maanantai 27. huhtikuuta 2009

Sepustuksia leiristä

Leiri tuli ja meni, ja hauskaa oli! Kouluttajina oli Annika Himanen haussa ja Esko Hautala jäljessä. Minä ja Ässä oltiin siis hakuporukassa. Majoituimme Paimion metsäoppilaitoksen tiloissa. Seuraavaksi voisin listata juttuja parista asiasta, jotta saisin jotenkin järkevästi kerrottua viikonlopustamme.

Koulutus: Tavallisesta poikkeavaa, mutta opettavaista. Annika oli keksinyt kaikenlaista jännää päämme menoksi. Ensimmäisenä koulutuspäivänämme lauantaina jaoimme ryhmät ensin kahtia. Kun toinen ryhmä suoritti tehtävää, oli toisen tehtävä avustaa. Tehtävänä oli kävelle Miljööbaanan läpi. Miljööbaana sisälsi kaikenlaisia "esteitä" jotka piti koiran kanssa suorittaa. Oli koiran kävelyttämistä tikapuilla ja ja kolisevalla peltisellä alustalla, piti hypätä koiran kera keikkuvaan veneeseen ja heiluvaan peräkärryyn, oli odottelua isolla porukalla ahtaassa pimeässä tilassa, houkuteltiin koira menemään ahtaan putken läpi ja hypittiin yli ojien ja käveltiin yli tukkien ja muiden esteiden sekä lopuksi ryömittiin traktorin alitse. Tämä kaikki tehtiin kävellen jonossa koirien kanssa, mikä aiheutti Ässässä jatkuvan hihnassa kiskomisen ja joillakin koirilla haukkumista ja rähinääkin. Kaiken tämän "rallin" keskelle oli piiloutunut ohjaajien tietämättä ihminen, jonka hajuun muistaakseni vain pari koiraa reagoi. Lopuksi vielä tehtiin yksitellen pieni hakuharjoitus pihamaalla. Ässän kanssa Miljööbaana meni hyvin, lukuunottamatta jatkuvaa hihnassa kiskomista. Putkestakin se sujahti läpi, kun heitin nakin toiseen päähän. Uudet alustat jännittivät aina aluksi, mutta kehuessa ja nakeilla ne sujuivat aika hyvin. Piiloutuneeseen ukkoon se ei tietenkään reagoinut kaiken hulinan keskellä. Viimeisenä ollut hakuharjoitus sujui vilkkaasti sata lasissa niin, että ukon ohi ensin juostiin, mutta into oli valtaisa maalimiehen löytyessä. Eli ainakin oli asenne kohdillaan ;)

Iltapäivällä harjoitukset jatkuivat. Ohjaajien piti kantaa koiriaan jonkin matkaa ja luovuttaa se sitten avustajan kannettavaksi. Avustaja kävi sitomassa koiran sitten nurkan taakse puuhun muiden koirien keskelle ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Ässä oli kuulemman ollut nätisti ja hiljaa, vaikka olin odottanut sen vinkuvan ja haukkuvan siellä. Hienoa :) Tämän jälkeen oli äärimmäinen haku-harjoitus sisätiloissa. Koira piti lähettää ovelta pimeään käytävään, eikä itse saanut mennä perässä. Huoneessa, jossa maalimies oli, sijaitsi mukava yllätys: oven edessä oli rajatulla alueella tyhjiä kalisevia tölkkejä. Tämän jälkeen maalimies vielä sijaitsi suihkuverhon takana. Monet koirat pysähtyivät pimeyden, ohjaajan suuren välimatkan ja tölkkien yhdistelmään. Kun ohjaaja sitten tuli lähemmäs rohkaisemaan ja ehkä vähän näyttämään valoa taskulampulla, sujui monelta homma hyvin. Tehtävä oli kyllä vaikea, ja muistaakseni yksikään(?) koirista ei suoriutunut siitä itsenäisesti. Ässälle ei tietenkään tehny näin vaikeaa tehtävää, mutta se lähetettiin pitkään pimeään käytävään (peräänlähtö) hakemaan ukkoa. Ensin Ässä yritti etsiä toista reittiä, mutta sitten se meni aika reippaasti hakemaan ukkoa. Olin tosi ylpeä pässilästä :)

