keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Marsupallo ja uusivuosi

Olen tässä viimeaikoina huomannut, että Ässästä on tullut enemmän "yhden ihmisen koira", kuin ennen. Nuorempana se oli lähes yhtä innoissaan tekemässä vaikka mitä kaikkien kanssa, minun kanssani ehkä eniten, kun kuitenkin vietin Ässän kanssa eniten aikaa puuhaillen kaikkea. Nykyisin se on enemmän ottanut minut semmoiseksi, jonka kanssa aina puuhaillaan kaikkea kivaa. Kun äiti on lähössä lenkille Ässän kanssa, niin poika ei ole juurikaan innoissaan. Minun kanssani se taas riekkuu, että "jee jee ulos jee mennään jo!". Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että äiti vetää Ässän kanssa aina saman lenkin ja minä vedän eri paikoissa ja usein metsässä koira vapaana. Muutenkin Ässä tuntuu tottelevan mua paremmin, ja välillä se seurailee mua ympäri taloa. Kun olin päivän laivalla, joutui äiti ulkoiluttamaan Ässän kokonaan. Hän sanoi, että isä oli joutunut työntämään koiran pihalle, kun sitä ei muuten olisi huvittanut tulla. Ehkäpä Ässä luuli, että joku ryöstää talon kun minä tai se ei ole vahtimassa :D

Ässästä on tullut ovela. Nyt lomalla olen iskenyt koiralle ruoan heti kun herään, koska nukun niin pitkään (10-11). Nyt se onkin oppinut, että kun minut herättää, niin voi saada ruokaa. Niinpä tänään aamulla se vinkui "pissalle" kuudelta ja yhdekältä. Hieman läpinäkyvää tosin, kun Ässä ulko-oven sijaan ryntää keittiöön tuijottamaan intensiivisesti ruokakuppiaan. Nyt sovin iskän kanssa, että tulee päästämään koiran huoneestani aina kun herää. Ja sitä ennen en sitä ulos päästä, vinkui kuinka paljon tahansa. Tosin parhaassa tapauksessa Ässä vinkuu takaisin huoneeseeni syötyään, minun vielä nukkuessani siellä. Vaikka onhan tässäkin se etu, ettei tule nukuttua liian pitkään.

Tänään ulkona Ässän kanssa käydessäni vähän jännitti. Tänään kun on uusivuosi, niin ihmiset tuppaa niitä raketteja ampumaan. Ja usein jo ennen kuutta, jolloin vasta on luvallista ammuskella. Ässä ei kylläkään parille kaukaiselle pamaukselle korvaansakkaan lotkauta, mutta en voi olla miettimättä niitä, joiden koirat ovat paukkuarkoja. Taitaa siinä jäädä päivän lenkit kokonaan väliin, ellei sitten jo ihan aamulla aikasin lähde lenkkiä vetämään. Minä suhtaudun ainakin uudenvuoden sujumiseen luottavaisesti, sillä Ässä ei tunnu paria paukausta pahemmin hätkähtävän. Että musaa vaan päälle ja luu jyrsittäväksi, eiköhän se tuossa mun vierellä pötköttäen pärjää. Itse jätän tämän päivän menemiset väliin, niin on Ässällä seuraa. Ja kyllähän maanantaisella laivareissulla tuli jo juhlittua tarpeeksi, niin voin aivan hyvin istua tänään kotona syömässä hedelmäsalaattia ja nörtteillä koneella myöhään yöhön :)

Mutta nyt nopeasti marsu-uutisia! Tämä on nyt lähes suora kopion marsut.net foorumin päiväkirja-osioon kirjoittamasta selostuksestani, koska en jaksa kirjoittaa samaa uusiksi. Joten tässä tulee!

Meillä oli sitten marsupallo pyörinyt edellisiltana minun poissaollessani (marsupallo= marsut tappelevat, ja pyörivät pallona toisissaan kiinni). Veetin ja Väinön välillä on sitä kitkaa nyt ollut, kun ennen Veeti on saanut tehdä mitä huvittaa, ja Väinö ei ole paljoakaan jaksanut pitää jöötä. Nytkun pikkuinen Masi saapui talouteen, on Väinöstä tullut paljon topakampi, ja sillä ja Veetillä on paljolti ollut kinaa. Veetihän ei helpolla alistu, kun ennen on saanut kukkoilla vähän miten tykkää, joten marsupallo siitä sitten seurasi. En kuitenkaan ainakaan vielä erota poikia, koska näyttää siltä, että sana meni perille. Veeti on nyt sangen nöyrää poikaa Väinön edessä. Mutta jos vielä kerran ottavat yhteen, niin sitten kyllä isken aidan väliin, ja Veeti saa oman yksiönsä aitauksessa. Aitaus on nyt kokoajan auki, että Veeti pääsee karkuun tarpeen tullen.

