maanantai 31. maaliskuuta 2014

Pikkurakki 10 vk


Hurjan nopeasti kaksi viikkoa on kulunut ja Femmakin täytti eilen jo 10 viikkoa. Kun vertaa tätä kuvaa viikon takaiseen, ei kasvua näytä merkittävästi tapahtuneen. Viimeviikon kuvan on otettu eri putkella, joten se saattaa luoda hieman vääristymää mittasuhteisiin. Painoa ja korkeuttakin on kuitenkin tullut ja Pikkurakin lempinimen saaneen (on meilläkin hienot lempinimet) neitokaisen mitat ovat tällä hetkellä 3,7 kg ja 25cm. Moni on sanonut pennelin näyttävän kuvissa todellisuutta isommalta, joten tässä vertailun vuoksi ensimmäinen yhteiskuva Ässästä ja Femmasta:

Pikku rääpyskä ja iso turilas

Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut paljon kaikenlaista häppeninkiä ja puuhaa. Femma (ja Ässäkin) ovat päässeet jo kahteen kertaan treeneihin, missä pikkutirriäinen on leikiskellyt, syönyt nameja, ollut häkissä ja harjoitellut vähän katsekontaktia. Kävipä se vähän tutustumassa pikkuiseen rapisevaan putkeenkin. Myös koiria on tullut nähtyä monenlaisia: treenikaverin bortsu, kolme mäykkyä, vanha herra collie ja 13 viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira Tähti. Bortsu oli aluksi hirmuisen jännä, mutta kohta pahin jännitys unohtui vaikkei tutustumaan uskaltauduttukaan. Vanha herra collie ja mäykyt olivat myös jänniä, mutta eivät aiheuttaneet enää niin kovia jännityksiä. Pentuseura taas oli vallan ihanaa, vaikka tarupilla oli aikamoiset terrierin elkeet. Pienillä oli siitä huolimatta kunnon pentupainit ja molemmilla näytti olevan hauskaa.


Myös perusarjen asioita kuten yksinoloa, sisäsiisteyttä ja lenkkeilyä niin hihnassa kuin vapaanakin on harrastettu. Yksinolo on alkanut sujumaan jo aika hienosti ja pentu onkin ollut ilmeisen onnistuneesti yksin 8 tuntia Ässä seuranaan sekä 4,5 tuntia aivan yksin. Sisäsiisteys on vähän mitä sattuun, mutta syytän siitä kyllä ihan itseäni, sillä usein olen tavattoman myöhässä ulosviemisieni kanssa. Muutama pissaton yö on kuitenkin jo takana. Lenkkeilyt sujuvat hienosti, tavoitteenani on vastaehdollistamista apuna käyttäen saada aikaiseksi hienot luoksetulot vapaana ja ohitukset hihnassa. Femma tarjoaa katsekontaktia mielellään ja tulee niin kovin iloiseksi nameista, kehuista tai vaikka kävyllä leikittelystä. Hauska penneli!

"8 h on pitkä aika, mitäs jätitte sen talouspaperin mun ulottuville!"

Viikonlopuksi lähdimme Saloon esittelemään pennelin vanhemmilleni ja muille siellä päässä asuville tyypeille. Ensimmäinen yö oli vähän levoton, mutta muuten mainittavia ihmetyksiä ei ollut. Takapiha oli aika ihanaa sisäsiistiksi opettelevan pennun kanssa, eikä Femma tainnut koko viikonlopun aikana pissata lattialle kuin kahdesti. Viikonloppuun kuului paljon erilaisia ihmisiä, takapihalla ja metsässä riekkumista, Ässän kanssa bondaamista, autossa reissaamista, kissataloudessa vierailua sekä collie-herraan tutustuminen.

"En oo vielä ihan varma mikä tää on, mutta varmasti mun on tärkeetä olla siellä etten jää mistään paitsi!"


"Takapiha on aikas kiva!"

 "Tää puska on aikas kiva!"

"Ihan kummaa touhuu tolla Ässällä, mitä se duunaa.."

Ässällä ja pennelillä tuntui tosiaan olevan hauskaa vanhempiemme takapihalla, kun menivät siellä peräkanaa nenät maassa ja hännät heiluen. Molemmat nautiskelivat aurinkoisista kevätpäivistä omaan tyyliinsä, Femma riekkuen ja järsien Ässän ottaessa rennosti.


