sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pyjamabileet


Viikonlopuksi saatiin kavereita yökylään, sillä ystäväni tuli meille Roope-colliensa kera. Koirat ovat entuudestaan tuttuja keskenään ja Ässä ja Roope ovat ennenkin viettäneet öitä yhdessä, mutta silti vähän jännitti koirien yhteiselo. Miten suhtautuu Roope-pappa fanittavan pikkulikan ja pöyristyneen pörisijän komboon?

Ilmeet kertonevat hyvin tyyppien mielenliikkeistä Roopen astellessa taloon.

Saapuminen olikin pienoinen sirkus Ässän toitottaesa mielipiteitään vieraasta ja Femman pyyhkiytyessä pitkin lattioita onnesta soikeena. Roope kesti kuitenkin kaiken kuin herrasmies ainakin suhtautuen Ässään etäisen välinpitämättömästi ja Femmaan kohteliaan pidättyvästi. Aika pian rauha laskeutuikin taloon ja Ässän ajoittaiset murina-pörinätkin loppuivat tunnin sisään. Femma sen sijaan heräsi aina tasaisin väliajoin pitkin viikonloppua fanittamaan Roopea. Ei ole ihan helppoa ängetä itseään aina toisen naaman eteen tilanteessa kuin tilanteessa selällään hytkyen ja samalla pusuja jakaen. Jotenkin se siinä kuitenkin saukkomaisen vikkelästi onnistui. Yöt kaikki malttoivat kuitenkin nukkua hyvin.

Komea harmaaparta

Loppuun vielä kännykkälaatuisia otoksia viikonlopun varrelta.


Vasemmalla Femma on saanut ahdistettua Roopen nurkkaan ja Roope pohtii kuumeisesti ulospääsyä. Oikealla yksi ruokailija ja kaksi kateellista ahmattia.

 Lenkkeiltyäkin tuli ihan mukavasti

 Välillä pisti vierasta hieman väsyttämään, onneksi spanielikokoinen peti on ihan hyvä collielle.



lauantai 23. elokuuta 2014

Femma 7 kk


Hieman on kiire viikko takana, mutta vihdoin pääsin tänään ottamaan ja julkaisemaan Femman 7 kk kuvan näin 4 päivää myöhässä! Tässä siis likka seitsenkuisena turjakkeena. Pentukarva rehottaa minkä kerkiää ja kuukausi sitten leikatut housukarvatkin rehottavat taas puuhkeina. Onneksi pentukarvan pitäisi vihdoin kohta alkaa lähtemään, aikuiskarva ainakin vaikuttaa laadultaan sileämmältä ja vähemmän roskia keräävältä. Korvakarvatkin ovat kasvaneet melkoisesti, saas nähdä koska niitä saa ruveta lyhentelemään. Tosin koristeenahan ne tällä hetkellä pitkälti ulkosalla ovat, joten antaa niiden olla edes nätit. ;) Vaikka itse tosin tykkään lyhyemmästä korvakarvasta. Ehkä ne korvat toimiskin paremmin, jos kuorisi karvat ääntä eristämästä?

Mitat tällä hetkellä ovat tasan 10 kg kotivaa'an mukaan (musti&mirrin ja ell. aseman vaaka väitti 9,5 kg, mutta kotivaakaan on tähänkin asti turvattu) ja säkäkorkeus jotain 39-40 cm kotona sähläten rullamitalla otettuna. Hieman siis olisi kasvanut ja aika passelin kokoinen pikkulikka tällä hetkellä onkin.



Vaikka äsken vitsailin korvien toimimattomuudesta on pikkulikka loistanut kaikissa harrasteissa, mitä sen kanssa keksin kokeilla (vaikka tietystihän se oma on paras). Aloitimme agilityn alkeiskurssin, jossa harjoitellaan kaikkea aksakoiralle hyödyllistä (ei siis varsinaisesti esteitä tai fyysisesti mitään liian kuormittavaa!) ja sielläkin pikkulikka on ollut aivan super. Kaikkeen suhtaudutaan meiningillä jeejeejee ja leikkiminenkin on aivan huippua. Ihan outoa omistaa leikkivä koira, mutta onhan se aika kivaa. Femma on käynyt myös tanssitreeneissä ja sille on valittu oma tanssibiisi: Robinin Boom Kah. Biisin meininki vain sopii Femmalle kuin nenä päähän eikä askelluskaan yhtään hullummalta näyttänyt biisin tahtiin. Tänään käytiin myös mätsäreissä ekaa kertaa pyörähtämässä ja huomenna käydään ajamassa verijälkeä. Ei käy elämä tylsäksi ainakaan viikonloppuisin.

