lauantai 28. helmikuuta 2009

Hevos-seikkailu

Tänään matkattiin Liisan ja Ässän kanssa taas Kirsille ratsastelemaan. Tällä kertaa Ässä ei pahemmin päässyt juoksentelemaan ympäriinsä, mutta reissu oli kuitenkin sille kivaa vaihtelua arkeen.

Ensin matkattiin kirsille, jossa Ässä sai juoksennella vapaana meidän viedessä hepoille heiniä. Ässä vähän pelkää heppoja nykyisin, ja se haukkui niille. Hepat eivät kuitenkaan pahemmin Ässän vikinöistä välittäneet, joten Ässä katsoi paremmaksi pysyä kauempana. Kissaa hän kyllä olisi juossut tervehtimään, mutta kissa oli nopeampi ja katosi maisemista.

Tämän jälkeen suunnattiin tallille, jossa Kirsi on töissä (hoitaa ja ratsastaa hevosia). Sielläkin Ässä sai sinkoilla ympäriinsä kunnes mentiin sisälle laittamaan heppoja valmiiksi. Sen aikaa Ässä sai sidottuna seurata meidän puuhiamme, ja kerran se uskaltautuikin nuuhkimaan hevosen ojennettua turpaa. Hienoa Ässä! Se ei myöskään enää haukkunut hevosia, koska oli huomannut sen tehottomaksi. Sitten siirryttiin kentälle minä ratsastaen ponilla nimeltä Sara ja Liisa suokilla nimeltä Jere(?) Kirsi piti meille tuntia Ässä aluksi seuranaan. Ässä tosin piti laittaa autoon, kun hän alkoi haukkumalla kommentoimaan minun ratsastustani (en kai sentään niin huono ole..:) Siinä kentällä sitten tunti pyörittiin ja hyörittiin. Kyllä huomenna on taas paikat kipeänä!

Hevosten hoidon jälkeen Ässä pääsi talliin hyörimään ja tutustumaan uusiin otuksiin! Tallissa kun asusti myös kaksi minipossua, Nasu ja Putte. Niitäkin Ässä vähän jännitti, kun ne röhkivät niin kummasti. Nopeasti kävi kärsää nuuhkaisemassa, mutta sen jälkeen keskittyi pyydystämään possuille tarkoitettuja leivänkannikoita. Yksi possu itsekkin ;) Itseasiassa minulle tuli kyllä possuista mieleen Tessu, joka on yhtä makkara ja röhkiikin lähes samalla tavalla :D Karvakin on samankaltaista.

Loppuaikana kävimme Essolla syömässä, jolloin Ässä sai odotella Kirsillä luukenkänsä ja puruherkkunsa kanssa. Sieltä majoituimme Kirsille joksikin aikaa, jonka jälkeen suuntasimme kotiin. Vaikka sitä liikkumista ei tullut tällä reissulla Ässän kannalta paljoa harrastettua, niin saipa ainakin paljon taas uusia jänniä kokemuksia hevosten ja possujen kanssa.

Sylissä uskalsi vähän tulla hevosta katsomaan. Minä taustalla poseeraan..

Muokkailin vähän profiilin ulkoasua, eli vaihdoin otsikon taustakuvan. Piti saada jotain "talvista". Vähän saisi olla matalampi kuva minun makuuni, mutta menkööt nyt tuon kanssa jonkin aikaa.

torstai 26. helmikuuta 2009

Laiskottelupäivä

Tänään on ollut maailman laiskin päivä, mitään en oikein saanut klo 18 mennessä aikaseksi. Koirankaan kanssa en käynyt ulkona, kun äiti hoiti sen. Olen vain maannut (eli dataillut ja katsellut telkkaria), kun lukemiseenkaan ei keskittymiskyky riitä. Onneksi nyt äsken keksin mennä Ässän kanssa vähän kaupunkiin käppäilemään harjoituksen vuoksi.

