maanantai 28. tammikuuta 2013

Julkista huutoa

Tänään oli vaihteeksi taas sellainen lenkki, että olisi tehnyt mieli jättää Ässä korvista killumaan johonkin puuhun ja lähteä itse takaisin kotiin peiton alle nukkumaan. Kun astuttiin ovesta pihalle, alkoi tämä mesoamaan, vaikka ketään ei ollut missään. Jatkettiin lenkkeilyä, ja kohta se huuteli pihalla olevalle ihmiselle. Mentiin metsään ja Ässän kakkoja sivummalle potkiessani se bongasi suht kaukana lahden toisella puolella olevan koiran ja ampaisi salamana jäälle puoleenväliin rääkymään elämän kovia totuuksia tuolle koiralle, joka ei reagoinut Ässään sitten mitenkään. Ja minä karjuin siellä polulla Ässälle kieltoja ja luoksetulokäskyjä, ihankuin siitä jotain hyötyä olisi ollut. Kyllä se sieltä takaisin tuli eikä sentään toisen koiran luokse juoksenut, mutta itse kiehuin loppulenkin siitä huolimatta. Kotiin palatessamme naapuri kehtasi  tulla pesutuvasta samaan aikaan meidän kanssa rappukäytävään ja säikähti Ässään, joten toki sekin sitten piti toivottaa hornan tuuttiin. Että sillai.

 "Pienen spanielin on puolustauduttava vaaroja vastaan.."

Tiedä sitten, mikä lenkillä taas oli niin päin mäntyä, että kaikille pitää huutaa. Joskus Ässä vain lähtee kanssani lenkille häntä korkealla kaikkea kytäten ja herkästi reagoiden. Tiedä sitten oliko selkä kipeä, jäikö eilisen retken jäljiltä räyhäys vähän päälle (Ässä oli ihan ylikierroksilla melkein koko reissun ja huusi hulluna muille koirille ja välillä lapsillekkin) vai onko tämä taas joku taantuma, koska en ole enää niin tarmokkaasti palkannut jokaikisestä koirasta. Tuli taas se tunne, että tämän asian kanssa saan painia koko tuon koiran eliniän ajan. Huoh.

"Olen melkoisen varma, että siellä menee potentiaalinen vihollinen"

Nykyäänhän meidän koulutus muiden koirien suhteen on sujunut ihan hyvin muutamasta lipsumisesta huolimatta. Ässä esimerkiksi lähti kerran räyhäänmään yhdelle isolle koiralle hämärässä lenkkeillessämme, koska tilanne oli sille liikaa. Mulla on melkein aina lenkillä nameja, joiden avulla ohitetaan ja palkkaan muista koirista. Enää en ole kantanut Ässän ruokaa lenkeillä, vaan olen käyttänyt lihapullia ja kuivattuja herkkuja. Tämä siksi, koska meillä on nyt mennyt niin hyvin ja namit ovat helpompia kanniskella mukana. Muutenkaan en ole  enää ehkä aina jaksanut niin panostaa palkkailuun, vaan se on voinut olla tyyliin "ai katso koira, hieno, ota nami". Vapaana ollessa olen sitten panostanut enemmän palkkaamiseen. Eli ilmeisesti tässäkin olisi parannettavaa taas..

Kaipaan nii Salon rauhallisempia lenkkimaastoja, joissa koiria ja ihmisiäkin tulee harvemmin vastaan. Ässäkin lenkkeilee Salossa paljon rennommin, kun vastaantulijoita ei kokoajan tarvitse kytätä. Täällä se esimerkiksi tänään ei muuta tuntunut vapaanaollessaan tekevänkään, kuin pysähtelevän jatkuvasti tuijottelemaan eteensä "nyt tuolla menee joku, meneekö, häh, tuleeko tänne, mikä se on". Talvi on kesää pahempi, sillä kantavien jäiden takia koiria voi tulla monesta eri suunnasta vastaan. Eikai tässä auta kuin jatkaa koulutusta, kaivaa sitruunapanta sekä fleksi kaapista ja unelmoida tulevaisuudesta rauhallisemmissa lenkkimaastoissa.

