maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vesileikkejä

Kummasti on blogitekstien väli venynyt usein viikon mittaiseksi. Vaan kesän kiireet vaativat veronsa, sillä nytkin viikonloppu kului taas Salossa vanhempien luona ja arkenakin riittää askaretta. Niimpä tämä(kin) postaus käsittelee Salon reissua, vaikka näitä jo muutama onkin.


Salo-viikonlopuksi valikoitui taas harvinaisen kuumat päivät, joten lenkkeilyn sijaan mieli alkoi halajamaan rannalle viilentymään. Salo ei ikävä kyllä ole sellainen järvien luvattu maa kuin Tampere, mutta kyllä sieltäkin etsinnän tuloksena löytyi muutama paikka, jossa pystyi uimaan sekä omistaja että koira. Toiseen paikkaan oli tosin isketty lappu, joka varoitti koiranomistajia rotanmyrkystä. Kyseessä oli siis entinen yleinen uimaranta (jolla näin ollen saa ymmärtääkseni lainkin mukaan koiraa uittaa), mutta ilmeisesti kaikki eivät olleet tästä ajatuksesta pitäneet.. Niimpä Ässää ei päästetty sinkoilemaan ympäristöön, vaan sen huomio pidettiin rannassa kivojen vesileikkien avulla. Ja niitähän spanieli rakastaa..





Myös marsutrio pääsi taas Saloon ulkoilemaan, vaikka moni kauhistelikin, miten jaksan raahata niitä edes takaisin. Viimeaikoina marsujen lattiaulkoilu on vaan ollut pannassa, sillä isäänsäkkin pahempi tytär Tirri on keksinyt ovelan tempun aitojen läpi murtautumiseen. Näin ollen se karkaa aina ulkoilutuksen yhteydessä sohvan alle ja kiljuu, pissii ja papanoi siellä yksikseen osaamatta tulla pois. Muut eivät onneksi ole tätä keinoa oivaltaneet, joten ne kiljuvat sitten lattialla kateellisina. Niimpä vein marsut Saloon asti nauttimaan ulkoilun suomaa vapautta, ja kylläpä ne spurttailivatkin innolla pihamaalla illan viiletessä. Jospa sitä syksyn tullen saisi rukattua sohvan aitauksetkin taas Tirrin-kestäviksi.



Muuten Salo-visiittiin kuului (koiratonta) mökkeilyä, leipomista ja remontin tieltä tavaroiden läpikäyntiä. Ässä oli viikonloppuna hyvin avulias näissä pikkupuuhissa, sillä leipomisen yhteydessä se tietysti siivosi lattiat ja tulipa se auttamaan tavaroiden läpikäynnissäkin. Ainut tenkkapoo oli se, että Ässä makasi juuri siinä laatikossa, mihin tavaroita laitoimme. Ässä myös avusti veljeäni piha-aidan leikkaamisessa tuhoten perin pohjin kaikki irtileikatut oksat. On se kätevää, kun kotona on oma puusilppuri. Aina avulias spanieli saikin auttamisestaan palkinnoksei hienon huivin, joten kyllä nyt kelpaa poseerata.


Äidin pikku apulainen

Kyllä nyt on tyylikäs, naama trimmattu ja huivi kaulassa!

Tässä kuvia muokatessa löytyi muuten vielä tällainen kuva kamerasta, kukakohan ottanut? Tai vielä suurempi kysymys, kuka on mennyt antamaan koiralle sipsipussin? Tällästä näköjään, kun en ole paikalla, tarviiko vielä ihmetellä Ässän riemua Saloon päästessä.


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ässä spanieleiden taipumuskokeissa SPA 1

Ja niin koitti lauantai ja Ässä pääsi kokeilemaan taipumuksiaan Spanieleiden taipumuskokeisiin. Koe alkoi yhdeksältä aamulla kokoontumisella Muroleen kanavalla eli tunnin ajomatkan päästä täällä. Koe alkoi sosiaalisen käyttäytymisen testauksella, jonka jälkeen siirryttiin hakumaastoihin. Tämän jälkeen oli fasaanilla vedetty jälki ja lopuksi vesityö. Koiria oli ilmottautunut 8 kappaletta, joista 7 oli cockereita ja yksi oli fieldsinspanieli (ensimmäistä kertaa näin nyt sellaisenkin).

