tiistai 26. tammikuuta 2010

Potkua persauksille

Tänään oli sitten eka kerta ohjattua tottista Meirän hallissa (vierailevina ouluttajina Johanna ja Reima Nuutinen). Me ei olla Ässän kanssa ennen hallissa koskaan oltu, joten kaikki oli ihan uutta. Luulin hallin olevan rauhallisempi, mutta sielläpä kävi aikamoinen vilinä ja vilske.

Meille varattu treeniaika oli vain tunti, joten kiirettä piti. Ajatuksena oli leikittää Ässää uudessa ympäristössä, mutta aloin epäröimään sen leikki-intoa halliin tullessamme. Yleensä Ässän on aina pakko sanoa pari sanaa toisille koirille, mutta nyt se oli odotellessa hipihiljaa ja kovin varovainen ja ihmeissään. Niinpä leikityksestä ei tullut yhtään mitään, kun Ässä vaan haahuili, eikä oikein kiinnostunut lelulla. Onneksi mulla oli namit mukana, ja niillähän sen Ässän huomion saikin sitten herätettyä. Vedätin sitä namilla eestaas ja tein pari pikkujuttua (sivu, istu, katsekontkti). Lopuksi tehtiin luoksetulo, jonka Ässä teki hienosti ja pysäytti eteeni kauniisti istumaan. Että ainakin jotain mennyt perille ;)

Meitä oli sen verran vähän, että kerettiin ottaa toinenkin kierros. Ässä oli jo järkeistynyt siihen mennessä, joten se aukoi pikkaisen päätään muille koirille odotellessa (mutta otti myös hienosti kontaktin pyydettäessä, joten sain sen pidettyä suhtkoht kauniisti ja hiljaa. Jes!). Ässä ei ollut enää tottistellessa varovainen, vaan syöksyi ahnehtien namien kimppuun. Vedättelin sitä taas pitkinpoikin ja tein pidempiä aikoja maahanmenoa, istumista ja sivulla oloa. Lopuksi taas luoksetulo, jonka se teki innokkaasti jarruttaen maton rullalle, ja istahti siihen nätisti. Ihana poika :)

Treeneistä jäi hyvä mieli, ja nyt ainakin tiedän tasan, missä mennään ja mitä alan tuon kanssa tekemään. Johanna suositteli makupalojen käyttöä, kun Ässä niillä helposti ja innokkaasti toimi, ja lelua sitten myöhemmin ja vaikka loppuun riekutukseksi tms. Neuvoi myös tekemään yhdessä treenissä useampaa asiaa, mutten nyt kyllä muista miksi.. Että mielenkiinto pysyy yllä ja saa maksimoitua oppimisen? Noh, nyt ainakin pursuan treeni-intoa ja ideoita, kun vihdoin tiedän mitä tehdä ja miten. Nyt alan hinkkaamaan tuota seuraamista ja pidentämään kaiken kestoa pikkuhiljaa, kuitenkin aikaa vaihdellen.

Loppuun mulla onkin sitten pari marsumaista kuvaa, jotka eivät mitenkään liity aikaisempaan juttuuni, mutta eipä se mitään!

Meijän marsujen lemppareita on tyynyt. Onni ottaa lepiä omalla lempparillaan :)


Väinö-herra


Momon kasvaneet pyllykarvat (ikää 2kk)



Momo huusi koko kuvaussession ajan, joten Ässä tuli ihmettelemään toisen mekkalointia :D

maanantai 25. tammikuuta 2010

Hakoteillä (edelleen..)

