sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Näyttelyseisotus

Olen ihan noviisi näyttelypuuhissa, sillä pallivikaisen Ässän kanssa ei näyttelyihin ole ollut asiaa. Muutamissa mätsäreissä on tullut käytyä, mutta siihen se sitten jääkin. Viimevuonna oli jo mielessä mennä Femman kanssa ihan virallisiin näyttelyihin, mutta ne sitten jäivät kaiken muun hässäkän takia pois ohjelmasta. Tänä vuonna uusi yritys, itseasiassa yhdet näytelmät onkin jo katsottu loppukevääksi.

Turkkia Femmalla ei ikinä tule olemaan tarpeeksi ja henkilökohtainen tavoite näyttelyistä onkin vain kiva kokemus ja harrastus-H. Sitten voidaan jättää näyttelyt muille niistä enemmän pitäville.

Harrastus se on tämäkin, joten sopiva näyttelyhihna on jo hommattu ja seisotusta treenattu. Femma tietää kyllä jo homman, mutta itse en osaa oikein asetella sitä mitenkään edustavasti. Kuvien avulla pääsee vähän katsomaan, miltä homma näyttää.


 Seisotus Femman vetäessä juustoa naamariinsa

Yritys asetella ilman namia

 Namilla taas

Tuntuu hankalalta, kun takajalkoja pitäisi asetella taakse ja saada koira muutenkin seisomaan ryhdikkäästi, ja pitää samalla turvasta ja hännästä kiinni. Vapaa seisotus tuntuisi itselle paljon helpommalta. Kasvattaja vinkkasi käyttämään käsikosketusta seisottamisessa, se tuntuu toimivan meillä hyvin. Ensiviikonloppuna yritetään ehtiä mätsäreihin harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä.

Femma seisoo ylläolevissa kuvissa jokaisessa ihan eri tavoin. Noista tykkään eniten viimeisestä kuvasta, vaikka en tiedä olisiko se näyttelyitä ajatellen paras seisotus näistä.

Eikö tämä olisi ihan hyvä esitystapa näyttelyissä? Välitaukona sylikoirailua.

torstai 28. tammikuuta 2016

Pää kolmantena jalkana


Tämä viikko on taas vaihdettu paikkaa ahkeraan ja sama tahti jatkuu.Viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhemmillani, missä Femma on salakavalasti alkanut saavuttaa jopa suosikkikoiran asemaa. Super-sylikoiran ominaisuudet ja rauhoittunut hihnakäytös (vaikka työtä vielä piisaakin) ovat parantaneet Femman osakkeita kummasti.

Kulunut viikko on sujunut niin, että jokainen yö on vietetty eri paikassa kuin edellinen. Tämän seurauksena Femma-raukka on saanut istua autossa oikein urakalla, mutta onneksi se tuntuu toipuvan ikävästä matkasta nopeasti. Seuraavat kaksi viikkoa ollaankin sitten autottomia ja kuljetaan julkisilla.

Pää kolmantena jalkana kuvaa myös hyvin Femman menoa metsässä. Irti päästyään se on aina täyttä vauhtia sinkoilemassa ympäriinsä riistaa hakien. Femman vapaanaolon kanssa on saanut paljon tehdä pohdintaa ja kokeiluja, että mikä toimii meillä parhaiten lähellä pysymisen kanssa. Ässän kanssa homma oli hyvin yksinkertaista, kun sillä ei ole mitään motiivia lähteä minnekkään. Rähinäongelmat teettivätkin sitten myöhemmässä vaiheessa töitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei niistä tässä sen enempää. Tällä hetkellä Femman meno näyttää tältä (tosin hanki aikalailla hidastaa vauhtia) ja olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen Femman lenkkeilyetäisyyteen.

Vähän on toisella fantsua kurvaila metsässä

Meillä lähelläpysymisen harjoittelussa avainasemassa taisi olla oma oivallus Femman lenkkeilymotiiveista. Femmalla on tasan kaksi asiaa päässä metsässä: missä menee Anne ja missä riista. Jos Annea ei tarvitse tarkkailla, on aikaa jäljittää riistaa enemmän. Parhaiten meillä onkin toiminut se, että metsässä ollessa liikutaan mahdollisimman paljon pois poluilta ja muutenkin kulkusuunta vaihtelee sinne ja tänne. Tällöin koira ei ikinä tiedä mihin omistaja kurvaa seuraavaksi ja sitä on vaan pakko seurailla. Pysyy kierroksetkin matalampana, kun ei voi koohottaa täysin reikäpäänä ympäriinsä. Kaikenlaista muutakin on matkan varrella tullut kokeiltua, mutta eipä ole puskassa rämpimisen voittanutta.