Riistapukin noutamista harjoiteltiin paremman puutteesta juuriharjalla.

Pidemmittä puheitta Ässä sai seuraavanlaisen arvostelun:

Sosiaalinen käyttäytyminen
Iloinen ja reipas uros, tulee vaikeuksitta kaikkien kanssa toimeen. Hyväksytty

(Tuomari kävi jokaisen koiran yksitellen läpi, ja Ässä oli normaalin rakastunut tuomariin. Tämän jälkeen piti rinkiä tiivistää ja päästää koiria haistelemaan toisiaan. Tämä tuli mulle vähän yllärinä, mutta varovasti päästin Ässää haistamaan yhtä koiraa, jolle Ässä haistelun jälkeen vähän rähähti. Taisi mennä urostelun piikkiin (melkein kaikki olivat uroksia). Tämän jälkeen pidin konfliktien välttämiseksi muista kauempana ja Ässä ei meinannut muista enää mitään.)

Haku ja laukaus
Vauhdikas, kovin laajahakuinen kaveri. Koira tekee alkuun liiankin laajaa työtä, mutta alun jälkeen kuvio tiivistyy ollen sopivan laajaa. Vainua voisi käyttää enemmän. Laukaus OK, jatkaa. Hyväksytty

(Ässä raukka luuli, että nyt lähdetään etsimään ukkoja metsästä. Tilanne oli kuitenkin ihan samankaltainen: Metsän keskellä, autoja siellä täällä, ja käveltiin metsään parin ihmisen luokse. Niimpä se aluksi sinkosi kauas ja totteli luoksetuloa todella viiveellä. Kun ei hajua ihmisistä tullut, se alkoi pysyä normaalilla etäisyydellään. Laukauksesta hetken katteli, ja jatkoi sitten menoa. Tuomari kommentoi kovakuntoiseksi, kun painoi vaan menemään kauheaa vauhtia. En sitten tiedä, mentiinkö siinä kunnolla vai innolla eteenpäin, mutta eihän me kauaa metsässä keretty ollakkkaan.)
Jäljestys
 Innolla, jarrutettuna pääosin jäljen päällä alusta loppuun. Kulman takana pyöritystä, löysi uuden suunnan melko pian. Kaato kiinnosti. Hyvä suoritus. Hyväksytty

(En ehtinyt sanoa juuta enkä jaata, kun Ässä sai jäljestä vainun ja painoi jo haipakkaa menemään. Hienosti se osasi hommansa, ei siinä tarvinnut kuin seurata perässä. Kaatona ollut fasaani oli aivan ihana, sitä haisteltiin hyvin huolella. Sieltä se selkärangasta näytti tulevan.)

Vesityö
Halukkaasti veteen, tuo pukin ohjaajalle. Hyväksytty

(Vesityössä Ässän tuli noutaa riistapukki ja jännitin etukäteen, ottaako se sitä suuhunsa ollenkaan. Tähän mennessä se on kuitenkin noutanut järvestä kaiken ja niin nouti nytkin tuoden pukin pyynnöstä käteen. Riistapukki osoittautui kuitenkin niin ihanaksi, ettei sitä olisi malttanut jättää millään..)

Tottelevaisuus
Koira on hyvin ohjaajansa hallinnassa. Hyväksytty

(Haun alkua lukuun ottamatta meni niinkuin yleensäkkin.)

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Varsin vauhdikas ja innokas koira on hyvin rauhallisen ohjaajansa käsissä. Hyvä pari.

(Yllätyin kommentista rauhallisesta ohjaajasta, mutta siihen olen toisaalta tuon ikiliikkujan kanssa pyrkinytkin.)
Näin ollen kokonaisarvostelu on hyväksytty!