Sunnuntaina oli lyhyemmät treenit. Ajoimme oppilaitokselta metsään, ja leikimme ensin sotaa. Toinen ryhmä yritti päästä metsän läpi huomaamatta, kun toinen partioi tiellä valmiina ryntäämään metsäläisten perään. No, lähes kaikki metsässä rymynneet saatiin kiinni, mutta hauskaa se oli. Tämän jälkeen oli normaalit hakuharjoitukset. Ässän kanssa tehtiin sellaista, että se näki ukon lähtevän metsään. Sen jälkeen vein Ässän näköetäisyyden ulkopuolelle maalimiehen kävellessä pois ja mennessä vastakkaiseen suuntaan piiloon. Sitten lähdimme Ässän kanssa jälkeä pitkin sinne, mihin Ässä oli nähnyt maalimiehen katoavan. Tarkoituksena oli se, että Ässä alkoi automaattisesti hakea ukkoa jäljestämällä nenällään, mutta jäljen kadotessa se yrittäisi saada vainua ilmasta. Kuljimme siis jälkeä pitkin, jonka jälkeen teimme mutkan vastakkaiseen suuntaan ja kävelimme hetken. Sitten teimme taas mutkan ja kävelimme. Sitten teimme taas mutkan (teimme siis "siksakkia"). Tehtävänäni oli kävellä suoraan koira hihnassa ja tarkkailla koiraa. Huomasin, kun Ässä sai ukosta vainun, mutta tyhmänä kiskaisin sen pois ukolta, jotta se olisi kiertänyt hihnassa ollessaan puun (tästä tulikin huomautusta). Pääasia oli kuitenkin, että Ässä haki ilmavainua ja että huomasin, kun se sai sen. Annikakin kehui Ässän intoa :) (Ässästä huomasi, että se sai vainun, kun se edestakaisin sinkoilemisen ja kiskomisen sijasta kiskoi ja sinkosi yhteen suuntaan :D)

Majoitus: Majoituin Ässän kanssa Kian ja Fridan kanssa samaan huoneeseen, mutta koska Fridalla oli jalka sökönä, se ei saanut riehua Ässän kanssa. Niimpä Ässä joutui oleilemaan aina huoneessa ollessaan häkissä. Aluksi pelkäsin tämän tuottavan suuria vinkunoita ja haukkumisia, mutta se sujuikin alun vikinöiden jälkeen hyvin! Ässä rauhoittui häkkiin ja oleili siellä suht maltillisesti. Tämä oli hyvin suuri ja positiivinen yllätys, sillä Ässä ei ole koskaan ennen ollut häkissä.

Toiset koira leirillä aiheuttivat sen, että hihna oli jatkuvasti kireänä ja Ässä aluksi haukkui suuntaan jos toiseenkin. Leirin aikana hihna ei pahemmin höllentynyt, mutta haukkuminen jäi selkeästi vähemmälle. Kun koiria oli jatkuvasti joka puolella, ei niitä enää jaksettukkaan kommentoida jatkuvasti kieltojenkaan takia. Hihna ehkä vähän kiristyikin siellä, sillä Ässä pääsi siellä moikkaamaan koiria hihnassa. Ihan lopussa se kyllä hieman väheni, kun pysähtelin ahkerasti hihnan kiristyessä ja syöttelin makkaroita nätisti käveltäessä. Tätä pitäisi kyllä taas vähän treenailla.

Vapaa aika sujui leppoisasti saunoen ja seurustellen. Ässä ei juuri lenkitystä kaivannut rasittavien treenien jälkeen, joten se lähinnä lepäili häkissään. Sunnuntaina kotiin tultuamme makasin Ässän kanssa loppupäivän kotona ottaen rennosti.

Oppiminen: kyllähän siellä leirillä tuli jotain opittuakin. Lähinnä sen, miten kaikilla pienilläkin jutuilla voi muunnella treenistä tavanomaisesta poikkeavan (ja että niin pitäisikin tehdä). Treenatessa sitä vain kangistuu kaavoihinsa ja tekee samanlaisia treenejä päivästä toiseen. Lisäksi sain hyvän muistutuksen, että kahta asiaa ei kannata opettaa samaan aikaan, eli jos harjoittelet ilmaisua et heitä siihen jotain ylimääräistä ja vaikeaa sekaan. Ja että on hyvä edetä maltillisesti, ettei kiiruhtamalla pilaa koiran oppimista. Asioita tuli myös opittua katsomalla kokeneempien suorituksia ja kuunnellessaan Annikan vinkkejä juuri sille koirakoille vaikeista asioista. Opin myös sen, että asiat voi tehdä monella tapaa, ja että jokaisella ihmisellä on siitä oma mielipiteensä (joka on tietysti se oikea ;). Ja vaikka on erilaisia metodeja kouluttaa, niin aina niistä voi löytää jotain juuri omalle koiralle ja omalle koulutustyylille sopivia juttuja. Itse vielä opettelen perusasioita, ja mielipiteeni on vasta muodostumassa eri asioista, mutta on mielenkiintoista kuullu muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia.

