perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ässä (kohta) 5 v. ja lähtö

Ennen lähtöä piti vielä tulla kirjoittelemaan onnitteluteksti meidän (kohta, 1.5.) viisi vuotta täyttävälle koiralapsoselle! Nyt tämä perinteinen kauhistelu "Niin se aika kuluu", mutta totta se on. Vastahan minä sen neljän vuoden kunniaksi kirjoittelin onnittelutekstin..

Synttärisankari auringosta nauttimassa


Olen ehkä vihdoin tajunnut kunnolla Ässän olevan aikuinen. Siitä on tullut jotenkin omanarvontuntoisempi ja positiivisessa mielessä rauhallisempi. Tai sanoisinko jopa arvokkaampi. Enää se ei ole "pönttö" kakara, vaikka onkin edelleen vilkas, helposti innostuva ja keksii höpsötyksiä, mikä onkin aivan ihanaa. Sellainen turha hössötys on jäänyt vähemmälle. Toki se silti on vielä moneen muuhun koiraan verrattuna sähläävä sätkymakkara ja monet luulevat sitä nakutrimmissä edelleen pennuksi ;)

Ässälle on kuulemma kuulunut hyvää hoitopaikassa, isäkin on sitä jostain kummallisesta mutta varsin tervetulleesta syystä lenkittänyt. Vähän läheisriippuvaiselta ja äidin naaman nuolemiseen viehtyneeltä se kuulosti, mutta hoitoon jäänti varmaan vaan vähän hermostuttaa pientä spanielia näin aluksi. Myös marsut voivat hyvin ja Mustikin silmä on kuulemman lähes parantunut. Kova ikävähän noita karvalapsosia jo on.

Huomenna se lähtö sitten on! Iik ääk ja apua. Nähdään kuukauden päästä.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Eläintarha hoitolassa

Viikonlopuksi karautin marsujen ja Ässän kanssa Saloon, kun puolet eläintarhasta lähti äidin luokse hoitoon. Matka ei kuitenkaan sujunut ihan ongelmitta, sillä Mustikki oli onnistunut boksissa tökkäämään silmänsä heinään.. Oli niin silppuista korsiheinää, ettei sinänsä ihme. Onneksi päästiin lauantaina eläinlääkärille ja saatiin silmätipat. Nyt joutuu äitirukka sitten laittamaan Mustikille silmätippoja tämän viikon, onneksi (ihmisten)hoitajana on asiasta pitkä kokemus takana. Pahoittelin äidille eläimistä aiheutunutta vaivaa, mutta hän tuntui olevan ihan iloinen hoidokeistaan. Onhan se mukavaa, jos niistä on iloakin eikä vain vaivaa.

Mustikki-rukka

Kovin yritin eläinlääkärille soittaessa vonkua, että saisin silmätipat ilman eläinlääkärikäyntiä. Noita tippojahan on kahdenlaisia, toiset menevät puhtaasti tulehtuneeseen silmään ja toiset  naarmuuntumisen aiheuttamaan silmätulehdukseen. Tämä tapaus nyt oli aika selkeä, kun boksista ottaessa Mustikin silmäluomen alta törrötti korsi.. Hoitaja ei kuitenkaan taipunut ja lääkäriin jouduttiin. Lääkäri vilkaisi silmää "tulehtunut on", kuunteli tarinani ja haki tipat. Että näin. Onneksi oli kuitenkin mukava eläinlääkäri ja antoi vähän alennustakin, joten selvittiin "vain" 70 eurolla (lääke taisi olla n. 6e..). Kotona isäni tarinoi heidän maatilansa kissoista, jotka eivät ikinä käyneet eläinlääkärissä ja elivät silti 20 vuotiaiksi, kunnes kettu ne vei. Pitäisi kuulemma hankkia sellainen. Ässäkin olisi terveempi, jos se olisi ollut se naapurista haettu pystykorva-mix. Kerroin, että pystykorvilla on epilepsiaa, jolloin keskustelu kääntyi takaisin kissojen paremmuuteen.