Mentiin siis kaupunkiin, ja tehtiin pienoinen lenkki Ässän kanssa. Alussa iski Ässä vetovaihteen päälle niinkuin aina uusissa jännissä paikoissa autosta poistumisen jälkeen. Pian se siitä kuitenkin malttoi mielensä ja käveli suurimmaksi osaksi kauniisti hihnassa. Käytiin Salon torilla kääntymässä, ja siellä kokeilun vuoksi pyysin Ässältä parit maahanmenot ja sivulle tulot. Nätisti poika teki pyydetyt asiat, vaikka koko paikka oli niin uusi ja kiinnostava.

Laiskottaa

Melkeinpä pääsi unohtumaan, että keskiviikkonahan meillä oli eka tottis. Harjoiteltiin vähän ihmisryhmässä kontaktin pitämistä ja maahanmenoa. Lisäksi tehtiin Ässälle ekat eteenlähetys harjoitukset. Harjoitus tehtiin niin, että kentän päähän laitettiin ruokapurkki, jonka Ässä näki ja haistoi. Sitten menin koiran kanssa vähän matkan päähän ja sanoin sille "eteen!" heilauttaen samalla kättä eteenpäin ja Ässän sai juosta kupille. Juuri ennen kuppia sanoin "vapaa", sillä kokeissa koiran pitää käskystä mennä maahan, kun se on liikkunut tarpeeksi pitkän matkan. Ässä ei ensin oikein tajunnut ideaa, mutta sitten juoksi hienosti purkille. Ässällä oli taas kauhea into päällä, kun se tiesi, että tehdään jotain hauskaa. Meni hetki ennekuin se tajusi, että nyt on kyse tottelevaisuudesta eikä metsässä ukkojen perässä juoksemisesta ;) Sitten kaikki menikin hienosti, ja olin suorastaan yllättynyt kuinka hienosti Ässä menikin käskystä maahan ihmisryhmän keskellä vieraassa paikassa!

Jouluksi ostin Ässälle raa'an pakasteluun, jonka olin sitten unohtanut pakastimeen parin jyrsintäkerran jälkeen lojumaan. Nytpä muistin sen jälleen, ja Ässä on saanut sitä parina päivänä "työstää" suihkuhuoneessa. Poika on siitä todella innoissaan, kun noihin keitettyihin/käsiteltyihin luihin se ei ole koskenutkaan aikoihin. No siinäpä on Ässälle hyvää ja rentouttavaa puuhaa, ja eipä ole pahitteeksi hampaillekkaan! Tosin välillä Ässä keskittyy tyystin marsujen papanoiden etsintään, joka onkin yksi pojan lempiharrastuksista. Ässä käykin ahkerasti läpi suihkuhuoneen lattioita ja kaapinalusia papanoiden toivossa. Välillä se joutuukin sitten taipumaan vähän eriskummallisiinkin ja notkeutta vaativiin asentoihin ;)


keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Treeniä ja pulkkailua

Taas pientä väliä edelliseen kirjoitukseen. Vaikka onkin loma, niin aika tuntuu olevan todellakin kortilla. Koneella kyllä tulee lojuttua, mutta laiskuus on tainnut iskeä. Kaikenlaista onkin sattunut ja tapahtunut!

Lauantaina käytiin Mian luona lenkkeilemässä. Mukana olivat Kia ja Mia sekä tietysti koirat Ässä, Frida, Diva, Doris ja Pimu. Tytöt kyllä paahtoivat, minkä jaksoivat, vaikka Ässä vähän ujostelikin taas isompiaan. Kyllä se sitten loppua kohti erkani kauemmas muiden koirien mukana, mutta kovin väisteli toisia. Muut eivät häntä kylläkään pahemmin ahdistelleet, mutta Ässä silti pysytteli hieman etäämpänä. Fridan kanssa se kyllä otti spurtteja niin, että haukku raikasi. Lenkin jälkeen eksyimme Mialle, jossa saimme oikein kunnon kestitykset pikkupitsoista jäätelöön. Kyllä kelpasi, sekä meidän että koirien. Kiitokset vielä Mialle kivasta päivästä!