Väinö näyttää olevan hyvässä kunnossa, en löytänyt siitä yhtäkään naarmua. Veetillä oli korvassa haava, mutta aamulla huomasin myös toisen seikan: etuhampaat olivat katki juuresta asti. Poika oli varmaan iskenyt ne johonkin eilen nujakoinnin aikana. :( Illalla en huomannut tätä ollenkaan, koska se näytti siltä, että söi. Kun tänä aamuna sitten katsoin tarkemmin, niin huomasin, että eihän se mitään sinne suuhunsa pistä! Yritti kovin, muttei raukka pystynyt :(

Nyt Veeti on siis tukiruokinnassa osittain, sillä se ei pysty kunnolla syömään. Ohuet pienet heinänkorret menee, mutta pelletit ja tuoreruoka ei. Annan siis pari kertaa päivässä tukiruoka-satsin, niin saa siinä samalla päivittäiset c-vitamiinitkin. Painoa seurailen nyt, ettei pääse laihtumaan. Kamalan näköiset ne ylähampaat, kun siinä on vain nysä, jolla ei mitään purra. No, ainakin Veeti näytti oppivan läksynsä. Väinön tullessa lähelle toinen kipaisee karkuun, eikä yritäkkään uhitella. Pari kertaa Väinö on vielä sitä ajellut takaa, mutta aika rauhaksiin nuo nyt tuolla ovat. Väinön ei tarvitse kuin tulla lähelle, niin Veeti väistää heti nöyrästi. Masi on tietenkin ihan liimautunut nyt Väinöön, kun hän on niin uljas ja mahtava laumanjohtaja.

Loppuun toivotan vielä Hyvää Uutta vuotta kaikille!


..ja laitan pienen videon Killestä syömässä, jos jotakuta nyt kiinnostaa nähdä, miten kurkku katoaa kilpikonnan vatsaan :)


keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joulu on taas

Meillä on joulunvietto sujunut rattoisasti. Aamulla heitettiin pitkä lenkki Ässän kanssa, ja käytiin Timon siskolla moikkaamassa Timoa. Ässä sai vierailun ajan riekkua Timon siskontytön Iidan kanssa, joten kuluttipa riehumisenergiansa. Siitä sitten kierrettiin metsän läpi kotiin sopivasti ruoka-ajaksi. Syötiin maittavia jouluruokia, ja Ässäkin sai pikkaisen maksalaatikkoa ruokansa sekaan, sekä häntä varten jouluksi ostetun sillinpuolikkaan. Sen jälkeen käytiin hautausmaalla viemässä kynttilä, ja Ässä tuli mukaan harjoitellen samalla kätevästi takaluukussa matkustamista (yleensä on mennyt takapenkin jalkatilassa). Sitten jaettiin lahjat, jolloin Ässä sai oman lahjansa: pakasteluun. Se olikin ilmeisesti aivan mahtava lahja, sillä Ässä vietti sen kanssa aikaansa pari tuntia pihalla, ennenkuin otin sen talteen. Muutenhan tuo olisi varmaan ollut ulkona yömyöhään. :D

Mutta pitemmittä puheitta

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE
TOIVOTTAA ANNE, ÄSSÄ, MARSUKOLMIKKO SEKÄ KILLE JA PIKKUINEN!!


tiistai 23. joulukuuta 2008

Kuusen koristelua ja Michael Jacksonia

Rakastan joulua! Ihanaa tehdä jouluvalmisteluja ja kuunnella joulumusaa. Tämän joulun musiikkina toimii Michael Jackson, koska sain kavereiltani toivomani kokoelmalevyn. Tanssimaanhan se pisti, ja Ässä katsoi mua kun hullua, kun porhalsin ympäri kämppää omien omituisten tanssikuvioideni tahdissa.