Jään yli on helppo kulkea


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Makkaranpaistoa

Tämän päivän ohjelmassa oli suuntaaminen Kirskaanniemelle makkaranpaistohommiin. Reissussa aika vierähti nopeasti nuotiota viritellessä ja makkaraa paistellessa. Onneksi meillä oli seuraa mukana, joten Ässäkin pääsi jäälle päästelemään pitkästä aikaa Ada-cockerin kanssa. Kyllä oli meno sen mukaista, sillä Ässä ei montaa hetkeä tainnut hiljaa olla juostessaan haukkulaukkaa Adan kanssa korvat liehuen.


Koska retkellä viihdyttiin hyvän aikaa ja allekirjoittanut jätti fiksusti toppahousut kotiin, on kotona viihdytty nyt viltin alla. Reissu sisälsi paljon odottelua Ässällekkin, sillä irti en sitä uskaltanu nuotiopaikalla pitää runsaasta trafiikista johtuen. Taisi sekin vähän palella loimituksesta huolimatta, joten suurimman osan ajasta se sai istua nuotion ääressä sylissäni. Puolikas paistettua makkaraa kruunasi koko reissun, ja taisipa Ville lipsauttaa sille vähän ylimääräistäkin..







Kamera oli jostain syystä vähän haluton reissulla, ja esimerkiksi tarkennuksen kanssa oli pienoisi ongelmia. Yrittäessäni tarkentaa koiraan kameran piti ensin tarkennella jonnekkin kaukaisuuteen, ennenkuin heräsi katselemaan oikeaa kohdetta. Toivottavasti ei tule tavaksi..

Viikonloppuna on puuhailtu myös monenlaista muuta. Perjantaina oli koiratanssitreenit ja lauantaina oltiin koko päivä kyläilemässä Ässä mukana. Treeneistä ei ole erityisempää kirjoitettavaa, treenattiin jo opeteltua ensimmäistä 30 sekunttia meidän biisistä. Jonkin verran olin itse pihalla ohjelmasta, pitäisi ilmeisesti tehdä kuivaharjoittelua ilman koiraa. Myös käskytys on välillä auttamatta liian myöhässä ja saisin keskittyä paremmin ohjaamiseen. Ässä kyllä jaksoi hienosti pitää kontaktia eikä muutenkaan väsähtänyt, vaikka vedettiin pätkä useampaan kertaan kokonaan ja hiottiin vielä alkuakin. Eli omaa osaamista treenailemaan! Sain myös vinkin hyvästä musiikin muokkausohjelmasta, sillä nykyisen kanssa on ollut ongelmia. Ehkä vihdoin saisin muokattua ohjelmamme musiikin valmiiksi, jolloin saisin suunniteltua jatkoa alulle! Alkua on treenattu jo ihan tarpeeksi, joten on jo korkea aika siirtyä eteenpäin.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ollaan vaan ja hengaillaan

Me ei olla nyt joulun jälkeen Ässän kanssa paljoa harrastettu. Koiratanssissa ollaan käyty perjantaisin, mutta sekin oli viimeviikolla peruttu. Kotona ollaan treenailtu kerran silloin toisen tällöin eli yleensä jotain pientä kivaa, kun juustosta sattuu jäämään kannikka jäljelle. Ollaan vaan lenkkeilty, hellitelty, leikitty ja makoiltu yhdessä. Se on tätä kotikoiran arkea, ja kylläpä kuulkaas kelpaa tällä hetkellä! Jotenkin niin nautinnollista vain olla ja nauttia arjesta ilman harrastuksissa juoksemisia ja jatkuvia tavoitteita. Voi vaan olla ja hengailla.


Nautinnollista arkea

Eivaan, kyllä se harrastaminenkin on mukavaa. Nyt vain hetken mennään vähän rauhallisemmin, keskitytään muihin juttuihin. Sitten voidaan taas jatkaa hyvällä draivilla ja innolla kohti uusia haasteita! Suuresti harrasteluista nauttiva Ässäkään ei ole näyttänyt pistäneen pahakseen tätä hölläilyä, vaan makoilee tyytyväisenä sohvalla kanssamme telkkaria töllötellessä.