"Perrkule pentu, nyt otit yhden askeleen liikaa mun personal speissiin!" 
On se vaan kuvauksellinen.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kuntoutuksen mielekkyys

Näin luentotauolla kerkeää koululla naputtelemaan pienen pikapäivityksen Ässän keskiviikkoisesta fyssarikäynnistä. Lappuja ei tietenkään ole mukana, mutta ehkä jotain jäi mieleen tuolta käynniltä. Tänään tuli muuten tasan 6 viikkoa leikkauksesta, eli pahin vaihe on takana ja polvea ei ole enää niin helppoa saada rikki. Silti pitää odottaa 3 kk leikkauksesta, että Ässä pääsee rellestämään vapaana.

Kaikenkaikkian Ässän polvi on fyssarin mukaan parantunut tähän mennessä hyvin ja ajallaan. Ravissa ei ole nähtävillä ontumia tai muita ihmeellisyyksiä. Kovasti Ässä heiluttaa peppuaan/alaselkäänsä kävellessään, mutta tämä johtuu ilmeisesti ainakin osittain huonoista lonkista. Lihaskireyksiä oli edelleen ainakin selässä ja etureisissä kovasti, joten hierontaa pitää jatkaa. Hauikset ja lonkan ojentajat eivät veny vielä kuten pitäisi, joten myös niitä venytyksiä jatketaan. Ässän huonot lonkat tosin aiheuttavat sen, että lonkan ojentajat eivät välttämättä ikinä tule venymään "kuten pitäisi" ja sillä alueella lihasjumitus on tavallista.

Saatiin Ässälle lisäharjoituksina etureiden venyttelyä, tasapainoharjoituksia sekä käskyn lisätä yhdelle lenkille metsässä kulkemista ja toiselle pieniä ravipätkiä. Tällä hetkellä Ässän tulisi siis päivässä käydä kolme kertaa lenkillä (tästä päivästä alkaen 25 min), olla venyteltävänä 2 kertaa lenkin jälkeen, olla hierottavana kerran päivässä illalla (yleensä yhdistän toiseen venyttelyyn) sekä tehdä tasapainoharjoituksia 2-3 kertaa päivässä. Ei tule ajankäyttöongelmia kuntoutettavan koiran ja aktiivisen pennun kanssa.

Myös Ässän lonkista oli puhetta tällä käynnillä. Itselleni iski joku turhauma tähän ikuiseen toipilaisuuteen, varsinkin kun toinen leikkaus on kohta taas edessä. Ja siltikään lopulta mulla ei tule olemaan käsissäni tervettä koiraa, sillä lonkat eivät tule parantumaan koskaan. Polvetkin lienevät kunnossa vasta syksyyn mennessä. Sitten tuleekin talvi ja lonkat nivelrikkoineen alkavat mahdollisesti taas oireilemaan. Ei kuulosta kauhean mukavalta koiran elämältä ja eihän se mitään koiran elämää pidemmän päälle olekkaan, jossei edes metsään pääse rälläämään. Fyssarikin vain totesi lonkkien olevan huonot ja että niistä varmasti aiheutuu ongelmia jatkossa. Se jääkin sitten nähtäväksi kuinka paljon ongelmia tulee ja missä vaiheessa. Täytyy vain toivoa, että räksypetteri pärjäisi surkealla takapäällään jotenkin ihmeen kaupalla mahdollisimman kivuttomasti vanhaksi asti ja nauttisi vielä monista vuosista metsäretkeineen ja harrastuksineen.

Ja tällaisia ajatuksia mietiskellessäni olen entistäkin iloisempi pienestä pennelistäni, jonka kanssa ei tarvitse (ainakaan vielä) keskittyä terveysongelmien kanssa kamppailuun vaan vain kasvamiseen ja elämän ihmettelemiseen. Tietysti Ässä on aina Se ensimmäinen ja rakkain omine ongelmineenkin, mutta penneli tuo tällä hetkellä kaivattua hauskuutta ja iloa meidän kaikkien elämään, jopa Ässän. Ässä tuntuukin hitaasti mutta varmasti sulavan pienen Femman edessä, sillä eräänä päivänä se meni kuin vahingossa minuutiksi samalle säkkituolille makoilemaan. Äkkiähän se siitä nousi kun huomasi mokoman "erehdyksen" (ja meidän ällistyneen tuijotuksen) lampsien muualle. Kuitenkin myös rähinät ovat vähentyneet, vaikka pennulle pidetään edelleen kovaa jöötä. Mutta eihän se muuten oppisikaan, miten äksy-Ässän kanssa tulee elellä.