Cockeri oli ihan fiksu rotuvalinta

Myös marsujen häkkiviritelmä meni uusiksi. Ensinhän niiden piti päästä isoon taikakuutioaitaukseen, mutta laitoin ne oman nukkumiseni takia olkkariin 120 cm tehdashäkkiin pariksi yöksi. Ihmeen hyvin ne sinne mahtuivat, entinen kolmen poikamarsun laumani olisi kiskonut toisensa kappaleiksi niin pienessä tilassa. Äitini mielestä tehdashäkki olisi hänelle helpompi siivoksen ja muun elämän kannalta, joten marsuttimet jäivät häkkiin. Pienihän se on verrattuna kotimme aitaukseen, mutta ehkä ne kuukauden siinä selviävät. Neuvoin äitiä päästämään täystuhot lattialle ulkoilemaan, jos ne alkavat flippailemaan liikaa.

Pellettikin vaihtui vähän huonompilaatuiseen, koska Salon ainoa hyvää pellettiä myyvä kauppa oli mennyt konkurssiin.

Sitten koitti se reissun hankalin osuus, Ässän jättäminen. Olin keksinyt ovelan suunnitelman Ässän "harhauttamisesta". Minulla oli iso matkareppu mukana, jonka usein muutenkin otan Saloon. Nyt kuitenkin pakkasin sen täyteen eläinkamaa, jotta pystyisin jättämään sen Saloon. Yleensä Ässä reagoi vahvasti repun pakkaukseen, koska tietää kotiinlähdön koittavan. Kyllä se nytkin aavisteli puuhistani minun lähtevän vähän kauemmaksi aikaa, mutta repun jäädessä vielä koskemattomaksi se ei stressannut. Ässä tietää, että ilman reppua en lähde. Ajatus lohdutti myös minua, Ässä tietäisi minun tulevan hakemaan repun ja samalla myös sen. Niinpä lähtöhetki oli yllättävän rauhallinen, Ässä kyllä meuhkasi lähtöni aiheuttamaa jännitystä ja muita juttuja, mutta se ei jäänyt ahdistuneena huutamaan perääni. Minun sen sijaan oli ennen lähtöä rutistettava sitä, eikä silmien kostumista ihan voinut välttää. Mutta oli mukava nähdä Ässän jäävän reippaana kotiin.


Viikonloppuna nautittiin vielä ihanista aurinkoisista ulkoilusäistä täysin rinnoin ja Ässäkin riekkui ihan onnessaan keväisillä metsäpoluilla. Oli lammikoita ja hajuja, ihanaa! Kuvia albumissa.


 
Löytyy lammikoita

 Sinkoilua
 Luntakin oli vielä, nam.
 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kuka huolii eläintarhan

Ensimmäinen työviikko takanapäin ja seuraavaa viedään. Välissä pidetään koulupäiviä ja opiskellaan, huomenne suoraan töistä tenttiin. Onneksi on Ville pissittämässä Ässää. Viikonloppukin meni tenttiin lukiessa ja 10 tunnin talkooreissussa. Vähän on välillä väsyttänyt ja Ässän kanssa puuhailu on ollut minimaalista. Ässä haluaisi taas juuri  nyt puuhailla enemmän, kun olen päivät kotoa pois. Niimpä kompromissiratkaisuna ovat olleet helpot aktivoinnit kuten kongi, makkaraa sisältävä luu, hyvin lyhyt temputus ja namin piilotus. Lenkkeilyt tosin eivät spanielille ole maistuneet sitten ollenkaan, joten tänään se sai tahtonsa läpi eikä käyty pitkällä lenkillä. Sen sijaan se sai opetella uutta temppu (takajalka targetille), mikä herätti suurta riemua. Kipeältä se ei vaikuta, koska metsässä loikkii kivillä ja kalliolla ketterästi, mutta liekö liukkaus, hiekoituskivet ja märkyys vieneet lenkkeilyhalut? Itselle lenkkeily taas maittaisi vallan mainiosti toimistossa istutun päivän päätteeksi..

Kivempi olla kotona ja pussailla marsuja!

