maanantai 27. lokakuuta 2008

Style-Ässä (ja oma tahto)

Kuten eilen lupasin, laitan nyt kuvia Ässän uudesta sadeloimesta! Loimi ostettiin Musti & Mirri -liikkeestä ja se maksoi 44e (en tiennytkään, että koirien puvut on niinkin kalliita). Sadepuku oli ensimmäistä kertaa testikäytössä sunnuntaina, jolloin oli kauhea kaatosade. Hyvinhän se toimi! Ja onhan tuo ihan tyylikäskin. Ei kyllä suojannut paljoa siinä vaiheessa, kun Ässä loikkasi puroon, mutta eikai sitä ihan uimapuvuksi ole suunniteltukaan.. :))


Vedin muuten Ässälle taas tänään verijäljen! Vein pojan taas jäljelle, tällä kertaa osoitin samantien alun. Ässä nuuski sitä innoissaan, muttei osannut jatkaa. Lähti eri suuntiin loikkimaan, mutta tuli takaisin siihen taas nuuhkimaan, kun jäin itse siihen seisoskelemaan. Kun näytin, mihin se jatkui, meni Ässä sen nopeasti loppuun, jossa taas nuuhki innoissaan rättiä. Kehuin tietysti valtavasti. Jätin jälkirätin ja veripullon muovikassiin siihen lähelle lenkin ajaksi. Kun tulin hakemaan niitä, meni Ässä heti siihen, mistä jälki alkoi ja juoksi nenä maassa jäljen päähän. Taas kehuin poikaa (vaikken nyt ollutkaan pyytänyt jäljelle, hän vähän itsekseen sinne meni), mutta onhan se innostus hyväksi :)

Ässä on ollut vähän pöhkö tänään. Kun kielsin jostain niin haukkui ihan sen oloisena "oot tyhmä etkä tiedä mistään hauskasta mitään!". Myös istumaan meno ilman makupalaa kirvoitti haukut (ennen ovesta menoa, käytäntö joka tehdään aina) ihankuin poika olisi huutanut "enkä enkä enkä varmasti mene istumaan! Istu itse!". Uskoi kyllä sitten, kun vähän tuimemmin kielsi. Myös virtaa riitti normaalia enemmän, vaikka se oli ollut lenkeillä. Että se kasvaa nopiaan..

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Metsästyskoira Ässä

Käytiin Ässän kanssa tapaamassa kaverini Kian koiranpentua! Pennun nimi on Frida ja se on metsästyslinjainen labradorinnoutaja, nyt 9 viikkoa vanha. Ässä oli ihan innoissaan samankokoisesta ja pentumaisesta leikkikaverista! Kakarat painivat ihan innoissaan, kummatkin ollen vuorotellen selällään. Menoa oli hauska katsella. Kialla oli sorsan ja muiden lintujen siipiä, joilla leikittää pentuaan tulevaa metsästyskoiranuraa silmällä pitäen. Kokeiltiin olisiko Ässällä kiinnostusta. Annettiin Ässän ensin haistella, jonka jälkeen Ässä yritti ottaa siipeä suuhunsa. Kia heilutteli siipeä, ja Ässä seurasi innoissaan ja yritti hamuta sitä suuhunsa. Meidän pikku metsästyskoira :)

Kävin tosiaan sen jäljenkin vetämässä. Mun piti vetää 10 m jälki, mutta arvioin pahasti pieleen ja vedin 5 m jäljen. Annoin jäljen olla n. 10 minuuttia, ennenkuin vein Ässän sen luo. Jäljen päähän jätin verisen rätin, jolla sen jäljen tein, sekä pari nappulaa. Ensin Ässä ei tajunnut jälkeä ollenkaan, ja viipotti menemään. Pyysin sen takaisin ja näytin jäljen alkua. Ässä innostui niin kovasti hajusta, että juoksi sen läpi ja missasi verirätin kokonaan. Sitten haahuili muualla, mutta tuli takaisin jäljelle kun jäin itse siihen seisomaan. Silloin otti kunnolla hajun jäljen keskeltä, mutta lähti väärään suuntaan. Osasi kuitenkin päässä kääntyä takaisin, ja rauhallisesti pääsi jäljen loppuun. Siellä kiinnostuneena ja hyvin keskittyneesti nuuski rättiä. Ei edes huomannut nappuloitakaan, kun keskittyi niin kovin jälkeen. Ainakin Ässä oli hyvin kiinnostunut, vaikka ei aluksi tajunnutkaan koko jälkeä. Minusta koko homma meni hyvin, ja jälleen olin ylpeä Ässästä :)