Keskiviikkona käytiin Ässän kanssa siellä eläinlääkärillä, mutta tulokset jäi näköjään tänne kirjoittamatta.. No, onhan tässä kiirettä pitänyt taas, ja tulokset olivatkin ihan olemattomat. Menimme siis eläinlääkärille, jossa ell. (eri kuin viimeksi) haastatteli mua Ässän vaivoista. Sen jälkeen totesi varjoainekuvauksen täysin hyödyttömäksi, koska Ässällä ei voi olla sillä todettavaa vaivaa. Nämä samat asiat kerroin kyllä viimeksikin.. Noh, Ässältä otettiin sitten ultra (taas), ja katsottiin samat jutut kuin viimekerrallakin, mutta varmuudeksi tsekattiin vielä munuaisetkin. Kaikki oli ok. Ell. olisi ottanut Ässältä neulalla pissanäytteen (se otettiin viimeksikin, mutta siitä ei katsottu jotain sakkajuttua tms), mutta Ässän rakko oli liian tyhjä. Joudun siis varaamaan vielä uuden ajan pissanäytteen ottoon. Eläinlääkärin mukaan Ässällä on nyt siis jompikumpi seuraavasta: hermostollinen vika pissan pidätyksessä, jolloin rakko ei tyhjene aina kokonaan tai sitten joku todella sitkeä bakteeri.

Mulla näköjään jäi tuo viimetiistain treeni kirjaamatta ylös. No, voisin lyhyesti kirjata mitä tehtiin. Ässälle pistettiin kolme ukkoa, ja tarkoitusena oli, että maalimies toisi Ässän mun luokse, kun se kerran alkoi liiaksi kuikuilemaan mun tuloani. Ässä ei kuikuillut kertaakaan maalimiehillä mun tuloani, josta olen kyllä iloinen :) Haukut meni hienosti, niitä tehtiin vaihteleva määrä. Mentiin Ässän kanssa taas hihnatta hallitusti hakupaikalle, ja sekin sujui hyvin. Treeni meni siis kokonaisuudessaan ihan hyvin, eikä mieleeni jäänyt kaihertamaan oikein mitään. Perustreeni. Nyt en vain oikein tiedä, että mihin keskityn seuraavaksi treenaamisessa.

Tottisteltu ollaan jonkun verran, enemmänkin oltaisiin voitu. Huomenna on ensimmäinen porukkatreeni, ehkä sieltä saan enemmän ideaa ja varmuutta siitä, miten etenen tuon Ässän kanssa. Into on nyt ihan hyvä, vaikka liikkeitä ollaan tehty lähinnä namilla, koska se sujuu helpommin. Ässä tykkää hirveästi lelustakin, mutta jotenkin se ei osaa tehdä niitä pyydettyjä juttuja lelulla, kun vain kyttää lelua, on huolimaton ja tarjoaa usein myös haukkua. Ei varmaan vaan ole vielä tajunnut liikkeiden tekoa lelulla. Namikin kyllä toimii tosi hyvin, että periaatteessa voisin tottistella namillakin vetäen sitten välitaukoriehuntaa lelulla, sillä sekin on pelittänyt hyvin. Siinä on saanut sopivasti nostettua intoa lelulla, mutta Ässä on pysynyt tarkkaavaisempana namipalkalla. Että ehkäpä namilla ainakin toistaiseksi.

Tottistelussa ärsyttä se, että tunnen kokoajan jääväni junnaamaan johonkin kohtaan, niinkuin nyttenkin. Sittenkun olen päässyt yhteen tavoitteeseeni, niin en oikein osaa asettaa seuraavaa. Joo, BH-koe on tavoitteena, mutta se on vähän liian suurpiirteinen ja kaukana. Eli nyt pitäisi kekata tavoite tai mielellään parikin, johon sitten voisin puskea. Nyt tuntuu, että vain harhailen tehden vähän kaikkea päämäärättömästi. No, ehkäpä huomenna saan varmaan selkiytettyä omaa päätäni tämän tottistelun kanssa..'

