keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Marsupallo ja uusivuosi

Olen tässä viimeaikoina huomannut, että Ässästä on tullut enemmän "yhden ihmisen koira", kuin ennen. Nuorempana se oli lähes yhtä innoissaan tekemässä vaikka mitä kaikkien kanssa, minun kanssani ehkä eniten, kun kuitenkin vietin Ässän kanssa eniten aikaa puuhaillen kaikkea. Nykyisin se on enemmän ottanut minut semmoiseksi, jonka kanssa aina puuhaillaan kaikkea kivaa. Kun äiti on lähössä lenkille Ässän kanssa, niin poika ei ole juurikaan innoissaan. Minun kanssani se taas riekkuu, että "jee jee ulos jee mennään jo!". Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että äiti vetää Ässän kanssa aina saman lenkin ja minä vedän eri paikoissa ja usein metsässä koira vapaana. Muutenkin Ässä tuntuu tottelevan mua paremmin, ja välillä se seurailee mua ympäri taloa. Kun olin päivän laivalla, joutui äiti ulkoiluttamaan Ässän kokonaan. Hän sanoi, että isä oli joutunut työntämään koiran pihalle, kun sitä ei muuten olisi huvittanut tulla. Ehkäpä Ässä luuli, että joku ryöstää talon kun minä tai se ei ole vahtimassa :D

Ässästä on tullut ovela. Nyt lomalla olen iskenyt koiralle ruoan heti kun herään, koska nukun niin pitkään (10-11). Nyt se onkin oppinut, että kun minut herättää, niin voi saada ruokaa. Niinpä tänään aamulla se vinkui "pissalle" kuudelta ja yhdekältä. Hieman läpinäkyvää tosin, kun Ässä ulko-oven sijaan ryntää keittiöön tuijottamaan intensiivisesti ruokakuppiaan. Nyt sovin iskän kanssa, että tulee päästämään koiran huoneestani aina kun herää. Ja sitä ennen en sitä ulos päästä, vinkui kuinka paljon tahansa. Tosin parhaassa tapauksessa Ässä vinkuu takaisin huoneeseeni syötyään, minun vielä nukkuessani siellä. Vaikka onhan tässäkin se etu, ettei tule nukuttua liian pitkään.

Tänään ulkona Ässän kanssa käydessäni vähän jännitti. Tänään kun on uusivuosi, niin ihmiset tuppaa niitä raketteja ampumaan. Ja usein jo ennen kuutta, jolloin vasta on luvallista ammuskella. Ässä ei kylläkään parille kaukaiselle pamaukselle korvaansakkaan lotkauta, mutta en voi olla miettimättä niitä, joiden koirat ovat paukkuarkoja. Taitaa siinä jäädä päivän lenkit kokonaan väliin, ellei sitten jo ihan aamulla aikasin lähde lenkkiä vetämään. Minä suhtaudun ainakin uudenvuoden sujumiseen luottavaisesti, sillä Ässä ei tunnu paria paukausta pahemmin hätkähtävän. Että musaa vaan päälle ja luu jyrsittäväksi, eiköhän se tuossa mun vierellä pötköttäen pärjää. Itse jätän tämän päivän menemiset väliin, niin on Ässällä seuraa. Ja kyllähän maanantaisella laivareissulla tuli jo juhlittua tarpeeksi, niin voin aivan hyvin istua tänään kotona syömässä hedelmäsalaattia ja nörtteillä koneella myöhään yöhön :)

Mutta nyt nopeasti marsu-uutisia! Tämä on nyt lähes suora kopion marsut.net foorumin päiväkirja-osioon kirjoittamasta selostuksestani, koska en jaksa kirjoittaa samaa uusiksi. Joten tässä tulee!

Meillä oli sitten marsupallo pyörinyt edellisiltana minun poissaollessani (marsupallo= marsut tappelevat, ja pyörivät pallona toisissaan kiinni). Veetin ja Väinön välillä on sitä kitkaa nyt ollut, kun ennen Veeti on saanut tehdä mitä huvittaa, ja Väinö ei ole paljoakaan jaksanut pitää jöötä. Nytkun pikkuinen Masi saapui talouteen, on Väinöstä tullut paljon topakampi, ja sillä ja Veetillä on paljolti ollut kinaa. Veetihän ei helpolla alistu, kun ennen on saanut kukkoilla vähän miten tykkää, joten marsupallo siitä sitten seurasi. En kuitenkaan ainakaan vielä erota poikia, koska näyttää siltä, että sana meni perille. Veeti on nyt sangen nöyrää poikaa Väinön edessä. Mutta jos vielä kerran ottavat yhteen, niin sitten kyllä isken aidan väliin, ja Veeti saa oman yksiönsä aitauksessa. Aitaus on nyt kokoajan auki, että Veeti pääsee karkuun tarpeen tullen.

Väinö näyttää olevan hyvässä kunnossa, en löytänyt siitä yhtäkään naarmua. Veetillä oli korvassa haava, mutta aamulla huomasin myös toisen seikan: etuhampaat olivat katki juuresta asti. Poika oli varmaan iskenyt ne johonkin eilen nujakoinnin aikana. :( Illalla en huomannut tätä ollenkaan, koska se näytti siltä, että söi. Kun tänä aamuna sitten katsoin tarkemmin, niin huomasin, että eihän se mitään sinne suuhunsa pistä! Yritti kovin, muttei raukka pystynyt :(

Nyt Veeti on siis tukiruokinnassa osittain, sillä se ei pysty kunnolla syömään. Ohuet pienet heinänkorret menee, mutta pelletit ja tuoreruoka ei. Annan siis pari kertaa päivässä tukiruoka-satsin, niin saa siinä samalla päivittäiset c-vitamiinitkin. Painoa seurailen nyt, ettei pääse laihtumaan. Kamalan näköiset ne ylähampaat, kun siinä on vain nysä, jolla ei mitään purra. No, ainakin Veeti näytti oppivan läksynsä. Väinön tullessa lähelle toinen kipaisee karkuun, eikä yritäkkään uhitella. Pari kertaa Väinö on vielä sitä ajellut takaa, mutta aika rauhaksiin nuo nyt tuolla ovat. Väinön ei tarvitse kuin tulla lähelle, niin Veeti väistää heti nöyrästi. Masi on tietenkin ihan liimautunut nyt Väinöön, kun hän on niin uljas ja mahtava laumanjohtaja.

Loppuun toivotan vielä Hyvää Uutta vuotta kaikille!


..ja laitan pienen videon Killestä syömässä, jos jotakuta nyt kiinnostaa nähdä, miten kurkku katoaa kilpikonnan vatsaan :)


keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joulu on taas

Meillä on joulunvietto sujunut rattoisasti. Aamulla heitettiin pitkä lenkki Ässän kanssa, ja käytiin Timon siskolla moikkaamassa Timoa. Ässä sai vierailun ajan riekkua Timon siskontytön Iidan kanssa, joten kuluttipa riehumisenergiansa. Siitä sitten kierrettiin metsän läpi kotiin sopivasti ruoka-ajaksi. Syötiin maittavia jouluruokia, ja Ässäkin sai pikkaisen maksalaatikkoa ruokansa sekaan, sekä häntä varten jouluksi ostetun sillinpuolikkaan. Sen jälkeen käytiin hautausmaalla viemässä kynttilä, ja Ässä tuli mukaan harjoitellen samalla kätevästi takaluukussa matkustamista (yleensä on mennyt takapenkin jalkatilassa). Sitten jaettiin lahjat, jolloin Ässä sai oman lahjansa: pakasteluun. Se olikin ilmeisesti aivan mahtava lahja, sillä Ässä vietti sen kanssa aikaansa pari tuntia pihalla, ennenkuin otin sen talteen. Muutenhan tuo olisi varmaan ollut ulkona yömyöhään. :D

Mutta pitemmittä puheitta

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE
TOIVOTTAA ANNE, ÄSSÄ, MARSUKOLMIKKO SEKÄ KILLE JA PIKKUINEN!!


tiistai 23. joulukuuta 2008

Kuusen koristelua ja Michael Jacksonia

Rakastan joulua! Ihanaa tehdä jouluvalmisteluja ja kuunnella joulumusaa. Tämän joulun musiikkina toimii Michael Jackson, koska sain kavereiltani toivomani kokoelmalevyn. Tanssimaanhan se pisti, ja Ässä katsoi mua kun hullua, kun porhalsin ympäri kämppää omien omituisten tanssikuvioideni tahdissa.

Tänään koristeltiin kuusta. Kuten arvata saattaa, Ässä oli ihan innoissaan toiminnasta ja hyöri ja pyöri jaloissa innokkaasti. Hienosti hän meitä auttoikin noutamalla pudenneita koristeita, joita oli ihanaa kuolasta limaisina ripustaa kuuseen kimaltelemaan. Poika myös yritti ennalta-arvattavasti ryöstää joulukuusen koristeita, mutta eiköhän pari "Ei":tä tehoa tähän.

Tänään kävin myös moikkaamassa kavereita lahjojen vaihdon merkeissä, ja otin Ässän mukaan. Todella hienosti oli Liisalla, kun ei kuseksinut lattioille. Ja Veijokaan ei kauheasti saanut kyytiä, oikeastaan se meni toiste päin. Ässä yltyikin haukkumaan läpsivälle Veijo-katille, mutta onneksi lopetti parista kiellosta, eikä Veijo siitä kauheasti piitannut. Lenkit Liisalle ja takaisin kävivätkin sitten päivien lenkeistä, ja Ässä olikin aika väsynyt vierailun jälkeen.

Marsulassa menee hyvin, pikkuinen vain rohkaistuu päivä päivältä! Tänään tultiin reippaasti ottamaan ruokaa kädestä, ja muutenkaan ei mua pahemmin pelätty, kun paikoillani istuskellen seurailin marsujen puuhia. Masi (jonka oikea nimi on muuten Marvel) tuli päivittäiselle tutustumisretkelle mun sängylleni tällä kertaa Veetin kanssa. Aikansahan Veeti purisi kakaralle, mutta sitten malttoivat salaattiakin mutustaa. Rupesipa Veeti pötköttämäänkin mun tyynyllä, kunnes piti taas hurista Masi-pojalle. Kuviakin tuli otettua, niitä koneelle myöhemmin. Kävin myös tänään ostamalla marsuille Altromin kasvatuspellettiä pikkupussin ja elatusta säkin. Siinäpä meni 70 e tuhkana ilmaan. Ja joulun kunniaksi saivat marsut kuusestamme oksan nakerreltavaksi aitaukseensa :) Hyvin tekee isompien keskuudessa ainakin kauppansa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Uusi marsu-asukas!