maanantai 24. maaliskuuta 2014

Femma 9 viikkoa

Femma 9 vk

Eilen Femma täytti 9 viikkoa, jonka kunniaksi otettiin illalla hieman surkealaatuinen seisotuskuva salamaa apuna käyttäen (piti salamasta tulleet varjot muokata jälkikäteen pois, että siluetista sai selvän). Olen nyt pari päivää katellut, että ihankuin tyttö olisi kasvanut korkeutta. Kahdeksanviikkoisesta Femmasta ei ole vertailukuvaa, mutta seitsenviikkoiseen verrattuna on kasvanut jo ihan hirveästi, hui! Koipeliini alkaa näyttää jo ihan koiralta. Strategiset mitat tässä iässä ovat 3,1 kg ja 23 cm.

On muuten jännä miten Femma aiemmin näytti silmissäni tummalta roanilta, koska lähes kaikki siskot olivat vaaleampia. Nyt kun sitä katselee ihan yksinään ilman vertauskohtia, niin eihän se nyt niin tumma ole. Ainakaan vielä. Iän myötähän tummuutta tulee vielä lisää, ja isäänsä tummemaksi taitaa tulla ainakin. 

Todistetusti puree muutakin kuin kenkiä, käsiä, mun hiuksia jne. Hieno pentu!

Femma on hauska tyyppi, se tykkää kovasti kantaa esineitä. Jos heitän jotain, se tuo sen yleensä minulle syliin takaisin. Myös kontaktia ottaa aika kivasti, ulkonakin pällistelee melkein minkä kerkeää. Näitä on tietty jonkin verran vahvistettukkin, varsinkin kontaktia. Leluilla se tykkää kovasti leikkiä, ihan erilailla kuin Ässä. Ässän kanssa piti tehdä kovasti töitä, että olisi ollut kiinnostunut lelusta eikä siitä sittenkään tullut mitään hittiä. Tällä taas on kiinnostus jo valmiina, joten vähän tässä ihmettelen, miten siitä saisi rakennettua sellaisen megajutun. Tietysti pitää paljon leikkiä, mutta vielä ei homma ole mulla aina hanskassa. Noh, opiskellaan ja opitaan, molemmat. Onneksi ruokakin on aikamoinen jymyjuttu, sen kanssa osaan pelata paljon paremmin.

Ässä on tainnut päästä takaisin arkeen kiinni, sillä sen yksinolo-ongelmat näyttävät olevan takanapäin. Parina yksinolona on ollut makkarissa sängyssä nukkumassa, joka kertoo täydellisestä rentoudesta. Nyt voidaankin keskittyä pennun yksinoloihin, eilen ne olivat keskenään kaksi tuntia. Pitää vielä erikseen harjoitella pennun yksinoloa ilman Ässää, sillä tällä viikolla saavat olla keskenään aina koulupäivieni ajan. Ässä pystyy tekemään jo 20 minuutin lenkkejä, joten siinä voidaan osaltaan harjoitella yksinoloa. Sitten pitää varmaan ruveta tekemään jotain autolenkkejä pidempiä yksinoloja varten..

Ässä myös sietää pentua paremmin, vaikka edelleenkään Femman ei parane tunkea liian liki. Ehkä eilinen yhteislenkkikin vähän vahvisti Ässän ja Femman laumaantumista, joten aion tehdä niitä  jatkossakin silloin tällöin. Pääasiassa kuitenkin lenkkeillään erikseen, jotta saan rauhassa opettaa Femmalle hihnassakävelyt, koirien ohittamiset ja muut jutut. Ässä on nykyään aika cool koiraohituksissa, mutta mahdollisista räyhäyksistä en halua mallia Femmalle. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa yhteistä hihnalenkkiä ja aikamoista hulabalootahan se oli. Ässä tosin laahusti eteenpäin kuin paraskin mallikoira mistään mitään piittaamatta (paitsi nameista, joita syöttelin pennulle ja ohimennen sillekkin), mutta Femma tietysti tsembaloi vähän missä sattuun. Paikoitellen mentiin kuitenkin oikein nätisti molemmat samalla sivulla, ja saipa Femma Ässästä mallia ihmisten ohituksissa.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kolme rampaa ja yksi pentu

Hilla, Naava, Ässä ja Femma. Kuvan otti Liida-Ida

 Eilen meni päivä talkoillessa koiratanssikokeissa. Kotiinpäin ajellessa tuli Liisa-Idan kanssa puhe, että voisi mennä joskus lenkille rampa-trion kanssa. Naava kun on ollut kymmenen päivää (muistaakseni?) sitten polvileikkauksessa (ja käyttää jalkaansa muuten jo nyt yhtä hyvin ellei paremminkin kuin Ässä) ja Hillakin on rajoitetulla liikunnalla. Ja meilläkin tehdään edelleen Ässän kanssa niitä 15 minuutin lenkkejä. Päivä oli nätti, joten metsä tuntui houkuttelevalta. Myös Femma pääsi mukaan pennelöimään, vaikkei rampa olekkaan.