Trimmasin myös Ässän koivet tänään. Kylläpä ne nyt taas näyttää ohkasilta! Muuten en Ässää pahemmin trimmaillut, mitä nyt poskikarvoja vähän napsin. Jalkakarvojen vähäisyys helpotti kummasti jalkojen pesua ulkoilun jälkeen. Tänäänkin oli kauhea kaatosade ja Ässä juoksi kaikki maailman kuralätäköt läpi lenkillä (ja minä iloisena perässä uusilla kumisaappaillani ^^). Oli muuten uudesta sadeloimesta tänään kaatosateessa hyötyä, mutta jos siitä vaikka lisää seuraavalla kerralla kuvien kera.. (Ässä on söpö se päällä :))


Hyökkäys
(huom huom uudet valjaat! Pikkasen liian isot, mutta eiköhän tuo vielä massaa saa lisää)


Tällä kertaa Frida selällään, mutta oli se Ässäkin monta kertaa. (Ässää selkeesti ärsytti se, että sitä pienempi kakara sai selätettyä sen :D)

Nätti neiti :)

Ässän kynityt koivet. Huonosta kuvasta saa syyttää mikkoa.

torstai 23. lokakuuta 2008

Verijälki

Meinasin huomenna vetää mettään verijäljen ja kokeilla, miten Ässä suhtautuu siihen. Olen ihan innoissani, mitenköhän se reagoi siihen :) Toivottavasti tietysti kiinnostuu ja lähtee seuraamaan. Äitin pitäisi tuoda huomenna kaupasta verta ja pesusieni. Ja eikun sitten metsään verinen pesusieni narunpäähän ja menoksi! Aluksi ajattelin kokeilla jotain 10m jälkeä. Timo tulee mukaan ja pitää Ässää sillä aikaa, kun vetelen jäljen. Toivottavasti ei tuule! Vielä kun keksisi hyvän palkinnon jäljen päähän. Yksi vahva vaihtoehto on päiväruoka kupissa, se ainakin houkuttaisi! Pitää vaan jemmata jotenkin, ettei se sitten näe sitä. No, tulen huomenna kertoilemaan miten meni!

Muuten.. Tässä nopeesti vielä Ässän kehityksestä. Poika on tosiaan solakoitunut, kylkiluut alkavat pikkuhiljaa tuntua. Loikat pitenee ja vauhtiakin on tullut lisää! Ässä on hyvin jäntevän tuntuinen, mutta ei vieläkään pääse kiipeämään sänkyyn tai sohvalle. Se toinen palli vielä puuttuu..

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

A flexible walk

Kipasin kaupassa ostamassa flexin, ja nyt oon parit lenkit tehnyt sen kanssa. Mahtava kapistus! Muuten meen normaalin hihnan kanssa, mutta mettässä isken flexin kaulaan. Pidän sitä lähinnä "varmistusnaruna", enkä kontrolloi sillä Ässän menoa ollenkaa. Vaikka kyllähän siinä se narun mitta, eli 8 metriä, tulee väkisinkin vastaan. Mutta ihan hyvä kapine! Ja nyt äitikin saa lenkkeillä Ässän kanssa (en ole antanut mennä hihnan kanssa, koska äiti ei jaksa opettaa sitä ja Ässä menee miten huvittaa). Hyvä homma :)

Tänään on Ässällä ollut toiminnantäytteinen päivä, mutta ihmeen hyvin tuo on jaksanut! Alan ensimmäisiä kertoja oikeen huomata, että ei tuo ihan mikään kakara enää ole, kyllä se jo jaksaa. Itse käyn aina Ässän kanssa aamuisin sen puolentunnin käppäilyn, eli jonkun 1.5 km lenkin arviolta. Nyt tänään äiti oli käynyt sen kanssa pitkän lenkin (mulla ei ole hajuakaan mikä on äitin pitkä lenkki Ässän kanssa, 1 vai 3 km). Halusin silti mennä koirapuistoon sen kanssa tänään, koska oli hyvä ilma eikä läksyjä paljoa. Timo tuli mukaan, lähdettiin viideltä ja oltiin puoli kahdeksalta kotona. Että reissua on tullut! Itse koirapuistossa oltiin kuudesta seittemään. Muu aika meni bussilla, kävellen ja autolla mennessä. Koirapuistossa ei (harmi kyllä) taida juurikaan käydä pieniä koiria, eikä Ässä oikeen uskalla leikkiä isojen kanssa. Välillä se vähän juoksenteli niiden kanssa, varsinkin yhden kultaisennoutajan, mutta sai se vähän rökitystäkin kahdelta koiralta (seurauksena huutoa ja jalkojen taakse/syliin pinkomista). Vähän ujo isojen kanssa. No, toivottavasti Ässä tosta rohkaistuu kun kasvaa.