Jei! Eilen se meille saapui, pieni marsuvauva. Ei tullut valkoista, vaikka se alustavasti olikin varattu. Tämä minkä otin, ihastutti mut perin pohjin. Se on niin nätti ja rohkea! Halusin ennenkaikkea rohkean marsun, ja sen sain :) Jo tänään (toisena päivänään) tuli ottamaan ruokaa kädestä! Tosin Väinön kanssa, yksin ei ihan uskaltanut. Ja tottakai olen pelottava vielä, ja menee karkuun otettaessa, mutta reipastuu kokoajan. Kun otin tänään pojan syliin, niin ei uskaltanut oikein mitään, mutta kun otin Väinön kaveriksi, niin sitten otti kädestä ruokaa ja vähän pulisikin. Kaiken kaikkiaan ihana olento!

Marsupojan kutsumanimi on Masi. Hän on rodultaan Teddy, ja väriltään on ilmeisesti (en ole ihan varma) golden agouti/golden/black roan. Pitää tarkistaa papereista, kun saan ne postissa aikanaan. Kasvattaja on Pia Enroth, jolta sainkin lähtiessä pari hyvää neuvoa vanhempiin marsuihin tutustuttamiseen ja Teddyn turkinhoitoon.

Ihana ruskea jalka!

Ihanat "lehmänlaikut" !

Näin myös pojan isän ja äidin, jotka olivat vallan ihania! Isä varsinkin, ihan saman näköinen kuin poikansakkin. Nousi kaltereita vasten kattelemaan, kun tultiin marsuhuoneeseen. :) Oli ihanaa nähdä niin paljon marsuja kerralla, ja oli ihanaa miten kuikutus alkoi saman tien joka häkistä oven auetessa.

Mutta jos nyt vaikka vähän asiaa siitä Ässästäkin. Käytiin tosiaan perjantaina eläinlääkärissä. Korvassa on vieläkin siellä syvällä töhnää, ja siinä hyvin vähän hiivaa. Saatiin joku puhdistusaine siihen, joka lievästi tappaa hiivaa. Jossei se auta, niin sitten aletaan vaihtamaan ruokaa. Lääkäri kehui Ässän olevan hyvässä kunnossa, ja myös polvet näyttivät hyvältä. Toinen ei naksunut enää ollenkaan! Toinen naksui vielä vähän, mutta sekin voi tässä kasvaessa kadota. Toivotaan parasta :) Palleista sen verran, että se toinen mikä ei ole tullut, on tulemaisillaan. Se vain jää nähtäväksi, tuleeko vai ei. En itse jaksa olla kauhean optimistinen tämän suhteen, kun tuo on sentään jo 8 kk kohta. Mutta erittäin hieno juttuhan se olisi, jos se sieltä nyt kuitenkin tipahtaisi!

Käytiin torstaina koirapuistossa. Tämä kerta oli vallan poikkeuksellinen, sillä siellä oli pieni mopsityttö! Ässä oli tietysti vallan innoissaan moisesta, itseasiassa vähän liikaakiin. Ässä rakastui tähän tyttöön, ja siitähän se miehistely alkoi. Toinen ei osannut oikein sanoa vastaan, kun Ässä jo kiipusti tytön selkään. Jatkuvasti. Siinä sai kokoajan olla repimässä Ässää siitä pois, kun tytteli ei ollut mitenkään riemuissaan Ässän touhuista. Aika pian se omistajineen siitä lähtikin. No, muuten olikin ihan kivaa, Ässä ei ollut niin ujo kuin viimeksi. Kavereina kun olivat ei niin isot ja riehakkaat bullterrieri Pontus (jos taaskaan muistan nimeä oikein) ja joku samantyyppinen, jonka rotua en tiedä. Ne riekkuivat keskenään ja Ässän kanssa olivat aika rauhaksiin, niin Ässä ei niiden kanssa niin jännittänyt. Mutta annas olla kun kultainennoutaja ja lyhytkarvainen collie saapuivat, siitähän se rieha meinaan alkoi. Ja Ässällä alkoi taas nössöilyvaihe, eikä se ollut ollenkaan iloinen uusista riekkujista. Lähdettiinkin siitä sitten, tulihan siinä tunti jo oltua.

Lopuksi vielä pari Timon ottamaa talvilenkki kuvasta viimeviikolta.

Taas tälläinen hyppelykuva, kun riehuttiin Ässän kanssa.


Ässä pieni kirppu keskellä maisemaa :)


Niin nätisti :)

Ainiin, Kille lopetteli talviunensa nyt vähän ennakkoajassa. Koko viimeviikon se vaan rymisteli tuolla, ja nousi joka päivä ylös kattelemaan, että saiskos jo sapuskaa. Eli herralle eivät unet enää maittaneet, joten lopetin nukkumisjakson sitten viikon aikaisemmin. Olihan tuolla painokin yllättäen tipahtanut, joten taisi se nälkäkin jo kalvaa. Tuolla se nyt iloisena köllöttää lampun alla ja mutustaa kaalia ja salaattia nutrolla höystettynä :)

tiistai 16. joulukuuta 2008

Kaunis hirviöhevonen

Rakas Blogi, tänään Ässä kakkasi keskelle autotietä. Onneksi en jäänyt autonalle noukkiessani sitä.

Mutta tärkeämpiin asioihin! Ostin tänään Ässälle Coat King vempeleen, ja hyvin toimii! Heti kotiin päästyäni vetelin Ässän turkin sillä, ja kylläpä lähti karvaa. Turkki tuntui heti paljon sileämmältä ja näyttikin sileämmältä ja terveemmältä. Lisäksi siistin vähän partakarvoja, mutta leikkasin Ässän poskiturkkiin ikävän loven vahingossa. Rumaa. Lisäksi napsaisin Ässän kaulapoimuja vahingossa pari kertaa, koira parka. Onneksi oli ohennussakset, niin ei tullut jälkeä. Kirpaisi kyllä varmaan ikävästi.

Sainpa varattua Ässälle lääkäriajan nyt perjantaiksi! Hyvä vihdoin päästä tutkastamaan tuo korva, kun en enää itsekkään ota siitä yhtään selvää. Kun hiiva ei tullutkaan takaisin, pari kertaa sieltä vain jotain tuli. Vaaleaa vaikkua tuli hieman, nyt ei sitäkään. Korva kylläkin haisee, ja haluaisinki nyt tietää mikä siinä on vai eikö ole mikään, ja miksi haisee. Missään vaiheessa en ole aineita nyt sinne laittanut sen kuukauden lääkityksen jälkeen, olen vain tarkkaillut, että mihin suuntaan tuo etenee.

Tavattiin eilen valtaisa hevonen! Mentiin reittiä, jota ei olla ennen menty, ja reitti sivuutti hevoslaitumen. Ässähän on ennenkin nähnyt hevosia kirsillä, mutta siitä on jo aikaa ja tämä hevonen oli paljon isompi kuin ne! Ässä vain jäi seistä tapittamaan ja tuli minun perässäni vain pieniä pätkiä. Lähellä ollessamme alkoi haukkua hevosta, joka vähänaikaa rauhallisena katseli koiraa ja laukkasi laiskasti tiehensä. Siitäkös Ässän rinta meni rottingille, raukka luuli karkottaneensa itse ison hirviön! Jatkoimme matkaa, mutta hevonenpa tuli takaisin kyttäilemään. Ässä alkoi taas tapittamaan hevosta, mutta ei enää niin arasti kuin äsken. Minun jalkaani liimautuen alkoi taas haukkua, mutta tällä kertaa lopetti kun kielsin. Siinä sitten katseltiin isoa (ja nättiä!) hevosta yhdessä, kun se lopulta lähti lampsimaan tiehensä todettuaan, ettei meiltä heru mitään. Ässä yritti jo innokkaana painella laitumelle, mutta vedin sen mukaani. Toivottavasti seuraava hevoskohtaaminen ei ole yhtä pelottava/haukuttava :)

Ah, ja lopuksi jälleen marsu-uutisia :) Meidän pojat olivat päässeet hieman lihomaan pellettejä niin tajuttomasti hotkittuaan. Nyt sitten olen laittanut pojat vähäpellettiselle ruokavaliolle, ja painoa on kyllä tippunut! Näin kevyitä herrat eivät ole olleet edes vuosi sitten! Tarkkoja painoja en nyt muista, mutta Väinö on n. 1000g ja Veeti 1100g, kummatkin vähän päälle. Ja viikonloppuna lähden hakemaan meille kolmatta marsua! Kyllä jännittää jo aivan kauheasti :) En malttaisi odottaa pikkuisen saapumista meille..

maanantai 15. joulukuuta 2008

Kohti Kiikalaa

Onpa ollut taas mukamas kiireinen viikonloppu, kun en ole päivittelemään päässyt. Kuvia ja juttuja kun taas olisi kerrottavana ja näytettävänä!

Perjantaina suunnattiin Kian, Fridan ja Ässän kanssa Kiikalaan kyläilemään Mian (kts. Blogi) luokse kyläilemään. Jo autoon ahtautumen oli oma taitolajinsa, varsinkin kun ihmismäärä lisääntyi matkan aikana, eikä takakonttikaan toiminut. Lisäksi pelkääjän paikalla oli vielä ajo-opetuksesta jäänyt jarru, jota Frida edessä ollessaan ei onneksi töytäissyt. Ässä ainakin näytti viihtyvän hyvin takapenkillä takaisintulomatkalla Kian veljen vieressä. :)

Mutta itse vierailuun! Käytiin metsässä, jossa koirat saivat juosta keskenään ja riekkua. Mian mukana tuli sileäkarvainen noutaja Doris (oli muuten aivan ihana tapaus, oikea pusukone! :)), joten saipa Ässä taas harjoitella isompien kanssa olemista. Ässä kun kauheasti jännittää isopia koiria. Pyllyä on kyllä kiva haistella, jos toinen on rauhaksiin, mutta heti toisen tehdessä tuttavuutta vähänkin innokkaammin vetäytyy Ässä tilanteesta. Fridalla ei kylläkään tälläisiä ongelmia näyttänyt olevan, vaan se paineli Doriksen perässä ojasta ojaan riemukkaasti :D Tapasimme myös Mian muut koirat eli Divan (Doriksen sisko), Neron ja Pimun. Kiitokset vielä hyvästä lenkkiseurasta ja kestityksestä!

Kuvat ovat eiliseltä mettälenkiltä, jotka Timo nappasi taidokkaasti hienolla kamerallaan. Mahtavia kuvia, raahaan sen useamminkin mukaan, niin ihmisten ei tarvitse katsoa minun surkeita kakkakameralla otettuja räpsyjäni :) Pitäisiköhän minunkin hankkia oikein pro kamera?

Naamoista kaunein (pitäis vaan parta saksia :)

Ja ilmavaraa jäi ainakin metri :)

Riekkumista heinätukon perässä.

torstai 11. joulukuuta 2008

Sammakkoa mä metsästän

Jee, taas on satanut lunta! Toivottavasti pysyy maassakin jonkinaikaa. Ässä ainakin oli ihan innoissaan lumesta, ja aamulenkin sijaan käytiinkin vain nurkalla vähän hajuja nuuhkimassa, ja riehuttiin loppuaika pihalla. Tuloksena oli Ässälle kasvaneet hienot lumikengät. :) Kävely näytti vasikan koikkelehdinnalta niillä paakuilla. Oli myös hauska seurata, kun Ässä löysi rusakon jäljet. Niitä oli suorastaan pakko seurata niin, että jokaiseen jälkeen piti erikseen työntää naama. Tehokasta jäljestystä!