Aikuiset koirat kulkivat hihnoissa liiallisen rasituksen välttämiseksi. Ei annettu koirien kauan ihmetellä vaan lähdettiin nopeasti kulkemaan. Femman mielestä chihut olivat vähän jänniä ja niihin kannatti pitää aluksi etäisyyttä. Ässä on vissiin opettanut fiksusti varomaan aikuisia koiria.. Kuitenkin asiaa hetken tutkailtuaan se lähti lähemmäs tutkiskelemaan tyttöjen hajuja. Chihut olivat kuin Femma olisi ilmaa, joten Femma sai vähän käydä haistelemassa ja jätti tytöt sitten rauhaan. Seuraili kuitenkin niiden perässä ja tarkasteli tarkkaan toisten touhuja. Ässä tietysti keskittyi pennun huomioimatta jättämiseen ja meni innoissaan haistelemaan chihujen kanssa samoja pusikoita. Sillä oli kivaa päästä taas pitkästä aikaa metsään ja vielä kaverien kanssa. Femma sai kehuja kiltteydestään tyttöjä kohtaan, joten ehkä se huolitaan myös joskus toiste lenkkikaveriksi. 




torstai 20. maaliskuuta 2014

Pienen pennun elämää

Nyt on pentuarki lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja Ässäkin on hyväksynyt pennun talouden jäseneksi. Helpottaa kummasti elämää, kun koiria ei kokoajan tarvitse pitää erillään ja hyppiä jatkuvasti porttien yli. Ässä on toki vahvasti edelleen sitä mieltä, että Femma on haiseva ikävä rääpäle, mutta pääasia että sietää samassa tilassa. Itselläkin on paljon opettelua ja miettimistä, mitä pennulle lähtee opettamaan ja miten sitä kasvattaa. Ässän jälkeen oma ajatusmaailma on muuttunut aika paljon ja pentukin on tietysti ihan erilainen.

Näin sitä jo yhdessä elellään

Femmakin tuntuu jo kotiutuneen meille hyvin. Aluksi se antoi itsestään hyvin kiltin pennun vaikutelman: ei purrut käsiä ainakaan kovaa, pissit tulivat erittäin hyvin ulos, oli yllättävän rauhallinen eikä keksinyt syödä kaikkea. Vaan kotiutumisen myötä tuo rääpäle on myös osoittanut merkkejä muunlaisesta luonteesta. Se leikkii ihan hulluna leluilla vaikka yksinäänkin, kädet ovat alkaneet saada kovempaa kohtelua, virtaa tuntuu piisaavan ja ryöstipä possu yhtenä päivänä leipänikin. Eikä muuten antanut helpolla takaisin. Jännä nähdä mihin suuntaa penneli ajan kanssa muovautuu, aineksia tuntuu ainakin riittävän monenlaiseen soppaan. 


 
Femma on myös ollut pätevä pentu ja opetellut kaikenlaisia pentujuttuja. Sisäsiisteys on siinä mielessä hyvässä mallissa, että se selvästi tietää mille asioille ulos mennään. Alun jälkeen pissejä ja kakkoja on alkanut kuitenkin tulla myös sisällä, kun joka välissä ei ehdi ulos. Yksinoloa ollaan harjoiteltu ja portin takana olemista muutoinkin. Tosi väsyneenä ollessaan olen jättänyt tuon jo yksin pisimmillään 20 minuutiksi Ässän kanssa, mutta muuten harjoitellaan vielä lyhyemmillä ajoilla. Ensiviikolla olisi kuitenkin hyvä päästä takaisin kouluun edes osalle luennoista, joten toivottavasti siihen mennessä pystyisi olemaan jo pari tuntia yksin Ässän kanssa. Muuten ollaan tutustuttu ihmeelliseen elämään käymällä pariin otteeseen metsässä, lähinurkilla hihnassa, mustissa ja mirrissä, aikuisen cockerin luona vierailulla sekä bussiajelulla. Kotona ollaan ihmetelty arjen ihmeellisyyksiä kuten hissiä, marsuja ja hoitotoimenpiteitä sekä harjoiteltu vähän luoksetuloa, kontaktia ja kosketuskeppiä. Kylmentynyt ilma ikävästi vähän rajoittaa ulkona olelua, koska pientä alkaa herkästi palentaa.