Ässällä oli taas eilen hieronta, ja lämmin kauratyyny oli selvästi auttanut jumeihin! Selän vasemman puolen syvä jumi ei ollut niin paha, kuin mitä se on nyt ollut. Seuraava hierontakertakin otettiin vasta kahden viikon päähän. Pitää silti kalastella sitä osteopaattiaikaa..

lauantai 19. tammikuuta 2013

Uusien asukkaiden identiteettikriisi

Meilleppä on muuttanut uusia asukkaita! Pitkällinen haaveeni toteutui, ja niinpä meille tuli kaksi gerbiiliä. Syksyllä jo himoitsin näitä jokakodin tuholaisia, mutta sain pidäteltyä itseäni. Jouluna sitten hoidin taas ex-kämppikseni hiiruloisia, ja siitähän se gerbiilikuume taas paukahti. Terraariokin löytyi sopivasti ilmaiseksi ja vieläpä Hervannasta kansineen ja totutusverkkoineen päivineen. Siitä se sitten lähti.

Gerbut halusin joko kasvattajalta tai sitten muuten vain kodinvaihtajat. Myös pari hyväksi todettua ja kotimaisilta kasvattajilta gerbiilinsä saavaa eläinkauppaa oli vaihtoehtona. Kasvattajilta en bongannut lähistöltä gerboja, mutta apulan kautta löysin ilmoituksen kahdesta nuoresta poikagerbiilistä, joita ei saatu totutettua lauman jatkoksi. Kyselin pojista, ja seuraavana päivänä hainkin sitten kaksikon kotiini, mustan ja nutmegin. Kotona huomasinkin tämän mustan juoksentelevan terrassaan ilman palleja.. Eli mulle olikin tullut tyttö ja poika kahden pojan sijaan. Kauhea paniikkihan siinä iski, että mitä teen kahdeksalla gerbiilillä, mutta onneksi tuttu eläinkauppa suostui ottamaan tytön sinne. Vaihdossa sain sitten kermanvärisen pojan, joten nutmegille ei tarvinnut erikseen lähteä etsimään kaveria. Viikon totutuksen jälkeen kaverukset tulivat hyvin toimeen, ja nimetkin heille keksittiin: Merri ja Pippin.



 Alempana ensin tullut nutmeg-poika Merri, syntynyt arviolta marraskuussa. Ylempänä kerman värinen (oikeasta värityksen nimestä ei mitään tietoa) lokakuussa syntynyt Pippin.

Sukupuolisekoilusta otin tietenkin myös yhteyttä henkilöön, jolta gerbat ostin. Hän oli tämän "poikaparin" ostanut eräältä eläinkaupasta, jossa on kuulemani mukaan ennenkin ollut monelaisia ongelmia eläinten kanssa. Tällä henkilöllä tyttö oli sitten asustellut kolmen pojan kanssa, ei ihmekkään että eivät olleet totutksesta huolimatta tulleet toimeen. Mutta hyvä, että tyttö pääsi nyt asiantuntevaan hoitoon, ei sitten kenellekkään tule yllätyksiä, kun terraario olisikin aamulla ollut täynnä poikasia.. Siinä sitä olisi saanut sitten ihmetellä. Kovin mua harmitti, kun tämä musta olikin tyttö, sillä olin aina himoinnut kokomustaa gerbiiliä. Mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja sain kuitenkin loppujenlopuksi kaksi kivanoloista ja nättiä poikagerbaa.