Eläimet kotona eivät onneksi kuolleet leirini aikana (jipii!). Veljeni oli ruokkinut marsut kuten lupasi, ja vettä, heinää ja pellettiäkin oli otuksille tarjolla. Kille oli viettänyt "pilvipäiviä" leirini ajan, eli nukkunut. Mutta Nallukka oli unohtunut! En ollut erikseen painottanut sen hoitoa, joten ilmeisesti perheeni ajatteli sen hoitavan itse itsensä. No, kyllähän se itse pärjäsikin nuo pari päivää, sillä vettä ja ruokaa oli hyvin tarjolla vielä kotiin tullessani. Äiti oli sitä ilmeisesti paijailutkin, mutta eipä ollut tajunnut vaihtaa vettä -_- No, eipä se hamsteri siitä pahemmin kärsinyt.

Marsut pääsivät vielä sunnuntaina ulkoilemaankin, sillä lämpöä oli tarpeeksi ja nurmikkoakin jo syötäväksi. Aluksi pojat tietysti taas jännittivät, kunnes Masi (joka nuorimpana ei ole koskaan ollut ulkona) tuli ja pisti ranttaliksi. Pari varovaista ilohyppyäkin näkyi, mutta pääasiassa marsut olivat vielä varuillaan jännässä paikassa. Nurmi kuitenkin katosi kovaa vauhtia parempiin suihin, joten en heitä kauhean kauaa pihassa pitänyt, ettei maha mene sekaisin. Ovathan nuo kyllä jo saaneet jonkinaikaa pihalta tuoretta, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.

Kuvia leiristä ei valitettavasti ole, sillä ainoa kotiin unohtamani asia oli kamera :(

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Karvakerästä silkkihapsiseksi

Ostin tänään Ässälle uutta shamppoota eläinkaupasta, ja täytyy sanoa, että oli kyllä rahansa väärti! Ennen olen poikaa pessyt jollain apteekin kakka-shampoolla (marsuille muinoin ostettu koirashampoo), ja ero uuteen pesuaineeseen oli huomattava. Aluksi vähän epäröin aineen tervamaista hajua, mutta haju ei onneksi jäänyt turkkiin pahemmin kiinni. Turkki on nyt pitkään tuntunut hieman kuivahkolta ja katkeilevalta, mutta nyt se on silkkisen sileää ja pehmeää.

Nuo shampoopesut ovat kyllä oma operaationsa, sillä Ässä ei niistä pahemmin nauti. Se kyyristelee ja säestää operaatiota ininällä ja vingunnalla. Normaali tassujen ja mahan huuhteluun se suhtautuu kuitenkin tottuneesti, eikä ole niistä moksiskaan. Tänään Ässä kahlasi iloisesti kinnertä myöten mudassa, joten oli helppo pestä liejuinen koira samantein kokonaan kunnolla.

Marsulassakin sujuu hyvin. Masi on jo painoltaan Veetin kokoinen, mutta taitaa saada vielä lisää massaa. Veetin hampaat ovat taas alkaneet katkeilla, joten kyse on lienee heikosta hammasluusta. Asialle ei voi valitettavasti mitään, joten Veeti saa hampaattomana nauttia tuoreruokansa silputtuna. Onneksi etuhampaiden puuttuminen ei estä pienikortisen heinän tai pellettien syöntiä, joten poika ei pääse laihtumaan. Väinö taas pitää edelleen kiinni paikastaan marsulan pomona, vaikka Veeti aina välillä kokeileekin rajojaan. Seurauksena tästä on aina välillä pieniä haavoja, mutta en viitsi Veetiä muista erottaa, kun se kuitenkin on pääasiallisesti tyytyväinen saadessaan elää muiden marsujen keskellä. Parhain vaihtoehto ehkä olisi, että Veeti saisi oman luovutusikäisen junnun pomotettavakseen, mutta siihen tarvittaisiin kaksi aitausta, johon tila ei riitä.