Tänään koristeltiin kuusta. Kuten arvata saattaa, Ässä oli ihan innoissaan toiminnasta ja hyöri ja pyöri jaloissa innokkaasti. Hienosti hän meitä auttoikin noutamalla pudenneita koristeita, joita oli ihanaa kuolasta limaisina ripustaa kuuseen kimaltelemaan. Poika myös yritti ennalta-arvattavasti ryöstää joulukuusen koristeita, mutta eiköhän pari "Ei":tä tehoa tähän.

Tänään kävin myös moikkaamassa kavereita lahjojen vaihdon merkeissä, ja otin Ässän mukaan. Todella hienosti oli Liisalla, kun ei kuseksinut lattioille. Ja Veijokaan ei kauheasti saanut kyytiä, oikeastaan se meni toiste päin. Ässä yltyikin haukkumaan läpsivälle Veijo-katille, mutta onneksi lopetti parista kiellosta, eikä Veijo siitä kauheasti piitannut. Lenkit Liisalle ja takaisin kävivätkin sitten päivien lenkeistä, ja Ässä olikin aika väsynyt vierailun jälkeen.

Marsulassa menee hyvin, pikkuinen vain rohkaistuu päivä päivältä! Tänään tultiin reippaasti ottamaan ruokaa kädestä, ja muutenkaan ei mua pahemmin pelätty, kun paikoillani istuskellen seurailin marsujen puuhia. Masi (jonka oikea nimi on muuten Marvel) tuli päivittäiselle tutustumisretkelle mun sängylleni tällä kertaa Veetin kanssa. Aikansahan Veeti purisi kakaralle, mutta sitten malttoivat salaattiakin mutustaa. Rupesipa Veeti pötköttämäänkin mun tyynyllä, kunnes piti taas hurista Masi-pojalle. Kuviakin tuli otettua, niitä koneelle myöhemmin. Kävin myös tänään ostamalla marsuille Altromin kasvatuspellettiä pikkupussin ja elatusta säkin. Siinäpä meni 70 e tuhkana ilmaan. Ja joulun kunniaksi saivat marsut kuusestamme oksan nakerreltavaksi aitaukseensa :) Hyvin tekee isompien keskuudessa ainakin kauppansa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Uusi marsu-asukas!

Jei! Eilen se meille saapui, pieni marsuvauva. Ei tullut valkoista, vaikka se alustavasti olikin varattu. Tämä minkä otin, ihastutti mut perin pohjin. Se on niin nätti ja rohkea! Halusin ennenkaikkea rohkean marsun, ja sen sain :) Jo tänään (toisena päivänään) tuli ottamaan ruokaa kädestä! Tosin Väinön kanssa, yksin ei ihan uskaltanut. Ja tottakai olen pelottava vielä, ja menee karkuun otettaessa, mutta reipastuu kokoajan. Kun otin tänään pojan syliin, niin ei uskaltanut oikein mitään, mutta kun otin Väinön kaveriksi, niin sitten otti kädestä ruokaa ja vähän pulisikin. Kaiken kaikkiaan ihana olento!

Marsupojan kutsumanimi on Masi. Hän on rodultaan Teddy, ja väriltään on ilmeisesti (en ole ihan varma) golden agouti/golden/black roan. Pitää tarkistaa papereista, kun saan ne postissa aikanaan. Kasvattaja on Pia Enroth, jolta sainkin lähtiessä pari hyvää neuvoa vanhempiin marsuihin tutustuttamiseen ja Teddyn turkinhoitoon.

Ihana ruskea jalka!

Ihanat "lehmänlaikut" !

Näin myös pojan isän ja äidin, jotka olivat vallan ihania! Isä varsinkin, ihan saman näköinen kuin poikansakkin. Nousi kaltereita vasten kattelemaan, kun tultiin marsuhuoneeseen. :) Oli ihanaa nähdä niin paljon marsuja kerralla, ja oli ihanaa miten kuikutus alkoi saman tien joka häkistä oven auetessa.