Gurbu-ukot ovat sopeutuneet täällä asusteluun ja toisiinsa aika mukavasti. Pesevät toisiaan ja vaikuttivat tyytyväisiltä, kun saivat kaverin. Molemmat ovat uteliaita ja todella vilkkaita, kuten gerbujen kuuluukin. Kädelle ovat tulleet jo ruokaa hakemaan, mutta eivät malta juurikaan siinä kökkiä. Pippin karkasikin pari kertaa, kun hermostuneena hyppi kädeltä lattialle totutuksen yhteydessä. Hirveästi en ole uskaltanutkaan vielä kädessä viedä terran ulkopuolelle.. Poikien terra sijaitsee sopivasti tietsikkani vieressä, kuten marsutkin, joten tälläkin hetkellä voin samalla seurailla aavikkojerbojen sisustamista. Parempaa kuin telkkari!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Juntturaa juntturan perään

Maanantaina Ässällä oli jälleen hieronta-aika, ja taas sieltä löytyi jumia. Eli näillä keleillä(?) se jumittuu jo viikossa uudestaan. Ehdottomasti on siis päästävä osteopaatille, kun tämä elämä on tällä hetkellä tällaista jatkuvaa jumitusta.

Hieronnassa Ässä taas pyörähteli väkkärän lailla, kun hieroja setvi vasemman puolen jumeja. Jumit olivat syvällä selässä. Rangan lihasten tulisi olla erillisiä, mutta Ässällä ne kuulemma tuntuvat vain yhtenä jumittuneena pötkönä. Oikea puoli oli taas paljon helpompi ja päällilihakset Ässällä olivat auki. Seuraava aika varattiin taas ensiviikon maanantaille ja hoito-ohjeeksi saatii lämmittää Ässän selkää päivittäin lämmitetyllä kauratyynyllä. Josko se auttaisi tuohon jumitukseen.

Jatkuva jumitus on inhottavaa, varsinkin kun Ässä tuntuu reagoivan selän jumeihin. Lenkillä se on välillä jotenkin herkkähaukkuisempi, eli reagoi haukulla joihinkin ihmisiin, yllätyksiin ja palkkaamisesta huolimatta herkästi myös koiriin. Ihan kuin se olisi jotenkin kireämpi: "Miks tommonen ukko seisoo meidän pihalla!" "Lopettais nuo lapset tuon juoksun tuossa!" "Hitsi kun tuo naapurin rouva tervehtikin yllättäen!" "Pakko haukahtaa "muuten vain" koiranohituksen jälkeen, kun se mokoma oli niin musta". Ja tuo haukku siis on erilaista kuin sellainen Ässän "hei ihminen huomaa minut, rapsuta minua!" haukku. Voi toki johtua ties mistä muustakin, kuun ja maan asennoista, huonoista makupaloista tai vaikka väärällä jalalla nousemisesta. Eihän näistä varmuudella tiedä, kun Ässärukka ei osaa edelleenkään puhua.

Kauratyynyhoitoa. Ihanaa aina silloin, kun Ässällä ei ole kiire kytätä ruokaa.

Talvi se vaan jatkuu ja pakkanen nousee. Harmittavasti tämän päivän tanssitreenitkin peruuntuivat -20 asteen pakkasen takia. Vaan hyvä kun peruivat, sillä en olisi kuitenkaan vienyt jumista koiraa pariksi tunniksi ulkoilmaa kylmempään halliin palelemaan. Kyllä se lämmitetty halli vaan olisi luksusta.. Tanssihommia olen jonkinverran treenailut kotona ja kerran ulkona. Pitäisi alkaa suunnitella ohjelman jatko-osaa ja opettaa Ässälle vihdoin valmiiksi takaperin jalkojen välistä pujottelu.




Käytiin me Ässän kanssa pakkasesta huolimatta lenkillä. Tänään tehtiin hihnalenkki ja Ässä pääsi juoksentelemaan tyhjään koirapuistoon. Vielä ei näyttäneet jalat pahemmin tutisevan kylmästä, vaikka ei me kyllä ihan tunnin lenkkiä tehtykkään.