Olen jo kauan kaipaillut ratsastusta, ja nyt olen saanut houkuteltua Liisan mukaani. Nuorempana ratsastin joku 5 vuotta, mutta siitä on jo aikaa ja olin silloin ehkä ala-asteella. Ratsastuksen lopetin, kun en tykännyt ratsastuskoulusta, mutta kova hinku olisi aloittaa uudestaan. En vain tiedä missä. Jonkinaikaa käytiin Liisan kanssa ratsastamassa yhden tutun hevosia, mutta sekin sitten jäi. Pari kertaa vuodessa käydään Kirsillä ratsastamassa (kts. aiempi postaus Kirsin ranchi).Nyt ajateltiin etsiskellä, jos joku kaipailisi helpohkon hevosen ulkoiluttajaa/hoitajaa kerran pari viikossa täältä Salon lähettyviltä. Olisi ihanaa taas aloittaa ratsastus!

Marsun hankinnan kanssa on käynyt ikävästi. Se poika, jonka olin varannut, jouduttiin lopettamaan. Samalla kasvattajalla oli kuitenkin juuri syntynyt toinen poikue, josta tarjosi mulle yhtä silver agouti/white poikasta. Siinä on vain se ongelma, että vasta pojan ollessa 4vk tietää kasvaako sille lyhyt vai pitkä karva. Ja minä haluan lyhytkarvaisen :/ Poika on aivan valloittavan söpö. Pidän peukkuja, että se on lyhytkarvainen..

Syntynyt 15.10

Ässä vähän kieri pihalla.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Mitäpä se ei söisi

Pohdiskelin tässä yks päivä, että löytyyköhän sellaista ruokaa, jota Ässä ei söisi? Sipulia on maistanut, appelsiininkuoria yrittänyt.. Huvikseni kokeilin etikkapunajuurta, ja sekin upposi poikaan kuin paraskin herkku. Tutkimuksen tulos: Pohjaton maha ja olematon makuaisti.

Ässä on ollut dietillä nyt jo kuukauden. Paino on edelleen siinä 9.2 kg paikkeilla ja poika tuntuu laihtuneen. Mutta vain vähän. Vieläkin on makkaraa kylkiluiden päällä, niin ettei niitä tunne. Vähennän siis jälleen pojan ruoasta desin, että laihtuisi nyt normaaleihin mittoihin. Onkohan sillä toisella pallilla enää mitään mahdollisuuksia tulla tuon läskikerrostumien lävitse..

Eilen meillä jäi koirakoulu väliin, koska satoi. Siitä sainkin kipinän, että pitäisi jonkinlainen sadepuku tuolle ostaa. Lenkillä vielä menee näillä lämpötiloilla, vaikka sataisikin, mutta koulutuskentillä pitää seisoskella, ja siinä ehtii tulla vilu. Ja entäs sitten kun räntäsateet iskee. Lisäksi ostoslistalla on fleksi (nyt kun kakara osaa jo jotenkuten kävellä hihnassa) ja valjaat kunnon heijastimilla.

Tosta hihnakävelystä vielä! Se menee yleensä jo tosi hyvin, vaikka välillä vähän innostutaan liikaa, ja silloin vedetään. Vielä on harjoiteltava, mutta hanskassa alkaa pääosin olla. Flexin ostan oikeastaan metsälenkeille, onhan se vähän sama kuin vapaana olo. Varsinkin kun Ässä harvoin menee kauas. Ässää ei voi pitää vapaana kuin tietyillä metsäalueilla, joten tuo flexi on sitten niitä muita metsäaluieita varten.

Korvaa vaivaa vielä hiiva, joten jälleen ollaan puhdistus- ja lääkitsemislinjalla. Nyt se ei kylläkään ole niin paha kuin viimeksi, Ässä ei raaputa korvaa lähes ollenkaan. Ehkä se viimekertainen hiiva ei hoitunutkaan kunnolla, ja innostui uudestaan. Nyt kyllä vedän sitä lääkettä korvaan vielä reilusti sen jälkeen, kun töhnän tulo on loppunut. Että päästäisiin siitäkin.

torstai 16. lokakuuta 2008

Uneton yö

Äääh, hirvee yö takanapäin! Jäätiin Ässän kanssa Timolle yöksi. Ässä vinku koko yön klo 3 lähtien! Meni aina välillä ovelle vinkumaan, hiljeni ku kielsi, mutta sitten alotti taas uudestaan. Viimeksikin teki tota, mutta vaan pari kertaa, nyt teki koko yön. Viimeksi luulin, että pojalla oli pissahätä, ja vein sen aina pihalle. Virheen tein, kun päästin Ässän sen jälkeen moikkaamaan Tessua. Nyt se sitten teki koko yön tota, kun halusi Tessun luokse. Tosin kuulin nyt jälkeenpäin, että Tessu itse oli siellä oven takana istunut kokoyön ja inissyt välillä. Eipä siis ihmekkään, että Ässäkin inisi. Seuraavalla kerralla kyllä telkeen sen Tessun johonkin..

