sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kesä lähenee


Viimepäivityksen jälkeen ollaan käyty Femman kanssa vielä yhdet aksaepikset ja yhdet kisanomaiset rally-treenit. Epiksissä löydettiin lisää treenikohteita ennen virallisia kisoja ja saatiin muutenkin hyvät treenit. Onneksi virallisiin kisoihin ei ole kiirettä, sillä kesä jokatapauksessa taukoillaan ainakin viikottaisista aksatreeneistä. Jotain omatoimihommia varmasti tulee kuitenkin treenailtua. Sen sijaan nuo kisanomaiset rally-treenit lisäsivät taas innostusta tätäkin lajia kohtaan ja olen yrittänyt katsella meille kesäksi jotain kurssipaikkaa.

Kesä on perinteisesti muutenkin normalista poikkeavaa aikaa, sillä opiskelu vaihtuu kesätöihin ja paikkakunta siinä sivussa. Tämä(kin) kesä vietetään siis Tampereella.







keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Femman agiepistelyt


Femman kanssa ollaan käyty taas muutamaan otteeseen agiepiksissä hakemassa tuntumaa kisameininkeihin. Suoritukset ovat menneet vaihtelevasti, mutta keppeihin olen ollut todella tyytyväinen joka kerta!

Viimeviikolla päätin suunnata Femman kanssa arki-iltana epiksiin. Arvoin kauan jaksanko mennä,  mutta niukat ennakkoilmottautumiset povasivat nopeasti ohi olevia kisoja joten päätin lähteä. Näemmä monet muut olivat tulleet samaan lopputulokseen, sillä kisojen osanottajien määrä oli melkoinen ja viimeiset luokat venyivät pitkälle iltaan.

Halli oli kohtalaisen pieni, joten sinne pääsi vain rataan tutustuessa ja omaa rataa suorittaessa. Hienosti vielä myöhästyin omasta rataantutustumisestani, joten yritin panostaa mielikuvaharjoitteluun ja radan muisteluun vuoroani odotellessa, kun muiden suorituksiakaan ei päässyt seuraamaan. Esteet olivat hallissa aika lähekkäin ja keinu oli ihan erilainen, kuin mihin ollaan totuttu.

Radalle mennessä Femma oli vähän pihalla, että nyt pitäisi jotain agilityäkin tehdä ja vire olisi sopinut paljon paremmin esim. rallytokoon. Meno oli molemmilla aika haahuilua, mutta kepit Femma suoritti tunnollisen hienosti. Otimme toisen yrityksen, jossa kepit olivat tosi kivat, mutta Femma juoksi kaikista kontakteista läpi (kontaktit on yleensä sen vahvuus) ja teki pienen lentokeinun. Vielä olisi voinut ottaa kolmannen yrityksen, mutta väsymys painoi ja koti kutsui. Kisaavista medeistä vain yksi sai sijoituksen, joten ilmeisesti muillakin oli ollut vaikeuksia radalla.

Vappuna uskaltauduttiin ulkoepiksiin kisailemaan, vaikka viimeksi ollaan aksailtu ulkona ehkä pari vuotta sitten. Ilmoitin Femman ensin supermölleihin, jotta päästiin ottamaan tuntumaa uuteen paikkaan ja tilanteeseen. Femma handlasi supermöllit hienosti, joten uskaltauduin ilmoittamaan sen samaan aikaan pyörivään kisaavien luokkaan kahdella startilla.

Ensimmäisellä radalla halusin varmistella kontakteja, keppejä ja keinua, joten palkkasin keppien ja ekan kontaktin jälkeen. Femma teki superhienot kepit ja kontaktit. Keinu oli meille tutumpi malli ja sen Femma suoritti vauhdikkaasti ylimääräisiä lentämättä. Radalle tuli yksi ohjausvirhe meille hankalasta kohdasta, mutta muuten olin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Niinpä kokeilin seuraavan radan ilman välipalkkausta ja saatiin se vielä nauhalle:



Alussa tuli suoritettua yksi ylimääräinen putki, ja puomin jälkeen olevan hypyn sohlasin jälleen, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseen. Tästä on taas hyvä jatkaa!

tiistai 1. toukokuuta 2018

Ässäläinen jo 10 vuotta!