Viimepostauksessa hehkutin järven jäätymistä ja jäällälenkkeilyä. Nyt pitänee perua puheet, sillä jäiden kantavuuden myötä järvellä on nyt hirveästi lenkkeilijöitä, joiden koirat ovat irti ja juoksevat milloin missäkin. Kun pururadat on nyt ladutettu hiihtäjien käyttöön, niin jäällä on välillä varsinkin viikonloppuisin jopa ruuhkaa. Menee koko lenkki kyttäilyksi, milloin tulee koira vastaan ja mistä ja tuleeko joku jostain puskasta niskaan. Onneksi pimeällä saa lenkkeillä rauhaksiin ja lyhyen automatkan päässä on vaikka minkälaisia reittejä.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ei kiirettä kisoihin



Nyt on ollut koiratanssin suhteen taas suurta myötätuulta havaittavissa, sillä perjantain treenit oli aikas kivat ja lisäksi olin eilen seuraamassa koiratanssikisoja. Paljon on vielä matkaa kisa-areenoille, ja olen päättänytkin olla pitämättä hirveää kiirettä sinne ja mennä omassa rauhassa ottamatta turhia paineita. Sitten mennään, kun ollaan valmiita. Vaikka hienojen ohjelmien näkeminen herätteli omaa innostusta, tuntui se oma kisaaminen vielä kovin kaukaiselta ajatukselta. Treeniä treeniä treeniä, niin ehkäpä mekin joskus uskaltaudutaan!

Perjantaina treenattiinkin sopivasti ohjelmien aloitusta. Se on kyllä ehdottoman hyödyllinen treenikohde ainakin meille, sillä Ässä on nyt oppinut yhdistämään kehään menemisen epämukavan jännitteen alkuun, ja nousee herkästi aloitusasennosta. Tätä treeniä lisää meille, niin saadaan sitä varmuutta aloituksiin.

























Lenkkimaisemat ovat olleet nyt valtaisan upeat pakkasen ja lumen ansiosta, ja vihdoin jäällekkin pääsee spurttailemaan. Eilen Ässä halusi oikoa kotiin, kun pakkasta oli vähän enempi lenkille mentäessä. Se on nyt myös haukkunut koirille ja pihallamme ihmisille, joten katsotaan miltä huominen hieronta näyttää.




Olen nyt potenut kuvattaessa ongelmaa tuon valkotasapainon kanssa. Olen yrittänyt itse kikkailla sen kanssa, mutta silloin osasta kuvista tulee helposti liian sinisiä. Pitänee vain suosiolla siirtyä automaattiseen valkotasapainon määritykseen, niin ei tarvitsisi niin paljon koneella yrittää kikkailla noiden kuvan "valkaisemisien" kanssa. Alkaa muuten kuvat näyttämään helposti vaikka jopa violeteilta.. Myös valkoisen koiran kuvaaminen talvimaastossa jättää osan kuvista helposti liian tummaksi. Tällaista jatkuvaa opettelua tämä kameran käyttö, näköjään.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Paluu arkeen

Paluu arkeen on tapahtunut onnistuneesti ja nyt olen ollut taas viikon kouluhommien parissa. Ässällä muutos johti herkkupöydän antimista tavalliseen vähäisillä herkuilla höystettyyn arkeen ilman jatkuvaa pallutusta ja kotonahengailua. Spanieli silti tuntui oikein hengähtävän, kun saavuimme kotiin. Tervetuloa arki ja tutut rutiinit!


Herkkupöydän antimista oli tosin vaikea luopua itse kunkin..

Maanantaina Ässä sai taas mieluisan vieraan, nimittäin hieroja tuli kylään tarkastelemaan lomalla syntyneitä jumituksia. Olihan niitä taas, ja tilanne oli kuulemma lähes yhtä huonolla mallilla kuin ensimmäisellä kerralla hieronnassa ennen joulua. Selän lihakset olivat siis syväjuntturassa ja taas vasen polvi oli jumittanut toisen puolen pahemmaksi. Ässä siis ei malttanut pysyä hierottaessa paikalla ollenkaan ja ikävä tunne lihaksissa aiheutti vain piehtaroa ja kaiken jyrsimistä ja nuolemista. Ilmeisesti vuorotellen plussan ja pakkasen puolella hyppineen kelin aiheuttamat liukkaat ovat pistäneet polvet koetukselle. Niimpä olen varsin iloinen juuri sataneesta uudesta lumesta, joka muuttaa luistinradat takaisin poluiksi. Ensiviikon maanantaina hieroja tulee taas kylään tarkastelemaan lihasten jumitusasteen.