Tiistaina päästiin Ässän kanssa metsästämään! Tutulta polulta poiketen mentiinkin niityn poikki metsälenkillä. Äkkiä kuulin ojan reunalta kurnutusta - sammakko! Ja tähän vuodenaikaan! Olin ihmeissäni, ja tietysti uteliaisuus voitti. Lähdin puskiin sammakon perään, mutta oli pimeää ja pelkäsin tallaavani herra sammakon. Lähetin Ässän puolestani puskiin, ja tämäpä nuuskutti sitten puskia ympäriinsä ihan innoissaan kuin paraskin metsästyskoira (:D). Kurnutus tosin lakkasi, enkä nähnyt sammakosta vilaustakaan missään vaiheessa. Ässäkään ei näyttänyt sammakkoa löytävän, ellei sitten epähuomiossa syönyt sitä. Mutta hauskaa oli rymytä puskissa!

Ja marsu-uutisia :) Varasin alustavasti valkoisen teddy-poikasen! Menen katsomaan poikasia seuraavana viikonloppuna, jolloin siis teen lopullisen valintani. Poikanen lähtee samantien mukaan. Hyvä niin, en pystyisikään pitämään näppejäni erossa pennusta, kun olen sen kerran nähnyt. Sen verran suloisia nuo marsupennut ovat :) Kovasti jännittää, miten isot hyväksyvät pienen. Veeti ainakin pomottaa minkä kerkeää, toivottavasti ei mene liiallisuuksiin. Alussa kaikki varmaan meneekin hyvin toisen ollessa pieni, se varttuminen enemmän huolettaa. No, sen näkee sitten, miten lähtee sujumaan.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Leikkejä fasaanilla

Olen jo vähän aikaa miettinyt, että olisi kiva nähdä, miten Ässä suhtautuu vaikkapa variksen raatoon. Onko kiinnostunut, ottaako suuhun. Kialla sitten sattui olemaan varis ja päätön fasaani, (Fridahan sen pään innostuksissaan söi :D) ja hän kutsui meidät testaamaan niitä.

Ensin Kia veti Fridalle variksella jäljen. Koiraha juoksi samantien hienosti mutkitellen varikselle, nappasi suuhunsa ja kuljetti eestaas. Oli hienon näköistä menoa, tyttö näytti olevan ihan innoissaan mokomasta. Sen jälkeen heitettiin varis pussiin fasaanin seuraksi, ja annettiin kakaroiden leikkiä jonkinaikaa. Ässä kovin yritti pomotella Fridaa, ja haukkui niin, että toisella oli ihan niskakarvat pystyssä. Mokomakin elvistelijä, kyllä se vielä alakynteen jää, kun tytsy tuosta vähän kasvaa ;) Harjoiteltiin siinä pikkaisen luoksetuloa, sitten Kia vei Fridan sisälle, ja päästiin näyttämään Ässälle harakkaa ja fasaania. Aloitettiin variksella, jolla leikitettiin poikaa. Innostunut oli, ja kovin haisteli. Vähän otti suuhun siipeä, mutta ei muuten. Kun heittelin varista, niin juoksi perään ja jäi kiinnostuneena nuuskimaan. Fasaanista oli innostuneempi, yritti vähän syödäkkin. Suuhun ei kuitenkaan ottanut pahemmin. Harmi kun kamera jäi kotiin :(

No, aikahan siinä riensi riekkuessa, ja mulla tuli vähän kiire bussiin. Koira tosin ei suostunut tulemaan luokse, ennenkuin lähdin itse lätkimään. Oli niin hyvät fasaanihajut vielä siellä maassa. Siitä sitten hivenen myöhässä juostiin bussille, mutta eipä keretty. No, tulipahan kunnon ulkoilut, kun ensin käveltiin Kialle, riekuttiin siellä jonkin aikaa, ja käveltiin kotiin. 2,5 tuntiahan siinä yhteensä meni, ja kyllä Ässä nyt onkin rauhaksiin lopun iltaa.

On meillä kyllä elukat oppineet monenlaisia taitoja. Ässä osaa vahtia: öisin se aina herää pieniin ääniin, kuuntelee, ja sitten herättää minut jos tarpeellista. Jos joku kävelee käytävässä, Ässä ei reagoi, mutta jos joku hiipii, niin poika herättää minut. Herätys tapahtuu erikoisella "voh" haukahduksella, jota se toistaa kunnes herään.

Myös marsuilla on "uusia" taitoja, joita testattiinkin viimeyönä iloisesti. Marsuilla kun on eräs erikoinen ääntelytapa, jonka syytä kukaan ei tiedä. Marsut vain päästävät sitä ääntä joskus, jolloin muut marsut yleensä rauhoittuvat kuuntelemaan. Lieneekö jotain marsulaulua. Ääntä kutsutaan sirkutukseksi, ja sen sanotaan muistuttavan linnun sirkutusta. Minusta nuo meidän marsut kuulostavat kylläkin enemmän natisevilta renkailta. No, kuitenkin. Sirkutus on vähän "mystinen" juttu, ja olen aina halunnut kuulla sen. Väinö on todistettavasti kerran sirkuttanut, mutta en ollut silloin kuulemassa. Pari päivää sitten kuulin kuitenkin pienen laulunluikautuksen, ja olin haltioissani. Vähemmän haltioissani olin serenadin alettua viimeyönä. Ja sehän kun ei meinannut ottaa loppuakseen. Toisen mukavan herätyksen pojat soivat minulle karkaamalla häkistä yöllä, niin että sain onkia heitä tietokoneen takaa unenpöpperössä. Toivottavasti tämä yö sujuu vähän rauhallisemmissa merkeissä.

Loppuun hieno videonpätkä Ässästä, joka kauniisti säestää Äitini viulunsoittoa :D Sain Ässältä pahan mulkaisun, kun en osallistunut lauluun. Loppu alkaa kuulostaa jo aika turhautuneelta, kun se vingutus vaan jatkuu ja jatkuu.


torstai 4. joulukuuta 2008

Kohteena koirapuisto

Kävin ostamassa edellispäivänä Purinan vehnätöntä ruokaa Ässälle, ja ollaan ruvettu pikkuhiljaa antamaan sitä. Hiivakorvaan ei ole vielä kertynyt paljon likaa, mutta kyllä se siitä varmaan pian taas lisääntyy. Toivottavasti nyt ruoan vaihto auttaa tähän hiivaan.

Käytiin koirapuistossa moikkaamassa Fridaa ja Kiaa! Ai että pikkuinen Frida oli kasvanut, se oli jo Ässää korkeampi :) Oli kyllä niin nätti, solakka ja ihanan oloinen koira. Energiaakin tuntui riittävän. Hurjasti nuo Ässän kanssa peuhasivatkin. Ässä oli ihan riemuaan täynnä, kun sai pentumaista ja (toistaiseksi) oman kokoista leikkiseuraa. En ole nähnytkään pojan ennen leikkivän niin innoissaan toisen koiran kanssa :) Onneksi sain nyt keskiviikkona ajokortin, niin pääsee sinnekkin päin useammin. Tänään mennään varmaan taas illalla koirapuistoon visitoimaan Ässän kanssa, niin saa vähän opetella tulemaan toimeen isompienkin koirien kanssa. Ässä kun välillä jännittää isoja meuhkaajia, olisi kiva jos se saisi rohkeutta leikkiä enemmän niiden kanssa. Vaikka täytyyhän se myöntää, että pienempänä Ässä jää helpommin jalkoihin, että ei ihmekkään, jos vähän jännittää.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Lumikoiria

Käytiin Ässän kanssa edellispäivänä lenkillä mettässä kameran kanssa. Kylläpä turkkiin tarttuikin lunta! Kauheat paakut takana nivusissa, niin että juokseminenkin näytti kanin hyppelyltä. Mukavaa. Eikä tuon kutaleen karvat edes ole kasvaneet vielä hirveän pitkiksi.. No, kyllä tuo lumessa rymysikin ihan innoissaan. Ja ihan puhki oli tietenkin lenkin jälkeen loikittuaan kaiken aikaa jättimäisissä kinoksissa. Harmi, että tänään meni plussan puolelle


Kova meno oli päällä, vaikka lunta oli välillä rintaan asti.

Haju!

Välillä rauhoituttiinkin

Muita jänniä juttuja:

Ässällä uusi hiiva jälleen. Tällä kertaa kyllä jatkoin lääkitystä jo töhnän loppumisen jälkeenkin viikon pari. Mutta ei. Sieltä se taas pukkaa, seuraava kokeilu on sitten ruoan vaihto. Siirrytään varmaan syöttämään vehnätöntä Purinan tai Royal Caninin ruokaa, jos se vaikkapa sillä asettuisi. Toivottavasti :(

Rakennettiin Ässän kanssa pihalle jättimäinen lumikoira! Ässä oli suureksi avuksi mm. pureskelemalla ja kuopimalla mun pyörittämiä palloja ja juoksemalla lumipallojen perässä. Mutta hauskaa oli :)

On niin kiva, kun marsut ovat mun huoneessa. En haluaisi laittaa niitä takaisin saunaan, mutta pakkohan ne on. Blokkaavat niin pahasti ton mun vaatekaapin. Mutta on kyllä niin kiva, kun kuikertelevat tuossa vieressä, kun datailen :) Saunassa on kyllä eräs pikku ongelma. Siellä oleva viemäri jää peittoon, kun marsuhäkki menee päälle. Sieltä nouseva kosteus ei pääse haihtumaan, ja siten kostuttaa lattian ja marsulan pohjan (ja sehän oli pöytäliinasta tehty). Nyt sinne pitäisi rakentaa joku kehikko alle, toivottavasti se auttaa!

Ainiin! Ässä ei ole enää kuseskellut sisälle. Ulos kyllä alkaa kuseskelun määrä lisääntymään, että taisi tajuta kuseskelun idean nyt ;) Hyvä homma kyllä, alkoikin ketuttaa lammikoiden siivous. Toivottavasti nyt lopullisesti on siirtynyt sinne ulos merkkailemaan.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Yhden porkkananpalan tähden

Tässä koneella porkkanaa syödessäni, kuulivat marsut rouskutukseni. No, huutokiljumistahan siitä seurasi. Kuikuilevat naamat ilmestyivät kopperosta ja heinäkasasta vaatien porkkanasta osaansa. Ja koska olen totaallisesti marsuntossun alla, annoin makkaroiden maistaa porkkanaa. Seurasi tyytyväistä rouskutusta, mutta porkkanan lähtiessä seurasi häkissä palloilua ja suurta tyytymättömyyttä. Alistuneena ojensin vielä porkkanaa possuilleni, jonka seurauksena ne kiskaisivat sen kädestäni parempiin suihin(sa)! Marsua omistamattomat eivät voi tietää, kuinka kovin marsu pystyy pitämään kiinni ruoastaan.