Sunnuntaina oli taas haku-treenit, ja Ässä pääsi ensimmäistä kertaa hakemaan ihmistä metsästä. Haku meni todella hyvin, sillä intoa riitti! Itse vähän sähläsin, mutta onneksi se ei koiran menoa haitannut. Haukkumistakin tuli tänään taas harjoiteltua. Hienosti Ässä on tajunnut idean, ja osaa nyt vihdoin haukkua käskystä. Vähän pitää vielä harjoitella, että menee varmasti perille, mutta hyvältä näyttää :)

Eilen olimme laskiaispäivän kunniaksi pulkkamäessä isolla porukalla. Kyllä Ässä oli innoissaan, kun pääsi juoksemaan vapaana kilpaa pulkanlaskijoiden kanssa :) Ässää tosiaan uskalsi pitää hyvin siinä vapaana, kun pystyi ihanasti luottamaan siihen, ettei se lähtenyt kauempana olevien luistelijoiden luokse. Vähäksi aikaa tosin otin sen kiinni, kun rinteeseen tuli muitakin laskemaan. Kaksi tuntiahan siellä taisi vierähtää ja kyllä oli koira naatti kotiin tullessaan, kun oli jo aiemmin päivällä ollut parilla lenkillä.

Ässä on alkanut lähiaikoina lisääntyvässä määrin raaputella itseään. Raapiminen on lisääntynyt niin pikku hiljaa, että en ole huomannut sitä. Nyt Ässä sitten raapii itseään jo sen verran, että sen kyllä huomaa. Lisäksi korvan hiiva ei ole lähtenyt mihinkään, vaikka olen lotraillut aineiden kanssa. Se hemputin hiiva on niin syvällä, ettei siihen yllä kuin pumpulipuikolla. Niimpä olen päättänyt vaihtaa ruokamerkkiä kokonaan, jos ongelmasta sillä päästäisiin. Sen jälkeen taas kunnon hiivalääkkekuurit päälle, jospa vihdoin sekin nujertuisi! Olen nyt päätynyt kokeilemaan Jahti&Vahti Kana ja riisi ruokaa, joka on ymmärtääkseni ihan kelpo ruoka. Nyt vain tuota nutroa jäi tuonne nurkkiin lojumaan sellaiset 10kg, kun sitä juuri ostettiin lisää. Että tervetuloa hakemaan pois ;)

Myös marsulassa on ollut nyt pienoisia ongelmia. Veetiltä katkesivat etuhampaat nyt kolmatta kertaa, joten kiikutin sen viimeviikolla eläinlääkäriin. Syyksi sanottii joko heikko hammasluu tai tulehdus, joten saimme antibiotit varmuuden vuoksi. Kohta tuo kuuri loppuukin, onneksi Veetin maha on kestänyt sen! Lääkkeen antaminen käy hyvin kätevästi ruiskulla, vaikka Veeti ei siitä pahemmin pidäkkään. Toivottavasti nyt tällä lähtee, ettei tuo katkeilu jää pysyväksi ongelmaksi!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Hae ukko!

Noniin, nyt kun ollaan vihdoin selvitty abiristeilystä niin päästään tännekkin turisemaan (oikeasti olen ollut vain hemmetin laiska). Tänään käytiin taas Rauhalassa Märynummella harjottelemassa ukon etsintää rakennusten sisältä. Myös palomiehillä oli joitain harjoituksia samaan aikaan, mutta hyvin me kaikki sinne mahduimme. Tänään päästiinkin jo itse asiaan, kun viimekerralla Ässä ja Frida olivat menneet niin hienosti ympäriinsä välittämättä liukkaista lattioista tai muista.