Ässän koirakohtaamiset vapaanaollessa ja hihnassa ovat parantuneet kuin salaa Salon reissulla ollessa. Siellähän ei juurikaan tarvitse muista koirista huolehtia, lenkkeili sitten hihnassa tai irti. Kerran tuli kuitenkin metsässä vastaan parikin mesoavaa koiraa, mutta Ässäpä tuli näppärästi luokseni. Olen niin ylpeä tuosta kutaleesta! Nyt jäälläkin lenkkeillessä vastaan tuli kauempana koiria, ja saatoin ohittaa Ässän kanssa laittamatta sitä hihnaan. Pari rähähdystilannetta on sattunut, mutta niistä olen saanut syyttää itseäni, kun pistin Ässän liian vaikeaan tilanteeseen. Onneksi onnistumia on tullut ainakin tuplasti enemmän. 

Ässän mielentilakin on muuttunut toisenlaiseksi ohitustilanteissa ja se on paljon rauhallisempi. Hihnassa se on varsinkin on hyvin rento vastaantulevien suhteen, mutta vapaanaollessa se ei aina halua tulla luokse vastaantulevan ollessa jotenkin erityisen epäilyttäviä. Silloin se odottaa hiljaisena toista koiraa katsoen, kunnes olen kävellyt rauhallisesti sen luokse kehuen, jolloin palkkaan sen.



Jouluna oli hautuumaalla paljon kynttilöitä. Ässä oli mukana kynttiläreissulla, ja eläinten hautausmaalla pääsi mukaan viemään kynttilää. Suurin osa pikkuisista on haudattu takapihallemme, joten sinnekkin vein kynttilän.

Yksinolotkin ovat nyt kotona sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Ässä ei tosin kauaa ole joutunutkaan olemaan yksin. Eilinen oli kuitenkin paha päivä, sillä silloin tuli ainakin kuuden tunnin yksinolo, jonka jälkeen pikaisesti käytiin kotona pissattamassa Ässä ja hakemassa tavaroita, kun lähdettiin taas parin tunnin reissuun. Silloin Ässä jäi vähän levottomana kotiin.. Seuraan tilannetta ja olen ajatellut ladata jonkun äänennauhoitusohjelman, niin saan seurattua vikiseekö se yksin ollessaan.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Heidän majesteettinsa kuvattavana

Marsulauman Matamista on jo jonkin aikaa pitänyt ottaa uusi edustuskuva esittelysivuille. Tänään sellainen sopiva hetki sitten tuli, joten nappasin Mustikin kuvauspuuhiin. Vähintäänkin ylhäisyyssyntyisen elkeet omaava Matami ei ollut kuitenkaan yhtään tyytyväinen kameralla räpsyttelyyn, vaan vuoroin yritti karkailla tai mutustella taljaa parempiin suihinsa. Aitaukseen kantaessa jopa napsautti pari kertaa sormesta: "nyt olisi sylittelyhetkissä parantamisen varaa!"  Tässä vähän kuvausten satoa.

 Aluksi ihan nätisti..


"Nyt loppu tämä poseeraminen!"

"Minä pistän nyt pötkölle ja maistelen näitä ihania karvoja"

Tähän loppuun vielä pakko kirjoitella, kuinka Mustikki aiheutti mulle positiivisia sydämmentykytyksiä. Salossa joulua viettäessämme marsut asustivat nopeasti kyhätyssä taikisaitausessa saunassa, kuten minun rakkaat edesmenneet Veeti ja Väinö marsusetkin. Menin viemään marsuille porkkanoita, kun sydämeni pysähtyi. Ihankuin Veeti olisi makoillut heinäkasassa niin, että vain pää näkyi! Kyseessä oli kuitenkin Mustikki, joka singahti salamana huutamaan porkkanoita. Mustikin naamakuviot vaan muistuttivat tuolta tummemmalta puoleltaan ihan Veetiä.. Munhan ei Mustikkia pitänyt ottaa, mutta nähtyäni sen sulin saman tein. Muistan, kuinka ajattelin sillä olevan maailman sielukkaimmat silmät. Taisinpa nähdä niissä silmissä vilahduksen Veetistä. Ja kuten sattuikaan on Mustikki muistuttanut myös luonteeltaan Veetiä pienellä akkamaisella vivahteella ;) Sisältä lempeä, mutta tahtoessaan hieman kipakka. Sinä iltana sylittelin Mustikkia kauan ja muistelin Veetiä. Mustikkikin oli normaalia rauhallisempi ja tyytyväisempi sylissä, ja pötkötteli vain. Kyllä nä pienetkin voi olla uskomattoman tärkeitä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Vuosi 2012, entäs tuleva?