Ulkoileva kaulalämmitin

Ässäkin on kelpuuttanut pennun asuinkumppanikseen, vaikka pennun lähestymisyritykset eivät saa vastakaikua. Femma taas on sitä mieltä, että alun rähisevästä resupekasta on muovautunut ihailtava esikuva, jota kannattaa tarkkailla. Ässän alun rähjäämisestä huolimatta Femma on yrittänyt jo mm. leikkiä, tunkea samalle makuualustalle kylkeen, pussata, murista ja pölliä lelua Ässältä. Murina on täällä aika yleinen ääni tällä hetkellä vinkulelun lisäksi.

Ässä rukka on vieläkin vähän stressissä ja kyttää sen lisäksi myös minua entistä tarkemmin. Kuvatessani Femmaa niiden 20 minuutin yksinolon aikana, kuulin videolta Ässän ulisevan ensimmäiset 5 minuuttia ennenkuin hiljeni (oletettavasti) oven eteen odottamaan. Onneksi Femma vain nosti päätään ja jatkoi nukkumista, mutta tätä en tosiaan soisi sille tarttuvan. Viimeksi jätin Femman kanssa poistuessani Ässälle kongin, jolloin ensin 5 minuuttia söi kongia, sitten ramppasi ja piipitti, söi joku 15 minuttia kongia, ramppasi ja piipitti taas, söi taas kongia jne. Ei kuitenkaan ulissut. Saisi Ässän yksinolot palautua normaaliin mahdollisimman pian, ettei se vain tartuta Femmalle mitään piipitystä tai ulinoita. Onneksi Femma ei ole kauhean läheisriippuvainen ja nukkuukin välillä toisessa huoneessa, mutta tästä syystä olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota tähän yksinolon opettamiseen. Ässällä on myös stressin seurauksena selvästi lihakset jumiutuneet, joten päivittäinen hieronta tulee nyt erityisesti tarpeeseen. Ja saapahan vanha kärtty samalla ihan omaa aikaa ilman pennun tohinaa.

 "Olisko siinä vielä palautusaikaa jäljellä..?"

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Femma ja valkoinen mörkö

Femma vielä kasvattajan sylissä

Lauantaina haettiin meidän Femma kotiin. Kasvattajalta oli vasta yksi pentu kerennyt lähteä ennen meidän tuloa, joten saatiin vielä nähdä melkein kaikki pennelit. Kovat painimatsit oli tyypeillä taas menossa ja olivatpa ne viikossa saaneet vauhtia ja vähän kasvaneetkin. Femma sai vielä naama- ja tassutrimmin ennen lähtöä ja sitten alkoi kotimatka. Vähän surutti riistää Femma siskojen seasta riemukkaiden painien keskeltä ja emon hoivista, vaikka hyvin tuo näytti sen ottavan. Matka sujuikin
rauhallisesti nukkuessa.

Nukkumistyyli vapaa. Sinne jäi siskot pötköttämään.

Kotona vastaanottokomitea olikin sitten kaikkea muuta kuin riemukas. Viimepostauksessa tarjoamistani vaihtoehdoista Ässä valitsi "räyräy, painu pentu helkkariin täältä!". Ensin tarjottiin pyllyä haisteltavaksi, mutta pennun vilkaistessa Ässää silmiin petti Ässältä pokka. Pennuthan tunnetusti syövät vaikka rottweilereitä aamupalaksi, ei sellaista parane silmiin katsoa. Niinpä Ässä joutui viettämään illan portin takana pennun tutustuessa uuteen asuntoonsa. Kova huutokuoro alkoi aina pennun ilmestyttyä näköpiiriin ja Femmakaan ei kauhean lähelle Ässää halunnut tulla (jotain itsesuojeluvaistoa edes).