Mutta jos nyt vaikka vähän asiaa siitä Ässästäkin. Käytiin tosiaan perjantaina eläinlääkärissä. Korvassa on vieläkin siellä syvällä töhnää, ja siinä hyvin vähän hiivaa. Saatiin joku puhdistusaine siihen, joka lievästi tappaa hiivaa. Jossei se auta, niin sitten aletaan vaihtamaan ruokaa. Lääkäri kehui Ässän olevan hyvässä kunnossa, ja myös polvet näyttivät hyvältä. Toinen ei naksunut enää ollenkaan! Toinen naksui vielä vähän, mutta sekin voi tässä kasvaessa kadota. Toivotaan parasta :) Palleista sen verran, että se toinen mikä ei ole tullut, on tulemaisillaan. Se vain jää nähtäväksi, tuleeko vai ei. En itse jaksa olla kauhean optimistinen tämän suhteen, kun tuo on sentään jo 8 kk kohta. Mutta erittäin hieno juttuhan se olisi, jos se sieltä nyt kuitenkin tipahtaisi!

Käytiin torstaina koirapuistossa. Tämä kerta oli vallan poikkeuksellinen, sillä siellä oli pieni mopsityttö! Ässä oli tietysti vallan innoissaan moisesta, itseasiassa vähän liikaakiin. Ässä rakastui tähän tyttöön, ja siitähän se miehistely alkoi. Toinen ei osannut oikein sanoa vastaan, kun Ässä jo kiipusti tytön selkään. Jatkuvasti. Siinä sai kokoajan olla repimässä Ässää siitä pois, kun tytteli ei ollut mitenkään riemuissaan Ässän touhuista. Aika pian se omistajineen siitä lähtikin. No, muuten olikin ihan kivaa, Ässä ei ollut niin ujo kuin viimeksi. Kavereina kun olivat ei niin isot ja riehakkaat bullterrieri Pontus (jos taaskaan muistan nimeä oikein) ja joku samantyyppinen, jonka rotua en tiedä. Ne riekkuivat keskenään ja Ässän kanssa olivat aika rauhaksiin, niin Ässä ei niiden kanssa niin jännittänyt. Mutta annas olla kun kultainennoutaja ja lyhytkarvainen collie saapuivat, siitähän se rieha meinaan alkoi. Ja Ässällä alkoi taas nössöilyvaihe, eikä se ollut ollenkaan iloinen uusista riekkujista. Lähdettiinkin siitä sitten, tulihan siinä tunti jo oltua.

Lopuksi vielä pari Timon ottamaa talvilenkki kuvasta viimeviikolta.

Taas tälläinen hyppelykuva, kun riehuttiin Ässän kanssa.


Ässä pieni kirppu keskellä maisemaa :)


Niin nätisti :)

Ainiin, Kille lopetteli talviunensa nyt vähän ennakkoajassa. Koko viimeviikon se vaan rymisteli tuolla, ja nousi joka päivä ylös kattelemaan, että saiskos jo sapuskaa. Eli herralle eivät unet enää maittaneet, joten lopetin nukkumisjakson sitten viikon aikaisemmin. Olihan tuolla painokin yllättäen tipahtanut, joten taisi se nälkäkin jo kalvaa. Tuolla se nyt iloisena köllöttää lampun alla ja mutustaa kaalia ja salaattia nutrolla höystettynä :)

tiistai 16. joulukuuta 2008

Kaunis hirviöhevonen

Rakas Blogi, tänään Ässä kakkasi keskelle autotietä. Onneksi en jäänyt autonalle noukkiessani sitä.

Mutta tärkeämpiin asioihin! Ostin tänään Ässälle Coat King vempeleen, ja hyvin toimii! Heti kotiin päästyäni vetelin Ässän turkin sillä, ja kylläpä lähti karvaa. Turkki tuntui heti paljon sileämmältä ja näyttikin sileämmältä ja terveemmältä. Lisäksi siistin vähän partakarvoja, mutta leikkasin Ässän poskiturkkiin ikävän loven vahingossa. Rumaa. Lisäksi napsaisin Ässän kaulapoimuja vahingossa pari kertaa, koira parka. Onneksi oli ohennussakset, niin ei tullut jälkeä. Kirpaisi kyllä varmaan ikävästi.

Sainpa varattua Ässälle lääkäriajan nyt perjantaiksi! Hyvä vihdoin päästä tutkastamaan tuo korva, kun en enää itsekkään ota siitä yhtään selvää. Kun hiiva ei tullutkaan takaisin, pari kertaa sieltä vain jotain tuli. Vaaleaa vaikkua tuli hieman, nyt ei sitäkään. Korva kylläkin haisee, ja haluaisinki nyt tietää mikä siinä on vai eikö ole mikään, ja miksi haisee. Missään vaiheessa en ole aineita nyt sinne laittanut sen kuukauden lääkityksen jälkeen, olen vain tarkkaillut, että mihin suuntaan tuo etenee.