Monet ovat tehneet uuden vuoden tullessa jonkinlaisen tavoitepostauksen ensivuodelle, mutta jostain syystä itse en ole ollut siitä niin kovin innostunut. Viimevuonna kuitenkin tapahtui paljon, joten katsaus menneeseen vuoteen ja kertaus tapahtuneesta voisi olla ihan paikallaan näin vuoden vaihtessa. Ja ehkäpä myös listaan loppuun joitain asioita, joita haluaisin tehdä tänä vuonna..

2012

 

Tammikuu

















- Vietettiin joululoman loppua Salossa
- Tutkittiin metsissä Tapani-myrskyn tuhoja
- Ässä tutustui Bichon havanese Vikkeen
- Treenattiin ahkerasti agia ja keppejä

Helmikuu




 - Muutettiin!
- Ässä siirtyi taas raakaruoalle
- Ässä muuttui haluttomaksi lenkeillä ja agilityssä
- Ässältä löytyi pahat selkäjumit
- Alettiin tokoilemaan Herhaun tokoryhmässä
- Mökkeiltiin

Maaliskuu


- Ässä tutustui collie Ipsuun
- Ässän polvet alkoivat herjaamaan entisestään, Ässä alkoi syömään Yumegaa
- Käytiin ahkerasti hierojalla
- Agissa rimat alas ja polvia rasittavat esteet pois
- Vapaanaoloa rajoitettiin
- Kyläiltiin Kouvolassa
- Tokoiltiin


Huhtikuu


- Ässä kävi hierojalla
- Alkoi liikkua lenkeillä kuten ennen
- Päästiin Ässän kanssa haku-ryhmään
- Ässä suoritti luonnetestin pisteillä 142+++
- Käytiin reissulla Mikkelin mummolassa
- Agilityssä Ässä alkoi olemaan parempi
- Ässä kävi edelleen hierojalla ja edelleen sillä oli selkäjumeja
- Aloin sosiaalistamaan Ässää muiden koirien kanssa paremmin toimeentulevaksi
- Tokoiltiin


Toukokuu



































- Ässä täytti 4 vuotta!
- Agissa Ässä alkoi väistellä esteitä ja oli haluton
- Ässän kanssa käytiin ekoissa hakutreeneissä, joissa oli ihan liekeissä
- Ässä tutustui Ada-cockeriin, Hilla ja Naava chihuihin ja tapasi muitakin uusia koria
- Käytiin osteopaatilla pari kertaa ja saatiin treeniohjeita lihasten vahvistamiseksi
- Saatiin kuukauden agikielto
- Retkeiltiin Puolakkajärvellä ja Tappien kevätretkellä
- Kesätyöni alkoi
- Tokoiltiin

Kesäkuu




- Tein Ässälle verijälkeä
- Käytiin Osteopaatilla
- Saatiin lopullinen agikielto huonojen polvien takia
- Vietettiin Juhannus Salossa, marsut ulkoilivat ja me retkeiltiin Ässän kanssa
- Tokoiltiin ja hakuiltiin


Heinäkuu



 

- Alettiin treenailemaan itseksemme koiratanssia
- Tokoiltiin myös Tappien ryhmässä, hakuiltiin
- Käytiin kaupin vinttikoiraradalla kokeilemassa Ässän intoa vedettävään vieheeseen, oli ihan liekeissä
- Veeti lopetettiin virtstieongelmien takia
- Ässä lomaili pari viikkoa Salossa