No, se oli sen porkkanan menoa. Sen jälkeen seurasi marsuralli ympäri aitausta, kun porkkanan saanut Väinö-marsu juoksi porkkana hampaissaan Veetiä karkuun. Mutta koska Veeti on lihonut, ei se saanut pihistettyä porkkanaa ketterältä Väinöltä. Niinpä se tyytyi nojailemaan vaativasti ruokakuppiinsa ja antoi minun kuulla kunniani.

Onko ihanampaa kuin marsu :)

Lumikengät sekä toppaloimi

Hahhaa, heitinpä koko yrjölänpuurolla ruokkimisen romukoppaan. Meni liian vaikeeksi ja työlääksi nuo vitamiinijutut, varsinkin kasvavalla kakaralla. Parhaassa tapauksessa pilaisin koko mukulan. Ehkä joskus sitten aikuisena innostun uudestaan, silloin voisin harkita asiaa uudestaan. Jotain lihaa ajattelin kuitenkin välillä antaa ruoan mukana, ja naudanmahaa moni suositteli. Sitä sitten kipaisin kaupasta. Haisee ihan yrjöltä, mutta kaipa tuo terveellistä on, jauheliha olisi tosin varmaan monin verroin helpompi ja hajuttomampi. Kerranpa tuo mahasose pääsikin valuttelemaan nesteitään pitkin jääkaappia, kun pussissa oli reikä. Nyt se on tiiviissä purkissa, ihme että äiti edes sietää sitä enää meidän jääkaapissa :D

Noh, mitäs muuta? Tähän päivitykseen tungenkin nyt sitten vähän kaikkea vähän kaikista elukoista. Jos nyt kuitenkin jatketaan Ässästä.(Mitä ihmettä, tuntuu kuin viimeisestä päivityksestä olisi ikuisuus, vaikka siitä on vasta pari päivää. Taidan olla riippuvainen tästä blogista O.o)

Pojan ego on kasvanut! Tänään se haukkui vastaantuleville koirille. Sitäpä ei ole ennen tehnyt (paria "vuh":ia lukuunottamatta). Nyt se oikein haukkui ja kyttäili. Innoissaan oli menossa, veto päällä. Pitääpi ottaa koirien ohitus harjoitteluun, ennenkun se meni kuin vettä vaan ilman harjoitteluja. Nenä taas oli maassa tavallistakin enemmän muiden koirien jälkiä seuraamassa. Taitaapi olla hormonit liikkeellä tuolla nulikalla ;)

Käytiin Windyn ja Lauran kanssa purtsillakin jokunen päivä sitten! Kuviakin otin, tosin laatu on mitä on. Akkukin loppui kesken, joten en saanut kuin pari vaivaista. Harmi, sillä Windyllä ja Ässällä oli aika kova meno päällä! Tykkäsivät kovin riekkua ja juoksennella ympäriinsä Windy edellä ja Ässä perässä. Ässää selkeästi alkoi ketuttamaan, kun toinen oli ketterämpi ja nopeampi, joten se haukahteli ärtyneesti Windylle.

Pysyivätpä paikallaan. Windyn lumiparta ei näy kuvassa :(

Ässä innostui lenkillä myös jäätyneistä ojista, joiden jäätä rikkoili innoissaan. Jalathan siinä kastui. Kotimatkalla sitten alkoi jo palelluttaa poikaa. Käytiinkin äitin kanssa sitten ostamassa Ässälle toppaloimi tässä yksi päivä. En nyt tiedä kuinka tarpeellinen se on, kai tuo ilmankin pärjäisi. Mutta onhan se hyvä olla varma, että toinen ei palellu pidemilläkään mettälenkeillä. Ja eipähän ainakaan roiku lumipaakut mahassa! Jalat on tosin vieläkin kuin lumikengät..

Talvimuotia: Lumikengät sekä toppaloimi.

Vähän myös juttua Killestä! Poika on nyt koisinut 3vk, yhteensä untenmailla tulee vietettyä 2 kk. Unet siis päättyvät 4.1 sunnuntaina. Hyvin on poika nukkunut, ei ole kertaakaan itsekseen heräillyt. Paino on pysynyt hyvissä rajoissa (nyt 192 g, pikkuinen konnan käppänä :). Herätyspäivät ovat sunnuntaisin, jolloin otan Killen lämpimään kylpyyn heräilemään, juomaan ja ulostamaan. Reilun kylpyilyajan jälkeen poika siirtyy lämpölampun alle nauttimaan herkuista. Valojen sammuessa se sitten kömpii takaisin onkaloonsa nukkumaan. On kyllä helppohoitoinen näin talvilevolla ollessaan.

Marsukuulumisia! Pojat asustavat edelleen huoneessani. Vapaanaolo on tosin vähentynyt, sillä en uskalla heitä juoksuttaa huoneessani johtojen takia. Saunassahan oli häkin ovi auki aina, kun joku oli kotona. Olkkariin olen nyt heidät vienyt vetämään rundia, ja sieltä he sitten vaeltavat tänne, jolloin päästän heidät takaisin häkkiin. Ässä ei nykyisin enää paljoakaan piittaa marsuista, kun ne ovat lattialla. Pari kertaa käy nuuskaisemassa, mutta sitten yleensä antaa aika hyvin heidän ulkoilla rauhassa.

Veeti on lihonut :( Läski.

Marsupoikuekkin löytyi (vihdoin)! Teddyjä ovat siis. (Uros)Poikasia on viisi, 3 kolmiväristä, 1 roan ja 1 valkoinen. Vielä en ole päättänyt kuka tulee meille. Kuvia saan poikasista joskus tämän viikon kuluessa. Jännittää! :) Meille tulee vihdoin se oma marsuvauva! Mitähän nuo meidän pojat siitä tuumaavat.. No, se nähdään sitten.

Että olisi ihanaa omistaa taas oma syyrialainenhamsu :( Mörkö oli niin ihana tapaus, mulla on ikävä sitä. Niin kesy, rauhallinen ja rohkea. Joskus vielä..

perjantai 21. marraskuuta 2008

Koirapuistoilua

Tänään taas käytiin koirapuistossa! Kivaa oli, harmittaa kun useammin ei pääse :( Mutta sen verran kaukana on, ettei kävellen viitsi Ässän kanssa lähteä, ja kun sitä autokorttiakaan ei vielä ole.. No, asiahan (toivottavasti) muuttuu 2 vk päästä, joten sitten pääsenkin sinne useammin. Tekee selkeästi hyvää Ässälle käydä siellä, oppii olemaan paremmin isompien koirien kanssa!

Tänään kun mentiin, niin siellä oli kolme isoa koiraa. Yksi oli Nella, joka näytti mustalta belgianpaimenkoiralta, toinen oli Donna joka oli ilmeisesti bokseri, ja sitten oli muistaakseni Pontus(?), joka oli valkoinen bullterrieri. Nella ei piitannut Ässästä pätkääkään, mutta Donna otti Ässän ikäänkuin "suojelukseen". Kun Nella tuli riehumaan, asettui Donna poikkiteloin eteen, ettei Ässä joutuisi jalkoihin :) Donna kutsui Ässää mukaan leikkeihin, ja alun aristelun jälkeen Ässä innostuikin leikkimään Donnan kanssa. Nopeasti Donna oppi varomaan pienempää. Pontevana Ässä haukahtelikin Donnalle välillä :D Hölmö poika. Pontus sitten vain köpötteli jatkuvaa rundia ympäri tarhan. Hauskan oloinen rauhallinen ja itsevarma koiraherra :)

Kyllä Ässä oli selkeästi vähemmän pentumaisempi tuolla, ei heti kitissyt jos joku juoksi liian läheltä. Taisi kyllä pari kertaa vinkaista, kun Donna juoksi päin. Oli myöskin paljon rohkeampi. Mitä kauemmin oltiin, sitä paremmin Ässä sulautui porukkaan, ja se oli hienoa huomata. Miehen elkein siellä toisen pepussa oltiin, mutta jos kuului ärähdystä niin pinkaistiin mamman jalkoihin ;)

Mitä ihmettä, Mikko oli käynyt Ässän kanssa puolentunnin lenkin! Olivat kuulemma metsässä käyneet. Todella kivaa, että Mikkokin vähän tykkää puuhailla Ässän kanssa. Ennen ovat vain riehuneet korkeintaan pihassa, tämä oli tosi positiivista. Mikosta myös näkee, että todella välittää Ässästä, kun huolestuu välillä onko sillä asiat hyvin esim. onko liian kylmä ulkona yms. Ja sitten tulee multa kyselemään kaikkea. Taitaa Mikko todella tykätä Ässästä ;)

torstai 20. marraskuuta 2008

Ensilumi!

Tänään tuli vihdoin kauan odotettu ensilumi! En itsekkään meinannut uskoa silmiäni, kun ikkunasta ulos kurkkasin. Nykyään on tuo lumi tupannut odotuttamaan itseään tammikuuhun asti, joten mukava yllätyshän tuo tietysti oli. Ja Ässän reagtio! Kun päästin sen pihalle aamulla, jähmettyi poika ovensuuhun tapittamaan näkymää. Siitä varovaisesti meni nuuhkimaan lunta, ja uskalsipa käydä pissallakin. Pikkuveli-Mikko kävi heittämässä pari lumipalloa Ässälle pihalla, ja siitäkös riemu repesi. Ässä tajusi, että lumihan on mitä mukavinta ajanvietettä. Alkuaamun se sitten sinkoili ympäri takapihaa :D

Kun lenkille aamulla lähdettiin, otin suosiolla flexin alusta alkaen. Aluksi riekuttiin pihalla, sitten käytiin metsässä ja pienellä aukiolla, jonne kaupunki on istuttanut omenapuita. Siellähän ne jänikset tietysti olivat viihtyneet vanhoja omenoita syöden, ja Ässällä riitti puuhaa niiden jälkien perässä juostessa. Kerran kutsuin luokse, ja kyllä sain huudella hetken ennenkuin poika malttoi jättää jäljet hetkeksi. Sitten palattii pihalle takaisin, jossa riekuttiin jälleen innokkaasti. Potkiskelin Ässälle lunta, ja lopulta se rupesi haukkumaan lumipaakuille, kun ei saanut niitä kiinni :D Lumipallojakin viskelin, ja poika oli ihan onnensa kukkuloilla. Kun sitten palattiin sisälle, kävi poika useampaan otteeseen vinkumassa etuovella takaisin ulos (ei ole ennen näin tehnyt). Ensikosketus lumeen oli siis kaikesta päätellen riemukas! Minäkin innostuin niin, että bussista meinasin myöhästyä. Kuvia onneksi ehdin räpsiä.