Ensimmäisen yön vietin Femman kanssa keittiön lattialla Ässän ollessa portilla erotettuna muussa asunnossa sekä makkarissa Villen kanssa. Ässä ei tuntunut kykynevän rauhoittumaan ollenkaan, vaan ramppasi pitkin yötä ympäri kämppää, piipitti ja läähätti. Kerran käytin sen ulkonakin, kun luulin ripulin iskeneen, mutta ei mitään, ylikierroksilla vain oli raukka. Femma oli koko yön paljon rauhallisempi, mitä nyt herätti kahdesti riemukkaalla naamapesulla. Muuten nukkui joko kyljessä tai naamassa kiinni. Itse en juuri saanut unta.

Femma tassutrimmissä

Seuraava päivä meni jo vähän paremmin, Ässä ei ollut enää ihan niin raivokas. Kovasti kuitenkin läähätti kokoajan ja oli selvästi stressaantunut. Ajattelin sillä olevan lihakset kipeät kaikesta jännittämisestä, joten hieroin sen kropan aamupäivällä läpi. Tämä selvästi rauhoitti Ässää ja se päästi syviä huokauksia käsittelyssä. Tämän jälkeen ilmapiiri meillä rauhoittui ja molemmat koirat nukkuivat todella pitkät ja rauhalliset päikkärit. Myös illemmalla meno oli paljon rauhaisampaa ja hieroin Ässän uudelleen Femman ollessa samassa huoneessa Villen sylissä. Sen jälkeen ne hengailivat samalla sohvallakin Femma tietysti sylissä ja Ässä oli aika ok. Välillä murisi ja päästi pieniä vouvouvou haukkuja, eli ei enää rähinää.

Yö meni myös hyvin rauhallisesti ja Femmakin nukkui niin, ettei edes pissannut yön aikana! Aamulla tyypit hengailivat samalla sängyllä ja Ässä piti etäisyyttä Femmaan. Femma kuitenkin tuumasi, että tota tyyppiä olisi ihan sikakiva päästä katsomaan ja siitä Ässä taas vähän kimpaantui. Eli rauhakseen edetään, hiljaa hyvää tulee. Nyt on taas rauha maassa ja molemmat nukkuvat.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pennun valinta

Martta 7vk.

Heti näin alkuun: huomenna se päivä on, huomenna haetaan pentu kotiin! Iik! Uni ei taida tulla silmään tänä yönä, kun mielialat vaihtelevat suunnattomasta ilosta ja odotuksesta pelkoon, että pilaan koko mahtavan, ihanan, täydellisen pennun (pitäähän sitä vähän kohta-omaansa kehua, ennenkuin sen on täysin turmellut). Piinaava odotus alkoi jo loppukesästä ja nyt se on kovaa päätä toteutumassa!

Palataan hieman aiheessa taaksepäin viime viikonloppuun, kun kävin pentuja katsomassa. Kovasti olivat kaikki kasvaneet ja touhottivat pihallakin menemään häntä pystyssä. Femma oli edelleen vahva suosikkini, mutten halunnut olla liian ihastuksesta sokaistunut ja yritin seurailla tarkkaan muitakin pentuja. Kaikki olivat reippaita, tulivat tutustumaan eivätkä olleet moksiskaan lapsiperheenkin vieraillessa ja lasten temutessa pentujen kanssa. Moni kävi napittamassa silmiin kovasti ja lelut kiinnostivat kaikkia hurjasti ja niitä jahdattiin ja revittiin. Pentue oli yllättävän tasaisen oloinen ja kaikki olivat kovin kivoja. Miten näistä osaisi valita?

 Saara, Möhkis, Vieno ja Liisa 7 vk.

Saaraa pännii seisotuskuvat

Vaikka Femma ei ollutkaan ensimmäisenä syliini tunkemassa vaan ekana pääsin kasvattajalle jäävän Saaran ihailun kohteeksi, tuli Femmakin kohta syliin katselemaan. Jotain sykähdyttävää siinä taas oli ja löysinkin sen sylistäni useaan otteeseen. Leikittiin yhdessä lelulla ja Femma repi ihan innoissaan. Kasvattajalta lähtiessä totesin, että taitaa se tuo Femma olla, mutta mitään ei lyöty vielä lukkoon ennen pentutestiä.

Tänään sain kuulla pentutestin tulokset ja vasta testinkin kerrottua Femman olevan juuri sitä mitä halusin, jännitys helpotti. Tosin testit olivat menneet koko pentueelta varsin hyvin ja testaaja oli kehunut pentuetta tasaiseksi ja hermoiltaan hyväksi, sekä leikkisäksi ja kontaktia ottavaksi. Pentutestaaja oli opaskoirien kouluttaja Minna Leppänen, joten jotain painoa sanoille uskaltaa antaa. Kasvattaja vielä varmisti, että Femmanko nyt haluan ja homma lyötiin lukkoon. Huomenna haetaan kakara kotiin.