Elokuu

 

-


-














-Treenailtiin itseksemme tanssia
- Miniloma Salossa Ässän kanssa
- Tokoiltiin ja hakuiltiin
- Ässä oli innoton lenkkeilemään
- Rambo lähti kosiomatkalle
- Käytiin sienessä
- Opeteltiin turhia temppuja



Syyskuu



- Käytiin fyssarilla, jolta saatiin hurjasti jumppaohjeita
- Käytiin Ässän kanssa kolmen kerran hajuerottelukurssi, jossa Ässä opetteli etsimään sieniä
- Mulla alkoi taas koulu
- Tokoiltiin ja hakuiltiin
- Käytiin sienessä


Lokakuu

 - Koiratanssin treeniryhmä alkoi
- Sienestettiin, ja Ässä teki pienen katoamistempun
- Rambo muutti takaisin kotiin ja samalla tuli uusi marsuasukas Mustikki
- Tappien syysretki Pukalaan
- Rambo kävi kastroitavana
- Tokoa (ja tuskastelua) ja hakua
- Jumpattiin fyssarin ohjeiden mukaan
- Kille huolestutti nukkumisellaan
- Ensilumi


Marraskuu

 

-




-Ässällä oli taas fyssariaika, jumia oli mutta tilanne parempi
- Käytiin Kouvolassa
- Treenailtiin koiratanssia, tokoa laiskasti ja haku loppui
- Rambon poikaset syntyivät
- Ässän ärjy-ongelma koiratanssissa
- Kille heräili
- Valittiin meidän koiratanssi-biisiksi Mobyn James Bond Theme
- Aloin treenaamaan muiden koirien kohtaamista lenkillä vapaana ja hihnassa, sekä treeneissä


Joulukuu




 


- Ässä alkoi inhoamaan lenkkeilyä
- Ässä pääsi hierojalle pariinkin otteeseen, ja siltä löytyi syvät selkäjumit
- Ässä pääsi Saloon vierailemaan ylioppilasjuhliin, joissa osasi käyttäytyä
- Treenattiin ahkerasti tanssia
- Ensimmäinen esitys, joka meni hirveässä jännityksessä vähän sinne päin
- Rambon lapsi Tirri muutti meille!
- Mentiin joululoman viettoon Saloon ja käytiin myös Oulun mummolassa


Entäpä vuonna 2013?


En ajatellut vuodeksi 2013 asettaa mitään ihmeempiä tavoitteita, mutta ehkäpä tekisin listan asioista, joita haluaisin tehdä tai oppia. Joten, tässäpä tulee!

Minä
Muistaisin aina nauttia arjesta ja niistä pienistä asioista, kun kaikki on hyvin
Muistaisi keskittyä treeneissä hauskanpitoon aina ja ikuisesti
Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja epäonnistuminen ei ole niin vakavaa
Treenaamisessa ja kisaamisessa keskityt niihin oikeisiin asioihin eli hyvään suoritukseen eikä sijoittumiseen tai "en osannut yhtä hyvin kuin tuo".
Onnistunut suoritus on, kun koiralla ja itsellä on kivaa.
Jatkat näiden asioiden opettelua

Ässä
Osallistuisi taippareihin ja pääsisi läpi
Treenaisi tanssia, saisi ohjelman valmiiksi ja kävisi ehkä kisoissakin
Nauttisi tanssimisesta
Pysyisi terveenä varsinkin polvien osalta
Oppisi tulemaan hienosti luokse vapaanaollessa koirien vastaan
Ei unohtaisi edellistä taitoa
Pääsisi hakuilemaan ja puuhailemaan muutakin kivaa esim. jälki
Pääsisi kivoille retkille ja tapaisi kivoja koiria
Pysyisi omana ihanana itsenään!

Marsut
Kävisivät ainakin kerran näyttelyissä
Oppisivat tulemaan nätisti syliin
Tirri kasvaisi hienoksi ja hyväluonteiseksi marsuksi
Eivät sairastelisi

Kille
Ei huolestuttaisi minua hirmuisella nukkumisella
Olisi terve ja tyytyväinen