Aamulla olin aika ärtyny tolle Ässälle, mutten enää. Kotiin tultiin yheksäksi Ässän ruoan takia, ja menin sen jälkeen nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Nyt on ihan ok olo. Ei yhtään innostais lähteä ulkoilemaan kakaran kanssa, kun on märkää ja olo vähän hutera. Mutta eiköhän se olo siitä virkisty, kun ulos pääsee.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Koirapitoinen loma

Eilen Ässä ei nähnyt koirakavereita, joten mentiin pitkälle lenkille. Timo oli meidän mukana. Ässällä vaikutti olevan normaalia enempi energiaa, joten tehtiin normaalia pidempi lenkkikin. Ässä juoksenteli vapaanaollessaan kokoajan eestaas. Mentiin pellolle juoksentelemaan ja riehumaan. Ässä olikin sen lenkin jälkeen normaalia väsyneempi.

Tänään tultiin taas tänne Timolle, ja Ässä on riehunut kokopäivän Tessun kanssa. Ässä on kyllä kieltämättä saanut tällä lomalla paljon koirakaverien seuraa, toivottavasti poikaa ei ala väsyttämään. Vaikka innoissaan se aina vaikuttaaa olevan, kun tänne tullaan. Ja kyllähän se rauhassakin saa olla, nytkin torkkuu tuolla lattialla.

Tänään kattelin sinne Ässän korvaan, jossa sitä hiivaa silloin oli. Siellä näkyi ruskeaa töhnää taas, onneksi toinen korva oli ihan puhdas. Töhnä oli kuitenkin kuivettunutta ja kokkareista. Eikä korva mielestäni punoitakkaan. Täytynee taas vähän puhdistella ja tarkkailla..

tiistai 14. lokakuuta 2008

Syyslomailua kivoissa tunnelmissa

Nyt syyslomalla on rutkasti aikaa kaikkeen. Niinpä Ässä on nyt loman aikana nähnyt Tessun Perjantaina, Lauantaina ja Maanantaina. Sunnuntaina oli koirakoulu ja peuhuvartti, muuten olisi varmaan nähnyt silloinkin. Se on vaan niin hyvä vaihtoehto ottaa Tessu tänne riehumaan, tai mennä Ässän kanssa sinne. Mun ei tarvitse mennä lenkkiä kokoajan ja Ässälläkin on varmasti kivaa Tessun kanssa (päätellen siitä mudan määrästä, jonka Ässä oli turkkiinsa saanut kieriskeltyään Tessun kanssa pihalla). Kyllä olen päivittäin silti pikkulenkin tehnyt, että pääsee kuitenkin haistelemaan ulkomaailmankin tuoksuja. Normaalistihan me tehdään kaksi lenkkiä, yksi pieni ja yksi pidempi. Pissatuksia ei tarvitse erikseen tehdä, koska Ässä voi näppärästi käydä takapihalla. Helppoa!

Ässä teki kivat temput, kun eilen otin sen mukaan Liisalle. Laura tuli hakemaan meidät autollaan, kun en Ässän kanssa vielä niin pitkää matkaa viitsi kävellä (varonkohan liikaakin liikaulkoilutusta? Pelkään, että Ässän polvet menee huonommaksi..). Äkkiä kaappasin Ässän takapihalta, kun huomasin Lauran auton pihassa, ja juoksin autolle. Ässä kampesi äkkiä sisään ja hyppäsi lauran syliin. Sitten Ässä pissasi Lauran syliin! Olin aivan suu auki ja ihmeissäni. Ässä ei ikinä ole pissannut kenenkään syliin tai autoon! Pojalla oli varmaan ihan hirveä hätä, oli varmaan juuri takapihalla mennyt asioitaan toimittamaan, kun hänet kaappasin. No, eipä siinä muu auttanut, kun mennä Lauralle, jotta hän sai vaihdettua vaatteet. Mutta riemupa ei siihen loppunut! Pissaa oli mennyt myös penkille. No, eipä auttanut muu kuin lupautua Lauran autonpesukaveriksi ja kävellä sinne Liisalle (jonne onneksi ei ole pitkä matka Lauralta). Kaiken lisäksi astuin kissan p*skaan. >: ( Hieno ulosteentäytteinen päivä siis!

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Esittelyjä!