Matka senkuin lähestyy, lähtö koittaa jo ensiviikon lauantaina. Sitten tämäkin blogi hiljenee kuukaudeksi, kun reissaan kaverin kanssa Euroopan maita junalla (ainakin Saksa, Amsterdam, Sveitsi, Pohjois-Italia, Rooma, Kreikka). Minullakin kun näitä eläimiä löytyy jo muutama, ei hoitopaikkojen sumpliminen ollut ihan helppoa. Ässä nyt pääsee aina äitini luokse hänen arkeaan ilostuttamaan, gerbiilit ja Kille jäävät Villen hoidettavaksi (ei nyt suorastaan riemusta kiljunut, mutta eipä noille tarvitse kuin kipata lisää ruokaa ja juomaa muutamasti viikossa), mutta marsut olivatkin ongelmaisemmat hoidokit. Kolmen marsun lauma ei enää kivuttomasti mene tehdashäkkiin, joten hoitoon viedessä piti asumisjärjestelyjäkin miettiä. Niitä kun pitää siivoilla matkan aikana, ja se on aina oma hommansa. Kultainen äitini lopulta lupasi hoitaa marsukatrasta, ja ne pääsevät asumaan ex-huoneessani isoon aitaukseen, jolloin siivouskin on helpompaa.

Perjantaina eli ylihuomenna lähden Saloon viemään marsuja ja Ässää sekä moikkaamaan Salokavereita ja perhettä ennen lähtöä. Ässän jättäminen Saloon näin pitkäksi aikaa raastaa jo nyt, sillä tiedän sen jäävän sinne itkemään. Helppohan se sinne olisi jättää, jos viipyisin vaikka vain yön muualla, mutta kuukaudeksi.. Ja Ässä tietysti vaistoaa tämän ja itkee entistä lohduttomammin lähtöäni. Alan varmaan itsekkin vielä parkumaan, kun en ole ikinä ollut mukulasta noin kauan erossa. Suurin murehtimani asia koko reissussa: miten kykenen olemaan koirastani erossa kuukauden. Ensiviikolla se matka-jännitys iskee sitten täydellä teholla!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Uusi työ alkaa kysymyksin

Eilen minulla alkoivat työt ja Ässä sai viettää pitkästä aikaa työpäivän pituisen ajan ypöyksin kotona. Riemu oli suuri, kun lenkittäjä vihdoin kotiutui. Lenkillä alun perässä raahautumisen jälkeen (märkyys + hiekoituskivet?) alkoi metsäpolulle kääntyessä riekunta. Vielä kotonakin riehuttiin ja annettiin yhdessä kyytiö Ässän vinku-ukolle. Siinä karisi kaikki työhön liittyvät ajatukset päästä ja mieli lepäsi, vaikka aluksi lenkille lähtö ei napannut ollenkaan. Koirassa yhdistyy monta puolta; ikioma personaltrainer, kärsivällinen terapeutti, hömpöttelykaveri..

Täältä tullaan!

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Mulla on pari haastetta rästissä, jotka sain vihdoin aikaiseksi tehtyä. Pidän siis kovasti tälläisitä erilaisista haasteista, mutta jotenkin viimeaikoina on ollut niin paljon asioita, mistä kirjoitella. 

Haasteen sain kahdeltakin taholta, koirablogista Easily shocked. Easily amused. ja ystäväni uunituoreesta kuntoblogista Let my body decide. Suosittelen muuten tutustumaan, jos yhtään kuntoiluhommat, terveelliset elämäntavat ja syömiset kiinnostavat. Kaverilla on ollut pienoinen elämänmuutos menossa, joten on mielenkiintoista seurata, mihin hän ryhtyykään seuraavaksi. Vaikka melkein päivittäin ollaankin yhteyksissä ja pölistään näistäkin asioista, tulee tuota blogia seurattua ihan mielenkiinnosta. Itsehän en ole mikään terveys/kuntoilu-ihminen (vaikka juostua tulee kausittaisesti ja syön suht terveellisesti), mutta hauskasti kirjoitettua blogia on aina kiva lukea. Saatan tosin olla hieman puolueellinen..

