vaikka väkisin!

Välillä muuten tuntuu siltä, että tuon koiran aivot sijaitsevat nenässä, sillä sen korvat menevät lukkoon, kun se menee hajujensa pauloissa metsässä. Raivostuttava piirre, mutta eiköhän sekin ole taas harjoittelusta kiinni..

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Tottista! Vaan entäpä tavoite?

Nyt olen vihdoinkin saanut aikaiseksi treenattua tottista Ässän kanssa! Kyse on nyt vasta parista kerrasta, mutta kuitenkin. Olen saanut valettua itseeni uutta intoa tottiksen kanssa, ja nyt haluaisin todella edetäkkin tässä koulutuksessa. Ässä ei vaikuttanut tottiksesta ensimmäisellä kerralla pahemmin innostuneelta, mutta innostus kasvoi kuitenkin loppua kohti. Onko intoni ollut niin huono ennen taukoa? Ensimmäisellä kerralla tein vain helppoja juttuja takapihallamme, ja katselin mitä koira tykkäsi. Ei sen into nyt ollut mitään verrattuna hakuun, mutta parempi se oli kuin ennen taukoa.

Tänään sitten treenasinkin enempi. Tällä kertaa palkkana oli vanhan narurätin sijaan yksi ihana pehmopallo, minkä kanssa Ässä on tykännyt riehua. Motivaatio olikin mielestäni ehka asteen parempi, kuin narurätin kanssa. Ässä on nyt alkanut innostua tuosta repimisestä, mikä onnistuu pallonkin kanssa hyvin. Silti se jahtaus on vieläkin kivempaa, kuin repiminen. Treenit menivät kuitenkin mielestäni ihan hyvin, vaikka Ässän into alkoikin lopahtaa todella nopeasti. Hyvin se silti suoritti annetut tehtävät, ja varsinkin paikallaan olot menivät todella hyvin. Niitähän me ollaankin tässä arjen rinnalla pikkuisen välillä ennen ruoan antoa tehtykkin. Seuraaminen aiheutti ehkä kuitenkin pienen tylsyyden puuskahduksen, vaikka en askeltakaan ottanut. Silti "seuraa"-sanan sanoessani Ässä kuitenkin keskittyi hetken täydellisesti - se hetki vain lopahti turhan nopeasti. No, aloitetaan siitä ja koetetaan parantaa. Seuraamista me ei olla kuitenkaan Ässän kanssa tehty aikoihin, joten silläkin on varmasti osuutta asiaan. Nytkun saisi siitä seuraamisesta niin ihanaa ja kivaa, että sitä tehtäisiin oikein mielellään.

Jaa, tavoitteita? Jonna ehdotti treeneissä tavoitteen asettamista, sillä se varmasti antaisi lisää intoa treenaukseen. Hän ehdotti BH-koetta ensi kesäksi. Eihän se hullummalta kuulosta, kun sen olen ajatellut suorittaa joka tapauksessa. Miksikäs ei? Saa nähdä miten tavoite pitää, kun eteen tulee muuttoa ja kaikkea muuta odottamatontakin. Riittääkö into silloin enää?