Omenapuut (ja jänisten jäljet).

Ässäkin näyttää ihan kellertävältä lumen seassa.

Siitä on mennyt jänis!

Ohhoh, Mikko tuli ensikertaa kysymään, voiko mennä Ässän kanssa ulkoilemaan :o Muutenkin Mikko on aika innoissaan Ässästä nykyään, tykkää leikityttää sitä ja silitellä. Ei kylläkään koskaan kiellä Ässää, vaan huutaa minut kieltämään. Kumma poika..

Hihi, syötin marsuille kaksi pakastemustikkaa :) Hyvin upposi.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Ilkeä imuri

Kun Ässä tuli meille, lensivät kaikki matot luonnollisesti pihalle vahinkoja tekevän pennun tieltä. Sitä ennen meillä imuroitiin parikin kertaa viikossa. Isä on kuitenkin aina jostain ihmeen syystä inhonnut sitä, kun joku imuroi. Niimpä hän hankki meille sellaisen kaksitelaisen mopin (jollaiset siivoojillakin on), ja sen jälkeen meillä on käytetty pelkästään sitä. Imuri oli totaallisesti unohtunut kaapin perälle, tänään äiti kuitenkin otti sen esille. Ja sitähän Ässä säikähti ja juoksi mun sängylle karkuun. Yritin poikaa houkutulla tutustumaan imuriin jauhelihan avulla, ja aika lähelle se tulikin, jopa kuonolla kosketti imuria (tosin ryntäsi sen jälkeen veks). Eli sanomattakin selvää, tuo imuriin totuttaminen on jäänyt meillä ihan kokonaan välistä. Pitänee joku päivä ottaa imuri esille ihan Ässää varten ja koristella se jauhelihalla Ässälle miellyttäväksi :) Hienon kuvan ainakin nappasin Ässästä, kun se lymyili viltin alla imuria paossa.

Imuri on paha.

Eilen sain myös yhtäkkiä innoitteen pykätä marsuaitaus omaan huoneeseeni! Minusta on vähän kurjaa, että joudun aina menemään poikia kattelemaan saunaan. Tässä ne ovat kivasti kokoajan näkyvillä. Marsujen touhuja kun on niin hauska aina seurailla :) Marsut kylläkin siirtyvät takaisin saunaan viimeistään silloin, kun kolmas marsu muuttaa meille. Enkä voi niitä muutenkaan pitää tuossa loputtomiin, aitaus kun on suoraan vaatekaappini edessä. Sieltä on mukava aina kurkotella vaatteita, kun häkki on tiellä. Mutta on kivaa, että he ovat nyt edes väliaikaisesti tässä minua ilahduttamassa.

Marsuaitaus. Tämä on kolmanneksen pienempi kuin saunassa oleva (1.1m x 0.7)

Olen tässä jo jonkinaikaa ajatellut, että rupeaisin antamaan Ässälle normiruoan lisäksi myös yrjölän puuroa (lihan kera), ja nyt tosiaan panna tuumasta toimeen. Käsittääkseni se on koiralle terveellisempää, mutta silti en aio luopua tuosta normiruoasta. Huomenna pitäisi mennä kauppaan hakemaan aineksia, ja sitten aloittaa kokkailu. Aluksi ajattelin korvata 1/4 ruoasta puurolla, ja myöhemmin ehkä sitten 1/2. Vitamiinien lisäily vähän vielä mietityttää, kun en ole varma pitääkö niitä puuroon lisäillä. Pitänee ottaa asiasta selkoa, en kyllä ainakaan tuohon 1/4 korvaavaan puuroon lähde mitään lisäilemään, ettei niitä tule sitten liikaa.

Käytiin tänään Ässän kanssa mettälenkillä, ja otin kameran vaihteeksi mukaan. Nätin näköistä oli, kun oli kuuraa ja jäätä paikoitellen. Toisaalta taas oli inhottavan vetistä ja mutaista. Onneksi osasin varautua jo tottuneesti kumppareilla. :)

Jäistä oli, mutta nättiä.

Polusta tuli puro.

Nätit oli maisemat muutenkin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Laiska päivä

Hmph mikä hemputti tota koiraa vaivaa. Se kuseskeli eilen sisälle kolme kertaa! Ja tänään on kerran jo pissinyt sisälle. Ei ole pyytänyt ulos tai mitään, lirittänyt vaan pitkin lattioita. Ja viime kerta kun kusaisi sisälle oli 2 vk sitten, eli sisäsiistihän tuo on alkanut olla. Aika outoa. Mikähän lie syynä.

Eipä menty koirakouluun tänään :( eikä varmaan seuraavallakaan viikolla. Joulutaukohan alkoi jo halikossa, mutta perniössä koulutus pyörii vielä pari kertaa. Iskä ei kuitenkaan ollu halukas kuskaamaan, ja siellä ei ole kuin kaksi ohjaajaa, joten odotellaanpa siis halikon tauon päättymistä.

Tessu tuli tänään meille :) Olen vähän laiskalla tuulella (nukuin huonosti), joten värväsin Tessun meille joksikin aikaa. Tuossa se nyt pyörii Ässän kanssa ympäriinsä. Hölmöjä :) Nukuin huonosti, koska ensin Ässä herätti kuudelta pissalle. Ässä ei olisi suostunut tulemaan sisälle, joten kävin hakemassa sen. Sen jälkeen se sitten istui oven edessä ja inisi. Heitin sen olkkariin, mutta enpä saanut enää unta. Muutenkin nukahtaminen on nykyisin vaikeaa, on tainnut tulla istuttua liikaa koneella..

perjantai 14. marraskuuta 2008

Hiiva- ja marsuongelma

Kun Ässällä on hätä, se pyytää päästä ulos menemällä istumaan takaoven eteen ja tuijottamalla ihmisiä hiljaa. Hiljaisen pyynnön haittoja: eilen en huomannut, kun Ässä pyysi ulos ja seurauksena oli pökäleet pitkin lattioita. No, viimekerrasta onkin jo aikaa..

Otin vähän makkaraa mukaan yhdelle lenkille. Kun Ässä tajusi makkaran, niin eipä paljon kiinnostanut tienpientareitten haistelut. Kontaktia otti heti kun pyysin, ja oli muutenkin paljon kiinnostuneempi musta. Pitääneepi ruveta käyttämään makkaraa herkkuna, kun noin hyvin tehoaa..

Ässällä oli tosiaan korvassa hiivaa, jota hoidin lääkkeillä vielä pari viikkoa senkin jälkeen, kun korvissa ei ollut enää möhnää. Nyt olen seuraillut sitä tiiviisti, ja tänään tarttui korvasta pumpulipuikkoon pikkaisen taas töhnää. Toivon todella, ettei se hiiva nyt taas villiinny.. Seuraava keino on sitten ruokamerkin vaihtaminen. Kun tuo on vähän hassu tuo hiivakorva, ollakseen joku ruoalle herkistymä (vaikka en asian asiantuntija kyllä olekkaan). Sitä on vain toisessa korvassa, se ei juurikaan haittaa koiraa, mitä nyt satunnaisesti rapsuttelee. Mitään muita oireita ei ole näkynyt koko koirassa. Eli ärsyttävästä pikkuvaivasta on siis kyse.

Marsua etsin edelleen. Hylkäsin ajatuksen Lunkaryoista ja Curlyistä, koska kunnon Curlyjä ei toistaiseksi ole saatavilla Suomessa. Lunkaryoissa taas sitä karvaa joutuu leikkailemaan kokoajan, enkä ole vielä törmännyt sellaiseen poikaseen joka valloittaisi. Teddyjä/Rexejä (ulkonäöllisesti sama, geneettisesti eri. Risteytä nämä kaksi niin saat sileäkarvaisen) on paljon saatavilla, ja niitä nyt olenkin katsellut. Joku kermavalkoinen olisi aika söpö :) Lisäksi tykkään luonteesta, yleensä ne ovat sellaisia läskejä sylimöllyköitä. Myös rusetilliset marsut ovat kauniite, sellaisiahan meidän pojat ovat. Jos rusetillinen marsu on puhdasrotuinen, on se abessiinialainen. Faunattaressa näin rusetillisen kermanvärisen marsun, joka oli aivan ihana! Sopivan ikäinenkin. En halua ostaa eläinkaupasta, jos en tiedä mistä ovat tulleet, mutta tämä oli tullut yhdeltä kanikasvattajalta (Solen's). Tämä marsu pyöriikin mielessäni jatkuvasti, mutta katsastan nyt vielä muut vaihtoehdot..

Piti vielä tulla muokkailemaan tääne loppuun juttu Ässästä. Se saa vielä ihania pentumaisia riehukohtauksia ja tykkää muutenkin riekkua, mutta nykyisin se osaa rauhoittuakkin niistä nopeammin! Lisäksi olen keksinyt tavan, jolla saan sen lähes aina rauhoittumaan, jos alkaa riekkumaan (on muuten kova poika osoittamaan pientäkin ärsytystä urisemalla ja urahtelemalla.Hölmö.). Otan pojan nokasta hellästi kiinni ja otan pään syliin. Samaan aikaan lepertelen sille tiettyyn sävyyn. Rauhoittava vaikutus taattu, ja poika menee lötköksi :)

maanantai 10. marraskuuta 2008

Metsälenkki kera rusakon.

Hehhee, luvassa on (taas) kuvasia meidän ulkoilureissusta. Käytiin tavallista pidempi lenkki tänään (1.5 h :O). Ja nyt Ässä on ihan väsy, voi että. Se saakin viettää loppupäivän ihan kotosalla. Ei mun pitänyt tehdä kuin se tunnin lenkki, mutta jotenkin se vain venähti. Kilometrimäärästä mulla ei ole hajuakaan, oon huono arvioimaan sellasia. Metsässä mentiin koira vapaana, että saipa itse ainakin säädellä sitä liikkumistaan. Jossain vaiheessa Ässä sekoili, ja juoksi pois näkyvistä. Tein niinkuin teen lähes aina, eli lähdin päinvastaiseen suuntaan kävelemään. Sieltä se Ässä juoksi taas luokse, ja sitten menosuuntaan pois näkyvistä. Lähdin taas eri suuntaan, ja Ässä lähti taas siihen suuntaa, ja juoksi pois näkyvistä. Tätä jatkui hetki, kunnes poika malttoi odotella muakin. Energiaa riittää.

Nyt lenkillä palkitsin poikaa, kun nosti nenän maasta (samalla tietysti piti kävellä nätisti vierellä, mutta se ei ole ongelma enää nykyään). Pyysin välillä myös kontaktia, jolloin Ässä sai aina huikeat kehut. Huomasin, että metsässä Ässä otti kontaktia paljon paremmin, eikä kulkenut niin paljon nenä maassa. Siellä ei varmaankaan ole muiden koirien hajuja niin paljon, joten oli helpompi huomata mutkin.