Tajusin äsken, että mä raukka en ole tehnyt marsuista esittelyä tänne ollenkaan, vaikka niistä kuitenkin löpisen jatkuvasti! Aika surkeaa, sitä se hajamielisyys teettää. Voivoi. Mutta korjaantukoon se nyt! Samalla voinen esitellä muutkin elukat, paitsi Killen. Hänethän olen esitellyt aikaisemmin. Vaikka kyllä näiden kaikkien esittelyiden olisi jo ihan alussa pitänyt tulla, eihän tässä ole mitään järkeä.. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meillä siis asustaa kaksi marsua, Väinö ja Veeti. He ovat noin kaksivuotiaat veljekset, eläinkaupasta aikoinaan ostettu. Sain jonkinnäköiset paperit pojille mukaan, vaikka he ovatkin ihan ristetyksiä (emä sileäkarvainen ja isä abessiinialainen). Molemmat pojat ovat aika kovaäänisiä ruoka-aikana, ja muutenkin he välillä huutelevat tarhastaan ruoan perään. He osaavat tulla hakemaan herkkuja kädestä, kun maiskuttelen heille. Kesäisin marsut pääsevät ulos laiduntamaan, josta he selvästi nauttivat. Molemmat tekevät ilohyppyjä minkä kerkeävät ja mylläävät puskassa. Marsujen laidunnusta on hauska seurata, myös Ässän mielestä (Ässä tosin tuntuu olevan enemmän papanoiden perässä) :)

Väinö on väriltään black/golden. Tullessaan hän oli lähes musta, kullanväriset karvat ovat tulleet iän myötä. Lisäksi hänellä on leuan alla ja takamuksessa kullanväriset läikät.Väinön ulkonäössä pidän erityisesti hänen päätöyhtöstään, joka näyttää välillä muodostavan otsatukan. Väinö on pojista rennompi käsiteltäessä, hänet saisi vääntää vaikka solmuun. Kynsienleikkauskaan ei tuota ongelmia. Poika tosin huutaa kimeästi koko toiminpiteen ajan, muttei näyki tai muuta. Kynsienleikkashan ei satu (nytkun olen oppinut olemaan leikkaamatta suoneen), eikä poika ennen huutanut vaikka suoneenkin osui. Outo tapa, tiesmistä keksinyt sen. Väinö on uteliaampi ja tutussa paikassa rohkeampi kaikkea uutta kohtaan.

Väinö (huono kuva, mutta muissa ei väri näkynyt niin hyvin)

Veeti on väriltään golden/golden roan/black/black roan/white. Oikea värien sekamelska siis, kuva valottanee hänen kohdallaan väritystä paremmin :) Veetin ulkonäössä pidän erityisesti hänen kauniista piirrostaan (vai miksi sitä marsulla kutsutaan) ja kauniista golden roan väristään. Veeti on luonteeltaan hieman stressaavampi ja herkemmin ärsyyntyvämpi ja syliinotettaessa hänellä kestää hetki rentoutua. Rentouduttuaan hän on samanlainen löysä pötkylä sylissä kuin Väinökin. Ihanteellisia sylimakkaroita sylitellä vaikka koneella ollessa ^^ Vaikka Veeti muuten onkin stressaavampi, niin jouduttuaan uuteen ympäristöön hän tekee tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ensiksi ja on muutenkin rohkeampi. Veeti on persompi ruoalle ja hän onkin aina ollut veljeänsä pulleampi ja painavampi. Veeti on myös laiskempi, hän yleensä makoilee mieluummin aitauksessaan heinäkasan keskellä, kuin lähtee tutkiskelemaan maailmaa. Mukavuudenhaluinen siis. Ruoalla saa kuitenkin hänetkin ylös tutkiskelemaan tapahtumia.
Veeti

Molemmat

Pikkuinen on akaattikotilo. Erittäin helppohoitoinen kaveri, joka hengailee faunaboksissaan. Hoitotoimenpiteinä kaipaa säännöllisesti ruokaa (salaattia, hedelmiä, piimää, puuroa..) ja vesisuihkuttelua, kuivuuden tullessa vaipuu horrokseen. Voi parhaimmillaan horrostaa puolivuotta, mutta meillä olen antanut horrostanut korkeintaan kuukauden. Pikkuinen on kasvanut nyrkinkokoiseksi, eikä kasva enää suuremmaksi. Hän on yli kaksi vuotta vanha ja voi elää jopa 10 vuotiaaksi. Ostin hänet kotilokasvattajalta, Tamanak's :ilta.