Pentutestin tulokset:

Osa-alueet - kaikissa arviointi 1-5:
1. pentu sylissä (rentous) 4
2. luoksetulo 3
3. kontakti 5
4. taistelu (lelulla)  5
5. alistus (pentu selälleen) 4
6. palautuminen 5
7. ääniherkkyys 4
8. käyttäytyminen pöydällä (korkea paikka, vähän liukas alusta)  2
9. seuraaminen 5
11. toimintakyky 4
12. hermorakenne 5
Lopuksi kommentti miten tavoittelee namia kädestä: Erittäin halukas saamaan namin - kaivaa. 

Yleisesti: Kiva, reipas pentu. Tarvitsee hiukan aikaa miettiäkseen uutta asiaa. Hyvät hermot.


Siinä se nyt on, Femma 7 vk:


Olen Ässälle jutellut, että huomenna se saa uuden ystävän. Ville vaan naureskeli partaansa. Saa nähdä miten Ässä reagoi, odotan mitä tahansa väliltä "rähirähi räyh, painu kotiis" - "jee kiva kaveri, puspus", joten tutustuttamiset tulee suorittaa asianmukaisesti. Hyvin todennäköisesti se on tyrmistyneen välttelevä pentua kohtaan eikä halua sitä lähelleen, mutta eiköhän se sopeudu. Loppujen lopuksi uskon sen olevan ihan tyytyväinen kaverista, kun pentu vähän kasvaa ja järkiintyy. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun juoksut alkaa..

Loppuun bonuksena kuva nätistä Uskosta, josta otettiin vierailulla uudet naamakuvat. Seisotuskuvat kaikista pennuista löytyy kasvattajan sivuilta, itse en jaksanut kuvakansioon laittaa kuin naamakuvat.


torstai 13. maaliskuuta 2014

Fyysistä terapiaa

Ässän polven leikkauksesta on kulunut kohta jo neljä viikkoa, joten olikin korkea aika käyttää sitä fysioterapeutilla katseltavana ja saada kunnon kuntoutusohjeet. Suuntasimme samaan paikkaan, jossa Ässä leikattiinkin, eli Eläinystäväsi lääkäreille fyssari Marika Ruottisen käsittelyyn. Oli varsin kätevää, kun fysioterapeutilla oli jo valmiina tarkat tiedot kaikista Ässälle tehdyistä toimenpiteistä.


Pääsääntöisesti mieleen jäi, että Ässä kuulemma käyttää leikattua jalkaansa jo hyvin. Molemmat takajalat kääntyvät vielä ulospäin, leikkaamaton voimakkaammin. Molemmat hauikset olivat kireät, koska Ässä yrittää kovin kantaa itsensä etujaloilla. Leikatun jalan etureisi aristi eikä kinnertä saanut vielä täyteen koukkuun. Polvinivel sen sijaan taipui hienosti täyteen koukkuun. Leikkaushaava oli siisti, mutta vieläkin hieman turvonnut. Edelleenkin Ässän leikkaamaton polvi oli välillä ihan iloisesti poissa paikoiltaan ja Ässä käyttää sitä siitä huolimatta, eli ei ilmeisesti edes yritä saada sitä aina paikalleen. Fyssari näytti minulle kädestä pitäen, miten tunnen polven olevan luksaatiossa, oli aika mielenkiintoista.

Hoidoksi saatiin käsky käyttää Ässää kävelytyksillä neljä kertaa päivässä (tällä viikolla 10 min pituisia, ensiviikolla taas + 5 min) ja nimenomaan rauhallista tasaista kävelyä ilman pitkiä haisteluita. Kaksi kertaa päivässä lenkin jälkeen Ässän hauikset ja takajalat tulee venyttää 20-30 sekunttia kerraallaan 2-3 kertaa per lihas. Lisäksi illalla Ässää tulee hieroa kyynerpään ojentajista, lapaluiden päältä, niskasta ja selästä. Etureisiä saa myös hieroa, mutta vain kevyesti. (Ensin lihakset sivellään lämpimiksi ja sen jälkeen pyöritellään laakealla ja rauhallisella otteella läpi.) Fyssari olisi halunnut antaa Ässälle vielä tasapainoharjoituksia, mutta leikkaamattoman polven ollessa noin iloisesti luksoituva ei tasapainoharjoituksia ole järkevä toteuttaa. No, onhan tässäkin jo illaksi puuhastelua.