Ässä oli taippareissa aivan mahtava, se suoritti osuuden kuin osuuden intoa puhkuen ja täysillä. Olin kakarasta niiin ylpeä. Muutama kyselikin, onko sen suvussa käyttölinjaisia cockereita, kun menohaluja näytti riittävän. Kyllähän se tuntui olevan muihin verrattuna varsin vilkas yksilö. Monia tuo Ässän vilkkaus välillä ärsyttääkin, mutta omasta mielestäni se on vain varsin viihdyttävää. Sähläsätkymakkara :)

Koska riistapukki oli a-i-v-a-n ihana, piti Ässällekkin saada sellainen. Onneksi toisella kokeessa olleella sattui olemaan yksi ylimääräinen, joka ei hänen koirilleen kuulemma jostain syystä kelvannut. Kokeilin pukkia Ässälle, joka ihastui siihen muitta mutkitta. Niimpä Ässä sai taippareista palkkiokseen ihka oman riistapukin.
Kokeista läpipäässeet saivat palkinnoksi mahtipontiset ruusukkeet. Maassa myös Ässän ihana riistapukki.
Päivä oli pitkä ja rankka (en ollut oikein varannut itselleni evästä, onneksi leipiä sai ostaa paikalta), joten kotimatkaan kuului ajo mäkin autokaistalle ja sitten kotiin syömään ja sohvalla koomaamisen kautta sänkyyn nukkumaan. Oli kuitenkin erittäin mielenkiintoista saada arvostelu oman spanielinsa taipumuksista ja nähdä se jostain kumpuava kiinnostus ja into riistaan. Sai nähdä koirastaan taas uudenlaisia puolia ja ymmärtää nyt ehkä entistä syvällisemmin sen käyttäytymistä ja niiden syitä.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Onko marsusta villieläimeksi?

Koska viikonlopun vietossa mukana olleet marsut jäivät edellispostauksessa vallan vaille huomiota, saavat ne nyt oman postauksensa kuvineen päivineen. Marsujen Saloon vieminen on aina oma urakkansa, mutta mitäpä sitä ei tekisi kullannuppujensa eteen, jotta ne edes muutaman kerran kesässä pääsisivät viettämään kunnon villielämää pusikkoon. Niinpä viikonlopusta otettiin ilo irti ja marsut laidunsivat pihalla päivät läpeensä ollen vain yöt sisällä.
 
Rambo pusikossa
 
Tirri piilossa
 
Perjantaina ensimmäistä kertaa ulkona marsuista kuoriutui pelokkaita villieläimiä. Tirri-rukkakin oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt, sillä tämä oli sen ensimmäinen ulkoilukerta ikinä. Niinpä ensimmäinen iltapäivä ja ilta menivätkin puskissa piilossa kökkimällä ja kauhistelemalla, varsinkin jotkut linnunäänet olivat suuri hirvitys ja aiheuttivat välittömän pakoefektin. Lauantaina marsuset alkoivat kuitenkin rentoutua ollen lopulta kuin kotonaan sinkoillen puskan alta toiselle, nukkuen, makoillen ja syöpötellen. Ässä oli merkittävä tekijä marsujen rohkeudessa, sillä jostain syystä Ässän läsnäolo sai marsut rentoutumaan. Taitaa marsujen villieläimen perimä olla aika kauas jäänyttä elämää, kun kuvittelevat olevansa koiran kavereita. Ässä viihtyikin marsujen kanssa takapihalla, sillä tottakai päivittäinen papanansaanti oli turvattava. Bodyguard papanapalkkiolla.
 
Aitaukseen kuului kaksi pikkupuskaa ja mänty, Ässä on jo kovassa papanan metsästykssä..
 
Rambo laiduntamassa ruohikossa
 
Matamia pötkötyttää
 
Lauantaina oli erittäin kuuma päivä ja hieman olin jo huolissani marsujen kuumankestävyydestä. Ne kun eivät hikoile tai läähätä ja helteen porottaessa makoilivat vaan pitkin pituuttaan puskan varjossa. Niimpä järjestin kastelukannun avulla puskaan paikallisen kylmän sadekuuron. Sadekuuron iskiessä puskasta kuului kummallista ölinää herkkähipiäisen villilauman hajaantuessa kaikkiin ilmansuuntiin sadetta pakoon. Sen jälkeen vedettiinkin marsurallia ja kuivattiin toisia kauhean ukkoskuuron vedestä.
 