Loppuun on tosin sanottava, että Femma on ihanan helppo, mitä tulee koirakohtaamisiin. Se ei yleensä ole juurikaan kiinnostunut vastaantulijoista rähinämielessä eikä leikkimielessä. Asia, jota osaa arvostaa erittäin paljon Ässän rähinöiden ja pöhinöiden jälkeen. Irtokoiratilanteissa se on jopa hyödyllinen, sillä yltiöystävälliset moikkaamaan tulijat lähestyvät mieluummin Femmaa jättäen Ässän rauhaan, mikä on selvästi helpottanut Ässän oloa koirakohtaamisissa.

Videossa esiintyvää maisemaa on jo ikävä. Ihana plussakeli toi loskan ja jään, ja meidän Helsingin lenkkipuistomme on muuttunut hyiseksi uima-altaaksi. Onneksi tänään on lämpimässä sisähallissa aksaa. jei!

tiistai 19. tammikuuta 2016

FemFem 2 vee!


Rakas pieni suloinen FemFem-Vati-Vatussi-Vatuli-pikkulikka-saukko-Femma täytti tänään huimat kaksi vuotta! Jo syksystä saakka on pieni Fem alkanut tuntua Isolta ja Aikuiselta koiralta enenemässä määrin (ainakin omasta mielestään) ja onhan tämä arkinen elämäkin Femman kanssa asettunut uomiinsa.

Femma tuli, kun tarve toiselle koiralle kasvoi liian isoksi ja päätös rodusta "cockeri sen olla pitää!" muotoutui. Jollain tavalla taisin hakea itselleni seuraavaa Ässää, ilman terveysongelmia ja ehkä hippusen sosiaalisemmalla luonteella. Tiesin, että erilainen se tulee silti olemaan ja onhan se ollutkin. Silti niissä on ihanan paljon samaakin, minkä voi parhaiten todeta seuraamalla niiden yhteiskiitoa metsässä hännät heiluen ja naama loistaen. Femma on onnistunut sulattamaan erikoisen herttaisilla sylikoiraominaisuuksillaan monta sydäntä, mutta hankalin pala on ollut Ässä. Kuitenkin juuri Femmasta on nykyisin Ässälle aivan hirveästi iloa ja pikkulikka taitaakin olla paapan paras kaveri.

Tältä näyttää lähes 2 v metsästä juuri rymistellyt Femma

Parin vuoden aikana Femulista on kehittynyt lupaava harrastuskoiran alku, jonka kanssa on aina hauska lähteä treenaamaan. Se on hyvin suloinen ja herkkä pieni sylikoira. Toisaalta se on myös kiihkeä ja nopea. Ässään verrattuna se on välillä hassun totinen otus, vaikka saa senkin tempauksia nauraa päivittäin. Lisäksi pieni sukkavaras pitää huolen, että parillisten sukkien määrä ei pääse kasvamaan liian suureksi.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kuvakollaasi joululomalta

Nyt kun on rysähdetty takaisin arkeen lomilta (loma on loma vaikka vähän joutuisikin töitä tekemään), olisi oiva hetki kaiholla selata joulunajalta koottuja kuvia. Ihania pitkiä metsälenkkejä vaihtelevissa maastoissa ja keleissä, ilman suurempia aikatauluja. Loman parhaita puolia!

Kaksi ekaa kuvaa on jouluaaton lenkiltä. Jouluiset maisemat ja sillee.



Asiaankuuluvasti joulun jälkeen saatiin vihdoin tänne Etelä-Suomeenkin vähän pakkasta. Tässä vaiheessa koirien lomaan ei kuulunut juuri muuta kuin lenkkeilyä ja yleistä loma-arjessa mukana hössöttämistä. Ässä ehti olla pari viikkoa yksinään vanhemmillani, joten Femman seura piristi sitä aivan silmin nähden. Metsälenkit kuluivat Ässän sinkoillessa haltioituneena Femman vanavedessä ympäri metsiä ja sisälläkin niillä oli aivan omat juttunsa.














Lomalla tuli retkeiltyä myös sukuloinnin merkeissä Itä-Suomessa, jossa pakkasta alkoi pikkuhiljaa olla ihan kunnolla. Mökin jää oli jäätynyt umpeen ollen vain kevyen lumikerroksen peittämä, joten ihanien jäälenkkien lisäksi käytiin koirien kanssa myös luistelemassa. Yritin jättää Ässän siltä reissulta mökkiin, mutta lurjus oli livahtanut ovenraosta eikä tietenkään suostunut jäämään yksin rannalle ruikuttamaan. Liikuntaa siis kertyi aika reippaasti tällä reissulla kummallekin koiralle ja tulipa ulkona muutenkin vietettyä aikaa, ennenkuin kylmä alkoi haitata liiaksi oloa.