Olen nyt hieman vähentänyt marsujen ulkoilua, kun marsujen papanoista on tullut pariin otteeseen sanomisia. Ihan tyytyväisiltä nuo silti vaikuttavat, sillä niiden aitaus on kuitenkin suht tilava. Onneksi kohta tulee kesä, jolloin marsut pääsevät kirmailemaan ulos aitaukseen ja laiduntamaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Ruokapohdintaa ja tirppasten vahtausta

Ekaksi lyhyesti treeneistä: Sunnuntaina oli haku-treenit, ja otettiin Ässälle ensimmäinen ukko ilman taputuksia mettään! Eka oli taputuksilla, ja toka tehtiin niin, että kiersin haettavan alueen reunaa, kunnes Ässä sai hajun ukosta. Hieman siihen meni aikaa, ennen kuin lyhytjalkainen Ässä siihen hajuun pääsi, mutta sitten mentiin ja lujaa. Viimeinen oli taas taputuksilla normaalisti.

Maanantaina oltiin myös ensimmäistä kertaa raunioilla treenaamassa ukkojen etsintää! Ensimmäinen oli ihan peräänlähtönä, jonka jälkeen kierreltiin raunioilla lähinnä totuttelemassa ja samalla ukkoja löytäen. Ässällä oli taas kova kohellus päällä, vaikka uusi alusta jännittikin hirveästi. Hienostihan se sitten meni kehuilla ja herkuilla!

Olen alkanut pohdiskelemaan tuota Ässän ruokintaa. Kauheasti kiinnostaisi raakaruoan syöttäminen, ja siitä olenkin paljon nyt tietoa etsiskellyt. Perusasiat alkaa olla hanskassa, ja kauheasti syyhyttäisi kokeilla ruokaa käytännössä. Lisäpotkun asialle antaa se, että Ässä edelleen raapii itseään ja korvat selkeästi kutiavat, vaikkeivat olekkaan varsinaisesti tulehtuneet. Ässä on syönyt nutra nuggetsia (kana&vehnä) ja nyt Ässä syö Orijenin (kala&vehnätön). Ja ongelma senkuin on ja pysyy. Kun ei tuo mielestäni selkeältä allergialtakaan vaikuta, vaan joku vain ärsyttää sitä hieman. Voisinkin kokeilla raakaruokaa, kun olen päässyt nappuloista eroon. Nappuloita on vielä joku 15 kg, eli ihan heti ei päästä aloittamaan..

Meille kotitui myös uusi perheenjäsen viikonloppuna! Kyseessä on syyrialainen hamsteri Falcon Fatmirosh eli Nallukka. Nallukka on kesy, rauhallinen ja kiltti, mutta pelkää vielä toistaiseksi Ässän hajua ja Ässän hajuisia käsiä. Nallukka reipastuu kuitenkin jatkuvasti, joten eiköhän siitäkin pelosta joskus päästä. Ässä on kauhean kiinnostunut Nallukasta ja kyttäileekin sitä innoissaan. Syöntiaikeista ei kuitenkaan vaikuta olevan kysymys, mutta kiinnostus on erittäin kova.

Kuva on Minna Tuomisen ottama.


Tänään sattui pölhö juttu. Tulimme Ässän kanssa lenkiltä joskus klo 13 aikaan, ja kaduilla oli hiljaista. Puiston kohdalla pieni tirppanen hyppeli kuin lällätellen parin metrin päästä meistä. Ässä vilkuili tirppasta, mutta tiesi ettei pääsisi juoksemaan perään. Ja niin tiesi nokkava tirppanenkin. Paikalla ei ollut kuitenkaan ristinsielua, joten Ässän (ja itseni) yllätykseksi annoin Ässälle luvan mennä. Ja kylläpä Ässä menikin innosta puhkuen säikähtäneen tirppasen perässä ympäri puistoa, kunnes tirppa lennähti puuhun. Sieltä Ässä sitten lönkytti tyytyväisenä, ja jatkettiin matkaa kotiin. Loppumatka kuitenkin tiirailtiin tirpusia ihan uudella silmällä, sillä eihän sitä koskaan tiedä.. ;)

Perjantaina alkaa muuten viikonlopun mittainen haku-leiri Paimiossa! Innolla odottelen, vaikka vähän jännittääkin. :))

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Ei pieneltä koiralta energia lopu