Kuivaustuokio sadekuuron jälkeen
 
  
 
Sunnuntaina koitti vihdoin surullinen lähdön hetki. Marsut olivat tästä tietysti autuaan tietämättöämiä viettäessään kaunista kesäaamua ja päivää ulkosalla, ja sinne ne varmaan mieluusti olisivat jääneetkin. Lopulta oli kuitenkin pakko räpsiä viimeiset valokuvat ja pakata marsut laatikkoihin. Harmi ettei täällä meidän kerrostaloaluella oikein kehtaa ulkoiluttaa marsuja ulkona, mutta saavat ne sentään nauttia lattialla juoksusta ja parvekkeesta. Ehkäpä meilläkin on joskus vielä oma piha..
 

Kaunis Matami Mustikki
 

Tirri kuiskii salaisuuksia Rambon korvaan
 
Rambo ei tahdo vielä kotiin!

 
Kuvat kokonaisuudessaan kansiossa, vaikka aika hyvin tähän saikin näitä laitettua ;) Näin marsujen kuvapläjäyksen lopuksi vielä huonoja uutisia meidän Kille-Kilpparista, sillä syömättömyyteen määrätyt antibiootit ovat olleet mahdottomia antaa (ei tuon suuta saa auki väkivalloin, eikä se suostu syömään juuri mitään). Niimpä varasimme uuden ajan tällä kertaa Hervannan Eläinlääkäriin ja Kille joutuu piikitettäväksi. Joudumme siis varmaan käymään siellä päivittäin piikillä, sillä tuota konnaa on paha ruveta itse piikittämään. Itseasiassa pelkään onnistuuko lääkärikään, vaikka muiden otusten kanssa taitava on ollutkin. Matelijat ja uppiniskaiset kilpikonnat ovat vain aivan oma lukunsa..


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Viikonloppuna väriä pintaan

Vaihteen vuoksi viikonloppu vietettiin taas Salossa, tällä kertaa mukana olivat Ässä sekä marsut. Lakan poiminta vaihtui mustikkaan, sillä jo heti perjantaina lähdimme Ässän ja isän kanssa metsään mustikka-apajille. Ensin koetimme etsiä uusia poimintapaikkoja, mutta alueiden ollessa liian kuivia suuntasimme vanhoille tutuille apajille. Sieltä mustikkaa kertyikin mukaan 8 litran edestä, joten jotain oli kotiinviemiseksikin. Ässä jaksoi hyvin juosta menossa mukana kuumuudesta huolimatta, mutta toki kuumuutta hävitettiin varvuissa makaamalla ja piehtaroimallakin. Näin turkkiin saatiin muodikkaat siniset vauhtiraidat.

"mmm.."

Pakolliset mustikka-muffinssit

Muuten Ässän viikonloppu ei kovin kummoinen ollut. Aika paljon se vietti aikaa takapihalla marsujen kanssa hengaten ja lenkillä käytiin tietysti koiraseuran kanssa, joten Ässä pääsi taas moikkaamaan Vikke-havanesea. Helle oli aikamoinen, joten lenkit eivät olleet mitään rallittelun huipentumia. Onneksi fiksu spanieli osaa aina viilentää itseään mm. lietelätäkössä. Tuloksena mukavasti kellertävät jalat, mikä ei ihan heti lähtenytkään. Myös Vikke oli varautunut hellettä varten muistuttaen nyt uudessa kesätrimmissään Ice agen Sidiä. Minusta hän tosin oli vallan suloinen.

"Siellä ne marsut vaan syöpöttelee.."