Tavattiin eilen valtaisa hevonen! Mentiin reittiä, jota ei olla ennen menty, ja reitti sivuutti hevoslaitumen. Ässähän on ennenkin nähnyt hevosia kirsillä, mutta siitä on jo aikaa ja tämä hevonen oli paljon isompi kuin ne! Ässä vain jäi seistä tapittamaan ja tuli minun perässäni vain pieniä pätkiä. Lähellä ollessamme alkoi haukkua hevosta, joka vähänaikaa rauhallisena katseli koiraa ja laukkasi laiskasti tiehensä. Siitäkös Ässän rinta meni rottingille, raukka luuli karkottaneensa itse ison hirviön! Jatkoimme matkaa, mutta hevonenpa tuli takaisin kyttäilemään. Ässä alkoi taas tapittamaan hevosta, mutta ei enää niin arasti kuin äsken. Minun jalkaani liimautuen alkoi taas haukkua, mutta tällä kertaa lopetti kun kielsin. Siinä sitten katseltiin isoa (ja nättiä!) hevosta yhdessä, kun se lopulta lähti lampsimaan tiehensä todettuaan, ettei meiltä heru mitään. Ässä yritti jo innokkaana painella laitumelle, mutta vedin sen mukaani. Toivottavasti seuraava hevoskohtaaminen ei ole yhtä pelottava/haukuttava :)

Ah, ja lopuksi jälleen marsu-uutisia :) Meidän pojat olivat päässeet hieman lihomaan pellettejä niin tajuttomasti hotkittuaan. Nyt sitten olen laittanut pojat vähäpellettiselle ruokavaliolle, ja painoa on kyllä tippunut! Näin kevyitä herrat eivät ole olleet edes vuosi sitten! Tarkkoja painoja en nyt muista, mutta Väinö on n. 1000g ja Veeti 1100g, kummatkin vähän päälle. Ja viikonloppuna lähden hakemaan meille kolmatta marsua! Kyllä jännittää jo aivan kauheasti :) En malttaisi odottaa pikkuisen saapumista meille..

maanantai 15. joulukuuta 2008

Kohti Kiikalaa

Onpa ollut taas mukamas kiireinen viikonloppu, kun en ole päivittelemään päässyt. Kuvia ja juttuja kun taas olisi kerrottavana ja näytettävänä!

Perjantaina suunnattiin Kian, Fridan ja Ässän kanssa Kiikalaan kyläilemään Mian (kts. Blogi) luokse kyläilemään. Jo autoon ahtautumen oli oma taitolajinsa, varsinkin kun ihmismäärä lisääntyi matkan aikana, eikä takakonttikaan toiminut. Lisäksi pelkääjän paikalla oli vielä ajo-opetuksesta jäänyt jarru, jota Frida edessä ollessaan ei onneksi töytäissyt. Ässä ainakin näytti viihtyvän hyvin takapenkillä takaisintulomatkalla Kian veljen vieressä. :)

Mutta itse vierailuun! Käytiin metsässä, jossa koirat saivat juosta keskenään ja riekkua. Mian mukana tuli sileäkarvainen noutaja Doris (oli muuten aivan ihana tapaus, oikea pusukone! :)), joten saipa Ässä taas harjoitella isompien kanssa olemista. Ässä kun kauheasti jännittää isopia koiria. Pyllyä on kyllä kiva haistella, jos toinen on rauhaksiin, mutta heti toisen tehdessä tuttavuutta vähänkin innokkaammin vetäytyy Ässä tilanteesta. Fridalla ei kylläkään tälläisiä ongelmia näyttänyt olevan, vaan se paineli Doriksen perässä ojasta ojaan riemukkaasti :D Tapasimme myös Mian muut koirat eli Divan (Doriksen sisko), Neron ja Pimun. Kiitokset vielä hyvästä lenkkiseurasta ja kestityksestä!

Kuvat ovat eiliseltä mettälenkiltä, jotka Timo nappasi taidokkaasti hienolla kamerallaan. Mahtavia kuvia, raahaan sen useamminkin mukaan, niin ihmisten ei tarvitse katsoa minun surkeita kakkakameralla otettuja räpsyjäni :) Pitäisiköhän minunkin hankkia oikein pro kamera?