Paino etujaloille, polvet koukkuun ja menoksi

Ässän päiviin tulee lisää sisältöä, kun uskallan luvalla ulkoiluttaa sitä useammin. Yritän parhaani mukaan tehdä lenkeistä mahdollisimman monipuolisia kierrättämällä meitä kaikkien lähialueen puskien ja pöheiköiden kautta. Kummallista on se, että Ässä ei enää juurikaan rähjää muille koirille. Testasin tänään rähinäherkkyyttä kulkemalla toisen koiran ohi Ässä lyhyessä hihnassa sanomatta sille mitään. Kyllä se toista koiraa vähän kyttäili, mutta ei sanonut räyh. Olotila on siis tällä hetkelle selkeästi parempi, kuin ennen leikkausta! Tosin Ässä on keksinyt rähjäämisen tilalle keskellä tietä kävelyn. Niinpä lenkkeily on nyt raivostuttavaa kädenvääntöä Ässän kävelypaikasta spanielin hivuttautuessa välillä keskelle tietä jopa selkäni takaa.. Sairasloma oli selkeästi liian pitkä, kun unohtuneet tavat (reunassa kävely ja koirille rähjäys) ovat päässeet vallan unohtumaan.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kolmijalan aktivointi ja 23 vrk leikkauksesta


Ässän päivät kuluvat edelleenkin pitkälti makoillen ja nukkuen jalkaa parannellessa. Lässykkä on ollut kiltti potilas ja jaksaa ihmeen hyvin vain nukkua. Aina ajoittain se kuitenkin saa hepuleita ja pienten koulutustuokioiden lomassa keulii usein huolella. Tylsä elämä tekee tehtävänsä. Mitenpä siis aktivoida koiraa, joka tällä hetkellä saa kävellä vain viiden minuutin kävelylenkkejä? (Maanantaista alkaen jo 10 min, wuhuu!)

Aktivoinnit ja temput ovat erittäin hyvä tapa aktivoida kolmijalkaa. Ruokaa tungetaan mahdollisimman usein kongeihin ja tarjotaan myös jyrsintää vaativia luita. Lisäksi Ässä on harjoitellut temppuja kuten esineiden suussaan pitoa, joka onkin nykyään erittäin hyvällä mallilla. Esineetkin ovat olleet vaihtelevia, on leluja, noutokapulaa ja metallisia ruokavälineitä. Seuraavaksi voisi pidentää kestoa ja välimatkaa. Ajattelin myös opettaa Ässän kiskomaan sukat jalastani. Myös hajuerottelun harjoittelu on listalla, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

 Haava nykyisellään

Minua surettaa Ässän liikuntarajoitteisuus ja näin ollen jatkuva kotona kökkiminen. Niinpä viimeviikolla vierailtiin maanantaina treeneissä ihan vain makoilemassa, katselemassa ja tekemässä noutokapulan pitoa. Ässä meni helpolla ylikierroksille, mutta eipä tarvinnut kökkiä kotona. Lähdimme myös Saloon vanhemmille kyläilemään, missä Ässä pääsi pitkästä aikaa metsään kävelymatkan ollessa vain 30 m. Oli aika innoissaan. Lisäksi vierailtiin parillakin kaverilla, joista toisella oli kissoja..


Kissoja Ässä ei ole nähnyt hetkeen, joten ensireaktio jännitytti. Räyhähenki kuitenkin yllätti positiivisesti olematta millänsäkkään ja pyrki vain varovasti kissoja haistelemaan. Rinnakkaiselo sujui alun ihmettelyn jälkeen mukavasti ja Ässä pääsi parinakin iltana kissaseuraan. Sakari-kisuli toimi taas mahtavana kaverina, jonka kylkeen Ässä viimeisellä reissulla varovasti käpertyi makoilemaan. Sakari tosin totesi pian kylkeen painautuvan (litistävän) kutaleen seuran olevan jo tarpeeksi koettua, että vaihtoi painostavan seuralaisen kiipeilypuun rauhaan. Niin jäi Ässä taas ilman seuralaista ja joutui tyytymään sohvalta kissojen kiipeilyn katseluun.

Saattaa se pentu olla ihan piristävää vaihtelua (ainakin aluksi), kun seurankipeys kohdistuu jo kissoihinkin.. Enää viikko!





 Kissa-kuvista kiitos Liisalle!