Pikkuinen

Minulla on myös ennen ollut gerbiileitä kolme ja yksi hamsteri. Gerbiileistä yksi kuoli juuri tultuaan (Jango) jolloin hankin hänen tilalleen Zoron kaveriksi Papin. Zoron ja Papin annoin juuri pois, koska tunsin kiinnostukseni latistuneen gerbiileitä kohtaan. Eivät olleet sitten ikävä kyllä mun juttuni, joten etsin heille kiinnostuneemman kodin. Hamsterini oli kultahamsteri Mörkö. Hän oli kilpikonnan värinen tyttö, josta pidin todella kovasti. Ostin hänet eläinkaupasta, jossa hänen väitettiin olevan nuori tytteli. Puolen vuoden kuluttua turkki menikin jo sellaiseksi, kun vanhoilla eläimillä on. Mörkö kuoli oltuaan meillä päälle vuoden. En ymmärrä miksi kultahamstereiden suosio on laskenut niin kovasti, itse pidän niistä! Kivoja taapertavia möllyköitä ja kivan kokoisia. Hamsterin touhuja oli niin kiva aina seurata :) Hän tuli kutsusta aina luokse, jolloin kiinniotto oli helppoa. Hän ei myöskään koskaan koskenut johtoihin. Meille sattui sitten ihana yksilö.. Joskus vielä haluan omistaa toisen hamsterin.
Mörkö

Papi

Jango ja Zoro

perjantai 10. lokakuuta 2008

Kalliokiipeily

Ah, nyt alko syysloma! Vihdoin. Ollukkin tossa stressiä koulusta, kun ylppäreiden jälkeen ei ehtinyt kunnolla palautua, kun alko jo uus jakso. Ja tässä uudessa jaksossahan on ihanasti pelkkää matikkaa ja fysiikkaa. Joten töitä riittää!

Ollaan otettu Ässän kanssa uus suunta tuon hihnakävelyn opettelussa. Kun sillä "koira vetää -> pysähdys" ei oikein tuntunut olevan vaikutusta. Tai kyllähän se Ässän äkkinäiset kiskomisspurtit kitki, muttei opettanut sitä kävelemään kivasti vierellä. Kaks viikkoa sitten alotettiin sitten tällä toisella tavalla. Eli palkkaan Ässän aina namilla, kun kävelee mun vieressä hihna löysänä. Ja kahdessa viikossa on jo tullut tuloksia. Ässä kävelee huomattavasti paremmin! Todellakin jatkan tätä tapaa, sopii Ässälle paljon paremmin.

Oon muuten huomannu Ässän kanssa mettässä ulkoillessani, ettei poika pahemmin poistu polulta, jossen minäkään poistu. Ajattelin sitten tänään, että mennään molemmat sinne pusikkoon! Päivän mettäkävely muuttui pusikossa rämpimiseksi, mutta kivaa oli! Ässästä on kehittynyt todella hyvä kiipeilijä, se kun tykkää kiipustaa kaikkien kekojen ja kivien päälle. Kiipeiltiin yhden ison kallion päälle, ja Ässä oli ihan innoissaan. Mutta nyt kuvasia kävelystä!

Samainen pelto, joka on aikasemmin kuvissa näkynyt. Nyt vaan vähän korkeemmalta kuvattuna.


Näin helposti se toisilta käy..
Hölmö. Suussa taas kaikenmaailman sammalet.

Kivat maisemat!

Noni, eiköhän sitten lähetä kotia kohti.




keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Hulluus iskee

Ja se hulluus on eläinhulluus, kohteena marsut. Meille tosiaan olen katsellut kolmatta karvakasaa "lauman" jatkoksi. Siinä tuli käytyä läpi erilaisia rotuvaihtoehtoja (kyllä, marsuillakin on rotuja. Ja vieläpä näyttelyitäkin!) . Itseä eniten miellytti Ch-teddy sen pörröisyyden takia. Ne ovat kuitenkin Suomessa aika vaikeasti saatavilla. Toinen vaihtoehto oli sitten Teddy , joka on lyhytturkkisempi versio ch-teddystä. Niitä on aika hyvin saatavilla Suomessa. Katselinkin yhtä teddy-poikuetta, mutta sitten löysin lunkaryan ja curlyn! Kikkarakarvaisia marsuja! Ihastuin totaallisesti, varsinkin curlyihin. Nämä ovat suht uusia rotuja, mutta niitä kasvatellaan jonkin verran jo Suomessa. Otinkin yhteyttä yhteen kasvattajaan, jolla oli sattumoisin juuri syntynyt poikasia! Varasin alustavasti golden/golden agouti värisen uroksen (kultaa ja tummanruskeaa laikkuina). Kuvaa en saa, koska kasvattajan kamera on rikki, mutta homman voi perua jossei poika sitten miellytäkkään (uskon kyllä, että miellyttää! :))), kun mennään katsomaan sitä. Mutta sen näkee sitten. Poika syntyi 20.9, eli on luovutusiässä 25.10. Aijai, että jänskättää :))

maanantai 6. lokakuuta 2008

Ahnetta on helppo palkita

Hampaidenvaihto alkaa olla lopuillaan! Uudet kulmahampaat kasvaa jo kovaa vauhtia nyt kun kaikki entiset on lähtenyt. Talteen ollaan saatu jopa kaksi pientä naskalihammasta (kulmahampaat), muut toi possu on syöny. Varmaankin ahneuksissaan.

