maanantai 31. lokakuuta 2016

Femma ekoissa rally-tokokisoissa

Kaverin kanssa tuli puheeksi, kuinka olin katsellut Femmalle rally-tokokisoja. Hän vinkkasi Jyväskylässä 30.10. järjestettävissä rally-tokon tuplakisoissa olevan vielä hyvin tilaa. Olisi kuulemma itsekin menossa ja heiltä saisi tarvittaessa yösijankin, jos haluaisin tulla. Ylipuhumista, kyselyä ja panikointia myöhemmin huomasin ilmoittaneeni meidät kisaamaan Jyväskylään.

Kenraaliharjoitukset rallykurssilla eivät menneet ihan putkeen. Femmalla riittää intoa ja vauhtia, minkä takia sen kanssa onkin niin ihana treenata. Kun siihen päälle lisätään oma jännitys, on tiedossa herkästi keulimista, kun tyyppi lukee mun eleistä tulevat liikkeet etukäteen ja suorittaa tunteella. Kisoissa käytiin ennen suoritusta kävelemässä ja pyrin ennen kehää väsyttämään Femmaa tekemällä radalla olevia temppuja sen verran, että päästään hyvään vireeseen. Toimi ainakin tällä kertaa erinomaisesti!



Ekaa suoritusta jännitin tietysti kovasti, olin jännittänyt jo edeltävällä viikolla. Radalla olin aivan fiiliksissä, kun Femma oli niin hyvässä vireessä, vaikka pari kertaa hyppäsikin päin (tälläistä ei olekaan treeneissä ollut). Miinuspisteitä tuli -1 p x 2 noista päin hyppimisistä, -3 p x 2 uusimisista ja -10 p askeleen lyhyydestä koiran ollessa edessä ja minun peruuttaessa. Yhteensä siis 82 pistettä eli hyväksytty tulos!


Femman toisesta rataprofiilista ei ole valitettavasti kuvaa. Tätä rataa en enää jaksanut stressata, olin jo jännittänyt riittämiin ja Femma toimi hienosti ensimmäiselläkin radalla. Hieman tosin huoletti, alkaako se olla liian väsynyt, kun lämmittely ennen rataa pääsi venähtämään ja takana oli ensimmäisen radan suoritus. Femmasta virta ei niin hevillä kuitenkaan lopu, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi meidän suoritukseen! Radalla oli  uskomaton fiilis, kun tyyppi vaan suorittaa täydellisesti kaikki kuten pitääkin. Se on niin hieno pieni.

Pisteitä toisesta radasta saatiin 97. Tällä kertaa virhepisteitä tuli -1p x2 hihnasta sekä -1p epätarkasti suoritetusta liikkeestä, kun Femma 5. kyltillä teki jonkun ylimääräisen pienen koukkauksen/pysähdyksen kiertäessään käännöksessä takaani. Myös muilla oli hienoja suorituksia, joten pisteistä huolimatta ei sijoituttu.

Saatiin meidän eka kisakirja!

Kisojen jälkeen jäi niin hyvät fiilikset, että heti piti alkaa katsella uusia tulevia koitoksia. Vielä yksi hyväksytty tulos tarvittaisiin, niin päästäisiin kisailemaan avoimeen luokkaan. Seuraavat sopivat kisat olisivat joulukuussa, jos päästään mukaan. Rally-tokossa on onneksi paljon treenattavaa, joten odotellessa voikin treenailla ylemmän luokan liikkeitä!

Parikin ihmistä tuli kisoissa kyselemään, onko Femma käyttis. Heti perään ihmeteltiin, miten se on niin kovin rauhallinen. Aina meinaa ruveta naurattamaan tuo rauhalliseksi kuvailu, vaikka todellisuudessahan Femma on kaikenlaisissa halleissa usein hyvinkin lunkki ja rento, kuten kotonakin. Toisaalta se onkin pienestä pitäen hengaillut ja odotellut paljon halleissa. Ulkona ollessa sitä termiä en ihan äkkiä käyttäisi tästä pienestä puskaohjuksesta, vaikka ikä onkin kovasti rauhoittanut.