Lenkillä tuli vastaan myös rusakko! Lähti ihan vierestä, mutta Ässä vain toljotti. Ei lähtenyt edes perään (rusakot tosin Ässän kokoisia ;D). Vähän meni nuuskimaan jälkiä, mutta se siitä. Itse sain kauhean sydärin, mutta Ässä vain katteli. Varmaan haistoi sen jo etukäteen. No, eipä ainakaan tarvi pelätä, että Ässä joskus karkaisi muiden otusten perään..

Yksi outokin juttu löydettiin. Metikössä ( ei siis lähelläkään polkua) oli ansa. Semmoinen häkki, minkä ovi menee kiinni, kun joku menee sisälle. Sen kokoinen, että Ässä olisi sinne mahtunut. Siellä lojui kaloja. Ihmettelin vain, että mitä ne sillä mahtoivat pyytää. Kettuja? Enpä ole tuolla metikössä koskaan nähnyt. Ja susia ei ainakaan täällä pitäisi olla. Tiedä sitten.

Mennään jo!

Joku oli pykänny sillanki sinne :)

Tällästä se polku pääasiassa oli. Kumpparit jalkaan!

Joku 1km siitä missä me asutaan :) Salo on maalaiskylä.

Ja näin poikki oltiin lenkin jälkeen. Piti toki asettautua mun sängylle nukkumaan lelun kanssa :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Koirakouluilua tauon jälkeen

Tänään oli tosiaan koirakoulu. Jännitti, kun viimeksi oltiin joku kuukausi sitten. Tämä lisääntynyt tuoksujen perässä juokseminen näkyi kyllä sielläkin. Kokoajan hihna kireellä ja nenä maassa, kun viimekerralla nätisti istuskeltiin vierellä, välillä ehkä vedettiin jonkun koiran luo. Siinä oli aika turhauttavaa yrittää saada kontaktia, kun toinen menee vain hajumaailmassa. Lisäksi olin unohtanut jättää sen aamuruoan väliin, joten eipä makupalat kelvanneet. Kouluttaja antoi meille sitten jotain kanapyöryköitä, jotka edes vähän kiinnosti Ässää. Lelu kiinnosti, mutta silloin koko homma meni hyppimiseksi ja riekkumiseksi. Että aika kehnosti meni tämä kerta.

Neuvoksi saatiin, että kehutaan aina lenkilläkin, kun on nokka pois sieltä maasta ja ottaa kontaktia. Luoksetulot kyllä sujuivat hyvin, että jotain ainakin on saatu taottua tuon päähän hyvin. Muuten meni vähän niin ja näin. Mutta se hajumaailmaan juuttuminen ja kuulo pois päältä mun käsittääkseni vähän liittyy siihen teini-ikään cockerilla, että kyllä senkin pitäisi ohi mennä. Ja pitää ruveta lenkillä aina pyytää välillä kontaktia, ehkä se siitä. Ja kyllä se Ässän jumalaton hännänheilutus kirvoitti hymyjä tälläkin kertaan :) Joku Ässän perusominaisuus tuo silmitön pyllynheilutus jokaisen ihmisen edessä. Ihanaa kotiinkin aina tulla, kun koiran koko takamus heiluu innosta. :)

Tämä oli sitten viimeinen kerta tuolla märynummella, sillä joulutauko alkoi. Onneksi koulutusta järjestetään vielä muutama kerta Perniössä, niin matkustetaan varmaan sinne saamaan oppia.

Ainiin! Meni yksi toinenkin juttu hyvin sen luoksetulon lisäksi. Lopussa pidettiin koiria vapaana, ja silloin Ässä tuli aina nätisti luokse kun kutsui, ja muutenkin pysyi ihan nätisti tuntumassa. Tosin välillä kun kutsuin, niin lähti juoksemaan väärän ihmisen luokse, mutta äkkäsi kyllä tulla kun huhuilin tarpeeksi. Myöskin kun muut ihmiset kutsuivat omia koiriaan, juoksi Ässä sinne ihan intoa puhkuen :D Että luoksetulon opetus on tainnut tosiaan onnistua..

Ja nyt pari kuvasta, jotka ei liity mitenkään tähän tekstiin. Löysin Ässästä pari pöllöä kuvaa, jotka ajattelin sitten pistää tänne :) Ja kuvia ei kannata klikata isommaksi, sillä en ole voinut pienentää niitä. Sain uuden koneen pari päivää sitten, eikä tässä ole vielä muokkausohjelmaa. Ässä on kuvissa melkein 3kk.

Hölmö naama.


Halii kättä :)


Miksi huone näyttää kodikkaalta? :)

Jäähyväislahjat vieraillessa

Mentiin tosiaan lenkille purtsille Windyn ja Lauran kanssa. Silloin olikin jo pimeää, kun mentiin, joten jätin kameran suosiolla kotiin. Lenkki meni hyvin, aluksi koirat leikki, mutta sitte mentiin loppu lenkki rauhaksiin. Sen jälkeen suunnattiin Ässän kanssa Liisalle, jossa tämä leikki Liisan kissan Veijon kanssa. Siinä sitä menoa ja meininkiä sitten riitti! Pidettiin kyllä huoli, että Veijo aina pääsi pois tilanteesta, jos se halusi. Mutta eipä sitä näyttänyt missään vaiheessa ahdistavan Ässä, lähinnä ehkä välillä ärsytti toisen tunkeilu.

Mua taas ärsytti, kun Ässä ei aina muiden luona osaa olla niin sisäsiisti kuin kotona. Nytkin lirautti lattialle 5 minuuttia ennen lähtöä -_-. Mutta eiköhän se siitä sitten.. Kotona tuo liruttelee enää todella harvoin, ja sisälle ei ole kakannut enää varmaan kuukauteen. Vielä ei ole ilmennyt pojalla jalan nostoa, mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin ennen. Monesti lenkin alkuosa mennään ihan naurettavan hitaasti, jos Ässä saa nuuhkia ne kaikki hajut, jotka se haluaa. Kyllä se sitten lähtee menemään, mutta se alku tuntuu aina siltä, kun olisi joku perävaunu perässä.

Ässä ei ole osoittanut pahemmin mitään uhmaiän merkkejä. Vähän se sitä tekee, että voi haukkua mulle, kun ovesta mennessä käsken istua. Mutta siitäkin hyvin selvitty kärsivällisyydellä. Jos haukkuu, niin kiellän ja odotan, että rauhoittuu. Siinä vaiheessa istuukin sitten jo melkein itsestään. Energiaa tosin on (hyvällä tavalla!) enemmän kuin ennen, mutta siitä olenkin tainnut jo jaaritella.

Jännittää huominen Tassukoulutus, kun viimekerrasta on aikaa. Odotan innolla huomista :)

torstai 6. marraskuuta 2008

Killen kuulumisia (ohessa muut)

No nyt on vihdoin Kille päässyt talviunille. Kauan se onkin jo kapinoinut vastaan päivittäisiä herättelyjä, ja olisi aina vaan halunnut nukkua. Kunnon kylmähorrokselle ei päässyt kyllä vieläkään (jääkaappiin), vaan vetelee puolittaisella (huoneenlämmössä, herätetään kerran viikossa syömään. Näin ollen on lyhyemmän aikaa levossa) omassa terrassaan. Kunnolla kaivautui tonne turpeeseen, ja siellä se nyt koisaa. Harmittaa, kun en Killeä kunnon kylmähorrokseen saanut, mutta minkäs sille voit. Porukoita ei kauheasti innosta ajatus kilpikonnasta jääkaapissa. Ja kyllähän tuon ymmärtääkin. Mutta kun se vaan olisi parempi konnalle..

Marsulaan on tullut rauha. Isompi aitaus sen teki, nyt veljekset viettävät yhteiseloa paljon kaverillisemmin. Ennen napistiin joka asiasta toiselle, jahdattiin, ei päästetty toista lähellekkään. Nyt ei aina napista, jahtailuakin näkyy harvemmin. Ja toinen jopa päästetään välillä suht lähelle! Hienoa, hienoa. Yhtenä päivänä jopa mahtuivat ruokakupille samaan aikaan! Yleensä vain vuorotellen nappailevat sieltä ruokaansa. En kyllä usko, että nuo pojat koskaan nukkuisivat vierekkäin heinäkasassa, tuskin heistä niin läheisiä koskaan tulee.. :)

On ollut ihan laiska olo lähipäivinä. Mulla on ollut koeviikko, ja Äiti on hoitanut Ässän pitkät lenkit. Näin ollen olen itse vedellyt vain puolentunnin lenkit päivässä. Tänään loppui koeviikko, ja sen kunniaksi mentiin kunnolla metsään rämpimään pusikoissa, Ässä suurimman osan ajasta vapaana. Oli hauska mennä siellä, kun joka paikka oli jäässä :) Oli niin nättiä. Huomenna tulee taas lenkkiä, kun mennään Windyä pururadalle moikkaamaan. Tällä kertaa voisin kiikuttaa kamerankin mukaan. Pururadalta matka varmaan jatkuu Liisalle, joka asuu siinä 100 m päässä. Eli Veijokin tulee nähtyä.

Ja sunnuntaina päästään taas Tassujen yleiskoulutukseen! Kolme kertaa on nyt jäänyt välistä (sade, kyytipula ja konsertti), ja harmittaa niin perkeleesti. Siellä on aina niin kivaa, Ässä saa riehua koirien kanssa ja kumpainenkin oppii uusia asioita. Sateellakin hyvin oltaisi voitu mennä, jos olisi se sadeloimi jo ollut. Ollaankin muuten alettu pikkuhiljaa harjoittelemaan seuraamista Ässän kanssa, ja hyvin on mennyt! Sellaisia muutaman askeleen pätkiä. Yllättävän hyvin osaa pitää katsekontaktia seuratessa.

Olin tänään tuntevinani Ässän toisen pallin.. Toivottavasti se nyt sieltä vielä tipahtaisi!

Killukka nukkuu.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Blogin ulkoasu muuttuu

Kauan siinä tapeltiin, mutta vihdoin sain väännettyä ulkoasun edes jotensakin mieleiseksi. Ennenhän se on ollut se ihan perus oletus, mutta kauan olen jo kuvaa kaipaillut yläpalkin piristeeksi. Ja löytyihän se kuvakin siihen, lopulta. Ja pitihän sitten vetää koko ulkoasu uusiksi, kun ei tuohon vanhaan sopinut se kuvanen. Ensin harkitsin siniharmahtavan sävyistä ulkoasua, mutta jotenkin olen mielessäni jämäyttänyt Ässän väriksi vihreän. Ja blogihan kertoilee Ässästä, joten vihreähkö siitä tuli. Ja tässä lopputulos!

Ässä-poika 6 kk!

Ässä poika tosiaan on nyt puolivuotias "rotjake". Tuntuu, että se nyt kuukauden sisällä on kasvanut ja vahvistunut tosi paljon! Nykyisin se tekee jo ihan tajuttomia loikkiakin ja pääsee sohville ja sängylle. Sillä oli kyllä huonojakin seurauksia, koska Ässä raapi sohviin kivat jäljet (ennen nukkumista se aina pyörii ja raapii hulluna paikkaa sopivaksi). Kyllä se parista kiellosta uskoi, ja nykyisin makoilee sohvilla ilman raapimisia. Säkkituoli on kylläkin edelleen se hänen ykköspaikkansa, pesä, jonne se kanniskelee kaikenlaista irtaimistoa kengistä lapasiin ja papereihin. Halu kanniskella on vain vahvistunut, ja nykyisin metsästänkin aina kadonneet sukkani siellä. Ja onhan se hänelle kivaa ajanvietettä, jos minä tylsänä vaan väännän läksyjä ja herra ei ole vielä saanut kaipaamaansa aktiviteettiä.

Eniten pidän Ässän kasvamisessa siitä, että se vihdoin jaksaa pidempiäkin lenkkejä! Tunnin köpsyttelyt menee ihan keppoisasti, ja välillä voi koluta muutakin kuin niita vanhoja reittejä. Yhtenä päivänä Ässä tosin sai ehkä vähän liikaakin liikuntaa, yhteensä 2,5 h - 3 h. Aamulla menin tunnin lenkin normaalin puolen sijaan ja iltapäivällä mentiin yhdessä lenkille Lauran ja Windyn kanssa. He kun asuvat vähän kauempana, niin tuli sitä kävelyäkin. Ässä ja Windy muuten leikkivät ihan nätisti, kunnes Windy aloitti haukkukonserttonsa. Ässä ei päässyt yhtään Windyn aikeista jyvälle, ja vähän kai pelkäsi toisen räksytystä. Kun Ässä kerran räksäytti takaisin, kehuin hulluna. Siitäkös pojan itsetunto kohosi, ja tämä alkoi haukkua Windylle takaisin. Sen jälkeen alkoivat leikit taas luistaa, kun Ässä uskalsi sanoa takaisin, jos toinen liiaksi innostui. Harmi kun en älynnyt raahata kameraa mukaan sinne, olisi tullut vallan mainioita kuvia. Kerrankin Ässä juoksi Windyä päin ja heitti voltin. Siitä äkkiä ylös ja kauhealla spurttilla toisen perään taas. Ässä on kyllä tommonen sählä, aina vain rynnii toisia päin. Lenkin jälkeen se olikin ihan naatti, loppupäivä meni kokonaan nukkuessa.

Tähän loppuun voisinkin listata Ässän hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät:
1. Virtaa ja intoa riittää kuin pienellä kylällä, mutta osaa silti rauhoittua.
2. Kaikkia rakastetaan ja kaikkien kanssa tullaan toimeen.
3. Oppii nopeasti
4. Uskoo helposti kiellot.
5. Ihmisläheinen. Vapaanapito helppoa, kun ei lähde kauaksi vaeltelemaan.
6. Huumorintaju

Huonot:
1. Yksipallinen
2. Koko. Itse tykkään isommista koirista, vaikka onhan pienuudesta hyötyäkin.
3. Nössö :)
4. Sählä. Rynnii vain toisten koirien päälle (paitsi jos ne on isompia).
5.Välillä liiankin kanssa rakastaa kaikkia. Pieni pidättyväisyys ei olisi haitaksi.

Puolivuotias pojankloppi!
(näyttää siltä kuin upottaisin sormeni Ässän turpaan :D Tosiasiassa tungin ne vahingossa Ässän suuhun.. Kröh.)

Isolle pojalle iso luu :)

Hymy korvissa.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Style-Ässä (ja oma tahto)

Kuten eilen lupasin, laitan nyt kuvia Ässän uudesta sadeloimesta! Loimi ostettiin Musti & Mirri -liikkeestä ja se maksoi 44e (en tiennytkään, että koirien puvut on niinkin kalliita). Sadepuku oli ensimmäistä kertaa testikäytössä sunnuntaina, jolloin oli kauhea kaatosade. Hyvinhän se toimi! Ja onhan tuo ihan tyylikäskin. Ei kyllä suojannut paljoa siinä vaiheessa, kun Ässä loikkasi puroon, mutta eikai sitä ihan uimapuvuksi ole suunniteltukaan.. :))


Vedin muuten Ässälle taas tänään verijäljen! Vein pojan taas jäljelle, tällä kertaa osoitin samantien alun. Ässä nuuski sitä innoissaan, muttei osannut jatkaa. Lähti eri suuntiin loikkimaan, mutta tuli takaisin siihen taas nuuhkimaan, kun jäin itse siihen seisoskelemaan. Kun näytin, mihin se jatkui, meni Ässä sen nopeasti loppuun, jossa taas nuuhki innoissaan rättiä. Kehuin tietysti valtavasti. Jätin jälkirätin ja veripullon muovikassiin siihen lähelle lenkin ajaksi. Kun tulin hakemaan niitä, meni Ässä heti siihen, mistä jälki alkoi ja juoksi nenä maassa jäljen päähän. Taas kehuin poikaa (vaikken nyt ollutkaan pyytänyt jäljelle, hän vähän itsekseen sinne meni), mutta onhan se innostus hyväksi :)

Ässä on ollut vähän pöhkö tänään. Kun kielsin jostain niin haukkui ihan sen oloisena "oot tyhmä etkä tiedä mistään hauskasta mitään!". Myös istumaan meno ilman makupalaa kirvoitti haukut (ennen ovesta menoa, käytäntö joka tehdään aina) ihankuin poika olisi huutanut "enkä enkä enkä varmasti mene istumaan! Istu itse!". Uskoi kyllä sitten, kun vähän tuimemmin kielsi. Myös virtaa riitti normaalia enemmän, vaikka se oli ollut lenkeillä. Että se kasvaa nopiaan..

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Metsästyskoira Ässä

Käytiin Ässän kanssa tapaamassa kaverini Kian koiranpentua! Pennun nimi on Frida ja se on metsästyslinjainen labradorinnoutaja, nyt 9 viikkoa vanha. Ässä oli ihan innoissaan samankokoisesta ja pentumaisesta leikkikaverista! Kakarat painivat ihan innoissaan, kummatkin ollen vuorotellen selällään. Menoa oli hauska katsella. Kialla oli sorsan ja muiden lintujen siipiä, joilla leikittää pentuaan tulevaa metsästyskoiranuraa silmällä pitäen. Kokeiltiin olisiko Ässällä kiinnostusta. Annettiin Ässän ensin haistella, jonka jälkeen Ässä yritti ottaa siipeä suuhunsa. Kia heilutteli siipeä, ja Ässä seurasi innoissaan ja yritti hamuta sitä suuhunsa. Meidän pikku metsästyskoira :)

Kävin tosiaan sen jäljenkin vetämässä. Mun piti vetää 10 m jälki, mutta arvioin pahasti pieleen ja vedin 5 m jäljen. Annoin jäljen olla n. 10 minuuttia, ennenkuin vein Ässän sen luo. Jäljen päähän jätin verisen rätin, jolla sen jäljen tein, sekä pari nappulaa. Ensin Ässä ei tajunnut jälkeä ollenkaan, ja viipotti menemään. Pyysin sen takaisin ja näytin jäljen alkua. Ässä innostui niin kovasti hajusta, että juoksi sen läpi ja missasi verirätin kokonaan. Sitten haahuili muualla, mutta tuli takaisin jäljelle kun jäin itse siihen seisomaan. Silloin otti kunnolla hajun jäljen keskeltä, mutta lähti väärään suuntaan. Osasi kuitenkin päässä kääntyä takaisin, ja rauhallisesti pääsi jäljen loppuun. Siellä kiinnostuneena ja hyvin keskittyneesti nuuski rättiä. Ei edes huomannut nappuloitakaan, kun keskittyi niin kovin jälkeen. Ainakin Ässä oli hyvin kiinnostunut, vaikka ei aluksi tajunnutkaan koko jälkeä. Minusta koko homma meni hyvin, ja jälleen olin ylpeä Ässästä :)

Trimmasin myös Ässän koivet tänään. Kylläpä ne nyt taas näyttää ohkasilta! Muuten en Ässää pahemmin trimmaillut, mitä nyt poskikarvoja vähän napsin. Jalkakarvojen vähäisyys helpotti kummasti jalkojen pesua ulkoilun jälkeen. Tänäänkin oli kauhea kaatosade ja Ässä juoksi kaikki maailman kuralätäköt läpi lenkillä (ja minä iloisena perässä uusilla kumisaappaillani ^^). Oli muuten uudesta sadeloimesta tänään kaatosateessa hyötyä, mutta jos siitä vaikka lisää seuraavalla kerralla kuvien kera.. (Ässä on söpö se päällä :))


Hyökkäys
(huom huom uudet valjaat! Pikkasen liian isot, mutta eiköhän tuo vielä massaa saa lisää)


Tällä kertaa Frida selällään, mutta oli se Ässäkin monta kertaa. (Ässää selkeesti ärsytti se, että sitä pienempi kakara sai selätettyä sen :D)

Nätti neiti :)

Ässän kynityt koivet. Huonosta kuvasta saa syyttää mikkoa.

torstai 23. lokakuuta 2008

Verijälki

Meinasin huomenna vetää mettään verijäljen ja kokeilla, miten Ässä suhtautuu siihen. Olen ihan innoissani, mitenköhän se reagoi siihen :) Toivottavasti tietysti kiinnostuu ja lähtee seuraamaan. Äitin pitäisi tuoda huomenna kaupasta verta ja pesusieni. Ja eikun sitten metsään verinen pesusieni narunpäähän ja menoksi! Aluksi ajattelin kokeilla jotain 10m jälkeä. Timo tulee mukaan ja pitää Ässää sillä aikaa, kun vetelen jäljen. Toivottavasti ei tuule! Vielä kun keksisi hyvän palkinnon jäljen päähän. Yksi vahva vaihtoehto on päiväruoka kupissa, se ainakin houkuttaisi! Pitää vaan jemmata jotenkin, ettei se sitten näe sitä. No, tulen huomenna kertoilemaan miten meni!

Muuten.. Tässä nopeesti vielä Ässän kehityksestä. Poika on tosiaan solakoitunut, kylkiluut alkavat pikkuhiljaa tuntua. Loikat pitenee ja vauhtiakin on tullut lisää! Ässä on hyvin jäntevän tuntuinen, mutta ei vieläkään pääse kiipeämään sänkyyn tai sohvalle. Se toinen palli vielä puuttuu..

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

A flexible walk

Kipasin kaupassa ostamassa flexin, ja nyt oon parit lenkit tehnyt sen kanssa. Mahtava kapistus! Muuten meen normaalin hihnan kanssa, mutta mettässä isken flexin kaulaan. Pidän sitä lähinnä "varmistusnaruna", enkä kontrolloi sillä Ässän menoa ollenkaa. Vaikka kyllähän siinä se narun mitta, eli 8 metriä, tulee väkisinkin vastaan. Mutta ihan hyvä kapine! Ja nyt äitikin saa lenkkeillä Ässän kanssa (en ole antanut mennä hihnan kanssa, koska äiti ei jaksa opettaa sitä ja Ässä menee miten huvittaa). Hyvä homma :)

Tänään on Ässällä ollut toiminnantäytteinen päivä, mutta ihmeen hyvin tuo on jaksanut! Alan ensimmäisiä kertoja oikeen huomata, että ei tuo ihan mikään kakara enää ole, kyllä se jo jaksaa. Itse käyn aina Ässän kanssa aamuisin sen puolentunnin käppäilyn, eli jonkun 1.5 km lenkin arviolta. Nyt tänään äiti oli käynyt sen kanssa pitkän lenkin (mulla ei ole hajuakaan mikä on äitin pitkä lenkki Ässän kanssa, 1 vai 3 km). Halusin silti mennä koirapuistoon sen kanssa tänään, koska oli hyvä ilma eikä läksyjä paljoa. Timo tuli mukaan, lähdettiin viideltä ja oltiin puoli kahdeksalta kotona. Että reissua on tullut! Itse koirapuistossa oltiin kuudesta seittemään. Muu aika meni bussilla, kävellen ja autolla mennessä. Koirapuistossa ei (harmi kyllä) taida juurikaan käydä pieniä koiria, eikä Ässä oikeen uskalla leikkiä isojen kanssa. Välillä se vähän juoksenteli niiden kanssa, varsinkin yhden kultaisennoutajan, mutta sai se vähän rökitystäkin kahdelta koiralta (seurauksena huutoa ja jalkojen taakse/syliin pinkomista). Vähän ujo isojen kanssa. No, toivottavasti Ässä tosta rohkaistuu kun kasvaa.

Olen jo kauan kaipaillut ratsastusta, ja nyt olen saanut houkuteltua Liisan mukaani. Nuorempana ratsastin joku 5 vuotta, mutta siitä on jo aikaa ja olin silloin ehkä ala-asteella. Ratsastuksen lopetin, kun en tykännyt ratsastuskoulusta, mutta kova hinku olisi aloittaa uudestaan. En vain tiedä missä. Jonkinaikaa käytiin Liisan kanssa ratsastamassa yhden tutun hevosia, mutta sekin sitten jäi. Pari kertaa vuodessa käydään Kirsillä ratsastamassa (kts. aiempi postaus Kirsin ranchi).Nyt ajateltiin etsiskellä, jos joku kaipailisi helpohkon hevosen ulkoiluttajaa/hoitajaa kerran pari viikossa täältä Salon lähettyviltä. Olisi ihanaa taas aloittaa ratsastus!

Marsun hankinnan kanssa on käynyt ikävästi. Se poika, jonka olin varannut, jouduttiin lopettamaan. Samalla kasvattajalla oli kuitenkin juuri syntynyt toinen poikue, josta tarjosi mulle yhtä silver agouti/white poikasta. Siinä on vain se ongelma, että vasta pojan ollessa 4vk tietää kasvaako sille lyhyt vai pitkä karva. Ja minä haluan lyhytkarvaisen :/ Poika on aivan valloittavan söpö. Pidän peukkuja, että se on lyhytkarvainen..

Syntynyt 15.10

Ässä vähän kieri pihalla.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Mitäpä se ei söisi

Pohdiskelin tässä yks päivä, että löytyyköhän sellaista ruokaa, jota Ässä ei söisi? Sipulia on maistanut, appelsiininkuoria yrittänyt.. Huvikseni kokeilin etikkapunajuurta, ja sekin upposi poikaan kuin paraskin herkku. Tutkimuksen tulos: Pohjaton maha ja olematon makuaisti.

Ässä on ollut dietillä nyt jo kuukauden. Paino on edelleen siinä 9.2 kg paikkeilla ja poika tuntuu laihtuneen. Mutta vain vähän. Vieläkin on makkaraa kylkiluiden päällä, niin ettei niitä tunne. Vähennän siis jälleen pojan ruoasta desin, että laihtuisi nyt normaaleihin mittoihin. Onkohan sillä toisella pallilla enää mitään mahdollisuuksia tulla tuon läskikerrostumien lävitse..

Eilen meillä jäi koirakoulu väliin, koska satoi. Siitä sainkin kipinän, että pitäisi jonkinlainen sadepuku tuolle ostaa. Lenkillä vielä menee näillä lämpötiloilla, vaikka sataisikin, mutta koulutuskentillä pitää seisoskella, ja siinä ehtii tulla vilu. Ja entäs sitten kun räntäsateet iskee. Lisäksi ostoslistalla on fleksi (nyt kun kakara osaa jo jotenkuten kävellä hihnassa) ja valjaat kunnon heijastimilla.

Tosta hihnakävelystä vielä! Se menee yleensä jo tosi hyvin, vaikka välillä vähän innostutaan liikaa, ja silloin vedetään. Vielä on harjoiteltava, mutta hanskassa alkaa pääosin olla. Flexin ostan oikeastaan metsälenkeille, onhan se vähän sama kuin vapaana olo. Varsinkin kun Ässä harvoin menee kauas. Ässää ei voi pitää vapaana kuin tietyillä metsäalueilla, joten tuo flexi on sitten niitä muita metsäaluieita varten.

Korvaa vaivaa vielä hiiva, joten jälleen ollaan puhdistus- ja lääkitsemislinjalla. Nyt se ei kylläkään ole niin paha kuin viimeksi, Ässä ei raaputa korvaa lähes ollenkaan. Ehkä se viimekertainen hiiva ei hoitunutkaan kunnolla, ja innostui uudestaan. Nyt kyllä vedän sitä lääkettä korvaan vielä reilusti sen jälkeen, kun töhnän tulo on loppunut. Että päästäisiin siitäkin.

torstai 16. lokakuuta 2008

Uneton yö

Äääh, hirvee yö takanapäin! Jäätiin Ässän kanssa Timolle yöksi. Ässä vinku koko yön klo 3 lähtien! Meni aina välillä ovelle vinkumaan, hiljeni ku kielsi, mutta sitten alotti taas uudestaan. Viimeksikin teki tota, mutta vaan pari kertaa, nyt teki koko yön. Viimeksi luulin, että pojalla oli pissahätä, ja vein sen aina pihalle. Virheen tein, kun päästin Ässän sen jälkeen moikkaamaan Tessua. Nyt se sitten teki koko yön tota, kun halusi Tessun luokse. Tosin kuulin nyt jälkeenpäin, että Tessu itse oli siellä oven takana istunut kokoyön ja inissyt välillä. Eipä siis ihmekkään, että Ässäkin inisi. Seuraavalla kerralla kyllä telkeen sen Tessun johonkin..

Aamulla olin aika ärtyny tolle Ässälle, mutten enää. Kotiin tultiin yheksäksi Ässän ruoan takia, ja menin sen jälkeen nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Nyt on ihan ok olo. Ei yhtään innostais lähteä ulkoilemaan kakaran kanssa, kun on märkää ja olo vähän hutera. Mutta eiköhän se olo siitä virkisty, kun ulos pääsee.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Koirapitoinen loma

Eilen Ässä ei nähnyt koirakavereita, joten mentiin pitkälle lenkille. Timo oli meidän mukana. Ässällä vaikutti olevan normaalia enempi energiaa, joten tehtiin normaalia pidempi lenkkikin. Ässä juoksenteli vapaanaollessaan kokoajan eestaas. Mentiin pellolle juoksentelemaan ja riehumaan. Ässä olikin sen lenkin jälkeen normaalia väsyneempi.

Tänään tultiin taas tänne Timolle, ja Ässä on riehunut kokopäivän Tessun kanssa. Ässä on kyllä kieltämättä saanut tällä lomalla paljon koirakaverien seuraa, toivottavasti poikaa ei ala väsyttämään. Vaikka innoissaan se aina vaikuttaaa olevan, kun tänne tullaan. Ja kyllähän se rauhassakin saa olla, nytkin torkkuu tuolla lattialla.

Tänään kattelin sinne Ässän korvaan, jossa sitä hiivaa silloin oli. Siellä näkyi ruskeaa töhnää taas, onneksi toinen korva oli ihan puhdas. Töhnä oli kuitenkin kuivettunutta ja kokkareista. Eikä korva mielestäni punoitakkaan. Täytynee taas vähän puhdistella ja tarkkailla..

tiistai 14. lokakuuta 2008

Syyslomailua kivoissa tunnelmissa

Nyt syyslomalla on rutkasti aikaa kaikkeen. Niinpä Ässä on nyt loman aikana nähnyt Tessun Perjantaina, Lauantaina ja Maanantaina. Sunnuntaina oli koirakoulu ja peuhuvartti, muuten olisi varmaan nähnyt silloinkin. Se on vaan niin hyvä vaihtoehto ottaa Tessu tänne riehumaan, tai mennä Ässän kanssa sinne. Mun ei tarvitse mennä lenkkiä kokoajan ja Ässälläkin on varmasti kivaa Tessun kanssa (päätellen siitä mudan määrästä, jonka Ässä oli turkkiinsa saanut kieriskeltyään Tessun kanssa pihalla). Kyllä olen päivittäin silti pikkulenkin tehnyt, että pääsee kuitenkin haistelemaan ulkomaailmankin tuoksuja. Normaalistihan me tehdään kaksi lenkkiä, yksi pieni ja yksi pidempi. Pissatuksia ei tarvitse erikseen tehdä, koska Ässä voi näppärästi käydä takapihalla. Helppoa!

Ässä teki kivat temput, kun eilen otin sen mukaan Liisalle. Laura tuli hakemaan meidät autollaan, kun en Ässän kanssa vielä niin pitkää matkaa viitsi kävellä (varonkohan liikaakin liikaulkoilutusta? Pelkään, että Ässän polvet menee huonommaksi..). Äkkiä kaappasin Ässän takapihalta, kun huomasin Lauran auton pihassa, ja juoksin autolle. Ässä kampesi äkkiä sisään ja hyppäsi lauran syliin. Sitten Ässä pissasi Lauran syliin! Olin aivan suu auki ja ihmeissäni. Ässä ei ikinä ole pissannut kenenkään syliin tai autoon! Pojalla oli varmaan ihan hirveä hätä, oli varmaan juuri takapihalla mennyt asioitaan toimittamaan, kun hänet kaappasin. No, eipä siinä muu auttanut, kun mennä Lauralle, jotta hän sai vaihdettua vaatteet. Mutta riemupa ei siihen loppunut! Pissaa oli mennyt myös penkille. No, eipä auttanut muu kuin lupautua Lauran autonpesukaveriksi ja kävellä sinne Liisalle (jonne onneksi ei ole pitkä matka Lauralta). Kaiken lisäksi astuin kissan p*skaan. >: ( Hieno ulosteentäytteinen päivä siis!