Ohjeet menee näin:
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

 (Tässä tulee nyt tuplasti kyssiä, kun on kaksi haastetta)

 Asioita minusta

1. Olen telvisiomainonnan uhri. Viimekesänä mainostettiin coca-cola zeroa, joten ostelin sitä aikalailla. Mainosten loppuessa loppui colankin osto kuin seinään. Enhän edes erityisemmin pidä limsasta? Asian tiedostaminen on onneksi auttanut hillitsemään outoja himoja.
2. Tykkään James Bondeista, koska katsottiin niitä isäni kanssa pienenä.
3. Lempihahmoni Lord of the Ring:issä on Gandalf
4. Tykkään "salaa" vinttikoirista. En tiedä, sopisivatko minulle ollenkaan, mutta onko komeampaa näkyä kuin juokseva vinttari!
5. Haluaisin asua "maalla". Ei ehkä missään korvessa, josta kaikki on älyttömän kaukana, mutta metsän vieressä tilavasti. Oma piha on ehdoton! Tampereella näin keskustan lähistöllä on liikaa ihmisiä ja ahdasta.
6. Haluaisin joskus teettää marsupentueen. En kuitenkaan haluaisi alkaa kasvattamaan marsuja.
7. Haluan syödä kesällä (taas) paljon jätskiä ja mansikoita!
8. Tykkään leipomisesta, kun on aikaa ja inspistä.
9. Haluaisin aloittaa ratsastamisen taas joskus. Muinoin likkana ehdin ratsastaa jonkun 5 vuotta, kunnes siitä tuli "noloa". 
10. Ala-asteella olin "nolo" heppatyttö. Yläasteella olin joku teini/rokki/ernu/ihku (milloin mitäkin). Lukiossa olin ihan tavallinen, ehkä jopa vähän nörtti. "Villeimmät" vuodet olivat siis yläasteella, voi että. Nyt olen kai höppänä marsutäti, joka puhuu vain koirista.
11. Näen ihmeen usein jänniä zombieunia (walking dead-tyyliin). Ja kaverini ovat tästä jopa kateellisia!

Vai vinttikoirista.. Phyh..


 Jeminan kysymykset

 1. Miksi asut siellä missä asut?
Puhtaasti opiskelujen takia. Haluaisin asua jossain vähän syrjäisemmässä.

2. Mistä koiraharrastuksesi alkoi ja miksi?
Koiraa olen halunnut aina, mutta varsinainen harrastus alkoi Ässän kanssa. Tiesin jo ennen Ässän ottoa, että kaikenlaista haluan ainakin kokeilla. Ensin käytiin Tassujen pentukurssilla Salossa ja siitä se sitten lähti.

3. Saat 5000 euroa. Mitä nyt?
Hitsi! Käyttäisin osan tulevaan reissuun, ostaisin uuden puhelimen ja laittaisin loput varmaan ihan normaaliin elämään.

4. Milloin viimeksi teit jotain yllättävää?

Hm, ehkäpä tämä olisi koiratanssin mölleihin osallistuminen? Siinä hieman yllätin itseni, mutta hyvä päätös se oli.

5. Montako kertaa vuodessa teet matkoja yli 500 kilometrin päähän kotoa?
Ehkä kerran pari vuodessa, kun käyn Oulussa mummolassa. Joskus tulee myös käytyä ulkomailla.

6. Mainitse 5 sinulle tärkeintä asunnossasi sijaitsevaa esinettä (tietokonetta ja puhelinta ei saa mainita, eikä eläimiä).