Aloin nyt syöttämään Ässälle sitä Orijenia. Tällä hetkellä mennään linjalla puolet sitä puolet kalkkunaa. Vaihdoksen seurauksena ovat tulleet runsaat piereskelyt sekä hieman löysähkä uloste. Vähän jo kaipaan raakaruokaa..

maanantai 18. tammikuuta 2010

Jokapaikan tottis

Tänään tehtiin normaalin metsälenkin sijaan kaunpunkikierros. Kämppis kävi tuossa Hervannan "keskustassa" ostoksilla, joten lähdettiin pässilän kanssa kävelyseuraksi mukaan. Otin mukaan namia ja tottispannan varmuuden vuoksi. Ässä aina kiihtyy kaupungin vilinässä, ja alkaa vetämään, poukkoilemaan ja seuraamaan kaikkea hirveästi. Ajattelin kuitenkin kokeilla, riittäisikö tuo olematon keskittymiskyky edes jonkinlaiseen tottikseen. Kyseessä oli siis ihan pelkkä testi, jonka toteutin kauppakeskus Duon vieressä. Siinä meni kohtalaisesti ihmisiä ohi, ja muutenkin taustahälyä oli hyvin. Ässä kyttäili siinä kaikkea, kunnes tein normaalin tottisliikekaavan (jostain syystä suoritan tietyn toimintakaavan ennen tottistelua), ja kappas vain! Koiran huomio iskostui minuun, ja se hypähteli ja haukahti pari kertaa ottaessani tottispantaa taskustani. Siinä ihmetellen sitten lätkäisin pannan kaulaan ja huudahdin "tottista!". Käytän laiskoina päivinä leikitykseen kädessäni olevia lapasia, ja yllätys oli nyt melkoinen, kun Ässä singahti niihin innosta puhkuen kiinni leikin alkaessa. Se oli oikein hyvässä innossa niiden lapasten kimpussa, ja äristen kiskoi niitä itselleen ja jahtaili niitä. Ohikulkijoilla taisi olla silmissä pitelemistä, kun koira äristen kiskoo kädessäni olevaa lapasta ja itse huudan siinä riemukkaasti "hyvä jätkä! mahtavaa!". Pyysinpä sitä kerran eteen istumaan ja sivulle, ja se teki sen vallan mainiosti. Kaikkein mahtavinta tässä jutussa oli se, että se ei kiinnittänyt muihin ihmisiin minkäänlaista huomiota.

Jotain se koira siis on oppinut, ja kaikesta päätellen tottis on siitä nykyisin kivaa. Ihmeissäni olen kyllä edelleen, miten se noin hyvin jaksoi häiriössä keskittyä minuun, koska noin suuressa häiriössä ei olla treenattu kertaakaan, ja paikkakin oli vieras. Se tuntui lähinnä olevan onnellinen siitä, että annoin sille jotain tekemistä hötkyilyn sijaan. Tästä onkin nyt hyvä jatkaa, eli aletaan kunnolla hiomaan nyt niitä liikkeitä ja mennään vaikeampiin paikkoihin treenailemaan. Ehkä tästä vielä joskus tulee jotain! Into treenailuun kasvaa kokoajan, kun nyt vihdoinkin tulee onnistumisia ja kummallakin on kivaa. Ja lelutreenailu on yllättävän iisiä, kunhan vain muistan ottaa aina lapaset lenkille mukaan.. :D

Voisin laittaa nyt myös pieniä kuulumisia Killestä tähän väliin. Kille on heräillyt talvilevoltaan, ja se on virkistynyt oikein mukavasti. Ruokahaluakin herralla riittää kerrankin oikein hyvin. Kille siirtyi nyt kerroshäkin yläkerrokseen asumaan, sillä ahmatti-Ässällä oli tapana käydä pihistämässä Killen-raukan salaatit. Tuo kuvissa oleva salaatti on marketeiden sekoituspusseista, jotka sisältävät aina jotain kolmea erilaista salaattia. Kyllähän se maksaa hieman enemmän, mutta tuo syö niin pieniä määriä ja tarvitsee monipuolista ruokaa, joten ne ovat oikein hyviä Killelle.




Lopuksi vielä hupainen kuva Momosta, kun tyttö ottaa selällään lepiä Timon sylissä. Momohan siis on ns "Timon marsu", ja Timo on sille keksinyt oman nimenkin, Mauri. Eipä sillä ole väliä, vaikka toinen onkin tyttö.. :D


Meille muutti myös yksi tyttöhiiru taas laumanjatkoksi, mutta siitä ei ole nyt kuvaa. Tyttö on väriltään pew eli pink eyed white ja nimeltään Viuhti. Oikein eloisa nuori tyttönen siis kyseessä :)

torstai 14. tammikuuta 2010

Tohelo emäntä

Se siitä varjoainekuvauksesta sitten. Erehdyin luulemaan kello 16 kello kuudeksi, joten lääkäri meni sivu suun. Soittelin sinne klo 16 kyselläkseni kauan siellä kestää, tarvitseeko rauhoittaa yms. kun hoitaja vain totesi, että "aikanne muuten alkoi pari minuuttia sitten". What? Ei sitten keretty enää sinne, kun bussilla olisi mennyt vähintään puoli tuntia. Onneksi saatiin aika sitten siirrettyä viikonpäähän keskiviikoksi myöskin klo 16. Jos vaikka tällä kertaa tajuaisi niistä kellonajoistakin jotain.. Ketuttaa tuo myöhästys, sillä odotin innolla, että vihdoinkin saisin tietää Ässän pissailun syyn! Mutta ei sitten.

Tottisteltiin eilen! Ässällä oli tosi hyvä fiilis, jes! Tuli itsellekkin vallan hyvä mieli. Vielä löytyy paljon harjoiteltavaa, mutta se fiilis on nyt pääasia. Tottis aloitettiin leikitysriekutuksella, josta sitten siirryttiin liikkeiden tekemiseen ruoalla. Ässä oli innoissaan ruokatottiksesta, joten se sujui vallan hyvin. Treenailtiin liikkeestä seisahtumista, kun tuo tuppaa aina vain istuskelemaan. Siinä oltiin menty hieman takapakkia, mutta eiköhän se siitä, kun saadaan taas järkeväksi ja säännölliseksi tuo treenaus. Sitten välissä riekuttiin taas lelulla, jonka jälkeen otin pari luoksetuloa ja seuraamista. Ne menikin aika nappiin! Luoksetulossa tulee kauniisti eteen istumaan, vaikka joskus persus saattaakin olla vähän vinossa. Seuraaminen oli innokasta (teen edelleen tosi lyhyitä pikkupätkiä, etten vain pilaa tuota ihanaa intoa), mutta paikka saattaakin olla niin ja näin. Itse sitä on vaikea katsoa, mutta omaan silmään näyttäisi olevan hyvässä kohdassa, vaikka ehkä pikkaisen turhan kaukana. Se on kyllä tasan tarkkaan oma mokani, kun kömpelyksenä olen monesti tallannut toista varpaille :( Että ainakin se siitä on jotain oppinut. Tein kerran käännöksenkin seuratessa, eikä katse tippunut. Siitä pistin pienet bileet sitten pystyyn, ja lopetettiin siihen tottis lelulla riekutellen. Innolla odottelen niitä ryhmämme säännöllisiä tottistreenejä, että osaan paremmin vielä edetä tuon kanssa.

Tein muuten nyt päätöksen Ässän ruokinnan suhteen. En vielä lisännytkään sikaa tuon ruokaan, vaan rupean nyt syöttämään sille Orijenia. Sitten katsellaan, mitä tapahtuu. Jos on ok, niin sillä jatketaan lihoja edelleen testaillen. Jos ei sovi, niin siirrytään takaisin raakaruokaan. Poden kyllä aika huonoa omaatuntoa koiran siirtämisestä nappularuoalle, mutta minkäs teet. Joskus kyllä aion vielä palata siihen!

maanantai 11. tammikuuta 2010

Vuoden ekat treenit



Vihdoinkin sain nämä Salosta näpsimäni talvikuvat nettiin. Jo oli aikakin! Vielä kyllä olisi lisättävää, mutta kyllähän ne vielä kerkiää..

Tänään oli vihdoin ekat treenit, ja nyt menikin niin nappiin kuin olla ja voi! Treenailtiin siis hakua tehdasalueella, ja mulla oli treenauksen kohteena alueelle meno hallitusti koira vierellä. Olin etukäteen ihan varma, että saan jankata sitä vierellä menoa koiran kanssa kauan, mutta kappas! Kun sanoin sille liki, niin sehän myös oli liki! Ja nätisti pöllöilemättä koko matkan lähetyspaikalle! Itse vain katsoin koiraa huuli pyöreenä, kun se siinä vierellä niin nätisti kulki. Otettiinpa pätkä ilman hihnaakin, eikä niin mitään ongelmaa. Ja ekan haun jälkeen myös pätkä ilman hihnaa ilman mitään ongelmia. Missäs vaiheessa se noin on edistynyt? Multa on mennyt kyllä ihan ohi.

Voisin vielä perustella hieman tuota mun epäuskoisuuttani. Kesällä viimeksi kokeilin tätä, ja eipä koira vierellä pysynyt namista ja käskytyksestä huolimatta. Sen jälkeen olen vain suosiolla mennyt treenipaikalle käskyttä hihna kireällä koiran tempoessa. Ollaan kuitenkin tottista tosiaan tässä syksy hinkutettu, joten tämä taitaa olla tulosta siitä. Olin kyllä niin ylpeä Ässästä, että olisin voinut haljeta! Tästä lähin mennään siis aina treenipaikalle hallitusti, jollei tämänpäiväinen ollut sitten joku hetkellinen mielenhäiriö.



Olen alkanut muuten pohtia taas nappularuokaan siirtymistä.. Tuo raakaruokinta teettää kuitenkin jonkin verran ylimääräistä hommaa ja mietintää, ja mulla tuo opiskelukin teettää jo ihan tarpeeksi hommaa ja rasitetta. Harmittaa kyllä ajatus siirtymisestä suunnattomasti, kun on itse päässyt toteamaan tuon ruokintatavan (Ässälle ainakin) sopivammaksi. Lisäksi luiden syöminen tuottaa tuolle niin suurta mielihyvää, että niitä ei raaskisi jättää pois. Kyllä mä silti sille nappulan ohella sitä lihaakin syöttäisin, mutta nappula olisi pääruokana. Ja helpottaisihan se nappulan syöminen toisaalta Salo-visiittejäkin, kun ei tarvitsisi ruokaa rahdata mukana. Mutta voipi hyvinkin olla, etten millään raaski luopua tuosta raakaruokinnasta. Tämänhetkinen allergiakin vaikeuttaa ruokintajuttuja ihan tarpeeksi.

Huomenna on myös lääkärikäynti. Mennään Ässän kanssa siis varjoainekuvaukseen pissaongelman takia, toivottavasti se käynti selventää Ässän ongelmia! Mua vaan pelottaa, että se on jotain, jolle ei voi yhtään mitään. Mutta huomenna tulen raportoimaan.



perjantai 8. tammikuuta 2010

Uusi asukas!

6.1. eli keskiviikkona meille muutti Iidalta uusi marsulapsi Momo elämäämme sulostuttamaan. Momo muutti kastroidun Masin kaveriksi Väinön naapuriin. Tyttö on aikamoinen meniä, sillä se karkasi jo kerran Väinön häkkiin kiipeämällä ilmeisesti heinäseimen ja taikisseinän välistä. Väinö on myöskin kastroitu (odottaa vielä naiskaveria itselleen), joten karkauksesta seurasi vain hulvatonta takaa-ajoa ja riehumista. Molemmat pojat ovat ihan sulaa vahaa tytön edessä, ja Väinö aina huriseekin sille kaipaavasti kaltereiden takaa. Masi taas ottaa kaiken ilon irti uudesta kaveristaan, joten aitauksessa on usein aikamoinen meno päällä. Momo on kovasta menostaan huolimatta myös oivallinen sylimarsu, ja se tykkää pötkötellä sylissä, vaikka kaveria pitääkin välillä vähän huudella.

Momo on syntynyt 20.11.2009 ja väriltään hän on ilmeisesti black/cream/white. Suurimmaksi osaksi tyttö on musta, mutta pari varvasta ja nenänpää on valkoinen. Lisäksi Momolla on mahassa ja kyljessä pienet creamlaikut. Momo karva on nyt jo aika pitkä, joten hän voi aikuisikään mennessä kasvattaa pitkän karvan. Jännityksellä jään odottamaan tytön tulevaa kehitystä. :)


Momo-tytsy


Momo ja kaverinsa Masi


Koirakuvat odottelisivat koneella nettiinlaittamista, mutta enpä ole kerennyt niitä vielä laittamaan. Koiratouhuilut eivät ole vielä päässeet tänä vuonna alkamaan, mutta tiistaina päästään vihdoin ja viimein treenailemaan. Ässää on ainakin alkanut jo tämä lomailu pänniä.. :D

perjantai 1. tammikuuta 2010

Mennyttä ja tulevaa

Flunssa hidastaa taas hetken tahtia, joten ehkäpä tässä voisi vuoden vaihtumisen kunniaksi kertailla mennyttä vuotta ja miettiä tulevaa.

Ensiksi ajattelin, että eihän viimevuonna tullut saavutettua oikein mitään, mutta kyllähän sitä itseasiassa tuli tehtyä kaikenlaista. Aloitimme Ässän kanssa uuden harrastuksen, nimittäin pelastuskoirailun. Sen parissa opimme kummatkin aikalailla kaikkea uutta. Syksyllä tulikin sitten muutto Tampereelle, joka vähän katkaisi harrasteluamme. Syksy oli haun ja raunioiden saralla hyvin säännötöntä ja harvaa treenailua, mutta tottikseen yritin panostaa sitten senkin edestä. Näin jälkeenpäin ajatellen tottiksessa ei tullut ihan hirveästi edistystä, koska olisin tarvinnut enemmän apua siihen. Pääsimme myös loppuvuodesta vihdoin pienryhmään, joten tulevaisuus näyttää treenailun suhteen valoisalta.

On vuoteen mahtunut vähän muutakin muisteltavaa, kuin pelkkää treenailua. Ässä siirtyi raakaruokintaan, ja syksyllä sillä alkoi taas allergia ja tämä selvittämätön pissaongelma. Tessupappa lopetettiin sydänvian takia. Vieläkin on pappaa ikävä..

Seuraavaksi vuodeksi on suunnitelmissa:

- BH-koe
- huima panostus tottikseen (ainakin että voisi kunnolla tehdä jotain lelulla palkatessa)
- allergian ja pissaongelman selätys
- haussa edistyminen

(tuli taas kuvailtua roppakaupalla, kun oli niin kauniit ilmat. Tässä pari, loput lisään nettiin kun pääsen tampereelle)




Myös muiden eläinten osalta voisin hieman listata näitä juttuja.

Vuonna 2009:

- Nallukka muutti meille
- Veeti erotettiin muista marsuista
- Veeti sai kaverikseen Onnin
- muuton yhteydessä marsuille tuli kerroshäkki
- hiiret muuttivat meille
- Väinö ja Masi piti erottaa
- Kille muutti kerroshäkkiin ja Masi ja Väinö olkkariin
- Päätin hankkia poitsuille tyttökaverit, joten he joutuivat kastraatioon
- Kävin myös näyttelyissä Veetin, Masin (kupa), Tiukun (rop 5), Muikkusen, Devikan ja Nallukan kanssa (rop 5)

Vuonna 2010:

- Meille muuttaa Momo-tyttö Masille kaveriksi
- Väinö saa (toivottavasti nakun) tyttökaverin
- Hiirillä tulee vihdoinkin ekat poikueet (kämppiksen ruokakasvatus)
- Mennään pariin näyttelyyn
- Nallukka menee viralliseen luokkaan
- Hiirilaumaan voi ehkä tulla muutama lisää, marsumäärä ei kuudesta enää kasva!