Jos sitä viikonloppulomailuilta palautuisi taas harrasteluidenkin pariin. Sain meinaan tietää, että lauantaina onkin edessä suuri koitos. Ässä pääsee taippareihin eli Spanieleiden taipumuskokeisiin! Saa nähdä miten spanieli taipuu vai taipuuko ollenkaan. Mitään treeniä ei taideta ennen kokeita ottaa, ellei nyt vedestä noutoa vähän vahvisteta. Tai pitäisikö sanoa sitä noudon luovutusta, itse noutamisessahan ei ole mitään ongelmaa, onpahan Ässä joskus yrittänyt sitkeänä sissinä vetää polkupyöränkin järvestä.. Muutenkin perusjuttujen pitäisi kai olla mallillaan, joten ihan luottavaisin mielin kokeeseen lähden. Ainoastaan sosiaalinen käytös huolettaa, kun etukäteen en tilannetta tiedä ja kuinka tarkat kriteerit asiassa on.. Noh, läpi menee jos on mennäkseen.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lakkaa

"Saiskos jo syödä?"
 
Maanantaina olikin kiva reissu, sillä Ässä pääsi mukaan suolle lakanpoimintaan. Mukana kavereina olivat Hilla ja Naava -chihut omistajansa kera, joista Ässä tykkää kovasti. Reissuun taisi mennä päälle parisen tuntia, kun kierreltiin suolla lakkoja hakemassa. Joiltain paikoilta oli lakat aika hyvin putsattu, mutta saatiin kuitenkin saalista. Ässää ei hidastempoinen kuljeskelu haitannut, sillä se järjesti itselleen tekemistä juosten ympäri suota käyden välissä uimassa. Kun se hokasi mitä tällä kertaa oltiin poimimassa, etsiskeli se itsekkin lakkoja ja veikin pari hyvää yksilöä suoraan naaman edestä. No tulipa nenälle taas käyttöä.

Naava poseeraa nätisti
 
Kotiin päästyään ja ruokaa saatuaan oli Ässä oikein tyytyväistä poikaa. Sohvalla makoillessamme se tuli kylkeen ja huokaisi tyytyväisenä. Taisi suolla sinkoilu ja pulikointi tehdä tehtävänsä. Muutenkin Ässä on liikkunut nyt kesällä niin paljon enemmän kuin talvella, että se on ihan laihtunut. Kyllähän sitä kelpaa liikustella, kun on kroppa kunnossa!
 
Kuvan otti Liisa-Ida Sorsa. Naava poseeraa ja Ässä sinkoilee.



lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kissan kaveri

Ässä ei tykkää kissoista. Ensimmäinen kontakti kissaan oli pentuna, kun Ässä iloisen touhukkaana juoksi tutustumaan maalla ollessa kulkukissaan. Harmiksi kisulla oli pennut lähellä piilossa, jolloin kissa ei lähtenyt karkuun vaan sähisi ja läpsäyttä naamaan. Ässä oppi, että kissat ei ole kivoja. Myöhemmin Ässä tutustui kaverin kissaan Veijoon, joka ei ollut ilkeä, mutta tykkäsi vähän liikaa leikkiä Ässän "kanssa" (tai Ässän hännällä). Ässä oppi, että kissat saattaa kiusata. Lopuksi Ässä törmäsi naapurin kissaan pihalla. Aikaisempien ikävien kokemuksien saattelemana Ässä päätti kokeilla antaa takaisin samalla mitalla. Kissahan lähti, ja Ässä oli tyytyväinen. Keino kissojen kanssa selviytymiseen oli keksitty. (Tämä tosin ei toiminut Veijoon, sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa joku räkyttävä koira).

Sitten tuli päivä, jolloin omistajan kaveri hankki kissoja. Omistaja tykkää hengailla kaverin luona, mutta Ässä oli aina ikävä jättää kotiin. Niinpä ilkeä omistaja päätti tehdä Ässästä kissojen kaverin. Tilanne oli tasaväkinen, sillä molemmat pelkäsivät toisiaan yhtä paljon. Yleensä kissat olivatkin koko visiitin ajan sohvan alla piilossa, mutta saivatpa tottua toistensa hajuihin. Ässää namiteltiin aina kissan näkemisestä ahkerasti, ja vähitellen räkytys alkoi vaihtua välttelyyn ja omistajan kyttäykseen. Eräänä päivänä toinen kissoista, Pipa, tuli sohvan alta hengailemaan kämppään. Ässällä oli vaikeaa, sillä kissaa tuli niin kovasti vältellä, että ohittaminen oli välillä vaikeaa. Silloin omistajan turvin mentiin ohi kehujen ja namien saattelemana. Muutenkin pelkästä olostakin sai palkkaan. Piti olla tarkkana, ettei Ässä ahdistuisi liikaa ja turvautuisi näin ollen vanhaan konstiinsa räkyttää. Kaveri onneksi tuntee kissansa hyvin, joten hän osaa puolestaan seurata kissojaan ja niiden mielenliikkeitä.