Rakas Ässäläinen täytti jo 10 vuotta! Aika menee nopeasti, miten se ensimmäinen oma ihana koiraeläin voi olla jo kymmenen vuotias. Onneksi vointi on edelleen hyvä. Satunnaisesti korvat tai huulipoimut saattavat vaivailla, joten trimmauksesta on pidettävä huolta. Myös jumittuva selkä kaipaa ajoittain hierontaa, jotta pappakoira pysyy vetreänä. Mieli on kuitenkin edelleen kuin nuorella ja lenkkeilyitäkään ei ole tarvinnut ihmeemmin rajoittaa (toki en Ässää ottaisi juoksulenkille tai hirveään ryteikköön veisi rämpimään).

Viimeisin lääkärissä käynti liittyi hampaan poistoon, sillä Ässä on aiemmin luita (tai keppejä) syödessään lohkaissut molemmat isot yläposkihampaansa. Toinen oli lohjennut sen verran, että vaati jo poistoa. Kaikki meni hyvin ja hampaan poistokohta parani hyvin, ja tänään Ässä saa jo ensimmäistä päivää nauttia kovemmistakin puruluista.

Hyvää synttäriä maailman paras Ässäläinen!


lauantai 7. huhtikuuta 2018

Femman ekat viralliset aksakisat


Kisadebyyttimme oli 10.3 Sipoossa JAU:n kisoissa. Näin jälkeenpäin todettuna kisoihin tuli mentyä liian aikaisin, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja oli ihan hyvä (ja opettavainen!) kokemus meille kummallekin. Femman kepit eivät vaan olleet vielä tarpeeksi vahvalla pohjalla ja ottivat kovasti takapakkia möllikisoissa, mikä näkyi myös varsinaisilla kisaradoilla. Muuten Femman meno radalla oli kivan oloista ja sen  kanssa oli kivaa juosta.

Rykäistiin siis heti ensimmäisiin kisoihin kolme rataa: kaksi agirataa ja lopuksi hypäri.


Keinu oli jännä ekalla radalla, se on nyt välillä Femmaa vähän jännitellyt. Keppeihin homma kuitenkin kaatui. Olin itse radalla hämmästynyt, kun Femma ei edes lähtenyt pujottelemaan. Tilanne oli kuitenkin liian vaikea sille: meillä ei ollut vielä riittävää rutiinia ja takana oli epäonnistumisia kepeille ja kisatilanne siihen päälle. Loppuradasta huomaa, että minulla meni pasmat sekaisin, mutta huideltiin rata loppuun kuitenkin.

Ennen toista rataa käytiin lämppäalueella tekemään pari onnistunutta toistoa kepeillä. Päätin, että jos Femma ei lähde pujottelemaan radalla jatkamme radan loppuun normaalisti ilman keppejä.


Tässä Femma lähti niin hienosti pujottelemaan keppejä (vaikkakin väärästä välistä), että uskalsin pyytää siltä uusintasuorituksen kehujen kera, ja sehän teki hienosti! Tältä radalta saatiin -5 pistettä keppivirheestä ja sijoituttiin toisiksi!




Vikalla radalla olin itse jo kohtalaisen väsynyt. Vauhdikas hypäri ei ihan istunut tähän mielentilaan ja olinkin auttamatta myöhässä ohjauksissa, joten hyllytettiin rata ja juostiin siitä suoraan maaliin. Mutta ne kepit(!!) oli nyt tosi hienot, niistä jäi tosi hyvä mieli.