Vaikea kysymys (kun tietokonetta ei kerran saa sanoa)..
- Sormessani oleva sormus. Sain sen kauan sitten hyvältä ystävältäni, enkä osaisi olla enää ilman.
- Teiniaikojen päiväkirja. Kamalaa, typerää, huvittavaa, angstista, surullista. Mutta muistoja yhtä kaikki.
- Minulla on tallessa vieläkin Ässän pentutalutin ja -panta. En luovu niistä koskaan.
- Kansio, jossa on kaikki eläinten lääkärikäynnit, sukutaulut, kilpailu- ja näyttelytulokset. Kaikki data (ja muistot) vuosien varrelta. Myös jo edesmenneiden..
- Tämä on ehkä tyhmä, mutta gollegehousut. Ei mitkään tietyt, mutta yhdet (mielellään useammat) on aina pakko olla. Jalassa ne ovat aina silloin, kun ei tarvitse välittää pukeutumisesta liiaksi.

7. Mitä joululahjatoivelistallasi on tällä hetkellä?
Sauvasekoitin, muffinivuoka, pimennysverho, lahjakortti eläinkauppaan tai koirahierojalle

8. Oletko yllytyshullu?
Ehkä, mutta vain vähän. Kyllä se järki pysyy usein mukana :D

9. Kuinka suuri osa viikostasi kuluu koirien parissa? Tai kääntäen, kuinka paljon viikossa teet asioita mitkä eivät liity koiriin?

Vaikea sanoa, hm. Peruspäivinä ehkä parin tunnin luokkaa, mutta erikoisempina päivinä jos jotain tehdään, niin helposti kolmekin tuntia. Jos ajatellaan ihan Ässän kanssa puuhailuun menevät ajat, onhan vielä esim. blogi ja yhdistyshommat erikseen. Ja netissä tulee ihan liikaa pyörittyä koiriin liittyvillä sivuilla..

10. Mitä koirasi tekee juuri nyt?
Etsii murusia lattialta

11. Jos pitäisit treenihetken nyt koirasi kanssa, mitä treenaisitte?
Koiratanssiin jotain yksittäistä temppua


 Kyllä niitä riittää..


Liisun kysymykset



1. Oletko pessimisti vai optimisti?

Ehdottomasti optimisti. Realismi kuitenkin mukana, ei hommat itsekseen hoidu. Yleinen ajatus kuitenkin on, että kaikki kääntyy parhain päin..
 
2. Millaisessa elokuva/sarja/kirjamaailmassa voisit elää? Esim. omasta mielestäni Mamma Mia!:n kaltainen musikaalimaailma vois olla aika rempsee.

 Hm, näitähän on monenlaisia. Tietysti kannattaisi varmaan valita joku yltiöpositiivinen, eli ei ainakaan walking dead tai game of thrones. No mutta tietysti, sehän on ehdottomasti lapsuudenaikainen unelmani Harry Potter!
 
3. Mitä tekisit voitettuasi jättipotin?

 Soittaisin ensimmäisenä isälleni, ja kuuntelisin hänen neuvonsa. Muuten varmaan salaisin sen kaikin mahdollisin tavoin. Ostaisin jossain vaiheessa talon ja vähän voisi jättää säästöön, mutta olisi mukava antaa rahaa myös sitä tarvitseville. Kauhistuttaa ajatus jättipotista, kyllä siinä menisi elämä monimutkaiseksi.
 
4. Itsenäinen laji vai joukkuepelit?

Mitä ovat koiraharrastukset ja ratsastus? Eivät varsinaisesti ehkä kumpiakaan. Valitsen joukkuepelin, koska hyvien tyyppien kanssa harrastaminen on paljon hauskempaa!
 
5. Unelma-ammattisi no.1 lapsena?

 Varmaan se perinteinen eläinlääkäri. Ei ainakaan insinööri, joka minusta on uhkaavaa vauhtia tulossa :D Tyytyväinen olen kuitenkin valintaani.
 
6. Kaupunki vai maaseutu ja miksi?

Maaseutu. Kaupungissa on ahdasta eikä ole luontoa.
 
7. Kenen elämää seuraisit päivän, jos saisit olla kärpäsenä katossa?

Jonkun, jolta voisin oppia suuria elämän viisauksia. En vaan tiedä, kuka sellainen henkilö olisi?
 