Ässälle tehtiin kolme kertaa niin, että hän näki ihmisen menevän piiloon. Ensimmäinen meni Ässältä ihan ohitse, sillä se lähti painelemaan ihan muualle toisten ihmisten luokse. Kiinnitti aluksi liikaa huomiota yläkertaan valmiiksi menevään ukkoon, ja sinne se sitten porhalsi. Seuraavaksi keskittyi minun namipurkkiini, jonka sitten heivasin veks. Toisella kerralla ukko oli käytävän päässä huitomassa ja huitelemassa, ja meni sitten piiloon. Ässä porhalsi sinne, mutta epäröi ja tuli takaisinpäin. Sitten se kuitenkin ihanasti älysi mennä hakemaan ukkoa ja löysikin sen :) Kolmannella kerralla vaikutti tajunneen jutun juonen. Teimme samalla tavalla kuin toisellakin kerralla, ja Ässä porhalsi ukon luokse suoraan välittämättä edes palomiehistä jotka yhtäkkiä ilmestyivät paikalle. Olin niin ylpeä hienosta hoksaavaisesta Ässä-pojasta :) Palomiehet tosin kutsuivat Ässää puudeliksi.. :D

Fridallakin meni aivan todella hyvin ukon haut, ja se tajusi samantien idean. Kaksi ensimmäistä ukkoa menivät Fridan nähden piiloon, mutta kolmas oli jo valmiiksi piilossa. Todella hienosti Frida otti kuitenkin ilmasta vainun ja löysi piiloutuneen ukon porhailtuaan aikansa ympäriinsä. Huimaa edistymistä :)

Eilen oli yleiskoulutuskin, joka meni aivan tajuttoman hyvin! Ässällä on selkeästi keskittymiskyky kasvanut, sillä jaksoi seuraillakkin tosi kauan. Kerran yksi bokseri pomppasi Ässää päin tämän istuessa sivulla, mutta Ässä vain nousi hieman ja katsahti koiraa. Sitten palasi välittömästi istumaan ja katsekontaktiin. Lienee turha sanoa, että tästä Ässä ansaitsi aivan mahdottomat kehut! Tuli todella hyvä mieli eilisestä koulutuksesta. Lisäksi opin, miten opetetaan koiralle sana, jolloin se tietää tekevänsä liikkeen väärin. Olenkin aina miettinyt, mitä teen, kun Ässä joskus menee makaamaan istumisen sijaan. Kyllähän tuolta koulutuksesta oppii mukavia "kikkoja" koiran koulutukseen ;)

Lopuksi taas kuvasia päivän ulkoilureissulta, jolla onnistuin iloisesti hukkaamaan lapasenikin :) Loput kuvat laitan taas omaan albumiinsa, jottei koko blogi tukkeudu kuvista.



Lumiturpa :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Raunioilla

Noniin, nyt vihdoin Ässästäkin asiaa! Maanantaina kävimme tutustumassa Kian kanssa raunioharjoituksiin Märyssä. Kohteena oli ilmeisesti (?) vanha sairaala, jossa oli paljon vanhaa kamaa. Siellä sitten ripoteltiin pahvilaatikoita yms. ympäri käytäviä, ja ohjaaja käveli talon läpi koiransa kanssa. Koira siis etsi talon eri puolille piiloutuneita ihmisiä. Porukkaa oli ilmeisesti normaalia enemmän, sillä harjoitukset kestivät kuudesta puoli kymmeneen. Pääsin kerran maalimieheksikin, elikkä piiloutumaan koiran etsittäväksi. Viimeiseksi otimme Ässän ja Fridan juoksentelemaan ympäri taloa samalla kun siivoiltiin paikkoja. Näin kakarat tottuivat erilaisiin paikkoihin ja ääniin, sekä liukkaaseen lattiaan. Ässä ei aristellut ollenkaan lattiaa, portaita tai ääniä vaan paineli menemään ihmiseltä toiselle innoissaan. Fridakaan ei aristellut mitään, vaan loikki innoissaan tutustumaan paikkoihin. Jäi hyvä mieli noista treeneistä, vaikka minut yllättikin paha olo ja huimaus hetkeksi kesken kaiken. Onneksi se meni ohi, että pääsin taas seurailemaan muiden etsintöjä :)