Naamoista kaunein (pitäis vaan parta saksia :)

Ja ilmavaraa jäi ainakin metri :)

Riekkumista heinätukon perässä.

torstai 11. joulukuuta 2008

Sammakkoa mä metsästän

Jee, taas on satanut lunta! Toivottavasti pysyy maassakin jonkinaikaa. Ässä ainakin oli ihan innoissaan lumesta, ja aamulenkin sijaan käytiinkin vain nurkalla vähän hajuja nuuhkimassa, ja riehuttiin loppuaika pihalla. Tuloksena oli Ässälle kasvaneet hienot lumikengät. :) Kävely näytti vasikan koikkelehdinnalta niillä paakuilla. Oli myös hauska seurata, kun Ässä löysi rusakon jäljet. Niitä oli suorastaan pakko seurata niin, että jokaiseen jälkeen piti erikseen työntää naama. Tehokasta jäljestystä!

Tiistaina päästiin Ässän kanssa metsästämään! Tutulta polulta poiketen mentiinkin niityn poikki metsälenkillä. Äkkiä kuulin ojan reunalta kurnutusta - sammakko! Ja tähän vuodenaikaan! Olin ihmeissäni, ja tietysti uteliaisuus voitti. Lähdin puskiin sammakon perään, mutta oli pimeää ja pelkäsin tallaavani herra sammakon. Lähetin Ässän puolestani puskiin, ja tämäpä nuuskutti sitten puskia ympäriinsä ihan innoissaan kuin paraskin metsästyskoira (:D). Kurnutus tosin lakkasi, enkä nähnyt sammakosta vilaustakaan missään vaiheessa. Ässäkään ei näyttänyt sammakkoa löytävän, ellei sitten epähuomiossa syönyt sitä. Mutta hauskaa oli rymytä puskissa!

Ja marsu-uutisia :) Varasin alustavasti valkoisen teddy-poikasen! Menen katsomaan poikasia seuraavana viikonloppuna, jolloin siis teen lopullisen valintani. Poikanen lähtee samantien mukaan. Hyvä niin, en pystyisikään pitämään näppejäni erossa pennusta, kun olen sen kerran nähnyt. Sen verran suloisia nuo marsupennut ovat :) Kovasti jännittää, miten isot hyväksyvät pienen. Veeti ainakin pomottaa minkä kerkeää, toivottavasti ei mene liiallisuuksiin. Alussa kaikki varmaan meneekin hyvin toisen ollessa pieni, se varttuminen enemmän huolettaa. No, sen näkee sitten, miten lähtee sujumaan.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Leikkejä fasaanilla

Olen jo vähän aikaa miettinyt, että olisi kiva nähdä, miten Ässä suhtautuu vaikkapa variksen raatoon. Onko kiinnostunut, ottaako suuhun. Kialla sitten sattui olemaan varis ja päätön fasaani, (Fridahan sen pään innostuksissaan söi :D) ja hän kutsui meidät testaamaan niitä.

Ensin Kia veti Fridalle variksella jäljen. Koiraha juoksi samantien hienosti mutkitellen varikselle, nappasi suuhunsa ja kuljetti eestaas. Oli hienon näköistä menoa, tyttö näytti olevan ihan innoissaan mokomasta. Sen jälkeen heitettiin varis pussiin fasaanin seuraksi, ja annettiin kakaroiden leikkiä jonkinaikaa. Ässä kovin yritti pomotella Fridaa, ja haukkui niin, että toisella oli ihan niskakarvat pystyssä. Mokomakin elvistelijä, kyllä se vielä alakynteen jää, kun tytsy tuosta vähän kasvaa ;) Harjoiteltiin siinä pikkaisen luoksetuloa, sitten Kia vei Fridan sisälle, ja päästiin näyttämään Ässälle harakkaa ja fasaania. Aloitettiin variksella, jolla leikitettiin poikaa. Innostunut oli, ja kovin haisteli. Vähän otti suuhun siipeä, mutta ei muuten. Kun heittelin varista, niin juoksi perään ja jäi kiinnostuneena nuuskimaan. Fasaanista oli innostuneempi, yritti vähän syödäkkin. Suuhun ei kuitenkaan ottanut pahemmin. Harmi kun kamera jäi kotiin :(

