tiistai 28. toukokuuta 2013

Arki alkaa tanssien

Nyt on taas arki käynnissä täällä Tampereella, ja tänään oli ensimmäiset tanssitreenitkin! Vähän oltiin Ässän kanssa pihalla, mutta sitä ehkä sopinee odottaakkin kuukauden paussin jälkeen. Kuumuus myös toi osansa reeniin, sillä enpä muista milloin Ässä olisi ollut noin rauhallinen. Itselläni olisi hinku aloittaa jo uuden tanssiohjelman ja uusien temppujen opettelu, joten vanhan ohjelman tekeminen oli tänään lähinnä muistelua ja hiomista tarvitsevien kohtien katselua. Lopputreeneistä opettelin opettamaan Ässälle uusia temppuja (maassa makaaminen pää maassa, käveleminen jalkojen välissä tassut mun jaloilla ja takajalan nostoa) ja makaamista ehdittiin jo treenatakkin. Ässä oli niin täpinöissä uuden tempun opettelusta, ettei tosikaan! Menee siis yks yhteen kerrankin nämä treenihalut.


Ässä sai myös uudet valjaat, jotka ovat aivan ihanan väriset! Kyseessä tuollaiset hurtan vihertävät uudet valjaat. Harmiksi ostin valjaat hieman hätiköiden ajatellen, että ovat samanlaiset kuin Ässän edellisetkin hurttavaljaat. Kotona vertaillessa huomasin nämä hieman pienemmiksi, ja Ässän vetäessä ne hieman kuristavat Ässän kaulaa eivätkä siis annakkaan painetta rintakehälle kuten kuuluisi. Huoh. 

Kuvasta saattaa myös huomata Ässän pään saaneen kesä-lookin. Ei sitä karvaturilasta kestänyt katsella ja korvatkin saavat huomattavasti paremmin ilmaa ja kuivuvat nopeampaa. Vielä pitäisi jalat ja maha ainakin surrutella, niin kelpaa pulikoida mutaisemmissakin ojissa.

 Ja tuuletus pelaa!

Pitääkin yrittää raahata kamera lenkille mahdollisimman pian, niin saisi tuon bannerin talvikuvan vaihdettua jo kesäisempään ;)

Loppuun vielä kuva karvaturilaasta, joka minua odotti Suomeen palatessani. Kylläpä siinä kuukauden aikana naamakarvoitus kasvoikin, jos vertaa Ässän synttärikuvaan. Kunnon kulmakarvat ja viikset oli spanielipoika kasvatellut!
"Pöö!"

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Paluu kotiin

Niin koitti taas se päivä, kun reissu loppui ja kotiinpalu oli tehtävä. Reissusta ajattelin jatkossa kirjoitella jotain eläinaiheisia postauksia, kun pääsen vihdoin Tampereelle. Nythän olen vielä Salossa koiranhakureissulla, joten vielä ei kauheasti kerkeä kirjoittelemaan. Niin mahtava kuin reissu olikin, oli kotiin palaaminen ja eläinten (ja joidenkin ihmistenkin) näkeminen taas aivan ihanaa.

Ässän tervehtiminen oli hillitympää kuin olisin uskonut, vaikka aika väkkäränä se pyöri hännän vispatessa hulluna (no, ainahan se vispaa..) ja itseään minun kylkeen tunkien. Sen turkki on varsinkin naamasta ja korvista venähtänyt taas turhan pitkäksi, jotain aika karvainen otus oli vastassa. Pelkäsin, että Ässä olisi ihan pilalle lellitelty kakara, mutta kuukauden aikana oli vastanäkemisen ilon aiheuttama lellittely vaihtunut normaaliksi tapojen vaatimiseksi. Olin myös varma, että äiti olisi jo kyllästynyt Ässään, mutta nyt hän jopa entistä sitkeämmin pyytää Ässää omaksi koirakseen. Molemmilla on siis ilmeisesti ollut ihan mukavaa, ja aloinkin entistä ponnekkaammin ehdotella äidille sitä omaa koiraa. Mutta ei, mikään koira ei ole kuulemman yhtä ihana kuin Ässä.

 Pulahtanut karvaturilas

Kävimme koko perheen kesken myös ulkoilemassa metsässä ja Ässä pääsi ensimmäistä kertaa kuukauteen vapaaksi. Voi sitä ilon ja riekkumisen määrää, toinen vain juoksi suurta rinkiä ihan täpinöissä. Ässä pääsi myös vihdoin heittämään talviturkkinsa meren aaltoihin. 

 
 Ässää surettaa, kun ei pääse yrityksistä huolimatta ihmisten perässä kiipeämään puuhun

Marsusetkin näyttivät voivan erinomaisesti, ja pääsivät jo ulkoilemaankin säiden suosiossa. Mustikki ja Tirri olivat kauhusta jäykkänä upouudessa paikassa, mutta Rambon esimerkillä kaikki pian nyhtivät ruohoa suuhunsa. Kohta nekin pääsevät taas tilavaan aitaukseensa kotiin!