Tänään mentiin Kian, Fridan ja Ässän kanssa mettään käppäilemään. Koirat olivat tietysti ihan innoissaan, kun pääsivät riehumaan keskenään. Kaksi tuntia siellä taisikin vierähtää, ja kuvia tuli otettua noin 150. Se onkin sitten eri asia, kuinka moni niistä on esittely kelpoisia ;) Pari parhainta ajattelin laittaa tähän, mutta muiden blogeista mallia ottaen isken varmaankin loput Picasa-verkkoalbumiin omaan albumiinsa, koska niitä tuli niin hirveä määrä. Osa voi olla vähän vähemmän laadukkaita.



Nätti :)


Tältä näyttää turkki nykyään (parempi kuva tässä)


Hölmö lumiturpa

Possujen poseerauksia

Voin vaikka samantien kertoa, että tämä on nyt sitten kokonaan marsuille omistettu päivitys. Tänään nimittäin räpsin marsuista paaljon kuvia, koska kerrankin oli kunnolla sekä valaistusta että aikaa. Pojille kuuluu muuten hyvää, vaikka kerran olin jo erottamassa heitä toisistaan. Veetillä kun on jatkuvasti pieniä naarmuja, joten huolestuksissani oli erottaa sen Masista ja Väinöstä. Kokeneemmat kuitenkin kertoivat sen olevan normaalia, kun laumaan on tullut niin vähän aikaa sitten uusi jäsen. Ja onneksi en erottanut Veetiä, sillä se todellakin on loppujen lopuksi paljon iloisempi ja pirteämpi Masin ja Väinön kanssa, kuin yksikseen.

Masi onkin pirteydellään saanut vanhempiinkin vähän vauhtia. ;) Masi on ihana pieni ilopilleri, jolla on todella kova ääni. Ääntään se myös käyttää erittäin mieluusti, huutaen välillä suoraa kurkkua ruokaa niin, että korvat oikein heiluvat tahdissa. Huvittava otus, jonka iskä muuten risti vompatiksi. Painokin on nykyisin siinä 800g kieppeillä, ja ikää on kertynyt noin 4 kk.

Mutta kuvasia!

Veeti kauniisti lavasteiden keskellä


Väinö näyttää joltain pikkuterrieriltä


Salaattia?


Missä viipyy salaatti?


Possuilla hieno possutyyny :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Harmaa sunnuntai

Tänään oli taas Tassujen yleiskoulutus. Tällä kertaa Kia ja Fridakin tulivat mukaan. Ilma oli yhtä inhottavaa tihkua, ja rillit olivat ihan täplikkäät. Muutenkin tuntui, ettei kerta mennyt ihan putkeen. Ässää kiinnosti hirveästi vaan hajut, ja itselläkin oli vähän innoton olo. Kyllä Ässä siis teki nätisti kaikkea, mutta oli jotenkin aika innotonta menoa kummallakin. Lisäksi namut loppuivat kesken, mutta onneksi oli sitten edes lelu mukana. Plääh. Toivottavasti seuraava kerta menee vähän innostuneemmissa merkeissä.

Tänään marsunhäkin siivouksen yhteydessä vähän kuvailin marsuja. Valaistus oli huono, vaikka sijoituinkin ikkunan ääreen. On ilmeisesti liian harmaa päivä. Suurin osa kuvista oli liian sumeita ja loput olivat sitten muuten vain epäedustavia. Mutta sainpa myös napattua kerrankin Väinöstä hienon otoksen! Erityisen hienon siitä kuvasta tekee se, että Väinöstä harvoin saa hyviä kuvia. Veeti ja Masi jotenkin vaan tuntuvat taitavan tuon poseerauksen paremmin, ja väriltäänkin ovat helpommin kuvattavissa. Väinö kun helposti näyttää kuvassa vain mustalta läiskältä.