No, aikahan siinä riensi riekkuessa, ja mulla tuli vähän kiire bussiin. Koira tosin ei suostunut tulemaan luokse, ennenkuin lähdin itse lätkimään. Oli niin hyvät fasaanihajut vielä siellä maassa. Siitä sitten hivenen myöhässä juostiin bussille, mutta eipä keretty. No, tulipahan kunnon ulkoilut, kun ensin käveltiin Kialle, riekuttiin siellä jonkin aikaa, ja käveltiin kotiin. 2,5 tuntiahan siinä yhteensä meni, ja kyllä Ässä nyt onkin rauhaksiin lopun iltaa.

On meillä kyllä elukat oppineet monenlaisia taitoja. Ässä osaa vahtia: öisin se aina herää pieniin ääniin, kuuntelee, ja sitten herättää minut jos tarpeellista. Jos joku kävelee käytävässä, Ässä ei reagoi, mutta jos joku hiipii, niin poika herättää minut. Herätys tapahtuu erikoisella "voh" haukahduksella, jota se toistaa kunnes herään.

Myös marsuilla on "uusia" taitoja, joita testattiinkin viimeyönä iloisesti. Marsuilla kun on eräs erikoinen ääntelytapa, jonka syytä kukaan ei tiedä. Marsut vain päästävät sitä ääntä joskus, jolloin muut marsut yleensä rauhoittuvat kuuntelemaan. Lieneekö jotain marsulaulua. Ääntä kutsutaan sirkutukseksi, ja sen sanotaan muistuttavan linnun sirkutusta. Minusta nuo meidän marsut kuulostavat kylläkin enemmän natisevilta renkailta. No, kuitenkin. Sirkutus on vähän "mystinen" juttu, ja olen aina halunnut kuulla sen. Väinö on todistettavasti kerran sirkuttanut, mutta en ollut silloin kuulemassa. Pari päivää sitten kuulin kuitenkin pienen laulunluikautuksen, ja olin haltioissani. Vähemmän haltioissani olin serenadin alettua viimeyönä. Ja sehän kun ei meinannut ottaa loppuakseen. Toisen mukavan herätyksen pojat soivat minulle karkaamalla häkistä yöllä, niin että sain onkia heitä tietokoneen takaa unenpöpperössä. Toivottavasti tämä yö sujuu vähän rauhallisemmissa merkeissä.

Loppuun hieno videonpätkä Ässästä, joka kauniisti säestää Äitini viulunsoittoa :D Sain Ässältä pahan mulkaisun, kun en osallistunut lauluun. Loppu alkaa kuulostaa jo aika turhautuneelta, kun se vingutus vaan jatkuu ja jatkuu.


torstai 4. joulukuuta 2008

Kohteena koirapuisto

Kävin ostamassa edellispäivänä Purinan vehnätöntä ruokaa Ässälle, ja ollaan ruvettu pikkuhiljaa antamaan sitä. Hiivakorvaan ei ole vielä kertynyt paljon likaa, mutta kyllä se siitä varmaan pian taas lisääntyy. Toivottavasti nyt ruoan vaihto auttaa tähän hiivaan.

Käytiin koirapuistossa moikkaamassa Fridaa ja Kiaa! Ai että pikkuinen Frida oli kasvanut, se oli jo Ässää korkeampi :) Oli kyllä niin nätti, solakka ja ihanan oloinen koira. Energiaakin tuntui riittävän. Hurjasti nuo Ässän kanssa peuhasivatkin. Ässä oli ihan riemuaan täynnä, kun sai pentumaista ja (toistaiseksi) oman kokoista leikkiseuraa. En ole nähnytkään pojan ennen leikkivän niin innoissaan toisen koiran kanssa :) Onneksi sain nyt keskiviikkona ajokortin, niin pääsee sinnekkin päin useammin. Tänään mennään varmaan taas illalla koirapuistoon visitoimaan Ässän kanssa, niin saa vähän opetella tulemaan toimeen isompienkin koirien kanssa. Ässä kun välillä jännittää isoja meuhkaajia, olisi kiva jos se saisi rohkeutta leikkiä enemmän niiden kanssa. Vaikka täytyyhän se myöntää, että pienempänä Ässä jää helpommin jalkoihin, että ei ihmekkään, jos vähän jännittää.