8. Mikä eläin kuvastaa teikäläistä parhaiten? 

 No onkohan ihan pöljää vastata koira. Voisin hyvinkin olla joku spanieli tai jopa noutaja. Siksikö muut rodut tuntuukin niin vierailta? ;)
 
9. Hölmöin suomenkielinen sana jonka tiedät?

Nysse. Yksinkertaisesti pöljä.
 
10. Miten yleensä reagoit, jos tuntematon ihminen alkaa juttelemaan sinulle ilman varsinaista syytä?

Hämmästyn suuresti, ehkä jopa säikähdän, ellei juttelulla ole joku selkeä syy esim. sinulla on suloinen koira, mitä kello on jne. Yleensä olen niin ajatuksissani, että säikähdän ja hämmästyn joka tapauksessa.
 
11. Minkä supervoiman haluaisit omistaa?

Lentäminen olisi ihanaa. Myös kyky muuttua eläimeksi olisi nastaa. 

Minun kysymykseni muille ovat:
1) Minkä rotuinen koira olisit?
2) Voisitko ottaa marsun lemmikiksi?
3) Millaisessa elokuva/sarja/kirjamaailmassa voisit elää? (ei varmaan saanut matkia, mutta oli niin hyvä kysymys)
4) Lempivärisi koirilla?
5) Yhdistykset joihin kuulut?
6) Jos aloittaisit koiratanssin, minkä biisin valitsisit esityksesi taustamusiikiksi?
7) Missä/millaisessa paikassa haluaisit asua? Vastaako nykyinen asuinpaikkasi tätä?
8) Arvokkain esine, joka sinulla on (tunnetasolla tai rahallisesti)
9) Sisustat asuntosi kokonaan uusiksi. Mitä värejä ja materiaaleja käyttäisit?
10) Jos saisit tehdä työksesi mitä vain, mitä tekisit?
11) Maksimimäärä koiria, jota voisit pitää?

Haastan
Tassuttelua ajokin tahtiin
A&B tassun painalluksia 
Marsumaailma 
Vilinää 
Java,Nele ja Lina 
Pääosassa Jedi 
Teppo 
Jakin ja Lucin valtakunta 
Elämää luppakorvan ja karvamakkoiden kanssa 
Ei pöllömpi 
Kehvelit 

Näitä pyörii sen verran netissä, etten ala ilmoittelemaan kellekkään. Tehkää siis, jos huvittaa ;)

 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ulkoasun muutos

Hyvä päivityksen nimi, sillä nyt saan iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Päätin mennä (vihdoin ja viimein) muuttamaan blogin nimeä, sillä Ässän täyttäessä kohta jo 5 vuotta minun on ehkä myönnettävä itselleni, että se ei ole enää hetkeen ollut pentu. Niinpä blogin nimi sai muuttua  paremmin kuvaavaksi ja vääntyä muotoon "Ässä hihassa". Koska Ässä on aika ässä ja jaksaa jatkuvasti yllättää minut monellakin saralla, oli tuo nimi minusta aika osuva Ässän blogille. Samalla vaihtui banneri taas vähän vauhdikkaampaan kuvaan.

Ulkoasun muutos on tapahtunut myös Ässälle, sillä kurakelien lähestyessä (vaikka tämän lumisateen keskellä tuntuu, ettei talvi lopu koskaan) oli Ässälle aika vetää kevyempi turkki. Niinpä Ässä pääsi ylimääräisistä rimpsuttimista eroon, ja tulosta voi ihailla alta:

Ennen

Jälkeen

Taas sieltä karvan alta kuoriutui siro poika, jota vastaantulijat luulevat pennuksi. Mahtuvat valjaatkin paremmin päälle, kun ei ole järkyttävää karvamäärää tukkeena.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Osteopaatilla osa kaksi

Eilen Ässällä oli toinen aika osteopaatti Maaria Kaiperlalle koirakoutsin tiloissa toisella puolella Tamperetta. Merkinnöistäni huolimatta katsoin ajan väärin ja olin paikalla tunnin etuajassa, mutta päästiin kuitenkin lopulta oman ajan koittaessa tiloihin. Paikka oli Ässälle taas ihan uusi, joten se siinä pyöri ja hyöri ja yritti kovasti päästä haistelemaan kaikkea ympärillä olevia ihanuuksia (tiloissa oli esimerkiksi ruokasäkkejä). Lopulta se kuitenkin rauhoittui makuulle.