Nätti suu. Se yrittää hymyillä :)

lauantai 7. helmikuuta 2009

Makkararinki

Kia yhtenä päivänä kysäisi, että kiinnostaisiko minua lähteä hänen kanssa kokeilemaan pelastuskoirien hakua. Ja kyllähän minua kiinnosti! Tänään siis suunnattiin auto kohti Kiskoa, ja päästiin ensimmäisiin reeneihin.

Etukäteen jännitti vähän, mutta hyvinhän se sitten meni, kun porukkakin oli mukavaa. Fridalle ja Ässälle tehtiin makkararinki, että pääsivät opettelemaan, kuinka mukavia ja ihania maalimiehet ovat :) Kummallakin rinki sujui hyvin, molemmat juoksentelivat innoissaan ihmiseltä toiselle. Ässä oikein hytkyi riemusta, kun sille annettiin makkaraa! Sitten seurattiin muiden suorituksia ja opittiin. Oli hienoa katsella, kun koira intoa puhkuen juoksi metsään etsimään ukkoja.

Laji vaikutti hauskalta, joten ollaan menossa uudestaan. Maanantaina ilmeisesti mennään tutustumaan rauniorataan Märyyn. Saas nähdä, kuinka kovin Ässän kanssa innostutaan tästä hommasta :)

Loppuun pari Timon ottamaa kuvaa jäältä (näin vaihteeksi).


Ässä riehuu potkitun lumen perässä.


Nätit oli maisemat :)


tiistai 3. helmikuuta 2009

Koirakoulu alkaa taas!

Onkin pitänyt jo pari päivää päivitellä, mutta on ollut kauhia kiirus! Vihdoinkin valoa riittää metsässä lenkkeilyyn myös neljän jälkeen, eikä tarvitse tarpoa pelkästään pitkin katuja. Myös koirakoulu alkoi sunnuntaina, ja sitä oikeastaan jännitinkin aika paljon :)

Ollaan Ässän kanssa leppoisasti harjoiteltu kaikenlaisia asioita, ja lähdinkin sunnuntaina tassukalliolle päin hyvillä mielin. Turha hulluus oltiin käyty purkamassa lenkillä, Ässällä oli nälkä ja minulla oli mukana herkullista kinkkua makupaloina. Alku meni yllättävänkin hyvin, ja Ässä iloisesti jaksoi keskittää huomionsa minuun, ja seurasikin välillä tosi nätisti muista koirista huolimatta. Mutta tietenkään mikään ei voi mennä liian hienosti :) Joku onneton oli tiputtanut makkaranpalasia hankeen, ja siitäkös Ässä riemastui! Kontakti oli tipotiessään, kun Ässä hulluna tempoi nenä maassa etsien epätoivoisena makkaraa. Ei kiinnostanut minun kinkkuni, sillä koko ilohan oli juuri siinä etsimisessä. Epätoivoisena menin seuraavat harjoitukset läpi tempoen Ässää perässäni, kun en saanut siihen kontaktia sitten millään. Onneksi älysin kuitenkin lopulta kaivaa esiin Ässän ihannoiman solmulelun, jolla sitten sain Ässän kiinnostuksen taas kääntymään hetkittäin itseeni. Tämä tosin toimi ainoastaan paikalla ollessa ja silloinkin vain vähän aikaa kerrallaan. Siinä vaiheessa vaihdoin Ässälle kaulapannan, että saisin edes vähän kontrolloitua sitä haistelua, ja leikitin sitä sitten pitkän tovin. Siitä Ässä taas innostui, ja lopulta se unohti ne makkaranpalaset ja alkoi katsoa minua innostuneemmin. Siinä vaiheessa vilauttelin taas kinkkua ja poika oli myyty! Loppu sujuikin taas paljon paremmin, ja Ässä antoi minulle kyllä aihetta ylpeyteen. Tuli oikein itse sivulle pyytämättä tapittamaan minua silmiin kinkun toivossa. :)