Kisojen jälkeen otettiin treeneissä taas reilusti takapakkia keppien kanssa, että saisin Femmalle takaisin varmasti sen ihanan draivin ja luottamuksen kepeille, mikä näkyy hypäriradallakin. Toistot on pidetty minimissä, epäonnistumisia on vältetty ja kepeiltä on aina saanut jonkun superpalkan, minkä myötä kepit ovat menneet hienosti taas eteenpäin. Haetaan nyt kevään aikana lisää varmuuttaa keppien suoritukseen radalla, jotta päästäisiin kesällä taas kisailemaan.

Tätä kirjoitellessamme ajelemme juuri pohjoisen lomalta kotia kohden. Koirat nauttivat täysin rinnoin mökkielämästä ja Femma pääsi kokeilemaan vetohiihtoakin. Vetohiihto oli sen mielestä aivan superjuttu, tottakai kun täysiä pääsee! Pitkät hankalat automatkat saavat toki miettimään, pitäisikö seuraavalla pohjoisen lomalla harkita Femmalle hoitopaikan hankkimista, vaikka Femma "toipuukin" automatkoista aina onneksi kohtuu vaivattomasti ja nopeasti.



Kuvan nurkasta voi bongata retki-Ässän pienen karhunkierroksen koskinähtävyyttä ihmettelemässä





tiistai 6. maaliskuuta 2018

Talvikuulumisia


Viimepäivityksestä on jo aikaa, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin Femmalainen täytti jo kokonaiset 4 vuotta (!!!) Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omintakeisemmaksi muuttuu myös ulkonäkö, kun ei ole enää korvakarvojakaan. Nyt pakkasten myötä se on saanut kasvatella karvojaan rauhassa.

Niin kaunis nelivuotias.

Aksailu on jatkunut entiseen malliin, ja oltiinpa me myös epiksissä mennäviikonloppuna. Olin odottanut kisoissa raketinlailla hallitsemattomasti sinkoavaa koiraa, mutta sen sijaan sainkin ohjaajan kisajännitykseen reagoivan varovaisen pikku-spanielin. Kaksi kisaavien rataa tehtiin (2-luokkatasoisia), ja toisella meno näytti jo enemmän omalta eikä niin varovaiselta. Radalla oli meille hankala keppikulma, joten sitä tovi tuumailtiin, mutta muuten rata oli aika simppeli.



Vaikka epiksissä ei mitään täydellisiä suorituksia saatukaan, rohkaistuin silti ilmottamaan Femman kaverin houkuttelemana vihdoin ensimmäisiin virallisiin aksakisoihin! Kisadebyytti on 10.3 Sipoossa JAU:n järjestämänä, joten plussaa myös lyhyehköstä ajomatkasta. Mitään isompia tulostavoitteita kisoille ei ole, sillä molemmat tarvitaan vielä aikaa kisarutiinin kehittämiseksi. Mutta avoimin mielin kohti koitoksia!

Aksailun lisäksi ollaan kotona treenailtu vähän rally-tokoa ja käyty juoksemassa. Mejä-kauden alkua odotellaan myös innolla.



Ässäkin tuli Vantaalle taas hetkeksi aikaa arkea viettämään. Ässä on pysynyt talven ilahduttavan hyvässä kunnossa ja on lenkkeillyt hyvillä mielin. Hieman ikä alkaa jo verottamaan, sillä Ässän kuulo on heikentynyt ja uni on sitä myöten välillä hyvinkin sikeää. Pari kertaa se on ihan pitänyt hakea syömään, kun se on koisinut jossain nurkassa niin sikiästi, että on meinannut ruoka-aika mennä huhuilusta huolimatta vallan ohitse. Myöskään laiskottelupäiviä se ei tunnu laittavan ollenkaan pahakseen, päinvastoin. Pappamaiseksi Ässä ei ole silti ruvennut, vaan koheltaa edelleen sille päälle sattuessaan entiseen malliin.

Ässä kävi nyt taas hierojalla, joka totesi myös Ässän olevan hyvässä kunnossa. Liukkaat ovat hieman jumittaneet selkää rintarangan alueelta, sekä alaselkää. Ässältä myös löytyi hierottaesta oikean takajalan lihaksesta pieni lihakseen kiinnittynyt patti, jota pitää nyt seurailla. Muitakin patteja Ässällä on ennestään, mutta ne on ohutneulanäyttein todettu harmittomiksi.