Tänään lähdin taas kaverin luokse ja Ässä "pääsi" mukaan. Kaverin kämpillä on yleensä aika jännä olla, mutta Ässä on jo vähän tottunut. Myös toinen kissoista, Sakari, oli vihdoin tarpeekseen haistellut Ässän hajua ja kurkkimisen sijaan uskaltautui sohvan alta pois. Kauan se hengasi sohvan kyljessä Ässää tuijottaen, ja Ässän kitaan sateli nameja ja se sai kehuja ja rapsuja. Ässä oli ihan jännittynyt. Lopulta aikansa katseltuaan ja vähän kämpässä kierreltyään Sakari olisi halunnut päästä haistelemaan Ässää. Ässää jännitti liikaa, joten pyysin sen pois. Lopulta Sakari kiipesi sohvalle toiselle puolelle minua Ässän ollessa toisella puolella. Sakari oli suhteellisen rennosti ja seuraili rauhallisesti Ässää. Ässä vältteli kaikin tavoin Sakarin katsomista, eikä halunnut viedä naamaansa lähellekkään (kissathan raapii). Lopulta hetken siinä oltuamme ja elukoiden rentouduttua edes hieman sain Ässän kannustuksen ja kehun avulla haistelemaan Sakaria ja Sakarikin haisteli Ässää. Mikä huikea virstanpylväs tässä ollaankaan saavutettu! Kehujen sadellessa Ässä oli itsestään niin ylpeä, että luikautti jopa pienet haukut. Sakaria ei mokoma haitannut. Onko tässä otettu ensimmäinen askel kohti kissojen ja koiran ystävyyttä?



Hetken päästä Sakari hyppäsi lattialle, ja Ässä uskalsi jopa ilman kannustusta haistaa vähän Sakarin pyllyä. Sakari totesi, että jo tämä on nähty ja kiipesi raapimispuuhunsa nukkumaan. Ässäkin kanssakäymisestä väsähtäneenä heitti pitkäkseen ja torkahti. Pipa ei karkeloihin liittynyt missään vaiheessa, vaan nukkui mielummin yksinään sohvan alla.

Olisiko tässä ainekset lajivälit ylittävään ystävyyteen? Kisut käyttäytyvät sopivan rauhaisasti Ässän seurassa kuten Ässäkin nyt niiden, joten tässä on aikaa kasvatella molemminpuolista luottamusta. Sieluni silmin näen Ässän nuolemassa iloisena Sakarin naamaa, mutta mahtaneeko olla vähän kaukaa haettua. Sen silti hyvin uskon, että rauhaisaan yhteiseloon ainekset ovat olemassa.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Muistan kivet ja kannot tän soratien

Perjantaina köröteltiin taas pitkästä aikaa Mikkeliin isovanhempien luokse mökille. Ihanaa, miten jotkut paikat pysyvät ainakin toistaiseksi samoina vuodesta toiseen, vaikka kaikki muu muuttuisikin. Tuli monia lapsuusmuistoja mieleen nyt kun velikin oli meidän mukana reissussa. Ässäkin on ollut mökkeilyssä mukana muutamia kertoja.


Ässällä tosin eivät pentu-muistot tainneet mieleen tulla, sillä se oli perjantain ja lauantai-aamun ihan ylikierroksilla, suorastaan rasittava. Koira vaan sinkoili sinne tänne, keskittyminen ei pelannut ollenkaan ja oikein näki, kun pienen koiran pää pyöri ympyrää sen yrittäessä huomioida kaiken mahdollisen. Komennot kävivät lähes kuuroille korville ja Ässä jopa pissasi kaksi kertaa sisälle, ilmeisesti oli niin kova hääräys menossa, että pidätyskin oli mahdotonta. Kyllähän Ässä levoton on aluksi uudessa paikassa jne. mutta näin kreisi se ei sentään ole ollut. Yritin miettiä selitystä asiaan, mutta en kyllä mitään järkevää keksinyt.. Ja järvessä se oli jatkuvalla syötöllä mennen vielä enemmän ylikierroksille.

