Koirakoulu alkaa taas!

Onkin pitänyt jo pari päivää päivitellä, mutta on ollut kauhia kiirus! Vihdoinkin valoa riittää metsässä lenkkeilyyn myös neljän jälkeen, eikä tarvitse tarpoa pelkästään pitkin katuja. Myös koirakoulu alkoi sunnuntaina, ja sitä oikeastaan jännitinkin aika paljon :)

Ollaan Ässän kanssa leppoisasti harjoiteltu kaikenlaisia asioita, ja lähdinkin sunnuntaina tassukalliolle päin hyvillä mielin. Turha hulluus oltiin käyty purkamassa lenkillä, Ässällä oli nälkä ja minulla oli mukana herkullista kinkkua makupaloina. Alku meni yllättävänkin hyvin, ja Ässä iloisesti jaksoi keskittää huomionsa minuun, ja seurasikin välillä tosi nätisti muista koirista huolimatta. Mutta tietenkään mikään ei voi mennä liian hienosti :) Joku onneton oli tiputtanut makkaranpalasia hankeen, ja siitäkös Ässä riemastui! Kontakti oli tipotiessään, kun Ässä hulluna tempoi nenä maassa etsien epätoivoisena makkaraa. Ei kiinnostanut minun kinkkuni, sillä koko ilohan oli juuri siinä etsimisessä. Epätoivoisena menin seuraavat harjoitukset läpi tempoen Ässää perässäni, kun en saanut siihen kontaktia sitten millään. Onneksi älysin kuitenkin lopulta kaivaa esiin Ässän ihannoiman solmulelun, jolla sitten sain Ässän kiinnostuksen taas kääntymään hetkittäin itseeni. Tämä tosin toimi ainoastaan paikalla ollessa ja silloinkin vain vähän aikaa kerrallaan. Siinä vaiheessa vaihdoin Ässälle kaulapannan, että saisin edes vähän kontrolloitua sitä haistelua, ja leikitin sitä sitten pitkän tovin. Siitä Ässä taas innostui, ja lopulta se unohti ne makkaranpalaset ja alkoi katsoa minua innostuneemmin. Siinä vaiheessa vilauttelin taas kinkkua ja poika oli myyty! Loppu sujuikin taas paljon paremmin, ja Ässä antoi minulle kyllä aihetta ylpeyteen. Tuli oikein itse sivulle pyytämättä tapittamaan minua silmiin kinkun toivossa. :)

Vielä kun saisin Ässän innostumaan enemmän siitä tekemisestä tekemisen takia, eikä pelkästään keinona napata kinkkua. Leikkiähän Ässä rakastaa, ehkä sitä pitäisi ripotella enemmän mukaan harjoitteluun täällä kotonakin. Pitkiä aikoja me emme Ässän kanssa koskaan treenaa, ettei kakara vain tylsistyisi touhuun. Joskus helpon asian kanssa tuntuu siltä, että Ässä tekee pyydetyn asian laiskasti, ja ehkä hivenen ärsyyntyneestikkin joskus, pelkästään palkkion takia. Ehkä minun pitäisi keksiä uusia juttuja Ässälle opetettavaksi ja uusia tapoja vanhojen harjoittelemiseksi. Ässä on kuitenkin, välillä ainakin, tosi älykäs, ehkäpä se kyllästyy nopeasti? Ja kehumista voisi myös liioitella välillä myös niissä helpommissa jutuissa, että poika ajattelee tehneensä suuren ja vaativankin jutun ;) Voi että näitä mun suunnitelmiani, mutta pelkään vain välillä, että pilaan tuon koiran ihanan innon harrasteluihin.

Mutta palailenpa vielä alussa hehkuttamaani valoisuuden lisääntymiseen. On erittäin piristävää, ettei pimeys enää rajoita ulkoilua niin paljon. Minullakin kun usein tuppaavat nuo koulupäivät venymään sinne neljään, niin on ihanaa, että kotiin päästyäni voin silti porhaltaa vielä metsään. Valoa kun riittää jo sinne puoli kuuteen asti, niin välttyy turhalta kiireeltäkin. Nyt olemmekin Timon kanssa menneet kahtena päivänä peräkkäin Vuohensaaren jäälle. Timo on helppo houkutella mukaan, kun tiedossa on valokuvausta ja jäällä ajamista ( jäälle on aurattu "autotie", ja se kestää jo auton painon), ja Ässäkin on ihan innoissaan, kun pääsee jäälle spurttailemaan. Sen kyllä huomasin, että Ässä tarvitsee jäällä takin "jo" -5 asteessa. Maanantaina käydessämme raukka tärisi niinä harvoina hetkinä, kun se seisahtui vähäksi aikaa. Onneksi juokseminen piti sen kuitenkin aika lämpimänä. Itsekkään en kyllä jään tunkevalta kylmyydeltä säästynyt, vaikka lämpimät vaatteet päällä olikin. Tänään jäällä käydessämme Timo pukikin lasketteluhousut, ja itse kirosin toppatakin kotiin unohtumista.

Muutama Timon ottama kuvanen eiliseltä reissulta.

Ja Ässä saa kopin!

Menossa siis yksi Ässän lempileikeistä, eli lumen jahtaus. Kohteena ovat siis lumikokkareet, ei minun jalkani ;)

Tein muuten hauskan huomion yhtenä myöhäisenä lenkkinä. Lumen ja pilvien takia kaupungin valot heijastuvat jotenkin oudosti taivaalle ja sieltä taas maahan. Metsissäkin siis näkee kävellä vaikka keskiyöllä! Kerran kävinkin tuossa kahdeksan aikaan siellä loikkimassa. Eipä siinä nähnyt kuin polun ja koiran juuri ja juuri. Ässäkin lähti vahingossa väärään suuntaan, ja meinasi hukkua. Eipä sen jälkeen 10 m kauemmas lähtenyt menemään. No, kyllähän tuollainen "yölenkkeily" ihan paremman puutteesta menee.. Voipa pitää Ässää rauhassa vapaana niissäkin metsissä, joissa ihmisiä muuten liikkuu paljon. Pimeällä sinne kun eivät eksy kuin hullut, ja muihin en ole toistaiseksi törmännyt :D