Tänään käytiin Timolla, ja Timon äiti naureskeli, kun Ässä kärtti ruokaa. Naureskeli sitten, pitäisikö tuolle antaa sipulin palanen, että lopettaisi. Sanoin, että antaa vaan (olen itsekkin kokeillut tätä :D). No, Leena heittää sipulinpalasen lattialle, josta Ässä sen iloisena pistää poskeensa. Sen jälkeen istuutui nätisti odottamaan lisää "herkkuja". Kyllä Leenaa nauratti, sanoi ettei ennen ole koiraan törmännyt, joka sipuliakin syö. Kaikkea se Ässä tosiaan syö (jos vaan saa käsiinsä), mm. porkkanaa, mustikoita, näkkileipää, sipulia.. Oikeastaan ainoa mitä se ei syö on vadelmat. Taannoisen vadelmaoksennus-episoden jälkeen ei ole oikein maittanut :) No, onpahan helppo motivoida nameilla.

Motivoinnista tulikin mieleen koulutus. Ässää tosiaan on helppo motivoida niin leluilla kuin nameillakin. Siitä sitten valkkaa. Nameilla yleensä harjotellaan kotona, lelusta kun Ässä innostuu joskus vähän liikaakin. Koirakoulussa taas vedetään usein lelulla, namit kun ei aina kiinnosta muiden koirien seassa. Meidän ohjaaja kehui Ässää, että siinä on hyvä koira, jolla on varmaan hyvä harrastaa. Niin nopeasti oppii ja nauttii siitä! Itsekkin aina jaksan ihmetellä, miten Ässä oppiikin niin hyvin. Tiedän, että tätä on nyt tullut hehkuteltua täällä, mutta välillä tuntuu, että se osaa jonkun jutun jo ennen kuin olen ehtinyt opettaakkaan. Tai että lähes kerrasta tajuaa. Ei tietenkään aina, mutta silloin mä olen kämmännyt jotain. Tässä ihmettelenkin, miten hyvin tuo osaa, kun minäkin vasta ensimmäistä koiraani tässä koulutan. Noviisina varmaan teen kaikki mahdolliset virheet, ja silti menee niin hyvin tuon kanssa. Vaikka tietty koirakoulusta saa niitä kullanarvoisia koulutusvinkkejä. Välillä vaan mietin, että miten tuo mahtaisi mennä jonkun hyvän ja kokeneen kouluttajan kanssa..

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Syksystä mettälenkkiä

Tää on nyt lähinnä tällänen kuvallinen päivitys. Kello on jo vaikka mitä, joten en kauheasti jaksa kirjotella. Kuvat otin perjantaina, kun mentiin Ässän kanssa mettässä. On jo vähän aikaa pitäny ottaa syksysiä mettäkuvasia, kun tuolla on niin nättiä. Mutta joo, eiköhän ne kuvat puhu puolestaan.

Mikäs siellä kestää?


Puroon oli kiva mennä rypemään.




Mää aina ajattelin, ettei asuta maalla. Viidenminuutin kävelymatkalla tuli vastaan parikin peltoa, kun vaan osasi kävellä oikeeseen suuntaan!

Uljas poseeraus! (yritys ainakin kova )




perjantai 3. lokakuuta 2008

Windy pistää pennun kuriin

Eilen Windy ja Ässä sitten tapasivat! (jälleen). Väsytin poikaa hakemalla Tessun meille kylään. Pojat riehuivat tunnin, mutta se ei paljoa Ässältä puhtia vienyt. Ruoankin annoin, jos poikaa alkaisi vähän ramaisemaan. Ehei.

Sovittiin Lauran kanssa, että hän tulee Windyn kanssa meidän takapihalle. Ässä oli siellä vapaana, ja Windy sai katsella toiselta puolelta. Ässän häntä tietty pyöri hulluna, ja se halusi kovasti päästä haistelemaan Windyä. Windy näytti vähän siltä, ettei ymmärtänyt, mitä Ässä haluaa. Katsoa toljotti vain. Välillä teki pyrähdyksen kauemmas kun Ässä vikisi tai haukkui, mutta sitten hiipi lähemmäs. Sitten Windy teki jonkun ihmeellisen leikkihypähdyksen. Ajateltii, ettei se Ässää pelkää, joten pyydettiin Windykin aitaukseen sisään. Ensin Ässä juoksi Windyn perässä, kun toinen ei tykännyt pyllynsä haistelusta. Ei Windy kuitenkaan näyttänyt pelkäävän. Lopulta Ässä kyllästyi ralliin ja yritti norkoilla lähemmäs. Tämä johti pari kertaa leikkipyrähdyksiin, mutta muuten meno oli aika vaisua. Windy lähinnä kyttäsi Ässää ja Ässä tonki maata ja nuuski ympäriinsä. Lisäksi Ässä pelästyi Windyä, kun se alkoi haukkua Ässälle, kun Ässä ei ymmärtänyt jatkaa leikkiä. Ässä siis pysyi suosiolla hieman kauempana, välillä ehkä varovaisesti norkosi lähemmäs.