Ässällähän on ollut nyt joidenkin koiratanssiliikkeiden kanssa ongelmia, kuten takaperin mun ympäri kiertämisen ja hyppyjen kanssa. Lisäksi se on kirputellut kovasti takajalkojaan polven yläpuolelta, välillä jopa ihan ärsyyntyneen oloisesti tai kuin sähköiskun saaneena ponnahtaa kirputtelemaan. Joskus nostaminen tai työntäminen on saanut takajalkojen osalta (vaikka niitä varonkin) kovan rähähdyksen tai ulvauksen aikaiseksi. Lenkit ovat kuitenkin sujuneet pääsääntöisesti hyvin, mutta rankempaa liikutusta saadessaan (juoksulenkki, poikkeuksellisen innoissaan juoksi jäällä) on ollut ainakin seuraavana päivänä ihan liikuntahaluton. Jotain ongelmaa (ja mahdollisesti kipuja) on siis ilmeisesti vielä ollut ja takaosan lihakset ovat heikohkot.



Heti alkuun Kaiperla totesi Ässän tilanteen olevan hyvä, ehdottomasti parempi kuin viimekerralla ja tehty hoito lanneseudulle tepsi nyt hyvin. Vasen polvi Ässällä on heikompi, ja Kaiperla kyselikin kovin onko Ässä pomputtanut tai ontunut sitä mitenkään, jota Ässä tosiaan ei ole ikinä tehnyt. Puhuessani leikkauksesta (joita aikojen saatossa jotkut tahot ovat jollain asteella ehdotelleet) Kaiperla sanoi sen voivan jopa pahentaa tilannetta Ässän tapauksessa. Eihän leikauttu polvi ole ikinä terveen veroinen..

Osteopaattihoito ei enää ole kuulemma tarpeellista ainakaan hetkeen, mutta hieronnassa käydään ainakin välillä. Venytyksiä tulee välttää ainakin takajalkojen osalta, Ässä saa venytelle itse miten parhaaksi tuntee. Nyt kesäksi saatiinkin ohjeeksi harrastaa paljon uimista (Ässä tykkää!), juoksulenkkeilyä ja metsässä vapaana viilettämistä. Myös peruutusharjoituksia voi pikkaisen tehdä, jotta Ässän takapäänkäyttö nyt aktivoituisi. Ässän takapään ollessa heikohko se ilmeisesti välttää sen käyttöä, jolloin lihaksetkaan eivät vahvistu ja tue esimerkiksi juuri niitä polvia. Mitään jumppia ei kuitenkaan tulla tekemään, luonnollinen liikunta on kuulemma paljon parempaa. Toivottavasti talvella tilanne ei taas taannu kylmän ja liukkauden myötä, mutta se on sitten sen ajan murhe..

Muuten Kaiperla kommentoi Ässän olevan huomattavasti iloisemman ja rennomman oloinen, kun vertaa viimekerran kivuliaaseen ja takakireään koiraan. Tästä en ole hirveästi uskaltanut puhua, ettei kaikki mene heti hehkuttaessa sitten mönkään, mutta tottahan se on. Ässä on aivan kuin eri koira muiden koirien seurassa. Pahimmallaan ollessa talvella se huusi ja hyökkäili kuin raivopäinen jopa rauhallisen ja loittonevan koiran perään, mutta nyt voidaan mennä monenlaisten koirien ohi ilman, että sanon tai teen mitään. Ässä voi tällöin toki kytätä toista koiraa (josta en tykkää), haistella tienpenkkaa välinpitämättömänä tai haukahtaa kerran - muutamia kertoja tyyliin "äläs tule lähemmäs". Pienellä ohjauksella se sitten menee ohi nätisti myös niistä raivopäisistä koirista. Ässän puolelta sellaista aivotonta rähinää en ole nähnyt hetkiin ja myös irtokoirien kohtaamiset eivät ole tuntuneet enää yhtä traumatisoivilta. 