Neiti Nättinaama Saukkonen

Korvattomuuteen liittyen metsässä käyntiä on nyt hieman aikaa vältetty, sillä Femma on ruvennut keräämään siellä ennätysmäärin kierroksia. Myös ulkoilu hihnassa aiheuttaa helposti ylikierroksia (ne linnut..), joten rauhoittumisharjoitukset ovat tulleet osaksi arkea kotonakin. Energiaa yritetään purkaa sitten muuten kuin metsässä, kuten koirapuistossa rallattelemalla (ja minä kun aiemmin välttelin koirapuistoja minkä kerkesin) sekä aivo- ja nenätyöskentelyllä. Ehkäpä se tästä vielä voitoksi kääntyy.

Muuten meillä menee ihan hyvin. Ässä on ollut vaihteeksi aika hyvälläkin voinnilla ja saanut lenkkeillä metsässä vapaanakin. Se on päässyt myös pariin kertaan tanssimaan ja huomenna kokeillaan pieni pätkä verijälkeä. Meillä on myös muutto piakkoin edessä, päästään vihdoin vaihtamaan kerrostalokämppä rivariin pikkupikkupihalla!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Viikonloppu


Jinna, Nik ja Femma

Viimeisen fyssarikäynnin jälkeen olen kytännyt Ässän käytöstä silmä kovana. Keskiviikko sujui ilman ihmeempiä ja torstaina lähdettiinkin aikaiseen viikonlopun viettoon. Ajomatka Saloon kulki Torronsuon ohitse, joten päätin tehdä koirien kanssa siellä pienen lenkin testatakseni samalla Ässän kuntoa. Tarkoituksena oli tehdä pieni max 30 min lenkki, jossa Ässä kulkee pitkospuita saaden mennä vapaana ja Femma rymistelisi liinassaan. Ilman mitään ajantajua rymisteltiinkin suolla kokonainen tunti ja eihän se Ässä missään pitkospuilla suinkaan suostunut kokoaikaa kuljeksimaan. Loppulenkistä iskinkin sen hihnaan ja totesin sen liikkeen huonontuneen. Loppuviikko kuluikin sitten retkestä toipuen, mutta tänään Ässä kykeni taas iloiseen ulkoiluun. Tarkoituksena ei todellakaan ollut rasittaa Ässää tuolla tavalla, mutta yksi asia oli varmaa: meillä oli huisin hauskaa! Koirat menivät hienosti yhdessä ja Ässä meni iloisesti välillä suon puolelle milloin minkäkin hajun perässä ja molemmat pääsivät suosilmään rypemään. Lenkki olisi vain saanut olla puolet lyhyempi.

Paha siis sanoa fyssarin hoidon vaikutuksista, mutta ollaan edelleen menossa parin viikon päästä uusintahoitoon. Nyt olen ollut huomaavinani Ässässä toispuoleisuutta, eli ehkä oikea(?) puoli olisi jostain syystä huonompi.

Fiksu video suopöntöistä. Femma kyttää Ässän maltillista pulikointia, aikaisemmin se veti rallia pitkin suota. Ässä pääsi vain kerran viilentymään suohon, oli meinaan sen verran rankan näköistä sen takapäälle. Mielellään olisi kyllä rämpinyt kauemminkin..

 Ässä valmistautuu hierontaan ja venyttelyyn, välillä oikein itse tarjoutuu hoidettavaksi.

Muuten Saloviikonloppu kului perinteisesti. Femma sai taas Jinna-valkkarin painikaveriksi, tällä kertaa myös Jinnan osa-aikainen laumakaveri Nik tuli mukaan pikkulikkojen ahdisteltavaksi. Nik on venäläinen rescue, kiltti, rauhallinen ja herkkä herrasmies, johon Femma oli aivan ihastuksissaan. Myös Ässä pääsi pienelle hihnalenkille Jinnan ja Nikin kanssa käyttäytyen mallikelpoisesti. Se jopa haisteli Nikin naamaa sanomatta sanaakaan.

Jinna on nyt 18 viikkoa ja jo paljon Femmaa suurempi. Harmiksi kone tilttasi ja onnistuin poistamaan naama- ja kroppakuvat Jinnasta, niin ei oikein pääse näkemään tyypin kasvua.