Äkkiäpä siitä flunssasta tokeni! Eilen jo kävin Ässän kanssa pienellä kävelyllä ja siivosin marsuhäkin, vaikka sen jälkeen pitikin lepäillä taas tovi sängyssä ennenkuin jaksoin tehdä mitään muuta. Alkoi vain niin kovin säälittää Ässä eilen, kun toinen ei saanut maanantaina tehtyä kuin yhden lenkin äidin kanssa, ja eilenkin se olisi päässyt vasta illalla kävelylle. Aikomuksenani oli ensin tehdä lyhyt flexilenkki aamulla tietä pitkin kävellen, mutta Ässä riehaantuikin totaallisesti ulos päästessään. Suuntasin siis kulkuni viereiseen metsään ja laskin Ässän vapaaksi purkamaan energiaansa. Pitkää lenkkiä en jaksanut tehdä, mutta parempi sekin oli kuin ei mitään. Illaksi nousi taas lämpö iloisesti, joten suosiolla lepäilin loppupäivän.

Ässällä on nyt muutenkin tuntunut lähiaikoina riittävän sitä energiaa loputtomasti. Vaikka se sisällä jaksaakin olla rauhallinen (mitä nyt tekee pientä jäynää mm. sotkemalla lankakeräni), niin ulospäästessään se porhaltaa hulluna eestaas ja yrittää saada minutkin riekkumaan. Kun Ässä ennen on vapaana ollessaan lähinnä juoksennellut leppoisasti ihmisten tahdissa, niin nyt se porhaltaa enemmän ympäriinsä samalla maastoa nenän kanssa tutkien. Ehkäpä pojalla on nyt ylimääräistä energiaa senkin takia, että pelastukoirajutuista on nyt hieman ollut taukoa pääsiäisen takia enkä ole pahemmin tottistellutkaan sen kanssa tässä lomaillessa. Tänä aamuna tottistelin nakkipalkalla hiukan tuossa pihalla, ja kyllä pojalla oli sellainen into päällä (nälkä + muu into), että vähän tuli sekoiltua ja riekuttuakin. Kivaa oli kuitenkin kummallakin, ja eikös se ole pääasia ;)

Tänään minulla on ollut jo aika pirteä olo, kun ei lämpöäkään näyttänyt olevan. Pitänee silti ottaa vielä rennosti, sillä vielä en kuitenkaan ihan terve ole. Mennään Ässän kanssa tänään Fridan ja Kian kanssa ulkoilemaan ja hieman kenties tottistelemaankin, joten eiköhän se Ässä saa purettua ne turhat energiapatoutumansa tänään.

Lisäsin myös kuvia Mikkelin reissusta albumiin, vaikkei niitä paljoa olekkaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Mikkelistä sängynpohjalle

Suunnittelin kirjoittavani Mikkeli-reissusta heti perjantaina, mutta laiskuus iski. Reissun jälkeenkin on tapahtunut kaikkea kivaa, joten kirjoitanpa kaikesta kertarysäyksellä, vaikkakin lyhyehkösti.

Mikkelissä pystyi vielä kävelemään jäällä aamupakkasten aikaan. Sitä käytimme joka päivä hyväksemme tehden pitkiä lenkkejä rantaviivaa pitkin. Ässän lempipuuhaa oli mökkien tutkiskelu, johon myönnän itsekkin kerran sortuneeni hienon mökin nähtyäni. Ukki, Mummi ja Eno olivat oikein ihastuneita Ässään, ja Ässäkin oli innoissaan ollessaan monen paijaajan ympäröimänä. Kissa ei kuitenkaan ihastunut Ässää, joten se joutui asustamaan vierailumme ajan alakerrassa. Koko vierailumme ajan Ässä sai vilistää miten tykkäsi ulkona joko yksin tai jonkun kanssa. Yleensä Ässä ryntäsikin aina ihmisten mukana ulos tutkimaan paikkoja, mutta yksin se ei kauaa viihtynyt. Paluu arkeen ja hihnaan otettiin kuitenkin hyvin vastaan.

Mikkelin jäällä

Ässä pääsi tutustumaan Timon veljen amerikancockerspanieliin Divaankin lauantaina. Diva näytti Ässälle samantien, kuka talossa oli pomo. Leikkimään cockerit eivät päätyneet, sillä Divaa taisi stressata vielä tuore kodin vaihto, ja Ässä kunnioitti ehdoitta ylempiarvoisen tahtoa.