 Kotona on taas hyväntuulinen höpsö, joka keksii kivoja hömpötyksiä


Kaikenkaikkiaan Ässä on siis tällä hetkellä ihanan helppo ja letkeä kaveri kaikkialla (ainakin edelliseen verraten). Myös blogikirjoitusten sävyssä on tapahtunut muutos tässä ajassa, eli myös oma mieliala koiran kanssa on nykyisin paljon parempi. Kyllähän munkin mieliala koiraan vaikuttaa, mutta niin vaikuttaa koirankin meiningit mun mielialaan. Se on kuitenkin fakta, että parannusta on tapahtunut. Osa on varmaan myös koulutuksen ansiosta, mutta epäilemättä suurin osa johtuu siitä, että enää minulla ei ole kipeää koiraa. Eli kyllä, näistä hoidoista on ollut meille apua.

Viimekertaisen hoidon jälkeen taisin jutella siitä, miten Ässä rupesi nostamaan välillä jalkaa, mitä ei ole ennen juurikaan tehnyt. Jonkin aikaa hoidon jälkeen se koiven nosto kuitenkin katosi, mutta tänä aamuna Ässä teki taas aamupissat komeasti toinen jalka ylhäällä. Ehkä pieni asia, mutta kyllä sekin minusta jo jotain kertoo koiran voinnista ja mielialasta :) Nyt siis täysillä nauttimaan tulevista retkistä, harrastuksista ja keväästä !


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen Salossa


Pidennetty pääsiäisviikonloppu meni näin vaihtelun vuoksi jälleen Salossa. Mikäs siellä ollessa äidin herkkuruokien äärellä, jos multa ja Ässältä kysytään. Ässä tosin sai olla aluksi ilman herkkuja ripulin takia, sillä sen maha on nyt temppuillut kumman paljon. Liekö kisajännityksestä johtuvaa tai kevään sulavien lumien joukosta paljastuvien herkkujen ansiota. Viimeksi kielsin sitä syömästä jotain valkoista mössöä, joka oli varmaan maustunut lumen alla koko talven.. Nam nam. Omistajan hitaista reflekseistä johtuen valitettavan moni Ässän herkkulöydöistä päätyy kuitenkin tyytyväisen spanielin mahaan.

Sieltä se kevät pilkistää, missäs ne herkut?

Kun herkkuja ei tippunut, viihdytti spanieli itseään kantamalla isän villasukkia.

Syömisen ja ripuloinnin vastapainoksi tuli myös lenkkeiltyä. Ässä pääsi pitkästä aikaa taas Roope-collien kanssa lenkille ja pojat jopa vetivät hieman rallia keskenään. Sunnuntaina kävimme taas uusintakierroksen Salon jäillä, mutta nyt Ässä sai viettää alkulenkin flexissä hulluimman riekutuksen laantumista odotellessa. Sen jälkeen se malttoikin ottaa rauhallisemmin eikä se isän mukanaolosta huolimatta päässyt vetämään juoksurallia suksien perässä, vaikka kova hinku oli..  Lumen perässä se hyppi vaihteeksi vallan riemuissaan ainakin lyhyen kuvaussession ajan.

Oikeasti Ässä harjoittelee noissa kuvissa lentämistä ja räpyttelee kovasti korvia. Viimeisessä kuvassa on päässyt jo ilmaan!

 Lenkillä tuli myös vastaan tuollainen moottorilla pörräilevä laskuvarjoliitäjä. Ässä oli jo kovin lähdössä perään, mutta tyytyi sitten ohjeistuksen jälkeen vain seuraamaan liitelyä.


Tämä viikko otetaan reenien osalta rennosti, sillä kaksi edellistä viikkoa on nyt tehty niin paljon tanssijuttuja. Ässällä on muutenkin perjantaina taas osteopaatin aika, joten loppuilta kuluu treenien sijaan kotona lepäillessä. Tämä viikko saa olla ihan älyvapaa, jonka luulisi onnistuvan ennemmin kuin hyvin: