sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulumarsun tytär

Lähes tasan vuosi sitten tässä blogissa esiteltiin juuri ennen joulua muuttanut marsuasukas, Rambo. Nyt vuotta myöhemmin minulla on ilo esitellä meille eilen muuttanut Rambon tytär, mustavalkoinen vielä nimetön viisiviikkoinen tirriäinen:


Näissä kahdessa on selvästi samaa näköä, vaikka väri onkin eri. Naamakuviot ovat aika samankaltaiset ja tytölläkin on samanlaiset pystyt korvat. Tytön äiti on varsin rauhallinen marsurouva, joten ehkäpä tästä tirriäisestä tulee Ramboa rauhallisempi. Ensimmäinen reaktio meille muuttaessa oli syväjärkytys, ei uskaltanut pieni edes liikkua häkissä. Sitten tulivatkin isot pahat Mustikki-täti ja Rambo-isukki, jotka juoksuttivat pientä ympäriinsä. Nyt on pahin hulivili laantunut, ja Rambo ainakin suhtautuu pikkuiseen oikein hellästi. Matami-Mustikki sen sijaan pitää kuria, hänen nenilleen eivät mitkään tyttöset hypi! Välillä tirriäinen juokseekin isukin luokse turvaan, jolloin Rambo pysäyttää Mustikin kurinpalautukset. Äskettäin koko kolmikko kuitenkin kökötti yhdessä saman kopin alla sulassa sovussa, joten ehkä se Mustikkikin on lopulta ihan kiva täti.

Loppuun vielä yhteiskuva ylpeästä isästä ja järkyttyneestä tyttärestä. Kuvasta ei oikein välity likan koko, se on kooltaan kultahamsterin luokkaa. Ihanaakin ihanempi joululahja. Näissä tunnelmissa onkin hyvä toivottaa hyvää joulua ja iloista uuttavuotta kaikille blogissa vieraileville!



perjantai 21. joulukuuta 2012

Jännät paikat

Tänään se näytös sitten oli. Jostain syystä jännitin etukäteen koko päivän, vaikka porukka oli suunnilleen sama kuin viimeksikin. Yritin piilotella Ässältä jännitystä, vaikka kai se sen tajusi. Ei ainakaan kytännyt iltapalaa, mutta seuraili mua ympäriinsä. Mulla oli lomapäivä, joten treenien lähetessä kyttäilin kelloa ja odotin lähtöä. Ja varoitus heti aluksi: luvassa on tarkka esityksen läpikäynti, jotta saan purettua ja lajiteltua ajatuksiani. Voi siis huoletta skipata, ja siirtyä katselemaan edellisen päivityksen marsu-koira-videota ;)


"Kyllä se nyt jaksaa jaaritella. Minä olin ainakin loistava!"

Treeneissä rakennettiin aluksi kehä ja meidät arvottiin neljänneksi suorittajaksi. Odotin ohjelmien kestävän kauemmin palautteen tai muun treenailun takia, mutta tehtiinkin pelkkä kisamainen treeni ja kommentitkaan eivät olleet mitään jaarittelua. Vein Ässän alkulämmittelyjen ja kehääntutustumisen (jota ei kyllä tehty, lämmiteltiin sivussa) jälkeen autoon, josta sainkin sen samantien noutaa takaisin. Yritin tarkkailla Ässää ennen meidän vuoroamme ja arvioida, paljonko jännitykseni vaikuttaisi siihen. Ässä tuntui ihan kuuliaiselta ja innokkaalta, joten pitäydyin suunnitelmassani palkata se vasta lopuksi.

Irrotin Ässän ennen kehäänmenoa, ja se pysyi kivasti hollilla. Ohjelman aloitus meni ilmeisesti ihan hyvin, mutta sen jälkeen heitin kädessä olevan aseen ja Ässä yritti karata sen perään(!!), joten jatko viivästyi. On se sitä nyt treenatessakin pari kertaa yrittänyt, vaikka aluksi sen kanssa ei ollut ongelmia. Noh, siinä tietysti myöhästyttiin musiikista hieman, ja kun lähetin Ässän kiertämään ohjasin sen jotenkin hassusti, jolloin se lähti haistelemaan jonnekkin! Itse en huomannut, koska liikuin päinvastaiseen suuntaan. Tästä taas viivästys, joten meiltä jäi yhdet pujottelut välistä. Loppu meni ihan ok, vaikka Ässä jumitti jotain ihmettä, eikä ehditty loppuasentoon.

Että sellainen esitys. En osaa sanoa, menikö huonosti vai ihan ok. Toisaalta Ässä ei ainakaan yrittänyt karata kehästä koirien luo ja oli ihan odotettavaa, että mun jännittäminen vaikutti sen esiintymiseen. Lähellä tehtävissä liikkeissä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin kuulolla, varsinkin aluksi. Viimekerran hyvä kenraaliharjoitus valoi muhun kuitenkin toivon, että homma olisi mennyt paaaaljon paremmin. Joten toisaalta olen pettynyt, mutta olihan tämä järjellä ajateltuna ihan odotettavissa. Meillä jäi nopean suorittamisen jälkeen kuitenkin hyvin aikaa, joten saatiin halutessa tehdä ohjelmat uusiksi. Tietysti halusin uusinnan, kun jännityskin vähän hellitti. 


"Kyllä sellainen hermoilu pistää pään pyörälle. Luulin jo, että joku yritti varastaa namejamme! Onneksi kantavalla äänellä tehdyt huomautukset pitivät pyrkyrit loitolla. Oletpa vain onnekas, kun satuin mukaasi."

Odoteltiin vuoroamme hallissa, sillä halukkaita uusijoita oli meidän lisäksi vain kaksi. Kun vuoromme tuli, kokeilin aluksi ihan pelkkää kiertämistä valaakseni itseeni varmuutta ja näyttääkseni Ässälle, että sama homma tämä on kuin kotonakin. No, sitten homma taas alusta. Alku meni taas hyvin, mutta sitten se perkule yritti taas juosta sille aseelle sitä heittäessäni! Siihen sain myöhemmin kommenttia, että mun pitäisi käskyttää se viereen ennen heittoa, pitääkin kokeilla sitä. Ehkä taisin jännityksen takia tehdäkkin sen vähän hassusti. No, ohjelma jatkui siitä kuitenkin ihan hyvin, Ässä tuli nopeasti takaisin vierelle käskystä eikä jääty jälkeen. En muista, miten kiertäminen sujui, kai se juoksi ainakin sinnepäin eikä jäänyt haistelemaan. Sen jälkeinen ohjelma menikin sitten muistaakseni lähes kuten kuuluukin, ja päästiin loppuasentoonkin! Se oli hyvä, sillä tuo loppu jännitti pikkuisen etukäteen.

Toka kerta oli siis parempi, ja olin tyytyväinen varsinkin musiikin mukana pysymiseen ja parempaan loppuun. Ihanaa myös, ettei Ässä välittänyt edelleenkään muista koirista, ja jaksoi toisenkin kierroksen hienosti kettuuntumatta palkattomuuteen. Vähän jäi kuitenkin pieni harmitus, kun ei mennyt niin hyvin kuin kenraaliharjoituksissa, kuten salaa toivoin. Jäi myös sellainen olo, että olin vähän kujalla enkä keskittynyt tarpeeksi koiraan, jolloin sen puuhat jäi osasta esityksestä pimentoon ja ehkä olinkin siellä vähän outona. Eikai se auta kuin treenailla kisamaisia tilanteita ja sitä jännitystä, josko sen joskus oppisi hallitsemaan. Kun oppisi menemään niihin tilanteisin asenteella "menee miten menee", niin ei tarvitsisi jännittää etukäteen sitä suoriutumista. Oikea loogisuuden huipentuma.. Ärsyttävä jännittäminen, mutta tästäkin voi jopa mahdollisesti jotain oppia. Ainakin Ässä sai hyvät palkat treeneistä, joten sille jäi toivottavasti hyvät mielikuvat mun jännittämisestä huolimatta. Ja olihan tämä hyvää palkattomuustreeniä, jota viimepostauksessa haikailin. 



"Toinen kerta oli minustakin ehdottomasti parempi, silloin ohjelma loppui kuten kuului: siankorva suussa. Vaikka oli ne lihat ja lihapullatkin ihan hyviä."

Vannoin jättäväni tämän ohjelman alkuosan esityksen jälkeen treenauksesta kokonaan, sillä sitä on jo jankattu tarpeeksi. Tämä suoritus jäi kuitenkin sen verran kaivelemaan, että annan itselleni luvan suorittaa sen kerran lomalla. Jää siitä sitten viimeiseksi muistikuvaksi se oikea suoritus. Sen jälkeen vannon keskittyväni ohjelman jatko-osaan, ettei Ässä kyllästy tuohon alkuosaan. Muuten joululoman voisikin viettää treenailusta lomaillen, tekee ehkä vaihteeksi taas hyvää. Huomenna lähdemmekin joulunviettoon Saloon, jolloin myös poiketaan hakemaan marsulauman uusin asukas..

Kaverukset

Kuvasin tänään videon Ässästä marsujen kanssa. Tuollainen se on aina, marsujen korvia ja pyllyjä tulee nuolla ja tutkia. Onhan marsut aika ihkuja! Ollaankin vitsailtu, että ne on välillä kuin Ässän pentuja. Todellisuus taitaa olla jotain kummallisten laumanjäsenten ja papana-automaattien väliltä. Lattialla se käy välillä niitä moikkailemassa, mutta on muuten aika välinpitämätön. Sylittelyn yhteydessä Ässä sitten osallistuu muun lauman tavoin pienten silittelyyn. Mutta ovathan nuo aivan lutuisia yhdessä, kun marsutkin ovat Ässään tottuneita ja kiinnostuneina kurottautuvat sitä haistelemaan.




torstai 20. joulukuuta 2012

Tanssinäytös lähestyy..

Meidän arkeen on hierontajuttujen lisäksi kuulunut myös ahkera tanssitreenaus.Viimeviikon perjantaina oli kenraaliharjoitus, jota varten olevat liikkeet olivat vielä viikkoa ennen hukassa. Viikko tehtiin iloista tehotreeniä, jotta saataisiin kenraaliharjoituksiin ohjelman kaikki kohdat kasaan. Tehotreeniviikko oli opettavainen paitsi Ässälle, niin ennenkaikkea mulle. Tein kaikki treenit Ässän omalla ruoalla, joten mukana oli aina hunajapurkkiin sullottua lihaa. Tämä pakotti suunnittelemaan treenit kunnolla etukäteen, kun käytössä oleva lihamäärä riitti vain muutamaan toistoon. Ässä oli onnessaan lyhyistä, hyvinpalkatuista ja aina uutta tarjoavasta treenistä. Tällaista sen tulisi aina olla!

Kenraaliharjoituksissa jännitin ohjelman onnistumista, sillä olihan paikka taas eri kuin treenipaikkamme, joina toimivat läheiset parkkialueet lenkin yhteydessä. Ässä kuitenkin yllätti toimimalla täysin, ellei paremminkin, kuten kotitreeneissä. Homma meni siis aivan nappiin, saatiin koko ohjelma kasaan ja tärkeimpänä Ässä suoritti sitä iloisen intensiivisesti! Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä, ja Ässä saikin ihan megapalkat suorituksestaan.





Huomenna sitten on varsinainen esitys. En oikein tiennyt, miten lähtisin treenaamaan hommaa eteenpäin kenraaliharjoitusten jälkeen, kun koira kerran osaa liikkeet, mutta palkkaamattomuus oli se ongelma. Toisaalta ei uskalla treenata, ettei Ässä kyllästy, mutta mites sitten opettelee palkkaamattomuutta. Tässä kohtaa huomasinkin, että treenamatta oleminen on myös olennainen osa treenaamista. Ässä kun kyllästyy niin helposti, että joskus on parempi olla treenaamatta. Ja kun se kyllästyy, se heittää lekkeriksi "kyllä mä tän jo osaan, en jaksa enää kuunnella". Olen nyt viikolla tehnyt pariin kertaa ohjelmaa yhdistellen eri liikkeitä pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja harjoitukset ovat sujuneet keskimäärin ihan hyvin. Tänään tein kerran koko ohjelman nopealla välipalkalla ja loppuun megapalkka. Ässä ei ollut ihan kuulolla: "joojoo, ollaan tehty tätä täällä ennenkin, osaan jo", mutta teki se silti ihan hyvin. Sen jälkeen kokeilin yhden takunneen kohdan treenaamista, jolloin tein alkupään ohjelman ja lopetin ongelmakohdan onnistumiseen. Ässä oli tässä kohtaa innokkaampi ja paremmin kuulolla, ja se innostui erikoisemmasta loppupalkasta. Pitäisi muistaa vaihdella niitä palkkojakin enemmän, nyt ollaan paljon tehty vain tuolla Ässän omalla lihasatsilla..

Huominen siis vähän jännittää. Ässä kyllä osaa koko ohjelman, jos vain on täpäkkänä ja kuulolla. Treeneissä se tosin on aina enemmän innoissaan kuin kotona, joten luotan sen hoitavan homman. Silti vähän jännittää miten esitys menee ja alanko itse mahdollisen jännityksen vuoksi sooloilla siellä. Iik!





Jottei koirakohtaamisten treenailu jäisi aivan tanssin varjoon, on siitäkin jotain kirjoiteltava. Sitruunapanta on nyt ollut Ässällä käytössä, mutta en ole sitä onneksi kertaakaan tarvinnut! Hihnassa harjoitellut koira->hop->palkka on siis tuottanut tulosta varsinkin, kun vaihdoin tylsän nappulapalkan Ässän aamupalaan (liha hunajapurkissa) ja erikoisempiin nameihin. Irtiollessaan lenkillä on tullut kolme hihnassa ollutta koiraa vastaan, joista kirjoitan nyt lähinnä itselle muistiin. Ensimmäinen oli kiltin ja rauhallisen oloinen ajokoiramix. Itse en sitä nähnyt vaan katselin muualle. Kun sitten näin sen, näin myös Ässän tulevan vapaaehtoisesti luokseni syömään nameja. Tästä tietty megapalkka, koska tähän pyritään. Seuraava oli iso tuijottava siperianhusky-uros, jota en taaskaan itse nähnyt enkä muutenkaan ollut yhtään kärryillä. Ässä jäi tuijottamaan sitä, jolloin kutsuin vain luokse (?), mutta Ässä ei tullut heti. Se kyttäsi koiraa ja haukahti pari kertaa, ei vissiin uskaltanut kääntää sille selkäänsä. Sitten tuli syömään nameja, ja taas palkkasin iloisesti. Viimeisin koira oli tänään, joka oli iso labbis/rotikka-uros. Näin Ässän pysähtyvän tuijottamaan jotain ja näin myös siellä keikkuvan ihmisen pään, joten varmuudeksi huusin hop. Ässä tuli iloisesti haukahtamattakaan luokseni, ja sitten vasta näin sen ison kyttäävän uroksen.. Eli edistystä on selvästi tapahtunut, hienoa Ässä!



Tällaisia ällönameja Ässällä. Vasemmalla kuivattuja muikkuja ja oikealla hunajapurkillinen lohta.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Paras joululahja


Maanantaina hieroja tuli uusintakäynnille. Ässä oli pitänyt koko viikon ulkoillessa BOT:tia ja yritin vältellä hirveää lumessa rämpimistä, vaikka yksi sitäkin sisältävä lenkki tuli tehtyä. Hierojan saapuessa Ässä oli  ikionnellinen, ja suorastaan heittäytyi tämän syliin lattialla. Hieronnan alkaessa Ässän silmät lupsuivat hyvin äkkiä ja Ässä makasi rauhassa tyytyväisyyttä henkien. Viimeviikon syvät oudot selkäjumit olivat avautuneet ja poissa, mutta tilalla oli hieman alaselän tuoretta normaalimpaa jumia. Varmaan olivat peräisin sieltä meidän lumijumppalenkiltä, ja polvethan tietysti heijastavat jumia alaselkään. Selän hieroskelu etenkin vasemmalta (huonompi polvi) puolelta ei enää ollut Ässästä kivaa, vaan se urisi ja puhisi ja jyrsi ja nuoli. Hieronnan jälkeen Ässä oli taas naatti, ja loppupäivä lepäiltiin kotona.

Seuraava hierontakerta on sitten heti Tampereelle palattuamme, eli tammikuun toisella viikolla. Ihanaa, että Ässä saatiin jouluksi kuntoon ja silläkin on taas mukava olla. Viimekertaisen hieronnan jälkeen se revitteli lenkillä ja oli muutenkin leikkisämpi ja touhukkaampi. Myös muihin koiriin se on suhtautunut leppoisammin, liekö kivut aiheuttaneet pinnan katkeilua. Nämä hieronnat taisivat olla Ässälle ehdottomasti paras joululahja. Ja kukapa ei olisi onnellinen koiransa ollessa kunnossa ja iloinen, joten taisipa tämä olla mieluisin lahja minullekkin.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Hieroa vaiko ei ?

Aikaisemmin kirjoittelin Ässän oletetuista jumeista. Silloin oli ne kovat pakkaset täällä Tampereella, ja Ässää ei huvittanut ulkoileminen ja lisäksi se aristi selkään koskemista. Annoin ensiavuksi venyttelyä ja vähän hieroskelin lihaksia. Pakkanen laski, ja Ässä tuntui taas viilettävän ulkona mielellään. Harkitsinkin jo hierojan perumista, kun venyttely selvästi auttoi tilanteeseen. Ässällä on kuitenkin niin paljon ollut yllättäviäkin lihasjumeja, että tuntui olevan "parempi katsoa kuin katua".

Tänään hieroja tuli kylään, ja Ässältä toden teolla löytyikin niitä jumeja. Selkä oli taas ihan jumissa ja vielä syvältä, vaikka päällilihakset(?) ilmeisesti olivat ihan ok. Hierojakin oikein ihmetteli Ässän jumeja, tällaisia hän ei ollut Ässältä aiemmin hieronut. Hieroja tosin oli kylässä viimeksi keväällä, koska sen jälkeen ollaan juostu osteopaatilla ja fysioterapeutilla, jolloin hierojalla käynti on unohtunut. Piti varata vielä ensiviikoksi toinen käsittelykerta, että saataisiin selkä kuntoon jouluksi. Tammikuussa sitten vielä "kontrolli". Hieroja suositteli taas osteopaatille menoa, joten sinne sitten vuodenvaihteen jälkeen hakeudutaan. Olisi hyvä näyttää noita polvia vielä osteopaatille ja kysyä hänen mielipidettään polvien kunnosta ja mahdollisesta operoinnista, vaikka fyssari viimeksi sanoi leikkauksen olevan aiheetonta. Jos nuo polvet kuitenkin aiheuttavan jatkuvaa pahaa jumia selkään ja koko koira on ihan epätasapainossa, ei sekään ole hyvä asia.

Onneksi siis en peruuttanut hieronta-aikaa! Kuvitella, että Ässä-rukka olisi saanut viettää joulunsa ihan juntturassa. Kamala ajatus. Nuori aktiivinen rämpimistä rakastava koira, joka jumeiltaan haluaa vain köpötellä korttelin ympäri. Koirien terveysongelmat ovat sanonko mistä.

Tämän päivän tunnelmat, unia sohvalla viltin ja Botin kera.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Juhlahumua



Tähän alkuun kiitokset tunnustuksesta, joka tuli Tassuttelua ajokin tahtiin blogista! Mukava kuulla, että joku tykkää lukea meidän blogia :) Kannattaa käydä tsekkaamassa kyseinen blogi, sillä itse en ole ainakaan ennen törmännyt bloggaaviin ajokoiran kanssa harrastaviin ihmisiin. Erottuu siis edukseen, ja kaiken lisäksi Virkku on vallan suloinen lurppakorva. En kuitenkaan tällä kertaa  jaa tunnustusta eteenpäin, sillä juuri vastikään samanlaisen tunnustuksen sain ja jaoin eteenpäin. Selailinkin juuri blogini lukijoita ja sieltä löytyi muutama mielenkiintoinen uusi tuttavuus.Vielä kun löytäisin sinne uudestaan..


Itsenäisyyspäivän tienoilla oltiinkin sitten Ässän kanssa Salossa viettämässä veljeni ylioppilasjuhlia. Ässästä oli varsin ihanaa, kun isovanhempani olivat kylässä, talo tulvi ihania herkkuja ja myös uusia kasvoja nuoltavaksi. Äitini ja mummini yhteistyö takasi sen, että pieni ikinälkäinen spanieli ei jäänyt paitsi juhlaherkkujen maisteluista, joten se pääsikin maistelemaan ainakin savulohta, smetanaa, täytekakkua ja kinkkukiusausta, puhumattakaan ihanista Salovierailulle jo tavaksi tulleista possunkorvista ja hammasharja-luista. Onneksi Ässän maha kesti kaikki ihanuudet ilman ristiriitaa. Sukuloiminen ja juhlinta siirsivät lenkit aina pimeään aikaan, mutta Ässää se ei näytännyt yhtään haittaavan, kun kotona oli niin paljon rapsuttelijoita.

Ässä myös yllätti hyvällä käytöksellään vieraiden saapuessa, kaipa se osaa olla vieraskorea. Se usein haukkutervehtii tutut ja joskus tuntemattomammatkin vieraat, mutta nyt se ilmeisesti aisti poikkeavan tilanteen ja selaili joukossa mukavan rauhallisesti. Yritin myös ottaa Ässästä kuvaa ruusun kanssa, mutta koska Ässä pienoisella yli-innokkuudella lyttäsi sen, niin saatte tyytyä pelkkään ruusuun.

Meillä oli perjantaina myös tanssitreenit, kahden viikon päästä pitäisi esittää näytöksen ensimmäinen osa! Kaikki liikkeet eivät ole vielä täysin kasassa koko paketista puhumattakaan, joten seuraavat viikot ovat hyvin treenintäytteisiä. Katsotaan millaiseen pakettiin ohjelma saadaan ja joudunko tekemään paljon kompromissejä. Jännittää!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Steppikengillä metsään


Tänä aamuna Ässä ei ollut yhtään innokas lähtemään lenkille. Ei missään nimessä, siellä on kylmä, tassuja palelee ja ruoka odottaa kotona. Lenkille oli kuitenkin päästävä, joten puin Ässälle viimevuonna ostetut ja ilmojen lauhtimisen takia käyttämättä jääneet steppikengät. Tossujen nimitys tulee niiden pitämästä steppaus-äänestä, mikä ei muuten ole Ässästä yhtään niin ratkiriemukasta kuin kanssaeläjistä. Koira-rukka olikin koko lenkin niin masentunut, ettei tosikaan. Se pysyi hihnan päässä minun takani edeten vain hihnan kiristyässä. Irtipäästyään se sentään liikkuin, mutta ravaaminen, laukkaaminen ja hyppiminen ei tullut kuuloonkaan. Tohvelit taisivat hieman myös lipsua, joten vapautin Ässän lopulta niiden kiinnityksistä. Silloin kirmailu jo maittoi, vaikka tassuja välillä nosteltiinkin. Sää oli todella kaunis, mutta kamera jäi ajankäytöllisistä syistä kotiin. Nauttikaamme siis kännykkakameran tuotoksista.

Irtokoiria tuli vastaan kaksi. Toisen bongasi Ässä, ja sen luo myös karkasi (kuten koirakin Ässän luo) ja rähisivät keskenään, ennenkuin pääsin väliin. Toisen minä näin ensin, ja sain Ässän palkattua oikeasta toiminnasta ja kaikki sujui mainosti. Kaivan nyt kuitenki varoilta sen sitruunapannan kaapista, jos tulee sitä vaativa tilanne.

 Varasin Ässälle tiistaiksi hierojan, sillä sen lihakset ovat taas kipeänä ilmeisesti lumen,pakkasen(?) ja liukkauden takia. Siitä tuo lenkkeilyhaluttomuuskin varmasti johtuu. Voi pientä polvivammaista. Tänään se varmasti piristyy, sillä lähdemme Saloon ylioppilasjuhlia viettämään!


maanantai 3. joulukuuta 2012

Käpylehmä lumessa

Lunta on tupruttanut oikein kunnolla tänne Tampereellekin, ja eilen paistoi aurinko! Sää oli niin ihana kylmyydestä huolimatta, että lähdettiin Ässän kanssa uusiin maisemiin tarpomaan. Lunta ei ollut metsissä niin paljon kuin pelkäsin, vaan juuri sopivasti Ässän lihastreeniä ajatellen. Risteilimme siis kuusikkoisessa metsässä kameran kera tehden omia polkuja lumeen. Ässä innostui uudesta lumesta, ja onhan sen jahtaaminen aivan ihanaa kaikkien jälkien haistelusta ja seuraamisesta puhumattakaan.






















Aurinkoisesta säästä huolimatta auringon valo ei aina oikein yltänyt koluamaamme soiseen kuusimetsään, joten aurikoisuutta säteilevät kuvat jäivät haaveeksi. Muutenkin pakkanen asettaa omat ongelmansa ainakin tekniikan käyttöön. Pakkasen vaikutuksesta kameran akku "loppui" pariin otteeseen, sitten kuitenkin käynnistettäessä pelasi taas jonkin aikaa. Runsas vaatetus aiheuttaa ongelmia kameralla kuvaamiseen, kun asetukset välillä vaihtuvat kuin itsestään kameran osuessa vaatteisiin. Käyttämäni isot tumput eivät yhtään auta asiaa. Osa kuvista menikin ihan ylivalottuneeksi, hassun värisiksi tai sumeiksi kummallisten asetusten takia.

Edellisessä päivityksessä juttelin Ässän koiraongelmista, ja pelkäsin sen alkavan taas lenkeillä karkailemaan muiden koirien luokse. Nyt muutaman kerran on vastaan tullut kiinni oleva koira Ässän ollessa vapaana, eikä se ole lähtenyt mihinkään. Ässä on yleensä jäänyt katsomaan koiraa, ehkä haukahtanut kerran, ja sitten joku tullut luokse tai odottanut minun kävelevän sen luokse. Näistä tapauksista oli tietysti luvassa ihana piilopalkka kuten kuivattu possunnenä tai purutikku.























Kuten tarkkanäköisimmät kuvista voivat huomata, on Ässän uusi trimmi mallia käpylehmä, ja muodikas onkin. Jätin sen kroppaan karvat vielä talteen lämmityssyistä, mutta kohta nekin täytyy ajella. Eilen tehdylle lenkille otinkin varaksi loimen mukaan, ja heitin sen puolivälissä lenkkiä Ässän niskaan. Ennen se on lenkkeillyt tällaisissa pakkasissa ilman loimeakin, mutta nyt vilu näytti iskevän. Varvasvälin karvat olivat jääneet hieman pitkäksi ja ne keräsivät inhoittavia lumipaakkuja, joita Ässän oli revittävä pitkin lenkkiä. Ässän mielestä trimmaus oli taas ihan turhanpäiväistä, tyhmää ja inhottavaa hommaa, ja se katsoikin trimmauksen ajan minua syyttävin silmin: "Miksi ihmeessä pitää aina surruutella ja pilata minun vaivalla kasvattamaani karvaa??"


                                                                                                      "Inhoittavat lumipaakut!"

Ässä rukka oli tämänpäiväisellä lenkillä kuin maansa myynyt. Eilen lumessa juokseminen oli vielä kohtalaisen kivaa, mutta tänään Ässä vain nosteli tassujaan surkeana ja laahusti eteenpäin. Jokaisesta haarasta olisi pitänyt mennä kotiin, eikä suinkaan poispäin. Lopulta oikaisin lenkkiä, ja Ässä lähti iloisena kiitämään edessäni kotia kohti. Taitaa pienellä olla lihakset taas jumissa kaikesta lumessa reuhtomisesta ja jäisten kohtien aiheuttamasta polvien venkoilusta. Pitää yrittää venytellä ja hieroa lurppakorvaa ja tilata sille ensiviikoksi hieroja.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Rauhallisuus palkitaan

Tänään koiratanssitreenien aiheena oli ohjaajan liikkumisen kehittäminen ohjelmaan sopivaksi, mutta mun ja Ässän henkilökohtaisena aiheena oli toisten koirien katseleminen rauhassa. Tanssin treenaaminen jäi vähäisemmäksi, mutta koirien katselu meni aikalailla nappiin. Tavoitteena oli suoltaa Ässän kitusiin namia äänettömästä muiden koirien katselusta. Jossain vaiheessa Ässä alkoi  oma-aloitteisesti rauhallisesti katsomaan koiria, ja kääntyi sitten ottamaan namia. Mielentila oli suurimmaksi osaksi rento ja itsevarma eikä kuin ylikiehuva kattila, joka on ollut viimetreenien teemana. Ainoastaan pihalla autosta poistuminen laukaisi Ässän rääkykonsertin pimeyden vieraille hajuille, ja ulkoilu oli myös kyttäilevä. Kun jatkoin jo lenkilläkin tutuksi tullutta koira -> nami -teemaa, päästiin halliin äänettömästi. Ja äänettömyys piti hyvin koko tunnin jokaisen koiran kohdalla. Ainoastaan koiran juokseminen putkeen jossain lähellä herätti Ässän mihinkään kohdistumattomaan huutoon (sen äänen kuuleminen vaikuttaa Ässään todella kiihdyttävästi), mutta siitä toivuttiin nopeasti huomion kääntämisellä ja rauhoittumisesta palkkaamalla. Välillä tuli myös muutama haukku, mutta niistä puuttui tulisuus. Treeni oli siis meidän osaltamme varsin onnistunut, oli ihanaa viettää vaihteeksi tällaiset treenit! Vähän ihmettelen, miksen aiemmin aloittanut tätä treenailua, vaan rämmin vaan eteenpäin koira hihnassa roikkuen.

Ässän chillaillessa tuli myös treenikavereiden kanssa keskusteltua enemmän. Ässällä tuntuu nyt olevan ryhmässä aggressiivisen koiran maine, ja kyllä se hieman ilkeältä tuntuu, vaikka totta onkin. Monet kiertävät Ässän kaukaa, vaikka tänään Ässän rauhallisuus sai kauemmas vetäytyneet uskaltautumaan lähemmäs. Tänään sitten yksi ryhmäläinen tuli kyselemään Ässän aggren taustoista, ja kertoi oman koiransa ikävistä koirakokemuksista ja niiden aiheuttamista ongelmista. Oli mukava jutella "kohtalotoverin" kanssa ja vertailla kokemuksia.

Tosin vähän hassua puhua Ässästä aggressiivisena koirana, kun se kuitenkin tulee hyvin monien koirien kanssa toimeen, eikä esimerkiksi ole urosaggre. Yleensä puhunkin sen ennemmin olevan epävarma. Joitain yksilöitä se ei voi sietää (ts. ei luota) yleensä ensivaikutelman perusteella. Myös lapinkoiramaiset puuhkeat isot tummat koirat ovat yleensä epäilyttäviä ja joskus myös epävarmat koirat tuntuvat herättävän Ässän epävarmuuden. Kuitenkin metsälenkillä vapaana ollessaan se on monenlaistenkin koirien kanssa mennyt nätisti, jos vain antavat sille oman tilan ja rauhan. Ja vastikäänhän sitä oltiin 12 koiran kerä metsäretkelläkin, ja Ässä meni vailla pienintäkään ongelmaa omaa tiedustelijan tehtäväänsä suorittaen. Siinä näki, miten sosiaalinen se osaa olla ja millainen se varmaan olisi ilman ikäviä kokemuksia. Kiihdyttävät tilanteet ja luonnostaan herkästi reagoiva luonne nostanavat epävarmuuden pinnalle. Oikea mielentila on kaiken a ja o, mutta sen säätelemisessä on vielä paljon opeteltavaa.

Aiempaan vielä viitaten olen lenkillä antanut jokaisesta koirasta namia. Ässän reagointi toisiin koiriin vapaana ollessa on ottanut takapakkia kahden iholle tungetelleen irtokoiran takia.. Ensimmäinen juoksi Ässän yli luoksetulossa, ja toiselle selän kääntäminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Luoksetulo oli pysähtelevää, ja toinenkin irtokoira ampaisi Ässän perään tässä kohtaa. Silloin Ässä siirtyy tapitukseen ja haukkumiseen, eikä siitä ole pitkä matka karkailemaan vastaantulevien koirien luokse rääkymään. Myös hihnassa muihin koiriin reagoidaan taas kärkkäämmin. Mennään nyt namikuurilla ja toivotaan sen auttavan, ettei taas tarvitsisi turvautua epäreilusti sitruunapantaan. Ainakin hihnakäytös on seestynyt, vapaanaollessa ei koiria ole juuri tullut vastaan. Ne karkailevat irtokoirat voisi kyllä välillä ripustaa jonnekkin kuuseen..  Vaikka nämä kaksi olivatkin ystävällisiä, niin Ässälle se oli yhtäkaikki henkilökohtaisen tilan loukkaus ja näin ollen vakaavaakin vakavampi asia. Ja sitä suuremmalla syyllä en halua Ässän aiheuttavan samaa muille.

Loppuun vielä asiaa siitä tanssistakin! Saatiin pohdittua sopivaa liikkumista meidän Bond-tanssiin, ja suunnitellut ohjelmat saivat kritiikkiä ja kehuja. Alkua hieman muutin, mutta muuten jatketaan entiseen malliin. Viimeviikko harjoiteltiin koreografiaan kuuluvia temppuja, mutta tulevalla viikolla pitäisi panostaa myös kokonaisuuteen. Treenailtiin hallilla tanssin alkua, mikä olikin Ässästä vähän jännää siinä ympäristössä. Mehustelupalkkana sai tällä kertaa keitetyn siansydämen muhkean palasen, joka upposi erinomaisesti.

Kun viimepostauksessa toivoin lunta, niin nyt sitä sitten tuli. Ihanaa, vaikka tuuli vähän vihmookin! Alla kuva Ässän uudesta huomioliivistä, joka menee hieman reiluna myös näppärästi loimen päälle.  Kyllä kelpasi ennen ja jälkeen reeniä ulkoilla! Huomatkaa myös kadonneet partakarvat ;)


maanantai 26. marraskuuta 2012

My name is Bond. James Bond.

Tässä maanantai-illan ratoksi Bondia katsoessani voisinkin kirjoitella taas pitkästä aikaa koiratanssijuttuja. Meidän koiratanssibiisi on nyt valittu ja kuten teema jo viittaakin se on James Bond tunnari Mobyn versiona. Valinta ei ollut mikään helppo, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen päädyin kyseiseen biisiin. Ei ehkä odotettavin biisi minulle ja Ässälle, mutta Moby ja Bond fanina tykkään biisistä ja se osuu hyvin Ässänkin liikkeisiin.Pitää vaan lyhennellä biisiä, nyt se kestää kokonaisuudessaan huikeat 3 ja puoli minuuttia.

Meillä oli tehtävänä valita kotona sopivan kuuloisia biisejä muutama, ja sitten tanssitunnilla kuunneltiin biisejä ja annettiin muille palautetta. Mulla oli mukana Abban Take a Change on me, Maroon 5 Moves like jagger ja Mobyn James Bond theme. Abba oli ennakkosuosikkini ja olin jo ottamassa sitä. Se ei kuitenkaan ollutkaan sopiva, ei sopinut Ässän liikkeisiin jne. Suosituin taisi olla Moves like Jagger, mutta Bondikin oli ihan ok. Päädyin sitten Bondiin, sillä Moves like Jagger olisi biisinä vaatinut multa enemmän heittäytymistä ja bailausta. Halusin kuitenkin ensimmäiseksi biisiksi helpomman, jolloin kauheassa jännityksessä kamppaillessani agenttimainen jäykkyys on helpompi istuva.

Viimekertaisella tanssitunnilla suunniteltiin koreografioita liikkeisiin kahdessa porukassa. Niimpä sainkin ohjaajan ja treenikaverin suurella avustuksella (huomaa, että heillä oli tanssista kokemusta, kun ideoita tuli hurjaa tahtia liukuhihnalta) koreografiat ensimmäiseen puoliminuuttiseen. Meidän olisi tarkoitus esittää tanssiryhmän pikkujouluissa jo osa tanssista joten yritän nyt saada tuon puoliminuuttisen valmiiksi siihen mennesä. Pari uutta temppua pitää opetella ja muutenkin homma vaatii paljon paljon treenailua. Tanssiin tulee tällä hetkellä yksi paljon tilaa vaativa homma, jota on vähän vaikea treenailla täällä ahtaassa olohuoneessa. Mutta on ihanaa, kun meillä on nyt musiikki ja voidaan alkaa tekemään ohjelmaa!

Paljon olisi kirjoiteltavaa mm. Ässän riehumisesta treenitilanteessa, vapaanaolosta, irtokoirista.. Ehkä sitten, kun nämä tuhottomat koulukiireet helpottavat. No, joululomalla viimeistään. Tokotreenitkin ovat jääneet ihan rästiin, mutta sitävastoin lenkkeily on ollut ihanaa vastapainoa kirjoitteluun. Tulisi vain jo ne pakkaset takaisin..


 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Popsi popsi porkkanaa

Marsupäivityksiä taas tähän väliin. Mun on pitänyt jo jonkin aikaa räpsiä näistä jokakodin tuholaisista kuvasia tänne blogiin, mutta olen aina odotellut vaan sitä aurinkoista päivää. Noh, sellaista sopivaa päivää ei ole vielä siunaantunut, joten tällä kertaa päätinkin ottaa salamaräpsyjä marsusista päivittäisellä salaatinkerjuullaan (porkkana oli sitten jälkkäriksi).Yllättävän hyvin onnistuivatkin, yleensä kuvat ovat jotain ihan muuta, kuin julkaisukelpoista muistuttavia. Joskus aina onnistaa!

Mitä? Salaattia meille?!


Pienillä tuhoeläimillä on ollut lokoisat päivät, sillä kotona kirjoitellessa voin pitää niiden häkin ovea auki melkein päivät läpeensä. Nyt mokomat ovatkin vähän laiskistuneet, eivätkä jaksa innostua vapaudesta kuten ennen. Usein käyvät vetämässä äänekkään rallin olkkarissa, ja palaavat sen jälkeen nukkumaan aitaukseensa. Ruokaa muistuttavat äänet, kuten säkkituolin rahahdus tai pellettilaatikon potkaisu saa jyrsimet heräämään huutokuoroon.

Tänään sain kuulla lisää yllättäviä ilouutisia. Myös toinen Rambo-pentue on syntynyt! Poikue oli taas isohko, neljän poikasen kokoinen. Yksi musta ja kolme mustavalkoista, joista yksi oli poika ja loput tyttöjä. Edellisen poikueen toinen tyttö kuoli, kun olivat niin pienikokoisia, joten sen poikueen ainoa tyttö jäänee kasvattajalle. Mukavaa siis, että tähän poikueeseen tuli niin paljon tyttöjä! Yksi niistä siis tullee meille :) Vielä tosin haaveilen neljännestä marsusta tähän laumaan, katsotaan toteutuuko koskaan. Sen on kyllä sitten oltava sileäkarvainen ja joku ihana ruskeanvaalea!

Tässä muuten linkki ihan ensimmäiseen Rambon pentueeseen. Rambon pojat todennäköisesti etsivät sitten uutta kotia, vinkkinä jos jotakuta kiinnostaa ;) Tässä voisin myös mainostaa Rambon kasvattajan blogia, eli Marsumaailma-blogia. Jos joku on kiinnostunut seuraamaan marsukasvatusta abyjen parissa (menossa suklaaprojekti ja lilacikin vilahtelee) sekä juuri tulleiden himmyjen parissa, niin kannattaa pistää korvan taakse! Parhaillaan siellä on menossa jouluarvonta, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ;)

Kuvista muuten näkee marsujen asustelevan tällä hetkellä puupelletti-alustalla. Se on tällä erää kokeilussa, jos kestäisi kauemmin puhtaana noiden sottapyttyjen kanssa eikä leviäisi lattialle yhtä paljon kuin puru. Tällä hetkellä on täyttänyt tehtävänsä paremmin kuin hyvin, mutta siivous on hieman hakusessa. Ajatuksena kun olisi siivilöidä papanat ja murentuneet pelletit puhtaista.. Katsotaan miten jatkossa.

 Nytkö sitä luvattua porkkanaa?

Myös herra Maailmanomistaja on siunannut meitä läsnäolollaan pitkästä aikaa. Kille siis päätti itsenäisesti lopettaa nukkumisen vihdoin ja viimein, ja hölkkää nyt terraariota ympäri kuninkaallisen elkein. Vieläkään mulle ei selvinnyt, oliko kyseessä talvilepo vai kesänukustelu, pituuden puolesta veikkaisin ensimmäistä. Minä kun niin mielelläni päättäisin itse herran lepoaikojen pituudet ja ajankohdat, mutta Kille haluaa itsepäisesti pitää niistä huolen itse. Mennään siis Killen sisäisen kellon mukaan.



Välillä on syytä tehdä maastoutumisharjoituksia.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

On mulla luu

Käytiin hakemassa Ässälle tässä toissapäivänä taas kunnon satsi lihaisia luita. Pitkän aikaa jouduttiin elämään Mustin ja Mirrin varassa, kun talvirenkaattomalla autolla ei huvittanut turhia ajella, vaikka on tässä näitä plussapäiviä ollutkin. Nyt kuitenkin saatiin renkaat alle ja luutkin olivat sopivasti lopussa, joten ajeltiin Onnen Lemmikeihin, meidän lemppari raakaruoan ostopaikkaan! Tuolla on tosi hyvä valikoima erilaisia lihoja ja luita ja ainakin yksi myyjistä on tosi perehtynyt raakaruokintaan. Voin suositella lämpimästi. Tosin Barffinetillä on paljon laajempi valikoima lihojen ja luiden suhteen ,onhan se siihen varta vasten erikoistunutkin, mutta sinne ajaa Hervannasta ainakin 20 minuuttia. Kamalaa, kun entisenä Salolaisena on tottunut pääsevänsä kymmenessä minuutissa kaupungin päästä päähän. Suur-Salo sitten asia erikseen.

Ässä oli oikein tyytyväinen, kun sai vihdoin muitakin luita kuin broilerin siipiä. Vaikka olihan mulla vielä puolikas pötkö hienonnettua kalkkunaakin, mutta mielummin sitä syöttää noita kokonaisia luita. Saa koiran pääkoppa samalla tekemistä. Itse en tykkää oikein noita broilerin siipiä syöttää, kun niissä on kuulemani mukaan aika vähän kalkkia, toisinkuin vaikkapa kalkkunan kauloissa ja eläinten kylkiluissa. Mustilla ja Mirrillä on yleensä ollut myös ainakin naudan rustoluita, mutta nyt siellä on jotenkin ollut parina viimekertana vähän huonompi luuvalikoima. On se kuitenkin hyvä, että luita ja lihoja saa nykyään sieltäkin, niin ei aina tarvitse lähteä autolla hakureissuun.

Tässä muuten teemaan sopiva linkkivinkki eri vitamiineista ja mistä niitä saa. Näkyipä siellä olevan muitakin kirjoituksia raakaruokintaan liittyen, kuten virtsakiviin taipuvaisen koiran ruokinnasta (tämä tarvitseekin lukea!) ja luiden määrästä (lukaisin, ja siellä mentiin taas meiningillä "luita 60% tai enemmän", jota itse kyseenalaistan ainakin absoluuttisena totuutena kaikkien koirien kohdalla). Muchin kotisivuilta bongattu, joten teksteissä oletettavasti painotetaan raakaruokintaa ja luiden syöttämistä. Vielä en kerennyt kaikkia lukea, mutta B-vitamiinien osio oli ainakin yleishyvä!



Tänään käytiin myös märästä ja harmaasta kelistä sekä pikkuflunssasta huolimatta Hilla ja Naava -chihujen, Ada-cockerin ja omistajiensa kanssa pitkällä märällä metsälenkillä. Hillalla ja Naavalla oli juoksut oikein parhaimmillaan, mutta Ässä ei hirveämmin näyttänyt olevan kiinnostunut. Muuten se oli kyllä kavereista innoissaan, ja veti taas haukkurallia ympäri metsiä. Tehtiin myös lenkki niin, että jouduimme kiipeämään jyrkän kalliokohdan kotiinpaluu matkalla, joten Ässä sai hyvin jumpattua siinä lihaksiaan. Yhdestä kohdasta piti auttaa koirat ylös, kun oli niin jyrkkää. Sakki oli kuitenkin ihan innoissaan kiipeilyreitistä, ja ne hyppelivät vuorikauriina kiveltä toiselle. Mukava lenkki ilmasta huolimatta!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Huligaanimarsuja ja huutotanssia

Auringon jälkeen koitti harmaus. Flunssakin koittaa tehdä tuloaan. Kandia pitäisi tehdä. Mutta! Tänään sain iloisia uutisia, että Maailman marsulassa on syntynyt Rambon poikaset! Viisi kappaletta mustia söpöläisiä, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Aika monta siis, on mahtanut olla iso maha. Poikue ja emo voivat kuuleman mukaan hyvin.



Väliin vähän Ässä-asiaa. Perjantaina oli tanssitreenit, mutta tän päivän toko oli peruttu. Aika monet tokotreenit on nyt jääneet välistä. Näin ollen meillä ei Ässän kanssa ole muuta harrastelua ollut, kuin  tanssi. Sitä sitten kotonakin treenaillaan, tosin hieman vähäisesti. Nyt ei olla lenkkeiltykään erikoisesti, vaikka on Ässä käynyt juoksulenkeillä. Tuntuu raukka olevan hieman tylsistynyt. Noh, keskiviikkona mahdollisesti mennään chihu-tyttöjen Hillan ja Naavan kanssa lenkkeilemään ja perjantaina on taas tanssitreenit, joten onpa loppuviikoksi edes jotain kivaa ohjelmaa. Pitää myös skarpata tuon kotonatreenailun kanssa.


Viimeperjantain tanssi oli taas tosi kivaa Ässästäkin, varsinkin kun viimeisestä pikkupujottelusta sai taskusta ylläripalkkana broilerinsiiven. Treeneissä oli aiheena eri "liiketasot" eli liikkuminen eri tasoissa, kyykyssä, varpaillaan, maassa. Tehtiin erilaisia kontaktissa kulkemisia ja opeteltiin käyttämään koko kenttää. Ässä oli ihan hämillään minun kävellessäni kyykyssä tai hyppiessäni, mutta tuli kuitenkin mukana ja oli innostunut. Sitten ohjaaja näytti erilaisia lattiatasossa tehtäviä temppuja, joista aloin opettamaan Ässälle käsien välistä pujottelua. Hyvin se hokasi tempun jo tunnilla, mutta sehän osaa jo jalkojen välistä pujottelun.

Ässä oli taas tunnilla kyttä. Se herkästi ärjyi muille koirille niitä katsoessaan, mutta tarjosi kyllä innolla mulle kontaktia jatkuvasti. Joskus olen opettanut, että älä katso muita, katso minua. Mutta eipä ole sekään hyvä, sillä jos joku tilanne tulee äkisti eteen niin menee Ässällä koko pakka sekaisin. Se on ilmeisesti niin kierroksilla tuolla treeneissä, että on sen takia niin herkästi laukomassa ärräpäitä muille. Olenkin yrittänyt saada sitä rauhoittumaan ja palkannut sitä, kun kykenee katsomaan muita rauhallisessa mielentilassa. Eipä vain ole helppo saada näitä tilanteita, ja viimeksi tämä onnistui vasta tunnin loppupuolella.. Sitä ennen se oli karannut kiukkuamaan inhokkikoiransa luokse kummallisia kävelyitä tehdessämme, sillä ei hämillään ollessaan oikein osannut muakaan katsoa. Onneksi se tilanne oli äkkiä ohi, kun sain häädettyä Ässän pois toisen koiran luota. Lopputunnista Ässä oli rauhoittuneempi, ja suht lähellä ollessaan katsoi tätä inhokkikoiraa rauhallisesti ja heilutti häntää. Siitä annoinkin sitten rauhallisesti kehuen hyvät palkat. Jospa se siitä oppisi.. Ärsyttävää treenata jatkuva pelko persiissä, että milloin se lähtee riehumaan muiden luokse.

Ässällä kävi myös äksidentti. Makoilin illalla telkkaria katsellen sohvalla, ja Ässä makoili jalkopäässä. Pyysin sen mahani päälle makoilemaan, ja se tulikin siihen suloisesti tuhisemaan. Makoiltiin siinä ja rapsuttelin kaikessa rauhassa Ässän turpaa, kun se yhtäkkiä vinkaisi ja oli nousemassa. En heti päästänyt sitä menemään, sillä ajattelin huulessa olevan jotain. Sitä rapsutellessahan se vinkaisi. Ei reagoinut sen koskemiseen enää mitenkään ja halusi vain pois, eikä huulessa näkynytkään mitään. Ässän hypätessä lattialle se sitten menikin kolmella jalalla, oikea takajalka oli poissa pelistä.. Ei astunut sille ollenkaan, eli polvi meni ilmeisesti pois paikoiltaan. Sitten ravisteli itsensä, ja alkoi taas mennä normaalisti, eli sai jalan kuitenkin takaisin paikoilleen. Että silleen, jalka meni siis pois paikoiltaan makoillessa.. Ollaan jo ennestään varottu Ässän nostamista väärin ja ettei esim takaluukusta hyppäisi jäiselle maalle eikä muutenkaan liukastelisi. Mutta näköjään voi mennä näinkin "helposti" pois paikoiltaan. Toivotaan, ettei nyt ota ihan tavaksi tuota polvien poismuljauttelua.. Vähän kyllä huolestuttaa.
 

Loppuun vielä marsuasiaa. Rambo on ollut lähipäivinä oikea riiviö!  Nyt marsulapsien synnyttyä ajattelin täällä jo kauhulla, mitä kaikkea Rambo mahdollisesti keksisi tyttönsä kanssa (jos meille nyt sieltä sellainen siunaantuu), jos se on yhtään isäänsä tullut. Tuo villitsee Mustikkiakin täällä tekemään kaikenlaisia jäyniä. Tänäänkin riehuivat tuolla häkissä, joten päästin mokomat lattialle riehumaan. Rambo juoksi hulluna lattialle, ja väkisin oli päästävä sohvan alle kaikkien aitojen läpi. Viikottain se keksii/tekeekin jonkun porsaanreiän, ja pääsee sinne. Kumma kyllä tulee pois, kun käsken, että "Pois, Rambo, Pois!". Kuulianen sentään. Nykyisin se ei enää pelkää jalkaakaan kuten ennen, pitää olla tarkkana ettei jää alle. Eilen iltajuoksuillaan kuuli meidän syövän keittiössä, jolloin juoksi suorilta jääkaapille kerjäämään herkkuja. Ihme epeli. Rambon lapsien mukana olisikin hyvä laittaa jotkut varoituslappuset, että omistajarukat tietävät mihin ovat ryhtyneet. ;)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Auringon loisteessa keppikin lentää

Vaikka juuri kirjoitinkin viihtyväni tällä hetkellä paljon vähemmän koneella kuin yleensä, niin nyt on ihan pakko tulla laittamaan tänne kuvia minun ja Ässän aamuiselta leikki-riekku-lenkiltä. Kun aurinko aamulla herätti, päätin samantien tehdä lyhyen aamulenkin metsään kameran kera. Nyt en ole hetkeen päässytkään kuvailemaan huonojen ilmojen, pimeyden ja ajanpuutteen takia, joten piti ottaa ilo irti tästä lyhyestäkin lenkistä.  Voisiko aamu enää paremmin alkaa?



Lenkki jäi matkallisesti lyhyeksi ajan ja kameran takia. Yritäppä siinä edetä, kun pitäisi kokoajan olla räpsimässä.. Ässällä oli kuitenkin oikein mukavaa, sillä heittelin sille kaikenmaailman keppejä ja käpyjä haettavaksi ja purtavaksi. Keppien jahtaus, risteily metsässä niitä nenällä etsien ja sitten totaalinen tuhoaminen jyrsimällä ovat Ässän mieleen. Varsinkin nyt, kun fyssarin jälkeen se joutui olemaan pari päivää levolla ja hihnalenkeillä, tuo vapaana juoksentelu ja riekkuminen teki oikein kutaa. Joten eipä se määrä, vaan se laatu ;)





Tänään on illalla myös koiratanssitreenit, joten päästään Ässylin kanssa taas reenaamaan ryhmässä. Kotona ollaan opeteltu takaperin-kasia ja itsensä ympäri pyörähtämistä sivulla ollessa. Myös musiikin parissa ollaan humppailtu, ja olen yrittänyt pohtia meille sopivaa musiikkia ryhmässä tehtävää tanssiohjelmaa varten. Olisi nyt hyvä kekkaista se musa äkkiä ja alkaa sitten rakentaa siihen jotain ohjelmaa, sillä nyt treenaaminen on vähän "sitä sun tätä", kun ei oikein tiedä mitä siinä ohjelmassaan sitten käyttäisi. Monesta liikkeestä olen opettanut alkeet, että Ässä on päässyt jyvälle, mutta se toistoja vaativa takaraivoon upottaminen puuttuu monesta. Toko onkin jäänyt nyt salakavalasti paussille osittain oman ja Ässän motivaation lopahtamisen takia (ts. ongelmana Ässän motivaatio -> en oikein osaa auttaa -> oma motivaatio lopahtaa, kun ei tiedä mitä tehdä). Eipä tuo oikeastaan juurikaan haittaa, sillä tällä hetkellä keskityn ihan mielelläni Ässän kanssa tanssahteluun.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Muskelit lukossa

Tänään oli taas Ässän fyssariaika, joten nyt tiedetään missä mennään. Fyssariin jouduin lähtemään keskenkaiken tärkeiden koko päivän kestävien kouluharjoitusten, joten kiirettä piti. Taivaalta tietysti satoi lunta, mutta onneksi lämpö oli plussan puolella ja tiet sulia. Nimimerkillä talvirenkaat 150 kilometrin päässä.. En kuitenkaan halunnut perua pitkään odottamaani aikaa Elina Karhumäelle, joten lähdettiin sitten rauhaksiin huristelemaan paikalle.

Paikka oli Ässälle ennestään tuttu ja se olikin aika mallikelpoinen käsiteltävä, mitä nyt välillä yritti varsinkin inhottavia kohtia käsitellessä kammeta pystyyn. Turvasta kevyesti piteleminen kuitenkin rauhoitti poikaa, joten hoidot saatiin hyvin tehtyä. Tilanne oli onneksi viimekertaa parempi, ja Ässän lihaskunto oli myös fyssarin mielestä kohentunut. Vielä tosin saisi panostaa erityisesti vatsa ja selkälihaksiin. Treeniohjelma ja sen noudatus oli siis varsin onnistunut! Nyt vain jatketaan edelleen lihaskunnon ylläpitoa, etteivät pääse mokomat katoamaan.

Jumia Ässällä oli taas monenmoista, varsinkin alaselän alueella noiden lonksupolvien takia. Ässän heikompi vasen polvi aiheuttaa myös sen, että Ässä hieman keventää ravatessaan, jolloin oikean etujalan ojentajat olivat myös ihan jumissa. Vasemmalla puolella etujalan ojentajissa ei ollut jumin häivääkään. Myös niskasta löytyi jotain jumia, ja takareidet olivat juntturassa. Mulla jäikin Ässän kanssa nuo venyttelyt tekemättä, joten se kostautui nyt selkäjumeilla.. Nyt pitääkin panostaa Ässän selän venyttelyyn, ja saatiin ohjeet uudentyyppiseen makuulta tehtävään rangan venytykseen. Siinä koira on rauhassa makuulla kyljellään, jolloin käsi pujotetaan koiran alle vyötärön kohdalta niin, että selkä menee hieman mutkalle. Myös noita koipia olisi hyvä jatkossa venytellä, kun näyttävät jumiutuvan. Sain myös hierontaohjeita, joten voin yrittää ehkäistä Ässän jumia itse hieromalla.



Olimme myös edeltävänä viikonloppuna Kouvolassa kaverini luona. Reissusta ei ole muuta mainittavaa asiaa, kuin että Ässä pissasi taas lattialle ! Laitoin asian uuden ympäristön piikkiin, mutta Ässäpä teki tänään samat temput.. Hirveässä hädässä odotti ulko-oven edessä ja juuri kun yritin laittaa pantaa kaulaan se lirautti matolle. Tänään on toki ollut ulkoilujen suhteen hieman epätyypillinen päivä, mutta hieman aloin taas pelätä pissavaivojen paluuta. Niin kauan ilman niitä ollaankin jo saatu elää!

Olen tällä hetkellä todella innostunut eräästä piiiitkästä kirjasarjasta, joten koneella olo on hieman vähentynyt (jes! Ihanaa olla vaihteeksi poissa koneen riiputtavasta vaikutusalueesta!). Myös kouluhommien kanssa pitää kiirettä, joten turhat koneella notkumiset ovat vähentyneet. Kun ensin kirjottaa koko päivän kandia koneella, ei kauheasti huvita viettää enää iltaansa sen äärellä.. Näin ollen blogin päivittely saattanee jäädä hieman hunginnolle joksikin aikaa.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Arktinen nuoskanmetsästäjäspanieli

Ihana talvinen sää on pukannut itsensä Tampereellekkin asti minun vielä ajaessa kesärenkailla. Pitäisi varmaan tehdä taas reissua Saloon, että saisi ne talvirenkaat alle. No, onneksi auto ei aina ole välttämättömyys talvesta nauttiessa, ja ihan hyvin ne vähäiset matkat treeneihin ja muualle ovat tuollakin pelillä sujuneet. Ässä on ainakin lumesta hyvin innoissaan kahdestakin syystä. Nyt maassa on näkyvillä kaikki ne ihanat jäljet, jota Ässä tahtoisi jäljestää. Pissatuslenkkimme venyvät ja vanuvat, etenemme metrin viiteen minuuttiin, kun Ässä haluaa haistella kirjaimellisesti  j o k a i k i s e n  eteentulevan tassunjäljen perinpohjaisesti. Yhtä jälkeä nuuskutetaan helposti puolikin minuuttia. Mutta toinen tapa lumesta nauttimiseen onkin sitten riehakkaampi ja nostaa Ässän 1 m / 5 min vauhdin 100 m / 5 sec kiitoon, nimittäin:

Lumijahti!


Lumenhimoinen arktinen nuoskanmetsästysspanieli on ollut taas lenkeillä vauhdissa lumen perässä juostessaan. Ässän lempileikki on potkiskeltavan materiaalin jahtaus, ja lumi on näistä ehkä paras. Sitä on riittämiin joka paikassa, lentää kivasti ja saa muotoiltua ihaniksi lumipalloiksi, joita voi etsiä pusikoista.

Viikonlopuksi lähdemmekin Ässän ja kaverini kanssa Kouvolaan kyläilemään toisen kaverin luokse. Tämän takia jääkin sitten tanssitreenit väliin, mutta pääseepä Ässä taas matkustelemaan!



                 "Potkaisisitkos?"                                                       Turvan täydeltä lunta. Nam.

Marsujen kauan odotettu yhdistyspäivä koittaa keskiviikkona. Jo sitä on odotettukkin! Samalla vaihdan marsut uudelle kuivikkeelle, puupelletille. Toiveissa olisi, että se ei sotkisi niin paljon kuin jaloittelun mukana leviävä puru. Myös toinen vesipulloista meni rikki, joten hyvä saada porukka samaan häkkiin. Ihmettelin vain eräänä päivänä Mustikin vallan hidasta juomista ja jatkuvaa kovaa huutamista, niin raukan pullosta ei tullutkaan enää mitään! Oli hieman janoinen tyttö, kun sai uuden juomapullon. Mulla on nyt muutama pulloista tehnyt tuon, että menee vaan jumiin, eikä enää toimi. Vaarallinen vika, onneksi olen aina huomannut nopeasti.

Pian myös syntynee Rambon mukulat, jos ovat syntyäkseen. Pidetään peukkuja!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Mummopyörällä metsään

Kameran ulkoilutus on jäänyt nyt tuskastuttavan vähälle huonojen vähäisen valon takia, ja muutamat aurinkoiset päivät ovat kuluneet tiiviisti kouluhommien parissa. Tänäänkin oli ensimmäinen kunnon luminen aamu, eikä päivä olisi voinut enää kauniimmaksi muuttua! Myös eilen paistoi aurinko, ja halusin ottaa kameran mukaan lenkille silläkin uhalla, ettei valaistus enää riittäisi laskevan auringon ja hämärän metsän yhdistyessä. No, liikekuvista oli turha haaveilla, mutta sattui sieltä muutama julkaisukelpoinen tulemaan.

 

Ässän lenkitys on nykyisin mukavan vaihtelevaa niin koiralle kuin omistajallekkin. Tampereen pikkukoirien kautta on saatu uusia tuttavuuksia sekä Ässälle että mulle. Myös fyssarin "komennettua" Ässä ravi- ja rämpimislenkeille on niitäkin tullut tehtyä, joka on oikeastaan ihanaa vaihtelua peruslenkkeihin. Rämpimisestä nautin muutenkin, mutta usein laiskuus saattaa ottaa vallan. Ravilenkit ovat olleet pääsääntöisesti juoksulenkkejä, mutta lonkkani alkaa välillä ikävästi herjaamaan ja kuntokaan ei ole paras mahdollinen, joten pyörälenkkejäkin on nyt kokeiltu muutamaan kertaan. Eilinen lenkki olikin yhdistetty ravipuskalenkki, kun ensin pyöräilin Ässän kanssa kauemmas metsikköön, rämmittiin siellä kameran kera joku tunti, ja poljettiin takaisin kotiin. Mukavaa. Myös Ässä tuntuu olevan lenkkien jälkeen väsyneempi ja sen ravausnopeus ja -kestävyys ovat mielestäni parantuneet.

Tällä viikolla ollaan myös käyty koiraporukalla lenkillä, ja mukana oli Ässän lisäksi kolme harjakoiraa, havannankoira ja kaksi lagottoa, kaikki tyttöjä. Lagotot ovat ennestään tuttuja, ja kaksi harjakoirista oli mukana tekemällämme syysretkellä, mutta siellä Ässä liikkui eri porukoissa. Saavuimme kohtauspaikalle autolla, ja odotin Ässän pistävän perinteisen alkurähinän pystyyn kiihdyttävän autosta poistumisen lomassa. Se kuitenkin yllätti positiivisesti olemalla yllättävän rauhallinen ja hiljainen, taisi jo tietää homman jujun. Muutenkin Ässä oli lenkillä mukava kaikille, ja yritti aluksi saada muita perinteiseen haukku-jahtiinsa, mutta muut eivät oikein lämmenneet. Niin se antoi muiden olla, ja risteili porukassa rentona. Hyvä Ässä! Sen toimiminen muiden koirien kanssa lenkeillä tuntuu paranevan kertakerralta. Vielä kun saisi sen toimimisen myös treenitilanteisiin, jolloin kierroksilla käyvä Ässä on välillä hyvinkin räjähdysherkkä muiden koirien suhteen.


               


Tehdessämme Ässän kanssa ensimmäistä pyörälenkkiä pitkään aikaan, sattui pieni äksidenttikin. Aikani taas hihnan kanssa temppuiltuani laitoin sen kiinni tarakkaan. Näin ollen se ei pyöri polkimissani, ja Ässän vetäisyt eivät tunnu missään. Käytössä siis ihan normihihna, ei mikään joustava malli. Ässä tykkää pyörälenkeistä juoksulenkkejä enemmän, koska niissä pääsee välillä juoksemaan täysiä kilpaa pyörän kanssa. Tälläisellä hetkellä huomasin sitten viritelmäni heikkouden, tai oikeastaan parikin. Ässän vetäessä hirveällä innolla pyörän vieressä niin kovaa kuin lähtee, ohjaa tarakkaan kiinnitetty hihna sitä väkisinkin etupyörään päin. Niinpä Ässä törmäsi kovassa vauhdissa etupyörään, jätti tassunsa alle ja teki tietenkin säikähtäneenä stopin. Noh, pyörä ei hetkessä pysähdy ja hihna ei jousta.. Ihme kyllä mitään ei näyttänyt sattuneen, vaikka nykäisy oli varmasti kova. En nähnyt mitä kävi, joten en tiedä pysäyttikö Ässä kokonaan vai juoksiko perässä minun jarruttaessani. Ässä näytti liikkuvan kuitenkin tapahtuman jälkeen normaalisti ja oli muutenkin ok, onneksi. Kauhuissani tosin mietin, mitä jos sen jalka vaikka olisi mennyt pinnojen väliin.. Nyt hankintalistalla onkin jonkinlainen toimiva systeemi tuohon pyörään kunnollisella joustohihnalla ja kiinnityssysteemillä. Sitä ennen pyörälenkit saavat jäädä harvakseen ja niissä mennään hiljaista vauhtia tarkemmin kontrolloituna. Onneksi Ässä alkoi törmäyksen jälkeen välttelemään etupyörää.

Kirjoitus vinkkinä niille, jotka koiran kanssa pyöräilevät. Jos jollain on suositella toimivia systeemejä pyörän vierellä lenkkeilevälle koiralle, otan vinkit mielihyvin vastaan.
 


Lopuksi vielä kuulumisia meidän hullun marsukaksikon arjesta. Mustikki ja Rambo ovat nyt löytäneet toisensa ja Mustikki on huomannut jaloittelun ihanuuden. Se kipittelee ympäri olohuonetta ja käy sen jälkeen norkoilemaan Rambon häkin viereen. Kaltereiden välistä kaverukset sitten vaihtavat kuulumisia hurinan ja kaltereiden kalinan saattelemana. Marsipaanit ovat myös muodostaneet jo oman pienen lauman, jossa pitkä välimatka korvataan äänellä ja kovaa. Täällä saa hiipiä varpaisillaan, sillä mursut innostuvat jo pienistäkin ruokaa etäisestikkin vihjailevista äänistä huutamaan kurkku suorana kuorossa. Äsken Mustikki aloitti konsertin, kun erehdyin katsomaan sitä päin. Ihme elikoita. Onneksi tämä sirkus rauhoittunee ensiviikolla, jolloin kaksikko pääsee vihdoin samojen aitojen sisälle.