Vielä kun saisin Ässän innostumaan enemmän siitä tekemisestä tekemisen takia, eikä pelkästään keinona napata kinkkua. Leikkiähän Ässä rakastaa, ehkä sitä pitäisi ripotella enemmän mukaan harjoitteluun täällä kotonakin. Pitkiä aikoja me emme Ässän kanssa koskaan treenaa, ettei kakara vain tylsistyisi touhuun. Joskus helpon asian kanssa tuntuu siltä, että Ässä tekee pyydetyn asian laiskasti, ja ehkä hivenen ärsyyntyneestikkin joskus, pelkästään palkkion takia. Ehkä minun pitäisi keksiä uusia juttuja Ässälle opetettavaksi ja uusia tapoja vanhojen harjoittelemiseksi. Ässä on kuitenkin, välillä ainakin, tosi älykäs, ehkäpä se kyllästyy nopeasti? Ja kehumista voisi myös liioitella välillä myös niissä helpommissa jutuissa, että poika ajattelee tehneensä suuren ja vaativankin jutun ;) Voi että näitä mun suunnitelmiani, mutta pelkään vain välillä, että pilaan tuon koiran ihanan innon harrasteluihin.

Mutta palailenpa vielä alussa hehkuttamaani valoisuuden lisääntymiseen. On erittäin piristävää, ettei pimeys enää rajoita ulkoilua niin paljon. Minullakin kun usein tuppaavat nuo koulupäivät venymään sinne neljään, niin on ihanaa, että kotiin päästyäni voin silti porhaltaa vielä metsään. Valoa kun riittää jo sinne puoli kuuteen asti, niin välttyy turhalta kiireeltäkin. Nyt olemmekin Timon kanssa menneet kahtena päivänä peräkkäin Vuohensaaren jäälle. Timo on helppo houkutella mukaan, kun tiedossa on valokuvausta ja jäällä ajamista ( jäälle on aurattu "autotie", ja se kestää jo auton painon), ja Ässäkin on ihan innoissaan, kun pääsee jäälle spurttailemaan. Sen kyllä huomasin, että Ässä tarvitsee jäällä takin "jo" -5 asteessa. Maanantaina käydessämme raukka tärisi niinä harvoina hetkinä, kun se seisahtui vähäksi aikaa. Onneksi juokseminen piti sen kuitenkin aika lämpimänä. Itsekkään en kyllä jään tunkevalta kylmyydeltä säästynyt, vaikka lämpimät vaatteet päällä olikin. Tänään jäällä käydessämme Timo pukikin lasketteluhousut, ja itse kirosin toppatakin kotiin unohtumista.

Muutama Timon ottama kuvanen eiliseltä reissulta.


Ja Ässä saa kopin!


Menossa siis yksi Ässän lempileikeistä, eli lumen jahtaus. Kohteena ovat siis lumikokkareet, ei minun jalkani ;)


Tein muuten hauskan huomion yhtenä myöhäisenä lenkkinä. Lumen ja pilvien takia kaupungin valot heijastuvat jotenkin oudosti taivaalle ja sieltä taas maahan. Metsissäkin siis näkee kävellä vaikka keskiyöllä! Kerran kävinkin tuossa kahdeksan aikaan siellä loikkimassa. Eipä siinä nähnyt kuin polun ja koiran juuri ja juuri. Ässäkin lähti vahingossa väärään suuntaan, ja meinasi hukkua. Eipä sen jälkeen 10 m kauemmas lähtenyt menemään. No, kyllähän tuollainen "yölenkkeily" ihan paremman puutteesta menee.. Voipa pitää Ässää rauhassa vapaana niissäkin metsissä, joissa ihmisiä muuten liikkuu paljon. Pimeällä sinne kun eivät eksy kuin hullut, ja muihin en ole toistaiseksi törmännyt :D