Iloinen Nik

Femma aloitti painit heti meiningillä "täysillä päälle"

 
Vaan osasi Jinnakin pistää kampoihin

  "Et hei viittis purra poskesta.."

 "No tästä saakin paremmin kiinni!"

"psst.. Arvaa mistä mää puren sua seuraavaks, lappukorva!"

Välillä piti pussailla Nikiä. Nik arvosti.

Painien lisäksi viikonloppuun kuului peruslenkkeily ja yksi uimareissu. Ässästä ei tosiaan ollut pahemmin lenkkikaveriksi, mutta käytiin me eilen pikkupikkukävelyllä lähimetsässä kolmestaan. Femma sai lenkkiseuraa pariin otteeseen myös kaverin nahkacollie Roopesta. Aluksi pikkulikka fanitti pappaRoopea kympillä, mutta sitten piti keskittyä paikallistamaan mahdollisia lintuja. Yksi hieno ylösajo tapahtuikin pellon reunasta, onneksi fleksi esti peräänlähdön. Voishan tuosta ihan pätevä lintukoira tullakkin, kun nyt koulutus osuisi kohdalleen.



 Puskajussi lintujahdissa vasemmalla ja Roope kunnon paimenkoirana tietä jolkottelemassa. Sitä ei paljon ylimääräinen puskissa suhaaminen kiinnosta.

torstai 7. elokuuta 2014

Onko toivolla vielä sijaa?


Niin Ässä palasi kotiin. Rakas pieni spanieli, tuoden murheet mukanaan. Äidin kanssa puhelimessa jutellessa olin ollut kovin huolestunut Ässän voinnista ja Ässän tullessa kotiin ihan järkytyin sen kävelytyylistä. Kun on katsellut kaksi viikkoa vaivattomasti liikkuvaa Femmaa, näytti Ässän liikkuminen kurjalta ja vaivalloiseltakin välillä. Muutamia kertoja se on ontunutkin, eikä kipulääkettä voi vähentää ollenkaan. Ässä myös välillä nyppii kupeitaan ja tuijottelee takapäätään, eli ilmeisesti sieltä tulee kipua. Tilanne tuntuu aika huonolta.

Eilen käytiin fyssarilla, joka kommentoi muun muassa tällaista:

"Ässä kulkee edelleen takaselkä pyöreänä. Takajalat ovat ulospäin kiertyneet. Tunnustellessa Ässä aristaa molemmin puolin reisilihaksia, tilanne kuitenkin selkeästi parempi aikaisempan nähden. Lonkankoukistajat ovat molemmin puolin selkeästi kipeät. Hauisten jännealueet aristavat molemmin puolin. Hauikset venyvät molemmin puolin hyvin, pieni kiristys lopussa. Rintarangan keski- ja loppuosassa on kipua, samoin lannerangan nikamat ovat aristavat. Lannerangan nikamat ovat jäykät ja täyteen ojennukseen selän suoristus ei onnistu. Oikea takajalka venyy hyvin taakse, vasen hieman huonommin, liikkuvuus on lisääntynyt molemmissa takajaloissa. Molemmat polvet taipuvat hyvin koukkuun eikä Ässä aristele polvia. Kummassakaan takajalassa ei havaita hermokireyttä ja takareidet venyvät normaalisti. Myös etureidet venyvät hyvin."

Ongelmat siis tuntuvat keskittyvän lonkkien alueelle ja takaselkään. Ässän selkää mobilisoitiin ja mikäli se nyt parantaa liikkumista mennään kahden viikon päästä uudestaan. Vielä en osaa sanoa, onko auttanut (eli vielä en ole huomannut merkittävää parannusta). Jos mobilisointi auttaa, sen avulla Ässä saatetaan vielä saada johonkin kuntoon. Muussa tapauksessa fyssarista ei ole meille enää hyötyä. Mennään varmaan joka tapauksessa kahden viikon päästä vielä fyssarille, sillä en osaa vielä luovuttaa. Varasin kuitenkin ajan jo ortopedin kontrolliin, siellä otetaan sitten selkä- ja lonkkakuvia ja ihmetellään tilannetta. Ajan sai kuitenkin vasta syyskuun alkuun, eli sinne asti pitäisi sinnitellä.

Tilanne vaan näyttää väjäämättä siltä, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Jos Ässän oloa ei voi fysioterapialla parantaa, sitä tuskin voi parantaa millään muullakaan. Tilanne on jatkunut niin pitkään samana. Ortopedin tutkimus ehkä kertoo syyn oireisiin, mutta en odota saavani sieltä mitään keinoja parantaa rikkinäistä koiraa. Leikkauksilla en enää lähde Ässää rääkkäämään eikä se voi loputtomiin sinnitellä kipulääkkeillä vajaavaista elämää. Eikä sen tarvitsekkaan.