Tänään pieni paras puskaohjus on saanut nauttia ansaitusta lepopäivästä ja pitkästä metsälenkistä. Siellä se pisteli taas menemään puskat ryskyen. Kotona on tyypilliseen tapaan rötvätty rauhassa koko päivä. Ehkä huomenna voisi vähän pohtia avoimen luokan liikkeitä.

torstai 6. lokakuuta 2016

Ei liian kauaa yhdessä paikassa



Kesä tuli, kesä meni. Kesäksi vaihdettiin maisemaa Tampereelle, jossa saatiin nauttia ihanista lenkkimaastoista, sekä treenailla autoilua koko kesä rauhassa. Alkukesästä tosin suoritin navettaharjoittelun Keski-Suomessa, jonne ystävällinen isäntäväki toivotti myös Femman tervetulleeksi. Femma siis vietti pari viikkoa maalaiselämää, joka sopi sille loistavasti. Tuli rymyttyä metsissä, harjoiteltua narun päässä ulkona olemista sekä ihmeteltyä lehmiä.













Myös Ässä oli osan kesästä Tampereella, mikä oli aivan ihanaa. Nuo tulevat niin hyvin juttuun ja tasapainottavat toisiaan, vaikka aikamoisia hösääjiäkin osaavat yhdessä olla. Ässältä tutkittiin kesällä veriarvot, kasvaneet patit ohutneulanäytteellä, huulipoimut (taas yksi tulehdus) ja käytiin fyssarilla.

Ässän vointi on ollut mainio ja se on saanut olla ilman kipulääkettä. Fyssarilta tuli kehuja, että Ässä on surkeaan kävelyasentoonsa, polvileikkauksiin ja lonkkien nivelrikkoon nähden erinomaisessa kunnossa. Lihasten venyttelyissä oli tosin petrattavaa, sillä köyry kävelyasento pistää lihaksia jumiin. Muutenkin pitää jatkossa lenkeillä kulkea mielellään vain ravia (ei paljon laukkailua, eikä varsinkaan peitsaamista), joka Ässällä toteutuu hyvin, kun saa mennä vapaana metsässä. Myös veriarvot ja patit olivat ok. Olen tullut Ässän terveyden kanssa vähän vainoharhaiseksi..

Syyskuussa koitti paluu Helsinkiin ja lokakuun alussa muutettiinkin sitten Vantaalle. Femma sopeutuu mukavasti eri paikkoihin, sille pääasia on, että ollaan yhdessä. Vantaalla meillä on vihdoin kävelymatkan päässä metsää, josta olen erityisen iloinen! Elämä on paljon mukavampaa, jos on mahdollisuus päästä päivittäin metsään.

Tämän vuoden aikana meillä on luvassa toivottavasti vielä yksi muutto, kun Tampereelle jäänyt kaksijalkainen liittyy Helsinki-tiimiimme. Tuleva asuinpaikka on vielä hämärän peitossa, mutta toivottavasti jonkun metsäalueen lähellä. Agilityn ryhmäpaikkakin jäi nyt ottamatta, kun tulevaisuus on niin auki. Sen sijaan mentiin Femman kanssa rally-tokokurssille, jossa vatuli on ollut varsin pätevä yllättäen minutkin. Eihän sen kanssa olla treenattu mitään järkevää, mutta jotenkin se silti osaa kaikenlaista.

Tänään käytiin moikkaamassa kaverille saapunutta shetlanninlammaskoira-bordercollie-mixiä Kiraa, joka on nyt päälle 8 viikkoa. Muut koirat ovat sille vielä vähän jänniä, joten mentiin superkiltin Femman kanssa sosiaalistajiksi. Ja Femmahan oli tähän hommaan vallan mainio, se kun on niin kiltti ja usein vähän välinpitämätönkin muita koiria kohtaan. Missä vaiheessa minun kakarasta on kasvanut niin aikuinen ja osaava koira?