Kävimme myös lauantaina rämpimässä Kiikalan kultalähteellä kiertäen jonkun lammen. Kaksi tuntia rämpimisessä meni, eikä Ässältä näyttänyt kunto loppuvan kesken ollenkaan. Oli aivan mahtava reissu, vaikka isi menikin pulahtamaan puroon.. :)

Lopuksi juttua tästä päivästä. Tänään sitten iski kuume, komeat 38.7 astetta. Voimat ovat poissa, joten äiti joutuu ulkoiluttamaan Ässää puolestani. Huikeat kiitokset kyllä hänelle siitä, sillä itse varmaan pökräisin lähimpään ojaan. Ässä kyllä osaa olla aivan ihana, sillä se ei ala riehumaan vähemmästä ulkoilusta, vaan makoilee kanssani pää selkäni päällä. Mokoma lurjus on tainnut tajuta sairauden edun, sillä se usein tavoittelee "vaihvihkaa" kupposiani sairaana sängyssäni syömiä ruokia. Toisin sanoen keittiö on vaihtunut minun sänkyyni :)

Enemmän kuvasia Mikkelistä voi tulla myöhemmin, mutta nyt en millään jaksa niitä alkaa albumiin päivittämään.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Sähläsätkymakkara

Tänään oli talotreenit Rauhalassa ja treenattiin edelleen Ässän kanssa ilmaisua. Haukku on herkässä ja ihan hyvin se on nyt saanut ideasta kiinni. Maalimiehet oli vielä helppoja peräänlähtöjä, koska Ässä oli tänään poikkeuksellisen täpinöissään ja pelkäsin sen vetävän koko homman sähläykseksi. Ensimmäisen ukon jälkeen se kuitenkin vähän rauhoittui, joten kai ne loput olisi voinut valmiinakin ottaa. Ässä on edelleenkin hyvin into piukassa maalimiehien luona, ja tunkee innoissaan nuolemaan naamaa ja hamuamaan herkkuja. Ja pylly vatkaa tietysti järjetöntä vauhtia. Haukkumista onkin nyt harjoitettu niin, että namit pidetään kädessä ja käsi maassa. Tämä opettaa samalla Ässää menemään maahan, eikä ukon naamalle sätkimään. Ainakin toistaiseksi Ässän on ihan pakko mennä sitä naamaa nuolaisemaan ainakin hiukan ennen maahanmenoa ja haukkumista. Mokomakin ihana ihmisrakassähläsätkymakkara.

Kun mentiin treenien jälkeen Kian ja Fridan kanssa vuohensaareen ulkoilemaan, pääsivät koirat heti ensimmäiseksi fasaania jahtaamaan! Frida syöksyi into piukassa fasaanin perään pusikkoon, mutta Ässästä en ottanut selvää juoksiko se Fridan vai fasaanin perään. Kylläpä fasaaniraukka rääkyi, kun se lähti lentoon karkuun hulluja piskejä. Koko lenkin Ässä sitten sinkoilikin kuin raketti nenä maassa ympäriinsä usein näköpiirini ulkopuolella. Yleensähän se ei näköpiiriä kauemmas lähde, mutta nyt se vaikutti siltä kuin se olisi kokenut jonkinlaisen metsästysvietin uudelleen heräämisen.. :D

Lopuksi voisin taas laitella eilisiä kuvasia minun, Ässän ja Timon lenkiltä tähän lähimaastoon. Kuvaajana olen kerrankin minä Timon kameralla, niinkuin kuvien laadusta voikin päätellä. ;D Lisää kauniisti rajattuja ja liian tummia kuvia voi katsella albumista ! (näitä paria jaksoi vähän onneksi rajailla photoshopilla)

Naamakuva

Ässä poseeraa nätisti

"Onko pakko?"

Ainii, tänne en olekkaan vielä ehtinyt kertoa, että lähdemme huomenna Mikkeliin! Tai tarkemmin tänään, kun kello on jo niin paljon. Luonnollisesti Ässä tulee mukaan, vaikka isä ja pikkuveli jäävätkin kotiin. Onneksi siellä on pelkkää metsää, joten Ässälle on tiedossa paljon vapaana oloa ja maaston tutkiskelua. Takaisin tulemme torstaina, joten meiltä jää tämän viikon tottis välistä, harmi kyllä. Jännittää vain etukäteen Ässän ja sukulaisten katin yhteiselo ja Mikon muistavuus hoitaa marsuja..