Onpa vaan ihanaa, kun pässiläinen on kotona! Koiratkin tuntuvat nauttivan toistensa seurasta.





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kehonhuoltoa


Ässä tuli pitkästä aikaa Vantaalle ainakin jouluun asti hengailemaan. Syksyn aikana Turpavärkillä on ollut yskää, korvaongelmia ja ärtyneet huulipoimut, joten lääkärikäyntejä on kertynyt. Yskään Ässä söi yhden antibioottikuurinkin, mutta korva- ja huulipoimuongelmat hoituivat onneksi(!!) vain puhdisteluilla. Meille tullessaan huomasin selän olevan vuodenajalle tyypillisesti taas jäykempi ja takajalkojen tärisevän tavallista enemmän. Lihakset olivat selvästi jäykät ja vähän aratkin, joten oli aika tilata paikalle koirahieroja. Myös Femma pääsi pitkästä aikaa käsittelyyn.



Pari päivää sitä lunta ehtikin olla, onneksi päästiin silloin kameran kanssa ulos


Ikäviä lumipaakkuja

Ässän takapään ja selän lihakset olivatkin kipeästi hieronnan tarpeessa, ja puolet hieronnasta se ei olisi millään malttanut olla käsiteltävänä. Käsittelyn jälkeen se oli ihan rätti ja nukkui loppuillan. Jumit lähtivät aukeamaan mukavasti, mutta otettiin kuitenkin uusintakäynti parin viikon päähän. Talvet ovat selvästi sellaista aikaa, että Ässä vaatii kehonhuoltoa pysyäkseen kunnossa.

Femmalta löytyi rintarangan alkuosasta lapaluiden takaa jumia ja jonkinlainen kuonakertymä, joka suli käsittelyssä. Myös takareidet olivat vähän jumissa, kuten aiemmillakin hierontakerroilla. Nyt voidaan hyvillä mielin jatkaa taas harrasteluja! Käsittelyyn Femma antautui yllättävän rauhallisin mielin alun pyörimisen jälkeen, ja oli selvästi mielissään huomion keskipisteenä olostaan. Femman vuoron aikana Ässä yritti useaan otteeseen ehdotella, pääsisikö hänkin vielä uusintakierrokselle.

Se on niin hupsun näköinen ilman korvakarvoja. 

Nätti mielestäni silti!


Kuten kuvista saattaa huomata, on Femman "tukkamuoti" hieman muuttunut sitten viimekuvien. Femman korvalehden päähän iski bakteeritulehdus, joka johtuu varmasti pitkälti kosteudesta. Hoidon lisäksi Femma siis menetti korvakarvansa, ettei kosteus pääse muhimaan iholle. Koska Suomessa on märkä lähestulkoon jokaisena vuodenaikana (ainakin, jos omistaa vesihakeutuvan spanielin), saa Femma tästä lähin pärjätä ilman korvakarvoja. Femmallahan on aiemminkin ollut korvalehtien päiden kanssa ongelmaa, mutta tämä oli ensimmäinen bakteeritulehdus.

Lihasjumeista huolimatta Ässä on ollut vallan hyväntuulinen ja lenkkeillyt mielellään. Ihana Ässä!<3 nbsp="" p="">

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi


Ensilumi satoi meillekin, joten heti mahdollisuuden ilmaantuessa kipitettiin valoisalla lumiseen metsään kuvailemaan. Lämpöä oli kivasti se -1 C , jolloin ensilumi tarttui Femmankin lyhyeeseen karvaan. Siitä huolimatta hupia riitti ja Femman ilmeistä näkeekin, että ensilumi oli aika kiva juttu. Tänään metsässä oli huomattavasti märempi meininki, kun lähes kaikki lumi on jo sulanut sateiden myötä.





Pienen hetken jaksoi poseerata, kielikin melkein suussa