Mutta ei jotain huonoa, ettei vähän hyvääkin. Ässä sai nyt fyssariltakin hyväksynnän ulkoilla vapaana, kunhan liikkuminen ei mene laukkailuksi ja riehumiseksi (selkä ei tykkää). Eilen tehtiin kahdestaan ihana 20 minuutin lenkki ja Ässä nautti niiin paljon. Se mokoma jopa karkasi järveen, vaikka fyssari on nyt käskenyt rajoittaa uimisen max 3 kert. per viikko. Vaan eipä kai pieni kastautuminen pahaa tee. Loppupäivän kyttäsinkin koiraa liikarasituksen havannoimiseksi, mutta Ässä ei oireillut lenkin jälkeen. Syyskuuhun asti siis vapaana lenkkeilyä, ravaamista, uimista, jumppaliikkeitä ja venyttelyitä. Sitten katsotaan kortit.



ps. Tähän loppuun vielä toinen suru-uutinen. Meidän ihana marsukolmikko on nyt muuttanut uuteen  kotiin. Keväällä jo olin tätä raskasta päätöstä tekemässä, mutta nyt sen vasta toteutin. Tällä hetkellä koirat vievät sen verran aikaa ja energiaa, että päätös muotoutui lopulta kuin itsestään. Onneksi pääsivätkin hyvään kotiin ja vielä lähistölle, eli mahdollisesti saan kolmikon joskus hoitoonkin. Tällä hetkellä helpottaa kovasti, kun on yksi asia vähemmän murehdittavana.

perjantai 1. elokuuta 2014

Porukalla pulikoimaan

 Kide kohta 16 viikkoa

Tänään saatiin Femman kanssa metsälenkki- ja uintiseuraa Naava ja Hilla chihutytöistä sekä Kide bortsupennusta. Hilla ja Naava olivat hieman kipeitä eivätkä ne muutenkaan anna paljoa arvoa pentujen hössötykselle, mutta Kiden kanssa Femma kuitenkin veti juoksupainirallia aluksi. Sen aikana se sai nauttia vapaudesta, muuten lenkki meni uimisia lukuunottamatta pitkässä tai lyhyessä liinassa.

Pienimmät ja vanhimmat poseeraa pentupönttöjen hömpötellessä

"Siis eiks me tultu tänne uimaan eikä poseeraan?" "No tultiin!"

Kide on vilahdellut blogissa aiemminkin, mutta nyt vasta pääsin sitä itse kuvailemaan. Varsin nätti ja tasapainoinen bortsupentu pienestä pallerosta onkin kehittynyt. Pennuilla oli hauskaa yhdessä, mutta aika pian Femma keskittyi metsässä hajuihin leikkien sijaan. Kide yritti pariinkin otteeseen provota toista Hienolla Kepillään, mutta Femma viipotti mielummin puskasta toiseen. Lutraaminen oli kuitenkin taas ihan super ja kotipihalla hihnassa painikin olisi taas maittanut.

  
 Uintityylinsä jokaisella, Saukko suosii päistikkaa sukellusta ja Kide keppi suussa pulikoimista.

"Siis ihan parasta!"

 "Mulla ois tää keppi tässä nyt, Anyone?"

"Noni, heitä se keppi nyt tänne järveen ennenkuin toi spanieli havahtuu tuolta lappukorviensa alta"

Hillakin kävi pulahtamassa


Uintikaverit

Hillalla ja Naavallakin on terveysmurheita, kun kroppa prakaa. Hillalla on vähän samoja oireita kuin Ässällä, Naavalla on polvet leikattu ja molemmat tytöt käyvät samassa paikassa hoidossa. Kohtalotovereita siis löytyy lähipiiristä, mikä hieman lohduttaa. Vaikka eihän tällaista sairastelua kellekään toivoisi.

Ässä kotiutuu huomenna vihdoin. Suunnaton ikävä on ollut, mutta pieni vapautus jatkuvista terveyshuolista on tehnyt ihan hyvää. Äitille suurkiitos spanielin hyvästä hoidosta, venytyksetkin on kuulemma tunnollisesti hoidettu ja uimassa käytetty. Vaan onhan se Ässä alusta asti ollut pikkuisen äitinkin koira.