Koko visiitistä jäi simmoinen olo, ettei Windy oikein ymmärtänyt Ässää tai ettei se oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Edellisessä kodissaan sillä tuskin on koirakontakteja ollut, niin taitaa kommunikointitaidot olla vähän ruosteessa. Liisa totesi, että Windy käyttäytyi samoin kuin hänen Veijo-kattinsa. Veijohan asui pentuaikansa viimeisiä vaiheita (jolloin opitaan kommunikoimaan) Tessun seurana ( Veijo oli ennen Timon kissa). Veijo on siis vähän koiramainen, se oppi Tessulta jotain kummia tapoja mm. istumaan häntä suoraan taaksepäin sojottaen. Ässää Veijo aina kyttää kiinnostuneena, ja välillä yrittää leikkiä, mutta pojat eivät oikein ymmärrä toistensa kehonkieltä. Vähän sama olo tuli, kun Windy yritti leikkiä Ässän kanssa.

Kyttäilyä.. Juuri ennen leikkipyrähdystä.


Windy ylväänä
Pojat porhaltaa

Hölmöjä :)
Ässä ihan rapasena leikin jälkeen.

torstai 2. lokakuuta 2008

Koiranilma ei Ässää miellytä

Hypärit parhaillaan menossa, ja pitäis aikaa saada jotenkin kulutettua. Joten tulin sitten tänne horisemaan.

Iskälle kävi eilen kiva kommellus. Hän haki mut Lauralta autollaan. Autossa ihmettelin, miksi siellä haisee koirankakka. Selvisi, että isä takapihan läpi käveltyään oli kantanut mukanaan kivan pikku yllärin autoonsa. Siinä kuluikin koko loppu ilta autoa hinkatessa ja kirotessa.

Parina viimepäivänä Ässä ei ole kylläkään kakannut takapihalle, vaan olkkarin lattialle. Syynä tähän on pojan hienohelmaisuus sadetta kohtaan. Yleensä aamulla herättyäni päästän pojan takapihalle asioilleen. Sitten käyn suihkussa ja syön ja vasta sitten lähden hänen kanssaan aamukävelylle. Mutta Ässä ei jaksa odottaa siihen asti, eikä takapihallakaan ole kiva kykkiä sateessa ja märässä. Tuloksena on Annelle lisää korjattavaa aaamuisin. Pitänee mennä Ässän kanssa sinne takapihalle sateeseen seisomaan yökkäreissä, ehkä tuo sitten saa jotain aikaankin. Hölmö. :)

Laura tulee nyt tänään sitten kylään sen Windy-koiransa kanssa. Jännittää, miten menee. Viimeksi kun Windy pelkäsi tosiaan Ässää. Pidetään peukkuja, että Windy tosiaan on rohkaistunut tarpeeksi. Ajattelin kyllä väsyttää Ässää ennen Windyn tapaamista, ettei se sitten ihan hulluna riehu ja pelota toista. Eli luvassa hieman tavallista pidempi lenkki, ja ruoka ennen Windyn saapumista. Metsälenkki tietysti uuvuttaisi hyvin, mutta sinne ei viitsi tälläisellä ilmalla lähteä kuraamaan itseään. Ja siellä poluilla kun tuppaa niitä lammikoita olemaan.

Jännittää! Toivottavasti Windy suhtautuu hyvin, ja innostuisi vähän leikkimäänkin! Pitää ottaa kamera taas esiin ja räpsiä heidän kohtaamisestaan kuvasia. Toivottavasti jo tänä iltana pääsen lisäilemään tänne kuvia ja ehkä vähän tekstiäkin (jos jaksan). Nykyisin kun koneella oloaikaa syö tehokkaasti uusin hankkimani peli.. ehköh.

Ainiin! Punnitsin Ässän taas tänään aamulla, ja hän painaa yhä 9.2 kg! Hän on siis laihtunut, jos otetaan huomioon, että kasvun pitäisi tuoda lisää painoa. Vielä on kyllä ylimääräistä.