"JÄRVEEN!"

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, Ässä myös oppi hyppäämään laiturin rapuilta järveen! Ennen se on aina tarvinnut jonkun astinkiven. Liekö hulluudella osuutta asiaan. Onneksi Ässä lopulta rauhoittui lauantaina ja olikin sen jälkeen taas oma itsensä eli normaalilla tavalla vilkas sähläri. Niimpä venereissukin oli lauantaina paljon mukavampi kuin perjantaina (tunti veneessä piipittävän koiran kanssa, huhhuh). Ässä on ennenkin veneillyt ja tykkäsi nytkin olla mukana. Perämoottorista tosin meinasi tulla pakkomielle, sillä tyrskyjä oli pyydystettävä ja siinä sivussa sitten juotava puolet järvestä. Kun pistin tälle stopin, oli Ässä vallan mukavaa veneilyseuraa.

"Jaa veneilemään?"

Kuumottava perämoottori

Osattiin sitä ottaa  rauhallisestikkin.

Muuten mökkeilyyn kuuluikin tyypillisesti syöminen, saunominen ja uiminen. Tästä Ässä oli vallan riemuissaan ja yhdessä pulikoiminen oli lystiä. Ässän loputon into osallistua kanssamme uimiseen ja lauantaina ja sunnuntaina vähän saunomiseenkin aiheutti monia hupaisia hetkiä. Viikonlopun aikana Ässä oppi hyppäämään laiturin askelmilta, surffaamaan uimapatjalla ja olemaan ihmisen kyydissä uimakellukkeen päällä.

Mitä veli edellä..
..niin Ässä perässä.

Kellukkeen kyydissä









Palloakin piti noutaa ahkeraan

Vedet turkista, jotta voi hypätä taas uudestaan!

Talon vanha-kissa Japrin on meille jo vanha tuttu, mutta Ässän kanssa niiden kohtaamiset ovat olleet hyvin niukkoja. Aiemmin Japrin on pelännyt Ässää, mutta liekö se nyt saavuttanut riittävän korkean iän, kun päättikin olla piittaamattä Ässästä pätkääkään. Kissat.. Ässä ja Japrin hengailivat pihassakin hetken samaan aikaan, jolloin Ässä hieman vaivaantuneena vältteli kissaa. Lopulta sillä petti hermo ja kävi haukkumassa Japrinille, mutta Japrin vain sähisi ja sohaisi tassulla. Sen jälkeen homma oli selvä, ja Ässä jatkoi Japrinin välttelyä. Talossa saivat kuitenkin olla erillään Japrinin ollessa kellarikerroksessa.

Vanha mum.. pappa.

Mökillä pääsimme myös ihastelemaan villiä luontoa läheltä, sillä rantasipi oli tehnyt pesänsä metrin päähän saunalle vievästä polusta. Sunnuntaina poikaset sitten kuoriutuivat, jolloin meidän piti lopulta häipyä rannasta, kun poikaset alkoivat lähteä pesästä emon viedessä niitä muualle. Lintukoira-Ässä oli pesästä ilmeisesti autuaan tietämätön, vaikka kerran kävikin sielläpäin nuuhkimassa poikasten ollessa munina. Eikai siinä tuhatta ja sataa rannalle juostessa minnekkään varpujen alle ehdi katsella. Hyvä niin, jottei rantasipin pesimärauha häiriintynyt, vaikka Ässä kyllä ihan tarkoituksella pidettiinkin pois pesän lähettyviltä.

Tuitui!

Kuvia reissusta tuli järkyttävä määrä (minkä ehkä tästä postauksestakin voi päätellä), joten kuvat ovat taas omassa albumissaan.Kun päivitellään harvemmin niin pistetään sitten kunnolla..